Pääministerinkin tie on joskus tuskainen ja kivinen

Pääministerinkin tie on joskus tuskainen ja kivinen

 

Yritän ymmärtää, mutta en täysin ymmärrä. Vai mitä mieltä olisimme siitä, että pääministeri Jyrki Katainen järjesteli kaveripohjalta tutulle filosofiystävälleen rahoituksen ohi muiden pätevien hakijoiden? Saiko filosofi Pekka Himanen tutkimusryhmineen liian kevein perustein tilauksen kaveripohjalta, kun hanketta ei kilpailutettu?

 

Siinä kysymys joka kiinnostaa niin minua, ministereitä, toimittajia, oikeusoppineita kuin meitä tavallisia toimijoita, jotka otamme arvioitavaksi ja kommentoitavaksi, milloin minkin asian. Minulle ei ainakaan ole pyhää mikään asia.

 

Kataisen tapauksessa kiinnittää huomiota hänen innokkuutensa. Katainen oli niin innokas, että hän sai mukaan rahoittajiksi Sitran, Suomen Akatemian ja Tekesin. Tämä tapahtui ohi kilpailutuksen. Onhan tämä erikoista ja vaikuttaa ihan laittomaltakin, mutta en sano, että tässä menetelty maan lakien ja tapojen vastaisesti. Oikeuskansleri tutkii asiaan ja odotamme hänen tuomiotaan, ennen kuin hutkimme.

 

Mutta ainahan näitä kokoomuspamppuja sopii epäillä. Nämä ovat liipattuja ja huoliteltuja suunsoittajia, jotka ovat jo kääntäneet työväenliikkeen sanat omaan käyttöönsä ja voittaneet tällä populismilla kansan kannatuksen. Onhan se tavattoman surkuhupaisaa, että tavallinen peruspalkansaaja, pienipalkkainen opettaja, postimies tai toimistorotta on lähtenyt kannattamaan kokoomuksen politiikkaa.

 

Vielä tähän Kataiseen. Onhan sekin tavattoman erikoista, että rahoittajat ovat katsoneet, että he eivät ole voineet kieltäytyä, kun heihin otettiin yhteyttä valtioneuvoston kansliasta. Tällaisia henkilöitä meillä on näillä paikoilla, jotka ovat tavattoman helposti manipuloitavissa. En väitä, että näin on tapahtunut, mutta tosiasia on, että he ovat suostuneet rahoitukseen. Siitä ei päästä mihinkään!

 

On oikein tarpeellista, että oikeuskansleri tutkii asian. Pääministeri kantaa poliittista vastuuta, oikeuskansleri tutkii, onko asiassa toimittu laillisesti. Toivottavasti oikeuskanslerikin on sitä mieltä, että maan tapa ei oikeuta laitonta menoa.

 

Poliittinen elämä on julkisuuden kautta muuttunut yhä kriittisemmäksi. Vielä Kekkosen - Koiviston aikaan riitti, että toimitaan lain kirjaimen mukaan. Halosen ja Niinistön aikaan kysellään yhä enemmän moraalis- eettisen arvioinnin perään. Se on minusta ihan oikein!

 

Mikko Lund