Mistä Riihimäelle saadaan tolkun kaupunginjohtaja?

Mistä Riihimäelle saadaan tolkun kaupunginjohtaja?

Luottamushenkilöiden tehtävä on valita Riihimäelle mahdollisimman  hyvä johtaja. Tämän takia haluan herättää asiasta keskustelua, jotta ei tehtäisi  virheitä, vieläpä samoja virheitä,
joita on tehty aiemmin.  Joka tapauksessa nyt on aika muodostaa käsitystä, mitä kaupunginjohtajalta edellytetään. Viime valtuuston lopuksi järjestetty keskustelu 7.3.2016, mitä
näkökohtia on otettava huomioon uutta kaupunginjohtajaa valittaessa, oli vasta lämmittelyä itse asiaan.

Valtuusto myönsi kaupunginjohtajalle eron marraskuusta alkaen. Käyty keskustelu osoitti, ettei luottamushenkilöillä ole ymmärrystä kaupunginjohtajan tehtävään ja ominaisuuksiin.
Luottamushenkilöt nostavat esille ainoastaan yksittäisiä näkökohtia, mutta kokonaisuuden ymmärrys kaupunginjohtajalta edellytettävistä ominaisuuksista ja tehtävistä oli vahvasti
metsän puolelta. Saan olettamukselleni tukea myös nykyisen johtajan valinnasta  vuonna 2000.

Silloin apulaiskaupunginjohtajana ollut Seppo Keskiruokanen valittiin kaupunginjohtajaksi. Hälytyskellojen olisi luullut silloin jo soivan, kun apulaiskaupunginjohtaja ei ollut täysin hyvin
selviytynyt esittelytehtävistään. Kaupunginjohtaja oli ottanut esittelyjä  itselleen. Vaikeuksia tuntui olleen jo silloin tulla toimeen työtovereiden kanssa.  Mutta tämä ei enemmistöä
valtuutetuista häirinnyt, vaan valtuusto valitsi Keskiruokasen johtajaksi yhden äänen enemmistöllä kokoomuksen, keskustan, kritillisten ja vihreiden äänillä.  Olisiko pitänyt olla tarkempi?


Luottamushenkilöt näyttivät kritiikittömästi antaneen luottamuksensa kaupunginjohtajalle. Kritiikkiä  ei ole paljoa kuultu. Seurauksena on ollut kaupunginjohtajan holtiton ja hallitsematon
menojen ja tulojen käsittely ja talouden ajaminen kriisikunnaksi. Kirjanpidollisella poistojen alimitoituksella, investointien ja velkaantumisen ylimitoittamisella  kaupungin rahoitustasapaino
on pahasti pielessä ja kassa ei riitä edes puolta päivää.

Luottamushenkilöt  ovat odottaneet  johdolta  ehdotuksia taloustilanteen ratkaisemiseksi, mutta turhaan.  Luottamushenkilöhallinnon suurin ongelma on virkamieshallinnon ylivalta.
Soteuudistuksessa ja kuntien tehtävien karsinnassa jopa puolet nykyisistä tehtävistä tulee siirtymään kunnilta pois. Mihin Riihimäellä enää tarvitaan perinteistä kaupunginjohtajaa?
Odotin, että kaupunginhallitus olisi käyttänyt  harkintaa kaupunginjohtajan viran täyttämisen sijaan ja huolehtinut  luottamushenkilöhallinnon vahvistamisesta.

Hyvin perusteltu olisi ollut hanke luottamushenkilöjohtoisen pormestarin valinnasta vaalikaudeksi. Ehdotin tätä, mutta se ei saanut miltään taholta kannatusta. Riihimäen luottamushenkilöt
laittavat silmät umpeen ja odottavat, että virkahallinto hoitaa asioita kaupunkilaisten parhaaksi. Ihmetellä vain voi, miten tällainen usko voi elää  kriisikaupungissa. Eikö luottamushenkilöillä ole
muuta tehtävää kuin luottaminen epäonnistuneeseenkin virkajohtoon?


Kaupunginjohtajan yksi tärkeimpiä tehtäviä on johtaminen ja talouden tasapainottaminen. Esimerkiksi Riihimäen tarkastuslautakunta  kiinnitti jo vuonna 2009  arviointikertomuksessaan huomiota kaupungin johtamisen kehittämiseen. Tarkastuslautakunta kaipasi valppautta ja tulevaisuuteen suuntautumista. "Riihimäen talouden katasrofi on osoittanut, että kaupunki ei ole reagoinut riittävän nopeasti toimintaympäristön muutoksiin. Johtamisjärjestelmää tulee uudistaa siten, että se toteuttaa oivaltavaa suunnittelua, tavoitteellista ja strategista suunnittelua, seurantaa ja ajantasoista raportointia."

Tarkastuslautakunnan huoli valui maahan, mutta ei sytyttänyt valtuuston tahtoa. Kuntajohtaminen on todettu isoksi ongelmaksi koko maassa. Esimerkiksi Kunnallisalan kehittämissäätiön  vuoden 2009  tutkimuksen tulokset osoittivat  ongelman yleisyyden. Kuntajohtajat eivät nähneet johtamisessa mitään ongelmia. Kunnanvaltuutetut antoivat arviossaan kuntajohtamiselle   heikoimmat arvosanat.

Edellä mainituilla perusteilla olen vaatinut  Riihimäellä parempaa johtamista ja parempaa talouden hoitamista. Kaupunki on  rehellisesti katsoen kriisikunta. Tarvitaan johtaja, joka
ymmärtää taloutta ja kriisijohtamisen välttämättömyyden.  Sillä ilman tätä otetta Riihimäki valuu hukkuvaksi kunnaksi. Kuka on se henkilö, joka uskaltaa ottaa haasteen vastaan?

Kaupunginjohtajan  tulee ymmärtää uudelleen suuntautumisen välttämättömyys  myös maakunnalisesti ja soteratkaisussa. Riihimäen etu ei voi olla tukea hiipuvaa Kanta- Hämettä, kun
vieressä on maan kehittynein alue  -  Uusimaa ja pääkaupunkiseutu. Elinkeinoelämä on ymmärtänyt suuntautua oikein.  Mutta julkishallinnon on turha potkia tutkainta ja kehitystä vastaan.
Uuden kaupunginjohtajan on ymmärrettävä  elinkeinoelämän tarpeet. Se on Riihimäen ja koko Riihimäen seudun etu!

Mutta mistä Riihimäelle saadaan hyvä, tolkun kaupunginjohtaja?

Mikko Lund

 

Viisi syytä perussuomalaisten nousulle ja romahdukselle

Viisi syytä perussuomalaisten nousulle ja romahdukselle

Helsingin Sanomat julkaisi 3.3.2016 Ylen teettämän tutkimuksen puolueiden kannatuksesta. Perussuomalaisten kannatus oli pudonnut 9 prosenttiin, kun eduskuntavaaleissa puolue sai "jytkyn".Puolue nousi 17,6 prosenttin kannatukseen. Nyt puolueen kannatus on Sipilän hallituksessa sulanut puoleen. Jotain tähän sulamiseen on vaikuttanut kansan ja kannattajien etujen vastainen hallitustyö leikkauksineen ja säästöineen. Esimerkiksi  nurmijärveläinen kansanedustaja  Jussi Niinistö kirjoitti  Aamuposti- lehdessä  14.4.2012 Velkakierre pysäytettävä oikeudenmukaisesti.  Niinistö syytti vanhoja puolueita takinkäännöstä, kun vastuuta kannetaan. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus unohtuu. Nyt Niinistölle  ja perussuomalaisille  on juuri käynyt  hallituksessa samoin kuin hän hallituspuolueita opposiotiosta haukkui. Timo Soini julisti 13.3. HS:ssa puolueensa olevan nykyhallituksen "vakain palikka" tällä hallituspolitiikan tiellä. Totta tosiaan, sen toteavat myös gallupit.
Harva kirjoittaja on kysynyt, mitä puolueen nousuun ja nopeaan romahdukseen on vaikuttanut puolueen oma ideologia. Kai se jotakin vaikuttaa.

Perussuomalaiset on populistinen puolue. Poliittista retoriikkaa viljellään ja perustellaan kansan tahdolla, tavoilla ja ilmaisuilla. Puolue pyrkii elitismin vastaisuuteen. Elitismi on paha -  se on syntipukki. Eliitti on johtanut Suomea ja Eurooppaa ja tuloksena on talouskriisi ja sen kääntöpuolena kansan kurjistuminen. Pääasiassa tällä retoriikalla puolue saavutti "jytkyn".

Tätä täydentää muutama muu lähtökohta.

Toinen lähtökohta on EU- vastaisuus ja monikulttuurisuuden vastustus. Eu- vastaisuus on läpitunkevaa. EU:ssa ei nähdä mitään hyvää. Monikulttuurisuus on kirosanaksi verrattava sana.  Perussuomalaiset eivät hyväksy minkäänlaista maahanmuuttoa. Ulkomaalaisia ei haluta, koska he vievät työpaikat ja alentavat palkkoja.

Kolmas lähtökohta on nationalismi. Perussuomalaisten mielestä nationalismi on myönteinen aate. Sen ydin on, että valtio pitää huolta kansalaisistaan. Perusuomalaiset vastustavat globalisaatiota, sillä se vie valtaa kansallisvaltiolta.

Neljäs lähtökohta on arvokonservatismi. Perussuomalaiset vastustavat homoliittoja ym. muita vastaavia ilmiöitä, jotka heidän mielestään vaarantavat yhteiskunnan perusrakenteet. Niihin  kuuluvat perhe, kirkko, armeija ja poliisi.

Viides lähtökohta on rasismi. Siihen suhtaudutaan riastiriitaisesti. Puolueen puheenjohtaja Timo Soini on kiistänyt, että hän olisi rasisti tai että edes puolue olisi rasistinen. Siitä oltaneen kuitenkin yhtä mieltä, että puolueessa on paljon rasistisia henkilöitä ja ehkä puoluetta on äänestettykin sillä perusteella, että puolueessa nähdään rasitisia piirteitä.

Näistä viidestä aineksesta puolueen eduskuntavaalikannatus oli rakennettu ja se selittää kannatuksen nousua, mutta myös laskua.

Mikä selittää puolueen romahduksen kaltaisen kannatuksen katoamisen Sipilän hallituksessa?

Populismi. Ennen vaaleja luvattiin kaikkea hyvää ja syytettiin vanhoja puolueita pettureiksi.  Hallituspolitiikka on merkinnyt takinkäännöstä, populismin
hylkäämistä ja vastuullisen hallituspolitiikan opettelua. Populismi on väistynyt leikkausten ja säästöjen perustelemisella. Neljä muuta syytä ovat alisteisia populismille.

Kun suunsoitto entisessä määrin ei ole ollut hallitusreissun aikana painopisteenä, kannattajat ovat karkonneet ja päässeet vapaammin  arvioimaan politiikan tuloksia. Politiikka on eri asia teoriassa ja käytännössä. Maahanmuuttovastaisuus ei ole jalostanut politiikkaa  menestykseksi, vaan ikäväksi riippakiveksi ja suoranaiseksi kaaokseksi. Kun yhdelle jos toiselle on selvinnyt puolueen takinkäännös, syytöstä ei ole kyetty uskottavasti poisselittämään.

Sanalla sanoen tulokset eivät ole tyydyttäneet. Se näkyy ja todentuu kannatuksen katoamisena.


Mikko Lund

Sipilän hallitus raiskaa itsehallinnon ideaa

SIPILÄN HALLITUS RAISKAA ITSEHALLINNON IDEAA  MENNEN TULLEN Sipilän hallitus  ujuttaa sietämättömällä keveydellä maakuntahallintoa SOTE:n siivellä ja ilman kestäviä perusteluja. Keskusta tyrkyttää kolmatta demokratiatasoa omista valtapoliittisista syistä. Kansa ei ole sitä vaatimassa. Kunta- ja uudistusministeri Vehviläisen suussa pääministerin ”kiristyshankeen” nimet ovat muuttuneet moneen otteeseen. Itsehallintoalue on muuttunut maakuntaitsehallinnoksi ja maakuntahallinnoksi. Keskustan ajatushautomo KAKS:ssa ”Itsehallintojen Suomesta” sorvataan vielä uutta. Ollaan synnyttämässä ”valtio-ohjasteinen maakuntien itsehallinto”. Rahoitusta piti hoitaa maakuntaverolla, sitten sen ja valtion tulonsiirron yhdistelmällä tai kunnilta perittävillä maksuilla. Kukahan on perillä, mistä hankkeessa viimein on kysymys? Vasta äskettäin on julkistettu kymmenen lain nimikelistaus. Silti maakunnan institutionaalinen asema ja tehtävien sisältö on vielä täysin kansalle tuntematon asia. Listalla ei mainita perustuslakia - siihen tehtäviä mahdollisia lisäyksiä ja muutoksia! Äänestäjille tarjoillaan jonkun sorttisia kansanvallan namuja, mutta kitkerää byrokratian ja kustannusten lisääntymisen jälkimakua piilotellaan. Demokraattisuuden viimeinen miete ministerillä on, että kunnat valitsisivat maakuntavaltuuston. Puoluesihteerit olivat jo sopineet vaalit lokakuulle 2017. Millaisen aluehallinnon puitteissa ja missä vaaleissa – maakunta vai kunta - kansalainen äänestämisen perusoikeuttaan käyttäisi, on sekin vielä auki. Julkisuudessa on esitetty huomionarvoisia näkemyksiä aluejaoista, tehtävistä ja uuden itsehallinnon asemasta kunnan ja valtion välissä. Hallitus eikä valmistelijat käy kansalaiskeskustelua, vaikka tietävät hyvin, että hanke koskee kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia. Uudistuksen toimeenpano tavalla tai toisella törmää kunnan itsehallinnollisen aseman perustuslainsuojan ehtoihin. Hanketta silti pusketaan eteenpäin tavallisina lakeina. Mm. ministeri Risikon näkemys sosiaalisten perusoikeuksien ja kansanvallan toteutumisesta 15 sote -alueella ei voine jäädä valmistelussa vaille vakavaa huomiota. Epävakaan yhteiskuntapolitiikan ja turvallisuusympäristön ajassa pitäisi syvällisesti tunnistaa ja kansalaisille perustella, mitä lisäarvoa kolmas demokratia voisi tuoda maan ahdinkoon! Ennen asiantuntijat pitivät perustuslain nykyistä säännöstä riittämättömänä kuntia suuremman alueellisen itsehallinnon toteuttamiseen - ilman tarkempaa säätelyä. Maakunnista ja asukkaiden äänioikeudesta pitäisi säätää lisäyksiä perustuslakiin. Perustuslaista nousee hallituksen eteen vielä enemmistövaatimukset valtiopäivillä, jos todellista alueellista itsehallintoa  maahan ajetaan. Mikko Lund

Onko Sipilällä ja Stubbilla liian lyhyt muisti?

Onko Sipilällä ja Stubbilla liian lyhyt muisti?


Politiikan ammattilaisia pidetään yleensä hyvämuistisina. Työn luonteesta seuraa, että on muistettava asioita ja niiden yksityiskohtia ja yhteyksiä. Viime keväänä eduskuntavaalien alla keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ja kokoomuksen puheenjohtaja Aleksander Stubb esiintyivät yhteisesti kuvissa isot kyltit kädessä: "Koulutuksesta ei leikata"  "Opintotukea ei heikennetä". Kyltin nähneille välittyi kuva puoluejohtajista, jotka välittävät ja  huolehtivat opiskelijoidenkin asioista.

Mutta vaalit menivät. Ja hetken kuluttua  Sipilän, Stubbin ja Soinin johtama hallitus ilmoitti  leikkaavansa kolutuksesta.

Ja näin hallitus on tehnyt  eli leikannut yliopistoista ja opintotuesta. Korkeakouluopiskelijoiden opintoraha pienenee, tukikuukaudet vähenevät ja myös lainahyvitykseen tulee tiukennus, mikäli selvitysmies,  professori  Roope Uusitalon esitykset toteutuvat.

Selvityksen taustalla on pääministeri  Juha Sipilän (kesk) hallitusohjelma, jonka mukaan korkeakouluopiskelijoiden opintotuesta leikataan  70 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä ja pitkällä aikavälillä 150 miljoonaa euroa, joka merkitsee noin neljäsosan leikkausta.

Hallitus käsittelee opintotukiuudistusta maaliskuun aikana.
Hallitusohjelmassa sovitut säästöt toteutettaisiin pienentämällä opintorahaa samalle tasolle kuin toisen asteen opiskelijoilla eli 250,28 euroon kuukaudessa, karsimalla opintotukikuukausien enimmäismäärää ja nostamalla opintojen edistymisvaatimusta.
Nykyinen opintotuki koostuu korkeakouluopiskelijalla enimmillään liki 340 euron opintorahasta, noin 200 euron asumislisästä ja valtion takaamasta opintolainasta, jota saa halutessaan enintään 400 euroa kuukaudessa.
Opintolainan valtiontakausta Uusitalo esittää nostettavaksi niin, että opintorahan, asumislisän ja opintolainan summa nousisi 1 100 euroon kuussa. Asumislisä säilyisi ennallaan, mutta opintolainaa voisi nostaa enimmillään 650 euroa kuukaudessa. Lainaan ei kuitenkaan pakotettaisi.

Opintolainan ottamisen riskiä pienennetään erityisellä korkosuojauksella. Se tarkoittaa, että opintolainojen korkojen mahdollisesta noususta  aiheutuvaa riskiä opiskelijalle rajattaisiin niin, ettei hän itse maksaisi enempää kuin neljän prosentin koron. Nykyisin opintolainan korko on ollut alle prosentin tietämissä.
Opintotuen tulorajat säilyisivät nykyisellään, mutta ne sidottaisiin ansiotasoindeksiin. Sen perusteella tulorajoja tarkistettaisiin vuosittain automaattisesti. Nykyisin vuosituloraja lasketaan siten, että jokaista tukikuukautta kohti voi olla tuloa 660 euroa ja jokaista tuetonta kuukautta kohti 1  970 euroa.

Opiskeluun kodistuneiden leikkausten takia nyt monet opiskelijat muistavat puoluejohtajien ääntenkalastelun ja petetyt lupaukset. Monet opiskelijat ovat  perinjuurin vihaisia ja tyytymättömiä. Opiskelijoidenkin on elettävä, syötävä, maksettava asumisesta ja matkoista. Opiskelu on kallistumassa. Opiskelusta on vahvasti tulossa hyväosaisten herkkua.

Sipilän ja Stubbin käytös osoittaa, että kiltisti sanoen ministereillä on turhan lyhyt muisti. Tai sitten se oli muuten valikoivaa.  Mutta käytöstä voidaan nimittää myös suoranaiseksi petokseksi. Kirkkain otsin ja silmin äänten saamisen toivossa luvataan asioita, mutta kun tulee toteutuksen  vaihe, toimitaan täysin toisin.

Että sellaisia politiikkoja  nämä Sipilä ja Stubb!  Ei ihme, että luottamus politiikkaan on pohjalukemissa.

Mikko Lund