maanantai 31. tammikuuta 2011

Suomi on mennyt väärään suuntaan

Suomi  mennyt väärään suuntaan

Suomi on mennyt väärään suuntaan. Eriarvoisuus ja köyhyys ovat lisääntyneet ja sen kurimuksessa elää peräti 151.000 lasta. Tulo- ja terveyserot ovat kasvaneet. Työttömiä  oli joulukuussa  270 000. Pitkäaikaistyöttömiä 60.000. Nuorisotyöttömiä  oli 32 000.  Riihimäellä  oli 1466 työtöntä, työttömyysprosentti  10,2. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet.

Suomen suuntaa tulee ihan oikeasti muuttaa.

Kysymys on verotuksesta  –  se on minulle aivan keskeinen kysymys. Sosialidemokraatit ovat vaatineet hallitukselta pääomaverotusta korotettavaksi ja veroa progressiiviseksi. Yli 50.000 euron pääomatuloista vero tulee nostaa 32 - 35 prosenttiin. Pienistä vero voi olla alle 28 prosentin.


Kysymys on työllisyyspolitiikasta. Pääoman on kannettava työllisyysvastuunsa. Nuorille ja pitkäaikaistyöttömille on järjestettävä työtä.

Kiviniemen oikeistohallitus on syyttänyt  jatkuvasti sosialidemokraatteja milloin mistäkin. Viimeiset seitsemän (7) vuotta meillä on ollut kepulainen pääministeri. Eikö se ole riittävän pitkä aika ottaa vastuu politiikasta, eikä sysätä sitä  esimerkiksi  oppositiossa oleville sosialidemokraateille?

Kivinimen hallitus ei ole tehnyt mitään.

Sosialidemokraattien on tehtävä paluu tasa-arvopolitiikkaan. Verotus on oikaistava, vanhusten hoiva on laitettava kuntoon, pitkäaikaistyöttömät ja nuoret  on saatava töihin, sosiaaliturvan vähimmäisetuuksia parannettava ja työeläkeindeksin  vääryydet poistettava. Siinä muutama asia  vaalikeskusteluihin.

Tiedän sosialidemokraatit ajavat mm. näitä asioita.





SAK kampanjoi eduskuntavaaleissa työn ja sen tekijän puolesta



SAK  kantaa huolta  työstä ja sen tekijöistä. SAK haluaa nostaa työelämän asiat julkiseen keskusteluun ja haastaa puolueet ja ehdokkaat ottamaan niihin kantaa.
SAK:n tavoitteet on kampanjassa kiteytetty muotoon Yhteisten oikeuksien puolesta, Yksilöllisten valintojen puolesta, Rehellisen yrittäjän puolesta ja Työhön paluun puolesta.

Kansainvälinen taloustaantuma ja yhä jatkuva talouden epävarmuus yhdistettynä historialliseen Suomen väestörakenteen muutokseen tekevät näistä eduskuntavaaleista poikkeuksellisen tärkeät. Edessä on väistämättä Suomen ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kohtalonkysymysten käsittely.

Suomeen tarvitaan hallitus, jonka ohjelman punaisena lankana on toimiminen työn ja sen tekijän puolesta. Ennen kuin äänestät, tarkista miten sinun ehdokkaasi pitäisi työntekijöistä huolta.


Maaliskuussa SAK avaa verkkosivuilleen Työelämän vaalikoneen, jossa äänestäjät voivat vertailla omia kantojaan kansanedustajaehdokkaiden näkemyksiin. Vaalikoneeseen on kutsuttu kaikkien eduskuntavaaleissa mukana olevien puolueiden ehdokkaat.

Varsinainen mainoskampanja ajoittuu maaliskuun lopulle, jolloin SAK:n kärkitavoitteet näkyvät bussipysäkeillä ja muilla ulkomainospaikoilla ympäri Suomen.

SAK:n tavoitteet vaalikaudelle 2011-2015 löytyvät osoitteesta www.sak.fi/vaalit.

SAK kampanjoi eduskuntavaalien alla
  • Vaalitavoiteohjelma Työn ja sen tekijän puolesta vaalikaudelle 2011-2015
  • www.sak.fi/vaalit
  • Facebook
  • Työpaikkaviestintä
  • Työelämän vaalikone maaliskuun alussa
  • Kansalaisgallup
  • Puolueiden puheenjohtajapaneeli 10.3.2011 (SAK, STTK ja Akava)
  • Alueelliset tapahtumat 12.3.2011
  • Ulkomainonta bussipysäkeillä 21.3.‒3.4.2011
  • Ei televisiomainontaa

SAK:n tavoitteita vaalikaudelle 2011-2015
Työhön paluun puolesta
  • Pitkäaikaistyöttömyys poikki työvoimapolitiikkaa tehostamalla
  • Aktiivitoimiin selkeät laatukriteerit
  • Kaikki nuoret mukaan työelämään riittävin valmiuksin, koulutus kaikille
  • Osatyökykyiset mukaan työelämään
  • Työvoimapolitiikan rahoitus uudistettava
  • 100 000 uutta työpaikkaa
Yhteisten oikeuksien puolesta
  • Työn oltava teettäjälleen samanhintaista teettämisen ja tekemisen tavasta riippumatta
  • Epäkohdat korjattava: mm. vuosiloman määräytyminen, osa-aikaiseksi järjestetyn työn tai ns. nollatyösopimuksen aiheuttamat toimeentulo-ongelmat ja vuokratyöntekijöiden asema
  • Perusteettomat määräaikaiset sopimukset kuriin
  • Näennäis- ja pakkoyrittäjyys kitkettävä
  • Työterveyshuollon kattavuutta ja laatua parannettava
  • Samapalkkaisuusohjelmaa jatkettava
Yksilöllisten valintojen puolesta
  • Ennenaikainen työkyvyttömyys laskuun työelämää ja työterveyshuoltoa kehittämällä
  • Työajat elämäntilanteen mukaan
  • Joustavat ja riittävät perhevapaat
  • Laadukkaampaa aikuiskoulutusta
  • Ammattitutkinto kaikille
  • Työsuojeluun lisää voimavaroja
  • Työurat eivät pitene pakottamalla
Rehellisen yrittäjän puolesta
  • Tilaajan vastuuta laajennettava ja tehostettava
  • Työehtojen valvontaa lisättävä
  • Ihmiskaupan tunnistamiseen kehitettävä parempia keinoja
  • Tiedotusta ja koulutusta suomalaisista työehdoista ja työntekijöiden oikeuksista lisättävä
  • Ammattiliitoille säädettävä kanneoikeus


Vaalit ratkaisevat paljon

SAK:n valtuuston puheenjohtaja Tuire Santamäki- Vuori katsoo, että vasta kevään eduskuntavaalien jälkeen selviää, millainen valmius uudella hallituksella on yhteistyöhön työmarkkinajärjestöjen kanssa työ- ja sosiaalilainsäädännön kehittämiseksi ja etuuksien rahoituksen turvaamiseksi. Tuolloin ratkeaa myös, kehitetäänkö julkisia palveluja ensi sijassa kansalaisten vai elinkeinoelämän tarpeista käsin, millä keinoin julkisen sektorin velkaantumista hallitaan ja nähdäänkö tuloerojen voimakas kasvu asiana, jonka kehityssuuntaan halutaan yhteiskuntapolitiikalla puuttua.

Santamäki- Vuoren mukaan Suomeen ei tarvita amerikkalaista teekutsuliikettä, jonka ykköstavoite on leikata julkisia menoja ja julkisen sektorin tehtäviä. Julkisen talouden velanhoitokaan ei ole kamreerityötä, vaan poliittisia valintoja. Taloustaantuma suisti valtion ja kuntien taloudet epätasapainoon. Velkaantumisen pysäyttämiseksi tarvitaan menomalttia, mutta ennen kaikkea talouden ja työllisyyden kasvua vauhdittavia toimenpiteitä. Kasvu kerryttää verotuloja ja vähentää velkaantumista. Sen lisäksi tarvitaan kohdennettuja veronkorotuksia, jotka ovat perusteltuja myös verotuksen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi.

Veronalennusten aika on nyt ohi, sanoo Santamäki- Vuori. Suomen ennätyksellisen nopeasti kasvaneet tuloerot ovat tulosta epäonnistuneesta kannustinpolitiikasta. Rikkaimpia on suosittu mittavin veronalennuksin ja sosiaaliturvan vähimmäisetuuksia on korotettu erittäin pidättyväisesti. Hyvätuloiset ovat rikastuneet ja pienituloiset köyhtyneet ilman, että kannustinpolitiikalla olisi saatu aikaan tavoiteltuja vaikutuksia työvoiman tarjontaan.


Mikko Lund

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Kokoomus haluaa heikentää palkansaajien ja työntekijöiden asemaa



Kokoomus haluaa heikentää palkansaajien ja työntekijöiden asemaa

Näin vaaleihin mentäessä on hyvä nostaa esille kokoomuksen todelliset  pyrkimykset. Tuo puoluehan pyrkii  mainonnassa ja markkinoinnissa  esiintymään kuin mannekiini  ja näyttämään  kauniin puolen julkisivustaan  ikään kuin se olisi  myös ”työväenpuolue”. Tähän liittyy kokoomuksen tuoreet  esitykset  suomalaisen työelämän uudistamiseksi ja esitykset  laajentaa paikallista sopimista työehdoista. Esityksen mukaan työpaikoilla voitaisiin käytännössä sopia työehtosopimusten tason alittavista  työehdoista, esimerkiksi palkan alentamisesta. Kokoomus ajaa tietoisesti näillä esityksillään  konfliktia  palkansaajien ja ay- liikkeen kanssa.

Nostan kokoomuksen esitykset  tarkasteltaviksi  ja sanon niihin jyrkästi ei. Palkansaajakunnan on oikeasti syytä ryhtyä miettimään kaikkia  laillisen vastarinnan muotoja, joilla kokoomuksen pyrkimykset ajetaan nurin. Äänestäjien, palkansaajien ja työläisten on aika tajuta, että kokoomuksen esityksistä ei hyvää seuraa.

Työehtosopimusten keskeinen tarkoitus on turvata työntekijälle työn vähimmäisehdot. Kokoomuksen esitys romuttaisi käytännössä työehtosopimusten merkityksen, työntekijän turvan ja samalla koko suomalaisen työehtosopimusjärjestelmän.


SAK tyrmää kokoomuksen esitykset työehtosopimusjärjestelmän heikentämisestä. Kokoomuksen työlinjauksessa keskeinen luku on peräti otsikoitu Suomen Yrittäjien ensi vaalikauden tavoiteohjelman mukaisesti: Yrittäjyys kantaa Suomea. SAK:n edunvalvontajohtaja Nikolas Elomaa  sanoo, että  kokoomuksen ja SY:n tarjoilema malli rapauttaa työntekijän turvan. Irtisanomisen pelossa työnantajan esityksistä kieltäytyminen on äärimmäisen vaikeaa. 


SAK pitää monia kokoomuksen julkaisemia esityksiä  johtajuuden kehittämisestä ja  työsuhteiden moninaisuuden huomioimista  hyvinä.. Tavoite sopimusjärjestelmän rapauttamisesta saattaa kuitenkin koko paperin epäilyttävään valoon, Elomaa arvioi.

Vaikuttaa siltä, että kokoomus ei kauniista puheista huolimatta halua ammattiyhdistysliikettä päättämään työpaikan asioista. Se on pettymys. Kokoomus ajaa nyt kohti konfliktia ay-liikkeen kanssa, Elomaa  tiivistää.



 Miksi  kokoomuslainen opetusministeri ei halua edistää venäjän kielen opetusta?

Ihmettelin ja kummastelin  jokin aika sitten, että miksi opetusministeri Henna Virkkunen (kok) ei hyväksy Suomen kouluihin ruotsin tilalle venäjää edes kokeilumielessä. Eikö ole aika kummaa  touhua? Missä maailmassa kokoomusministeri todella toimii? Onko taustalla todella perinteinen Ryssä- viha?  Mutta mistä siinä lopulta on kysymys. Etelä-Saimaan, Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomien mukaan Virkkunen torjuu kuuden itäsuomalaisen kunnan kaavaileman kokeilun, jossa venäjän kielen opiskelusta tulisi vaihtoehto ruotsille peruskoulun toisena vieraana kielenä.

Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd)  ehdottaa Suomen Kuvalehdessä  21.1.2011 nro 3, että venäjänkielen osaamista tulee lisätä Itä-Suomessa. Lipposen mielestä on vaarallista asettaa Venäjä ja toinen kotimainen kieli vastakkain.

Lipponen kirjoittaa:

”Itä-Suomeen voi kasvaa huomattava venäjän kielinen väestö. Haasteeksi tulee, ovatko Suomen venäjänkieliset valmiit tulemaan suomalaisiksi. Emme tarvitse ghettovenäläisyyttä, joka on suuntautunut Moskovaan ja jota Moskova pyrkii suojelemaan sekaantuen Suomen sisäisiin asioihin.

Vaalien jälkeisen hallituksen ohjelmiin tulee saada Itä-Suomi- näkökulma tarpeellisine varoineen. EU:ssa on turvattava Itä-Suomen  aluetukien jako.”

Olen sitä mieltä, että Suomen ja oman etumme kannalta meidän ei tule äänestää tulevissa eduskuntavaaleissa ainakaan kokoomusta.



Mikko Lund

lauantai 29. tammikuuta 2011

Kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok) saa syytteen törkeästä lahjuksen ottamisesta

Kansanedustaja Ilkka Kanerva  (kok) saa syytteen

törkeästä lahjuksen ottamisesta


Syytteiden nostamisesta päätti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. Syytettä ajaa valtionsyyttäjä Jukka Rappe.

Kansanedustaja, ex-ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.) saa syytteen törkeästä lahjuksen ottamisesta. Törkeästä lahjuksen antamisesta syytetään toimitusjohtaja Kyösti Kakkosta, liikemies Toivo Sukaria sekä Nova-yhtiöiden entisiä johtajia Arto Merisaloa ja Tapani Yli-Saunamäkeä

Kanervan epäillään saaneen yli 50000 euron arvosta etuja suuria kauppakeskuksia Varsinais-Suomeen suunnitelleilta yhtiöiltä. Varsinais-Suomen liitossa toiminut Kanerva olisi voinut vaikuttaa kauppakeskusten sijoittumiseen.

Kaikki syytetyt ovat kiistäneet syytteet. Heidän mukaansa kyse on ollut sallitusta poliittisen toiminnan tukemisesta.

Kokoomuksen puheenjohtaja jyrki Katainen ilmoitti, että Kanerva voi asettautua ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Asia ei ole näin yksinkertainen. Helsingin Sanomat huomauttaa. että jos Kanera valittaisiin eduskuntaan, hänellä  olisi seuraavan vaalikauden lopussa 40 kansanedustajavuotta. Miten käy Kanervan  ja laajemmin kokoomuksen kannatukselle? Kysymys on lopulta siitä, luottavatko varsinaissuomalaiset äänesrtäjät enää Kanervaan.

Joka tapauksessa Kanervan  moka vaikuttaa vaalitulokseen.

Kepulla vaikeaa

 

Olen esittänyt  kysymyksen, mikä vaikutus entisen pääministerin Matti Vanhasen (kesk) toimien tutkimisella   on keskustan kannatukseen tulevissa eduskuntavaaleissa. Keskustan kannattajien äänestysvarmuus  oli laskenut  peräti 13 prosenttia vuoteen 2007 verrattuna. Se oli suurin muutos suurissa puolueissa. 

Ei ihme, että keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemellä  on silmin nähden vaikeaa. Hänellä on niin vaikeaa, ettei edes omaa sanottavaa tahdo löytyä. Pääministeri tyytyy toistelemaan Jutta Urpilaisen ajatuksia. Demarin päätoimittaja huomauttaa tuskaisena, että Kiviniemeä ei erota demareista enää kuin valheenpaljastin. Joka tapauksessa on selvää, että keskusta pyrkii hallituksen rytmin vaihdokseen. Politiikassa on iso muutos, ettei tehdä mitään, siihen että joka päivä kerrotaan, mitä seuraavassa hallituksessa aiotaan tehdä.

Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja  Jouko Skinnari  (sd)                           ihmettelee vihreiden yksityistämisintoa

Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari (sd.) pitää outona vihreiden halukkuutta valtion omistusten myyntiin Destiassa ja Altiassa. Hänen mukaansa varsinkin Destia on niin strateginen toimija, että sen myynti saattaisi johtaa pahoihin ongelmiin tieverkon ylläpidossa ja parantamisessa.

– Ajatus yhtiöiden myynnistä kertookin enemmän hallituskipeän vihreiden yksityistämisinnosta. Taustalla lienee pyrkimys edistää yksityisten yritysten marssia yhteiskunnan infrahankkeiden toteuttajaksi, Skinnari arvioi. Demarissa.

Skinnari huomauttaa, että oikeistohallituksen kaudella infrarahat ovat jatkuvasti olleet alimitoitettuja jo peruskorjaustarpeisiinkin nähden. Hän muistuttaa, että valtiotalouden vaje ja suuri lainan määrä on syntynyt oikeistohallituksen halusta alentaa veroja. 

 Hallituspuolue vihreät haluaa rakentaa uutta Suomea myymällä valtion omaisuutta. Saadut tulot vihreät käyttäisi raiteiden ja laajakaistan rakentamiseen. Oikeusministeri Tuija Brax kuvasi uuden luomiseksi sitä, että valtion omaisuutta myydään infrastruktuurin rakentamiseksi. Brax varoitti, että kuuden miljardin kestävyysvaje ei ole ainoa rahareikä, vaan rahaa tarvitaan nimenomaan infrastruktuurin rahoitukseen.


Mitä tutkimus sanoo suomalaisten hyvinvoinnista? 

Olen viimeksi lukenut  Marja Vaaraman, Pasi Moision ja  Sakari Karvosen  teokseen  Hyvinvointipolitiikka 2010 – luvulla. Suomalaisten hyvinvointi 2010.

Marja Vaarama, Pasi Moisio & Sakari Karvonen
Hyvinvointipolitiikka
2010-luvulla
Suomalaisten hyvinvointi 2010


Suomalaisten hyvinvointi lisääntynyt
mutta eriarvoisuus jatkanut kasvuaan


Suosittelen luettavaksi tätä kirjaa, jonka tavoitteena on ollut tuottaa mahdollisimman ajankohtaista tietoa suomalaisten hyvinvoinnista ja hyvinvointieroista, sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöstä sekä palvelujen tarpeesta. Kirja jatkaa vuodesta 2002 määrävuosin toteutettujen Suomalaisten hyvinvointi -tutkimusten sarjaa, ja mahdollistaa siten myös vertailun aiempien  tuloksiin.

Kirjan keskeinen tulos on, että suomalaisten terveys ja hyvinvointi ovat jatkaneet myönteistä kehitystään, mutta samalla sosioekonomiseen asemaan liittyvä eriarvoisuus terveydessä ja hyvinvoinnissa on lisääntynyt. Tämä eriarvoisuus heijastuu myös terveyspalvelujen käytössä ja vanhusten hoivapalveluissa koettuina puutteina.

Valtaosa väestöstä haluaisi kehittää sosiaaliturvaa ja palveluja niin, että niiden taso olisi riittävä takaamaan kohtuullisen toimeentulon ja riittävät palvelut.
Enemmistö kannattaa julkista vastuuta ja sen täydentämistä kumppanuudella yksityisen sektorin kanssa, ja on valmis korottamaan veroja sosiaaliturvan ja palvelujen turvaamiseksi.

On hälyttävä tulos, että tuloerot ja suhteellinen köyhyys ovat jatkuvasti kasvaneet kuluneen viidentoista vuoden aikana. Korkealla pysyvä työttömyys on tämän kehityksen tärkein selittäjä, ja toinen on 1990-luvun laman jälkeen toteutettu perus- ja vähimmäisturvan jäädyttäminen. Vaikka etuuksien tasoa on sittemmin nostettu, se on silti jäänyt jälkeen noin 20–30 prosenttia yleisestä ansiokehityksestä. Tämän politiikan seurauksena köyhyys on kasvanut etenkin työttömien ja
vähimmäisturvan varassa olevien keskuudessa, ja toimeentulo-ongelmat ja kulutuksesta tinkiminen ovat pysyneet korkealla tasolla.

Lapsiperheillä työmarkkina-asema, koulutus, lapsiluku ja lasten ikä ovat yhteydessä toimeentulo-ongelmiin: suurin toimeentulo-ongelmien riski on työmarkkinoiden ulkopuolella olevilla.

Huolestuttavaa on alle kouluikäisten lasten perheiden toimeentulo-ongelmien yleistyminen 2000-luvulla. Lapsiköyhyys onkin lisääntynyt voimakkaasti, ja siinä suhteessa on palattu 1970-luvun tasolle. Tämä ei ole sosiaalisesti kestävää hyvinvointipolitiikkaa, joten lapsiperheiden tuen parantamiselle on selkeä tarve.

Mikko Lund







perjantai 28. tammikuuta 2011

Välikysymys tuloerojen kasvusta ja verotuksen rakenteesta

VÄLIKYSYMYS 5/2010 vp: Tuloerojen kasvu ja verotuksen rakenne

Kysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja on SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Allekirjoittajina ovat kaikki oppositiopuolueet, sosialidemokraatit, vasemmistoliitto, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset.
Oppositiopuolueet jättivät keskiviikkona yhteisen välikysymyksen. Siinä kysytään::

Aikooko hallitus puuttua kasvussa oleviin tuloeroihin ja antaa esityksen verotuksen rakenteen oikeudenmukaistamisesta sekä pääomaveron uudistamisesta? 

Kaikki oppositiopuolueet tivaavat hallitukselta  selitystä siihen, miksi se on antanut tuloerojen kasvaa ja miksi se ei ole tehnyt esitystä  kiristää pääomatulojen verotusta, vaikka kummankin päähallituspuolueen puheenjohtajat ovat julkisuudessa kertoneet sitä kannattavansa.


Tällä vaalikaudella oikeistohallituksen veropolitiikka ja sen tulokset eivät toteuta hyvältä verojärjestelmältä edellytettäviä ominaisuuksia. Vuoden 1993 verouudistuksen ongelma on ollut se, että ansiotuloja on voitu siirtää kevyemmin  verotetuksi pääomatuloksi. Tämä on saanut jatkua, mikä on mahdollistanut tuloerojen kasvun.
Pieniä tuloja verotetaan tällä hetkellä suhteettoman ankarasti ja hallitus on koko kautensa ajan alentanut hyvätuloisten verotusta.
Tulo- ja terveyserot ovat kasvaneet Suomessa merkittävästi viime vuosina, OECD:n tilastojen mukaan nopeimmin teollistuneista länsimaista. Tärkein syy tähän on Ahon porvarihallituksen vuonna 1993 tekemä päätös eriyttää pääomatulo- ja ansiotulojen verotus. Huhtikuussa 2010 Taloudellisen yhteistyön järjestö OECD varoitti eriarvoisuuden kasvusta Suomessa. Tuloerojen kasvu uhkaa pohjoismaista hyvinvointimallia, johon liitetään laaja sosiaaliturva, kattavat julkiset palvelut ja pienet tuloerot.
Pääomatulon veroprosentti on nykyään vain 28 prosenttia ja se toimii kannustimena siirtää ansiotuloja pääomatuloiksi.
Oppositio kaipaa myös ratkaisuja siihen, että progressiivisten verojen osuus on keventynyt samaan aikaan, kun  kunnallis- ja energiaverot ovat kiristyneet.

Tampereen kansantaloustieteen professori Matti Tuomolan mukaan tuloerojen kasvuun on pääasiassa kolme syytä: (Demari 24.1.2011)

1.    Pääomatuloverotus irrotettiin muusta tuloverosta vuonna 1993. ”Selkein valuvika oli, että ylimmän marginaalituloveron ja pääomatuloveroasteen välille tuli huikea kuilu.”

2.    Vuonna 2005 luovuttiin yhtiöverohyvitysjärjestelmästä. Silloin kompensaationa tehtiin listaamattomille yrityksille järjestely, jossa yhdeksän prosenttia nettovarallisuudesta oli verovapaata 90 000 euroon asti. Järjestely on houkutellut monia yrityksiä osake- ja arvopaperisijoituksiin. Tällä on vaikutusta mm. työllisyyteen.

3.    1990- luvusta lähtien vallalla on ollut valtiovarainministeriön lempilapsi, ansiotuloverotuksen tasainen alentaminen läpi koko asteikon. Se on edistänyt tuloerojen kasvua voimakkaasti.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma  arvioi, että verotus on ajanut Suomea kahteen kastiin vaarallisella tavalla. Se näkyy terveyseroissa, toimeentuloeroissa, asuinalueen ja koulun valinnoissa. Olemme hyvin lähellä amerikkalaista tietä, jos jotakin ei tehdä, sanoo Eero Heinäluoma.


Riihimäki on Kanta- Hämeen väkivaltaisin kunta
Radio Hämeen mukaan Riihimäki on Kanta- Hämeen väkivaltaisin kunta. Viime vuoden rikostilastojen mukaan poliisin tietoon tuli Riihimäellä  reilusti yli kaksi sataa henkeen ja terveyteen kohdistunutta rikosta. Asukaslukuun suhteutettuna Riihimäen väkivaltari- kosten määrä on selvästi maakunnan suurin.


 Mikko Lund

torstai 27. tammikuuta 2011

PORVARIHALLITUKSET EIVÄT KYKENE MUUHUN KUIN PUTSAAMAAN AINA VALTION KASSAN

PORVARIHALLITUKSET  EIVÄT KYKENE MUUHUN KUIN PUTSAAMAAN AINA VALTION KASSAN 


SDP:n kansanedustaja, talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari asettaa oikean kysymyksen ja ihmettelee suomalaisten oikeistohallitusten aikaansaannoksia. Suomessa on ollut kolme oikeistohallitusta, vuosina 1962–66, vuosina 1991–95 ja vuosina 2007–11. Ei voi kuin ihmetellä, miten on mahdollista, että oikeiston jäljiltä isänmaan taloudenpito on aina sekaisin ja valtion kassa tyhjä.


Jouko Skinnari on muuten tavattavissa la 29.1. klo 12 - 13 Riihimäen asemaravintolan kabinetissa. Tervetuloa! 

Hyvinvointivaltio sinänsä edellyttää hyvin hoidettua valtion taloutta.

Entinen valtiovarainministeri ja nykyinen SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma laskeskelee, että Matti Vanhasen (kesk), Mari Kiviniemen (kesk) ja Jyrki Kataisen( kok) porvarihallituksen jättävän jälkeensä peräti 11 miljardin vajeen.

-      Kun jätin valtiovarainministerin tehtävät 2007, valtion budjetti oli kolme miljardia ylijäämäinen. Nyt budjetti on kahdeksan miljardia alijäämäinen. Erotus on siis 11 miljardia, laskee  Eero Heinäluoma Demarissa.

Suomi joutuu ottamaan lisää velkaa  vajeen kattamiseksi.  Kahdeksan miljardia on paljon, kun koko kansantalouden koko oli 2009 alle 180 miljardia. Vanhasen – Kiviniemen hallitus  on lisääntyneellä velan otolla rahoittanut  veronalennukset.  Heinäluoma laskee päättyvän vaalikauden rikkaita suosineen veronalennusten kumulatiiviseksi arvoksi  peräti yhdeksän miljardia.

Eli  tällaisia velikultia ja  siskoja  ovat nämä hallituksen ministerit.

Voidaanko yhdessä sopia, että emme anna heille  ääntämme!


TULOVERON ALENTAMINEN OLI  HUIJAUSTA

Palkansaajat ovat nykyisen hallituksen aikana saaneet nauttia siitä, että palkkalaskelma on kertonut verotuksen keventyneen. Valitettavasti palkan hyöty on hävinnyt sähkön, energian ym. hintojen nousuun. Verotusta on siirretty välillisten verojen puolelle. Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomola (Demari 24.1.2011) pitää huijauksena sitä, että hallitus on kaupannut toteutettuja veronalennuksia elvytyksenä.

-      Siitä on kuitenkin vankkaa  tietoa, että mitä pienemmät tulot, sitä suurempi osa siitä menee kulutukseen. Sitähän ei ole tässä veroelvytyspolitiikassa käytetty. Elvytysmielessä oli tehotonta jakaa suuria euromääriä veroalea  suurituloisimmille, sanoo Tuomala.


”Ylimielisyyden peikko on iskenyt kokoomukseen”

SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Pia Viitanen  arvioi, että kokoomukseen on iskenyt ylimielisyyden peikko. Viitasen mukaan kokoomus välttää keskustelua siitä, mitä se on konkreettisesti valmis tekemään oikeudenmukaisemman tulonjaon edistämiseksi. Viitanen muistuttaa Jyrki Kataisen kieltäytyneen eduskunnan kyselytunnilla viidesti vastaamasta kysymykseen energiaveron korotuksen tulonjakovaikutuksista.

Viitasen mukaan tarvitaan vahvoja toimia, joilla estetään huono-osaisuuden periytyminen vanhemmilta lapsille.

-      Suomessa on 700 000 köyhää ihmistä, 150 000 lasta elää köyhässä perheessä. Onko kokoomus  sitä mieltä, ettei tähän tarvitse puuttua ja ongelmat on jo ratkaistu? kysyy kansanedustaja Pia Viitanen (sd).



Mikko Lund



!


keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Riihimäki ei ole satumaa

Riihimäki ei ole satumaa

Yhden määritelmän mukaan iskelmissä elää kansakunnan sielu.
Jokaisen suomalaisen sieluun on kirjoitettu kansallistangoksikin nimetyn Satumaan ensimmäinen säe.  Satumaa on suomalaisille kaipuun ja unelmien  kohde.


"Aavan meren tuolla puolen
jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan
laine liplattaa
missä kukat kauneimmat
luo aina loistettaan
siellä huolet huomisen
saa jäädä unholaan." 

Riihimäki ei ole satumaa. Ei vaikka kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen  aina silloin tällöin  esittääkin katteettomia ja paikkansa pitämättömiä  puheita  Riihimäen taloudesta ja  riihimäkeläisten elämästä  tyyliin, ei ongelmia. Riihimäellä menee hyvin, sanoo kaupunginjohtaja. Hänellä ei ole ongelmia. Kenellä on todella varaa kanssaihmisten unohtamiseen?

Erikoista kerta kaikkiaan on se, että  jos tehdään joitakin paikkakuntakohtaisia vertailuja,  Riihimäki ei niissä menesty.  Iltasanomat on selvittänyt ikäihmisten kuntapalveluja. Taustana oli sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton ikäihmisten palvelujen laatusuositus  ja tilastot vuosilta 2007 – 2009. Ilta- Sanomat  indeksoi kunnat 14  tilaston perusteella paremmuusjärjestykseen.  (Ilta-Sanomat 24.1.2011  Vanhusten paratiisi)

Riihimäki oli tässä tilastovertailussa vasta sijalla 183.

Riihimäkeä paremmin asiansa oli hoitanut kaupungeista  mm. Hämeenlinna, Forssa, Lahti, Vantaa  jne. Vanhuspalveluissa  Riihimäki ei loista. Muut ovat hoitaneet asian paremmin. Kärjessä ovat  nimenomaan   maalaiskunnat ja pienet kaupungit: Isojoki, Rautjärvi, Tervola, Närpiö, Savukoski. Luhanka, Pello ja Kauniainen.

Miten Riihimäki on varautunut kestävyysvajeeseen?  Olen asettanut kysymyksen mm. kaupunginjohtajalle. Kaupunginjohtaja  on pyrkinyt nolaamaan  kysymyksen. Tuo on vanha juttu,  kyllä me tiedämme asian.

Siitä ei ollut kysymys. Kysymys oli juuri siitä, miten Riihimäen kaupunki on varautunut kohtaamaan ikääntyvän väestön lisääntyneen palvelukysynnän. Ikäihmisten aktivointiin pitäisi panostaa nyt. Järjestetyllä ja ohjatulla kuntoliikunnalla  voitaisiin  vanhusten toimintakykyä  ja jaksamista  huomattavasti kohottaa. Vanhukset voisivat asua pitempään kotona. Kotona selviytymistä voitaisiin tukea  lisätyillä kodinhoitopalveluilla ja omaishoitoon panostamisella.

Tähän kaupunki ei ole riittävästi varautunut.

Laitoshoidon kohdalla  on toimittu  vajaalla henkilöstöllä.  

Ei ihme, että vertailussa ei  pärjätty.

Olen sitä mieltä, että  vanhuspalvelut on hoidettava  tulevaisuudessa nykyistä paremmin!



Vanhukset syövät liikaa lääkkeitä 

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tietojen mukaan joka kolmas 75- vuotta täyttänyt  suomalainen syö vähintään kymmentä eri lääkettä. Joka neljäs yli 75- vuotias oli vuonna 2009 ostanut ainakin yhtä sellaista reseptilääkettä, jota suositusten mukaan ei pitäisi määrätä iäkkäille ilman harkintaa.

Tavallinen tariana on sellainen, että vanhus hakee useilta erikoisalojen lääkäreiltä apua lukuisiin vaivoihin. Lääkkeiden määrä voi kasvaa sellaisiin mittasuhteisiin, että haitallisilta yhteisvaikutuksilta on vaikea välttyä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on korostanut, että vanhusten kokonaislääkitys tulee tarkastaa vähintään kerran vuodessa. Laitoksessa asuvan kohdalla lääkitykseen yleensä puututaan, mutta kuka valvoo kotona yksin asuvan lääkitystä.


Mikko Lund






tiistai 25. tammikuuta 2011

Työllistäminen on paras lääke syrjäytymisen estämiseen


Työllistäminen on paras lääke syrjäytymisen estämiseen
 
Suomi on valinnut  sopeutumiskeinoksi taantumaan hyvinvointivaltion leikkaukset. Suuntana on amerikkalainen syrjäyttävä malli, jossa erot työssäkäyvien ja työelämän ulkopuolella olevien välillä kasvavat. Maan hallitus ei ole riittävästi panostanut työllisyyden hoitoon eikä köyhyyden ja syrjäytymisen  vähentämiseen.

Näin on myös monien kuntien kanssa esimerkkinä  Riihimäki. Esitin valtuuston budjettikokouksessa, että Riihimäen pahimmalla työttömyysalueella Peltosaaressa (työttömyysaste 50%) olisi käynnistetty työllisyyshanke, johon valtuusto olisi varannut  300 000 euroa ja lisäksi rahaa olisi haettu työvoimahallinnolta ja EU:lta. Muilta rahaa olisi voitu saada miljoonasta kahteen miljoonaan euroon. Sillä rahalla olisi puututtu  Peltosaaren pitkäaikaistyöttömyyteen ja nuorisotyöttömyyteen. Esitystäni kannatti vain muutama sosialidemokraatti. Ihmettelin, että kaikkein heikommalle ihmisryhmälle valtuustolta ei liiennyt  myötätuntoa.

Kysymys ei vastustajilla ollut säästämisestä. Esitykseni olisi merkinnyt todellista säästämistä niin toimeentulotuki- ja terveydenhoitomenoista, se olisi tuonut myös verotuloja  sekä valtion ja EU:n lisärahaa.

Nuorten työllistäminen on melkein kuin rahan laittamista pankkiin. Ruotsissa ja meilläkin on havaittu, että nuorilla jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen alkaa näkyä työttömyyden seuraukset. Ensimmäisenä alkaa horjua  minäkuva ja mielenterveys. Pitkäaikaistyöttömät kertovat jo muusta  sairastamisesta.


Nuorten työllistämisen tarpeellisuus tajutaan, mutta keinot eivät aina ole kovin tehokkaita.
Kun viime kevään ammattiin valmistuneista lähes puolet jäi työttömiksi, luotiin nuorille erillinen palkkatuki. Seitsemän kuukautta kestäneen kampanjan aikana on lähes 20 000 nuoren työttömän joukosta joka kuudes oli saanut työpaikan.

Sanssi- korttikampanja on auttanut varsinkin  nuoria miehiä työllistymään. Sanssi- kortti on tarkoitettu erityisesti alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille, joilla on suoritettuna ammatillinen tutkinto, mutta jotka eivät ole vielä saaneet työpaikkaa. Peruskoulusta ja lukiosta valmistuneet ohjataan jatkokoulutukseen. Nuoren työllistämiseksi työnantaja saa tukea 550 euroa enintään 10 kuukauden ajan. Tuollaisena aikana nuori ehtii saada  kokemusta työstä ja työelämästä.

Nuorten työllistämistukea pitäisi vieläkin suurentaa.

Vääryys on saanut vallan

Kansaneläkelaitos julkaisi kesällä 2006 teoksen Vääryyskirja. Teoksen ovat toimineet tutkijat Tuula Helne ja Markku Laatu. Kirjassa joukko tunnettuja sosiaalipolitiikan tutkijoita osoittaa, että hyvinvointivaltion ideaan kuuluneesta kaikille yhteisestä sosiaaliturvasta ollaan siirtymässä köyhyyspolitiikkaan, jossa valtio jakaa niukkoja köyhyyspaketteja. Mutta köyhyyspolitiikka ei vähennä köyhyyttä.

Tämä johtuu siitä, että pääministeri Matti Vanhasen hallitus, kuten Esko Ahon tai Paavo Lipposenkin hallitukset, ei halua harjoittaa tasa-arvopolitiikkaa. Kansantalous voi paremmin kuin koskaan aikaisemmin ja Suomi on puolta rikkaampi kuin vuonna 1990, mutta siitä huolimatta politiikat ja poliitikot eivät ymmärrä tai halua panostaa köyhyyden poistamiseen.

Hyvinvointivaltio on ollut leikkauksen ja riisumisen kohteena Ahon ja Lipposenkin hallitusten aikaan. Toimeentuloturvaa ja indeksikorotuksia on leikattu. Etuuksien saantiehtoja ja saantiaikaa on lyhennetty. Opiskelijoiden lisäksi eniten ovat menettäneet lapsiperheet, joiden perhepoliittisia tulonsiirtoja leikattiin jopa 15 prosenttia. Työttömyysturvaa, asumistukia ja sairauspäivärahaa heikennettiin. Kaiken kaikkiaan hyvinvointipalveluja karsittiin. Vanhasen hallitus on mahdollistanut muutamien pienimpien, sairauspäivä- ja vanhempainrahan noston. Tämä ei kesää tee eikä köyhyyttä poista.

Kelan erikoistutkija Pertti Honkanen osoittaa, että työttömyyden perusturvan reaalitaso on nyt huonompi kuin 15 vuotta sitten. Noin 170 000 suomalaista elää työttömyyden perusturvan varassa. Heillä on 120 000 köyhyydessä elävää lasta. Vuonna 1991 työttömällä kotitaloudella oli käytettävissä nykyrahaksi muutettuna 11 860 euroa vuodessa. Vuonna 2003 työttömillä kotitalouksilla oli käytettävissä vain 11 568 euroa vuodessa.

Professori Mikko Mäntysaari on havainnut, että syrjäytettyjen ihmisten osa on olla syrjäytetty myös sosiaalipalveluista. Heidän on vaikeampi saada palveluita. Köyhät jäävät asiakasjonon jalkoihin, heitä ”kyykytetään”, kuten niin monet aivan oikeasti kokevat….

 Mikko Lund

maanantai 24. tammikuuta 2011

Venäjä, Venäjä, Venäjä...

Venäjä, Venäjä , Venäjä…

Olikohan se jo kolme vuotta sitten, jolloin tämä kokoomuksen sotaministeri Jyri Häkämies kävi aivan Amerikassa saakka  valittamassa, että Suomella on kokonaista kolme uhkaa: Venäjä, Venäjä ja Venäjä”. Tämän takia ministerin mukaan ”ruuti on pidettävä kuivana”.

Joku kuukausi sitten kokoomuksen  ulkoministeri Stubb sanoi, että Venäjä haluaa olla suurvalta. ”Mutta minusta voimme oikeutetusti  kysyä, onko Venäjä tänä päivänä suurvalta”, kysyi Stubb.

Kokoomuksen puheenjohtaja Katainen  turvautui oikein vanhan tyylin neulanpistoon: …”ei uskoisi, että Venäjän talous on vain Hollannin talouden kokoinen. Eli Venäjä ei ole taloudellinen suurvalta, ei millään mittarilla” hehkutti Katainen.

Kuka kertoisi näille kokoomuspomoille, että Venäjä on edelleen suurvalta?

Venäjä on viime vuosina kovalla vauhdilla vaurastunut. Se on maksanut ulkomaan velkansa ja panostanut talouteensa ja kansalaisten hyvinvointiin. IMF:n mukaan Venäjän talous sijoittuu  Espanjan ja Kanadan väliin, se kasvaa nopeammin kuin EU:n kasvu. Venäjä on pinta-alaltaan maapallon suurin valtio. Väkiluvun määrä on vain noin 140 miljoonaa. Venäjä on erityisesti raaka-ainevarojen suuri viejä ja suurtuottaja. Jalostus on vielä  heikosti kehittynyt. Asiaan kiinnitetään huomiota ja kohta tilanne on toinen. Venäjän ongelmia on huono hallinto ja  korruptio, jalostus on heikosti kehittynyt.                                                                                                                                       

Venäjä on Suomelle tärkeä kumppani. Se on naapuri, johon sisältyy paljon mahdollisuuksia, jotka tulee hyödyntää viisaalla ja molemminpuolisella naapureita hyödyttävällä toiminnalla. Neulanpistot eivät ole oikeaa politiikkaa.

Silti Venäjä on poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen suurvalta. Toivottavasti kokoomuspomotkin sen uskovat, ennen kuin kokoomusministereiden toimista aiheutuu  Suomen eduille korvaamatonta vahinkoa. Venäjä valvoo etujaan. Se heijastuu myös Suomeen mm. tullitoimintaan, elintarviketeollisuuden tuontikieltoihin ja erimielisyyksiin suomalais- venäläisistä lapsista. 

Mikä rikos?                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                

Minulle soitti yksi kaupunkilainen ja tiedusteli, mihin rikokseen se entinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk) on syyllistynyt?

Sanoin, että siitä oli yli 1000 sivua pitkä selostus. Valtakunnan syyttäjä lienee ollut sitä mieltä, että syytekynnys ei ylity. Mutta perustusvaliokunta kuulee vielä muita oikeusoppineita, jotka voivat olla toista mieltä.

Sanoin kohta nähtävän, mikä tulee olemaan perustusvaliokunnan kanta asiaan.

Sanoin, että aivan selvästi Matti  Vanhasta käsitellään kuin silkkihansikkain. Jos hänet  nyt pitää saada valtakunnanoikeuteen, niin tutkitaan vähän perusteellisemmin asiaa. Selvitetään sitä vielä toiset 1000 sivua.

Varmaa on, että kyllä se Vanhanen johonkin rikokseen on syyllistynyt, mutta pitää tutkia perusteellisemmin, jotta asia saadaan esille.


Mikko Lund

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Henna Virkkunen ( kok) ei suostu vaihtamaan ruotsin tilalle venäjää

Henna Virkkunen ( kok) ei suostu vaihtamaan ruotsin tilalle venäjää

Mikä se kuvittelee olevansa  tämä kokoomuslainen opetusministeri? Opetusministeri Henna Virkkunen (kok) ei hyväksy Suomen kouluihin ruotsin tilalle venäjää edes kokeilumielessä. Eikö ole aika kummaa  touhua? Missä maailmassa kokoomus todella toimii? Onko taustalla todella perinteinen Ryssä- viha ? Asia jota ei saisi sanoa. Mutta mistä siinä lopulta on kysymys. Etelä-Saimaan, Kouvolan Sanomien ja Kymen Sanomien mukaan Virkkunen torjuu kuuden itäsuomalaisen kunnan kaavaileman kokeilun, jossa venäjän kielen opiskelusta tulisi vaihtoehto ruotsille peruskoulun toisena vieraana kielenä.

Virkkusen mukaan ruotsin kielen asemaa on pikemminkin vahvistettava. Hän antaa tukensa myös venäjän opiskelun edistämiselle. Virkkusen mielestä koulut voisivat tarjota sitä ensimmäisenä kielenä vaihtoehtona englannille. Tämä on kerrassaan erikoista. Miten ministeri tekee tämän asian käytännössä? Miten käytännössä voidaan edistää niin ruotsia kuin venäjää?  Voidaan toki -  mutta missä rahat, opetusministeri Virkkunen?
Kunnat aikovat lähettää esityksensä opetusministeriölle heti kun asiasta on tehty viralliset päätökset. Yhteishanketta vetävä Imatran sivistystoimen johtaja Jussi Virsunen kertoo STT:lle, ettei kokeilu missään tapauksessa heikentäisi ruotsin asemaa, päinvastoin kunnat sitoutuisivat samalla monipuolistamaan ruotsin opiskelumahdollisuuksia. Minkä takia ministeri  vastustaa?

Kiitokset Jussi Virsuselle  hyvästä asian hoidosta!  Samaa ei voi sanoa ministeri  Henna Virkkusesta.

Kahdenkymmenen viime vuoden aikana Suomessa ei ole                                                               syntynyt yhtäkään merkittävää vientituotetta tai kasvuyritystä

Näin perustavan väitteen esittää  teknillisen korkeakoulun emeritusprofessori Eero Byckling  Helsingin Sanomissa eli Suomen Pravdassa  (HS  19.1.2011 Suomi on laiminlyönyt viennin tukemisen ).

Byckling väittää, että Suomen viennin ongelmat ovat kotitekoisia ja siksi voimme ne korjata itse.
Bycklingin mukaan  Sitran viime keväänä julkaisema kirja Teollinen Suomi antaa hyvän kuvan  maamme teollisuuden luonteesta. Kirjan joukossa ei ole yhtäkään kansantalouden kannalta  merkittävää vientituotetta tai kasvuyritystä , joka olisi syntynyt kahden viime vuosikymmenen aikana.
Menestyksellisten vientihankkeiden  joukossa ei ole ainoatakaan yritystä, jonka menestykseen olisi vaikuttanut jokin julkinen taho.

Lämpimät kiitokset Eero Bycklingille  asian nostamisesta julkisuuteen!
Näin kerta kaikkiaan epäonnistunutta on tämä  meidän  yritysten tukeminen ja kehittäminen.
Hukkako meidät vielä perii?

Hallitus saa vastattavakseen jälleen välikysymyksen

Pääoppositiopuolue SDP:n johdolla valmistellaan välikysymystä tuloeroista ja verotuksesta. Hallitukselta on tarkoitus kysyä, aikooko se nostaa pääomaverotusta oikeudenmukaisuuden nimissä.

Oppositioryhmät olivat koolla asiasta perjantaina. Välikysymys jätetään ensi viikolla, ja mukana on koko oppositio. Ihan tärkeistä asioista tässä kysytään. Mutta pitäisikö olla liikkeellä vielä jämäkämmin?

Mikko Lund

lauantai 22. tammikuuta 2011

Kokoomuksen Natokiima on turvallisuusuhka

Nato- kiimainen kokoomus, eritoten hallituksen  puolustusministeri ja ulkoministeri, joiden nimen jätän tarkoituksellisesti  lausumatta, ovat niin kovissa pistoksissa, että he ovat meille suomalaisille todellinen turvallisuusuhka. Uskotellaan aika julkeasti, että pienen maan etu on  AINOASTAAN Naton sylissä.

Onneksi suurvalta Venäjä  on jatkuvasti eri toimijoiden kautta varottanut Natosta. Mutta että myös Yhdysvallat on yrittänyt iskeä järkeä Suomen  poliitikkoihin. Yhysvaltain Nato- lähettiläs Ivo Daalder varotti alkusyksystä 2009. varsin suorin sanoin että Suomen mahdollinen Nato- jäsenyys voi aiheuttaa kiistan Venäjän kanssa.Kyllä kokoomuksessakin pitäisi ihan perskarvoja myöten ymmärtää, että  kansaninvälisiä suhteita ei pidä rikkoa harkitsemattomilla lausunnoilla ja toimilla.

Sillä  1944 meille oli käydä todella huonosti.

Romahtiko Suomen rintama kesällä 1944?

Heikki Ylikankaan kirja  Romahtaako rintama? Suomi Puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944 (Otava 2007) on neljä vuotta sitten ilmestynyt tutkimus, Kirja   on tosi mielenkiintoinen ja jännittävä kirja.  Se herätti ilmestyttyään  kovan polemiikin. Polemiikki alkoi heti kirjan julkistamistilaisuudesta, jossa  Ylikankaan eteen marssi  hyvin tuohtunut everstiluutnantti  uniformussaan  ja löi  Ylikankaalle pöytään oman vastineensa.

Suomi oli  silloin Neuvostoliiton melkoisessa sotilaallisen ylivoiman puristuksessa. Neuvostojoukkojen suurhyökkäys  alkoi kesällä, yhdeksäntenä kesäkuuta  1944. Pääpuolustuslinja Valkeasaaressa murtui 10.kesäkuuta. Neuvostoarmeija työntyi voimalla panssareiden, lentokoneiden ja tykistön tukemana pitkin Karjalan kannasta. Kymmenen päivää myöhemmin menetettiin Viipuri, kolmannen puolustuslinjan  kulmakivi.

 Puolustuksen romahtamisesta kertoo vakuuttavasti se, että venäläiskiila eteni kohti Viipuria peninkulman päivävauhdilla 10.6.- 20.6. Huippua edusti Perkjärven jälkeinen 25 kilometrin hyppäys yhdessä ainoassa vuorokaudessa.  Pakokauhun valtaamat  suomalaisjoukot perääntyivät, osa joukoista oli täysin hajalla ja harhaili vihollisen selustassa. Osa joutui  myös vangiksi. Osa  pyrki kohti Suomea sen kun vihollisen partioilta  selvisi.  Ylikangas kirjoittaa, että  ylipäällikkö Mannerheim totesi alistuneena  näinä kaoottisina päivinä: ”Armeija on lyöty.”    Paavolainen kirjoitti:  ”Herra varjelkoon!  Onko puolustuksemme  täysin romahtanut?”

Päämajan suunnanmuutos

Pelko armeijan joutumisesta kokonaan hajalle sai Mannerheimin vaipumaan  synkkiin aatoksiin. Presidentti Risto Ryti keskusteli Mannerheimin kanssa 14.6. ja tuli siihen käsitykseen, että ylipäällikkö halusi ryhdyttävän  välittömästi rauhanneuvotteluihin.

Yllättäen 19.6.1944 ylipäällikkö ilmoitti hallitukselle olevansa optimistinen  ja katsovansa , että tilanne oli  vakiintumassa. Marsalkka ilmoitti pyytäneensä Saksalta apua ja haluavansa sen pyynnön toteuttamiseksi kaavaillusta hallituksen vaihtamisesta luovuttavan.

Mistä Mannerheimin täydellinen suunnanmuutos johtui? Päämajan tiedusteluosasto oli saanut valmiiksi arvion Neuvostoliiton  Suomen – offensiivin tavoitteista. Raportin mukaan Neuvostoliitto ei tähdännyt Suomen miehittämiseen, vaan sen pakottamiseen rauhaan. Vihollisen ”voimat on sulloutumassa Viipuriin, ja hyökkäyksen voima muualla paitsi Viipurin suunnalla heikkenemässä”.

Saksan apua ei tarvittu ainoastaan hyökkäyksen torjumiseen, vaan myös valamaan rohkeutta ja taisteluhenkeä  omiin joukkoihin. Mannerheim antoi 19. kesäkuuta päiväkäskyn, jossa vaadittiin vetäytymisen välitöntä lopettamista ja jyrkkää vastarintaa vihollisen torjumiseksi. VKT- linjan täytyi kestää.

Ratkaisu merkitsi päätepistettä  miesten osoittamalle  rintamakarkuruudelle. Liinat vedettiin kireälle. Karkuruus ja massapaot  yritettiin estää voimalla.

Olen kirjoittanut näistä asioista näinkin pitkästi, että lukijalle kävisi selväksi, minkälaisessa tilanteessa silloin oltiin. Tätä  taustaa vasten käy ymmärrettäväksi  se tavaton älämölö, joka nousi siitä, että  Ylikangas osoittaa  kirjassaan teloitettuja suomalaisia rintamakarkureita olleen noin 250. Mahdollisesti vieläkin enemmän. Suomalaisjoukot  ampuivat omiaa. KYSYMYS EI OLLUT MISTÄÄN OIKEUSVALTION PROJEKTISTA, VAAN SAKSAN KANSSA LIITOSSA OLLEEN VALTION REAKTIOSTA.

Virallisissa selvityksissä karkureiden määräksi on mainittu 5000  miestä. Ylikankaan mukaan yleensä päädytään yli 10 000  nouseviin lukuihin. Kapteeni Eero Rautapään  selonteossa kerrotaan  sotapoliisien pidättäneen 19 000 miestä 10.-22.6. ja 4000  aikavälillä 23.-31.6.

Kaikkia pakoon lähteneitä ei ammuttu. Kysymys oli myös sattumasta ja onnesta. Joukkopakoon osallistuneita miehiä ei voitu rangaista, koska heitä oli yksinkertaisesti liian paljon. Kuitenkin sotaväen rikoslain näkökulmasta he olivat syyllistyneet vähintään sotapelkuruuteen, joka oli rangaistava teko. Kohtalokkaimpia sodan käynnin näkökulmasta olivat joukkopaot. Kokonaiset joukko-osastot joukkueista komppanioihin ja komppanioista pataljooniin ja jopa prikaateihin jättivät linjat tyhjiksi ja lähtivät karkuun.

Paljonko karkureita sitten ammuttiin?  Siihen ei löydy lopullista vastausta. Paljon  asiakirja-aineistoa ja muita lähteitä on tuhottu.

Kiista oli valmis  senkin takia. että  Jukka Lindsted  on päätynyt  teloitettujen osalta  lukuun 50  käyttäessään tuomioistuintilaston  tietoja. Ylikangas pitää lukua aivan liian pienenä, mutta hän ei pyrikään sanomaan, että 250 on lopullinen totuus. Luku voi olla paljon suurempi.

Seuraavan kerran  voidaan palata  asiaa koskeviin kiistakirjoituksiin, joita Ylikankaan teos on  synnyttänyt ja kaikkein painavimpana Ylikankaan oma vastaus  kriitikoille.

Kerrassaan mielenkiintoinen  teos. Suosittelen luettavaksi.


Mikko Lund








perjantai 21. tammikuuta 2011

Peltosaaren kehittämiseen huomiota


Peltosaari tarvitsee kehittämistä. Tekninen virasto on kiitettävästi huolehtinut  alueen nostamisesta huomion kohteeksi. Nyt muidenkin toimijoiden on aika herätä. Peltosaaressa on saatava aikaan yhteinen tekemisen meininki. Peltosaaresta  pitäisi järjestää yhteinen eri virastojen, asukkaiden ja  luottamushenkilöiden kehittämisseminaari. Sen jälkeen tarvitaan konkreettisia toimia alueen parantamiseksi.

Peltosaaren on käynyt huonosti. Alueella on korkea tyhjien vuokra-asuntojen prosenttiosuus, korkea työttömyysprosentti, ei-aktiivisen väestön ja  maahanmuuttajien  suuri määrä, alhainen asumisviihtyvyys ja  suuri turvattomuus. Ongelmat ovat kasautuneet muutamaan vuokra-asuntotaloon. Tiedot käyvät ilmi Mari Vaattovaaran ja Matti Kortteisen selvityksestä  Miten kehittää lähiötä?

Peltosaari  on esimerkki  myös aikaisemmin tehdyistä  epäonnistuneista kehittämishankkeista. Sitä ei ole saatu kehitettyä yksittäisillä, hyvilläkään kehittämishankkeilla. Toimet eivät ole näkyneet yleisenä käänteenä alueen kehityksessä. Esimerkki osoittaa, että  retorinen kehittäminen ei ratkaise ongelmia, vaan pikemminkin jatkaa ja pitkittää niitä.

Asukkaat näkevät myös selvästi viranomaistyön lävitse. Viranomaiset ovat kiinnostuneita Peltosaaren fyysisestä kehittämisestä, asukkaat odottavat toimia alueen sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Keskeinen kysymys Peltosaaresta on, millä keinoin siitä olisi mahdollista muodostaa houkutteleva, osana keskustaa ja asemanseutua oleva asuinalue. 

Peltosaarta on ryhdyttävä kehittämään kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti.

Peltosaaren kehittämisestä on vastannut tekninen virasto ja lautakunta. Se on huolehtinut  vuokratalojen peruskorjauksen käynnistämisestä.  Arkkitehtikilpailulla haetaan Peltosaaren asemakaavan tiivistämistä ja uutta ilmettä alueelle.

Tekninen kehittäminen ei riitä. Perusturvan on ryhdyttävä kehittämään sosiaalista puolta. Työttömyyden ja köyhyyden ja  ihmisen irrallisuuden  teemoihin  tarvitaan henkilökohtaista  sosiaalityötä, sosiaalista luototusta, työllistämistä ja asukkaiden yhteisyyden rakentamista. Peltosaaren työttömyysprosentti on 50.

Koulutoimen on otettava asialistalle  oppilaiden kasvattamisen ohella  yhteistyö vanhempien kanssa. Peltosaaren  ongelmat ovat siirtymässä seuraavaan sukupolveen, ellei huolehdita riittävästä nuorten ja vanhempien aktivoinnista. Koulun on osaltaan pyrittävä katkaisemaan   syrjäytymisen ja koulun alisuorittamisen  kierre.

Nuoriso- ja liikuntatoimen  on huolehdittava nuorten  opastamisesta aktiiviseen harrastustoimintaan ja nuorison viihtyvyyden parantamisesta.

Poliisin on tehokkaasti puututtava  Peltosaaren rauhattomuuteen ja väkivaltaan.
 
 
Vanhempien uupumus korostui lastensuojelun taustatekijänä
 
Riihimäeltä lähtöisin oleva Stakesin  tutkija  Tarja Heino on selvittänyt lastensuojelutarpeen taustatekijöitä. Lastensuojelun uudet asiakkaat tulivat vuonna 2006 usein sellaisista perheistä, joissa oli paljon muutoksia, uupumusta ja köyhyyttä.
 
(Tarja Heino. Keitä ovat uudet lastensuojelun asiakkaat? Tutkimus lapsista ja perheistä tilastolukujen takana. Stakes. Työpapereita 30/2007. Helsinki 2007.)
 
Useimmat uudet lastensuojelun asiakkaat tulivat köyhistä perheistä, mutta mukana oli myös lapsia, joiden perheellä ei ole ollut toimeentulo-ongelmia. Lähes joka toisen lapsen vanhemmista toinen kävi töissä, mutta hieman  suurempi osuus lapsista asui perheessä, joissa ainakin toinen vanhemmista oli aina ollut työtön.
 
Vanhempien uupumus korostui asiakkaiden merkittävämpänä taustatekijänä. Vanhempien mielenterveysongelmat  ja päihteiden väärinkäyttö oli kyseessä noin joka viidennen lapsen tilanteessa. Muita taustatekijöitä olivat perheristiriidat, vanhempien riittämätön vanhemmuus, avuttomuus ja osaamattomuus.
 
Useimmiten lastensuojeluasia lähti liikkeelle virallisesta ilmoituksesta. Ilmoituksen tekijä vaihteli kunnittain. Joka kolmannen lapsen asiassa aloitteen  teki äiti.
 
Uusi lastensuojelulaki korostaa ehkäisevän työn merkitystä ja työskentelyn painopisteen siirtämistä varhaisempaan vaiheeseen. Tutkimuksen sosiaalityöntekijät arvioivat, että kahden lapsen asiakkuus kolmesta käynnistyi riittävän varhain, mutta yhden kolmesta liian myöhään.
 
Selvitys osoitti, että lastensuojelu edellyttää ehkäisevän työn laajentamista kunnan kaikille toimialoille. Se edellyttää myös riittävää erityisosaamista ja resurssointia lastensuojeluun sekä konkreettisen  arkisen avun tarjoamista vaikeuksissa oleville perheille.
 
 


torstai 20. tammikuuta 2011

Tarvitsemme tasa-arvopolitiikkaa ja syrjäytymisen estämistä

Tarvitsemme tasa-arvopolitiikkaa ja syrjäytymisen estämistä

Viime viikolla julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Suomen Akatemian nuorisotutkimus välittää poikkeuksellisen vakavan viestin. Tutkimuksen painoarvoa kuvaa se, että tutkimuskohteena on koko 1987 syntyneiden 60 000 suomalaisen ikäluokka ja että heidän elämäänsä on tilastojen valossa seurattu vuoteen 2010 asti. Runsaassa kahdessakymmenessä vuodessa on kertynyt tietoa  rutkasti.

Tilastotutkimus osoittaa kiistatta, että huono-osaisuus  kasautuu ja periytyy  Suomessa  kuin luokkayhteiskunnassa konsanaan. Kuvaavaa on, että vanhempien pitkäaikainen köyhyys viime laman aikana näkyy heidän lastensa vakavana köyhyytenä parikymmentä vuotta myöhemmin. Vanhempien syrjäytyminen kohtuullisesta elämästä ja heidän elämänhallintansa heikkeneminen näkyy heikentyneenä elämänhallintana heidän lapsissaan. Huono-osaisuus erilaisissa muodoissaan näyttää muodostuvan ylisukupolviseksi. Silti kyse ei ole kohtalosta. Poikkeuksia tilastollisesta pääsäännöstä on, vaikka vallitseva syy-seuraussuhde onkin selvästä nähtävissä. Tämän ketjun katkaiseminen edellyttää vahvaa yhteiskuntapolitiikkaa.  Se edellyttää työ-, koulutus - , kuin sosiaali- ja terveyspolitiikkaakin. 

Vuonna 1987 Suomessa syntyneistä joka viides on 21 vuoden ikään mennessä saanut psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai lääkitystä mielenterveysongelmiinsa. Peruskoulun jälkeinen tutkinto puuttuu 16 prosentilta tästä ikäluokasta. Näistä 40 prosentilla on mielenterveysongelmia. Toimeentulotukeen on joutunut jossakin vaiheessa turvautumaan 23 prosenttia 1987 syntyneistä, ja 26 prosentilla on merkintöjä joko lievistä rikkomuksista tai saaduista tuomioista.  Huostaanotettuna tai sijoitettuna on ollut 3 prosenttia tämän ikäluokan lapsista. Huomattavaa on, että ongelmat näyttävät kasaantuvan.
”Perusta aikuisiän hyvinvoinnille luodaan lapsuudessa. Geneettinen perimä yhdessä kasvuolosuhteiden ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa muokkaa ihmistä, ja sukupolvelta toiselle siirtyy henkisiä, sosiaalisia, aineellisia ja kulttuurisia elämänhallinnan voimavaroja”, toteaa tutkija Reija Paananen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedotteessa.

Suomessa  keskeinen arvo on tasa-arvo. Tämä esiintyy tavoitteena eri puolueitten periaateohjelmissa. Minkä takia tasa-arvo ei  kuitenkaan vahvasta kannatuksesta huolimatta  toteudu? Eriarvoisuus ja syrjäytyminen on todella vakava ongelma. Sisäasiainministeriö on todennut, että syrjäytyminen on Suomen suurin turvallisuusuhka. Tasa-arvo  pitäisi ottaa juhlapuheiden sijasta arkipäivän keskeiseksi tavoitteeksi.

Tarvitsemme vahvaa  suomalaista tasa-arvopolitiikkaa. Tuloerojen,  eriarvoisuuden, köyhyyden ja syrjäytymisen   kasvulle tulee saada piste. Se edellyttää  tasa-arvopolitiikkaa  maan hallitukselta ja   kunnilta. Erityisesti se edellyttää  työllisyyden hoitoa.  On uskottava  ihmiseen. Kaikkia suomalaisia tarvitaan, jos pieni Suomi haluaa pärjätä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. 


Mikko Lund


keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Mikä vaikutus Vanhas-tutkinnalla on keskustan alamäkeen?

 Mikä vaikutus Vanhas-tutkinnalla  on keskustan alamäkeen?

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen katsoo, ettei entisen pääministerin Matti Vanhasen virkarikosepäilyistä tehty esitutkinta ylitä syyttämiskynnystä.
Nissinen kertoi YLE Uutisten saamien tietojen mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, että tapaus on hyvin mutkikas ja vaatii monipuolista harkintaa.
Perustuslakivaliokunta kuulee asiasta vielä kuutta eri asiantuntijaprofessoria ja Matti Vanhasta itseään ennen kuin tuo oman kannanottonsa täysistuntokäsittelyyn, joka päättää asiasta lopullisesti.

Kolme  oikeuskysymystä tutkinnassa 

Puheenjohtaja  Sasi sanoi YLE Uutisille, että Vanhasen tapauksessa on kolme olennaista oikeuskysymystä.

-         Ensimmäinen on se, oliko Vanhanen jäävi. Jos oli, muodostaako se jonkin rikoksen. Kolmas kysymys on se, että jos kyseessä on virkarikos, onko se niin olennainen, että ministeriasiassa voidaan syyttää.

Sasi vakuuttaa, ettei perustuslakivaliokunnassa ole henkilöitä, joita epäillään tällaisista rikoksista.

Jutun kiinnostavin kysymys on epäilemättä se, mikä vaikutus Vanhastutkinnalla    on keskustan kannatukseen tulevissa eduskuntavaaleissa. Keskustan kannattajien äänestysvarmuus  oli pudonnut  peräti 13 prosenttia vuoteen 2007 verrattuna. Se oli suurin muutos suurissa puolueissa. Mikä vaikutus tähän on Vanhas- tutkinnalla ?

Mikko Lund


Ks. http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/01/valtakunnansyyttaja_ei_esita_vanhas-tapausta_valtakunnanoikeuteen_2297365.html

tiistai 18. tammikuuta 2011

Mikä puolue on Suomen suurin huhtikuun eduskuntavaaleissa?

Kuinka moni  nukkuu eduskuntavaaleissa?
 
Helsingin Sanomain (13.1.) ja Iltalehden (15.1.) mittaukset ovat ristiriitaisia ja antavat erilaisia tuloksia  puolueiden kannatuksesta ja kansalaisten äänestysvarmuudesta. Tämä johtunee tutkimusmenetelmistä. HS:n käyttämä Suomen Gallup kertoi puhelinkyselyn perusteella äänestysvarmuuden alentuneen entisestään. Vain 53 prosenttia suomalaisista äänestäisi nyt varmasti, kun vielä 2003 luku oli 63 prosenttia.

Iltalehden käyttämä Taloustutkimus kertoi verkkokyselyn pohjalla peräti 72 prosentin äänestävän varmasti. Tieto liittynee siihen, että myös HS:n mukaan alle 24-vuotiaiden äänestysinto on noussut selvästi. Ja nuoret ovat enemmistöryhmänä netissä ja vastaavat aktiivisesti nettikysymyksiin.

HS:n  Suomen Gallup kyselyn  mukaan täysin varmoja äänestäjiä oli vain 53 prosenttia. Vähiten varmoja äänestäjiä löytyi työväestöstä (39%), opiskelijoista (46%), nuorista (43%) ja alemmista toimihenkilöistä. Varmimmat äänestäjät löytyivät ylemmistä toimihenkilöistä. sekä kokoomuksen ja RKP:n  äänestäjistä (75%).

Vuoteen 2007 verrattuna keskustan kannattajien äänestysvarmuus on romahtanut. Pudotusta on 13 prosenttiyksikköä. Tutkimuksessa perussuomalaisten kannattajat ovat epävarmempia kuin muiden puolueiden kannattajat. Tästä voi seurata vaali- illan suuri yllätys. Galluppien  lupaama perussuomalaisten suuri vaalivoitto voi kaatua perussuomalaisten kannattajien nukkumiseen.

Yllätysmahdollisuus sisältyy myös SDP:hen. Onnistuuko puheenjohtaja Jutta Urpilainen ja muu puoluejohto innostamaan kannattajansa vaaliuurnille?  Puheenjohtajan aktiivisuus on silminnähden lisännyt kenttäväen aktiivisuutta. Riittääkö aika nostamaan SDP Suomen suurimmaksi?

Mikko Lund




maanantai 17. tammikuuta 2011

Linja-autoasema puretaan!

Näin siinä sitten kävi: Linja-autoasema  puretaan!

Riihimäen vanha linja-autoasema puretaan. Näin päätti Riihimäen kaupunginvaltuusto selkein numeroin 29-11 maanantai-iltana. Tein ehdotuksen kaupunginhallituksen kaavaehdotuksen hylkäämisestä. Esitystäni kannatti valtuutettu Kari- Veli Lehtonen  (sd). Esitykseni kannalla oli edustajia pääasiassa sosialidemokraateista, vasemmistoliitosta ja vihreistä.

Kysyin valtuustossa, mikä on pakottava syy purkamiselle.  Asiakirjoissa ei ole kyetty esittämään  mitään syytä. Asia on puutteellisesti valmisteltu,   ja se on  sellaisenaan valitusperuste. Valmistelussa ei ole vastattu  Museoviraston ja Hämeen Ely- keskuksen edellyttämiin kysymyksiin. Museoviraston ja Hämeen Elyn  lausuntoihin  perustuen olisi tullut  selvittää rakennuksen mahdollinen tuleva käyttö ja todellinen korjaustarve ja säilyttää linja-autoasema.

Asiantuntijaviranomaisen vaatimia selvityksiä  ei ole tehty.

Kiinnitin huomiota  hyväksyttävän kaavaehdotuksen heikkouksiin. Torialue laajenee 250  m2.  Miksi?  Torialue olisi  pitänyt käyttää kokonaan rakentamiseen  ja  vaihtoehtoisesti olisi tullut tutkia  kerrosalan nostamista.  Samalla  olisi  tullut jättää  linja-autoaseman ja maidontarkastamon välissä oleva  aukeama  rakentamatta. Siinä olisi ollut valmis pienimuotoinen tori, joka olisi palvellut   siinä olevia rakennuksia  linja-autoasemaa ja  maidontarkastamoa.

Kaavaratkaisulla tuhotaan nykyinen viherikkö ja  koivurivi.  Reunimmainen lehmusrivi säilyy   torin ja linja-autoasema-aukion välissä.   Miksi  näin toimitaan?

Päätettävänä oleva kaavaratkaisu  ei ole ainoa oikea ja ainoa mahdollinen.  Sille voidaan hyvin perustein esittää   muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi linja-autoasemasta  voitaisiin kunnostaa  kaupunkilaisten olohuone, esimerkiksi Riihimäki- talo, kuten on esitetty. Ei tässä yksin kulttuuria ja historiaa puolusteta, vaan myös kaupunkilaisten  viihtymistä ja tulevaisuutta. 

Riihimäen kaupunginvaltuusto asettui maanantai-iltana vajaan kahden tunnin keskustelun jälkeen kaupunginhallituksen päätösehdotuksen kannalle, jonka mukaan linja-autoasema puretaan, tilalle tulee autopaikkoja ja korkeita kerrostaloja. Tontit siirtyvät YIT:lle ja rakennusyhtiö huolehtii asemarakennuksen purkamisesta.


Puolueet olivat antaneet edustajilleen vapaat kädet, joten rintamalinjat eivät olleet selkeät.
Vanhan linja-autoaseman  säilyttämistä ajanut  Jouni Rasimus  sanoi  illalla  soittavansa Museovirastoon Helsinkiin ja Ely- keskukseen Hämeenlinnaan. Hän lupaa neuvotella myös yhdistysten kanssa toimintalinjasta. Taistelu jatkuu, nyt on hävitty vasta ensimmäinen  erä! Linja-autoasemaa ei ole vielä purettu.


Seuraavaksi  otetaan käyttöön valitustie.

Mikko Lund