Miten talouden sopeutus tehdään?

Miten talouden sopeutus tehdään?

Riihimäen kaupungin kaunistelemattomat talouden tunnusluvut kertovat ajautumisesta kriisikuntaan. Tyhjän kassan diktatuuri parhaillaan huutaa talouden uudelleenjärjestelyä ja haastaa hallinnon ja politiikan. Monen vuoden tilinpäätösten lainvoimattomuus, ylisuuri velkasalkku ja taseen riskit pakottavat uudelleenarviointiin. Onko uudesta valtuustosta talouden tasapainottajaksi?

Olen mielenkiinnolla seurannut kuntavaalien keskusteluja. Rohkeimmat valtuustoehdokkaat ovat panemassa taloutta kuntoon.  Vanhoilta edustajilta homma näyttää jäävän liturgiaan. Kokoomuksen   Aittola  kertoo "suuresta" sopeutuksen tarpeesta. "Johtamisjärjestelmän uudistamisen avulla säästöjä on saatavissa." Veronkorotusten tie on käyty loppuun." "Lainanottoa lisäämällä siirretään ongelma vain tuleville sukupolville." Heimonen ja Mäkelä veisaavat samaa virttä ja  Bitter lupaa sitoutua uuteen strategiaan. Missä konkretia? Liturgiasta konkretiaan yltää vain  uusi ehdokas Juha Merentie. Siinä on vanhoilla jäärillä sulattelemista!

Että näin kykypuolueen vanha eliitti ajattelee eikä  näytä muistavan, että he ovat olleet viemässä suloisessa konsensuksessa taloutta kohden "helvetin kitaa"  ja saaneet valtuuston päätöksillä  aikaan kestämättömän talousuran. Ylisuuri  velkasalkku on jo tulevien polvien iso  rasitus. Aittolan mainitseman sopeutuksen tarpeen kiinni kuromisella ei vielä lyhennetä senttiäkään velkoja. Tulevaisuudessa  on näkyvissä kaupungin velkavankeuden kalterit.Niiden takaa valtuuston uusia avauksia katseltava  ja strategioitaan hahmotettava. Toki muistettava sekin, että  linjauksia ja tavoitteita rajaa tyhjän kassan ongelma.

Miten on päässyt käymään näin, vaikka parin valtuustokauden ajan on monesta suunnasta varoiteltu  talouden kassakriisistä ja ylivelkaantumisesta? Varoittavia puheenvuoroja on kuultu muiltakin kuin minulta.  Hillitsijöitä ei ole kuultu.  Mielipiteet on pantu romuksi kymmenkunta vuotta ent. kaupunginjohtajan johdatuksella kaunistelemalla tilinpäätöksiä  ja kehumalla kaupungin kehitystä ja tulevaa kasvua.

Eväitä  on etukäteen syöty. Asukaslukukin on vähenevä. Kykypuolueen eliitin ohella sosialidemokraatit  ja muut ehdokkaat ja puolueet ajavat vaaleihin  sammutetuin lyhdyin. Vanhat demariehdokkaat piilottelevat politiikkaansa. Luottavat kai lyhyen kansalaismuistin vapauttavan heitä menneiden päätöstensä vastuusta ja  uusien palvelulupausten pelaavan vaaleissa heidän hyväkseen.

Näin se on nähtävä! Vanhat valtuutetut uuden mandaatin kärttääjinä itkevät nyt   "krogodiilin kyyneleitä". Jos äänestäjät mandaatin suo, valtuutetut  joutuvat jokatapauksessa vuosiksi karujen tosiasioiden eteen. Hallinnosta ja palveluista saneeraamalla   tai ns. sopeuttamalla ei kaupungin talouden tasapainoa tulevalla valtuustokaudella saada  aikaan. Nähtävissä oleva kassavirran solina ei vanhoja syntejä kykene pesemään. Menopuolen kustannusrakenne on peräisin palvelevista käsistä  - ei kai niitä katkaista?                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             
Hienoa kuitenkin on,että viimein ainakin  kokoomuksessa on ollut rohkeutta lähestyä talouden tosiasioita. Puheenvuorot ovat olleet merkkejä prosessista, jossa tosiasiat  vihdoin tunnustetaan.   Tasapainon etsimisen suunta on välttämätön. Toivottavasti uusia  entistä rehellisempiä voimia tulee valtuustoon valituksi kaikista puolueista!

Silti olen sitä mieltä, että talouden leikkaamiskohteita on kysyttävä kaupunkilaislta. Se olisi  todellista demokratiaa. Se loisi uskoa äänestäjiin ja kaataisi politiikan ylimielistä norsunluutornia. Kaupunki tarvitsee edustuksellista päätöksentekoa valtuustossa. Mutta ei sokeita ja    itseriittoisia  valtuutettuja ja valtuustoryhmiä.  


Mikko Lund

Mennyt painaa - tosiasioista uuden kuntapolitiikan pohja

Mennyt painaa - tosiasioista uuden kuntapolitiikan pohja  

 

 

Riihimäen kaupunkikonserni on suurissa vaikeuksissa. Talous ja muutoksen myllerryksessä oleva Etelä-Suomenn aluerakenne on epäilemättä kaupungin suurin haaste.

 

Talouden tilannekuva on riitainen ja sekava vuosikausia jatkuneen tilinpäätöskaunistelun ja järjestelyjen takia. Monen vuoden tilinpäätösten lainvoimattomuus, emon ja tyttärien yhteenlaskettu ylisuuri velkasalkku ja talouden  riskit, edessä olevat pakolliset kouluinvestoinnit jne.vaativat tarkkasilmäistä huomiota. Investointien uutta rahoitustapaa  pitää etsiä. .Odotettavissa on lisäksi  varsinaisten tulojen hidas kasvu ja lisävelkaantumisen vaara sekä suuri epävarmuus sote- toimintojen uudistushakkeiden  vaikutuksista.

Rahoitus on asiallisesti ollut jo pitkään kriisissä. Kassavarat ovat velan varassa ja riiputaan tosiasiassa kassavirran hirressä. Vireillä olevaa strategiatyötä ei voida rakentaa  vanhojen totuuksien varaan.  Sijaintietu Helsinki- Tampere- akselilla ja kasvukaupungin retoriikka ei ole totta. Tosiasia on koko Kanta- Hämeen maakunnan hiipuva väestökehitys  ja kaupungin suhteellisen kilpailutilanteen muutos   Hyvinkään ja Riihimäen  talousalueella.Kasvu ei ole ulottunut  tänne, kun pääkaupunkiseutu ja Tampere ovat kieriskelleet ennen näkemättömän kasvun keskellä.Hiipuva Kanta- Häme on tosiasia pitkälläkin tähtäimellä.

Tuleva sote –hanke on vielä hallituksen aikomusten asteella eikä kukaan tiedä, mitä konkreettisesti tapahtuu. Ainakin siihen pitäisi varautua, että  HYRI- talousaluella kilpailutilanne muuttuu pysyvästi Hyvinkään eduksi.  Naapurissa on uusi ja eho sairaala lähempänä kuin keskussairaala Aulangon mäellä.

 

Uusi kaupunginjohtaja  on ilokseni puhunut tosiasioita kaupungin tilasta ja ahkeroinut kiitettävästi strategian valmistelussa. Visio ja  strategia on syytä päättää vasta uudessa valtuustossa. Pelkään, että rahoitustrategia tulee määrittämään tulevien tekemisten ehdot. Tyhjän kassan diktatuuri on historiassa varattu tuleville valtuutetuille. Suurien vaalilupausten lupaamiseen ei ole varaa.

Nykyinen  "Riihimäki kotikunta" - visio - on vietellyt nykyiset päättäjät raunioittamaan talouden ja vinouttamaan kaupunkirakenteen kehityksen.Visiota ja strategioita ei  tule päättää erillään taloudesta.

 

Kaupunginjohtaja on strategian valmistelun tärkein henkilö ja esittelijä. Yleiskaava on loppusuoralla  ja sekin on  sovitettava yhteen strategioiden kanssa.Pelisäännöt olisi muokattava hänen johdollaan ja esittelystään. Ne muodostavat tulevan toiminnan perustan. Niissä on toivottavasti eväät selvitä kaupungin toiminnan ja talouden saneerauksesta.

 

Mandaattinsa jättävän valtuuston vanhat totuudet eivät toimi. Puolueiden tyhjistä  vaalilupauksista ei ole asialistaksi.  Kaupunki on tosiasiassa kriisikunta, jonka pelastamiseen tarvitaan kaikkia mahdollisia saneeraustoimia.Valtuutettuja odottaa ennen näkemätön hallintoympäristö  ja  talouden saneerausoperaatio.

 

 

Mikko Lund