perjantai 30. tammikuuta 2015

Kylmää on elinkeinoelämän edustajien kyyti

Kylmää on elinkeinoelämän edustajien kyyti

Elinkeinoelämän, Etlan tutkimusjohtajan Mika Malirannan mielestä suomalaiset eivät muuta tarpeeksi töiden perässä. Tämä kuulemma näkyy työttömyystilastoissa, ja syynä siihen on suomalaisten hinku asua omistusasunnoissa.
Etlan
mukaan työntekijöiden pitäisi liikkua  vilkkaammin, jotta uudet työpaikat saisivat sopivia työntekijöitä. Omistusasujat usein poteroituvat tiettyyn paikkaan, eikä heille aina löydy sopivinta työpaikkaa sen oman työssäkäyntialueen sisältä, Maliranta sanoo.
Elinkeinoelämälle ei näytä riittävän nykyinen asiantila. Ihmiset ovat syystä varovaisia, etsivät työtä ja työtä saatuaan katsovat ja miettivät asumisen järjestämistä. Kun nykyinen muuttovauhti  ei riitä, Etla haluaa patistaa ihmisiä muuttamaan ja kun porkkanat eivät  tehoa, ehdotetaan  sitten  pakon käyttöönottoa.
Etla opastaa suomalaisia asumaan vuokralla. Muuttovalmius lisääntyisi ja työmarkkinat vilkastuisivat.  Tampereen yliopiston taloustieteen tutkijoiden mukaan omistusasumisen ja työttömyyden välillä on syy- yhteys. Mistä syy- yhteys aiheutuu, sitä tutkijat eivät pysty kertomaan.
Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara ihmettelee  ideologiaväritteisiä väitteitä. Suoraviivaiselle ajattelulle omistusasumisen ja työvoiman liikkumattomuuden välillä ei löydy todisteita. Esimerkiksi Norjassa  asuminen on lähes sataprosenttisesti  omistusasumista, mutta ei siellä ole työvoiman liikkumattomuusongelmaa.
Etla näyttä  laskeskelevan, että omistusasuminen on edullisempaa kuin vuokralla asuminen. Siksi omistusasumista pitää hillitä ja vuokra- asumisen kuluja tasata.
Kyllä nämä elinkeinoelämän tämän tyyppiset hankkeet  ovat  taas uusi yritys palkansaajakunnan  alistamiseksi ja itsenäisyyden kahlitsemiseksi.  Asuminen on Suomessa liian kallista, asuitpa sitten  vuokralla tai omassa asunnossa. Vuokra- asunnoista on pulaa ja vuokrat  nousevat. Asumisen hinta vaikuttaa  myös työmarkkinoiden toimintaan. Asumisen  lisäkustannukset  alentavat ihmisten elintasoa  ja hillitsevät muuttohalukkuutta eli toimivat päinvastoin, kuin näytetään ajattelevan.
Mikko Lund

maanantai 26. tammikuuta 2015

Olisikohan seuraavan hallituksen syytä saneerata hallintoa?

Olisikohan seuraavan  hallituksen syytä saneerata ja  virtaviivaistaa hallintoa?
 
 
 
Suomessa on paljon puhuttu turhan hallinnon ja säätelyn vähentämisestä.Puhetta on ollut, mutta tulosta ei ole syntynyt.  Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen  mukaan erilaisista toiminnoista koostuva ns. hallinnollinen taakka on yli neljä miljardia euroa vuodessa. Katsomalla muihin pohjoismaihin valkenee, että tässä on selvä säästöpaikka. Ryhtymällä toimeen hallinnosta  voidaan helposti repiä muutaman miljardin säästöt. Mikä tässä asiassa oikein pitelee?
 
 
Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n arvion mukaan tämä  hallinnosta aiheutuva kustannus- ja hallintokuorma osuu kipeimmin pk-yrityksiin. Valtiovalta on tunnustanut ongelman, mutta erilaiset toimintaohjelmat eivät ole tuottaneet tulosta.
EK kehottaa ottamaan mallia muista pohjoismaista. Tanskan hallitus vähentää hallinnollista taakkaa joka vuosi kahdella miljardilla kruunulla vuoteen 2020 asti. Norjan hallitus yksinkertaistaa lainsäädäntöä 15 miljardilla kruunulla vuoteen 2017 mennessä. Siinä esimerkit, mitä täälläkin olisi aihetta tehdä.
Byrokratia aiheuttaa ihmisille ja yrityksille  kohtuuttomia kuluja ja kustannuksia.  Maaseudun Tulevaisuus uutisoi (12.1) kuinka teurastamo maksaa 16 000 euroa kuukaudessa lihantarkastusmaksuja. Yrityksen liikevaihto on runsas kaksi miljoonaa euroa, ja se teurastaa vuodessa noin miljoona kiloa.
EU-asetus edellyttää, että lihantarkastus on maksullista ja laskun on katettava kaikki tarkastuksesta aiheutuneet kulut. Teurastamolle lihantarkastuksesta koituva maksu perustuu sen valtiolle aiheuttamiin kustannuksiin, ei pelkästään tarkastavan eläinlääkärin työtunteihin.
On selvää, että  tarkastusmaksu on kohtuuton. Vastaavia esimerkkejä löytyy helposti muitakin.
 
Valtionhallinnon tehottomuuden yksi lähde on huono johtaminen. Ministeriöiden virkajohto  on vain keskitasoa. Johtaminen ei usenkaan vastaa koulutettujen asiantuntijoiden vaateita. Toinen juttu on se, että poliittiset puolueet eivät kykene rekrytoimaan
ministeriöihin  osaavia ministereitä, jotka jotakin ymmärtäisivät hallinnosta ja johtamisesta. Näillä eväillä ei luonnollisesti synny  tuloksia.
 
 
Valtiontalous on kriisissä. Tulot eivät riitä menoihin. Jotakin on tehtävä. Hallinnon aiheuttama kuorma ja kustannus on kansalaisille kohtuuton. Olisiko seuraavan hallituksen syytä tarttua hallinnon saneeraamiseen tosi toimin?
 
 
Mikko Lund
 
 
 

 

perjantai 23. tammikuuta 2015

Paljonko hintakilpailu tulee laskemaan ruuan hintaa?

Paljonko hintakilpailu tulee laskemaan ruuan  hintaa?
 
 
HS (20.1.2015) kertoi, että Lindlin ruokakassi oli lehden vertailussa Helsingin edullisin. HS vertaili kymmenen kaupan hintoja Helsingissä.  Lindlin hinta pakottaa muut kaupat hintakilpailuun. Kaupan katteet ovat korkeat. Kauppa on viime vuosina investoinut
liikkeisiin. Kaupalla on todellisuudessa  varaa alentaa hintoja. Olisiko nyt aika panostaa  hintaan ja palveluun?
 
 
Maanantaina maan  suurin ketju, S-ryhmä, ilmoitti rajuista hinnanalennuksista. Suosittuihin tuotteisiin tulee jopa 37 prosentin alennuksia. Alennusten luvataan olevan pysyviä. Alennettuja tuotteita on Prismoissa jopa 400 ja S-marketeissakin sata ja alennukset tuntuvia.  Kesko teki vastaavan alennuskierroksen kaupoissaan jo viime vuoden puolella. Tällä on merkitystä kuluttajan taloudelle.  
S-ryhmä ja Kesko ovat vihdoin vastanneet saksalaisen halpaketjun hintahaasteeseen. Yleinen taloudellinen tilanne on toinen pakko.
 
Taloudellinen taantuma lisännee kuluttajien hintatietoisuutta. Ylihintaa ei makseta. Hintoja vertaillaan. Kaupan markkina ei kasva.  Kilpailu käydään nyt erityisesti markkinaosuuksista.
 
Kauppaketjut alentavat kilvan hintojaan. Entä milloin ruokakaupat siirtyvät nettiin?

Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Mika Pantzar arvioi, että kymmenen vuoden sisällä suomalainen ostaa ruokansa verkossa. Sitä jo 1990-luvulla ennakoitiin, että ruokakauppa siirtyy verkkoon. Asiasta on tehty paljon kokeiluja ja yleensä kaikki on epäonnistunut. Kun miljoonan ihmisen Keski-Pasilaan tulee Amazonin verkkokauppa, ja he toimittavat ilman kuljetuskustannuksia kanta-asiakkaille ruokaa, niin silloin oikeasti nähdään, mitä verkkokauppa voi ruokapuolellakin merkitä, Pantzar tiivistää.
Ruokaa myydään nykyään vasta todella pieniä määriä netissä Suomessa. Pantzar ennustaakin, että vasta ulkomainen haastaja, kuten Amazon, tulee mullistamaan Suomen nettiruokakaupan.


Mikko Lund


 
 
 

maanantai 19. tammikuuta 2015

Jos säästöesityksiä ei tule puolueilta, niin tulisiko niitä kansanedustajilta?

Jos säästöesityksiä  ei tule puolueilta, niin tulisiko niitä  kansanedustajilta?
 
 
 
 Presidentti  Niinistö toivoi poliitikoilta säästöesityksiä. Puolueilta esityksiä ei taida tulla. Puolueet ajavat eduskuntavaaleihin
sammutetuin lyhdyin. Mutta tulisiko niitä kansanedustajilta? Ei näytä olevan ruuhkaa. Kansanedustaja  Mikael Jungner (sd) on kuitenkin  esittänyt  Mikaelin listan. Jungner  kuvaa vaikeutta, joka säästöihin liittyy ja itse asiassa estää säästölistojen syntymisen: ”Valtio takoo nyt vuosittain miljarditappioita ja rahat uhkaavat loppua. Edessä näyttää olevan vain yksi vaihtoehto. Säästöt. Siksi julkisuudessa onkin ryhdytty vaatimaan poliitikoilta säästölistoja vaalien alla. Sitä Liisan listaa, jolla Suomen syöksykierre käännettiin 90-luvulla. Säästölistoja ei ole kuitenkaan nähty eikä ihme.” Jungner pitää säästökohteiden esittämisen vaikeutta syynä siihen, että esityksiä ei tipu puolueilta tai edustajilta. Juu, tästähän tässä on kysymys: Puolueet ja kansanedustajat pelkäävät  äänestäjiä!
 
 
Jungner kehittelee  perinteisille säästöille eli leikkauksille vaihtoehtoa. Yhteiskunnan tekemisen katsominen prosesseina ja niiden prosessien viilaaminen on hänen ideansa. Kipeää tuokin toki tekee, mutta ehkä vähemmän kipeää kuin perinteiset leikkaukset. Tässä Jungnerin esimerkkejä toimista, joilla valtiontalous tasapainottuu ilman. että kenenkään sosiaaliturvaa tarvitsee leikata.
 
Jungner esittää  13-  kohtaisen Mikaelin listan. Jungner esittää tupakoinnin kieltämistä; oikeutta viikon sairaspoissaoloon ilman lääkärintodistusta; korkeampaa kelakorvausta mobiileista lääkärikäynneistä; irti käteisestä rahasta; ravintoloiden alkoholinmyynnin vapauttamista; asuntojen korkovähennyksen poistamista; asunto- osakkeet  arvo- osuusjärjestelmään; hallintolakiin pykälä:yksi tieto, yksi kysymys; yksi kattava  verkko Suomeen; kuntien tasausjärjestelmän uudistus; lakiosan leikkaaminen; nettiopiskelu; asukasosuuskunta.
 
 
Esitykset eivät saa täysin oikeutta, jos niitä ei avata.  Mitä  Jungner tarkoittaa? Yhden kirjoituksen puitteissa se ei  onnistu. Mutta otetaan esille tupakoinnin kieltäminen. Tupakointi rasittaa terveydenhuoltoa miljardeilla ja johtaa lukuisiin sairaspäiviin. Tupakoinnista ei ole kenellekään mitään hyötyä, mutta siitä on vaikea päästä eroon. Tupakoinnin lopettamisen vaikutukset näkyvät terveydentilassa nopeasti. Siksi tupakoinnin täyskielto olisi syytä ottaa tavoitteeksi jo ensi vaalikaudella. Hyvä ehdotus, mutta vaikea toteuttaa. Tupakoitsija on tupakan eli nikotiinin orja, eikä orja vapaaehtoisesti luovu  orjan osasta!
 
 
Jungnerin mukaan  listan toteuttaminen toisi liikkumavaraa julkiseen talouteen yli viisi miljardia euroa vuositasolla. Kaikki nämä toimet olisivat toteutettavissa seuraavalla vaalikaudella 2015-2019.    Jungner  huomauttaa, että  listan toteuttaminen herättää taatusti vastustusta, mutta vähemmän nämä tekevät kipeää kuin valtion talouden tasapainottaminen leikkauksin.  Jungner  katsoo, että  mikä on parasta, listaa saa jatkaa! 
 
 
 
Mikko Lund
 
 
 
 

perjantai 16. tammikuuta 2015

VIHREIDEN VILPITTÖMYYS JA SIVISTYKSEN PUOLUSTUS


VIHREIDEN VILPITTÖMYYS JA SIVISTYKSEN PUOLUSTUS
 
HUOLELLINEN HUOLETTOMIEN JOUKOISSA
 
 
 
Virkamiesten auktoriteettiuskossa olevat valtuustotoverini ovat viimeaikoina esiintyneet julkisuudessa huolestuneina kaupungin säästöjen vuoksi. Budjettivaltuustossa puheenvuorot suunnattiin yleisölle eikä itse vakavan taloustilanteen käsittelyyn. Puhuttiin pötyä ja puolitotuuksia pöntöstä. Kaikkien tiedossa piti olla kaupungin talouden suoranainen sakkaus. 

Viimeksi sitä todisti yksityiskohtaisesti kuntaliitosselvityksen talousosio. “Talouden sopeuttaminen edellyttää tiukkaa menokuria ja rakenteellisia uudistuksia, joilla on vaikutusta myös palveluihin.” Näin siitäkin huolimatta, että kolmen kunnan liitos toteutuisi! Kriisikuntakriteereistä liputtaa ylisuuri lainasalkku, suhteellinen velkaisuus ja hyvin alhainen omavaraisuusaste (n.32 %). Ja kaikkien tiedossa piti olla sekin, että vuosikausia oli kikkailtu järjestelemällä tilinpäätöksiä kriteerien täyttymisen välttämiseksi. 

Paine veroprosenttiin on kahden suuruusluokkaa, tulovaje euroissa n. 10 milj/vuosi. Tälle vuodelle toteutetut säästöt verrattuna tarpeisiin on hyttysen surinaa!  Korvissa kuluu pian korppien raakuntaa, kun oikeamittaisia säästöjä aletaan tehdä. 
Talousarviossa väännettiin lillukanvarsista. Entistä menotasoa puolusteltiin, jonkun valtuutetun (Nummela) mielestä ei olla vielä kriisikunta, velka ei ole ollut syömävelkaa (Hirviniemi) ja kriisikuntaimagoa on varottava (Aittola). 

Oli varmaan kollegoilta unohtunut, että kriisikuntakriteerit eivät ole talouden tasapainon ohjausväline, vaan valtion viimekäteinen keino turvata kansalaisten peruspalvelut. Ne paljastavat valtion “käsiohjaukseen” otettavan kunnan, joka huolettomalla taloudenpidollaan vaarantaa kuntalaisten oikeudet. Jokainen velkaeuro on tuleville veronmaksajille siirrettyä veronmaksua, mutta myös päättäjäsukupolven mahdollisuus maksattaa muilla omaa elintasoaan. Se olkoon muistutuksena kollegoille politiikan moraalista.

Pitkiä perusteluja on nähty julkisuudessa, viimeksi vihreiden ryhmäpuheenvuorona (AP 8.1.) Ollaan topakasti perustelemassa peruspalvelujen laajaa kirjoa. Tärkeitä kaikki eikä niitä missään tapauksessa säästöt saa koskettaa! Arvokeskustelut käydään vihreiden mielestä valtuustoryhmien kesken vasta keväällä taloustoimikunnassa, leikkaukset ja rakenteelliset muutokset tehdään vasta sitten. Muistutan, että jokainen päätös valtuustossa on ollut arvokeskustelua ja niiden synkkää jälkeä nyt on korjattava taloudessa . 

Odotelen vihreiden avauksia! Hyvä - viimein tunnustetaan valtuuston piirissä tulojen riittämättömyys. Kaiken päätetyn hyvän rahoittamiseen tulot eivät riitä edes mahdollisen kuntaliitoksen toteutuessa. Sekään ei käy keppihevoseksi välttyä saneeraukselta. Tämä on tarpeen taloustoimikunnassa tiedostaa, sekin, että sopeuttamisen suureen mittaluokkaan säästöt eivät yksin riitä - vaaditaan syviä rakennemuutoksia ja taseomaisuuteen kajoamista.

Olen ollut varoittaja ylisuurista investoinneista ja velkaantumisesta ja  joutunut toimimaan oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Yksinäisen suden asema valtuustossa ei ole ollut kehuttava. Eristäminen ja parjaaminen on viimein nähty aiheettomaksi. Jo kauan sitten asiantuntijoiden kirjalliset varoitukset päättäjille oli tarkoitettu kaikille! Omalta osaltani syvennyin niihin ja otin todesta.

Olin varoitusten ääni valtuustosalissa, mutta sitä ei kuultu. Poliitikon on uskallettava toimia monin keinoin. Taloustoimikunnan työtä odotellessa ennalta varottajan osa on hyvässä uskossa olevien/"helppoheikkien" joukossa  jatkossa mukavampi kantaa. Valitettavasti päättämättömyyden ja epärealistisen taloudenpidon raskaat lunnaat on jo sälytetty veronmaksajien niskaan. Tämä on  surullista, mutta niin totta.

Mikko Lund

maanantai 12. tammikuuta 2015

Oulu toteuttaa mallia yhteisöllisyyteen

Oulu toteuttaa mallia yhteisöllisyyteen

 
Vanhaa yhteisöllisyyttä ja kylähenkeä herätellään henkiin Oulussa. Yhteisöllisyys  toimi ennen kylissä, jossa naapuri huolehti niin hyvässä kuin pahassa  naapuristaan. Ketään ei jätetty. Naapurin tekemisistä pidettiin lukua, mutta tarvittaessa häntä tuettiin ja autettiinkin elämän vastamäessä.  Kaupungistuminen hajotti  yhteisöllisyyden, tilalle tuli yksilöllisyys. Yksilöt pitävät huolta vain itsestään. Miten yhteisöllisyys  onnistuu suuressa kaupungissa, jossa ihmiset  eivät tunne toisiaan? Miten yhteisöllisyyttä voidaan synnyttää?
 
Oululaisilla on asiasta tietoa ja kokemustakin. Tulokset ovat olleet niin rohkaisevia, että oululaismallia aiotaan tarjota valtakunnalliseen jakeluun. Lähtökohtana Asukkaista turvaa toisille -hankkeessa on ollut tukea ikääntyvien ihmisten itsenäistä ja turvallista asumista kotona sekä lieventää yksinäisyyden tunnetta. Keskeisenä menetelmänä on ollut saada naapurit auttamaan toinen toistaan.
Kaupungistumisen tuoman elämäntavan muutoksen myötä yksilökeskeisyys on vallannut alaa ja yhteisöllisyys on saanut väistyä. Tämä on tuonut mukanaan uudenlaisia ongelmia, joihin nyt on yritetty hakea ratkaisuja vanhoista menetelmistä.
 
Yhteisöllisyyden vähentyminen  on johtanut turvattomuuden lisääntymiseen. Erityisesti se koskee vanhuksia ja muutenkin  iäkkäämpien ihmisten joukkoa. Asialle on luontaisiakin selityksiä.  Ihmiset  asuvat yksin kaukana lapsistaan ja sukulaisistaan. Naapuritkaan eivät tunne toisiaan eivätkä  rohkene tarjoutua antamaan apua.
 
Perusasia yhteisöllisyyden rakentamisessa on ihmisten tutustuttaminen toisiinsa. Edellytys tutustumiselle on vuorovaikutus ja kiinnostus lähellä olevista ihmisistä. Tutustuttamisen kanssa samanaikaisesti on haettava ihmisiä, jotka ovat valmiit järjestämään ohjelmaa tai auttamaan toisiaan. Ihminen voi parhaimmillaan olla  apua antava ja toisaalla sitä saava kaupunkilainen.
 
Tuttavuus naapurien kanssa tuo turvaa. Samalla lisääntyy sosiaalinen kontrolli. Kokonaiset asuinalueet voivat rauhoittua, kun naapurusto on hyvissä väleissä keskenään. Monet uudet asuinalueet rauhoittuvat. kun asukkaat tuntevat toisensa.
Lähiöt ovat yleensä ensimmäiset 15–20 vuotta rakentamisensa jälkeen levottomia. Tämä johtuu siitä, että ihmiset eivät vielä tunne toisiaan. Ongelmat vähenevät, kun naapurustossa aletaan jo tietää, missä kukin asuu.
 
Vastavuoroisesta vuorovaikutuksesta syntyy yhteisö. Yhteisö  antaa asukkailleen turvallisuutta ja hyvinvointia.

Mikko Lund

 

 

perjantai 9. tammikuuta 2015

Vain irtisanomisilla saadaan oikeita säästöjä aikaan

Vain irtisanomisilla saadaan oikeita säästöjä aikaan
 
 
Kunnat ovat vaikeassa tilanteessa, muutkin kuin Riihimäki. Talous on kiristymässä ja yhä useammassa kunnassa suoranaisesti kriisiytymässä. Tulot vähenevät ja menot kasvavat. Näin ei voida jatkaa. Kunnissa joudutaan etsimään  tehokkaita oikaisutoimenpiteitä. Mutta onko kuntapäättäjillä  harkintaa ja selkärankaa TEHDÄ TODELLISIA SÄÄSTÖJÄ.  Tilastot viittaavatkin siihen, että lomautusten lumelääkkeellä on kovasti kysyntää, mutta  irtisanomisia väistetään, vaikka juuri se olisi tehokas ja toimiva keino todellisten  säästöjen saamiseen ja pöhöttyneen kuntahallinnon ohentamiseen sekä tehokkuuden parantamiseen.
 
Monissa kunnissa on käyty yt-neuvotteluja. Silti vielä ei ole lähdetty isoihin irtisanomisiin.  Harkinnassa ne kuitenkin monessa kunnassa ovat. Kunta-alan työmarkkinoilla arvioidaan, että irtisanottavien määrä kuitenkin nousee ensi vuonna yli 400 työntekijään. Tänä vuonna pysyttiin piirun verran sen alapuolella.  Irtisanomisten määrä on  pieni, kun sitä verrataan kuntasektorin kokoon ja myös yksityiseen sektoriin.
 
Irtisanominen on lääke, johon joudutaan vielä  pakosti turvautumaan. Muulla ei saada aikaan miljoonasäästöjä.
 
Kuntien menorakenteessa henkilöstökulut ovat 60 %:n kieppeillä, joten tähän menolajiin puuttumatta säästöistä puhuminen on potaskaa. Päättämättömyyden seurauksena on syntymässä "neutronipommi-ilmiö".  Palvelut kuolevat ja rakenteet jäävät pystyyn. Menoleikkauksissa muita muuttuvia kustannuksia kuten hankintoja yms.  raaka-aineita vähennetään.  Tarvittavien hyödykkeiden puuttuessa henkilöstö jää pyörittämään käsiään. Valittamalla resurssipuutetta täyttyy heidän kuntatyön päivät eikä siitä ainakaan työt edisty ja rakkaus politiikantekijöihin  kasva! 
Kunnissa onkin käytetty näennäistoimia  mm.  lomautuksia. Kuntien lomautukset kaksinkertaistuivat tänä vuonna viime vuodesta. Lomautettuja oli 14 300. Paljon pahempaakin pelättiin.
Tiedot selviävät Kuntatyönantajien teettämästä kyselystä. Siihen vastasi 287 kuntaa tai kuntayhtymää, ja se kattaa 87 prosenttia kunta-alan henkilöstöstä.
Ensi vuonna lomautusten arvioidaan jäävän 3 100 henkilöön, mutta keskimääräinen kesto pitenee yhdeksästä päivästä yhteentoista.
 
 
Lomauttaminen on kunnille raskas operaatio.  Sitä tuskin halutaan käyttää  vuodesta toiseen. Mutta jos säästöjä todella on aikaansaatava, lomautuksiin on turvauduttava joka vuosi ja entistä  pidempinä jaksoina. Lomautuksilla ei saada aikaan pysyvää muutosta. Pieni laastari ison haavan päällä on itse asiassa  naurettava ratkaisu. Se on tuloksetonta puuhastelua ikään kuin  pikkupojan pissiä pakkasella housuun kylmän torjunnaksi!
 
Kunnallishallinto vastaa kokonaisuudessa 2/ 3 osaa julkisesta taloudesta. Jos tunnustetaan tosiasiat   ELI hallinnon paisuminen ja talouden kriisiytyminen  yli kantokyvyn, hallinnon ohentamista joudutaan miettimään tosissaan. Silloin henkilöstön irtisanominen ajankohtaistuu -  haluttiinpa sitä tai ei !
 
Siitä tulee periaatteellinen käytännön säästökysymys.
 
 
 
Mikko Lund
 
 
 
 

maanantai 5. tammikuuta 2015

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Onko mustien ennusteiden joukossa valoisampia sävyjä?
 
 
 
Näin vuoden alussa sopii toivoa kaikkea hyvää itse kullekin henkilökohtaisesti. Se on epäilemättä useimpien ihmisten syvin toive. Kaikkien osaksi se ei kuitenkaan yleisestä toiveesta huolimatta  tule. Tulevaisuus näyttää jopa  hyvin synkältä. Selvää on sekin, ettei maailma synkistelemällä parane. Maailma tulee hallintaan vain tosiasioiden tunnustamisen kautta. Tämä unohtuu turhan usein, jopa valtakunnan päättäjiltä ja vielä useammin paikallisilta päättäjiltä ja meiltä tavallisilta tallaajilta.
 
Monelle uusi vuosi on alkanut henkilökohtaisin lupauksin. Joka toinen suomalainen on tehnyt lupauksia.  Jotkut viettävät tipatonta tammikuuta, jotkut ovat päättäneet aloittaa säännöllisen kuntoilun. Ongelma on vain siinä, että niin monelta lupaus jää vain aikomukseksi.  Toteutus jää kesken. Homman juju on siinä, että vain tavoitteiden ja osatavoitteiden  kautta voidaan  mahdottomasta tehdä totta. Toiset viittaavat kaikelle tälle kintaalla ja tekevät, mikä huvittaa. Osaa ihmisiä kiusaa ja vainoaa se, että mikään ei huvita.
 
Keväällä on  eduskuntavaalit. Vaalikeskusteluista voi tulla hyvin mielenkiintoisia Suomen tulevaisuutta luotaavia tilaisuuksia. Onko puoluejohtajilla jotakin sanottavaa? Vai jääkö se vain turhaksi suun pieksämiseksi.  Riittääkö kansalaisilla usko  keskustan messiaan Juha Sipilän pelastussanomaan huhtikuun vaalipäivänä? 
 
Mielenkiinto kohdistuu siihen, onko puoluejohtajilla jotain ehdotuksia maan pelastamiseksi. Puoluejohtajat ovat todella vaikeassa tilanteessa. Niukkuuden jakaminen ja  leikkauslistat  eivät saa kansalaisilta kiitosta. Mutta tilanne on niin paha, että  säästöjä on pakko saada aikaan.
 
 
Pääjohtaja Erkki Liikanen on julistanut  Suomen Pankin ennustamaa kituliaan kasvun viestiä Savon Sanomissa (27.12). Hihat on käärittävä, sillä talo palaa ja Suomen edessä on suurin rakennekriisi koskaan. Verotulojen ehtyessä kärsivät eniten ne, jotka ovat julkisten turvaverkkojen varassa.
Liikanen varoittaa eduskuntavaaleihin varustautuvia puolueita siitä, miten maan politiikan suurimmat virheet tehdään aina ennen vaaleja, jolloin äänestäjille annetaan vääriin arvioihin perustuvia sitoumuksia.

Tuoreista vuoden 2015 talousennusteista erottuu lähinnä mustan sävyjä. Valtiovarainministeriön näky on valoisin, oletuksena +0,9 prosentin kasvu. Nordean ennuste on -0,3 prosenttia ja 0-kasvua kymmeneksi vuodeksi.

On muistettava, että näissä olosuhteissa, hitaan kasvun tai peräti 0- kasvun  oloissa, valtiolla on velkaa jo yli 100 miljardia. Koko ajan hallitus tekee velkaa lisään. Puheista, linjanvedoista ja säästöpäätöksistä  huolimatta valtion velkaantuminen jatkuu. Menot ovat suuremmat kuin tulot. Jokainen tavallinen ihminen ymmärtää, että näin ei voida jatkaa. Niinpä kansa katsoo, että  hallituksella on talous huonosti hallinnassa.
MTV Uutisten  kyselyyn vastanneet kansalaiset arvioivat, että hallitus ei hallitse taloutta. 83 prosenttia kansasta kokee hallituksen onnistuneen taloudenhoidossa melko tai erittäin huonosti. Kansa näyttää jopa poliitikkoja  paremmin ymmärtävän, miten talous makaa.

Mutta onko puolueista ja eduskuntavaalien jälkeisestä hallituksesta tulevaisuuden tekijäksi sen paremmin. Jos hyvän jakaminen jatkuu, velkaantuminen jatkuu myös. Siksi suu on laitettava säkkiä myöten.  Velkaantuminen on pysäytettävä. Se edellyttää hallinnon harkittua ohentamista ja tehostamista.  Säästöjä on saatava aikaan. Työtä ja yrittäjyyttä on lisättävä.  Sen kautta on saatava verotulot kasvuun ja vain sen  avulla  hyvinvointivaltio voi vastata lupauksestaan. Tärkeintä on näissäkin olosuhteissa huolehtia siitä, että ketään ei jätetä!

Mikko Lund