Olisiko aika jo perehtyä
tosiasioihin?
Pohdittuani Suomessa villinä vellovaa yksityistämis- ja kilpailukeskustelua, haluan jättää siihen pienen vaatimattoman puumerkin. Hallitus on luvannut avata soteratkaisussa tilaa kilpailulle. Se oli erityisesti kokoomuksen ajama raaka vaatimus. Autuus ja onni avautuisi kilpailun avulla. Eikö olisi aika hylätä vanhat aatteelliset uskomukset ja etsiä johtoa tosiasioista? Tyypillistä on, että kokoomuksen piirissä ajetaan kilpailua ja yksityistämistä, mutta varsinkin vasemmiston keskuudessa tyrmätään aatteellisista ja ideologista syistä lähes poikkeuksetta kaikki yksityistämisehdotukset. Eikö olisi aika siirtyä uskomuksista jo tosiaisoihin?
Kannattaako tässä kysymyksessä olla kerettiläinen ja kaatua ikään kuin saappaat jalassa? Ei kannata uskoa mörköihin eikä onnelaan! Ei kaikkea kannata leimata huonoksi ja käyttökelvottomaksi, pelkästään sen vuoksi, että lähtökohtana on yksityinen kilpailu ja tavoitteena on rahan ansaitseminen.
Minä kysyn vaan ja perään tosiasioita. Onko julkinen valtion tai kunnan toiminta aina tehokkaampaa ja
taloudellisempaa kuin yksityinen? Yleensä se on toisinpäin. Yksityinen voittaa tehokkuudellaan. Mutta miten käy laadun ja asiakastyytyväisyyden. Se on kuitenkin minun katsannossa ratkaisevin kriteeri.
Tätä ryhdyin pohtimaan, kun luin Suomen Kuvalehdestä 16/2016 päätoimittaja Ville Pernaaan pääkirjoituksen.
Taloudellisissa vaikeuksissa painiskellut Mänttä- Vilppula on yksityistänyt ja yhtiöittänyt sosiaali- ja terveyspalvelut Pihlajalinnan kanssa ja tuloksena on ollut kunnan talouden tervehtyminen. Samassa lehdessä Pihjalalinnan pääomistaja ja toimitusjohtaja Mikko Viren lupaa oman mallinsa toteuttamisella Suomelle viiden miljardin säästöt. Olisiko tässä Suomelle käyttökelpoinen ehdotus?
Puheenvuorolla on sen verran katetta. ettei sitä pidä heittää suin päin risukkoon. Uskon, että terveydenhuollon peruspalveluissa tällainen Pihlajalinna- ratkaisu toiminee hyvin. Mutta miten se toimii erikoissairaanhoidon vaativissa ja kaliissa ratkaisuissa? Eikö ole silloin odotettavissa kustannusten karkaaminen? Entä laatu?
Selvää on, että tässä tarvitaan enemmän tosiasioita. Mänttä- Vilppulan tapauksesta pitää saada tietoja pitemmältä tarkastelujaksolta. Kun potilaita tulee enemmän, silloin toiminnastakin saadaan kattavampi kuva ja todellisemmat kustannukset paljastuvat. Ja erityisesti terveydenhuollossa tärkeää on kysymys laadusta.
Ihmisiä ei pidä käyttää koekaniineina. Laatukysymykset pitää varmistaa yksiyisenkin toimijan ollessa kyseessä. Samalla pitää saada luotettavaa tietoa euroista. Mitkä ovat pidemmän toimintajakson kulut ja säästöt?
Joka tapauksessa Suomi on niin vahvasti taloudellisissa vaikeuksissa , että säästöjä on syytä hakea kaikilta aloilta. Soteratkaisu on yksi alue, jolla säästöjä luvataan, mutta onko tämä lupaus tempaistu vain hatusta. Luotettavat selvitykset puuttuvat. Koko Soteratkaisu on vielä monen oven ja päätöksen takana. Kuntakenttäkin on nousemassa yksityistämistä vastaan. Tuore sosiaalibarometri kertoo, että kolmannes kunnista on palauttanut sosiaali- ja terveysalan ostopalveluja omaksi tuotannoksi. Yleisimmiksi syiksi kerrotaan laatuongelmat ja kustannussäästöt. Yli puolet kertoo ostopalveluiden laadussa olleen ongelmia, ja ostaminen on lisännyt kustannuksia neljän viime vuoden aikana.
Kilpailu ja kilpailutus ei ole sellainen taikasana, että sen käyttöön on tarpeen rynnätä ilman perusteellista harkintaa ja tutkimusta. Höökitäänkö Sotea nyt liian hätäisesti ja hutiloiden kasaan ja kaikkia näkökohtia ei oteta huomioon? Sitä kysyn ja kaipaan päättäjille viisautta.
Mikko Lund
Pohdittuani Suomessa villinä vellovaa yksityistämis- ja kilpailukeskustelua, haluan jättää siihen pienen vaatimattoman puumerkin. Hallitus on luvannut avata soteratkaisussa tilaa kilpailulle. Se oli erityisesti kokoomuksen ajama raaka vaatimus. Autuus ja onni avautuisi kilpailun avulla. Eikö olisi aika hylätä vanhat aatteelliset uskomukset ja etsiä johtoa tosiasioista? Tyypillistä on, että kokoomuksen piirissä ajetaan kilpailua ja yksityistämistä, mutta varsinkin vasemmiston keskuudessa tyrmätään aatteellisista ja ideologista syistä lähes poikkeuksetta kaikki yksityistämisehdotukset. Eikö olisi aika siirtyä uskomuksista jo tosiaisoihin?
Kannattaako tässä kysymyksessä olla kerettiläinen ja kaatua ikään kuin saappaat jalassa? Ei kannata uskoa mörköihin eikä onnelaan! Ei kaikkea kannata leimata huonoksi ja käyttökelvottomaksi, pelkästään sen vuoksi, että lähtökohtana on yksityinen kilpailu ja tavoitteena on rahan ansaitseminen.
Minä kysyn vaan ja perään tosiasioita. Onko julkinen valtion tai kunnan toiminta aina tehokkaampaa ja
taloudellisempaa kuin yksityinen? Yleensä se on toisinpäin. Yksityinen voittaa tehokkuudellaan. Mutta miten käy laadun ja asiakastyytyväisyyden. Se on kuitenkin minun katsannossa ratkaisevin kriteeri.
Tätä ryhdyin pohtimaan, kun luin Suomen Kuvalehdestä 16/2016 päätoimittaja Ville Pernaaan pääkirjoituksen.
Taloudellisissa vaikeuksissa painiskellut Mänttä- Vilppula on yksityistänyt ja yhtiöittänyt sosiaali- ja terveyspalvelut Pihlajalinnan kanssa ja tuloksena on ollut kunnan talouden tervehtyminen. Samassa lehdessä Pihjalalinnan pääomistaja ja toimitusjohtaja Mikko Viren lupaa oman mallinsa toteuttamisella Suomelle viiden miljardin säästöt. Olisiko tässä Suomelle käyttökelpoinen ehdotus?
Puheenvuorolla on sen verran katetta. ettei sitä pidä heittää suin päin risukkoon. Uskon, että terveydenhuollon peruspalveluissa tällainen Pihlajalinna- ratkaisu toiminee hyvin. Mutta miten se toimii erikoissairaanhoidon vaativissa ja kaliissa ratkaisuissa? Eikö ole silloin odotettavissa kustannusten karkaaminen? Entä laatu?
Selvää on, että tässä tarvitaan enemmän tosiasioita. Mänttä- Vilppulan tapauksesta pitää saada tietoja pitemmältä tarkastelujaksolta. Kun potilaita tulee enemmän, silloin toiminnastakin saadaan kattavampi kuva ja todellisemmat kustannukset paljastuvat. Ja erityisesti terveydenhuollossa tärkeää on kysymys laadusta.
Ihmisiä ei pidä käyttää koekaniineina. Laatukysymykset pitää varmistaa yksiyisenkin toimijan ollessa kyseessä. Samalla pitää saada luotettavaa tietoa euroista. Mitkä ovat pidemmän toimintajakson kulut ja säästöt?
Joka tapauksessa Suomi on niin vahvasti taloudellisissa vaikeuksissa , että säästöjä on syytä hakea kaikilta aloilta. Soteratkaisu on yksi alue, jolla säästöjä luvataan, mutta onko tämä lupaus tempaistu vain hatusta. Luotettavat selvitykset puuttuvat. Koko Soteratkaisu on vielä monen oven ja päätöksen takana. Kuntakenttäkin on nousemassa yksityistämistä vastaan. Tuore sosiaalibarometri kertoo, että kolmannes kunnista on palauttanut sosiaali- ja terveysalan ostopalveluja omaksi tuotannoksi. Yleisimmiksi syiksi kerrotaan laatuongelmat ja kustannussäästöt. Yli puolet kertoo ostopalveluiden laadussa olleen ongelmia, ja ostaminen on lisännyt kustannuksia neljän viime vuoden aikana.
Kilpailu ja kilpailutus ei ole sellainen taikasana, että sen käyttöön on tarpeen rynnätä ilman perusteellista harkintaa ja tutkimusta. Höökitäänkö Sotea nyt liian hätäisesti ja hutiloiden kasaan ja kaikkia näkökohtia ei oteta huomioon? Sitä kysyn ja kaipaan päättäjille viisautta.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti