Riihimäen tekla hakee lunastuslupaa Kalmun maihin; Kalmulaisten syytä valittaa

Riihimäen tekla hakee lunastuslupaa Kalmun maihin

Kalmulaisten syytä valittaa

Riihimäen kaupungingeodeetin ehdotus hyväksyttiin teknisessä lautakunnassa. Lautakunta ehdottaa kaupunginhallitukselle äänestyksen jälkeen, että ympäristöministeriöltä haetaan kaupungille lupaa lunastaa alueen, jota tarvitaan yhdyskuntarakentamiseen. Yksilöidyt tilat ja määräalat lunastettaisiin Riihimäen kaupungin Herajoen kylästä yhteensä 51 hehtaaria. Ehdotusta kannattivat sosialidemokraatit, vasemmistoliitto, yksi kokoomuksen ja kristillisdemokraattien lautakuntajäsen. Vastaan äänestivät kaksi keskustan ja yksin kokoomuksen edustaja.

Ei voi kuin ihmetellä, miten lyhytnäköisesti sekä miten piittaamattomasti kansalaisten oikeuksia loukataan Riihimäellä. Tätä osoittaa Riihimäen teknisen lautakunnan esitys. Sen takia ei ole ihmettelemistä , että kaupunkilaiset eivät luota virkamiehiin ja luottamushenkilöihin. Tulevissa kunnallisvaaleissa ehkä vain joka toinen äänestää. Se tulee olemaan vahva protesti ja epäluottamus Riihimäen päätöksentekoon.

Kalmun kaavaa koskevan oikeudenkäynnin ollessa kesken geodeetti ja tekninen lautakunta ryhtyvät valmistelemaan uusia ja entistä väkivaltaisempia keinoja paikallisten maanomistajien ”kapinan” suitsimiseksi. Maanomistajat ovat vastustaneet omien maidensa myymistä ja ”pakkolunastusta” kaupungin tarpeisiin laillisilla ja oikeutetuilla syillä ja perusteilla. Kaupungin toiminta ei ole täyttänyt hyvän hallinnon ja virkatoiminnan vaateita.

Toiseksi on arvioitava, onko Riihimäen kaupungilla yleistä tarvetta ryhtyä suoranaiseen kovien keinojen ja pakkolunastuksen valmisteluun kaupunkilaisia ja maanomistajia vastaa. Kaupunki on periaatteenaan sitoutunut maapolitiikassa vapaaehtoisiin kauppoihin. Nyt tästä aiotaan luopua ja haetaan oikeutta pakkolunastuksiin.

Riihimäen kaupunki on hoitanut huonosti asiansa. Kaupungin yleiskaava ei ole ajantasainen. Ensimmäiseksi olisi pitänyt huolehtia yleiskaavan päivittämisestä. Kaupunki ei ole huolehtinut yleiskaavansa tiivistämisestä, päinvastoin kaupunki Kalmun kaavoittamisella rakentaa satelliitti- lähiötä, joka on irti yhdyskuntarakenteesta, aiheuttaa ylimääräisiä päästöjä ja tulee kalliiksi. 

Yleiskaava- alueella on paljon rakentamattomia alueita ja tyhjiä tontteja. Asiaa selvitettiin, mutta selvitys oli tyypillinen Riihimäen tyhjä selvitys, joka tarkoituksellisesti unohti suuria ja vapaita alueita ja löysi muuten vain vapaita tontteja vain kahden vuoden tarpeisiin. Luottamushenkilöt eivät osanneet asiassa muuta kuin luottaa.

Kaupungin huonoa yleiskaavasuunnittelua kuvaa, että yleiskaava- alueella sijaitsee mm. ravirata, joka ei ole tehokkaassa käytössä. Tästä on huomautettu, mutta virkamiehet pyörittelevät vain peukaloitaan, eivätkä osaa ryhtyä konkreettisiin toimiin alueen saamiseksi asuntorakentamisen tarpeisiin. Raviradan paikka ei ole keskustassa. Se on siirrettävä kaupungin ulkopuolelle. Kuntaliitoksen toteuttaminen tulee avaamaan ja nostamaan mm. Monnin alueen toteuttamisen ykköshankkeeksi alueella.

Nämä asiat olisi pitänyt olla kunnossa, ennen kuin lähdetään hakemaan pakkolunastuslupaa. 

Ensiksi olisi pitänyt pyrkiä vapaaehtoisiin kauppoihin eikä turvautua pakkolunastuksiin. Maanomistajien kanssa ei ole käyty rehellisiä ja luottamuksellisia neuvotteluja. Lainvoimaista Kalmun kaavaa ei ole olemassa, mutta silti osayleiskaavan rajauksiin vedoten vaaditaan pakkolunastuksia.

Kalmun maanomistajat viittaavat lehtikirjoituksessaan ( Aamuposti 17.4.2012) kaupungin aggressiiviseen tapaan ajaa ensisijaisena keinona pakkolunastusta. Maanomistajat toteavat neuvottelutien olevan vielä käymättä. ”Pakolla lunastaminen on tietysti virkamiehille vaivattomin polku. Vetoamme silti valtuuttamiimme luottamusmiespäättäjiin, että he palauttaisivat virkakoneiston ruotuun edellyttämällä siltä nykyaikaiseen yhteiskuntaan kuuluvaa kansalaisten perusoikeuksien kunnioittamista”.

Tekninen lautakunta ei kyennyt perustelemaan tarvetta pakkolunastukseen. Nyt maassa on ympäristöministeri, joka ei tyytyne turhiin selityksiin, vaan edellyttää perusteluja. Ne Riihimäeltä puuttuvat.

Kalmulaisten on syytä valittaa tulevasta kaupunginhallituksen päätöksestä, jos kaupunginhallitus lähtee hakemaan lunastuslupaa.

Kaavoituskäytännöissä suuria eroja

 

Se, miten kunnat käyttävät maata, ei avaudu helposti tavalliselle kansalaiselle. Kuntien tavoista käyttää maata on parhaillaan tekeillä tutkimus, joka osoittaa suuria eroja käytännöissä kuntien välillä.

Ylen Radion Ykkösaamun torstaina haastattelema Jenni Airaksinen, hallintotieteiden tohtori Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta, on tutkinut kuntaliitoksia ja liitosprosessien johtamista. Airaksisen mielestä tiivis yhteistyö kuntaliitosten välillä maankäytössä on selkeästi auttanut liitosprosesseja.

- Seudullinen kaavoitus on muovannut hitaasti ymmärrystä maailmasta, jossa kuntarajat eivät korostu, Airaksinen kertoo.
Hänestä maankäyttökysymyksissä joudutaan pohtimaan erityyppisiä asioita eri kokoisissa kunnissa. 

- Pienten kuntien näkökulmasta omat maankäytön resurssit saattavat olla ohuet. Keskuskuntien syy siihen miksi liitosta ajetaan voi taas löytyä siitä, että ollaan mahdollisesti kyllästytty vapaaehtoisen seutuyhteistyön heikkoon ohjaukseen, Airaksinen sanoo. 

Näillä asioilla on isoja taloudellisia vaikutuksia. Yhtä paljon mietitään myös millaisissa yhdyskunnissa ja paikkakunnilla ihmiset haluavat asua.

Kuntien kolmas syy liitosten ajamiseen saattaa Airaksisen mukaan olla ristiriitainen päätöksentekoilmasto tai epäterveelliseksi koettu maankäyttökulttuuri.

Airaksisen mukaan liitoksentekovaiheessa eivät maankäyttöasiat korostu. Isompi työ on tehty yhteisen ymmärryksen polulla. Airaksisen mielestä kuntaliitosten yhteydessä neuvotteluista ja intresseistä on vaikea keskustella julkisesti, sillä kyse on abstrakteista ja pitkäjänteisistä suunnitelmista. Ne eivät helposti konkretisoidu tavalliselle kansalaiselle, toisin kuin paljon konkreettisempi koulu- ja terveyskeskusverkko.

Maankäyttöä ja liikepaikkoja koskevien neuvottelujen osapuolet ovat Airaksisen mukaan erilaisia ja riippuvat jälleen kuntien kulttuurista. Airaksisen mukaan on kuntia, joissa on viranhaltijoita luottamushenkilöiden tuella, ja toisaalta on kuntia, joissa luottamushenkilöt itse haluavat olla keskustelemassa

.

Airaksisen mielestä yhdyskuntarakenteen tekijät ovat tapetilla paljon enemmän kuin esimerkiksi 15 vuotta sitten. Hänestä nyt on enenevässä määrin tärkeää, millaisessa maailmassa tulevaisuudessa toimitaan.

Mikko Lund