Kaupunginjohtajan jäähyväiset ja poliittinen testamentti
Kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen jätti 15.10. Aamupostissa jäähyväisiä. Keskiruokaselle oli hampaankolossa valtuutetut, jotka maalailevat kaupungin talouden synkkyyttä. Keskiruokanen ei jaksa ymmärtää, mistä tällainen maalailu kumpuaa, kun se "ei ole todellista". Hän myöntää kuitenkin kaupungin suuren velkaantumisen. Ja se on vain osa totuudesta. Kaupungin konsernin yhtiöiden velat ja riskit ovat kaupungin taseen piilotodellisuutta. Niitä on tasekikkailulla kätketty. Toivottavasti peli ei jatku, kun hän on edelleen jäämässä hallitustehtäviin keskeisissä kaupungin yhtiöissä! Se on sinänsä yhden messun arvoinen asia. Ei entisten johtajien pitäisi jäädä roikkumaan kaupungin elimiin.
Herää väistämätön kysymys, millä teorialla hän toivoo tulevien valtuutettujen ja seuraajansa hoitavan kaupungin talouden rahoitusta? Lisävelallako, kun vielä on paljon toiveita toteuttamatta? Me yksinkertaiset kaupunkilaiset ja valtuutetut katsellaan - ja niin tekevät yritystaloudetkin - velkasalkkua ja rahoitusriskejä tulonodotuksiin verraten. Sillä peruusteella synkistely on asiaan kuuluvaa. Se on myös oikeudenmukaisuuteen pyrkivää yhteiskuntamoraalia. Ei haluta velkasalkun lyhennystä ja riskejä siirtää seuraavien ikäpolvien maksettavaksi. Vuosittain haluamme rahoittaa lyhennykset, oikeatasoiset poistot, velkojen korot ja tunnustaa myös riskit! Näkyvien tulonodotuksien maailmassa talous ei ole kehumista väärtti. Käyttömenoja karsimalla, so. säästöillä sopeutumisessa joudutaan tinkimään palveluista. Sotessakin hän näkee säästöjä tulevan miljoonakaupalla! Voi syystä epäillä, kun kulut ovat peräisin auttavista käsistä ja hoitomateriaaleista. Siis vain palvelujen saatavuutta ja laatua voidaan kustannusvaikutteisesti muuttaa ja samalla heikentää. Hallintokuluista läskiä ei rakenteeseen hirveitä ole kertynyt, joten sotejohtaja ei riitä "konkurssipesän" selvittämiseen.
Pari viime valtuustokautta olen kuunnellut tulopohjaan (asukaslisäykseen ja verotulojen kasvuun) nähden toiveiden tynnyrin kolinaa. Päällimmäisenä on ollut ylisuuren investointipolitiikkan räminä. Se on johtanut ylivelkaantumiseen! Tosiasioiden kaunisteleminen ja kaupunkikehityksen mahdollisuuksien yliarviointi on hänen johdollaan syy kaupungin rahoituksen pettämiseen ja nyt pakoon tarkastella tilannetta YT - neuvottelujen kautta. Häviäjiä ovat veronmaksajat ja henkilöstö!
Talouden korjaaminen on tulevien valtuustojen pitkäaikainen säästöjen kujanjuoksu, ja silti verot ja maksut tulevat nousemaan maakuntauudistuksesta huolimatta! Uutta toivoa on pantavissa pitkään odotetuun kaupunginjohtajan vaihtumiseen. Tasapainoinen rahoitusasema on kaupunkilaisten palveluiden paras tae. Siitä ei ole riskinotoillaan Keskiruokanen välittänyt. Jälkeen on jäänyt pitkä ja vaahtoinen perävana - nyrjähtänyt rahoitustasapaino. Sen tyynnyttelyn strategiasta on jatkossa kysymys Sulkon johdolla.Eikä kuvasta voi puuttua rahoitus! Se varmuudella kaventaa valtuustoryhmien "toivotaan toivotaan" -politiikan reunaehtoja.
Ehkä ymmärretään, ettei kaupungin kasvua voida enää perusteettomasti hypettää kuten tähän asti on tehty? Valitettavasti on niin, että Helsinki/Tampere -akselilla kasvua on vain kummissakin päissä. Keskellä Riihimäellä ja Hämeenlinnassa kuihtumista. Maakunnan väestökasvu on ollut miinusvoittonen viime vuosina. Aluekehityksen indikaattorit viittaavat edelleen siihen, että pääkaupunki- ja Tampereen seutu imevät yhteiskunnallisen kasvun. Ne ovat jo pitkällä tähtäimellä varautuneet siihen kaavoituksella. Vuosia on ollut siellä nähtävissä ennennäkemätön asuin-, elinkeino- ja infrarakentamisen buumi. Ilmiötä ei ole nähty täällä eikä tunnustettu, vaikka se on ollut reaali- poliittinen fakta Kanta - Hämeen kunnissa. Maakunta tulee jatkossakin olemaan heiveröinen ja sen elinkelpoisuutta pitäisi katsoa kriittisesti. Alueelista vetovoimaa kasvattavana makuntakeskuksena Hämeenlinna on yksinkertaisesti vähävoimainen, ekä siitä sotemaakuntanakaan ole Riihimeän seudun kasvun veturiksi. Hommaillaan täällä vain tyynesti Uudenmaan reuna- alueella ja ravitaan valtakunnan vetovoimakeskuksesta kasvullemme sirpaleita Hyvinkään varjossa.
Hyvinkään ja Riihimäen välinen kilpailutilanne on peruuttamattomasti muuttumassa Hyvinkään eduksi, oikein selvästi esim. terveyspalvelujen suhteen. Totta kai ihmiset huomaavat meillä niiden etääntymisen ja sairaalan kuihtumisen. Valinta seutukunnan asumisratkaisuissa on selvästi kääntymässä Hyvinkään eduksi. Laajennettu ja hyvää tulevaisuusperspektiiviä omaava sairaala on Hyvinkäällä, lähes kaikki erikoislääkäripalvelut käsillä. Pyristellään niukentuneiden resurssein parhaan kykymme mukaan Hyvinkään selviä kilpailuetuja vastaan. Sitä mm. kaupungin uudistuneet sairalaolot merkitsevät verrattuna Riihimäeltä etääntyviin sote -palveluihin.
Mikko Lund
Kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen jätti 15.10. Aamupostissa jäähyväisiä. Keskiruokaselle oli hampaankolossa valtuutetut, jotka maalailevat kaupungin talouden synkkyyttä. Keskiruokanen ei jaksa ymmärtää, mistä tällainen maalailu kumpuaa, kun se "ei ole todellista". Hän myöntää kuitenkin kaupungin suuren velkaantumisen. Ja se on vain osa totuudesta. Kaupungin konsernin yhtiöiden velat ja riskit ovat kaupungin taseen piilotodellisuutta. Niitä on tasekikkailulla kätketty. Toivottavasti peli ei jatku, kun hän on edelleen jäämässä hallitustehtäviin keskeisissä kaupungin yhtiöissä! Se on sinänsä yhden messun arvoinen asia. Ei entisten johtajien pitäisi jäädä roikkumaan kaupungin elimiin.
Herää väistämätön kysymys, millä teorialla hän toivoo tulevien valtuutettujen ja seuraajansa hoitavan kaupungin talouden rahoitusta? Lisävelallako, kun vielä on paljon toiveita toteuttamatta? Me yksinkertaiset kaupunkilaiset ja valtuutetut katsellaan - ja niin tekevät yritystaloudetkin - velkasalkkua ja rahoitusriskejä tulonodotuksiin verraten. Sillä peruusteella synkistely on asiaan kuuluvaa. Se on myös oikeudenmukaisuuteen pyrkivää yhteiskuntamoraalia. Ei haluta velkasalkun lyhennystä ja riskejä siirtää seuraavien ikäpolvien maksettavaksi. Vuosittain haluamme rahoittaa lyhennykset, oikeatasoiset poistot, velkojen korot ja tunnustaa myös riskit! Näkyvien tulonodotuksien maailmassa talous ei ole kehumista väärtti. Käyttömenoja karsimalla, so. säästöillä sopeutumisessa joudutaan tinkimään palveluista. Sotessakin hän näkee säästöjä tulevan miljoonakaupalla! Voi syystä epäillä, kun kulut ovat peräisin auttavista käsistä ja hoitomateriaaleista. Siis vain palvelujen saatavuutta ja laatua voidaan kustannusvaikutteisesti muuttaa ja samalla heikentää. Hallintokuluista läskiä ei rakenteeseen hirveitä ole kertynyt, joten sotejohtaja ei riitä "konkurssipesän" selvittämiseen.
Pari viime valtuustokautta olen kuunnellut tulopohjaan (asukaslisäykseen ja verotulojen kasvuun) nähden toiveiden tynnyrin kolinaa. Päällimmäisenä on ollut ylisuuren investointipolitiikkan räminä. Se on johtanut ylivelkaantumiseen! Tosiasioiden kaunisteleminen ja kaupunkikehityksen mahdollisuuksien yliarviointi on hänen johdollaan syy kaupungin rahoituksen pettämiseen ja nyt pakoon tarkastella tilannetta YT - neuvottelujen kautta. Häviäjiä ovat veronmaksajat ja henkilöstö!
Talouden korjaaminen on tulevien valtuustojen pitkäaikainen säästöjen kujanjuoksu, ja silti verot ja maksut tulevat nousemaan maakuntauudistuksesta huolimatta! Uutta toivoa on pantavissa pitkään odotetuun kaupunginjohtajan vaihtumiseen. Tasapainoinen rahoitusasema on kaupunkilaisten palveluiden paras tae. Siitä ei ole riskinotoillaan Keskiruokanen välittänyt. Jälkeen on jäänyt pitkä ja vaahtoinen perävana - nyrjähtänyt rahoitustasapaino. Sen tyynnyttelyn strategiasta on jatkossa kysymys Sulkon johdolla.Eikä kuvasta voi puuttua rahoitus! Se varmuudella kaventaa valtuustoryhmien "toivotaan toivotaan" -politiikan reunaehtoja.
Ehkä ymmärretään, ettei kaupungin kasvua voida enää perusteettomasti hypettää kuten tähän asti on tehty? Valitettavasti on niin, että Helsinki/Tampere -akselilla kasvua on vain kummissakin päissä. Keskellä Riihimäellä ja Hämeenlinnassa kuihtumista. Maakunnan väestökasvu on ollut miinusvoittonen viime vuosina. Aluekehityksen indikaattorit viittaavat edelleen siihen, että pääkaupunki- ja Tampereen seutu imevät yhteiskunnallisen kasvun. Ne ovat jo pitkällä tähtäimellä varautuneet siihen kaavoituksella. Vuosia on ollut siellä nähtävissä ennennäkemätön asuin-, elinkeino- ja infrarakentamisen buumi. Ilmiötä ei ole nähty täällä eikä tunnustettu, vaikka se on ollut reaali- poliittinen fakta Kanta - Hämeen kunnissa. Maakunta tulee jatkossakin olemaan heiveröinen ja sen elinkelpoisuutta pitäisi katsoa kriittisesti. Alueelista vetovoimaa kasvattavana makuntakeskuksena Hämeenlinna on yksinkertaisesti vähävoimainen, ekä siitä sotemaakuntanakaan ole Riihimeän seudun kasvun veturiksi. Hommaillaan täällä vain tyynesti Uudenmaan reuna- alueella ja ravitaan valtakunnan vetovoimakeskuksesta kasvullemme sirpaleita Hyvinkään varjossa.
Hyvinkään ja Riihimäen välinen kilpailutilanne on peruuttamattomasti muuttumassa Hyvinkään eduksi, oikein selvästi esim. terveyspalvelujen suhteen. Totta kai ihmiset huomaavat meillä niiden etääntymisen ja sairaalan kuihtumisen. Valinta seutukunnan asumisratkaisuissa on selvästi kääntymässä Hyvinkään eduksi. Laajennettu ja hyvää tulevaisuusperspektiiviä omaava sairaala on Hyvinkäällä, lähes kaikki erikoislääkäripalvelut käsillä. Pyristellään niukentuneiden resurssein parhaan kykymme mukaan Hyvinkään selviä kilpailuetuja vastaan. Sitä mm. kaupungin uudistuneet sairalaolot merkitsevät verrattuna Riihimäeltä etääntyviin sote -palveluihin.
Mikko Lund