perjantai 13. kesäkuuta 2014

Riihimäen kaupunginvaltuusto syön pian maanantaisen oksennuksensa

Riihimäen kaupunginvaltuusto  syö pian maanantaisen oksennuksensa
 
 
 
Vastuuton meno ja velkaantuminen jatkuu  Riihimäen kaupungissa. Talous on kuralla ja valtuutetut syövät pian maanantaisen  oksennuksensa. Huomisen huolille valtuutetut viittaavat kintaalla. Velat siirretään nuorten sukupolvien maksettavaksi. Velka on siirrettyä velan maksua ja ylivelkaisuus tulevien veronmaksajien kurittamista.  Yritin viime maanantain valtuustossa saada läpi  velkakannan lyhentämisohjelmaa, mutta esitystäni  kannatti  ainoastaan neljä valtuutettua. Enemmistö valtuutetuista ei ymmärtänyt tai ei välittänyt perehtyä siihen,  mistä asiassa on kysymys.
Riihimäen kaupunginvaltuusto on päättänyt, että  kaupunginhallitus laatii  velkakannan lyhentämisohjelman. Nyt kaupunginhallitus ilmoitti, että se ei ole tarkoituksenmukaista.  Millä oikeudella kh poikkeaa valtuuston päätöksestä  sekä poikkeaa jatkuvasti valtuuston hyväksymistä talousarvioista?
 
 
Kaupunginvaltuusto  ei halunnut edellyttää erityistä velkakannan lyhentämistä  koskevaa ohjelmaa.Kaupunginjohtaja  ehdotti kuitenkin miniohjelmaa vuosille 2015 – 2017. Tätä ei voi pitää ohjelmana. Realistinen aikajänne ohjelmalle on taloussuunnitelmaa reilusti pidempi, vähintään ehdotukseni mittainen  vuoteen 2021 saakka ohjelmoitu!
 
Tilinpäätös 2013 antaa selkeän kuvan kaupungin toiminnan rahoitusvaikeuksista tulevina vuosina. Rahoitusstrategiset lähtökohdat ja tulevien vuosien näkymät ovat lähes toivottomat nykyisellä, maan keskiarvoon verrattuna korkeilla tuloperusteilla. Veronmaksajien rasitus on vertaansa vailla ja täysin kohtuuton  Helsinki – Tampere kasvualueella.
 
Talouden paljon osakseen saanutta pitkäntähtäimen tavoitetta ei ole otettu vakavasti sen paremmin kaupunginhallituksen  kuin enemmistön taholta koko valtuustokaudella. Kh  esitellee nytkin rutiiniluontoisesti tilinpäätöksen valtuustolle hyväksyttäväksi, vaikka tunnusluvut kertovat talouden lähes kriisikuntaasemasta ja erityisesti tulevien vuosien toiminnan ja velkasalkun rahoituksen isoista ongelmista.
 
Tilinpäätösjärjestelyissä on tähän asti käytetty kaikki vippaskeinot vaikuttaa  tulokseen ymmärtämättä, ettei tulos sinänsä kerro rahoitusasemaa ja siihen liittyviä vaikeuksia. Ylimielisyyttä,  ellei ihan vastuuttomuutta, osoittaa se, ettei kh katso tarpeelliseksi erityisen velkakannan lyhentämisohjelman  laatimista, vaikka kaupunginvaltuusto  on sitä aikaisemmin  edellyttänyt.
 
Tunnusluvut - mm. kassan kuivuminen lähes olemattomiin - kertovat vakavasta rahoitusaseman horjumisesta. Kassakriisi  näyttää pakottavan meneillään oleviin paniikinomaisiin säästöihin ja taseomaisuuden myyntiponnistuksiin. Näillä säästöillä ja vaikeasti saavutettavilla  myyntituloilla ei vaikuteta rahoitusaseman vakauttamiseen  puhumattakaan sen kestävästä saavuttamisesta. Mm. Allinnan ja Riihisalon  kaupat eivät ole pisaraa suurempaa täyttettä uppoavan rahoitusaseman valtameressä. Esimerkiksi Allinnan pyyntihinta 370 000 euroa on lahjoitukseksi katsottava hinta “sopivalle” ostajalle. Allinnan myynnillä  Riihimäen kaupunki osoittaa totaalista historiattomuutta eli piittaamattomuutta Allinnaan liittyvistä kulturellisista arvoista, siis osoittaa  - paitsi ruohonjuuritason kansalaistoiminnan halveksimista  myös – suoranaista kulttuuri- ja sivistysvihamielisyyttä! Myynti  on  epätoivoista ponnistelua ja valtuutettujen kalastelua esittämällä myyntimotiiviksi  "huono taloudellinen tilanne".
 
Rahoitusaseman kannalta katsottuna tilanne on todella kehno, niin kehno, ettei normaalin talousuunnittelukauden aikajänne riitä siihen, toisin kuin kaupunginjohtaja unelmahötössään uskottelee.  Nelivuotiskauden aikana velanhoidon ja toiminnan rahoitusta ei saada  tasapainoon. On syntymässä tilanne, jossa edessä on ns. syömävelkakierre. Käyttötaloutta joudutaan rahoittamaan velan määrää lisäämällä. 
 
Tarvitaan erillinen yhden tai kahden valtuustokauden rahoituksen vakauttamisohjelma. Valtuustoryhmien on lähestyvien kunnallisvaalien vuoksi tiedostettava ja sitouduttava poliittisesti talouden saneeraamiseen, joka merkitsee puuttumista palvelutasoon ja jolla on henkilöstövaikutuksia. Mahdolliset  leikkaukset on tehtävä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Mahdollinen kuntaliitos ja sitä varten tehdyt selvitykset ovat myöskin peruste sille, että ympäristökunnille on aika antaa todellinen kuva Riihimäen kaupungin taloudesta. Suurta petosta puolueilla ja valtuustoehdokkailla on mennä vaaleihin sammutetuin lyhdyin.
 
Politiikan rehellisyys ja kaupunkilaisten luottamus on palautettava tilinpäätöksiin sisältyneen peittelyn ja kikkailun jäljiltä. Se on tämän valtuustokauden synkkää poliittisen kulttuurin  perintöä. Touvin pää on piikkisenä politiikan silkoisessa kätösessä. Se on jo ihan vereslihalla, mutta laastarointia parempaan parannuskeinoon ei turvauduta.
 
Ehdotin, että  kaupunginvaltuusto edellyttää kaupunginhallitukselta velkakannan  lyhennysohjelmaa  vuoteen 2021  saakka. Esitystäni kannatti sosialidemokraateista Kari- Veli Lehtonen, Kirsti Leskenmaa  ja kokoomuksesta Jorma Katila. Kaikki muut söivät kaupunginjohtajan kädestä.
 
Tavoitteena on pidettävä nykyisen velkakannan puolittamista, jotta päästään Suomen kuntien keskitasolle.Siihen ei päästä yhdessä valtuustokaudessa. Se edellyttää vähintään toimenpiteitä vuoteen 2021 saakka.
 
Ylivelkaantunut kaupunki velkaantuu velkaantumistaan. Viime vuonna velkaa otettiin lisään 13 miljoonaa euroa. Kaupungin lainakanta oli vuoden lopussa 115,6 miljoonaa euroa. Se on  3946 euroa  asukas. Lisäksi tulee Riihimäki- konsernin velka, jota on 166,7 miljoonaa euroa, 5 687 euroa asukas.
 
Kaupunginjohto  ja kaupunginhallitus ylittävät velkaantumisessaan kaupunginvaltuuston valtuutettu Pertti Mäkelän (kok)  aloitteen perusteella syntyneen velkakaton 3500 euroa / asukas. Riihimäen kaupungin keskeinen tavoite oli talouden tasapainottaminen ja  velkaantumisen pysäyttäminen, mutta  kaupunginhallitus on raskaasti epäonnistunut tavoitteessaan.  Se on itse holtittomasti lisännyt velkaantumista eikä käynnistänyt riittävän tehokkaita talouden tasapainotustoimenpiteitä.
 
Tämän vuoksi esitin mm. tarkastuslautakunnassa, että se olisi määritellyt kantansa  kaupunginvaltuuston hyväksymän velkakaton ylittämiseen.  Tarkastuslautakunta ei ollut  tehtävänsä tasolla.
 
Suurimpana syynä tähän pidän tarkastuslautakunnan riippumattomuuden menetystä. Se tapahtui jo edellisen lautakunnan aikana, kun kaupungin virkajohto  taivutti lautakunnan jäseniä hyväksymään  taloudenhoitoon kriittisesti suhtautuneen  puheenjohtajan laittoman vaihtamisen. Tämä merkitsi saastumista, josta ei ole päästy pois sen takia, että edellisessä lautakunnassa olleita vanhoja jäseniä on nykyisessä  lautakunnassa. Lisäksi mielestäni lautakunnan sihteeri ja puheenjohtaja ovat esteellisiä toimimaan tarkastuslautakunnassa. Sihteeri on kaupungin sisäinen tarkastaja ja suoraan kaupunginjohtajan alainen. Tarkastuslautakunnassa hän toimii valmistelijana ja sihteerinä. Puheenjohtaja Pertti Mäkelä toimii esittelijänä ja hän on kahden kaupungille läheisen yhtiön hallituksen puheenjohtaja, Riihimäen Kotikulma OY:n ja Riihimäen Kaukolämpö OY:n puheenjohtaja. Mitä muita sidonnaisuuksia hänellä on? Puheenjohtaja on muodollisesti ja osittain jopa jäävännyt itseään kokouksessa käsiteltäessä yhtiön asioita, muta hän ei ole kieltäytynyt toimimasta  esittelijänä.
 
Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja on nousemassa  vuoden lopussa kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Senkään takia hän ei ollut  valmis horjuttamaan valta-asemia. Mieluummin hiljaa ja hyväksyä  asiat sellaisenaan kuin puuttua epäkohtiin.
 
Riihimäen kokoomuksen  puheenjohtaja- valinnat keskusteluttavat jatkossakin. Valtuuston puheenjohtaja Kai  Heimonen tulee siirtymään tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi. Hän on vapaamuurari, joiden yhteisöllinen veljellisyys ja veljen auttaminen voittaa yleisen  kaupungin edun. Kaupungin suruton velkaantuminen on joidenkin etu ja tapa rakentaa omaa menestystä veronmaksajien kustannuksella. Onkohan kokoomuksen hermeettinen ryhmäkäyttäytyminen Riihimäen valtuustossa tästä kiinni?  Tosiasia on kuitenkin, että  vapaamuurari ei voi erota järjestöstään muuten kuin kuoleman kautta, sen verran tiukasti tiedetään veljeskunnan huolehtivan jäsentensä jäsenyysriiteistä.

 
 
Mikko Lund
 
 
 
 
 

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Onko tämä unta vai tahdottomuuden huumaa?

Onko tämä unta vai  tahdottomuuden huumaa?
 
 
 
Riihimäen kaupunginjohdon, kaupunginhallituksen ja tarkastuslautakunnan  toimet ihmetyttävät. Ylivelkaantunut kaupunki velkaantuu velkaantumistaan. Viime vuonna velkaa otettiin lisään 13 miljoonaa euroa. Kaupungin lainakanta oli vuoden lopussa 115,6 miljoonaa euroa. Se on  3946 euroa  asukas. Lisäksi tulee Riihimäki- konsernin velka, jota on 166, 7 miljoonaa euroa, 5 687 euroa asukas. Miten virkavastuulla toimiva kaupunginjohto ja virkavastuun jakava kaupunginhallitus  rohkenevat jatkuvasti  velkaannuttaa kaupunkia?
 
Kaupunginjohto  ja kaupunginhallitus ylittävät velkaantumisessaan kaupunginvaltuuston valtuutettu Pertti Mäkelän aloitteen perusteella syntyneen velkakaton 3500 euroa / asukas. Riihimäen kaupungin keskeinen tavoite oli talouden tasapainottaminen ja  velkaantumisen pysäyttäminen. Kaupunginhallitus on raskaasti epäonnistunut tavoitteessaan; se on itse holtittomasti lisännyt velkaantumista eikä käynnistänyt riittävän tehokkaita talouden tasapainotustoimenpiteitä.
 
Kaupungin tulos on vain näennäisesti ylijäämäinen. Ilman vesihuoltoliikelaitoksen tulosta kaupungin tulos olisi 0,2 miljoonaa alijäämäinen. Ylijäämäisyys on näennäistä niin kaupungin kuin vesihuoltoliikelaitoksen osalta. Vesihuoltoliikelaitoksenkin ylijäämä kattaa vain osan laitoksen investointiohjelman rahoitusta.
 
Kaupungin taloustilanne on huononemassa. Työttömyys kasvaa. Verotulojen kasvu on pysähtymässä. Sosiaali- ja terveysmenot ja –erot kasvavat. Riihimäen velkaantuminen jatkuu. Valtio lupaa ensi vuodesta alkaen valtionosuuksia huomattavasti vähemmän.
 
Kaupungin rahoitusasema heikkenee ja maksuvalmius on heikko. Kassan riittävyys on 0,4 päivää. Omavaraisuusaste on 37 %.
 
Vuosia jatkuneessa velkavetoisessa taloudenpidossa ylisuuri velkasalkku syö suoraan palveluiden rahoitusta. Erityisesti vaarassa on koulu- ja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen lain edellyttämin laatutavoittein.
 
Tässä tilanteessa on pidettävä vakavana  laiminlyöntinä, että kaupunginhallitus ei ole riittävän pontevasti  ottanut tavoitetta kaupungin talouden tasapainottamisesta  suunnittelukaudella. Se ei ole myöskään tilinpäätöksestä antamassaan lausunnossa ilmaissut näkemystään kaupungin rahoitusaseman tulevaisuuteen. Talous on ajautumassa “syömävelkaan” ja jatkuvaan velan lisäykseen, jos palvelujen laatu, määrä ja kustannukset pyritään säilyttämään nykytasolla. Konsernitilinpäätöksen mukaan  tytärtalouksien piilevät rahoitusriskit tuottavat lisäksi vakavia haasteita kaupungille.
 
Tarkastuslautakunnan velvoite on arvioida kaupungin taloutta ja rahoitusaseman tulevaisuutta. Tarkastuslautakunnan arviointikertomus  jäi tältä osin puutteelliseksi. Lautakunta ei ollut  halukas arvioimaan kaupunginhallituksen ja valtuuston toimintaa. Tämä oli paikallinen tyhmentymissopimus. Tarkastuslautakunta ei käyttänyt arviointivaltaansa.
 
Kaupungin virkajohto vie kaupunginhallitusta ja luottamushenkilöjohtoa kuin kuoriämpäriä. Eikö luottamushenkilöiltä irtoa edes  epäilyn tai ajatuksen häivää? Nykytilanne on kahden valtuustokauden tulos ja se maksatetaan tulevilla sukupolvilla.

Huolellisen miehen eetosta ja toimintatapaa edellytetää laki ja hyvä taloudenpito niin virkamieheltä kuin luottamushenkilöltä. Sen mukaan yhteisiä asioita hoidettaessa on suhtauduttava velkaan sillä vakavuudella kuin ottaisit sitä henkilökohtaisesti; sitä saa ottaa, jos on tiedossa tulot sen maksamiseen ja se käytetää välttämättömän investoinnin rahoittamiseen. Kumpikaan ehto ei kaikilta osin täyty. Parin valtuustokauden aikana on  investoitu poliitikkojen mukavuusalueelle, mm. jäähalli  ja koulujen uudelleenrakentaminen välittämättä suhdanteista tai niiden kunnon aikataululle suomista mahdollisuuksista. Niin, että kiroamisen  paikkaa taloudenpidossa on.  Asiaa vain pahentaa, että tilinpäätöksien  historia on täynnä kikkailua niin poistoilla kuin tasekaupoilla.
 
Miksi luottamushenkilöt suostuvat vain luottamaan heikkoihin, huonosti valmisteltuihin virkamiesesityksiin? Sitä ei voi hyväksyttävästi selittää sillä, että virkajohto työskentelee kokopäiväisesti, mutta luottamushenkilöt käyvät vain kokouksessa. Paljon vastausta löytyy poliittisen kulttuurin rapautumisesta. Politiikka ei enää vedä ja kiinnosta kyvykästä ja osaavaa nuorisoa. Politiikka on menettänyt vetovoimansa. Virkavalta on vahvistunut , sille on viime vuosina delegoitu runsaasti päätösvaltaa.   Luottamushenkilövalta on menettänyt  asemiaan.
 
 
Mikko Lund