Miten talouden sopeutus tehdään?
Riihimäen kaupungin kaunistelemattomat talouden tunnusluvut kertovat
ajautumisesta kriisikuntaan. Tyhjän kassan diktatuuri parhaillaan huutaa
talouden uudelleenjärjestelyä ja haastaa hallinnon ja politiikan. Monen vuoden
tilinpäätösten lainvoimattomuus, ylisuuri velkasalkku ja taseen riskit
pakottavat uudelleenarviointiin. Onko uudesta valtuustosta talouden
tasapainottajaksi?
Olen mielenkiinnolla seurannut kuntavaalien keskusteluja. Rohkeimmat
valtuustoehdokkaat ovat panemassa taloutta kuntoon. Vanhoilta edustajilta homma
näyttää jäävän liturgiaan. Kokoomuksen Aittola kertoo "suuresta" sopeutuksen
tarpeesta. "Johtamisjärjestelmän uudistamisen avulla säästöjä on saatavissa."
Veronkorotusten tie on käyty loppuun." "Lainanottoa lisäämällä siirretään
ongelma vain tuleville sukupolville." Heimonen ja Mäkelä veisaavat samaa virttä
ja Bitter lupaa sitoutua uuteen strategiaan. Missä konkretia? Liturgiasta
konkretiaan yltää vain uusi ehdokas Juha Merentie. Siinä on vanhoilla jäärillä
sulattelemista!
Että näin kykypuolueen vanha eliitti ajattelee eikä näytä muistavan, että he
ovat olleet viemässä suloisessa konsensuksessa taloutta kohden "helvetin kitaa"
ja saaneet valtuuston päätöksillä aikaan kestämättömän talousuran. Ylisuuri
velkasalkku on jo tulevien polvien iso rasitus. Aittolan mainitseman
sopeutuksen tarpeen kiinni kuromisella ei vielä lyhennetä senttiäkään velkoja.
Tulevaisuudessa on näkyvissä kaupungin velkavankeuden kalterit.Niiden takaa
valtuuston uusia avauksia katseltava ja strategioitaan hahmotettava. Toki
muistettava sekin, että linjauksia ja tavoitteita rajaa tyhjän kassan ongelma.
Miten on päässyt käymään näin, vaikka parin valtuustokauden ajan on
monesta suunnasta varoiteltu talouden kassakriisistä ja ylivelkaantumisesta?
Varoittavia puheenvuoroja on kuultu muiltakin kuin minulta. Hillitsijöitä ei
ole kuultu. Mielipiteet on pantu romuksi kymmenkunta vuotta ent.
kaupunginjohtajan johdatuksella kaunistelemalla tilinpäätöksiä ja kehumalla
kaupungin kehitystä ja tulevaa kasvua.Eväitä on etukäteen syöty. Asukaslukukin on vähenevä. Kykypuolueen eliitin ohella sosialidemokraatit ja muut ehdokkaat ja puolueet ajavat vaaleihin sammutetuin lyhdyin. Vanhat demariehdokkaat piilottelevat politiikkaansa. Luottavat kai lyhyen kansalaismuistin vapauttavan heitä menneiden päätöstensä vastuusta ja uusien palvelulupausten pelaavan vaaleissa heidän hyväkseen.
Näin se on nähtävä! Vanhat valtuutetut uuden mandaatin kärttääjinä itkevät nyt "krogodiilin kyyneleitä". Jos äänestäjät mandaatin suo, valtuutetut joutuvat jokatapauksessa vuosiksi karujen tosiasioiden eteen. Hallinnosta ja palveluista saneeraamalla tai ns. sopeuttamalla ei kaupungin talouden tasapainoa tulevalla valtuustokaudella saada aikaan. Nähtävissä oleva kassavirran solina ei vanhoja syntejä kykene pesemään. Menopuolen kustannusrakenne on peräisin palvelevista käsistä - ei kai niitä katkaista?
Hienoa kuitenkin on,että viimein ainakin kokoomuksessa on ollut rohkeutta lähestyä talouden tosiasioita. Puheenvuorot ovat olleet merkkejä prosessista, jossa tosiasiat vihdoin tunnustetaan. Tasapainon etsimisen suunta on välttämätön. Toivottavasti uusia entistä rehellisempiä voimia tulee valtuustoon valituksi kaikista puolueista!
Silti olen sitä mieltä, että talouden leikkaamiskohteita on kysyttävä kaupunkilaislta. Se olisi todellista demokratiaa. Se loisi uskoa äänestäjiin ja kaataisi politiikan ylimielistä norsunluutornia. Kaupunki tarvitsee edustuksellista päätöksentekoa valtuustossa. Mutta ei sokeita ja itseriittoisia valtuutettuja ja valtuustoryhmiä.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti