Voiko Venäjään enää
luottaa?
Olen hyvin huolestunut Venäjästä ja Ukrainasta.
Venäjä valtasi muutama kuukausi sitten Ukrainalle kuuluneen Krimin niemimaan.
Valtaus rikkoi eittämättä kansainvälistä oikeutta ja Venäjän solmimia
kansainvälisiä sopimuksia. Venäjä ei peruuttanut Krimiä koskevia ratkaisuja
huolimatta laajasta kansainvälisestä paheksunnasta , vaan on päinvastoin
jatkanut Ukrainan hallinnon horjuttamista ja toimittanut aseita
separatisteille.
Venäjä tukee monin tavoin Itä-Ukrainan kapinallisia, jotka eivät lähteneet Ukrainan hallituksen julistamaan tulitaukoon. Se on varustanut kapinallisia asein eikä ole ryhtynyt toimiin niiden toiminnan hillitsemiseksi. Ukrainalta Venäjä sen sijaan yrittää kieltää oikeuden itsepuolustukseen.
Ukrainan presidentti Petro Porošenko sanoo Venäjän tuoneen joukkonsa Ukrainaan. Presidentin verkkosivuilla julkaistussa tiedotteessa Porošenko sanoo tilanteen heikentyneen voimakkaasti Kaakkois-Ukrainassa.
Ukrainan turvallisuusneuvosto kertoo, että Venäjän joukkojen tukemat separatistit ovat ottaneet haltuunsa Novoazovskin kaupungin maan kaakkoisosassa. Novoazovsk sijaitsee Venäjältä Krimiin johtavan tien varressa. Ukrainan armeija on vetäytynyt Novoazovskista ja vahvistanut joukkojaan Mariupolin kaupungin puolustukseen.
Kansainvälinen yhteisö ei ole löytänyt riittävän tehokkaita pakotteita tai keinoja, joilla Venäjän politiikka saataisiin muuttumaan. Eurooppa on joutunut tyytymään yksittäisiin henkilöihin kohdistettuihin pakotteisiin, jotka eivät ole olleet tehokkaita. Venäjä ei näytä piittaavan niistä tuon taivaallista.
Entinen presidentti Mauno Koivisto päätyi nimeämään Venäjän idean laajentumiseksi. Venäjä on viimeisten lähes 500 vuoden ajan pyrkinyt laajentumaan. Se on tuona aikana laajentunut Moskovan ruhtinaskunnasta Itämereltä Tyynelle merelle ulottuvaksi imperiumiksi. Se alisti useimmat naapurikansat alaisuuteensa. Laajimmillaan sen valtapiiri oli heti toisen maailmansodan jälkeen. Viimeisten runsaan kahden vuosikymmenen aikana kehitys on kääntynyt kohti sen vaikutusvallan supistumista.
Oksasen mukaan sitä ei katsoisi kukaan hetkeäkään. “Te tietäisitte, että sen kehityksen sallimista ette pystyisi selittämään parhain päin lastenlapsillenne.”
Venäjä on hyväksynyt tuon oikeuden Puolan, Tshekin ja
Unkarin kaltaisille maille, mutta ei enää entisille neuvostotasavalloille, koska
katsoo niiden kuuluvan etupiiriinsä.Ukrainan virhe epäilemättä oli se, että Viktor
Janukovitshin hallinnon kaatumisen jälkeen se uskoi voivansa itse päättää
ratkaisuistaan ja saada niille Venäjän hyväksynnän.
YK:n peruskirjan mukaan niin Venäjällä kuin muillakin valtioilla on oikeus identiteettiinsä ja sen puolustamiseen. Oikeus ei kuitenkaan oikeuta muiden kansakuntien etujen polkemista. Jos näin kuitenkin tapahtuu, on muilla oikeus puuttua asiaan ja edellyttää toimintatapojen muutosta.
Tärkeää on pohtia sitä, miten Venäjä pidetään kansainvälisessä yhteistyössä ja vuoropuhelussa niin, ettei Venäjää eristetä.
Venäjä tukee monin tavoin Itä-Ukrainan kapinallisia, jotka eivät lähteneet Ukrainan hallituksen julistamaan tulitaukoon. Se on varustanut kapinallisia asein eikä ole ryhtynyt toimiin niiden toiminnan hillitsemiseksi. Ukrainalta Venäjä sen sijaan yrittää kieltää oikeuden itsepuolustukseen.
Ukrainan presidentti Petro Porošenko sanoo Venäjän tuoneen joukkonsa Ukrainaan. Presidentin verkkosivuilla julkaistussa tiedotteessa Porošenko sanoo tilanteen heikentyneen voimakkaasti Kaakkois-Ukrainassa.
Ukrainan turvallisuusneuvosto kertoo, että Venäjän joukkojen tukemat separatistit ovat ottaneet haltuunsa Novoazovskin kaupungin maan kaakkoisosassa. Novoazovsk sijaitsee Venäjältä Krimiin johtavan tien varressa. Ukrainan armeija on vetäytynyt Novoazovskista ja vahvistanut joukkojaan Mariupolin kaupungin puolustukseen.
Kansainvälinen yhteisö ei ole löytänyt riittävän tehokkaita pakotteita tai keinoja, joilla Venäjän politiikka saataisiin muuttumaan. Eurooppa on joutunut tyytymään yksittäisiin henkilöihin kohdistettuihin pakotteisiin, jotka eivät ole olleet tehokkaita. Venäjä ei näytä piittaavan niistä tuon taivaallista.
Entinen presidentti Mauno Koivisto päätyi nimeämään Venäjän idean laajentumiseksi. Venäjä on viimeisten lähes 500 vuoden ajan pyrkinyt laajentumaan. Se on tuona aikana laajentunut Moskovan ruhtinaskunnasta Itämereltä Tyynelle merelle ulottuvaksi imperiumiksi. Se alisti useimmat naapurikansat alaisuuteensa. Laajimmillaan sen valtapiiri oli heti toisen maailmansodan jälkeen. Viimeisten runsaan kahden vuosikymmenen aikana kehitys on kääntynyt kohti sen vaikutusvallan supistumista.
Sofi Oksanen
kirjoitti Expressen-lehdessä talvella 2014:
“Nyt on lännen vuoro
sanoa ei Venäjän pyrkimyksille laajentaa valtaansa maansa rajojen ulkopuolelle
eikä sitä tehdä diplomaattisella dialogilla. Tarkoitusperistään toistuvasti
valehteleva taho on mahdoton keskustelukumppani. Venäjä on jo osoittanut, että
näennäisellä diplomatiallaan se vain ostaa aikaa kuljettaakseen järeämpiä aseita
rajalleen. Se ostaa aikaa saadakseen läpi
kumileimasinlakeja.
Lännessä on yritetty ymmärtää Kremlin johdon toimintaa, mutta kolonialismia ei tarvitse ymmärtää. Se on vain ahneutta, joka pitää pysäyttää. Yrittäisittekö käsittää Merkelin aivoituksia, mikäli hän uhoaisi Saksan menneen suuruuden palauttamisesta? Mitä jos Saksan televisio alkaisi tuutata lastenohjelmia, joissa pehmoeläimet valmistautuvat sotaan? Mitä jos Saksaa johtaisivat Gestapo-koulutuksen saaneet ihmiset? Miltä tuntuisi, jos Hitler olisi saksalaisten mielestä yksi maan historian suurimmista miehistä, kuten Stalin on Venäjällä? Mitä jos Saksa väittäisi, että Eurooppaa (tai venäläisittäin Gayropaa) hallitsee homosalaliitto, kuten antipropagandalain siivittämällä Venäjällä väitetään?”
Lännessä on yritetty ymmärtää Kremlin johdon toimintaa, mutta kolonialismia ei tarvitse ymmärtää. Se on vain ahneutta, joka pitää pysäyttää. Yrittäisittekö käsittää Merkelin aivoituksia, mikäli hän uhoaisi Saksan menneen suuruuden palauttamisesta? Mitä jos Saksan televisio alkaisi tuutata lastenohjelmia, joissa pehmoeläimet valmistautuvat sotaan? Mitä jos Saksaa johtaisivat Gestapo-koulutuksen saaneet ihmiset? Miltä tuntuisi, jos Hitler olisi saksalaisten mielestä yksi maan historian suurimmista miehistä, kuten Stalin on Venäjällä? Mitä jos Saksa väittäisi, että Eurooppaa (tai venäläisittäin Gayropaa) hallitsee homosalaliitto, kuten antipropagandalain siivittämällä Venäjällä väitetään?”
Oksasen mukaan sitä ei katsoisi kukaan hetkeäkään. “Te tietäisitte, että sen kehityksen sallimista ette pystyisi selittämään parhain päin lastenlapsillenne.”
Kyllähän on puhuttelevaa
tekstiä! Mutta puhuttelevaa on Venäjänkin toiminta! Näyttää siltä, että Venäjä
ei luovuta otettaan Ukrainasta. Se jatkaa
vyöryttämistään!
Venäjä ei hyväksy entisten liittolaistensa hakeutumista Naton
jäseneksi.
YK:n peruskirjan mukaan niin Venäjällä kuin muillakin valtioilla on oikeus identiteettiinsä ja sen puolustamiseen. Oikeus ei kuitenkaan oikeuta muiden kansakuntien etujen polkemista. Jos näin kuitenkin tapahtuu, on muilla oikeus puuttua asiaan ja edellyttää toimintatapojen muutosta.
Tärkeää on pohtia sitä, miten Venäjä pidetään kansainvälisessä yhteistyössä ja vuoropuhelussa niin, ettei Venäjää eristetä.
Millä ja minkälaisella
politiikalla suhteessa Venäjään säilytämme olemassaolomme, itsenäisyytemme?
Pienen kansakunnan on aika mahdotonta yksin vastustaa Venäjä- nimistä
suurvaltaa, jos sillä sattuisi olemaan sotilaallisia pyrkimyksiä tällä
suunnalla.
Kansalaismielipide suuntautuu yhä voimakkaammin Nato- ratkaisun
puolesta. Venäjä lukee Suomen Baltian maiden tavoin etupiiriinsä. Venäjä ei
ymmärrä, miksi Suomi pyrkisi Natoon. Turvallisuuden takia pienen maan on
pidettävä kaikki turvallisuutta lisäävät ratkaisut
mahdollisina.
Suomen ja suomalaisten on tehtävä oikeita
ratkaisuja!
Mikko Lund