perjantai 31. elokuuta 2012

Oulu on ansainnut kiitokset kuntaliitoksesta !

Oulu on ansainnut kiitokset kuntaliitoksesta

Valtiovarainministeriön virkamies suitsuttaa Oulun kaupungille kiitosta. Valtiovarainministeriön kuntauudistuksen projektipäällikkö Arto Kosken mukaan Oulu kelpaa kuntaliitosten malliksi muille kunnille. Kiitokset menevät kiistämättä oikeaan osoitteeseen. Oulun kaupungilla on näkemystä, visiota ja rohkeutta. Oulu on tehnyt suuren työn alueen kuntien liittämiseksi yhteen.
Hallituksen kuntajakoselvitys vähentäisi Pohjois-Pohjanmaan kuntien määrää. Nykyisestä 34 kunnasta määrä vähentyisi vain viiteen.

Oulusta syntyisi suunnitelmassa todellinen jättiläinen. Kun mukaan lasketaan vuoden 2013 alussa tapahtuva kuntaliitos, Oulu muodostuisi kaikkiaan viidestätoista kunnasta.
Syntyvä kunta olisi pinta-alaltaan nykyistä Inaria suurempi noin 15 600 neliökilometrin pinta-alallaan. Asukkaita uudessa kunnassa olisi yli 253 000. Ennusteiden mukaan väestömäärä kasvaisi vuoteen 2030 mennessä noin 300 000 asukkaaseen.

”Suomessa on tavattu tehdä kuntaliitoksia kuin leikattaisiin nielurisoja peräsuolen kautta. Oulu on tässä joukossa poikkeus ja kelpaa malliksi muille kunnille”, totesi uuden Oulun kätilönä toiminut valtiovarainministeriön kuntauudistuksen projektipäällikkö Arto Koski puhuessaan Helsingissä.


Suur-Oulu syntyy työmatkaliikenteen suunnista

 

Muutosta perustellaan erityisesti pendelöinnillä. Kaikkein eniten työmatkaliikennettä Oulun suuntaan tapahtuu Hailuodosta, Iistä, Kempeleestä, Limingasta, Lumijoelta, Muhokselta ja Tyrnävältä. Esityksessä todetaankin eheyttämistarpeen kohdistuvan erityisesti näiden seitsemän kunnan yhdistymiseen.

Hallituksen esityksen mukaan myös Pudasjärven, Utajärven ja Vaalan pendelöinti suuntautuu enimmäkseen Ouluun ja olisivat näin osa Oulua. Vaala jakautuisi suunnitelmassa kahden maakunnan välille. Kunnan itäosa eli Manamansalo ja Säräisniemi olisivat osa Kajaanin kuntaliitosta. Muut osat liittyisivät Ouluun.
Iihin kuuluva Kuivaniemi voisi liittyä myös osaksi Kemi-Tornion kuntaliitosta Lapin maakunnassa.


Koski jakaa myös varoituksen sanoja Oululle

Koski varoitti kuvittelemasta, että uuden kunnan kehittämistyö lopahtaisi. ”Sen pitäisi jatkua aktiivisena ainakin kolme seuraavaa valtuustokautta.”

Siihen, pitäisikö tuona aikana uuteen Ouluun liittää vielä lisää kuntia, Koski varoi visusti ottamasta kantaa. Hän myönsi tuntevansa huolta liitoksen puolesta ja toivoi sille työskentelyrauhaa.

Oulun kuntajakoselvittäjänä toiminut Koski on ollut keskeisesti mukana myös suuren kuntauudistuksen valmistelussa.
Hänellä oli toinenkin selkeä viesti uuden Oulun rakentajille: ”Skarpatkaa vielä henkilöstöasioissa, sitä ei koskaan tule tehtyä liikaa.”

Osoite on tässäkin oikea. Henkilöstöön on panostettava. Henkilöstöstä on saatava irti kaikki mahdollinen kehittämispanos. Henkilöstö tekee uuden Oulun!

Mikko Lund

torstai 30. elokuuta 2012

Työpaikkavitutukseen tarvitaan lääkettä, mutta pitäisikö johtamista ja työolosuhteita muuttaa


Työpaikkavitutukseen tarvitaan lääkettä, mutta pitäisikö johtamista ja työolosuhteita muuttaa


Mistä tässä on kysymys? Työntekijät entistä enemmän valittavat vaivojaan ja ovat sairaslomilla. Eikö työterveyshuolto toimi ennaltaehkäisevästi ja tuloksellisesti? Onko kattava työterveyshuolto vain kaunis kulissi, joka ei kanna huolta työntekijän todellisesta hyvinvoinnista, jaksamisesta ja viihtyisyydestä?

Tällaisia kysymyksiä nousee mieleen, kun lukee Työterveyslaitoksen tutkimusjohtajan Guy Ahosen laajaa tutkimusta. Parantuneesta työterveyshuollosta riippumatta työntekijät eivät tunne olonsa kohentuneen. Eikö työterveyteen sijoitetuilla rahoilla olekaan saatu aikaan hyvinvointia ja jaksamista?

Vai onko tässä oikeasti kysymys siitä, että tässä yritetään ratkaista väärää ongelmaa? Ehkä ongelma ei olekaan kuume tai muu särky, jotka ongelmat työterveyshuolto tai aika kyllä ratkaisee. Mutta ongelma on työelämän jatkuva huonontuminen, jatkuva kiire ja työyhteisön hajoaminen sekä väärä johtaminen. 

Monella työpaikalla ei ole enää edes työyhteisöä. Se on kiireessä, kilpailussa ja työtehtävien yksilöllisessä suorittamisessa hajonnut. Työntekijät eivät saa työpaikallaan tukea ja ymmärrystä, vaan joutuvat kilpailemaan ja taistelemaan tuesta jopa toisiaan vastaan. Tästä tulee rankka kokemus työelämän perustavanlaatuisesta huonontumisesta.
Julkishallinnon työpaikoilla törmätään jatkuvasti väärään johtamiseen. Esimies ei ymmärrä alkeellistakaan ajatusta työntekijän innostamisesta työhön. Monen esimiehen todellinen vaikutus on kaiken työinnon sammuttaminen. Jos tällaisen vitutuksen kohteena on useamman vuoden, siinä sairastuu varmasti. 

Tällaisiin työpaikan ongelmiin on turha hakea ratkaisua työterveydenhuollosta. Muutosta tarvitaan työpaikan valtasuhteisiin ja työolosuhteisiin. 

Työpaikoilla tulee panostaa johtamiseen ja työhyvinvointiin. Johtaminen kaipaa liian monella työpaikalla uudistamista. Työmenetelmiä ja tapoja tulee muuttaa. Työstä ja sen kuormittavuudesta tulee voida keskustella työtovereiden ja esimiehen kanssa. Onko minulla liikaa töitä? Mikä on työn sopiva määrä? Työpaikkaliikunta tulee ottaa tavaksi. Se luo puuttuvaa yhteisöllisyyttä. Liikunta kannattaa ottaa viikko- ohjelmaan. Se kantaa ja vahvistaa työn ja elon myrskyihin.


Mikko Lund

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Talous kiristyy ja työttömyys kasvaa

Talous kiristyy  ja  työttömyys kasvaa
Missä aktivoivat toimenpiteet?

Valtiovarainministeriö on ennustanut kuluvan vuoden talouskasvuksi 0,8 %. Kasvu uhkaa pysyä matalana myös ensi vuonna. BKT kasvaa 1,2 % ja vuonna 2014 2,1 %. Mahdollinen taantuman syvyys riippuu ratkaisevasti siitä, mitä maailmalla ja Euroopassa tapahtuu.

Uusia leikkauksia tai veronkorotuksia ei valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) mukaan tehdä . Jo sovitut leikkaukset ja verojen kiristyksen sen sijaan toteutetaan keväällä päätetyllä tavalla. Suurin osahan jo päätetyistä säästöistä ja verojen korotuksista – kuten suurituloisten solidaarisuusvero – astuvat voimaan ensi vuoden alusta tai aikana.

Toistaiseksi keskustelua on käyty oikeastaan vain kilometrikorvausten leikkauksista. Budjettiriihessä peistä taitettaneen vanhuspalvelulain resursseista. Kiistanalaiset kohteet ratkeavat lopullisesti koko hallituksen budjettiriihessä elokuun lopulla. Uusia menokohteita hallituksen yhteisen linjapäätöksen mukaisesti ei avata. Kehyksen sisällä on mahdollista siirrellä rahoja.

Ministereitä on tarpeen hiillostaa siitä, onko oikein sulkea rahahanat taantuman työntyessä kansantalouteemme. Eikö nyt tarvittaisi elvyttäviä toimia? Velkaantumisenkin uhalla? Uhkaavasti heikkenevä työllisyystilannekin edellyttäisi elvyttäviä toimia?

Työttömyys kasvussa

Työttömyys lisääntyi 16 700:lla heinäkuussa kesäkuuhun verrattuna.
Suomi on selvinnyt työllisyyden hoidosta tähän asti yllättävän hyvin. Työ- ja elinkeinoministeriön julkistaman ennusteen perusteella tilanne on muuttumassa. Ennuste työttömyyden suhteen ei ole ruusuinen. Vuoden ensimmäisellä puoliskolla kokonaistyöttömyys, nuorisotyöttömyys, pitkäaikaistyöttömyys ja ikääntyneiden työttömyys kääntyivät nousuun. Työvoiman kysyntä taas oli laskussa.
Työmarkkinatilanteen nopeasta heikentymisestä kertoo se, että huhti-, touko-, kesä- ja heinäkuussa työttömien työnhakijoiden määrä on ollut edellisen vuoden vastaavan ajankohdan yläpuolella.

Erityisen hälyttävää on pitkäaikaistyöttömyyden nousu korkeimmalle tasolleen sitten vuoden 2008 finanssikriisin. Vielä vuoden 2009 alkupuoliskolla pitkäaikaistyöttömiä oli noin 40 000, mutta heinäkuun lopussa 2012 määrä oli 62 800. Lisäksi nuorisotyöttömyys kääntyi edellisen vuoden selkeästä laskusta kuluvan vuoden aikana selvään nousuun. Nuorisotyöttömiä oli heinäkuun lopussa 40 100.
Työttömiä oli heinäkuun lopussa Uudenmaan ELY- keskuksen alueella 65 170, Hämeen ELY- keskuksen alueella 20 006 ja Riihimäellä 1493.

Sosialidemokraatit Riihimäellä ovat nyt oikea-aikaisesti kiinnittäneet huomiota työllisyyden aktiivisempaan hoitamiseen. Samanaikaisesti maan hallitukselta odotetaan budjettiriihessä toimenpiteitä niin nuorisotyöttömyyden kuin pitkäaikaistyöttömyyden katkaisuun. Nyt on aika lisätä toimenpiteitä!

Kuntakokeilu käynnistyy pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi syyskuun alussa 

Rakennetyöttömyyteen pureutuvan hankkeen tarkoituksena on löytää uusia, paikallisten toimijoiden yhdessä pohtimia malleja, joilla työmarkkinoille kiinnitytään.
– Kuntakokeilussa olennaista ei ole vain se, että työllisyyden hoitoon ohjataan lisää resursseja vaan myös se, että eri alueilla etsitään uudenlaisia keinoja ja toimintatapoja, työministeri Lauri Ihalainen totesi kuntakokeilun käynnistämisseminaarissa Helsingissä.
Kokeilussa ovat kuntien lisäksi mukana työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, TE- toimistot sekä Kansaneläkelaitos.
Ihalaisen mukaan kyse on yhdestä hallituskauden tärkeimmistä hankkeista.
Kokeiluun on valittu 62 kuntaa 127 halukkaasta.
Kuntakokeiluun on varattu tälle vuodelle viisi miljoonaan euroa ja vuosille 2013-2015 kullekin 20 miljoonaa.
Työttömyyden seurauksia ei ole syytä maksattaa työttömillä!

Mikko Lund

tiistai 28. elokuuta 2012

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen kuntauudistustakin tärkeämpi hanke

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen kuntauudistustakin tärkeämpi hanke

Hallituksen sosiaalipoliittinen ministerivaliokunta päätti keväällä, että Suomessa tehdään kuntauudistuksen ohella myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus. Nykyiset sairaanhoitopiirit lakkautetaan. Vastuu siirretään uusille nykyistä suuremmille kunnille tai niiden muodostamille sosiaali- ja terveydenhuoltoalueille sekä ”vaativan” erikoissairaanhoidon ja ”erityistason” sosiaalipalvelujen osalta viidelle erityisvastuualueelle.
Uudistus on keskeisesti yhteydessä kuntauudistukseen. Palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseksi säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, rahoituksesta, kehittämisestä ja valvonnasta. Jatkovalmistelussa selvitetään, miten valtionosuusjärjestelmä uudistetaan yksinkertaisemmaksi ja vaikuttavuuteen kannustavaksi. Mikä on vallan ja vastuun sekä tietenkin rahojen jako peruskuntien, mahdollisten sote-alueiden ja niin sanottujen Erva- alueiden välillä käytännössä?
Miksi uudistuksia tarvitaan?
Pienten kuntien ja sairaanhoitopiirien on vaikea suoriutua nykyisistä lakisääteisistä tehtävistä. Yhteiskunnallinen kehitys on osoittanut, että
- peruspalvelut ovat heikentyneet ja väestön terveyserot ovat kasvaneet
- tasa-arvo ei toteudu, palvelujen saatavuus ja laatu vaihtelee kunnittain
- palvelujenrahoitusvaikeudet kasvavat, kun väestö ikääntyy ja työikäisten määrä vähenee
- kunnat kilpailevat työvoimasta. Kuntatyöntekijät eläköityvät ja uudet nuorisoikäluokat eivät riitä täyttämään työvoimatarvetta.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta paras palvelurakenne perustuu vahvoihin peruskuntiin. Ne pystyvät järjestämään ja rahoittamaan sosiaali- ja terveyspalvelunsa, myös erikoissairaanhoidon.
Ministerivaliokunta hyväksyi sosiaali- ja terveyspalvelujen aluemallin myös yhtenä vaihtoehtona. Maakunta tai niiden liittoutuma on mahdollinen ratkaisu, jos kunnat niin parhaaksi katsovat. Kanta- Häme on kuitenkin liian pieni maakunta. Väkiluku on vain 175 000. Kykeneekö se kustantamaan erikoissairaanhoidon tarvittavia palveluita jatkossa, kun se ei kykene nytkään? Kanta- Hämeen maakunta on liian pieni väestöpohjaltaan. Tästä on nyt aika keskustella, sillä kansanvallan kannalta olisi hyväksi, jos terveydenhuollon järjestäminen olisi kuntaliitosten ohella kunnallisvaalien tärkein asia.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen laadukas ja samalla kustannustehokas järjestäminen kansalaisille vaatii riittävän suurta väestöpohjaa. Muuten eivät riitä enempää rahat kuin pätevä henkilökuntakaan. Liian pienet yksiköt eivät saa tarpeeksi kunnollisia lääkäreitä edes suurella rahalla. Näiden seikkojen perusteella olen sitä mieltä, että Riihimäen pitää terveydenhuollon järjestelyissä aktiivisesti pyrkiä yhteistyöhön Hyvinkään ja Hussin alueen kanssa. Hyvinkää on riihimäkeläisille lähempänä kuin Hämeenlinna ja Tampere.
Suomi on nykyään ainutlaatuinen poikkeus maailmalla. Missään muualla ei erikoissairaanhoitoa järjestetä alle 400 000 asukkaan väestöpohjalle. Ruotsissa vastuussa ovat maakäräjät, joiden asukasluku on vähintään 430 000 henkeä. Useimmin maailmalla puhutaan miljoonan asukaan väestöpohjasta.
Lisäksi keskustelua on synnyttänyt päivystystoiminta. Hyvin toimivan julkisen terveydenhuoltojärjestelmän keskiössä ovat kellon ympäri toiminnassa ja valmiudessa olevat päivystyssairaalat. Siellä ratkaistaan, säilyykö ihmishenki ja siellä myös syntyvät suurimmat kustannukset.
Päivystys tarkoittaa 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä. Palvelun tuottamiseen tarvitaan siksi vähintään kahdeksan (toisten arvioiden mukaan kymmenen) kunkin erikoisalan lääkäriä, jotta päiväaikaan tapahtuvan suunnitellun hoidon ohella voidaan huolehtia äkillisesti sairastuneista potilaista myös jokaisena arki-iltana, öisin ja viikonloppuisin. Näitä lääketieteen erikoisaloja on Suomessa peräti 49, näistä yksi on synnytys.. ”Täyden palvelun” päivystyssairaala vaatii satoja erikoislääkäreitä. Tämä edellyttää sairaalan ylläpitäjältä laajaa väestöpohjaa - mieluummin miljoonaa asukasta - jotta potilaita ja laskun maksavia veronmaksajia olisi kylliksi. On selvää, että yksittäiset kaupungit tai niiden muodostamat pienehköt sote-alueet eivät kykene tällaista päivystyssairaalaa ylläpitämään. Parhaillaan on lausunnolla luonnos valtioneuvoston päivystysasetukseksi. Siinä asetetaan vaatimukset, jotka eri tason päivystyssairaaloiden tulisi myös täyttää.
Järkeviä kuntaliitoksia tarvitaan. Mutta paljon tärkeämpää on uudistaa terveydenhuollon rakenteet vastaamaan tämän päivän tosiasioita ja huomisen haasteita.
Siihen tarvitaan kuntapäättäjiä ja virkamiehiä, jotka kykenevät nousemaan tarvittaessa oman nurkkakuntansa yläpuolelle ja näkemään kokonaisuuden. Muutoin emme kohta enää kykene takaamaan asukkaillemme sosiaali- ja terveyspalvelujen korkeaa laatua emmekä saa alati paisuviin menoihin mitään rotia.
Syksyn kuntavaaleissa on ensiarvoisen tärkeää löytää kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ja päätöksentekoon kykeneviä politiikkoja. 

Mikko Lund

maanantai 27. elokuuta 2012

Miksi Riihimäen kaupunki ei tunnusta tosiasioita?

Miksi Riihimäen kaupunki ei tunnusta tosiasioita? 

Syy on niin yksinkertainen. Kaupunki on ajautumassa oikeasti kriisikunnaksi. Kaupunkia vaivaa velkakriisi ja rahoituskriisi. Kaupungin johto näyttää kaupunginhallituksen suosiollisella myötävaikutuksella osallistuvan kaupungin talouden peittelyyn. Hämeenlinnan hallinto- oikeus kutsui sitä taannoin kirjanpitolain vastaiseksi kaunisteluksi.

Kaupunginhallituksen jäsenet ovat puhuneet ohi suunsa ja paljastaneet, miksi poistoajoissa ei voida mennä kirjanpitolautakunnan suosittelemaan alimpaan pitoaikaan. Sen vuoksi, että kaupungin alijäämät kasvaisivat.
Em. todistaa kaupungin hallinnon pyrkimystä talouden kaunistelutarkoituksessa järjestellä tilinpäätöstä. Minä en suostu tällaiseen. Kysymys on lainvastaisesta ja moraalittomasta toiminnasta.

Kaupungin toiminta on ollut lainvastaista myös Hämeenlinnan hallinto- oikeuden ja KHO:n mielestä. Tilinpäätösten kaunistelun hinta oli veronmaksajille vuosilta 2009- 2011 noin 6 miljoonaa euroa. Sen verran on veroja nostettava tai palveluita leikattava.

Miksi ei tunnusteta tosiasioita? Kaupunki haluaa edelleen jatkaa tällaista lainvastaista ja moraalitonta toimintaa.
Tästä oli kysymys viime kaupunginvaltuustossa, jossa päätettiin suunnitelmapoistojen perusteista. Itse olin sitä mieltä, että kaupunginhallituksen esitys lainvastaisena olisi pitänyt palauttaa uudestaan valmisteltavaksi. Jäin ryhmässä asiassa yksin. 

Kokouksessa kokoomuksen Pertti Mäkelä esitti muutoksena kaupunginhallituksen esitykseen, että poistoajoissa on noudatettava alinta poistoaikaa ja jos siitä jonkun hyödykkeen kohdalla poiketaan asia on yksityiskohtaisesti perusteltava. Tähän kirjanpitolautakunnan suositukseen koko valtuusto yhtyi.

Päätöksessä kaupunginvaltuusto luovutti päätöksenteon kaupunginhallitukselle. Nähty on, että kaupunginhallitus ei kykene valtaa käyttämään, vaan alistuu virkamiesten ohjaukseen. Olen sitä mieltä, että kuntalain 13 §:n mukaan kaupunginvaltuuston on päätettävä rahoituksen perusteista. Asia olisi tullut palauttaa uuteen valmisteluun.

Semminkin kun päätös liittyi poistojärjestelmän muutokseen KHO:n päätöksen jälkeen. Erityisesti tulisi huomata, että kuntalain mukaan tilinpäätöksen tulee antaa oikeat ja riittävät tiedot taloudesta. Muutoksissa tulee noudattaa varovaisuuden ja olennaisuuden periaatetta ja keskittyä rahamäärältään merkittävien pysyvien vastaavien poistojen oikeaan tasoon.

Mikko Lund

perjantai 24. elokuuta 2012

Köyhyysongelma tiedossa, mutta tehokkaat toimet köyhyysongelman ratkaisemiseksi puuttuvat

Köyhyysongelma hyvin tiedossa, teot ja toimet köyhyysongelman ratkaisemiseksi puuttuvat!


Mikä meitä jakaa? On tärkeä kirja, jonka ovat toimittaneet Sakari Hänninen, Elina Palola, Maija Kaivonurmi; THL 2010. 

Teoksessa kuvataan sosiaalipolitiikkaa kilpailuvaltiossa. Teoksen läpikulkevana teemana on sosiaalipolitiikan merkityksen tosiasiallinen heikentyminen Suomessa, mikä näkyy nimenomaan suhtautumisessa eriarvoisuuteen.

Kirja kertoo eri näkökulmista siitä kehityksestä, johon myös Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n maaraportti kiinnitti huomiota: jaot ja erot ovat Suomessa viime vuosina kasvaneet. OECD toteaa lisääntyvän eriarvoisuuden olevan jo uhka koko suomalaiselle hyvinvointimallille. Monilta osin kyse on tietoisista valinnoista.

Valtio on omilla toimillaankin lisännyt eriarvoisuutta. Siitä on tullut kumppanuusvaltio, joka ei halua ottaa tasapuolisesti vastuuta kaikkien kansalaisten hyvinvoinnista. Samalla valtio kääntyy milloin Euroopan unionin, milloin yksittäisten kansalaistensa puoleen etsimään uuden menestyksen avaimia. Satsatessaan nimenomaan menestyjiin valtio kasvattaa eriarvoisuutta, josta nyt uhkaakin tulla tuon tavoitellun menestyksen suurin kompastuskivi.

Euroopan unionissa 84 miljoonaa köyhää - Suomessa 700 000!

Teoksessa tutkimusprofessori Sakari Hänninen ja tutkimussihteeri Elina Palola nostavat jakojen problematiikasta esille seuraavaa:
Rikkaassa Euroopan unionissa noin 84 miljoonaa kansalaista – 17 prosenttia väestöstä – elää köyhyysriskirajan alapuolella. Suomessa köyhiä on noin 700 000 . Syyskuussa 2009 tehdyssä eurobarometrikyselyssä 73 prosenttia eurooppalaisista piti köyhyyttä yleisenä ongelmana omassa maassaan ja vieläkin useampi, peräti 89 prosenttia, vaati maansa hallitukselta ”nopeita toimia ongelmaan tarttumiseksi”.

Hallitukset eivät ole olleet kovin kiinnostuneita ongelman ratkaisusta. Tasa-arvopyrkimys näyttää syrjäytyneen monella yhteiskunnan osa-alueella. Tunnuslukujen valossa ei voida korostaa Suomen kuulumista pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden ryhmään. Näin on tullut tavaksi ilmaista asia niin, että Suomi kuitenkin edustaa ”hyvää eurooppalaista keskitasoa”. Hyvinvoinnissa tyydytään näin jokseenkin mukisematta keskitasoon, toisin kuin esimerkiksi kilpailukyvyssä, jossa hyväkin keskitaso tulkittaisiin nopeasti suoranaiseksi Suomen tulevaisuuden menestyksen uhaksi.
Pohjoismaat - Suomi tarkastelussa mukana - onnistuivat tasa-arvoisuustavoitteessaan kansainvälisesti katsottuna erinomaisesti aina 1990-luvun vaihteeseen asti. Tämän jälkeen on tapahtunut käänne, joka on Suomessa ollut varsin jyrkkä. Yhteiskunnalliset jaot ovat kärjistyneet siinä määrin, että suomalaisen hyvinvointivaltion luonne on olennaisesti muuttunut. Silti eliitti tai maan hallitus ei näe köyhyyttä Suomen tulevaisuuden uhkana.

Tilastokeskuksen laskelmien mukaan Suomen GPI eli ”aidon kehityksen indikaattori” (GPI Genuine Progress Indicator), kasvoi aina vuoteen 1989 saakka, minkä jälkeen se kääntyi näihin vuosiin asti jatkuneeseen laskuun. 2000-luvulla GPI on painunut jo 1970-luvun alun tason alapuolelle. Talouskasvu ei olekaan enää 1980-luvun lopun jälkeen lisännyt ihmisten kokemaa hyvinvointia. (Hoffrén 2008.) 

Kun tarkastelee, mikä hyvinvointia Suomessa laskee, ei voi olla törmäämättä yhteiskunnallisiin jakoihin. Kansalaisten hyvinvointia alentavat erityisesti kasvavat tuloerot. 

Suomi on vuodesta 1993 lähtien (siis tuolloin tehdyn verouudistuksen jälkeen) kirinyt vauhdilla kohti paljon suurempia tuloeroja kansalaisten välillä, ja näkyvin piirre tässä on ollut kaikkein suurituloisimman väestön tulo-osuuden huima kasvu. 1990-luvun puolivälin jälkeen tuloerot ovat Suomessa kasvaneet merkittävästi sekä väestöryhmien että alueiden välillä (Tulonjaon kokonaistilasto; Tulonjakotilasto). Erot hyvinvoinnissa etenkin ääripäiden välillä ovat kasvaneet, kun palkkatuloja on muutettu kevyesti verotetuiksi pääomatuloiksi, ja samaan aikaan tulonsiirrot ovat jääneet kauas palkkatulojen nousun tahdista. Tämän jaon syvenemistä voi hyvin kuvata toteamalla, että rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet.

Pienituloisiin kotitalouksiin kuului Suomessa vuonna 2008 lähes 700 000 henkilöä eli 13,2 prosenttia väestöstä. Pienituloiseksi katsotaan henkilöt, joiden kotitalouksien käytettävissä olevat vuositulot kulutusyksikköä kohti ovat alle 60 prosenttia koko väestön vastaavasta mediaanitulosta, eli euromääräinen ”köyhyysraja” vaihtelee vuosittain.

Suomessa tuo raja tarkoitti noin 13 800 euroa yhden hengen taloudessa. Kasvavasta köyhyysongelmasta kertoo paitsi se, että pienituloisten määrä on nyt yli kaksinkertainen verrattuna 15 vuoden takaiseen tasoon, myös se, että yhä useampi pienituloinen jää entistä kauemmaksi keskivertotulonsaajasta.(Tulonjakotilasto 2008, ennakkotiedot, Tilastokeskus.)


Hännisen ja Palolan tarkastelun pohjalta keskeiseksi johtopäätökseksi nousee tasa- arvopolitiikan vaatimus ja tuloerojen vähentäminen. Tavoite on yksinkertainen, mutta sen toteuttaminen on jo paljon vaikeampi projekti. Ensinnä tulee myöntää, että harjoitettu politiikka (erityisesti veropolitiikka) on edellisen hallituksen aikana ja sitä ennenkin selkeästi tukenut tuloerojen kasvua ja eriarvoistumisen lisääntymistä. Ennen ei voi tapahtua käännettä, ennen kuin tunnustetaan harjoitetun politiikan virhe ja suuntaudutaan uuteen politiikkaan.

Tutkimusprofessori Sakari Hänninen totesi Kansan Uutisten Verkkolehdessä kirjan julkistamistilaisuuden jälkeen eriarvoisuuden kasvun johtuvan etupäässä valtiovallan omista toimista. 

Markkinoiden selän taakse ei voi mennä, vaan rikkaiden OECD-maiden nopein tuloerojen kasvu on itse aiheutettua. Pääosin tämä johtuu veropolitiikasta.
Toisen järisyttävän väitteen mukaan valta Suomessa ei enää ole kansalla, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Eduskunnan merkitys on laskenut ja ratkaisevilta osin päätöksentekoa hallitsevat kansainväliset järjestöt, valtiovarainministeriö sekä elinkeinoelämä esikuntineen, Hänninen sanoi.

Tutkijat voisivat selvittää päättäjien sielunelämää

Toimittaja Kai Hirvasnoro toteaa artikkelinsa lopuksi:
Totta tietysti on, että vastaavanlaisia suunnilleen samojen kirjoittajien köyhyyskirjoja on viime vuosina julkaistu pilvin pimein. Uutiskynnyksen ylittäminen vaikeutuu.
Kukaan ei voi ainakaan sanoa, etteikö tietoa eriarvoisuuden lisääntymisestä ole olemassa. Sitä voi ihmetellä, miksi tällä tiedolla ei ole mitään vaikutusta.
Seuraavan köyhyyskirjan sijaan tutkijat voisivatkin selvittää päättäjien sielunelämää.

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja ja ex-ministeri Suvi-Anne Siimes arvioi tekojen yhteiskunnallisten erojen kaventamiseksi puuttuvan osittain siksi, että asioista puhutaan liian vaikealla tutkimuksen kielellä. Siksi on myös vaikea määritellä asioita, joille ihmiset voisivat tehdä jotain.

Loppujen lopuksi kyse on Siimeksen mukaan kuitenkin siitä, että demokratiassa on vaikea ratkaista ongelmia, jos enemmistö ei halua sitä, sanoi Siimes Iltalehdessä.

Mikko Lund

torstai 23. elokuuta 2012

Vantaanjoen tulvariskien pienentäminen kaupungin omin toimenpitein

Vantaanjoen tulvariskien pienentäminen kaupungin omin toimenpitein

Minä ensimmäisenä allekirjoittajana ja sosialidemokraattinen valtuustoryhmä jätimme maanantaina valtuustoaloitteen, jossa peräsimme Vantaan tulvariskin pienentämistä kaupungin toimenpitein. Hallinnan ja toimenpiteiden suunnitteluun on mahdollista saada asiantuntija-apua Ely- keskuksesta. Kaupungin tulee kuitenkin itsekin miettiä ja suunnitella mahdollisia toimenpiteitä. Erityisen ajankohtaista tämä on Riihimäellä, jossa Peltosaarta ja osin keskustaa pidetään tulvaherkkänä alueena. 

Eduskunta on säätänyt lain tulvariskien hallinnosta (620/2010) ja lain pohjalta on annettu asetus (659/2010). Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on sovittaa yhteen tulvariskien hallinta, vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon alueiden käytön suunnittelun ja rakentamisen ohjaus sekä pelastustoiminta. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi ( 2007/607EC).

Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja riskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskialueiden alustava arviointi alueista, joilla tulvasta voi aiheutua merkittävää vahinkoa, piti tehdä 22.12.2011 mennessä. Merkittäville tulvavaara- ja tulvariskialueille laaditaan kartat 22.12.2013 mennessä. Tulvariskien hallintasuunnitelmat tulee laatia 22.12.2015 mennessä. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi.

Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) 4§ edellyttää, että Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä on tehdä vesistöalueen ja merenrannikon merkittävien tulvariskialueiden alustava arviointi ja valmistella ehdotus tulvariskialueiden nimeämiseksi sekä valmistella ehdotukset tulvariskien hallintasuunnitelmiksi. ELY avustaa kuntia tulvariskialueiden arvioinnissa, nimeämisessä ja hallintasuunnitelman laatimisessa.

Em. lain 5 §:n mukaan kuntien tulee osallistua tulvariskien hallinnan suunnitteluun. Kuntien tulee huolehtia hulevesitulvariskien hallinnan suunnittelusta siten kuin 19 §:ssä säädetään.

Riihimäen keskusta (keskusta, Peltosaari ja Uhkoilassa lähimpänä Vantaanjokea sijaitseva omakotialue sekä Patastenmäen lähimpänä Uhkoilansuota sijaitsevat omakotitalot ) on sellainen tulvariskialue, jolla voi olla tulvariskien hallinnasta säädellyn lain 8 §:ssä mainittuja yleiseltä kannalta vahingollisia seurauksia Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vuodelta 2010 olevan tulvariskien alustavan arvioinnin mukaan.
Uudenmaan Ympäristökeskuksen vuodelta 2006 olevan Vantaanjoen tulvantorjunnan toimintasuunnitelman mukaan Riihimäen merkittävin tulvavahinkoalue on Peltosaaren asuinalue.

Tulvariskilainsäädännön ja tulvariskialueita koskevan selvityksen mukaan Riihimäellä on syytä vakavasti ja mahdollisimman nopeasti paneutua tulvariskihallinnan suunnitteluun.
Kiireellisenä tulisi laatia lain edellyttämä hulevesitulvariskien hallinnan suunnitelma. Helsingin kaupunki ja Hämeenlinna ovat tehneet erillisen hulevesistrategian ja monet kaupungit hulevesiohjelman.

Sen ohessa tulisi luovasti suunnitella, kokeilla ja kartoittaa tehokkaita toimia Vantaanjoen tulvien hallinnan kehittämiseen. Työssä ei tarvitse lähteä nollatilanteesta.
Tulviin varautumisessa yhtenä tärkeänä tekijänä on varmistaa tulvantorjunnan toimivuus akuutissa tilanteessa. 

Tulvantorjunta poikkeuksellisessa tilanteessa vaatii runsaasti resursseja, joita ei millään yksittäisellä viranomaistaholla ole riittävästi. Tällöin korostuu eri tahojen välinen yhteistyö ja oikeat arviot tulvan kehittymisestä.

Tulvantorjuntatarpeiden tarkemmaksi arvioimiseksi ja tulvasuojelutilanteen kartoittamiseksi Uudenmaan ympäristökeskus laatia tulvantorjunnan toimintasuunnitelman Vantaanjoen vesistöalueelle.
Työn yhteydessä selvitettiin erilaisten tulvantorjuntakeinojen toteutusmahdollisuuksia
ja kehittämistä tukemaan viranomaistoimintaa ja tuottamaan tietoa tulvavahinkojen torjumiseksi. Suunnitelmaa voidaan hyödyntää myös eri tahojen varautumissuunnitelmien laadinnassa.

Toimivan tulvantorjunnan edellytyksiä Vantaanjoen vesistöalueella ovat viranomaisten välisen yhteistyön sujuvuus, tehokas tiedottaminen ja vahinkokohteiden suojaus. Tulvantorjunnan kannalta tärkeää on keskeisten viranomaisten ja muiden
toimijoiden tehtävät ja vastuut sekä käytettävissä olevat tulvantorjuntamenetelmät. Lisäksi on tarkasteltava tulvantorjunnan kehittämismahdollisuuksia.

Vesistöjen operatiivisen käytön mahdollisuuksiin vaikuttaa tulvavedenkorkeuksiin ovat melko vähäiset, koska säännöstellyt järvet ovat liian pieniä suurimpien tulvavirtaamien merkittävään leikkaamiseen. Järvien säännöstelyjä ei voida myöskään
oleellisesti tehostaa nykyisestä. Tulvavesien tilapäisellä pidättämisellä voidaan vaikuttaa vain vähäisesti tulvavirtaamiin,koska sopivia riittävän laajoja varastointialueita ei ole tarjolla. Uomien perkaamista taas rajoittavat ympäristönsuojelulliset
näkökohdat. Yksittäisten rakennusten tai rakennusryhmien kohdekohtainen pysyvä tai tilapäinen suojaaminen onkin usein edullisin vaihtoehto.

Tulvantorjuntavalmiuksien parantamiseksi on suunnitelmassa esitetty suosituksia jatkotoimenpiteiksi. Tulvariskin hallinnan
kehittämiseksi tulisi mm. laatia tulvakarttoja, laajentaa hydrologista havaintoverkostoa ja edistää kiinteistönomistajien omatoimista varautumista. Vahinkokartoituksessa esille tulleiden kohteiden tulvariski tulee arvioida tarkemmin ja sen
perusteella laatia tarkempia suunnitelmia vahinkokohteiden suojaamiseksi.

ELY-keskuksen tehtäviin kuuluu kuntien auttaminen, tulvansuojelun edistäminen ja tulvantorjuntaan osallistuminen. ELY:t osallistuvat tulvansuojeluhankkeiden suunnitteluun ja toteuttamiseen, laativat tulvakarttoja, nimeävät tulvariskialueita ja osallistuvat tulvariskialueiden hallinnan suunnitteluun. Silti tarvitaan kuntien omaa harrastusta ja aktiivisuutta tulvien
ehkäisemiseksi.

Tulvariskiä lisää ilmastonmuutos

Tulevaisuuden tulvariski lisääntyy ilmaston lämpötilan nousun ja odotettavissa olevan sademäärän nousun seurauksena.
Lämpötilan ennustetaan nousevan 2010- 2039 2,0 c – astetta, Sademäärän nousuksi arvioidaan samana ajanjaksona 8
prosenttia.(Uudenmaan ympäristökeskuksen raportti 1/2006)
Ilmastonmuutoksen ennustaminen on vaikeaa. VTT:n, Helsingin yliopiston ja Ruotsin Ilmatieteen laitoksen ja hyndrologian laitoksen yhteisprojektissa arvioitiin, että sääilmiöiden muutokset vertailujaksosta 1961- 1990 ajanjaksoon 2071- 2100
kesien maksimilämpötilat nousevat noin viisi astetta ja viiden vuorokauden sademaksimit nousevat keskimäärin 25 %, joillakin alueilla 50 %. Tämän seurauksena tulvat kasvaisivat kaupunkialueilla ja Vantaanjoen kaltaisilla pienillä vesialueilla.
Tulevaisuuteen varautumisessa on viisasta varautua tulvariskin kasvuun.

Tulvariskihallinnan suunnitteluun huomiota

Riihimäen riskialueen muodostaa keskusta ja erityisesti Peltosaaren kaupunginosa. Sen ja lähialueen
suojaamiseksi tulisi tutkia maavallin rakentamista ja maisemointia Vantaanjoen varteen riittävän pitkälle kokokaupungin suojaksi.

Samalla tulee selvittää Vantaan ylimääräisen veden varastointimahdollisuutta esimerkiksi Uhkolan suolle varattavaan tulva -altaaseen. Lisäksi tulee selvittää kosteikkopuistojen rakentamista luonnostaan alaville ja
kosteille maille. Usealla kosteikkopuistolla Vantaan tulvivaa vettä voidaan hallita huomattavia määriä ja
vähentää vedenpuhdistuslaitoksen kuormaa.

Ehdotukset Riihimäen kaupungille

1. kaupunki laatii pikaisesti hulevesistrategian tai – ohjelman Helsingin ja Hämeenlinnan tai Turun ja
Vantaan esimerkkien mukaisesti hulevesitulvien ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi;

2. kaupunki laatii tulvariskien hallinnan suunnitelman vuoteen 2014 mennessä ja selvittää siihen mm.
- tulva- altaan rakentamisen Uhkolan suolle sekä tällaisen rakennustyön kustannukset
- kosteikkopuistojen rakentamiseksi ja sijoittamiseksi Vantaanjoen yhteyteen ja niiden kustannukset
- maavallin rakentaminen ja maisemointi tulvasuojaksi Vantaanjoen rannalle Peltosaaren ja kaupungin
suojaksi sekä hankkeen kustannukset

3. kaupunki suosittelee omakotitaloille ym. suojautumistoimenpiteitä tulvariskialueella

4. kaupunki tarkistaa suoja-alueet tulvariskialueella vastaamaan turvavaatimuksia rakentamisen suhteen

5. kaupunki varautuu tiedottamiseen kaupunkilaisille tulvariskin mahdollisesta vaarasta ja
suojautumistoimenpiteistä tulvan yllättäessä.

Mikko Lund ja sosialidemokraattisia valtuutettuja