Voiko Venäjään enää luottaa?

 

Voiko Venäjään enää luottaa?

 

 

Olen hyvin huolestunut  Venäjästä ja Ukrainasta. Venäjä valtasi  muutama kuukausi sitten Ukrainalle kuuluneen Krimin niemimaan. Valtaus rikkoi eittämättä kansainvälistä oikeutta ja Venäjän solmimia kansainvälisiä sopimuksia. Venäjä ei peruuttanut Krimiä koskevia ratkaisuja huolimatta laajasta kansainvälisestä paheksunnasta , vaan on päinvastoin jatkanut Ukrainan hallinnon horjuttamista ja toimittanut aseita  separatisteille.

Venäjä tukee monin tavoin Itä-Ukrainan kapinallisia, jotka eivät lähteneet Ukrainan hallituksen julistamaan tulitaukoon. Se on varustanut kapinallisia asein eikä ole ryhtynyt toimiin niiden toiminnan hillitsemiseksi. Ukrainalta Venäjä  sen sijaan yrittää kieltää oikeuden itsepuolustukseen. 

Ukrainan presidentti Petro Porošenko sanoo Venäjän tuoneen joukkonsa Ukrainaan. Presidentin verkkosivuilla julkaistussa tiedotteessa Porošenko sanoo tilanteen heikentyneen voimakkaasti Kaakkois-Ukrainassa.
Ukrainan turvallisuusneuvosto kertoo, että Venäjän joukkojen tukemat separatistit ovat ottaneet haltuunsa Novoazovskin kaupungin maan kaakkoisosassa. Novoazovsk sijaitsee Venäjältä Krimiin johtavan tien varressa. Ukrainan armeija on vetäytynyt Novoazovskista ja vahvistanut joukkojaan Mariupolin kaupungin puolustukseen.

Kansainvälinen yhteisö ei ole löytänyt riittävän  tehokkaita pakotteita tai  keinoja, joilla Venäjän politiikka saataisiin muuttumaan. Eurooppa  on joutunut tyytymään  yksittäisiin henkilöihin kohdistettuihin pakotteisiin, jotka eivät ole  olleet tehokkaita. Venäjä ei näytä piittaavan niistä tuon taivaallista.

Entinen presidentti Mauno Koivisto päätyi  nimeämään Venäjän idean   laajentumiseksi. Venäjä on viimeisten lähes 500 vuoden ajan pyrkinyt  laajentumaan. Se on tuona aikana laajentunut Moskovan ruhtinaskunnasta Itämereltä Tyynelle merelle ulottuvaksi imperiumiksi. Se alisti useimmat naapurikansat alaisuuteensa. Laajimmillaan sen valtapiiri oli heti toisen maailmansodan jälkeen. Viimeisten runsaan kahden vuosikymmenen aikana kehitys on kääntynyt kohti sen vaikutusvallan supistumista.

Sofi Oksanen kirjoitti Expressen-lehdessä  talvella 2014:

 

“Nyt on lännen vuoro sanoa ei Venäjän pyrkimyksille laajentaa valtaansa maansa rajojen ulkopuolelle eikä sitä tehdä diplomaattisella dialogilla. Tarkoitusperistään toistuvasti valehteleva taho on mahdoton keskustelukumppani. Venäjä on jo osoittanut, että näennäisellä diplomatiallaan se vain ostaa aikaa kuljettaakseen järeämpiä aseita rajalleen. Se ostaa aikaa saadakseen läpi kumileimasinlakeja.
Lännessä on yritetty ymmärtää Kremlin johdon toimintaa, mutta kolonialismia ei tarvitse ymmärtää. Se on vain ahneutta, joka pitää pysäyttää. Yrittäisittekö käsittää Merkelin aivoituksia, mikäli hän uhoaisi Saksan menneen suuruuden palauttamisesta? Mitä jos Saksan televisio alkaisi tuutata lastenohjelmia, joissa pehmoeläimet valmistautuvat sotaan? Mitä jos Saksaa johtaisivat Gestapo-koulutuksen saaneet ihmiset? Miltä tuntuisi, jos Hitler olisi saksalaisten mielestä yksi maan historian suurimmista miehistä, kuten Stalin on Venäjällä? Mitä jos Saksa väittäisi, että Eurooppaa (tai venäläisittäin Gayropaa) hallitsee homosalaliitto, kuten antipropagandalain siivittämällä Venäjällä väitetään?”

Oksasen mukaan  sitä ei katsoisi kukaan hetkeäkään. “Te tietäisitte, että sen kehityksen sallimista ette pystyisi selittämään parhain päin lastenlapsillenne.”

 

Kyllähän on puhuttelevaa tekstiä! Mutta puhuttelevaa on Venäjänkin toiminta! Näyttää siltä, että Venäjä ei luovuta otettaan Ukrainasta. Se jatkaa vyöryttämistään!

 

Venäjä ei hyväksy entisten liittolaistensa hakeutumista Naton jäseneksi.

 

Venäjä on hyväksynyt tuon oikeuden Puolan, Tshekin ja Unkarin kaltaisille maille, mutta ei enää entisille neuvostotasavalloille, koska katsoo niiden kuuluvan etupiiriinsä.Ukrainan virhe epäilemättä  oli se, että Viktor Janukovitshin hallinnon kaatumisen jälkeen se uskoi voivansa itse päättää ratkaisuistaan ja saada niille Venäjän hyväksynnän.

YK:n peruskirjan mukaan niin Venäjällä kuin muillakin valtioilla on oikeus identiteettiinsä ja sen puolustamiseen. Oikeus ei kuitenkaan oikeuta muiden kansakuntien etujen polkemista. Jos näin kuitenkin tapahtuu, on muilla oikeus puuttua asiaan  ja edellyttää toimintatapojen muutosta.
Tärkeää on pohtia sitä, miten Venäjä pidetään kansainvälisessä yhteistyössä ja vuoropuhelussa niin, ettei Venäjää eristetä. 

Millä ja minkälaisella politiikalla suhteessa Venäjään  säilytämme olemassaolomme, itsenäisyytemme?  Pienen kansakunnan on  aika mahdotonta yksin vastustaa Venäjä- nimistä suurvaltaa, jos sillä sattuisi olemaan sotilaallisia pyrkimyksiä tällä suunnalla.

 

Kansalaismielipide suuntautuu yhä voimakkaammin Nato- ratkaisun puolesta. Venäjä lukee Suomen Baltian maiden tavoin etupiiriinsä. Venäjä ei ymmärrä, miksi Suomi pyrkisi Natoon. Turvallisuuden takia pienen maan on pidettävä kaikki turvallisuutta  lisäävät ratkaisut  mahdollisina.

 

Suomen ja suomalaisten on tehtävä oikeita ratkaisuja!

 

Mikko Lund