Onko hallituksesta ratkaisemaan nykyistä kriisiä?

Onko maan hallituksesta ratkaisemaan nykyistä kriisiä?

 

Sipilän porvarihallitus on syventänyt Suomen lamaa ja  kriisiä. Suomi on eittämättä kriisissä. Talous ei kasva, työttömyys lisääntyy, valtion ja kuntien velkaantuneisuus  kasvaa. Hallituksen politiikka kuvaa  samanaikaista politiikan kriisiä. Porvaripolitiikalla on yhä vähemmän vastauksia Suomea ja maailmaa koettelevaan kriisiin. Mutta onko vastauksia perinteisessä mielessä kenelläkään.  Kansa kaipaa yhä näkyvämmin sosialidemokratiaa avuksi. Porvarienemmistö ei ole kykenevä  hoitaaan ja päättämään   asioista. Hallitus  onkin perunut lakihankkeitaan hämmästyttävän paljon. Mutta edes velkaantumista hallitus ei ole kyennyt pysäyttämään.


Kysymys on siitä, miten porvaripolitiikka voisi antaa vastauksia kriisien ratkaisemiseen. Halllitus on pyrkinyt enemmistöllään rokottamaan ja kurittamaan ay- liikettä. Palkansaajista ja eläkeläistä  yritetään tehdä kriisin maksumiehiä. Rikkaat ja työnantajat on jätetty näiden talkoiden ulkopuolelle. Tällainen yksipuolinen politiikka on jo muutaman kuukauden aikana syönyt   hallituksen kannatuksen.  Oppositio alkaa olla jo suurempi  ryhmä.

Professori Matti Tuomala HS:ssa perjantaina  todisti, että vuosina 2009-2010 elvytettiin tuloksellisesti, mutta sitten kiristettiin - tuloksettomasti.  Jyrki Kataisen hallitus leikkasi muka kuuden miljardin edestä,  mutta tosiasiassa vain vähän. Tässä  vähennetään menoja ja tulojajakomielisyydessään hallitus leikkasi julkisia menoja, mutta teki ne tyhjäksi verohelpotuksin elinkeinoelämälle ja palkansaajille.

Epäilemättä Suomen leikkauslinjaa seuraava talousoppi poikkeaa Yhdysvaltain reippaan elvyttämisen finanssi- ja rahapolitiikan yhteismallista ja Ruotsin kotimarkkinoiden kasvattamisen talouspolitiikasta. Kiistattomasti Ruotsilla menee paljon paremmin. Ruotsin bruttokansantuote kasvaa + 3,9 prosenttia, työttömyysaste  on 7,7. Ruotsin julkisen talouden velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on 44,7.

Suomessa luvut ovat paljon huonommin. Suomi  ei ole saanut hyödynnettyä edes euron arvon ja öljyn hinnan arvon laskusta saatua etua. Ollaan vain sitä mieltä, että Suomen investointihaluttoman teollisuuden  vaikeuksissa pelastaa  työvoimakulujen leikkaukset.

Vaikuttaa siltä, että suomalainen teollisuusjohtaja  osaa johtaa vain kilometritehdasmallilla – kyvyttömänä ja haluttomana uudistaa tuotannollista toimintaa. Kyvyttömyydestä seuraa investointikyvyttömyys. Leimallista on näköalattomuus.

Mistä tällainen kertoo? Meillä on huonot johtajat!  Sen merkitys nykyiseen kriisiin on  paljon odotettua suurempi.

Kehua ei voi hallituksen ministereitäkään. Säästöjä ja leikkauksia tarvitaan, mutta niiden kohdistaminen  poliittisesti ja puolueellisesti yksin palkansaajiin ei ole oikeudenmukaista ja vastuullista politiikkaa.  Hallituksen  toimet on herättänyt pankansaajat.  Ihmiset ovat kiinnostuneita politiikasta ja seuraavat sitä, kun hallitus tulee ihan iholle politiikallaan.

 

Viimeistään nyt on nähty, että Suomi ei ole yksin  Euroopassa ja maailmassa. Kasvava pakolaisten ja turvapaikan hakijoiden tulva ja terrorismi on pelästyttänyt  suomalaiset. Kansainvälinen vastuumme  ja solidaarisuutemme kutsuu meitä hoitamaan oma osuutemme. Tämän kuten ympäristökysymyksen taustalla on maailman epäoikeudenmukaisuudet, väestöräjähdys ja ilmastomuutos. Jotain tarttis todella tehdä ja nopeasti. Puuttumattomuus ja  ajelehtiminen vain kärjistävät ongelmia, kun vastuullinen politiikka vaatii ratkaisua jopa  heti.

Yksilöllisen  porvaripolitiikan pohjalta Suomen ja maailman ongelmiin ei ole ratkaisua. Ratkaisuja on etsittävä yhteisölisistä ja maailmanlaajuisista ratkaisuista. Toiveet kohdistuvat sosialidemokraatteihin. Politiikan ajankohtainen teesi on enemmän sosialidemokratiaa. Usein on vain niin, että  lamassa sosialidemokratiakaan ei ole parhaita vaihtoehtojansa kirkastamaan.

Meneillään olevaa kriisiä luonnehtii epävarmuus. Epävarmuuden oloissa  ei ole varmoja vastauksia. Yksinkertaisesti ilman sarvia ja  hampaita – pitäisi olla edes rehellinen! Hallituksen pakkolakimantra on  politiikan mielikuvituksen puutetta ja typeryyttä   -  se on hyvillä aikomuksilla kivetty luisuma hallinnan menettämiseen.


Mikko Lund