Itsensä nostaminen tukasta ei ole mahdollista kuin saduissa

Itsensä nostaminen tukasta ei ole mahdollista kuin saduissa

 

 

Oulun yliopiston rakennusopin professori Jouni Koiso-Kanttila esitti Kalevassa todella tärkeän kysymyksen: Miten rakennusten energiankulutuksen voi teknisin ratkaisuin pudottaa lähelle nollaa niin, että talo on vielä terveellinen asukkailleen?

Koiso-Kanttila on huolestunut nollaenergiataloista, jossa rakennus tuottaa ja kuluttaa energiaa vuoden aikana yhtä paljon.

Olennainen kysymys on Koiso-Kanttilan  huoli  siitä, että nollaenergia-rakennusten eristeiden vahvistaminen ja vaipan tiiviyden lisäys jättävät rakennuksen sisään kosteutta ja sen myötä homeongelmien ainekset. Voiko nollaenergiatalosta  lopulta tulla vuosien myötä homepesä?
Kiitos Jouni Koiso- Kanttilalle todella olennaisten kysymysten esittämisestä! 

Matala- tai nollaenergiataloja voidaan toteuttaa erilaisia keinoja käyttäen. Niitä on lähdetty suunnittelemaan ja toteuttamaan  tarpeesta vähentää energiankulutusta. Lisäksi voidaan hyödyntää maalämpöä, aurinkopaneeleja, tuulivoimaa ja maalämpöpumppuja. Esillä on myös yhä tiiviimpi rakentaminen.

Koiso-Kanttilan näkemys  ja esiintyminen ansaitsee kiitokset siitä, että hän rohkenee sanoa,  ettei matalaenergiataloihin siirtyminen ole Suomessa aina järkevää. Riskit ovat  kerta kaikkiaan liian suuret.

Näyttöä on siitä, että rakennusten kosteus- ja homevauriot lisäävät ihmisten riskiä saada hengitystieoireita, hengitystieinfektioita  ja astmaoireiden pahenemista. On jonkin verran näyttöä homeen vaikutuksesta allergisen nuhan ja astman puhkeamiseen. Homeongelma on todettu suureksi terveyshaitaksi, johon on pyritty löytämään ratkaisuja ja ohjeistusta.

Lisäksi tähän liittyy  meidän ongelma EU:ssa. EU työntää meidän toteutettavaksi jopa tänne soveltumatonta säädöstä. Yksi tällainen on  EU:n yleiset energiatavoitteet, etenkin energiatehokkuusdirektiivi. Sen perusteella uusien rakennusten tulee olla vuoden 2020 loppuun mennessä lähes nollaenergiarakennuksia.

Onko tässä järkeä? Suomalaispoliitikot ja ympäristövirkamiehet   on EU- kokouksissa taas narutettu  toteuttamaan tänne kylmään Pohjolaan huonosti soveltuvaa direktiiviä.  Järkevää olisi ollut   vaatia siirtymäaikaa  ja ensin tehdä kokeiluja ja vasta kokeilun pohjalta katsoa, onko sen toteuttaminen järkevästi mahdollista. Se mikä Etelässä on mahdollista, ei ole mahdollista Pohjolassa. Sillä selväähän pitäisi olla, että itsensä nostaminen tukasta ei ole mahdollista.

Lisäksi haluamme Suomessa olla kaikessa EU:n mallioppilaita. Suomessa on oma ohjelma, jonka mukaan EU-tavoitteiseen pitäisi päästä jo itsenäisyyden juhlavuonna 2017. En voi mitenkään ymmärtää, että uudenlaista rakentamistapaa pyritään ajamaan nopeutetusti sisään itsenäisyyden  juhlavuoden takia. 

Kaleva kirjoittaa  sangen osuvasti:
"Rakentamisessa jos missä pätee se, että mitä koetellumpi ratkaisu, sitä parempi. Hätäisiin viranomaisohjeistuksiin nojaten Suomessa alettiin jahdata 1970-luvun energiakriisin aikaan ”energiahukkaa” sillä seurauksella, että tuhansista vanhoista ja uusista taloista tuli susia.
Kosteus- ja homevaurioita tavataan vielä tänä päivänä lähes uusista rakennuksista. Niistä on yhteiskunnalle tulossa miljardien lasku. Kyse ei toki aina ole siitä, että vikaa olisi viranomaisohjeissa,  vaan kyse on myös ammattitaidon puutteesta rakentamisessa sekä alalla elävästä hällä väliä -kulttuurista.”
Kaleva kirjoitti todella tärkeästä asiasta ja johtopäätöskin on kannatettava: “Kansalaisten terveydelle ja kukkarolle käyviä riskialttiita ratkaisuja pitää karttaa eikä suosia.”

Mikko Lund

 

 

Kouvola otti konsultin avuksi palkkaamaan konsulttia

Kouvola  otti konsultin avuksi palkkaamaan konsulttia

 

 

Viime aikoina on monella taholla ihmetelty, kuinka valtio ja kunnat ovat yhä enemmän palkanneet konsultteja tekemään itse asiassa niitä töitä, joita virkamiesten pitäisi tehdä. Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen puheenvuorokirja Konsulttidemokratia kertoo, että konsultit ovat vallanneet vankan jalansijan paitsi liike-elämässä myös julkishallinnossa.Valtio ja kunnat ovat ulkoistaneet  politiikan valmistelun kaikenkarvaisille konsulteille, filosofeille ja ajatuspajoille ja samalla tyhjenneet itse ajattelusta.

 

Kumma juttu se on, että konsultteja palkataan ja taas palkataan lisää. Vielä ihmeellisemmäksi asia käy, kun luen Kouvolan Sanomien uutisen: Kouvolan kaupunki otti konsultin avuksi palkkaamaan konsulttia.

 

Mistä asiassa on kysymys? 

 

Ensimmäinen konsulttiyritys, kuusankoskelainen J-Konsultit Ky auttaa kaupunkia, jotta henkilöstön vähentämiseen tähtäävän konsulttityön kilpailutus saadaan järjestettyä.
Kaupunginhallitus valtuutti  työryhmän aloittamaan organisaation ulkopuolisen tarkastelijan hakemisen kuusankoskelaisfirman selvityksen pohjalta.
- Haluamme päästä alusta asti oikein liikkeelle niin, että ulkopuolinen ammatti-ihminen on mukana. Tämä on niin iso urakka, etteivät valtuutetut rupea sitä tekemään päivätyön hinnalla, selittää työryhmään kuuluva Jari Larikka (kok.) konsultin käyttämistä konsultin palkkaamisessa.
Ensimmäisen konsultin arvioidaan maksavan kaupungille joitakin tuhansia euroja. Konsulttityön kilpailutus alkaa pääsiäisen jälkeen.
Kouvola on päättänyt vähentää henkilöstöään 325 henkilötyövuodella vuoden 2015 loppuun mennessä.

En todellakaan ymmärrä, mitä nämä kouvolalaiset  päättäjät oikein  aikovat.

 

Ihmeellistä on kunnallinen toiminta ja päätöksenteko.

 

Hanna Kuusela ja Matti Ylönen kirjoittavat, että valta on Suomessa liukunut parlamentaarisilta päättäjiltä erilaisille konsulttifirmoille, kuinka olemme siirtyneet vähitellen “konsulttidemokratiaan.” Ennen korkeaa tietotasoa ja kokemusta edustavat vallanpitäjät käyttivät hyväkseen lähinnä komiteoita, pääosin omista virkamiehistä ja ulkopuolisista asiantuntijoista kokoonpantuja valmisteluelimiä. Nyt sen sijaan tavaksi on tullut turvautua enenevässä määrin ulkopuolisten konsulttitoimistojen apuun.

 

Kuusela ja Hyvönen havaitsivat, että konsultteja käytetään korvaamaan virkamiestyötä. Helposti konsulteille liukuu myös julkishallinnon päätöksentekoon kuuluva priorisointi, ohjausvalta ja poliittinen vastuunkanto. Viimeksi mainittu on erittäin hupaa silloin, kun “menojen leikkaamiset, säästöt ja palvelujen karsimiset halutaan selittää äänestäjille parhain päin.”

 

 

 

Mikko Lund

 

 

Poliitikolta odotetaan luotettavuutta ja uskottavuutta

Poliitikolta odotetaan luotettavuutta ja uskottavuutta

 

 

 

Kehitysministeri Heidi Hautalan (vihr)   taannoinen ero harmaan talouden ministeriryhmästä oli väistämätön. Ministerin  jatkaminen olisi syönyt hallituksen uskottavuuden. Uskottavuuden pelastamisen takia ministerin oli väistyttävä. Eri asia on, riittääkö tämä pelastamaan hallituksen uskottavuuden. Epäilys on jo syntynyt.

 

Tiedotustilaisuudessaan Hautala ilmoitti, että hän kokee voivansa jatkaa ministerinä pimeän työn teettämisestään huolimatta. Jonkinlaisia moraalisia liikahduksia poliitikossa on ilmeisesti  syntynyt, sillä Hautala kertoi harkinneensa eroa, vieläpä monta kertaa.

Helsingin Sanomat (16.3.) kysyi Jyrki Kataisen (kok) hallituksen kaikilta ministereiltä, ovatko he teettäneet pimeää työtä. Peräti kuusi ministeriä kieltäytyi kommentoimasta asiaa. Yksi vastasi päivän viiveellä. Minkä kannan ottaisimme näihin kuuteen ministeriin?

Ministereillä on ilman mitään epäilyjä oikeus yksityiselämään.  Ministerin ei tarvitse tunnustaa kaikkia elämän varrella tehtyjä tyhmyyksiä.  Mutta jos mitään ei tunnusta, syntyykö siitä uskottavuutta. Kansalaisilla on jo vahva epäilys hallituksen luotettavuuteen.

Ihmetystä herättää, että miten niinkin fiksu ministeri kuin Hautala menettää   harkintakykynsä. Tapaus osoittaa, että poliitikon yksityiselämä pitää olla kunnossa, ilman sitä ei synny uskottavuutta.

Iltalehden teettämän mielipidekyselyn mukaan kehitysministeri  Hautalaa pidetään hallituksen epäluotettavimpana ministerinä.
Hautalan jälkeen eniten mainintoja saivat pääministeri  Jyrki Katainen (kok.) ja peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.).

Vastaajista 60 prosentin mielestä Hautala ei voi jatkaa ministerinä. 33 prosenttia vastaajista antaisi hänen jatkaa virassaan.
Kyselyn mukaan koko hallituksen luottamus on kärsinyt pahan kolauksen viime aikoina. Luottamusta ovat horjuttaneet pääministeri Jyrki Kataisen yhteys filosofi Pekka Himaseen ja häneltä tilattuun 700 000 euron tutkimusraporttiin sekä kehitysministeri Heidi Hautalan pimeän työn teettämisestä noussut kohu.

Vastaajista 28 prosentin mielestä koko hallituksen luottamus on kärsinyt erittäin paljon ja 27 prosentin mielestä paljon. 30 prosenttia vastaajista sanoo hallituksen luottamuksen kärsineen jonkin verran.
Joka tapauksessa tapahtuupa mitä hyvänsä  ministeri Hautala jää kansakunnan muistiin. Hautala voi saada pysyvän ovikohu- leiman.Teoistaan Hautalakin  muistetaan, ei selityksistään.


Mikko Lund

Tiimit eivät ratkaise Riihimäen seudun sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä

Tiimit eivät ratkaise Riihimäen seudun sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä

 

 

 

 

Riihimäen kaupunginvaltuusto päätti 11.6.2012  Riihimäen kuntatalouden tasapainottamiseen liittyvistä toimista.Toimenpiteissä kaivattiin sosiaali- ja terveystoimen menokehityksen hillitsemistä. Tähän liittyen päätettiin asettaa työryhmä, jonka tehtävänä oli laatia strateginen toimenpideohjelma  menokasvun hillitsemiseksi 3.5 %:n tasolle. Toisena asiana oli sosiaali- ja terveystoimen hallinto- ja johtamisjärjestelmän kehittämistyö. Asia valmistelu ei ole käytännössä edistynyt. Kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen  on ottanut asia esittelyn hallintojohtajalta omaan valmisteluunsa ja esittelyynsä .

Keskiruokanen esittää Riihimäen organisaatioon uutta mallia, johon tulisivat mukaan myös Hausjärvi ja Loppi. Sosiaali- ja terveyspalveluita hoidettaisiin palvelukohtaisissa tiimeissä, joissa olisi mukana myös keskuskuntayhtymän ja erikoissairaanhoidon edustus. Kaupunginjohtajan ehdotus on esille tänään kokoontuvassa Riihimäen kaupunginhallituksessa.

 

 

Mielenkiintoista on nähdä, onko kaupunginhallituksella niin paljon selkärankaa, että se kykenee estämään kaupunginjohtajan  esitykseen sisältyvän vallankaappauksen. Kaupunginjohtaja esittää  hallintoon virkamiehistä koostuvia  tiimejä. Esitys paljastaa Riihimäen hallinnon vararikon. Se ei kykene ratkaisemaan ongelmia  ja ennakoimaan  tulevaa.

 

 

Riihimäkeläiset kokevat suurimmat palvelujen puutteet sosiaali- ja terveyspalveluissa. Erityistä tyytymättömyyttä on kohdistunut sairaalapalveluiden tilaan. Taustana on ollut  Hämeenlinnan sairaanhoitopiirin  noin 15 miljoonan euron säästötarpeet. Siitä seuraa säästöjä ja palveluiden kurjistumista niin pitkälle kuin silmä siintää eikä sairaanhoitopiirin strategian hyväksyminen tarkoita palvelujen parantumista.

 

 

Tosiasioiden edessä pitäisi hakea vaihtoehtoja. Olen toivonut  yhteistyön selvittämistä Hyvinkään terveyspalveluiden kanssa. Se näyttää  olevan virkamiehille liian vaikea tehtävä. He jättävät asian kansalaisten oman ratkaisun varaan. Ensi vuodesta alkaen voimme

valita terveyspalvelut. Minä ja moni muu haemme palvelut  Hyvinkäältä.

 

 

Keskiruokasen ehdotus tiimityöstä  ei ratkaise ajankohtaisia  sosiaali- ja terveyspalvelujen ongelmia. Mutta se voi olla pitkällä tähtäimellä  edellytys  kehitykselle, että toimialasta tulisi oppiva ja kehittyvä. Kaupunginhallituksen tulisi olla nyt jämäkkä kuin rautakanki ja edellyttää kaupunginjohtajalta hallinnollisen kikkailun sijasta todellisia esityksiä erikoissairaanhoidon kustannusten hillitsemiseksi ja palvelusten turvaamiseksi leikkaamisen ja huononnusten  sijasta. Miten ja millä keinoin hallitus aikoo pysyä  valtuuston 3,5 %:n menokatossa?

 

 

 

Mikko Lund

 

 

 

 

Puolivälitarkastelun tulos: Hallitus nostaa kulutusveroja ja laskee yritysveroja

Puolivälitarkastelun tulos: Hallitus nostaa kulutusveroja ja laskee yritysveroja

 

 

Korotuksia on tulossa alkoholi-, makeis-,  tupakka- ja sähköveroon. Mitään arvonlisäveroja ei nosteta. Myös ruoan ja lääkkeiden arvonlisäverot pysyvät nykyisellään.

Kokonaisuutena hallitus päätti kehysriihessä noin 600 miljoonan euron sopeutuksesta, joka toteutetaan puoliksi veronkorotuksina ja puoliksi menoja leikkaamalla. Neuvotteluissa päätettiin valtion budjetin kehyksistä vuosille 2014-2017.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) mukaan kehysriihessä päätettiin merkittävästä elinkeinoverouudistuksesta. Yritysten maksama yhteisövero laskee 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Alennuksella pyritään kasvattamaan työpaikkojen määrää. Yritysten verohuojennuksia vähennetään, yritystukia karsitaan ja kaikki osingot tulevat verollisiksi. 

Hallitus tulee yrityksiä vastaan myös muun muassa huojentamalla EU:n rikkidirektiivin vaikutuksia, alentamalla niin sanottua windfall-veroa alunperin perittäväksi suunnitellusta 170 miljoonasta eurosta 50 miljoonaan euroon, kasvattamalla kuljetuskaluston mittoja ja tukemalla ICT-alaa.
Kotitalouksia kannustetaan työllistämään nostamalla kotitalousvähennyksen enimmäismäärä 2400 euroon.

Nuorten aseman parantamiseksi vahvistetaan oppisopimusjärjestelmää ja nuorisotakuuta kohennetaan. Parannuksina työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen tulee käyttöön uusi joustava hoitoraha ja päivähoitomaksut porrastetaan käytön mukaan.
Kataisen mukaan hallitus on onnistunut loistavalla tavalla.
- Kaikkein tärkeintä on, että nyt satsataan uusiin työpaikkoihin, työhön ja tulevaisuudenuskoon. Työllisyys on avainsana, kun tarkastellaan kokonaisuutta, sanoo Katainen.


Yrityksille lisää työllistämisedellytyksiä ja uusia työpaikkoja


Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) mukaan on tärkeää, että kehysriihestä lähtee taloudellisen epävarmuuden keskellä maailmalle selvä viesti: Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa halutaan puolustaa. Urpilaisen mukaan kehysriihessä on luotu edellytyksiä talouskasvulle ja uusien työpaikkojen syntymiselle.

Veroratkaisuilla luodaan Urpilaisen mukaan yrityksille työllistämisedellytyksiä ja edellytyksiä kantaa yhteiskuntavastuuta. Samaan aikaan on Urpilaisen mukaan pidetty huolta heikommassa asemassa olevista. 

- Kovien paineidenkaan alla emme leikkaa sosiaaliturvaa eli kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten etuudet eivät ole heikkenemässä, sanoo Urpilainen.
Urpilaisen mukaan hallitus teki päätöksiä myös asuntopoliittisesta toimenpidekokonaisuudesta, jolla rakennetaan kohtuuhintaisia koteja erityisesti pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin.


Oppositiossa epäiltiin saako hallitus budjetin tasapainoon ja velkaantumisen pysähtymään


Eduskunta kävi torstain kyselytunnilla vilkkaan keskustelun hallituksen budjettilinjauksista. Opposition riveistä epäiltiin erityisesti sitä, saako hallitus velkaantumisen taittumaan ja budjetin tasapainoon.

- Ei tämä karkilla ja kossulla hoidu. Millä miljardin aukko täytetään, kysyi  perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini.
Soini katsoi hallituksen tehneen yritysveroratkaisussaan palveluksen Elinkeinoelämän keskusjärjestölle.
- Pahaa pelkään, että syksyllä on lakkoja niillä sektoreilla, joilla palkankorotukset jäävät nollaan. Ymmärtäisin, jos yhteisöveroa olisi laskettu osana kokonaisratkaisua, Soini sanoi.
Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) vastasi, että työpaikkoja ei luoda vain ja ainoastaan jos palkansaajajärjestöt ja EK pääsevät sopuun.
- Puheenvuoronne on tyypillinen jakopoliitikon puheenvuoro. Ikään kuin järkevä politiikka olisi ehdollista sille, mitä työmarkkinajärjestöt tekevät, Katainen sanoi. 


Hallituksen toimet vaikuttavat vaatimattomilta


Hallituksen  puuhailut vaikuttavat  kauniistikin arvioiden vaatimattomilta. Pelissä on hyvinvointivaltion säilyttäminen. Hallitus on joutunut ottamaan koko kautensa ajan lisää velkaa, tänä vuonna 7,5 miljardia. Kuntatalouden velka on kasvanut kohisten ja on nyt lähes 12 miljardia euroa.
Tuoreimpien tilastotietojen mukaan hyvinvointivaltion kova ydin - sosiaaliturva, terveydenhuolto ja koulutus - maksoi vuonna 2011 Suomelle 72 miljardia euroa. Julkisen talouden suuruus vuonna 2011 oli noin 104 miljardia euroa. Perustehtävät vievät siitä yli kaksi kolmannesta.
Tulot eivät siis riitä lähimainkaan nykyisen hyvinvointivaltion ylläpitämiseen.

Hallitus laskee puolivälintarkastuksessaan jälleen talouskasvun ja yritysten varaan. Tästä kertoo mittavat verohelpotukset yrityksille. Tämä ei tule riittämään. On selvää, että hyvinvointivaltion järjestelmiä on uudistettava rakenteita myöten.

Se on helpommin sanottu kuin tehty. Esimerkiksi Suomen Kuvalehti  tarkasteli Ville Pernaan  artikkelissa  Rahalla rakennettu: Näin hyvinvointivaltiosta tuli  hirviö (SK 10  8.3.2013) Kunnille  on säädetty laeilla 535 eri tehtävää, kun vuonna 1980 tehtäviä oli vain 176. Eipä itse asiassa ole ihmettelemistä, että kuntien henkilöstön määrä on kasvanut vuoden 1980 300 000 henkilöstä noin 460 000 henkilöön. Kuntien velkaantuminen on kasvanut  vuoden 1980 noin 1 miljardista  lähes 12 miljardiin euroon. Velkaantumisen tiellä ei voida edetä.

Mitä tehtäviä lopetamme? Tämä perkaustyö on tehtävä ja velkaantuminen on käännettävä laskuun.


Mikko Lund

Homeoireet runsaita ja niiden takia vaikea saada apua

Homeoireet runsaita ja niiden takia vaikea saada apua

 

 

Jopa jotakin! Homeuutisia jatkuvasti  kouluista ja päiväkodeista. Miten meillä rakentamisen laatu on näin pahasti hukassa? Mikä avuksi? Miten toimii terveydenhoito? Uskomatonta, että tilanne on näin vaikea. Henkilön omaa julkista todistusta  on uskominen.

Juha Hacklin Turusta kirjoitti Turun Sanomiin ja lähetti juttunsa yleisesti ihmeteltäväksi.

 

Hacklinin mukaan “

hänen sairasteluaan ja oireitaan ei oteta vakavasti. Joissakin tapauksissa oireita aletaankin psykologisoida.

 

"Lääkäreillä ei tänä päivänä ole kunnollisia ohjeistuksia sisäilmasairauksiin. Eletään vieläkin pimeää keskiaikaa. Sairauden olemassaolo kyllä kokemusperäisesti ymmärretään, mutta siihen suhtaudutaan kuitenkin ikään kuin sitä ei olisi olemassakaan.
En puhuisi sairastuneiden kohdalla kuitenkaan varsinaisesta noitavainosta. Kyseessä on paremminkin läpi koko yhteiskunnan ulottuva sairastuneiden syrjintä.
Siitä seuraavat jopa vuosia kestävät muuttokierteet ja kodittomuus, työpaikkojen menetykset ilman sairauspäivärahoja, perheiden ja ihmissuhteiden hajoamiset sekä taloudelliset vararikot, kun sairas ei ilman asiallista apua pysty saattamaan kokonaistilannettaan tasapainoon. 

Sosiaali- ja terveysministeriö on kiemurrellut tämän sairauden kanssa jo vuosikausia. Sille ei ole haluttu antaa asianmukaista diagnoosinumeroa. Puhutaan tieteellisten todisteiden puuttumisesta. Jos sitten todisteita esitetään, niitä ei haluta uskoa.
Ministeriön asenne on surkuhupaisa. Tästä syystä sairastuneiden tilanne on katastrofaalinen. Mutta sehän ei häiritse korkeita viranhaltijoita itseään. Sisäilmasairaat ovat näennäishyvinvointivaltion uhreja.”

Kari Naskinen  kirjoittaa ja todistaa SEURAAVAA:

Lahdessa kaksi lastenlastani sairastunut, toinen Kivimaan koulun takia, toinen Riihelän päiväkodin takia. Laboratoriokokeet todistaneet. Lahdessa sairastellaan myös kauppakeskus Triossa ja Kärkkäisen tavaratalossa. Homeelle altistuneet eivät voi olla näissä rakennuksissa viittä minuuttia pitempään, kun jo alkaa ahdistaa. Esim. koulujen ja päiväkotien osalta kaupunki (Kaupungin tilakeskus) vähättelee ongelmaa. Mitä pitää tehdä, kun ihmiset sairastuvat loppuiäkseen?

Lisäksi lasten vanhemmille on valehdeltu, kun he ovat tiedustelleet koulujen ja päiväkotien hometutkimustuloksista. Tällainen kokemus Lahdesta.

 

Tarja Filatov kertoi, että kuuntelin maan huippuasiantuntijoita ympäristövaliokunnassa aiheesta ja pakkoa sanoa, että kyse on myös osaamisen lisäämisestä. Eduskunta teki myös selvityksen sisäilmasta ja homeongelmista. Se osoitti aivan huikeita korjausvelkoja. Niitä ei kerralla saada kuntoon, mutta paljon nykyistä tiukempi tahti asian korjaamiseen tarvitaan. Velanmaksuohjelma.

 

Riihimäellä on myös ollut hometta ihan omasta takaa. Harjurinteen koulusta löytyi hometta ja sairastutti opettajia ja oppilaita. Nyt koulu on remontoitu. Uramon koulussa mikrobipitoisuudet ylittyivät kahdessa luokassa. Opettajat ja oppilaat oirehtivat laajasti. Työterveyslääkäri suositteli siirtymistä mahdollisimman pian uusiin tiloihin. Koulu on juuri evakuoitu.

 

 

 

Mikko Lund

 

 

 

 

 

 

Hallituksella on edessä vaikea paikka

 

 

Hallituksella on edessä vaikea paikka

 

 

Nyt  odotetaan päätöksiä!

 

Hallituksella on kehitysriihen edessä torstaina vaikea PAIKKA. Talous ja työllisyys kaipaisivat piristystä.  Suomen talouskriisi painaa hallitusta: kilpailukyvyn rapistuminen, kasvun puute, valtion velkaantuminen ja kestävyysvaje. Nyt jos koskaan on tärkeää, että hallitus kykenee tunnustamaan tosiasiat ja löytämään ongelmiin ratkaisun.

 

Keinoja on esitetty. Onko hallituksella ja siinä olevilla puolueilla  poliittista  tahtoa ja rohkeutta toteuttaa uudistuksia? Välttänättömiä ja tarpeellisia uudistuksia, kuten kunta- ja SOTE-uudistus.

 

Puheet on pidetty ja nyt pitäisi saada kokoon toimenpiteitä. Muuten hukka perii Suomen. Kysymys on hyvinvointivaltiosta. Velkaantuminen jatkuu, talouskasvu kituuttaa, työttömyys kasvaa, mitä tekee hallitus.

 

“Taloudesta, velasta ja kestävyysvajeesta on jo kuultu paljon puheita. Nyt odotetaan enää, mitä hallitus ja eduskunta tekevät “, sanoi presidentti Niinistö taannoin.

 

Kirjoitin, että hallituksella on vaikea paikka. Keskitetty tuloratkaisu ja maltillinen palkkaratkaisu. Puuttuvan talouskasvun  etsintä. Velkaantumisen pysäyttäminen.

 

Hallituksen jäsenillä on nyt paikka, jossa voi tulla oikeasti äitiä ikävä. Jotain merkittävää ja vaikuttavaa pitäisi tehdä. 

 

Palkansaajien tutkimuslaitos on laskenut ennustettaan Suomen kuluvan vuoden talouskasvusta. PT myös arvioi, että valtiontalouden alijäämä ei alene tällä vaalikaudella hallitusohjelmassa asetettuun tavoitteeseen. Pääasiallinen syy tähän on juurikin ennakoitua laimeampi talouskasvu.

 

PT:n maanantaina julkistaman ennusteen mukaan Suomen talous kasvaa tänä vuonna 0,6 prosenttia. Viime syyskuussa PT oli odottanut kasvun olevan tasan kaksi prosenttia.
Ensi vuonna bruttokansantuote kasvaa selvästi ripeämmin, eli 2,5 prosenttia.
Hallitusohjelman tavoitteen mukaan Suomen valtiontalouden alijäämän pitäisi alentua tällä vaalikaudella yhteen prosenttiin bruttokansantuotteesta.

PT:n mukaan alijäämätavoitteeseen pääseminen valtion harjoittamaa talouspolitiikkaa tuntuvasti kiristämällä voi johtaa kansantalouden painumiseen takaisin taantumaan ja sitä kautta veropohjan rapautumiseen. Finanssipolitiikan kiristämistä olisivat suuret menoleikkaukset ja veronkorotukset.

Suomen menestys on pitkälle perustunut sopimisen perinteeseen. Se on Suomen voima, jos mikään ei muu toimi ja auta, siinä avain. Siinä  Kataisen hallituksen mahdollisuus. Se on vaikeimmin tehty kuin sanottu.

Mikko Lund

Kiitos Riihimäen kaupungille meluntorjunnan välttämättömyyden tunnustamisesta

Kiitos Riihimäen kaupungille meluntorjunnan välttämättömyyden tunnustamisesta

 

Tein Kirjallisen kysymyksen 28.9.2009 melusta Riihimäen kaupunginvaltuustossa. Kysyin, mitä Riihimäen kaupunki aikoo tehdä melulle. Kaupunki on tehnyt melututkimuksen vuonna 2008. Sitä ei ole jaettu valtuutetuille. Miten paljon ja missä melua esiintyy? Mitä Riihimäki aikoo tehdä melulle? 

 

Vastauksessa viitattiin meluselvityksen tuloksiin ja kiistettiin, että melu olisi suuri ongelma Riihimäellä. Melun pääongelma nähtiin olevan rautatien yöaikaisessa melussa, jonka suhteen on ryhdytty torjuntatoimenpiteisiin. On rakennettu meluvalleja. Kiinnitin silloin huomiota moottoritien aiheuttamaan meluun, joka tuntuu erityisesti Herajoella ja Vasikkahaassa ja laajemminkin. Moottoritien melun torjuntaan pitäisi myös panostaa. Suhtautuminen oli asiaan nihkeää.

Nyt kaupungin asenteessa näyttää tapahtuneen muutos. Kaupunginhallitus antoi meluntorjunnasta lausunnon liikennevirastolle. 

 

Maanteiden meluntorjuntakohteiksi koko Suomen alueelle on

 esitetty 45 kohdetta. Riihimäen alueelle ei ole esitetty

meluntorjuntakohteita.

Riihimäen kaupungin meluselvitys on valmistunut vuonna 

2008. Em. selvityksestä ilmenee, että ongelmallisinta

 asutuksen laajentumisen kannalta on moottoritien 

aiheuttama yömelu vuoden 2020 ennustetilanteessa.

Hankalimpia alueita asutuksen laajentumisen kannalta ovat 

seuraavat alueet:

-Moottoritien länsipuolella Riihimäki E-liittymän ja Sipiläntien

 välinen alue, jossa yömelu leviää äärimmillään noin 800 

metrin etäisyydelle moottoritiestä.

 

-Moottoritien itäpuolella Riihimäki E-liittymän ja Parmalantien

 välinen alue, jossa yömelu leviää äärimmilleen noin 700 

metrin etäisyydelle moottoritiestä.

 

Em. alueiden kehittäminen asuntokäyttöön on Riihimäen 

kaupungin tonttitarjonnan kannalta välttämätöntä seuraavilla

perusteilla:

-Moottoritie hajottaa yhdyskuntarakennetta poikkeuksellisen 

paljon verrattuna muihin Helsinki-Tampere välisen alueen

kuntiin (Hämeenlinnassa on melusuojaukset jo rakennettu).

-Alava peltomaa mahdollistaa moottoritien aiheuttaman 

melun leviämisen poikkeuksellisen pitkälle.

-Riihimäen kaupungin asutuksen laajentumisen laajemmassa

 mittakaavassa moottoritien itäpuolelle Herajoen kyläaluetta

lukuun ottamatta estävät seuraavat tekijät: rautatien 

aiheuttama melu, suuret suoalueet, varuskunta ja sen

 vaatimat harjoitusalueet, konsultointivyöhykkeet, 

luonnonsuojelualueet jne. Rakentamiseen soveliaat alueet on

 jo täyteen rakennettu Hausjärven kunnan rajaan saakka.

-Myöskään olemassa olevan asemakaava-alueen sisällä ei 

ole mahdollista osoittaa kuin pienehköjä uusia alueita

asumiskäyttöön.

Moottoritien länsipuolella Riihimäki E-liittymän ja Sipiläntien 

välinen alue ja moottoritien itäpuolella Riihimäki E-liittymän ja

 Parmalantien välinen alue tulee esittää maanteiden

meluntorjuntakohteina ja esittää Uudenmaan ELY-keskuksen

meluntorjuntakohteiden kiireellisyysjärjestyksen alkupäähän.

Riihimäen meluselvityksessä kartoitettiin Riihimäen melutilanne vuonna 2008. Selvityksen mukaan melulle altistuvien asukkaiden määrät ovat väkilukuun suhteutettuna selvästi pienemmät kuin suuremmissa kaupungeissa. Lukuun ottamatta junaliikenteen yöaikaista melua ja joitakin yksittäisiä alueita, ympäristömelu ei ole Riihimäellä kokonaisuutena kovin suuri ongelma.

Suurin melulähde tieliikenteen osalta on kaupungin länsipuolella kulkeva moottoritie, valtatie 3. Moottoritien meluvaikutusalueella ei kuitenkaan ole Riihimäellä kovin tiheitä asukaskeskittymiä. Muulta osin tieliikenteen melulle altistuvat alueet jakaantuvat muiden vilkkaiden teiden ja katuverkon varsille tasaisesti koko kaupungin rakennetulla alueella. 

Alueilla, joilla tieliikenteen melu päiväaikaan ylittää ohjearvon 55 dB, asuu nykytilanteessa n. 800 henkilöä ja vuoden 2020 ennustetilanteessa n. 1200 henkilöä. Yöajan ohjearvon 50 dB ylittävillä alueilla asuvien henkilöiden määrä on selvästi pienempi. Määriä voidaan pitää asukaslukuun suhteutettuna varsin kohtuullisina.

Rautateistä erityisesti Riihimäki-Hämeenlinna -radan varressa on melko laajasti asutusta, samoin Riihimäki-Lahti -radan varressa. Junaliikennemelun osalta ongelmana ei ole päiväajan melu, vaan runsaasta yöllisestä tavarajunaliikenteestä johtuen yöajan melu. Alueilla, joilla junaliikenteen melu yöaikaan ylittää ohjearvon, asuu nykytilanteessa n. 1100 henkilöä ja vuoden 2020 ennustetilanteessa n. 1300 henkilöä.


Jos Riihimäen kaupunki olisi tunnustanut melun jo vuonna 2009, niin moottoritienkin kohdalla olisi meluaidat suojana.


Mikko Lund

Metropolialue pakottaa valtioneuvoston pakkoliitoksiin

Kuntauudistus toteutuu pitkälti sen mukaan, miten suurten kaupunkien ja niiden ympäryskuntien rakenteet ratkaistaan ja miten Helsingin ja pääkaupunkiseudun herrat keskenään sopii. Metropolialueen ns. metropoliselvitys esittää tähän ratkaisuja pääkaupungin ja siihen liittyvien alueiden osalle.Metropolialueelle esitetään kahta päävaihtoehtoa, joista toinen perustuu kuntiin ja toinen ylikunnalliseen metropolihallintoon. Kumpaakin tarvittaneen metropolialueen ongelmien ratkaisemiseksi. Alueen kuntapäättäjät vastustavat ehdotuksia yksimielisesti.


Jos Helsingin seudulla kuntarakennetta pystytään uudistamaan, siinä voittaa koko maa. Toteutetaan sitten kumpi malli tahansa, niin loppuraportin mukaan ”alueella tarvitaan sekä suurempia kuntia että vahvaa ylikunnallista päätöksentekoa, jotta seutu olisi tulevaisuudessakin kilpailukykyinen ja se olisi sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävä ja tehokas”.

Päädytään alueella sitten kumpaan tahansa vaihtoehtoon, niin kumpikin vaihtoehto edellyttää kuntaliitoksia ja mahdollisesti isojakin rakenteellisia uudistuksia ja laajan metropolihallinnon luomista. Jähmeän kuntahallinnon uudistus ryöpsähtäisi liikkeelle Suomen metropolialueelta.

Uudistuksen taustalla kummittelee byrokratia. Se voi mahdollistaa tai myös estää uudistuksen. Suuressa hallinnollisessa uudistuksessa on aina vaarana, että byrokratia lisääntyy entisestään, vaikka lähtökohtaisesti pyrkimys olisikin päinvastainen. 

Mallista C (vahvat peruskunnat) todetaan, että kaksi suurta kaupunkia voivat järjestää itse palvelut mukaan lukien erikoissairaanhoito.

Hyvin toimivalla metropolialueella pitää löytää yhteinen tahto maankäytössä ja kaavoituksessa, jolla vaikutetaan erityisesti asuntopolitiikkaan. Esiselvityksessä viitataan hyvin yleisesti mallin A kohdalla suoran ja/tai osallistuvan demokratian kehittämiseen metropolin tasolla. Mallin C kohdalla todetaan, että voidaan ottaa käyttöön esimerkiksi nykyistä vahvempaa alueellista ja kunnanosapohjaista osallistumista. Missä vaiheessa lähidemokratian toteuttamisvaihtoehtoja konkretisoidaan?


Selvityshenkilöt suosittelevat vahvojen peruskuntien ja metropolihallinnon mallia. Siinä on omat ongelmansa, mutta onnistuneesti toteutettuna malli voi toimia yli nykyisten kuntarajojen. Useamman kunnan päätöksenteon yhteensovittaminen ja yhteisten asioiden hoito on vaativa tehtävä ja on mahdollista varmistaa metropolihallinnon kautta. 

Jos pääkaupunkiseudulla päästään kuntauudistuksessa eteenpäin, niin esimerkin voima auttaa löytämään ratkaisuja muualle maahan, myös Riihimäen ja Hyvinkään seudulle. Ihmettelen, miten päästään, kun alueen kuntapäättäjät näyttävät yksituumaisesti vastustavan ehdotuksia. Olisiko maan hallituksen jo vihdoin aika ryhdistäytyä ja ottaa pakkoliitokset käyttöön? Lopultahan on niin, että kuntarajoista päättäminen on valtion tehtävä.



Mikko Lund

Puhuu ja puhuu mustankin valkeaksi

 

Olen todennut, että sisäministeri Päivi Räsänen (kd) osaa puhua. Olen kuunnellut ja kuullut häntä Riihimäen valtuustossa. Joskus tuntuu siltä, että hän vähän kaunisteleekin asioitaan tosiasioiden kustannuksella ja puhuu mustankin valkeaksi.

Kun Päivi Nerg valittiin sisäministeriön kansliapäälliköksi tehtävän korostettiin olevan vain johtamis- ja hallintotehtävä.
–  Kansliapäällikkö ei ole toimiala- vaan strateginen johtaja. Tehtävässä korostuu laaja-alainen ja vankka ylemmän tason johtamiskokemus, korosti sisäministeri Päivi Räsänen (kd.), kun julkisuudessa epäiltiin hänen suosineen valinnassa poliittista taustaa ja sukupuolta sisäministeriön alan osaamisen sijasta.
Räsänen tähdensi, ettei tehtävässä tarvita ministeriön alan substanssiosaamista, vaan kansliapäällikkö hallinnoi ja johtaa.

Nyt on varmaankin jo kertynyt näyttöä siitä, miten kansliapäällikkö on selvinnyt virastaan ja tehtävistään. Miten hallinnointi ja johtaminen sujuu? Tiedotusvälineet voisivat vähän harjoittaa seurantaa ja raportoida tuloksista. Sisäministeriön kansliapäällikkö toimii tällä hetkellä sisä- ja ulkoministeriöistä kootun itäliikkuvuuden kasvun työryhmän puheenjohtajana.Miten rajaylityspaikoilla selvitään lisääntyneistä matkustajamääristä ja miten poliisi, tulli ja rajavartiolaitos selviävät lisääntyneestä työpaineesta?


Pääministeri Jyrki Katainen (kok) osaa puhua ja vieläpä hyvin vakuuttavasti. Harvemmin kysellään pääministerin sanomisten perään. Katainen lupasi ystävälleen filosofi Pekka Himaselle 700 000 euroa Sinisestä kirjasta ohi normaalin valtion tarjouskilpailun. Asiasta nousi häly ja asia on oikeudellisessa tutkinnassa, mm. eduskunnan perustuslakivaliokunta selvittää asiaa parhaillaan. 


Riihimäki on ylivelkaantunut ja investointikyvytön lähes kriisikunnaksi luettava etelähämäläinen kaupunki. Hämeenlinnan hallinto-oikeus ja KHO ovat tuominneet kaupungin tilinpäätöksen ja taloudenpidon vääristelystä, siitä ettei tilinpäätös anna oikeaa kuvaa. Erikoista on ollut, että kaupunginjohtaja on vuosia kaunistellut kaupungin taloudellista tilaa. Hänen ja Riihimäen kaupunginhallituksen viesti on ollut: Riihimäellä menee hyvin! Tällainen kaupunginjohtajan toiminta on vaikuttanut siten, että kaupungin talouden tasapainotuksen sijasta Riihimäen kaupunki on jatkuvasti velkaantunut lisää. Olen käyttänyt viimesijaista oikeusturvakeinoa ja valittanut asiasta ja kannellut virkamiesten toiminnasta valtioneuvoston oikeuskanslerille. 

Mutta oikeuden rattaat pyörivät hitaasti. Aikaa kuluu. Suomessa on kerta kaikkiaan vaikea saada oikeutta, kun valitusten ja kanteluiden käsittelyajat ovat viruneet kohtuuttomiksi. Yhä useampi ei pidä enää Suomea oikeusvaltiona.


Mikko Lund

Hämeenmaa laajentaa Prismaa Riihimäellä

Hämeenmaa laajentaa Prismaa Riihimäellä

 

Riihimäen kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavamuutoksen Riihimäen Prisman laajennukselle. Osuuskauppa Hämeenmaa pitää Prisman laajennusta tärkeämpänä kuitenkin sitä, että saadaan ensin Atomin liiketiloihin uusia yrittäjiä. Prisman laajennuksen aikataulu onkin toistaiseksi auki. Kaavamuutosta perustellaan liiketoiminnan laajentamisella. Erikoismyymälät tarvitsevat lisää tilaa ja keskukseen on tulossa uusia toimijoita. Riihimäen Prisma on otettu käyttöön kolmisen vuotta sitten. Uuden osan katolle on tulossa myös autopaikkoja.

Kaava-alue sijaitsee rautatieaseman läheisyydessä Eteläisen Asemakadun ja Voimalankadun välisellä alueella. Kaavamuutoksen tavoitteena on laajentaa Prisma-markettia tontilla etelään n.
8000 k-m2, josta kerrosalan lisäystä on 4560 k-m2. Käytetty kerrosala on 16 559 k-m2.

Lisäksi rakennetaan jalankulkuväylä, joka on enintään 15 % asemakaavassa osoitetusta kerrosalasta.

Laajennuksen katolle suunnitellaan pysäköintipaikkoja 1 autopaikka / 35 k-m2, yhteensä n. 270 kpl. Laajennukseen suunnitellaan tiloja erikoismyymälöille ja Prisma-marketin laajentumiselle.

Osuuskauppa Hämeenmaa on selvästi huolestunut tiloista, kun Atomissa useat tilat ovat tyhjillään. Hämeenmaa osti vuodenvaihteessa kauppakeskuksen itselleen, sen takia tyhjät tilat huolestuttavat. 

Hämeenmaan taholta on katsottu, että liiketilojen hinnoittelu oli pielessä ja kauppakeskusta hoidettiin huonosti. Hämeenmaa lupaakin kauppakeskukseen tuleville uusille yrityksille ehdot, jotka tyydyttävät molempia osapuolia. Saapa nähdä, miten Hämeenmaan bisnes pyörii, kun Hyvinkäälläkin on uusi suuri kauppakeskus.

Muutenkin Hämeenmaan suunnitelmat herättävät kysymyksiä:

Riihimäen keskusta Hämeenkadulla on tyhjentynyt huolestuttavasti liikkeistä. Atomin tiloja on tyhjillään. Mistä niitä yrittäjiä tulee Atomiin ja rakennettaviin uusiin tiloihin?

 

Hämeenmaan suunnitelmat olisi pitänyt laittaa uusiksi. 

Hämeenmaa vie autopaikkoja katolle. Paljon toimivampi ratkaisu olisi ollut rakentaa autopaikat ensimmäiseen kerrokseen. Hämeenmaata on suosittu turhan kritiikittömästi. Prisman kaavan yhteydessä jo kiinnitin huomiota ylimitoitettuun parkkipaikkaan, jolloin yksi valtuutettu paljasti pelin juonen: “Meidän tehtävä on antaa kauppiaalle se, mitä hän pyytää!”

 

Tämä kuvaa hyvin Riihimäen kaavoituspolitiikkaa, jossa on unohtunut maankäyttö- ja rakennuslain tarkoitus.

 

Mikko Lund

Keskusta antaa Jutta Urpilaiselle (sd) parhaan arvosanan, mutta kansalaiset muistavat hallitusta heikoilla arvioilla

Keskusta antaa Jutta Urpilaiselle (sd) parhaan arvosanan,

mutta kansalaiset muistavat hallitusta heikoilla arvioilla

 

Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen on antanut vaalikauden puolivälin kunniaksi välitodistuksen Kataisen hallituksen ministereille. Parhaimman arvosanan tässä oppositiopuolueen puoluesihteerin jakamassa todistuksessa saa SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. Urpilaisen arvosana on 9. Hallituksen pääministeri Jyrki Katainen ( kok) saa arvosanan 6. 

 

Laaninen antaa huonoimman arvosanan kuntaministeri Henna Virkkuselle (kok) ja asuntoministeri Krista Kiurulle (sd), arvosana 4. Opetusministeri Jukka Gustafsson saa kehnon arvosanan 5.

Mistä tämä kertoo? Keskusta ei luota Kataisen hallitukseen? Onko keskusta ryhtynyt mielistelemään SDP:tä? Voi olla, että keskustassa arvioidaan porvariyhteistyö kuolemansuudelmaksi ja siksi tähyillään punamullan perään. Kansalaistenkin luottamus hallituksen toimintaan horjuu.

 

Ilta- Sanomat on pyytänyt Taloustutkimus OY:tä selvittämään kansalaisten suhtautumista hallituksen kaatumiseen ja uusiin vaaleihin. Hallituksen onnistumista vastaajat arvioivat kouluarvosanoin. Kyselyyn vastasi 968 suomalaista.

Ilta- Sanomien (12.3.2013) mukaan Kataisen hallitus saa työstään heikon arvosanan, keskiarvo 6,8. Lehden mukaan yllättävää on, että myös hallituspuolueiden kannattajat ovat menettäneet luottamuksensa hallitukseen. Suurinta tyytymättömyys on vasemmiston kannattajien keskuudessa. SDP:n kannattajista neljäsosa antaa heikon arvosanan ( 4- 6). vasemmistoliiton äänestäjistä 39 prosenttia.

 

Hallituspuolueiden kannattajissa ja oppositiopuolueissa esiintyy samantyylistä suhtautumista hallitukseen. Tutkimusjohtaja Jari Pajunen arvioi, että hallituksen politiikasta ei saada otetta. Hallituksen työ on ollut “varovaista pyörittelyä, asioita lykätään, ja selkeitä kantoja ja linjauksia on ollut vaikea löytää”, luonnehtii Pajunen.

 

Mikko Lund

Huojuva tasavalta voi tarvita myös vahvan presidentin

 

Tohtori Seppo Linblom on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan Huojuva tasavalta. Sen on julkaissut Otava tänä vuonna. Se on poliittinen pamfletti, jossa ruoditaan presidentin valtaa. Se on talouspoliittinen puheenvuoro, jossa käsitellään eurokriisiä. Lindblom haastatteli kirjaansa presidentti Mauno Koivistoa, jonka luotettuna Lindblom on ollut vuosikymmeniä. Koivisto katsoo, että kriisitilanteissa presidentillä pitäisi olla nykyistä enemmän valtaa ja että Suomi elää juuri nyt tällaisessa vaiheessa finanssikriisin ja sisäpoliittisen tilanteen takia.

Muistamme, että Koivisto aloitti Kekkosen valtakauden jälkeen presidentin vallan vähentämisen. Koivistolla oli asiassa erittäin suuri ansio. Nyt Koivisto katsoo, että presidentiltä olisi karsittu valtaa liikaakin etenkin ulko- mutta myös sisäpolitiikassa. Hän kertoo hätkähtäneensä, kun tasavallan presidentti Tarja Halonen oli kertonut, ettei hänellä ollut sanansijaa vuoden 2011 pitkiksi venähtäneissä hallitusneuvotteluissa.

Kirjan kirjoittaneen Lindblomin kynästä lienee vanha oivallus: "Työväenliikkeen voima on sen maltissa."Hän kirjoittaa maltillisuuden teemasta useassa kohdassa. Lopussa Lindblomin valtaa pessimismi. Tuntuu, että kaikki kääntyy malttia vastaan.
Yhteiskunnallisia reformeja ei pystytä tekemään, palkkoja ei ole mahdollista nostaa ja elinkeinoelämässä rehottaa ennennäkemätön ahneus.
"Näyttääkin ilmeiseltä, että suomalainen yhteiskunta on juuri nyt ajautumassa niin turvallisuus- kuin tulopoliittisen konsensuksensa osalta haavoittuneeseen tilaan."

Lindblom oli jo 1960-luvun lopulla valmistelemassa ensimmäisiä laajoja tulosopimuksia ja yhteiskunnallisia reformeja. Niitä luotiin läpi ihmisen elinkaaren: päivähoito, peruskoulu, kansanterveys ja eläketurva.

Uudistuksilla yritettiin myös pehmentää muutosta maatalousmaasta teollisuusvaltioksi. Silti uhreja syntyi ja "unohdettu kansa", protestoi äänestämällä Veikko Vennamon maaseudun puolueen suurvoittoihin.

Lindblomin poliittinen muisti on niin pitkä, että hän pystyy uskottavasti vertailemaan Vennamon silloista tilannetta ja perussuomalaisten Timo Soinin asemaa oman "jytkynsä" jälkeen.
Soinia suorastaan aneltiin hallitukseen, mutta hän kieltäytyi. Lindblom pohtii, osaavatko perussuomalaiset nähdä tarjouksen historiallista arvoa. Parlamentarismi on sentään kohentunut: Vennamolta hallitusoven sulkivat muut, Soini pani sen itse kiinni.

Koivisto pani aikoinaan perustuslakiuudistuksen liikkeelle, ja sitä jatkettiin Martti Ahtisaaren kaudella. Lopputulos harmittaa selvästi Koivistoa.

"Kun uudistuksiin ryhdytään ja lakikirjan pykälät avataan, kiinnipaneminen voi tuottaa suuria vaikeuksia eikä lopputulos ole välttämättä sellainen kuin on ollut alun perin tarkoitus", Koivisto sanoo.

Lindblom jakaa Koiviston huolen. Presidentin valtaa karsittiin hyvinä aikoina, eikä osattu varautua eurokriisin kaltaisiin vastoinkäymisiin.

"Järjestelmämme toimintakyky on vaarassa ohentua, jollei tarpeen tullen ole tilaa tasavallan presidentille, jolla on kriisitilanteissa tarpeeksi valtaa, joka on valmis pitämään kiinni oikeuksistaan ja jonka poliittiseen ammattitaitoon ja harkintakykyyn kansa voi luottaa."

Samalla velkakriisiin kytkeytyy Suomen turvallisuuspolitiikka, joka keskustelussa on jäänyt Lindblomin mukaan aivan liian vähälle huomiolle.'

Puoluekenttä saa Lindblomilta satikutia hyvinvointivaltion rakentamisesta velkarahalla. Hyvinvointivaltiota on viety, vaikka se on vikissyt. Poliittisen uudistushalun pohjana ovat olleet liian toiveikkaat kasvuennusteet ja velanoton helppous, arvioi entinen ministeri.

Lindblomin mukaan finanssimaailman moraalikato on antanut vauhtia myös politiikan moraalikadolle. Päivänpolitiikasta on tullut lyhytjänteistä ja pinnallistunutta. ”Vaara päivänpolitiikan kulttuurin rämettymisestä on osoittautunut oikeaksi”, Lindblom tokaisee.

Tällaista pohdintaa Suomessa kaivataan. Paljon valtaa yksissä käsissä sopii sitä paitsi huonosti nykyaikaan. Mutta kriisitilanteita varten on perusteltua pohtia, kenelle ja minkä verran valtaa on syytä antaa. Ehkä huojuva tasavalta kaipaisi vastapainoksi vähän presidentillekin valtaa.


Mikko Lund

Filosofi Pekka Himanen ei ole huijari, mutta valtio voisi olla tarkempi rahan käytössä

Filosofi Pekka Himanen ei ole huijari, mutta valtio voisi olla tarkempi rahan käytössä

 

Aarno Laitinen kysyi Iltalehdessä (2.3.2013), onko filosofit huijareita ja me muut hölmöjä. Laitinen pyysi ajattelemaan vaikka Pekka Himasen raporttia, mikä siinä maksaa 700 000 euroa. Siitä vaan aiotaan maksaa, vaikka haketta ei ole edes kilpailutettu puhumattakaan siitä, mitä raportti tarjoaa. Mitä on ajateltava valtiosta, joka on valmis maksamaan raportin ?

 

Hanke toteutti ensimmäisen Kestävän kasvun ja hyvinvoinnin foorumin marraskuussa 2012. Tässä ensimmäisessä tilaisuudessa julkaistiin tutkimushankkeen ylimääräinen raportti: Sininen kirja: Suomen kestävän kasvun malli – Luonnos kansalliseksi tulevaisuushankkeeksi, jonka on tutkimushankkeen pohjalta kirjoittanut professori Pekka Himanen. Sininen kirja ei ole kansainvälisen tutkimushankkeen loppuraportti, vaan sen tarkoituksena oli toimia keskustelunavaajana. Kirja erillisenä julkaisuna ei sisälly sopimuksen velvoitteisiin, vaan professori Himanen kokosi sen keskustelun tueksi foorumin osallistujien käyttöön.
Raportti tarkastelee kestävän kasvun mallia, kestävää ekologisuutta, kestävää hyvinvointia ja kestävää taloutta. Johtopäätöksenä on kehityksen päämäärä: arvokas elämä.'

Himanen kirjoittaa:

“Meillä on kehitysmalli, joka ei tee meitä onnellisiksi mutta tuhoaa

planeettamme.”

“Viimeiset 50 vuotta on keskitytty siihen, miten vähentää pahoinvointia.

Seuraavat 50 vuotta on keskityttävä siihen, miten varsinaisesti edistetään

hyvinvointia.”

Näihin toteamuksiin voisi kärjistää vanhan teolliselta ajalta periytyvän kasvumallin kriisin.

 

Himasen mukaan kestävän hyvinvoinnin suhteen teollisen ajan hyvinvointivaltiolla on informaatioajassa edessään kolme suurta haastetta, joiden käsittelyyn se ei ole historiallisesti tottunut. Näihin haasteisiin vastaaminen on uudistetun hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista:

1. Elämäntavan haasteet

2. Talouden haasteet ja

3. Informationalismin haasteet 

 

Em. tarkastelun pohjalta Himanen esittää 10 teesiä: 

 

Talousteesi 1:

:

Informationalismin eli informaatioteknologian ja johtamis - ja työkulttuurin kautta

uudistetun organisoitumisen soveltaminen hyvinvointipalveluiden tuottavuuden

kasvattamiseen. Minimitasolla näin voidaan saada aikaan tuottavuuden

parantuminen vähintään 0,25 % yksiköllä, mikä merkitsee 2 miljardia euroa eli

hyvinvointivaltion kestävyysvajeen pienentymistä 1 % yksiköllä.

 

Talousteesi 2:

 

Johtamis - ja työkulttuuriin kehittämiseen panostamisen kautta työhyvinvoinnin

parantaminen. Minitasolla parantuneen työhyvinvoinnin kautta pystytään

saavuttamaan vähintään 20% vähennys työpahoinvoinnista johtuvista

työpanosmenetyksistä eli 2 miljardia euroa tuloksena olevien positiivisten

tuottavuusvaikutusten lisäksi.

 

Talousteesi 3:

 

Psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseen kokonaisvaltaisesti panostamalla on

mahdollista vaikuttaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti kalliisiin psyykkisiin

sairauksiin. Vaatimattomaksi aluksi näillä toimilla on tavoiteltava vähintään 20%

vähennys mielenterveyssyistä johtuviin työpanosmenetyksiin, mikä merkitsee 2

miljardia euroa. Pelkästään inhimillistä syistä tämä saa olla kuitenkin vain alku. 

 

Talousteesi 4: 

 

Työn ja hyvinvoinnin sopimus: Työllisyysasteen nostaminen

lamatason noin 70%:sta normaalille vähintään 75%:n.

 

Talousteesi 5: 

 

Työn ja hyvinvoinnin sopimus: Hyvinvointiyhteiskunnan eettisenä

perustana olevan “puolet antaa ja puolet saada”- periaatteen palauttaminen eli

työurien pidentäminen.

 

Suomen talouden näkymän avainlukuja

Työn tuottaavuus: Suomen työn tuottavuuden kasvun ennuste on

keskimäärin hieman yli 1,5 % vuodessa seuraavalla kahdella vuosikymmenellä

vuoteen 2030 ulottuen (VM 2010)

Talouskasvu: Suomen talouskasvun ennuste on keskimäärin noin 1,5 % bkt

kasvu vuodessa seuraavalla kahdella vuosikymmenellä vuoteen 2030

ulottuen (VM 2010; vrt. Goldman Sachs 2012)

Suomi sijoittuu kilpailukykyvertailuissa yhä kärkeen. Maailman

talousfoorumin kilpailukykyraportti arvioi Suomen maailman 3.

kilpailukykyisimmäksi taloudeksi (WEF 2012 ja 2011).

Silti: Suomen vien: on laskenut: Verrattuna vuosien 2000–2010 keskiarvoon

vuoden 2011 vienti oli 3 % yksikköä alempi suhteessa bkt:hen sekä laski myös

absoluuttisena euromääränä. Vien: laski vaikka Nokiaa ei huomioitaisi (Tulli

2012 ja Tilastokeskus 201

 

Talousteesi 6: 

 

Globaali verkostuminen eli irti kytkeytyminen Euroopan hitaasta

kasvusta ja järjestelmällinen kytkeytyminen nousevien talouksien

vientimarkkinoihin

 

Talousteesi 7:

Internet teknologian muille viennin lisäksi sen koko talouden

läpikäyvä soveltaminen tuottavuuskasvu.

 

Talousteesi 8:

‘

Kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin sopimus, joka ohjaa

tuottavuuskasvuun yhdistäen siihen vahvan turvan.

 

Talousteesi 9:

Edelläkävijyys ekologisesti kestävän talouskasvun luomisessa.

 

Talousteesi 10:

Kestävää kasvua tukeva verouudistus eli oikeudenmukainen,

kannustava ja kestävä verotus.

 

Lopuksi Himanen tarkastelee: Mikä on kestävän kasvun päämäärä? Toisin sanoen: Mikä

on kestävän kasvun arvoperusta ja kulttuurinen kehys? Tämä on samalla

vastaamista kysymykseen: Mitä on lopulta ‘kehitys’?

Teollista yhteiskuntaa hallitsi kehityksen päämääränä hyvin voimakkaasti talouskasvu. Pelkkä täsmentämätön

talouskasvu ei kuitenkaan enää riitä päämääräksi, yksinkertaisesti jo siksi että se on tullut ekologisesti

mahdottomaksi ja lisäksi sen suhde hyvinvoinnin lisääntymiseen on epäselvä (sama koskee bruttokansantuotetta)

kehityksen mittarina, sillä myös hyvinvointia vähentävä ja ekologisesti tuhoava tuotanto lasketaan bkt:n kasvuna.

 

Näin Himanen päätyy oikeudenmukaisuuden ideaan. tse asiassa koko oikeudenmukaisuuden idea jää helposti

käytännössä tyhjäksi, jos siihen ei yhdisty toisiin eläytymisen kyky. Miksi oikeastaan henkilö lopulta muuten välittäisi lainkaan ‘oikeudenmukaisuuden’ ideasta – siitä huolimatta, että hän on voinut ensin “alkuperäisestä

asemasta” käsin varmistaa itselleen hyvän lähtökohdan? Hänhän voisi yhteiskunnassa hyvän tosiasiallisen asemansa havaittuaan hylätä koko oikeudenmukaisuuden ajatuksen ja liittoutua toisten hyväosaisten kanssa poistaen huono- osais-

ten arvon: Miksi hän enää välittäisi lainkaan siitä, onko jokin ‘oikeudenmukaista’ jotakin toista kohtaan? Oikeuden -

mukaisuuden ylläpito yhteiskunnassa edellyttää siis myös välittävää eläytymistä toisiin samalla tavalla arvokkaina ihmisinä kuin itse: samanlaisina ihmisinä, joilla on myös elämässä oman arvokkaan elämän kaipuu. 

 

Lopuksi Himanen yrittää vastata kuolinvuoteellaan kysymykseen “Miten elämä meni?” todeten: “Elin arvokkaan elämän. niin sitä voi pitää sekä eettisesti että elämänfilosofisesti kokonaisena vastauksena. Silloin ihminen on elänyt elämän, jossa ovat toteutuneet mahdollisimman täydesti elämän, oikeudenmukaisuuden ja vapauden eettiset arvot sekä hyvinvoinnin (onnellisuuden), kukoistuksen (onnistumisen) ja merkityksellisyyden (tarkoituksen) elämän filosofiset päämäärät – välittämisen, luovuuden ja elämän kunnioittamisen kulttuurissa, jotka ovat yhteiskunnallisesti kestävän kasvun mallin eli kestävän hyvinvoinnin, kestävän talouden ja kestävän ekologisuuden perusta. 

 

Kestävän kasvun mallin - teema vertautuu ajankohtaisuudessaan Kekkosen esittämään Onko Suomella malttia vaurastua tai Pekka Kuusen 1960- luvun sosiaalipolitiikkaan. Siinä missä Kekkonen ja Kuusi yksityiskohtaisesti ja ehdotuksiin perustuen tarjoavat mallin Suomelle teollistua ja nousta hyvinvointivaltioksi, Himasen malli ei yllä samaan loistokkuuteen. Himanen jää jotenkin kesken. Oikeudenmukaisuuden- teeman Himanen esittää minusta tyhjentävästi. Se on parasta koko raportissa. Kestävän kasvun kannalta Himanen korostaa mahdollisuuksien tasa- arvoa ja verotusta tasa- arvon takaajana. Mutta kirjoittaja ottaa yksilöfilosofisen lähtökohdan ja tasa- arvon tarkastelu jää kesken. 

 

Globalisaation oloissa tasa- arvon käsite on entistä ajankohtaisempi ja poliittisempi. Tasa- arvo edellyttää, että jokaisella ihmisellä on syntyperästään, ihonväristään, uskonnostaan ja asuinalueestaan riippumatta samanlaiset yhtäläiset mahdollisuudet kehittää kykyjään. Tämän takia olisi toivonut Himasen ymmärtävän tasa- arvon tärkeyden ja laativan siitä ihan konkreettisen ohjelman, mikä estää tasa- arvon toteuttamisen Suomessa ja mitä on muutettava ja korjattava, jotta tasa- arvo voisi toteutua. Onhan meillä yli puoli miljoonaa ihmistä, jotka kärsivät köyhyydestä ja toimeentulon ongelmista.

 

Arno Laitinen uskalsi epäillä, että yhtä hyvän raportin olisi saanut Varpaisjärven Esson baarifilosofeilta ja muutamalla oluella. Olen toista mieltä. Laitinen kertoo kyllä hyvän esimerkin, kuinka helsinkiläisessä ravintolassa tuli eräs filosofi vaatimaan silloiselta EU-komissaari Erkki Liikaselta EU- rahaa Small talk- oppaan kirjoittamiseen. Small talk- sehän on paskanjauhamista. Kyllä se osataan Suomessa ilman oppaan kirjoittamistakin, torjui Liikanen.

Kysymys kestävästä kasvusta ei ole niin yksinkertainen, että se voisi toteutua ilman älyllistä ja filosofistakin pohdiskelua.

 

Mikko Lund