perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kilpailu on hyvä isäntä, mutta huono renki

Olisiko aika jo perehtyä tosiasioihin?

Pohdittuani Suomessa villinä vellovaa yksityistämis- ja kilpailukeskustelua, haluan  jättää siihen pienen vaatimattoman puumerkin. Hallitus on luvannut avata soteratkaisussa tilaa kilpailulle. Se oli erityisesti kokoomuksen ajama raaka vaatimus. Autuus ja onni avautuisi kilpailun avulla. Eikö olisi aika hylätä vanhat aatteelliset uskomukset ja etsiä johtoa tosiasioista?  Tyypillistä on, että  kokoomuksen piirissä  ajetaan kilpailua ja yksityistämistä,  mutta varsinkin vasemmiston keskuudessa tyrmätään aatteellisista ja  ideologista syistä lähes poikkeuksetta kaikki yksityistämisehdotukset. Eikö olisi aika siirtyä uskomuksista jo tosiaisoihin?


Kannattaako tässä kysymyksessä olla  kerettiläinen ja kaatua ikään kuin saappaat jalassa?  Ei kannata uskoa mörköihin  eikä  onnelaan!  Ei kaikkea kannata leimata huonoksi ja käyttökelvottomaksi, pelkästään sen vuoksi, että lähtökohtana on yksityinen kilpailu ja tavoitteena on rahan ansaitseminen.

Minä kysyn vaan ja perään tosiasioita. Onko julkinen valtion tai kunnan toiminta aina tehokkaampaa ja
taloudellisempaa kuin yksityinen?  Yleensä se on toisinpäin. Yksityinen voittaa tehokkuudellaan. Mutta miten käy laadun ja asiakastyytyväisyyden. Se on kuitenkin minun katsannossa ratkaisevin kriteeri.


Tätä ryhdyin pohtimaan, kun luin Suomen Kuvalehdestä 16/2016  päätoimittaja Ville Pernaaan pääkirjoituksen.

Taloudellisissa vaikeuksissa painiskellut Mänttä- Vilppula on yksityistänyt ja yhtiöittänyt  sosiaali- ja terveyspalvelut Pihlajalinnan kanssa ja tuloksena on ollut kunnan talouden tervehtyminen. Samassa lehdessä Pihjalalinnan pääomistaja ja toimitusjohtaja Mikko Viren  lupaa oman mallinsa toteuttamisella Suomelle viiden miljardin säästöt. Olisiko tässä  Suomelle  käyttökelpoinen ehdotus?

Puheenvuorolla on sen verran katetta. ettei sitä pidä heittää suin päin risukkoon. Uskon, että terveydenhuollon peruspalveluissa  tällainen Pihlajalinna- ratkaisu toiminee hyvin. Mutta miten se  toimii erikoissairaanhoidon vaativissa ja kaliissa ratkaisuissa? Eikö ole silloin odotettavissa kustannusten karkaaminen? Entä laatu?

Selvää on, että tässä tarvitaan enemmän tosiasioita. Mänttä- Vilppulan tapauksesta pitää saada tietoja pitemmältä  tarkastelujaksolta. Kun potilaita tulee enemmän, silloin toiminnastakin saadaan kattavampi  kuva ja todellisemmat kustannukset paljastuvat. Ja erityisesti terveydenhuollossa tärkeää on kysymys laadusta.

Ihmisiä ei pidä käyttää koekaniineina. Laatukysymykset pitää varmistaa yksiyisenkin toimijan ollessa kyseessä. Samalla pitää saada luotettavaa tietoa euroista. Mitkä ovat pidemmän toimintajakson kulut ja säästöt?

Joka tapauksessa Suomi on niin vahvasti  taloudellisissa vaikeuksissa , että säästöjä on syytä hakea kaikilta aloilta. Soteratkaisu on yksi alue, jolla säästöjä luvataan,  mutta onko tämä lupaus tempaistu vain hatusta. Luotettavat selvitykset puuttuvat. Koko Soteratkaisu on  vielä monen oven ja päätöksen takana. Kuntakenttäkin on nousemassa yksityistämistä vastaan. Tuore sosiaalibarometri kertoo, että kolmannes kunnista on palauttanut sosiaali- ja terveysalan ostopalveluja omaksi tuotannoksi. Yleisimmiksi syiksi kerrotaan laatuongelmat ja kustannussäästöt. Yli puolet kertoo ostopalveluiden laadussa olleen ongelmia, ja ostaminen on lisännyt kustannuksia neljän viime vuoden aikana.

Kilpailu ja kilpailutus ei ole sellainen taikasana, että sen käyttöön on tarpeen rynnätä ilman perusteellista harkintaa ja tutkimusta. Höökitäänkö Sotea  nyt liian hätäisesti ja hutiloiden kasaan ja kaikkia näkökohtia ei oteta  huomioon? Sitä kysyn ja kaipaan päättäjille viisautta.


Mikko Lund















perjantai 22. huhtikuuta 2016

Riihimäen kaupunginhallitus - ilmetty valehtelijoiden klubi!

Riihimäen  kaupunginhallitus - ilmetty
valehtelijoiden klubi!


Takavuosilta muistetaan hyvin  näyttelijä Helge Herralan vetämä TV-ohjelma 
"Valehtelijoiden klubi". Siinä  osanottajien piti keksiä hyvä ja todentuntuinen  tarina  
kustakin käsiteltävästä esineestä ja asiasta. Siitä näyttää nyt tehdyn uusintaversio, 
jota edustaa Riihimäen kaupunginhallitus. Se on vuodesta 2009 yhdessä kaupunginjohtajan
kanssa kaunistelut ja vääristellyt kaupungin taloutta ja kehitystä. 

Vääristelyn ydin on ollut, että  Riihimäellä menee hyvin.Talouden tilasta on käytetty väärää 
mittaria.Taseen ylijäämä on piilottanut vuodesta toiseen syvenevän rahoitusvajeen.
Väestönkasvu on ollut tietoista paisuttelua. Tällaisia todellisuudesta irrallisia juttuja on 
toistettu ja taas toistettu. Mutta todellisuus alkaa väistämättömästi paljastua ja syyllisillä 
on vielä hätä kädessä.  


KHO kumosi vuoden 2009 tilinpäätöksen. Hämeenlinnan hallinto- oikeus on 
kumonnut vuoden 2012  tilinpäätöksen. Kumotut päätökset  ovat pohjautuneet 
tilinpäätösten  alipoistoihin, jolloin tilinpäätös ei ole antanut oikeaa ja riittävää 
kuvaa kaupungin taloudesta. Seurauksena on ollut reaalitaoudessa ylivelkaan-
tuminen ja kaupungin kassan tyhjentyminen eli kassakriisi.

Kaupunginhallitus on sepittänyt kaikella antaumuksella  selityksiä  vuosien 2009, 
2012 ja 2014  tilinpäätöksistä tehtyihin valituksiin. Kaupunginhallituksen selityk-
set on oikeudessa sivuutettu kohteliaasti. Oikeus on yksiselitteisesti  kumonnut 
tilinpäätökset ja samalla paljastanut harjoitetun vääristelyn. Kaupunginhallituksen 
on vaikea ellei peräti mahdoton myöntää  valehteluaan. Niinpä kaupunginhallitus 
yrittää väsytystaktiikalla tainnuttaa mahdolliset valittajat. Siinä se on epäonnistunut. 

Onhan ollut hävyttömän ylimielistä,että kaupunginhalitus on esittänyt ja 
kaupunginvaltuusto hyväksynyt uudelleen saman vuoden 2012 tilinpäätöksen, 
jonka oikeus oli jo kumonnut. Menettelyä  voi aivan perustellusti  kutsua 
valehteluksi, mutta onhan se myös farssi, jolle nauraa jo ympäristökuntien 
kuntatalot. Mutta sehän kuuluu hyvin valehtelijoiden klubin todelliseen kuvaan 
nauraa ja naurattaa.

Kaiken huippu on sitten tilintarkastajan toiminta. Vuoden 2012 tilin-
päätöksen on tarkastanut vastuullisena tarkastajana Raija Porokka-
Maunuksela. Tilintarkastaja ei löytänyt mitään huomautettavaa vuoden 2012 
tilinpäätöksestä. Nyt hän tarkastanut saman tilinpäätöksen, jonka oikeus 
totesi laittomaksi. Hänellä ei oillut huomautettavaa. Tällaista on tilin-
tarkastus pahimmillaan. Kun itse tarkastaa oman työnsä, niin sitä ei
kukaan noki. 

Valittaja on aivan oikein puuttunut tilintarkastajan esteellisyyteen.Paitsi että 
on epäiltävissä, että tilintarkastaja on ollut esteellinen, hän on mahdollisesti
tehnyt työssään virkavirheen. Tähän perustuen kaupungin on aiheellista 
hakea vahingonkorvausta tilintarkastusyhteisöltä. Riihimäen kaupungin-
hallitus kuitenkin silmät kirkaana valehtelee, että kaikki hyvin.Tilintarkastaja 
ei ole ollut esteellinen. Että tällaisa kaupunkilaisten edun valvojia.

Tähän soppaan tarvittaisiin vielä yksi luku lisään. Aktiivinen kaupunkilainen, 
joka kantelisi kaupunginhallituksen toiminnasta. Tällainen räikeä valehtelu ei 
täytä kaupunginhallitukselta edellytettävän moitteettoman ja hyvän 
hallintotoiminnan edellytyksiä.


Mikko Lund 


 

 

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Mitä tahansa toimintaa Riihimäellä vähän tarkemmin tutkitaan, niin laiminlyöntejä paljastuu

Mitä tahansa toimintaa  Riihimäellä vähän tarkemmin perataan, niin laiminlyöntejä ja jopa ihan laittomuutta paljastuu
Kaupunginvaltuutettuna olen ikäväkseni huomannut, että mitä tahansa toimintaa Riihimäellä tarkemmin tutkii, niin laiminlyöntejähän sieltä paljastuu  tai jopa ihan laittomuutta. Erikoista on, että tällaisia asioita ihmettelevät jopa ulkopuoliset.  Vaikka kaupunkilaiset ovat tyytymättömiä niin harvemmin heidän kritiikkinsä tavoittaa suoranaista lakien vastaisuutta. 

Blogisti Saku Timonen kirjoitti  5.4.2016 "Turvas kelkassa istuu..."  Aamuposti  kirjoitti asiasta 13.4. 2016. Timonen kirjoittaa blogissaan, että Riihimäellä on varmaan ihan vilpittömässä
mielessä tehty kaksi valtuustoaloitetta, jotka tekijöidensä mielestä on työllistämistä. Mutta Timosen mukaan kyseessä ei ole työllistäminen, vaan ehdotuksessa rikotaan  lakia ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeita.

Lisäksi on mahdollista, että lakia on rikottu jo vuosia Riihikodissa ja Rentukassa. Asialla ovat aloitteineen olleet Kirsti Leskenmaa (sd) ja Juha Ranta (ps). He ovat ehdottaneet pitkäaikais-
työttömille tarjottavaa mahdollisuutta toimia yksinäisten ja turvattomien vanhusten apuna. Ajatus on ollut aloitteen tehneillä hyvä, mutta tekijät eivät ole tutkineet ja selvittäneet lakeja.

Saku Timonen osoittaa asiantuntevasti ja yksityiskohtaisesti, että suunniteltu toiminta rikkoo lakia monessakin kohdin. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 14 §:n
2. momentissa kielletään, että kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö  on antanut
31.12.2014 kunnille ohjeen. Kuntouttavaa työtoimintaa ei ole tarkoitettu niille työttömille, jotka kykenisivät osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Kuntouttava
työtoiminta ei ole työllistämistä, se on sosiaalipalvelua ja viimesijaisen sosiaalipalvelun muoto.

Tätä ei Riihimäellä vieläkään ymmärretä. Saku Timonen on toiminut mm. sosiaalityöntekijänä ja tuntee tämän lainsäädännön. Riihimäellä on todellista tarvetta uudelleenarviointiin.

Nyt kun kaupunkiin ollaan valitsemassa uutta kaupunginjohtajaa on enemmänkin kuin perusteltua edellyttää uudelta kaupunginjohtajalta Suomen lain tuntemista ja kunnioittamista.
Riihimäen kaupungin  on aika lopettaa  sangen yleinen lain kiertäminen ja jopa  rikkominen. Perusteltua on edellyttää kaupunginjohtajalta hyvän hallinnon osaamista ja oikeusvarmuuden vaalimista.


Mikko Lund




perjantai 8. huhtikuuta 2016

Epäluottamus hakee purkautumistietä

Epäluottamus hakee purkautumistietä


Mikä Suomessa oikein mättää ja vituttaa? Pahoinvointi ja epäluottamus ovat yksilöllisesti sakeaa ja usein sangen sotkuista mielenmaisemaa. Se purkautuu  niin usein yksillöllisesti  epämääräisenä tyytymättömyytenä,  mutta myös ahdistuksena, mielenterveysongelmina  ja rankkana alkoholin  käyttönä ja jopa  alkoholismina. Joskus lopputuloksena on jopa itsemurha.  Kaduilla esiintyy silmitöntä  katuväkivaltaa.  Perheväkivalta jättää jälkiään  niin monissa kodeissa.  Monet vihaavat katkerasti  päättäjiä.  Yhä harvempi  äänestää. Tyytymättömyys ei ole löytänyt yhteiskunnallista purkautumistietä. Työväenliike  sosialidemokraateista vasemmistoliittoon ja kommunisteihin on aatteellisesti  väljähtänyt.  Työväenliikkeestä  ei saa otetta  eikä  siitä  ole näyttämään ulospääsyä.  Se on kuin halvaustilassa. Yhteiskunta on vahvassa vieraantumisen tilassa.

Kansa ja päättäjät ovat   kaukana toisistaan. Ne eivät kosketa ja kohtaa. Tätä alleviivaa juuri maaliskuun lopulla   julkaistu  Ylen kysely. Sen  mukaan työttömyys, hallitsematon maahanmuutto, hallituksen päättämättömyys ja kansalaisten eriarvoistuminen nousevat kansalaisten huoleksi, mutta ne eivät liikuta hallitusta. Hallituksen isot hankkeet kilpailukykysopimuksesta ja veronalennuksista eivät näy kansalaisten vastauksissa. Työttömyyttä pitävät ongelmana erityisesti naiset. Vastaavasti kun ihmisiltä kysyttiin, mitä hallituksen pitäisi tehdä, ykkösvastaukseksi nousi työllisyyden parantaminen.


Maahanmuutto on pulpahtanut viidessä vuodessa yhteiskunnan ongelmien kakkoseksi. Uudeksi ongelmaksi on noussut myös suvaisemattomuus, vihapuhe ja asenteiden koveneminen. Viisi vuotta sitten vihapuhetta ei edes mainittu. Tämä on suuri muutos ja ongelma, joka on muuttanut Suomen.

Yhteiskunnan ongelmien ratkaisun avaimet ovat kansalaisten mielestä hallituksella. Vain neljä prosenttia vastaajista on valmis vaihtamaan hallituksen. Tämäkin osoittaa, että ratkaisua ei nähdä yhteiskuntatasolla, esimerkiksi politiikan muutoksena tai hallituksen vaihtamisena.


Vielä joskus joku kiinnittää toiveensa kuitenkin työväenliikkeeseen.  Ongelma  näyttäytyy yhä useaamin myös moraalikysymyksenä. Panaman rahapaljastukset  ja Islannin pääministerin sijoitukset  on kuin isku suoraan pohjoismaista demokratiaa vastaan. Voiko poliitikkoihin luottaa?

Aivan erityinen kysymys on, voiko työväenliikkeeseen ja sen edustajiin luottaa? Onko työväenliikkeen edustajat  luokkatietoisia  liikkeensä edustajia  niin toimissaan kuin sen jälkeen? Tästä on syntynyt juuri keskustelua Ruotsissa.  Esimerkiksi  juuri on kirjoitettu  Ruotsin expääministerin  luxuselämästä  ja hulppeista tuloista.  Moni on hieraissut silmiään. Onko tämä totta? Entä sitten?

Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson vaikuttaa nykyään elinkeinoelämässä, ja Perssonin arki on täysin  erilaista kuin politiikkona ollessa.
Mutta myös muut Ruotsin entiset johtavat sosialidemokraattiset poliitikot elävät miljonäärielämää luksushuviloineen ja urheiluautoineen. Ruotsalaislehti Expressen on laskenut yhteen Göran Perssonin, 67, ja hänen kanssaan samaan aikaan vallassa olleiden demareiden tulot.
13 entistä ministeriä, valtiosihteeriä, lehdistövastaavaa ja kansanedustajaa ovat Expressenin mukaan tienanneet yhteensä yli 252 miljoonaa kruunua sen jälkeen, kun he ovat jättäneet poliittisen uransa taakseen. Heidän yhteenlasketut tulonsa ovat nousseet huimaan 27 miljoonaan euroon.
Kun Expressen yritti vierailla Perssonin kotona kysyäkseen häneltä ruotsalaisen yhteiskunnan luokkaeroista, tämä uhkasi soittaa poliisille.

Kyynisesti voisi sanoa, että   Expressenin  tavoittamat sosialidemokraatit ovat saavuttaneet  sosialismin. Ainakin henkilökohtaisesti. Mutta miten lie hengen laita, kysymykseen  antaa aiheen Perssonin uhkaus soittaa poliisi, kun häneltä pyydettiin vastausta ruotsalaisen yhteiskunnan luokkaeroista. Tällä tavalla   hyvin vieraantuneesti  ja luotaantyöntävästi   ikään kuin hajuraon tehden  Ruotsin entinen pääministeri  kohtaa  kansalaisia.
Onko niin, että suuret tulot ja asema yhteiskunnassa   vieraannuttaa  äänestäjistä, joita pitäisi edustaa ja joiden asioita hoitaa?  Kun tällaista tapahtuu Ruotsissa, niin miksi sitä ei tapahtuisi myös Suomessa.

En usko, että tällainen vieraantuminen tapahtuu vääjäämättömästi tai ikään kuin automaattisesti.  Olen sitä mieltä, että tällaisilla edustajilla on ollut  tällainen vamma jo aikaisemmin.  Se ei ole syntynyt nyt, vaan se on ollut  kauemmin. Äänestäjät ovat tähän myös syyllisiä. Miksi he ovat suosineet tällaisia edustajia?
En ole sitä mieltä, että kansaisten pitäisi kohdistaa vihaansa näihin entisiin tai nykyisiin edustajiin.  Mutta olen kyllä sitä mieltä, että kaikista asioista  tulee voida keskustella. Erityisesti tulonjaosta ja veronkierrosta. Mitään asioita ei pidä pitää sellaisina, etteikö niistä  voisi keskustella.  Aivan naurettavaa  on uhata siinä poliisilla.
Olen sitä mieltä, että jos Persson ei halua ja kykene keskustelemaan toimittajan kanssa tuloeroista, se on tietoinen valinta. Se on huolestuttavaa! Siinä on ihmettelyn aihe, mihin työväenliike on jo mennyt tai mihin se on menossa. Todella huolestuttavaa!

Olen sitä mieltä, että  työväenliikkeen edustajien tulee   kyetä keskustelemaan  kaikista kysymyksistä kansalaisten ja tiedotusvälineiden kanssa. Jos keskusteluhalukkuutta ei ole, se kertoo siitä, mitä epäilemme.
Kysymys voi olla  ihan oikeasti työväenluokan pettämisestä.


Mikko Lund




























perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kokoomuksessa kiehuu

Kokoomuksessa kiehuu

Niinhän siinä kävi, että kokoomuksessa on nyt käynnissä avoimet jäsentenväliset ja siinä mitataan puheenjohtaja Alexsander Stubbin kannatus ja luottamus. Miten Stubbin tulee käymään nähdään viimeistään Lappeenrannassa. Mitä siellä tehdään? Kokoomus pitää kokoustaan ja  nyt ei pestä kissanpoikia, mutta pestään ja harjataan kyllä Stubbia. Sillä kenttä ei ole aina pysynyt mukana Stubbin juoksussa ja käänteissä. Kritiikki kohdistuu siihen, että kokoomukselle tärkeitä tavoitteita ei ole
nähty toteutuvan hallitustyössä. Kokoomus on joutunut luovuttamaan Sipilän ja Soinin pyörityksessä. Kokoomuksesta on tullut vain apupuolue. Sitä kentän on vaikea sulattaa. Ja hallituspolitiikka on tosi vaikea laji. Kokoomuksen kiehunta voi yltyä ihan myrskyksi  ja silloin terapeuttinen harjaaminen voi muuttua ihan puheenjohtajan vaihtamiseksi. Se olisi jo tavatonta!

Valtion budjetti ja kehyspäätökset rassaavat ja paukkuvat. Soteratkaisu ja yhteiskuntasopimus ovat levällään. Maakuntaratkaisu meni täysin keskustan piikkiin.Hallituspolitiikassa on jouduttu paljon myymään. Saanto ja voitot ovat harvinaisen vähäisiä. Kentän oikea tyytymättömyys purkautuu kokoomuksen kiehuntana.
Näkyvimpänä sytykkeenä oli puheenjohtajan itselleen tilaama tukikirje. Sitä Ylen Pekka Ervasti kuvasi sattuvasti Stubbin omaksi heitoksi, jossa Stubb joutui mattoon. Stubbin itse itselleen paimentama tukikirje toimi täysin päinvastoin kuin Stubb oli laskenut. " Ei mennyt kuin Strömsössä", joutui Stubb myöntämään.

Kokoomuksen kompurointi ja aloitteen antaminen keskustalle ja perussuomalaisille hallituspolitiikassa ei ole tavatonta.  Se on kuitenkin karkottanut äänestäjiä ja kannattajia.

Samalla kokoomus on jakaantunut ainakin kolmeksi. Keskustalainen puolueliitti tukee puheenjohtajaansa kompuroinnista huolimatta. Puolueen omahyväisyyttä horjuttaa ja kannatusta nakertaa Stubbia kritisoiva markkinahenkinen oikeistoryhmittymä, jonka näkyvimpänä toimijana esiintyy Eero Lehti. Lisäksi ei sovi unohtaa laaja kenttäväkeä, jossa on myös leikkauksista ja säästöistä huolestunut Sari Sairaanhoitaja ja Paavo Poliisi. He arvioivat hallituspolitiikkaa paljossa toteutettujen säästöjen kautta. Ne hirvittävät ja syövät palkansaajien kannatusta kokoomukselle.

Nyt on huomattava, että tyytymättömyydestä huolimatta puheenjohtaja Stubb ei ole vielä saanut virallista vastaehdokasta. Kansanedustaja Hjallis Harkimo on ilmoittanut harkitsevansa Stubbin haastamista. Harkimolla on oma moniosainen show MTV:ssä. Puheenjohtajakisaan ei kannata ilmoittautua ennen kuin kaikki jaksot
on esitetty joskus toukokuussa. Harkimo näyttää hallitsevansa pelin politiikan, mutta riittääkö se Stubbin kukistamiseen.

Tyytymättömyydestä ja puheenjohtajan vastaisesta liikehtimisestä kertoo myös kansanedustaja Elina Lepomäen ilmoitus, että hän harkitsee puheenjohtajakilpaan lähtemistä. Kentän tyytymättömyyden paineissa muitakin ehdokkaita voi  ilmaantua.

Yksi varteenotettavin ehdokas on mahdollisesti Euroopan investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuori. Vapaavuori on valmiina lähtökuopissa, mutta harkitsee vielä. Vapaavuori ei myönnä eikä kiellä. Puheenjohtajuus kiinnostaa.

Selvältä näyttää, että  jos Stubb  saa vastaansa Vapaavuoren, kisasta tulee tiukka. Muut mahdolliset ehdokkaat  tuskin kykenevät  Stubbia horjuttamaan.


Mikko Lund