Onko tämä unta vai tahdottomuuden huumaa?

Onko tämä unta vai  tahdottomuuden huumaa?

 

 

 

Riihimäen kaupunginjohdon, kaupunginhallituksen ja tarkastuslautakunnan  toimet ihmetyttävät. Ylivelkaantunut kaupunki velkaantuu velkaantumistaan. Viime vuonna velkaa otettiin lisään 13 miljoonaa euroa. Kaupungin lainakanta oli vuoden lopussa 115,6 miljoonaa euroa. Se on  3946 euroa  asukas. Lisäksi tulee Riihimäki- konsernin velka, jota on 166, 7 miljoonaa euroa, 5 687 euroa asukas. Miten virkavastuulla toimiva kaupunginjohto ja virkavastuun jakava kaupunginhallitus  rohkenevat jatkuvasti  velkaannuttaa kaupunkia?

 

Kaupunginjohto  ja kaupunginhallitus ylittävät velkaantumisessaan kaupunginvaltuuston valtuutettu Pertti Mäkelän aloitteen perusteella syntyneen velkakaton 3500 euroa / asukas. Riihimäen kaupungin keskeinen tavoite oli talouden tasapainottaminen ja  velkaantumisen pysäyttäminen. Kaupunginhallitus on raskaasti epäonnistunut tavoitteessaan; se on itse holtittomasti lisännyt velkaantumista eikä käynnistänyt riittävän tehokkaita talouden tasapainotustoimenpiteitä.

 

Kaupungin tulos on vain näennäisesti ylijäämäinen. Ilman vesihuoltoliikelaitoksen tulosta kaupungin tulos olisi 0,2 miljoonaa alijäämäinen. Ylijäämäisyys on näennäistä niin kaupungin kuin vesihuoltoliikelaitoksen osalta. Vesihuoltoliikelaitoksenkin ylijäämä kattaa vain osan laitoksen investointiohjelman rahoitusta.

 

Kaupungin taloustilanne on huononemassa. Työttömyys kasvaa. Verotulojen kasvu on pysähtymässä. Sosiaali- ja terveysmenot ja –erot kasvavat. Riihimäen velkaantuminen jatkuu. Valtio lupaa ensi vuodesta alkaen valtionosuuksia huomattavasti vähemmän.

 

Kaupungin rahoitusasema heikkenee ja maksuvalmius on heikko. Kassan riittävyys on 0,4 päivää. Omavaraisuusaste on 37 %.

 

Vuosia jatkuneessa velkavetoisessa taloudenpidossa ylisuuri velkasalkku syö suoraan palveluiden rahoitusta. Erityisesti vaarassa on koulu- ja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen lain edellyttämin laatutavoittein.

 

Tässä tilanteessa on pidettävä vakavana  laiminlyöntinä, että kaupunginhallitus ei ole riittävän pontevasti  ottanut tavoitetta kaupungin talouden tasapainottamisesta  suunnittelukaudella. Se ei ole myöskään tilinpäätöksestä antamassaan lausunnossa ilmaissut näkemystään kaupungin rahoitusaseman tulevaisuuteen. Talous on ajautumassa “syömävelkaan” ja jatkuvaan velan lisäykseen, jos palvelujen laatu, määrä ja kustannukset pyritään säilyttämään nykytasolla. Konsernitilinpäätöksen mukaan  tytärtalouksien piilevät rahoitusriskit tuottavat lisäksi vakavia haasteita kaupungille.

 

Tarkastuslautakunnan velvoite on arvioida kaupungin taloutta ja rahoitusaseman tulevaisuutta. Tarkastuslautakunnan arviointikertomus  jäi tältä osin puutteelliseksi. Lautakunta ei ollut  halukas arvioimaan kaupunginhallituksen ja valtuuston toimintaa. Tämä oli paikallinen tyhmentymissopimus. Tarkastuslautakunta ei käyttänyt arviointivaltaansa.

 

Kaupungin virkajohto vie kaupunginhallitusta ja luottamushenkilöjohtoa kuin kuoriämpäriä. Eikö luottamushenkilöiltä irtoa edes  epäilyn tai ajatuksen häivää? Nykytilanne on kahden valtuustokauden tulos ja se maksatetaan tulevilla sukupolvilla.

Huolellisen miehen eetosta ja toimintatapaa edellytetää laki ja hyvä taloudenpito niin virkamieheltä kuin luottamushenkilöltä. Sen mukaan yhteisiä asioita hoidettaessa on suhtauduttava velkaan sillä vakavuudella kuin ottaisit sitä henkilökohtaisesti; sitä saa ottaa, jos on tiedossa tulot sen maksamiseen ja se käytetää välttämättömän investoinnin rahoittamiseen. Kumpikaan ehto ei kaikilta osin täyty. Parin valtuustokauden aikana on  investoitu poliitikkojen mukavuusalueelle, mm. jäähalli  ja koulujen uudelleenrakentaminen välittämättä suhdanteista tai niiden kunnon aikataululle suomista mahdollisuuksista. Niin, että kiroamisen  paikkaa taloudenpidossa on.  Asiaa vain pahentaa, että tilinpäätöksien  historia on täynnä kikkailua niin poistoilla kuin tasekaupoilla.

 

Miksi luottamushenkilöt suostuvat vain luottamaan heikkoihin, huonosti valmisteltuihin virkamiesesityksiin? Sitä ei voi hyväksyttävästi selittää sillä, että virkajohto työskentelee kokopäiväisesti, mutta luottamushenkilöt käyvät vain kokouksessa. Paljon vastausta löytyy poliittisen kulttuurin rapautumisesta. Politiikka ei enää vedä ja kiinnosta kyvykästä ja osaavaa nuorisoa. Politiikka on menettänyt vetovoimansa. Virkavalta on vahvistunut , sille on viime vuosina delegoitu runsaasti päätösvaltaa.   Luottamushenkilövalta on menettänyt  asemiaan.

 

 

Mikko Lund