Riihimäki ei osaa hoitaa talouttaan saati
korjata tilinpäätöstään
Näin se on nähtävä. Riihimäki on velkaantunut
velkaantumistaan. Kaupungin kassa on tyhjä. Kaupungin maksuvalmius on velan oton
varassa. Kaupungin omavaraisuusaste on vain 39%. Talouden tasapainotuksesta on
puhuttu ja asetettu jopa toimikuntia, mutta tilanne on luisunut vuosi vuodelta
pahemmaksi. Riihimäki, sen virkamiehet ja luottamushenkilöt eivät osaa hoitaa
talouttaan.
Osaamattomuudesta ja peräti kyvyttömyydestä
kertoo sekin, että kaupunki ei osaa ja halua asiallisesti korjata
tilinpäätöstään. KHO kumosi 2009 tilinpäätöksen ja Hämeenlinnan hallinto-
oikeus kumosi 3012 tilinpäätöksen. Perusteena oli, että tilinpäätös ei antanut
oikeaa kuvaa kaupungin taloudesta. Suurin syy siihen oli siinä, että
poistosuunnitelmaa ei ollut laadittu kirjanpitolautakunnan kuntajaoston
ohjeiden mukaan. Se johti liian pieniin poistoihin, joka antoi väärän kuvan
kaupungin taloudesta.
Tilinpäätöksen korjaaminen olisi edellyttänyt
poistosuunnitelman korjaamista, mutta kaupunginhallitus päätti ettei sitä
korjata. Sen sijaan liitetietoja vähän korjataan ja muutetaan. Mutta sillä
tavalla ei tilinpäätöksen vääristymää saada korjatuksi.
Tilinpäätöksen korjaamista vääristää myös
korjaajien esteellisyys. Kaupunginjohtaja esittelee asiaa kuin ei mitään
ongelmaa olisi. Tarkastuslautakunnan tulee järjestää tilintarkastus ja
huolehtia sen laillisuudesta ja asiallisuudesta. Asiassa on jo nyt rikottu hyvää
tilintarkastustapaa.
Vuoden 2012 tilit tarkastaa sama
tilintarkastusyhteisö, joka ne on tarkastanut aiemminkin. Kyse on siitä, että
pukki toimii nyt kaalimaan vartijana. Yhteisö ei näe ja tunnista omia
virheitään.
Tyhjän kassan politiikan ja kaupunginjohtajan
"vahvan talouden" - mainoksen välillä ammottaa syvä kuilu. Se kertoo
kaupunginjohtajan joko täydellisestä talousmatematiikan ymmärtämättömyydestä tai
tietoisesta kansalaisten sumutuksesta. Luulisi 0-kassan johtavan valtuutetut
viimeinkin huomaamaan tulleensa perin juurin erehdytetyksi. Suosittelisin
hätäavuksi siirtymistä rehellisyyden ja avoimuuden politiikkaan.
Minä näen ainoaksi mahdollisuudeksi vielä
kansalaistoiminnan. Meidän tulee saattaa kaupunki kaupunkilaisten kontrollin
kohteeksi. Poliittisten luottamushenkilöiden olisi pitänyt asia hoitaa, mutta
heistä on tullut virkamiesten syöttiläitä, poliittisia sätkynukkeja.
Kansalaiset voivat vaatia tietoja, tehdä
valituksia ja kirjoittaa kanteluita. Kaupungin koko toiminta on tehtävä
kaupunkilaisten valvonnan kohteeksi. Meidän on herättävä ja tunnustettava,
että meille ei riitä tämä kaunistelu ja vääristely, vaadimme rehellisyyttä,
avoimuutta, laillisuutta ja kohtuutta!
Mikko Lund