maanantai 21. joulukuuta 2015

Seppo Keskiruokanen "Kiusattu johtaja"


Seppo Keskiruokanen - " Kiusattu johtaja"


Aamuposti 12.12.2015  kertoi, että koko seudun valtuutetuille tehdyssä
kyselyssä kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen sai huonoimman arvion,
joka koski  kaupunginjohtajien johtamis – ja kommunikointikykyjä.
Keskiruokanen on jo pitkään ollut valtuutettujen tyytymättömyyden
kohteena. Silloin kun Keskiruokanen oli vielä apulaiskaupunginjohtaja
hänen esimiehensä, kaupunginjohtaja, oli hyvin tyytymätön häneen.
Keskiruokasen mukaan suhteet luottamushenkilöhin ovat kunnossa.
Keskiruokanen kokee joutuneensa kiusatuksi, epäasiallisen kohtelun
kohteeksi. Onhan hänellä oikeus mielipiteeseensä ja  peliinsä.  Mutta
arvioitsijoiden on kutsuttava  sitä oikealla nimellä. Se on tarkoituksellista 
peliä ja harhautusta. josta ei  puutu salattuja tarkoituksia ja vihjailuja.
Se on  suoraa vääristelyä!



Ei kaupunginjohtaja ole kiusaamisen kohteena. Kiusattuna on hänen
alaisiaan  mm. hallintojohtaja. Kiusattuna on myös nykyisiä ja entisiä
johtavia luottamushenkilöitä, joiden kanssa yhteistyö ei onnistunut.
Kaupunginjohtaja on astunut luottamusjohtajien paikalle, pomoksi.
Tätä luottamushenkilöiden on vaikea sulattaa, kun kuntalaki selvästi
määrää, kuka kunnassa päättää asioista, kuka on ykkönen. Se ei ole
kaupunginjohtaja , vaan valtuuston puheenjohtaja ja kaupungin-
hallituksen puheenjohtaja.  Tämä on kuntalain osoittama järjestys.
Ihmeellistä on, että tällainen asia yleensä nousee kysymykseksi.

Silti  päähuomio pitäisi kohdistaa siihen, että  kaupunginjohtaja on
ajanut  kaupungin velka- ja rahoituskriisiin. Kaupungin tulot eivät
riitä menoihin. Hänen esittelynsä pohjalta  kaupunginhallitus on
esittänyt  kaupunginvaltuustolle ja valtuusto on hyväksynyt  kriisi-
kehityksen.  Luottamushenkilöt ovat siunanneet  virkajohdon kirjan-
pitoon ja talouteen kohdistuneen poistosuunnitelman manipuloinnin,
jonka seurauksena  tulosta ja tasetta on kaunisteltu  vuodesta 2009
alkaen. Vuoden 2009 tilinpäätös toistettiin samanlaisena kuin oli
kumottu tilinpäätös. Nyt kaupunginjohtaja ja kh esittävät vuoden
2012 kumotun tilinpäätöksen hyväksymistä entisenlaisena.
Liitteissä perustellaan tilinpäätöstä asioilla, jotka eivät pidä
paikkaansa. Liitetiedoilla ei voi muuttaa varsinaista tilinpäätöstä.
 
Missä on kaupunginjohdon vastuut kaupungin edun hoitamisessa? Kysymys
koskettaa niin kuntauudistusta kuin erityisesti soteratkaisua. Riihimäen
ja Hyvinkään väli on 15 kilometriä. Millään asiallisella perusteella  ei
voida torjua näiden kahden kaupungin yhdistämistä.  Kolmen kunnan
liitoksella ei synny elinvoimaista kuntaa. Riihimäen etu on kuulua
pääkaupunkiseudun vaikutuspiiriin. Mutta  Keskiruokanen on ottanut
päätehtäväkseen tukea Hämeenlinna- keskeistä  linna- ja maakunta-aluetta.
Se toimii ja vaikuttaa hyvin konkreettisesti Riihimäen etua vastaan.
Esimerkiksi  Hämeenlinnan keskussairaala ei ole halunnut ja kyennyt kehittä-
mään  Riihimäen sairaalaa. Se on muutettu päiväsairaalaksi. Tämän olisi
pitänyt jo avata riihimäkeläisten silmät.
 
 
Hämeen Sanomien mukaan (15.12) Hämeen kunnat  antavat  yhteneväisen
lausunnon sotesta. Kanta-Hämeen  maakunta järjestää itsenäisesti alueensa
sotepalvelut! Millä valtuuksilla ja kuka on ollut sopimassa asiaa Riihimäen
valtuuston puolesta? Onko kaupunginjohtaja anastanut vallan valtuustolta?
 
Kiistatonta on, että Riihimäen asukkaiden palvelujen kannalta  Ahveniston kompleksi
ei ole paras
mahdollinen. Hyvinkää palvelisi parhaiten tätä aluetta, kun oma sairaala on
ajettu alas. Typeryyttä on, jos riihimäkeläiset eivät  ymmärrä hakeutua nyt
yhteistyöhön.
 
Ihan näiden muutaman esimerkin poihjalta olen sitä mieltä, että  Riihimäen
 kaupunginjohtajan luottamus tulee kyseenalaistaa. Ottaen huomioon Riihimäen
 ongelmat Riihimäki tarvitsee kehitys- ja  saneerausjohtajan.

Mikko Lund
 

maanantai 14. joulukuuta 2015

Onko hallituksesta ratkaisemaan nykyistä kriisiä?


Onko maan hallituksesta ratkaisemaan nykyistä kriisiä?

 


Sipilän porvarihallitus on syventänyt Suomen lamaa ja  kriisiä. Suomi on eittämättä kriisissä. Talous ei kasva, työttömyys lisääntyy, valtion ja kuntien velkaantuneisuus  kasvaa. Hallituksen politiikka kuvaa  samanaikaista politiikan kriisiä. Porvaripolitiikalla on yhä vähemmän vastauksia Suomea ja maailmaa koettelevaan kriisiin. Mutta onko vastauksia perinteisessä mielessä kenelläkään.  Kansa kaipaa yhä näkyvämmin sosialidemokratiaa avuksi. Porvarienemmistö ei ole kykenevä  hoitaaan ja päättämään   asioista. Hallitus  onkin perunut lakihankkeitaan hämmästyttävän paljon. Mutta edes velkaantumista hallitus ei ole kyennyt pysäyttämään.


Kysymys on siitä, miten porvaripolitiikka voisi antaa vastauksia kriisien ratkaisemiseen. Halllitus on pyrkinyt enemmistöllään rokottamaan ja kurittamaan ay- liikettä. Palkansaajista ja eläkeläistä  yritetään tehdä kriisin maksumiehiä. Rikkaat ja työnantajat on jätetty näiden talkoiden ulkopuolelle. Tällainen yksipuolinen politiikka on jo muutaman kuukauden aikana syönyt   hallituksen kannatuksen.  Oppositio alkaa olla jo suurempi  ryhmä.


Professori Matti Tuomala HS:ssa perjantaina  todisti, että vuosina 2009-2010 elvytettiin tuloksellisesti, mutta sitten kiristettiin - tuloksettomasti.  Jyrki Kataisen hallitus leikkasi muka kuuden miljardin edestä,  mutta tosiasiassa vain vähän. Tässä  vähennetään menoja ja tulojajakomielisyydessään hallitus leikkasi julkisia menoja, mutta teki ne tyhjäksi verohelpotuksin elinkeinoelämälle ja palkansaajille.
Epäilemättä Suomen leikkauslinjaa seuraava talousoppi poikkeaa Yhdysvaltain reippaan elvyttämisen finanssi- ja rahapolitiikan yhteismallista ja Ruotsin kotimarkkinoiden kasvattamisen talouspolitiikasta. Kiistattomasti Ruotsilla menee paljon paremmin. Ruotsin bruttokansantuote kasvaa + 3,9 prosenttia, työttömyysaste  on 7,7. Ruotsin julkisen talouden velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on 44,7.
Suomessa luvut ovat paljon huonommin. Suomi  ei ole saanut hyödynnettyä edes euron arvon ja öljyn hinnan arvon laskusta saatua etua. Ollaan vain sitä mieltä, että Suomen investointihaluttoman teollisuuden  vaikeuksissa pelastaa  työvoimakulujen leikkaukset.
Vaikuttaa siltä, että suomalainen teollisuusjohtaja  osaa johtaa vain kilometritehdasmallilla – kyvyttömänä ja haluttomana uudistaa tuotannollista toimintaa. Kyvyttömyydestä seuraa investointikyvyttömyys. Leimallista on näköalattomuus.
Mistä tällainen kertoo? Meillä on huonot johtajat!  Sen merkitys nykyiseen kriisiin on  paljon odotettua suurempi.


Kehua ei voi hallituksen ministereitäkään. Säästöjä ja leikkauksia tarvitaan, mutta niiden kohdistaminen  poliittisesti ja puolueellisesti yksin palkansaajiin ei ole oikeudenmukaista ja vastuullista politiikkaa.  Hallituksen  toimet on herättänyt pankansaajat.  Ihmiset ovat kiinnostuneita politiikasta ja seuraavat sitä, kun hallitus tulee ihan iholle politiikallaan.
 


Viimeistään nyt on nähty, että Suomi ei ole yksin  Euroopassa ja maailmassa. Kasvava pakolaisten ja turvapaikan hakijoiden tulva ja terrorismi on pelästyttänyt  suomalaiset. Kansainvälinen vastuumme  ja solidaarisuutemme kutsuu meitä hoitamaan oma osuutemme. Tämän kuten ympäristökysymyksen taustalla on maailman epäoikeudenmukaisuudet, väestöräjähdys ja ilmastomuutos. Jotain tarttis todella tehdä ja nopeasti. Puuttumattomuus ja  ajelehtiminen vain kärjistävät ongelmia, kun vastuullinen politiikka vaatii ratkaisua jopa  heti.


Yksilöllisen  porvaripolitiikan pohjalta Suomen ja maailman ongelmiin ei ole ratkaisua. Ratkaisuja on etsittävä yhteisölisistä ja maailmanlaajuisista ratkaisuista. Toiveet kohdistuvat sosialidemokraatteihin. Politiikan ajankohtainen teesi on enemmän sosialidemokratiaa. Usein on vain niin, että  lamassa sosialidemokratiakaan ei ole parhaita vaihtoehtojansa kirkastamaan.

Meneillään olevaa kriisiä luonnehtii epävarmuus. Epävarmuuden oloissa  ei ole varmoja vastauksia. Yksinkertaisesti ilman sarvia ja  hampaita – pitäisi olla edes rehellinen! Hallituksen pakkolakimantra on  politiikan mielikuvituksen puutetta ja typeryyttä   -  se on hyvillä aikomuksilla kivetty luisuma hallinnan menettämiseen.


Mikko Lund











 
 

maanantai 7. joulukuuta 2015

Riihimäki ajelehtii kriisikunnaksi

Riihimäki ajelehtii varmoin askelin kohti talouskriisiä
 
 
 
Riihimäen kaupunki on velkaantunut velkaantumistaan. Kaupunki on itse asiassa ylivelkaantunut ja rahoitustasapaino on nyrjähtänyt sijoiltaan. Edessä on todella kriittiset ajat. Kykeneekö kaupunki muuttamaan suuntaa, ennen kuin todellinen
romahdus tapahtuu?
 
Haasteet ovat niin suuret, että todennäköisesti kaupunki ei pysty muuttamaan suuntaa. Esitetyt leikkaukset käyttötalouteen eivät riitä ja taseomaisuudessa ei ole rahaksi muutettavaa. Vuoden 2016 talousarvion tarkastelu osoittaa, että se ei tuo muutosta ja pelastusta.
 
Toimintamenot jatkavat kasvuaan. Kaupungin kassa ei riitä edes puolta päivää.
 
Kaupunginhallitus uskoo talousehdotuksessaan, että taantumasta huolimatta verotulot eivät merkittävästi putoa ja velkaantumisen vähentäminen voitaisiin aloittaa miljoonalla eurolla. Tämä jos mikä on höttöarviota.
 
Taloustaantuma tulee vähentämään tuloja ja lisäämään menoja.
 
Velkaantuminen on Riihimäen ikuisuusongelma. Kaupungin velka on noin 118 miljoonaa, mutta konsernin velat ja haasteet ovat toinen mokoma. Ja kaikki tämä vuosia jatkuneen investointivimman takia. Velka on ymmärretty väärin
tuloksi ja se on nyt katkaisemassa aasin selän.
 
Kaupungin tulos on manipuloitu näyttämään paremmalta kuin se todellisuudessa on. KHO kumosi vuoden 2009 tilinpäätöksen ja Hämeenlinnan hallinto- oikeus kumosi vuoden 2012 tilinpäätöksen. Kaupungin poistosuunnitelma
ei ollut lain ja ohjeiden mukainen, niin että tilinpäätös olisi antanut oikeaa tietoa kaupungin taloudesta.
 
Tilinpäätöksen manipulointi ja kaunistelu jatkuu, kun kaupunki ei ole korjannut poistosuunnitelmaa.
 
Jos kaupungin tulos esitettäisiin täysin oikein, tilinpäätös olisi usealta vuodelta alijäämäinen ja itse asiassa kriisikunta.
 
Minäkin ehdotin taloustoimikunnan asettamista hoitamaan kaupungin talouden tasapainottamista. Toimikunta ummisti kuitenkin silmänsä talouden todellisuudelta. Se ei tehnyt analyysia, mikä tilanne on ja mitkä ratkaisut ovat tarpeen tulevaisuuden varalta.Toimikunta oli tyypillinen luottamushenkilöistä koostuva syöttöporukka, joka tyytyi asiantuntijoina toimivien virkamiesten kaunisteltuun selittelyyn.
 
Toimikunta tyytyi kaupungin ajelehtimiseen eikä esittänyt radikaalia suunnan tarkistamista.
 
Mitä tämä osoittaa Riihimäestä? Kaupunki ajelehtii yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen virrassa kuin heinätukku
Vantaan- joessa vailla suuntaa ja omaa tahtoa.
 
Yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen mylly runtelee ihmisiä, yhteisöjä, yrityksiä ja kaupunkia rujosti. Tilanne on hälyttävä.
 
Mikä voisi pelastaa Riihimäen? Äskeisessä Aamupostin gallupissa Riihimäen kaupunginjohtaja sai alueen kunnanjohtajista heikoimman arvosanan. Nyt Riihimäellä tarvittaisiin kriisijohtamista ja saneeraamista, pitkäjänteistä talouden tervehdyttämisohjelmaa ja sen toimeenpanijaa. Siihen kaupunginjohtaja ei ole pystynyt. Siihen kaupunginjohtaja ei   pysty jatkossakaan.
Sen takia hänen luottamuksensa on kyseenalaistettava.
 
 
Mikko Lund