maanantai 31. lokakuuta 2011

Terveisiä kirjamessuilta!

 
Mitä on olla invalidi?
 
Onpa hankala tilanne, kun minulla ei ollut käytettävissä sähköpostiyhteyttä  eikä nettiä. Minulla oli se tilanne koko viikonlopun ajan. Olin invalidi.
 
Odotin malttamattomasti  yhteyksiä. Se kertoo myös riippuvuudesta.
 
Et voi tehdä mitään. Vasta kun sinulla on yhteys, voit toimia, elää ja vaikuttaa normaalisti.
 
Nyt voit taas toimia. Ja kirjoitan.
 
Terveisiä kirjamessuilta
Siellä tapaa kirjailijoita ja ystäviä ja tuttavia
 
Olin viikonlopun kirjamessuilla Helsingissä. Tapasin hyviä ystäviä ja tuttuja. Antoisaa ja virkistävää.
 
Tapasin Jussi Lähteen ja ostin hänen uuden kirjan Napit vastakkain. Sain sen  Jussilta omistuskirjoituksella.
 
Jussi sanoo ensimmäisellä sivulla: Suomi ei ole demokratia. Suomi on byrokratia.  Jussi sanoo omistuskirjoituksessa: Syksyllä 2011, kun satiiri oli pudota todellisuuden jalaksilta. Se on laittamattomasti sanottu! Suomi ei todellakaan ole demokratia. Suomi on byrokratia! Hyvä Jussi!
 
Napit vastakkain on Jussi Lähteen toinen romaani. Hyvä kirja.  Jussi Lähde kirjoittaa kansavallan ja politiikan kommelluksista HENKILÖKOHTAISTEN KOKEMUSTEN KAUTTA. Uskottavan tuntuista, tapahtuneen makuista kertomusta politiikasta, menestyksestä ja tappiosta. Sellaistahan politiikka on nousua  ja lasku uhkaa aina. Päähenkilö menestyy ja nousee ministeriksi. Miten tämä tapahtuu selviää lukemalla kirja. Mielenkiintoisesti kirjoitettu.  251 sivua.
 
Jussi Lähde: Napit vastakkain. Jussi Lähde ja kustannusyhtiö Paasilinna. Painopaikka Bookwell Oy, Juva 2011. Messuhinta 20 euroa.
 
Jussi Lähde on politiikan tuntija. Hän on kirjoittanut teoksen Politiikka- suomi sanakirja. Tuppeensahattuja ja erikoishöylättyjä ilmaisuja politiikan saralta. Lähde kysyy, mitä poliitikko tarkoittaa, kun hän lupaa harkita, tutkia tai edistää asiaasi. Entä mitä tarkoittavat pyjamantaskupuhe, nahkurin orret tai karvapersedemari?
 
Politiikka- suomi- sanakirja paljastaa, mitä, politiikan kielikuvat tarkoittavat tai peittelevät. Kirja on tarkoitettu kaikille suomalaisille, joita politiikka kiinnostaa, itkettää ja naurattaa.
 
Jussi Lähde on toiminut  presidentin kansliassa tiedottajana, osallistunut presidentinvaalikampanjoihin sekä työskennellyt mediassa. Lähde on myös yksi maan blogisteja.
 
Jussi Lähde: Politiikka- suomi sanakirja. Tuppeensahattuja ja erikoishöylättyjä ilmaisuja politiikansaralta. Kustannusosakeyhtiö Paasilinna 2009. Painopaikka Otavan kirjapaino. Keuruu 2009. Sivuja 143.
 
Selviytymisopas Savossa
 
Kustannusosakeyhtiö Paasilinnalta on myös  kirja Selviytymisopas Savossa. Toimittajina Seppo Roth  ja Olavi Rytkönen. Painopaikka Kariston kirjapaino Oy Hämeenlinna 2010. Tosi on, että voidaan kysyä, mitä on savolainen huumori. Siitä on leikki kaukana.
 
Kirjoittajat antavat perustietoa vieraasta kulttuurista nimeltään savolaisuus. Lisäksi annetaan ohjeita muuttajille. Sanakirja esitellään ja tavallisimmat fraasit turisteille. Murteen olemusta pohditaan. Kaikkee ne kertovat eli esitellään parhaimmat savolaisvitsit . Ja huonoimmat. Listataan Savon parhaat matkakohteet. Kirjailija Lasse Lehtinen kertoo totuuden savolaisuudesta ja paljastaa, miksi savolaisuus on hänelle siunattu asia. Esitellään suurimmat savolaiset  eli Suomen historiaan merkittävästi vaikuttaneet savolaiset. Lopuksi on loppukoe eli visailu, joka keskittyy murresanoihin. Puukko ja haava kirjailija Kari Hotakainen jättää kylmät jäähyväiset Savolle.
 
Seppo Rooth kertoo mukavasti ja kansanomaisesti  perustiedot Savosta. Näillä tiedoilla ehkä jo selviää loppukokeesta.
 
Maailman napa on kuopiolaisten mielestä Puijon torni.  Se on helppo todeta menemällä tornin yläkerroksen ravintolaan. Kun katsoo ikkunasta ulos, sen huomaa. Vain torni pysyy paikoillaan. Maailma pyörii sen ympäri.
 
Savon murre on tapa tuhota sivistynyt keskustelu. Kysy Savossa: Paljonko kello on? Luuta vailla nahka. Tai että viisikymppiä ilman rannetta.
 
Kysy savolaiselta talvella, että onko täällä Savossa talvella aina näin paljon lunta. Ei oo, vastaa savolainen. Jos kysyt, milloin sitä on sitten vähemmän, niin savolainen sanoo että kesällä.
 
Yhteisössä savolaiset ovat kuin valkosipuli. Sopiva määrä antaa ruoalle makua, mutta sitä ei pidä laittaa liikaa.
 
Yksi savolainen coctail- kutsuilla on eksoottinen lisä. Kaksi savolaista on sosiaalinen ongelma. Kolme savolaista on Seppo Kääriäisen tupailta.
 
Mikä on Iisalmessa  parasta? Ohitustie.
 
Savo on mukava turistimaakunta. Kansainväliseen meininkiin tottuneet valittavat, että Savossa ei juuri tapaa maksullisia naisia. Asian myönteinen puoli on, että Savossa naiset antavat ilmaiseksi.
 
Kalastus kannattaa erityisesti Savossa. Menepä kysymään järvellä soutavalta äijältä, että tuleeko kalaa. Äijä vastaa, että tulloo, ja vielä on omat katiskat kahtomatta.
 
Savolainen kunnallispolitiikka on tunnettua siitä, vaikka ajatus saattaa katketa, puhe ei koskaan. Ehkä siitä on tullut se maine, että savolainen politiikka on paskanjauhantaa tai tyhjänjauhantaa.
 
Yleisesti voisi vielä mainita, että Savossa ilmoja ja vettä piisoo. Hauska kirja, jossa on siteeksi asiaa
 
Mikko Lund

perjantai 28. lokakuuta 2011

Väestön ikääntymiseen vastattava ennen kuin siitä tulee ongelma

Minulla oli ongelmia yhteyksissä. Sähköposti ei toiminut eikä nettiyhteys pelannut. Lähden lauantai-aamuna Helsingin kirjamessuille ja palaan maanantaiksi. Ehkä yhteydetkin saadaan siihen mennessä toimimaan. Hyvää viikonloppua kaikille!
Nyt kirjoitan vanhustenhoidosta.

Väestön ikääntymiseen vastattava ennen kuin siitä tulee kustannus

Riihimäen kuten muidenkin kuntien tulevaisuuden ongelma on väestön voimakas ikääntyminen. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan yli 65- vuotiaiden määrä kasvaa vuoden 2010    4851 henkilöstä  vuonna 2040   10 040 henkilöön Riihimäellä. Yli 65 – vuotiaiden määrä tulee siis 30  vuodessa yli kaksinkertaistumaan. Väki vanhenee voimakkaasti tulevan 30  vuoden  aikana. Miten selviämme tästä haasteesta?

Vuoden 2008 lopussa sataa työikäistä kohti oli 50,3 huollettavaa. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle tulee tilanne heikkenemään rajusti. Vuoteen 2016 mennessä huoltosuhde ylittää ennusteen mukaan 60 huollettavan tason. Vuoteen 2026 mennessä huoltosuhde  nousisi jo yli 70 tason. Kehitys johtuu pitkään jatkuneesta syntyvyyden vähäisyydestä ja eliniän kasvusta.

Pidentynyt elinikä tarkoittaa tulevaisuudessa yhä enemmän eläkeikäisiä. 65 vuotta täyttäneiden määrän ennustetaan nousevan nykyisestä 900 000 henkilöstä noin 1,6 miljoonaan vuoteen 2040 mennessä. 85 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien  määrän  ennustetaan lähes nelinkertaistuvan nykyisestä.

Väestön ikääntyminen  ja sairastamisen lisääntyminen aiheuttavat palvelujärjestelmille kovan haasteen. Kustannusten lisääntyminen   on  mm. asia, joka pakottaa maalaiskuntia liittymään kaupunkikuntiin.

 Pääkaupunkiseutu  ja  suuret kaupunkiseudut, kuten Tampere, Turku, Jyväskylä, Kuopio ja Oulu  näyttävät selviytyvät ikääntymisen haasteesta muita paremmin. Tämäkin toimii perusteena sille, että meillä on oikeasti etsittävä isompaa kuntakokoa. Isommat kaupungit selviävät palvelujen järjestämisestä ja tarjonnasta paremmin.

Nyt ennen kuin ikääntyminen näkyy palvelutarpeessa, aika on käytettävä sen pohdintaan, miten palveluja tulee uudistaa ja mikä on uudelleenarvioinnin tarve.

Laitospalveluista halvempiin avopalveluihin

Riihimäki kuten moni muukin kunta on harjoittanut laitospainotteista vanhuspolitiikkaa. Se tulee tunnetusti kalliiksi. Nyt laitospaikkoja vähennetään ja se on hyvin perusteltu hanke. Vuonna 2006 vanhainkotipaikkoja oli  143  eli 6,6 % 75- vuotta täyttäneitä kohti. Vuonna 2010 vanhainkotipaikkoja on 106  eli 4,7 %  75 – vuotta täyttänyttä kohti.

Perusturvan vanhuspalveluissa tulisi selvittää, mitä ovat tulokselliset ja aktivoivat Riihimäen avopalvelut, jotka vastaavat erilaiseen palvelutarpeeseen  ja toimivat ennaltaehkäisevästi,  mutta estävät  laitossijoituksen.

Riihimäellä on käytössä kotipalvelu, jota vuonna 2010 sai lähes 500 kotitaloutta. Ateriapalveluja sai 259 asiakasta, kylvetyspalveluja 30, siivouspalveluja 11,  turvapalveluja 14, kuljetuspalvelua 107, lounassetelit 14, pyykkipalvelu 24, asiointipalvelut 265 ja omaishoidon tuki 148 asiakasta.

Avun tarvetta on moninaista. Varsin monelle apua pystytään järjestämään. Perusturvan tulisi kriittisesti arvioida, miten palvelut vastaavat kaupunkilaisten tarpeeseen.

Kustannusten vähentämisen kannalta tulisi selvittää ennaltaehkäisevä toiminta, jolla saadaan aikaan tuloksia. Painopistettä tulisi kohdistaa  sellaiseen ennaltaehkäisevään toimintaan, joka tuottaa tuloksia.

Vanhustenhoito kriisissä

Eduskunnan oikeusasiamies Riitta- Leena Paunion lääninhallituksilta pyytämässä raportissa vanhusten huonon hoidon yhtenä syynä pidettiin liian vähäistä henkilöstöä. Vanhustenhoito on paikoin surkeassa jamassa. Vanhusten liikkumista on rajoitettu tarpeettomasti. Vanhuksia ylilääkitään mielialalääkkeillä. Ruokailussa on puutteita. Hygienia on puutteellista.
Tapaukset ovat yksittäisiä, joita ei uskoisi esiintyvän vanhustenhoidossa. Asiantilaa selittää henkilöstöpula.

Riihimäellä vanhustenhoito on keskittynyt laitoshoitoon. Suosituksiin perustuen pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien vanhusten osuutta on vähennettävä nykyisestä  3 prosenttiin. Tehostettua palveluasumista, omaishoitoa  ja vanhusten päivätoimintaa ja erilaista muuta toimintaa on lisättävä.              Perusturvalautakunta on suuntaamassa toimintaa tähän suuntaan.

Kirjauksenmäen palvelukeskuksen henkilöstöä on lisättävä. Henkilöstövajaus aiheuttaa turhaa ylikuormitusta, uupumusta ja sairaspoissaoloja. Asiaan on saatava korjaus jo ensi vuoden budjetissa.

Ikäihmiset haluavat asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Tarvitaan uusia tukimuotoja ja palveluja. Tarvitaan myös innovatiivisia kodinomaisia palvelumuotoja, jotka korvaavat pitkäaikaishoidon laitoksissa. Vastaavanlaisesta toiminnasta on kokemuksia Ruotsissa ja Tanskassa. Voitaisiinko niistä ottaa oppia?

Mikko Lund



Riihimäellä ongelma


RIIHIMÄELLÄ  ONGELMA
Riihimäen virkamiehet ja johtavat luottamushenkilöt ampuvat yhdessä huhua alas

Mistä on kysymys?


Aamuposti (27.10.2011) kertoi  ”Riihimäellä huhuja kitkasta kaupungintalolla”. Aamupostin korviin tullee huhun mukaan viesteissä väitettiin ristiriitojen jo haittaavan asioiden hoitoa, mikä olisi saanut luottamusmiehet pitämään kriisikokousta.

-         Mitään kriisikokouksia ei ole pidetty, se on varma, sanoo kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kirsti Tolvanen.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kai Heimonen (kok)  sanoo lehdessä, ettei hän kommentoi eripuraa.

-         En tiedä, mistä tuollainen huhu on lähtenyt liikkeelle. Jos huhussa olisi perää, ”silloin olisi tosi tarkkaan mietittävä, mitä sanotaan, mutta en pysty kertomaan tai vahvistamaan mitään, sanoo Heinonen.

Yhtä tietämättömäksi tekeytyvät myös virkamiehet. Tolvanen ei halua kommentoida huhua, jonka mukaan erityisesti  kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokasen ja  hallintopäällikkö Jussi Savolan väleissä on jotakin kitkaa. Savola hämmästyy väitteestä, mutta ei halua kommentoida asiaa.

-         En tietenkään ole kenenkään kanssa riidoissa. En tässä asemassa voisikaan olla, vastaa kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen.

Aamuposti kertoo, että vastikään Hyvinkäällä huhuiltiin kaupungintalon huonosta ilmapiiristä.

Voi näitä Riihimäen virkamiehiä ja johtavia luottamushenkilöitä!

Ensimmäiseksi minusta olisi tässä tilanteessa  tarpeen olla rehellinen. Ja rehellisesti myöntää, että ongelmia on.

Riihimäen kaupungin talous on pahasti kuralla. Kaupunki on ylivelkaantunut  eikä kykene huolehtimaan veloistaan. Kaupunkikuvassa ja kaavoituksessa, sote- palveluissa, vanhuspalveluissa ja työllisyydessä on suuria ongelmia.  

Sitten kaupungin virkamiehet ja johtavat luottamushenkilöt saavat sattumalta yhteisen vihollisen   -  huhun, joka kaataisi koko valtajärjestelmän. Mutta ei mitään.  Yhdessä  ryhdytään  ampumaan  huhua alas!

Kuka uskoo?  Ei savua ilman tulta. Miten paljon Riihimäellä muuten peitellään ja salataan?

Tämä uutinen ja sen käsittely  on esimerkki Riihimäellä rehottavasta Hyvä Veli ja Hyvä  Sisko-  järjestelmästä, jossa mankeli pyörittää  ”musta on valkeaa ja valkea on mustaa”. Kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen kaunistelee työkseen ja luottamushenkilöt  luottavat ja vaikenevat.

Miten  paikallispoliitikot  kuvittelevat selviytyvänsä  salailulinjalla. Hämeenlinnan hallinto- oikeus kumosi  Riihimäen kaupungin poistopäätöksen. Olisi  voinut uskoa, että  hallinto-oikeuden  päätöksen jälkeen  virkamiehet ja luottamushenkilöt perehtyvät päätökseen ja ottavat opikseen, mutta nämä päättivät valittaa KHO:teen. Kattia kanssa. Riihimäen kaupunginhallitus ei  osannut alkeellistakaan perustelua, miksi päätökseen pitäisi saada muutos.

Elä  sitten vaieten ja porukkaan vihkiytyen tämän eliittiväen kanssa!


Mikko Lund

torstai 27. lokakuuta 2011

Kunnat varautuneet heikosti muutoksiin ja tulevaisuuteen

KUNNAT VARAUTUNEET HEIKOSTI MUUTOKSIIN JA TULEVAISUUTEEN
Taantuma paljastaa johtamisen puutteet
Riihimäellä tilanne kärjistynyt

Kuntajohtamisen kolme tärkeintä kehittämiskohdetta ovat johtamisen ja päätöksenteon asiantuntevuus ja tehokkuus, varautuminen äkillisiin muutoksiin sekä työnjako virkamiesjohdon ja poliittisen ohjauksen välillä. Tämä käy ilmi Aspectum Oy:n KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiölle tekemästä tutkimuksesta. Kyselyyn vastasi yli 2000 valtuutettua ja kuntajohtajaa toukokuussa 2009.

Tärkeimmät lähtökohdat kunnan johtamisen kehittämiseen ovat kunnan koosta ja vastaajan asemasta riippumatta toimintaympäristön ja sen muutosten hallinta, kuntatalouden kiristyminen sekä sosiaali- ja terveysalan kasvava palvelutarve.
Valtuutetut ja kuntajohtajat antoivat yleisarvosanaksi kunnan johtamisesta 7,29. Myönteisimpiä olivat kuntajohtajat (8,04) ja kriittisimpiä valtuutetut (7,16).  

Yhdistettäessä vastaajien taustatekijät myönteisimmin kunnan johtamisen tilan näki kunnalla töissä oleva, yli 50-vuotias, vähintään toisen kauden valtuutettu alle 6000 asukkaan kunnasta (Pohjanmaalta). Kriittisin puolestaan oli alle 30-vuotias, työtön, ensimmäisen kauden valtuutettu (Kymenlaaksosta).

Kuntajohtamisen vahvuudet ovat kuntien selkeästi määritelty visio ja strategia sekä tosiasiatieto päätöksenteon pohjana. Kunnan toiminnan kehittämisen painopistealueet ovat hyvin selvillä. Muutosvoimat ja riskit on tunnistettu.
Vähiten tärkeinä johtamisen osa-alueina pidettiin yhteistyön tuloksellisuutta naapurikuntien sekä valtion alue- ja paikallishallinnon kanssa. Strategia ei myöskään ohjaa yhteistyötä kunnan sisällä. Yhteistyö kunnan ja kunnassa toimivien sidosryhmien välillä ei ole avointa ja tehokasta.

Riihimäki ei ole kyennyt uudelleenarviointiin

Maan hallitus tulee tekemään kuntarakenteen uudistuksen, joka nostaa kuntaliitoksen esille myös Hyvinkäällä ja Riihimäellä.  Tähän on alueen kehitysnäkymien valossa suoranainen tilaus. Hyvinkään ja Riihimäen talousalue kaipaa vetovoiman ja kilpailukyvyn parantamista. Yksi parhaimmista keinoista tähän olisi kuntaliitos.

Riihimäen kaupunginjohtaja totesi (Aamuposti 23.6. ), että Hyvinkään ja Riihimäen yhdistymisessä ei ole järkeä. Edesvastuuttomasti Keskiruokanen torjui kuntaliitoksen myös vuonna 2007, vaikka liitoksen selvitysmiehet Kauko Aronen ja Pentti Meklin osoittivat liitoksen tarpeelliseksi ja taloudellisesti välttämättömäksi.

Kuntaliitosselvitys ennakoi  Riihimäen ja Hyvinkään seudun kuntien ylivelkaantumisen ja tulevaisuutta uhkaavan kestävyysvajeen. Keskiruokanen yhdessä muiden kuntajohtajien kanssa torjui kuntaliitoksen. Poliitikot nielaisivat virkamiesten heikon esityksen.

Nyt ollaan taantumassa ja tarvittaisiin vahvaa kuntataloutta. Kuntaliitos olisi antanut valtion porkkanarahojen kanssa paremman liikkumavaran selvitä  taloustaantumasta. Keskiruokanen  ja muut kunnanjohtajat pitäisi laittaa kanteella vastuuseen virkatoimistaan ja talouden vaikeuttamisesta.

Alueen kuntien kilpailu syö mahdollisuuksia selviytyä tulevaisuuden haasteista. Professori Hautamäki sanoo, että kilpailun sijasta tulisi luoda olosuhteet, jossa metsästetään asukkaiden ja yritysten innovaatioita ja kumppanuutta. On kyettävä käyttämään hyödyksi koulutettujen ihmisten into ja osaaminen. Tarvitaan uusi kuntaliitos, HYRI- kaupunki, joka antaa ihmisille ja yrityksille yhteisen maalin.

Riihimäen kaupunginjohtaja ja Riihimäen kaupunginhallitus  eivät ole kyenneet uudelleenarviointiin. Riihimäen ja sen asukkaiden etu olisi maakuntarajaesteiden pikainen poistaminen, mutta se olisi myös koko Hyvinkään seudun etu. Samalla tulee järjestää uusiksi vaalipiiri, sairaanhoitopiiri ja maakuntarajat. Paikallispoliitikot  ovat antaneet kaupunginjohtajalle turhan suuren vallan. Nyt olisi jo aika nähdä, että Seppo Keskiruokasella ei ole visiota Riihimäen kaupungille, sen asukkaille  eikä Riihimäen  seudulle.

Mikko Lund

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Kolmen kunnan liitos ei riitä ja toimi

Kolmen kunnan  liitos ei riitä ja toimi


Kaupunginvaltuutettu   Eija Aittola  (kok) esitti (Aamuposti 19.10) valtuutetun puheenvuorossaan  Riihimäen seudun kuntaliitosta  kolmen kunnan , Riihimäki, Hausjärvi ja Loppi, pohjalta.  Esille tulo oli hyvä sen vuoksi, että se  osaltaan rikkoi  Riihimäen seudun kuntapäättäjien mykkäkoulua.  Päättäjiltä on ollut vaikea saada asiaan mitään kantaa. Päättäjät ovat työkseen vaienneet.
Aittolan ehdotus ei  päätä huimaa. Se on tismalleen sama, jota Riihimäen kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen (kok)  on  työkseen esittänyt. Hämeen Sanomissa 25.10. paljastui  Aittolan suulla, että se on myös kokoomuksen valtuustoryhmän kanta.
Keskiruokasella on hätä, että häneltä menee kuntauudistuksessa virka.  Hänellä  on pelissä oma  etu. Hän ei näe kaupungin ja riihimäkeläisten etua.
Aittolan ehdotusta ei voi pitää kaksisena.  Puoluetoveri on tukemassa puoluetoveria. Tämä on inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta mitään hyväksyttävää siinä ei ole. Aittolan ehdotus tukee vain Keskiruokasen  virkapallia. Ehdotuksessa jää huomiotta Riihimäen kaupunkilaisten etu.
Aittola ei näytä ymmärtävän mitään kuntataloudesta.  Kolmen velkaisen ja investointikyvyttömän kunnan laittaminen yhteen  syöksee  Riihimäen seudun kunnat lopullisesti konkurssiin. Kunnat ovat ylivelkaisia. Kunnat ovat  jo etukäteen jättäneet kuntapalvelut  tulevien sukupolvien hoidettaviksi. Verot ja maksut ovat  maan kärkipäätä. 
Kolmen kunnan liitos ei tuo riittävän elinkelpoista ja vahvaa uutta kuntaa. Sen takia  tavoite on otettava  pitemmälle.  On lähdettävä   vähintään  neljän kunnan  liitosajatuksesta, jonka keskeisin kunta olisi Hyvinkää.  Keskeisimmäksi   tämän lähes 100 000 asukkaasta koostuvan uuden  kaupungin  tavoitteeksi tulee ottaa elinkeinojen edistäminen ,  työllisyyden parantaminen   ja verotulojen kasvattaminen. Tällainen kuntakoostumus vastaisi kaikkein parhaiten  Riihimäen kaupungin ja kaupunkilaisten etuun.
On oltava todella huolissaan Hyvinkään ja Riihimäen seudun  kilpailukyvystä. Sitä ei saada paranemaan  toiveilla. Se pitää lunastaa   kilpailukykyä parantavilla teoilla. Yksi uusi ja kokeilematon keino  on riittävän suuri uusi kaupunki. Se toisi alueelle  uusia ihmisiä ja uutta pääomaa, parempaa työllisyyttä ja suurempia  verotuloja.
Tulevaisuudesta huolta kantavat eivät voi sallia tällaisen mahdollisuuden menettämistä. Sen  takia  Eija Aittolan  ja hänen kanssaan samoin ajattelevien  on syytä  tulla isomman kuntaliitoksen kannalle.

Turvallisuustilanne muutti ministerin matkasuunnitelmia

Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) on joutunut muuttamaan matkasuunnitelmiaan Afrikassa huonon turvallisuustilanteen takia. Hautalan piti matkustaa Etiopiasta Keniaan Nairobiin, mutta suomalaisviranomaisten suositusten perusteella ministeri suuntaa Sansibariin Tansaniaan.
Kehitysministerin matkasuunnitelmien taustalla on Suojelupoliisin, valtioneuvoston kanslian ja paikallisen lähetystön tekemä suositus.
Rajoitusta perustellaan Kenian tilanteen vaarallisuudella.
Ministeri pitää valitettavana matkasuunnitelmien muutosta. Hän olisi mielellään matkustanut Keniaan ja tutustunut siellä muun muassa pakolaisleireillä olevien somalialaispakolaisten tilanteeseen.

Mikko Lund

tiistai 25. lokakuuta 2011

Galluppien ennakkosuosikin paine kiusaa Niinistöä

Galluppien ennakkosuosikin  paine  kiusaa Niinistöä

Viime lauantaina kokoomuspuolue sitten asetti  Sauli Niinistön presidenttiehdokkaakseen. Ennakkosuosikilla  on suosikin paineita  ja se on näkynyt Niinistön puheissa ja linjauksissa.
Ensinnäkin jokaiselle on selvää, että pelkästään kokoomuksen äänet eivät riitä tekemään Niinistöstä  Suomen tasavallan presidenttiä. Niinistö onkin pyrkinyt  selvästi eroon kokoomuksen  tuoksuista ja hajuista.
Linjapuheessaan lauantaina Sauli Niinistö ei kannata  Nato- jäsenyyttä. Niinistö on kiusaantunut  ja valittaa, että   Nato- jäsenyyttä yritetään vaali vaalilta tunkea hänen kurkustaan alas. Kokoomus on taatusti Naton  kannalla. Niinistö  uskottelee  jo vähän harmistuneenakin, että  hän ei ole.

Puheessaan Niinistö ilmoittautuu  ainakin  yhteisen hyvän ja  pohjoismaisen mallin ja arvoyhteisön kannattajaksi. Niinistö tekee selväksi, että se erottuu yhä selkeämmin edukseen lähes kaikissa kansainvälisissä  vertailuissa.
Niinistö kaipaa, että Suomi kohtaa Venäjän  sellaisena kuin se on tänä päivänä. Hyvä naapuruus perustuu siihen, että osapuolet kuuntelevat toisiaan ja  toistensa huolia niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Myös Euroopan Unionin tulee asemoitua  uuteen maailmaan. Luonnollinen suunta on yhteistyö Venäjän kanssa.

Niinistön menestyksen arvellaan perustuvan henkilökuvaan vastuullisesta, rehellisestä ja selkärankaisesta miehestä. Kirsti Piha on uskaltanut huomauttaa toisenlaisesta Niinistöstä, joka on toisinaan ärtyisä, töksäyttelevä ja hankalakin.
Viime viikon perjantaina Niinistö osallistui yrittäjäpäivien ehdokastapaamiseen. Monelle yrittäjälle taisi tulla pettymys siinä, että Niinistö ei ollutkaan   niin ylivoimainen  galluppien kuningas  kuin hänen kuviteltiin olevan.
Näin tulee toimimaan kaikki muutkin tulevat keskustelut. Ennakkosuosikki itse ja hänen kannattajansa saavat  varautua pettymykseen. Tasavallan presidentin tärkein tehtävä on ulkopolitiikan johtaminen. Kun aletaan puhua tästä, Niinistölle voi käydä kuin Riitta Uosukaiselle  - kannatus karisee.
Sen sijaan   Suomen ulkopolitiikan hallitsevilla Paavo Lipposella ja  Paavo Väyrysellä   on vain voitettavaa kampanjassaan. 

Lipponen kokoaa suvaitsevaisuuden kansanliikettä
SDP:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen puhui Turussa Varsinais- Suomen sosialidemokraattisen piirin kokouksessa. Lipponen kaipasi suvaitsevuutta ja halusi sen myös esiin. Lipponen tuomitsi demokratian halveksijat eduskunnassa, arkipäivän kiinnikäymiseen vähemmistöihin ja maahanmuuttajiin jopa fyysisesti. Hän sanoi, ettei halua olla mikään sivustakatsoja siinä, mitä maassa tapahtuu. 
Lipponen odottaa Timo Soinilta irtisanoutumista äärioikeistosta.
Se ei riitä, että Soini heittäytyy selälleen ja sanoo, että taas meitä lyödään.
Perussuomalainen puolue ei ole äärioikeistolainen. Se on protestipuolue. Sen äänestäjiä pitää kunnioittaa. Mutta puolueessa on selvä äärioikeisto ja ja niin kauan kuin Timo Soini ei tästä selkeästi sanoudu irti, hänellä on ongelma, ja meillä on ongelma.
Pitää tarjota sitä rakentavaa vaihtoehtoa ja mennä kiinni todellisiin suuriin ongelmiin, työttömyyteen ja syrjäytymiseen, sanoi SDP:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen Uutispäivä  Demarin  mukaan.

Mikko Lund




maanantai 24. lokakuuta 2011

Oikeistopopulismi teki läpimurron Suomeen jo kuntavaaleissa

Oikeistopopulismi teki läpimurron Suomeen jo kuntavaaleissa

 

Pohdin viikonloppuna maailman menoa. Yritin löytää mielessäni  selitystä perussuomalaisten kannatukselle. Rehellinen kun on itselleen oivaltaa ja huomaa asioita, jotka muuten voisivat jäädä huomaamatta. Oikeistopopulismi teki läpimurron Suomeen jo kuntavaaleissa. Sain selville, että emeritusprofessori Tuomo Martikainen oli itse tykönänsä pohtinut asiaa:  "ihmiset ovat tyytymättömiä siihen, että oikeita isoja asioita on ratkaisematta". Ehkä juuri YK- päivänä tähän asiaan on hyvä kiinnittää huomiota.

 

Helsingin Sanomissa 28.10.2008 professori Tuomo Martikainen antoi haastattelun ja katsoi, että perussuomalaisten huikea vaalivoitto kuntavaaleissa merkitsee oikeistopopulismin jonkinasteista läpimurtoa myös Suomeen. Maailmalla oikeistopopulistiset liikkeet ovat olleet "iso juttu" jo pitkään. "Ihmiset ovat tyytymättömiä siihen, että oikeita isoja ongelmia on ratkaisematta", politiikan professri selittää perussuomalaisten nousua. Tästä näkökulmasta kuntavaaleja voi pitää myös protestivaaleina.

Perussuomalaisten nousun takaa Martikainen erottaa ennen kaikkea ulkomaalais- ja maahanmuuttokysymyksen, joka on ollut keskeinen tekijä oikeistopopulismin nousussa myös Norjassa ja Tanskassa.
 Maahanmuuttoon liittyy ihmisten mielissä paljon muita ratkaisemattomia ongelmia, esimerkiksi katujen turvattomuus, rikollisuus ja huoli työpaikoista, ja ne ovat lisätekijöitä perussuomalaisten kannatuksen kasvussa.

Maahanmuuttopolitiikkaa on Martikaisen mielestä hyssytelty. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinikin on puhunut asiasta varovasti, mutta ongelma muhii pinnan alla. Maahanmuuttoon liittyy ihmisten mielissä paljon muita ratkaisemattomia ongelmia, esimerkiksi katujen turvattomuus, rikollisuus ja huoli työpaikoista, ja ne ovat lisätekijöitä perussuomalaisten kannatuksen kasvussa.

Martikaisen arvion mukaan perussuomalaiset ovat verottaneet Sdp:n kannatusta erityisesti perinteisillä teollisuuspaikkakunnilla muun muassa työllisyyskysymyksen takia ja keskustaa maaseudulla protestiksi EU-asioiden hoidolle. Maahanmuuttopolitiikka hiertää ihmisiä erityisesti kaupungeissa.

"Uudet liikkeet eivät nouse maaseudulta", Martikainen selittää.

Professori muistuttaa, että oikeistopopulistiset liikkeet kehittävät voimansa yleensä paikallistasolla, jossa ulkomaalaisten läsnäolo tuntuu konkreettisesti. Vuoden 2011 eduskuntavaaleihin mennessä Soinin vetämä liike saattaa kasvaa merkittäväksi myös valtakunnallisella tasolla, Martikainen arvioi.   Näinhän on tapahtunut.

"Entiselleen tästä ei palata. Paha uni on nyt täällä. Näin suuri kannatus on pakko noteerata", Martikainen sanoo.

Hänen mielestään maahanmuuttoon liittyvät ongelmat eivät poistu hyssyttelemällä.

Tanskassa oikeistopopulistit ovat jo päässeet asemaan, jossa hallitus joutuu tekemään vastapalveluksia. Siellä on muun muassa maahanmuuttopolitiikkaa kiristetty.

Onko maahanmuuttokielteisyys kuitenkin vasta nousemassa?

Kansan Uutiset on haastatellut Pertti Joenniemeä.

Tanskan kokemusten pohjalta erikoistutkija Pertti Joenniemi ennustaa, että maahanmuuttokielteisyys on Suomessa vasta alullaan. Pahempaa on tulossa.

 Pertti Joenniemi siirtyi reilu 15 vuotta sitten Tanskaan Kööpenhaminan rauhantutkimuslaitoksen palvelukseen. Joenniemen päätyö liittyy Tanskan ulkopoliittiseen identiteettiin. Siinä yhteydessä hän on joutunut paneutumaan perusteellisesti myös maahanmuuttokysymyksiin ja siirtolaispolitiikkaan, joita tutkija pitää keskeisenä identiteettipoliittisena kysymyksenä Tanskassa.

– Tanskallahan ei turvallisuuspoliittisten oppien mukaan ole vihollista, siis maata, joka uhkaisi Tanskaa. Maalla on toki edelleen sotavoimat ja puolustuspolitiikka, mutta niiden tehtävät ovat pelkästään kansainvälisiä ja niitä myös käytetään aktiivisesti. Tanska on ollut neljässä viidessä sodassa sitten 1990-luvun puolen välin ja Tanska ilmoittaa melko avoimesti, että sitten kun seuraava konflikti tulee, niin ilman muuta osallistutaan taas.

Se, että Tanska on menettänyt ulkoisen vihollisen, ”ulkoisen toisen”, on Joenniemen mielestä hyvin olennainen asia sen vuoksi, että identiteetti määritellään aina suhteessa johonkin toiseen.

– Sulla pitää olla joku, jota sä et ole ja sitä kautta tiedät, että olet olemassa. Siis et itse voi määritellä itseäsi, vaan tarvitset aina jonkun peilin, jonkun toisen. Tanskassa siirtolaisen hahmo, maahanmuuttajan hahmo on aika paljon se tämän hetken toinen, jota Tanska ei ole.

Tanskalaisen identiteettikeskustelun pohjalta on Joenniemen mielestä mielenkiintoista tarkastella myös Suomen tilannetta ja tulevaisuutta.

– Meillä Suomessa, voisi sanoa Luojan kiitos, on vielä se toinen, vastustaja, vihollinen paikallaan. Meillä on kansallinen itseymmärrys, jossa niin sanotusti tiedetään, että ryssä on ryssä ja sillä siisti. Meillä ei ole vielä samaa huolta kuin Tanskassa, ettei meillä enää olisi ulkoista toista. Meillä Suomessa on vakaa identiteetti sen takia, että me tiedämme, mikä me ei olla ja mikä meitä oletettavasti uhkaa.

– Tanskan kokemuksen pohjalta olettaisin, että jos Venäjä menettää uskottavuutensa Suomen kansallisessa keskustelussa sinä uhkaavana toisena, niin meillä on iso pulma. Siinä eivät mene uusiksi pelkästään miinakysymykset, aluemaanpuolustus ja asevelvollisuus, vaan pelissä on koko kansallinen identiteetti mitä syvemmässä määrin.

Joenniemellä on vahva näkemys siitä, mitä suomalaiselle maahanmuuttokeskustelulle voi tapahtua.

– Minun tulkintani mukaan meillä Suomessa maahanmuuttokeskustelu ja maahanmuuttokielteisyys ovat vasta alullaan ja todennäköisesti se saa vielä pahemmat ulottuvuudet. Jotta sen prosessin ymmärtäisi ja siihen kykenisi varautumaan, kannattaa tulla tutustumaan Tanskaan.

Pertti Joenniemen haastattelu julkaistiin Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 16.9.


Maahanmuuttokriitikot nousivat Soinin takana

Perussuomalaisten vaalimenestys ei selity pelkästään protestiäänillä ja puheenjohtaja Timo Soinin suursuosiolla. Soinin takana valtuustoihin nousi joukko maahanmuuttokriittisillä kannanotoilla profiloituneita ehdokkaita, joita esitteli Helsingin Sanomat 27.10.2008.
Pääkaupunkiseudulla maahanmuuttopolitiikan arvostelijoista valtuustoon nousi etunenässä helsinkiläinen Jussi Halla-aho. Sitoutumaton Halla-aho keräsi 2 916 ääntä, mikä oli 14:nneksi suurin äänipotti koko maassa.
Espoossa valtuustoon meni perussuomalaisten listoilta uutena valtuutettuna Teemu Lahtinen. Suomen Sisu -yhdistyksen yhtenä nokkahahmona tunnettu Lahtinen keräsi 428 ääntä.
Vantaalla maahanmuuttokriittisiä kannanottoja on esittänyt Johannes Nieminen. Hän meni Vantaan valtuustoon viimeisenä uusista valtuutetuista perussuomalaisten listalta.
Turussa maahanmuuttopolitiikasta runsaasti puhunut Maria Lohela sai 434 ääntä ja nousee uutena kasvona kaupunginvaltuustoon. Tampereella uutena valtuutettuna valtuustoon meni perussuomalaisten listoilta maahanmuuttokriittinen Heikki Luoto 300 äänellä.
Myös moni muu perussuomalaisten listoilta läpi mennyt ehdokas on erottautunut arvostelemalla nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa. Arvostelijoiden mukaan keskustelu aiheesta on "hyssyttelevää" eikä kipukohdista uskalleta puhua.
Kannanotot ovat herättäneet närää etenkin vihreiden ja Rkp:n riveissä. Puoluejohtaja Soini sai torjua rasismisyytöksiä vaalien alla ja joutui palaamaan samaan aiheeseen myös vaali-iltana.
Ääniharava Halla-aho ilmoitti puolestaan, että hänen tavoitteenaan on tehdä maahanmuuttopolitiikasta "salonkikelpoinen" puheenaihe. 

Mikko Lund

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Pekka Myrskylältä tutkimus nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella

 
 
 
Pekka Myrskylä: Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja
Työ ja yrittäjyys
12/2011
 
Ensinnäkin kiitokset kehittämispäällikkö Pekka Myrskylälle Tilastokeskuksesta nuorten tilanteen selvittämisestä tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan. Selvitys nostaa esille ongelmia ja nuorten syrjäytymisvaaran. Nuoria ei voida jättää oman onnensa nojaan. Nuorista tulee huolehtia, sillä ulkopuolisuudesta ja työttömyydestä sekä syrjäytymisestä kasaantuu yhteiskunalle aivan liian iso lasku. Lisäksi on syytä muistaa, että nuorissa on yhteiskunnan tulevaisuus!
Pekka Myrskylän tutkimus "Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella" perustuu tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoon. Tutkimuksessa arvioidaan, paljonko nuoria on työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella ja mitkä ominaisuudet heitä luonnehtivat. Yhteiskunnallisten järjestelmien ja palvelujen ulkopuolella olo voi olla syrjäyttävä asia, jolla on vaikutuksia koko nuoren eöinaikaan, mutta se voi olla vain väliaikainen tai myös luonteva ja arvostettu olotila.
Tutkimuksen mukaan ulkopuolisiksi jääneitä ja työttömiä nuoria on yhteensä 48 300, josta 7 700 on hoitovapaalla. Suurimpia riskejä jäädä opiskelun ja työmarkkinoiden ulkopuolelle on vieraskielisillä ja asunnottomilla ja pienin riski on vanhempiensa kanssa elävillä nuorilla. Vieraskielisillä nuorilla on vaara jäädä työelämän ja opiskelun ulkopuolelle moninkertainen kotimaisiin verrattuna.
Taantuman aikana erityisesti nuorten työttömyys on noussut korkeaksi. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että osa nuorista jää kaikkien yhteiskunnallisten instituutioiden ja palvelujärjestelmien ulökopuolelle.
Ulkopuolisiksi ja työttömiksi jääneitä nuoria on seurattu vuodesta 2003 vuoteen 2008. Seuranta paljastaa, että 19 prosenttia nuorista on suorittanut jonkin tutkinnon tai opiskelee edelleen. Nuorista 4 prosenttia on jäänyt hoitovapaalle ja 7 prosenttia muuttanut maasta. Nuorista 30 prosenttia on työssä ja 36 prosenttia työttömänä tai ulkopuolisena, loput eläkkeellä tai armeijassa.Ulkomaalaistaustaisista jopa 20 prosenttia on poistunut maasta. Tutkinnon suoritti ulkopuolisista ja työttömistä vain vajaa viidennes.
Opiskeluhalut vähevät iän karttuessa. 16- vuotiaista ulkopuolisista nuorista noin 55 prosenttia suoritti tutkinnon viiden seurantavuoden aikana, mutta 25- vuotiaista enää 15 prosenttia. Tämä merkitsee sitä, että työttömiksi ja ulkopuolisiksi päätyneistä 80 prosenttia ei koskaa suorita perusastetta korkeampaa tutkintoa. Opiskelu voisi kannattaa, sillä tutkinnon suorittaneista jopa 60 prosenttia on työllistynyt.
Ulkopuolisten nuorten tulotaso on hyvin heikko. Työvoiman keskitulot on 32 200 euroa. Nuorten työttömien suomalaismiesten keskitulot ovat 11 900 euroa, viraskielisten miesten 9 400 euroa. Työttömien tulotaso on noin puolet työvoiman tulotasosta ja muuten ulkopuolisten taas puolet työttömien tulotasosta.
Kotitaustalla on suuri merkitys aikuistuvan nuoren alkutaipaleella. Opiskelun ulkopuolelle ja työttömäksi jääneiden nuorten vanhemmatkin ovat keskimääräistä heikommin koulutettuja ja he kuuluvat alimpiin sosiaaliryhmiin. Runas kolmannes vanhemmistakin on ollut työtön tai ulkopuolinen.
 
Työvoimapoliittiset toimenpiteet ehkäisevät nuorten syrjäytymistä
Niistä nuorista, jotka vuonna 2003 osallistuivat työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, oli viiden vuoden jälkeen ulkopuolisina tai työttöminä enää 23 prosenttia. Myös heidän menestymisensä työmarkkinoilla oli selvästi parempi kuin niillä työttömillä tai työvoiman ulkopuolisilla, jotka eivät toimenpiteissä olleet mukana.

Työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistuneet tai esim. työharjoittelussa ja palkkatuetussa työssä olleet suorittivat enemmän tutkintoja kuin muut työttömät tai ulkopuoliset.

Keskustelu em. ilmiöstä on jo johtanut mm. yhteiskuntatakuun kehittämiseen ja työpajatoiminnan kasvattamiseen. Työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö on tavoittanut näitä nuoria hyvin. Tuoreet tiedot valtakunnallisesta etsivän nuorisotyön kyselystä kertovat, että etsivän työn pidempiaikaista tukea sai 5 724 nuorta. Kokemukset etsivästä nuorisotyöstä ovat hyvät. Nuorisolakimuutoksella on edesautettu viranomaisten yhteistyötä. Nuoret ovat päässeet työhön ja koulutukseen ja tarvittaessa heitä on voitu ohjata jopa hoitoon.
Syrjäytyneisyydellä voi olla pitkät juuret
Ulkopuolisuus ei ole irrallinen ilmiö, vaan usein se kumpuaa nuorten heikoista lähtökohdista. Esimerkiksi huostassa olleen nuoren todennäköisyys olla työmarkkinoiden tai opiskelun ulkopuolella on 4–5 kertaa suurempi kuin kaikilla 15–24-vuotiailla nuorilla.

Ulkopuolisuus ja työttömyys siirtyvät ainakin osittain sukupolvelta seuraavalle. Ulkopuolisiksi jäävien vanhemmilla on yleensä vähän koulutusta.

Maahanmuuttajien riski syrjäytyä moninkertainen

Ulkopuolisista suuri osa on maahanmuuttajia. Maahanmuuttajien ulkopuolisuusriski on moninkertainen muihin nuoriin verrattuna. Suomalaisella yhteiskunnalla ei näytä olevan toimivia keinoja saada ulkopuolelle pudonneita takaisin opiskeluun ja työelämään.

Vaikeutta integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan ja työmarkkinoille ilmentää sekin, että 20 prosenttia ulkopuolisista ja työttömistä, pelkän perusasteen varassa olevista maahanmuuttaneista nuorista on viiden seurantavuoden aikana lähtenyt maasta.

Osalla ulkopuolisuus ja työttömyys pitkittyvät – osalla vain välivaihe

Vuoden 2003 kouluttamattomia ulkopuolisia ja työttömiä 18–29-vuotiaita seurattiin vuoteen 2008 ja katsottiin mihin he olivat päätyneet. Viiden vuoden kuluttua reilut 60 prosenttia oli siirtynyt pois ulkopuolisten ja työttömien joukosta.

Ulkopuolista kaikki eivät ole syrjäytymisvaarassa. He voivat mm. hoitaa omia lapsiaan tai vanhempiaan. Ulkopuolella olo on osalle nuorista vain välivaihe, he voivat esimerkiksi valmentautua pääsykokeisiin tai toimia ns. kolmannella sektorilla. 

Mikko Lund

lauantai 22. lokakuuta 2011

Keskusta ampuu hallitusta

 

Keskusta ampuu hallitusta

Keskusta  ampuu hallitusta. Tällainen huomio aiheutuu  ihan oikeasti siitä,  että keskustan kansanedustaja Mauri Pekkanen, joka on myös eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja,  ja keskustan ryhmäjohtaja Kimmo Tiilikainen, esittelivät eduskunnassa  keskustalaisia viisauksia  takausvastuista. Vakavasti voidaan kysyä, mikä keskustan eduskuntaryhmää  riivaa?

Eduskunta hyväksyi syyskuussa  lain, jossa Suomen osuus  Euroopan väliaikaisesta rahoitusvakausvälineestä ERVV:stä nostettiin 14 miljardiin euroon. Kyseisen 14 miljardin päälle tulevat tietysti ja luonnollisesti vielä korot. Helsingin Sanomat kertoi 19.10. , että Suomen takausvastuut voivat nousta jopa 28 miljardiin euroon.

Helsingin Sanomat  21.10. kertoi, että ”asiasta eniten ääntä pitänyt kansanedustaja Mauri Pekkarinen (kesk) sanoo olleensa asiantuntijakuulemisten jälkeen siinä luulossa, että Suomen takausvastuu on enintään 14 miljardia euroa korkoineen”. Keskustan ryhmäjohtaja Kimmo Tiilikainen puolestaan moitti   hallitusta   ERVV- sopimusten kiireellisestä käsittelystä valiokunnassa. Hänen mukaansa kiire näkyy siinä , että  valiokunnan jäsenille jäi eri käsitys kuin hallitukselle.

Keskustan edustajat nostavat  nyt tietämättään esille  epäilyksen siitä, että  tietävätkö kansanedustajat  muutoinkaan aina, mitä milloinkin päättävät tai kuvittelevat päättäneensä.  

Professori Kaarlo Tuorin mukaan sopimuksessa on sitouduttu vastaamaan myös koroista. Pääministeri Jyrki Kataisen mukaan  korko ei voi  nousta  Helsingin Sanomien kuvaamaan määrään, kun ERVV:n varainhankinnan laina-ajat  ovat 5- 10 vuotta, eivät 30 vuotta.  Oikeusoppineiden mukaan valtiontakausten enimmäismäärästä tulee olla eduskunnan päätös. Korkojen osuudelle ei ole asetettu euromääräisiä rajoja.

Säädetty laki pysyy voimassa siitä riippumatta, ymmärtävätkö  kansanedustajat sen sisällön tai ei.

Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomo Ojanen sanoo, että uutta selvempää lainsäädäntöä ei tarvita, mutta myöntää, että eduskuntaan on tuotu puutteellisesti valmisteltuja asiakirjoja.

Perustuslakivaliokunta tulee selvittämään asiaa.


Suomenmaa:  Gustafsson  eduskunnassa: ”Tämä kuulostaa keskustan vaalitupakeskustelulta”

Ammattikorkeakouluja uhkaavat leikkaukset nousivat eduskunnassa keskustelun kohteeksi. Keskustalaisten mielestä hallituksen linja on keskittävä. Eniten leikataan maakuntien Suomelta, keskustan edustajat moittivat.

Suomenmaa kertoo:

Keskustan Inkeri Kerola kävi läpi opetusministeriön suunnitelmia. Eniten aloituspaikkoja aiotaan karsia Kemi-Tornion ammattikorkeakoululta. Isoja leikkauksia on luvassa Pohjanmaan, Saimaan ja Jyväskylän amk- aloituspaikkoihin. Lukioverkkoakin supistetaan.
Tuomo Puumala (kesk.) ihmetteli, miksi hallitus on nostanut koulutuksen ja erityisesti ammattikorkeakoulut keskeisiksi säästökohteiksi.
– Keskitätte, ja se on ideologinen valinta.
– Ette pääse sitä pakoon selittelemällä, ettekä totuutta muuksi julistamalla. Keskitätte pohjoisesta etelään, Puumala totesi opetusministeri Jukka Gustafssonille (sd.)


 Gustafsson pääsi näpäyttämään:
– Tämä kuulostaa keskustan vaalitupakeskustelulta. Hallitushan haluaa kehittää lukioita ja ammatillista koulutusta, ministeri vakuutti.
Ministeri sai tukea ryhmänsä kansanedustajalta.
Pauliina Viitamies (sd.) huudahti, että keskusta jatkaa pelotteluaan ja liioittelee ammattikorkeakoulujen muutoksia.
– Pysykää totuudessa, Viitamies toivoi keskustalta.
Opetusministeri vakuutti, että koulutuksen järjestäjiltä saatu palaute otetaan huomioon ennen kuin lopulliset leikkauslistat lyödään kiinni. Tämä tapahtuu kevättalvella.
– Karsintalista ei ole kiveen hakattu, ministeri myönsi.
Gustafsson kertoi, että alueiden elinkeino- ja työllisyysnäkemykset otetaan huomioon, kun koulutuspaikoista päätetään.

Keskustan Tiilikaisen mielestä koulutuksen kehittämisestä on kyllä kirjoitettu kauniisti erilaisiin ohjelmiin, mutta todellisuus on karua.
– Osaaminen sen kuin lisääntyy, vaikka oppilaitokset vähenevät, Tiilikainen heitti.
Hänen mielestään kouluja ja opetusta on vaikea kehittää, jos niitä ei enää paikkakunnalla ole.
– Samaan aikaan kehittämisen kanssa pitää puhua koulutuksen määrärahoista, opettajien työpaikoista ja koulutuspaikkojen alueellisesta jakautumisesta, Tiilikainen huomautti.

Helsingin Sanomat kertoo, että opetusministeri Gustafsson vakuutti, että aloituspaikkojen karsinnasta huolimatta nuorten mahdollisuudet  kouluttautua kasvavat, kun nuorten ikäluokat pienenevät.

Riihimäen seudulla on syytä palata yhdistymiskeskusteluun

Riihimäen seudulla on keskusta toimesta käynnistetty epä-älyllistä keskustelua kuntaministeri Henna Virkkusen kuntauudistuksesta ja erityisesti Riihimäen seudun kuntaliitoksesta.

Kuntauudistus on hyvin perusteltu hanke. Valtion talous on pitkälle eteenpäin alijäämäinen ja valtio velkaantuu. Kuntien ja kuntayhtymien velka on yhteensä noin 14 miljardia euroa. Se lisääntyy koko ajan 2  miljardia vuodessa. Lisäksi kunnat ovat lakia rikkoen kaunistelleet tilinpäätöksiään ja jujuttaneet valtiota. Siitä on tullut noin 10 miljardin ylimääräinen rahoitustarve kuntatalouteen. Tällaisen rästiin jätetyn veronkannon kanssa  kuntien on mahdoton jatkaa entisellään. Pienkuntalaitos on kriisiytynyt. Riihimäen kaupunki ja Lopen kunta ovat ylivelkaisia ja Hausjärvi on investointiloukussa.

Suomen keskusta johti parikymmentä vuotta kuntalaitosta. Puolueen johdolla toteutettiin Paras- hanke ja myös aluehallintouudistus. Kumpikin hake epäonnistui. Paras- hanketta selvittänyt  tutkimus osoitti, että suurin este hankkeen tavoitteiden toteuttamiselle oli kuntarajat. Pienkuntia on tekohengitetty keskustan ministereiden johdolla ja puoluehegemonistisista  syistä kuntien keskinäisellä tulontasausjärjestelmällä. Riihimäkikin on ollut iso tasauspotin kartuttaja.

Keskusta on sortunut levittämään väärää tietoa kuntauudistuksen merkityksestä ja vaikutuksista. Se on edesvastuutonta tässä ja yhä pahenevassa taloustilanteessa. En oikein jaksa uskoa, että keskusta olisi suoranaisesti valinnut turmiolan tien. Sen takia voi toivoa, että valtiontalouden ja kuntatalouden tasapainon tavoite olisi keskustapuolueelle todellinen tavoite.

Kuntaliitos on mahdollisuus ja  se edellyttää tiukkaa tavoitteellista politiikkaa strategioiden ja tavoitteiden toteuttamiseksi. Pentti Mecklinin  talousselvitys Hyvinkään, Riihimäen, Hausjärven ja Lopen kuntaliitoksesta kertoo kuntiemme mahdollisuudesta parantaa kuntapalveluja ja kustannustehokkuutta sekä saada aikaan säästöjä. Kuntien pitäisi nopeasti palata yhdistymiskeskusteluun.


Mikko Lund

perjantai 21. lokakuuta 2011

Tuleeko presidentinvaaleista eduskuntavaalien toisinto?


 
 

Tuleeko presidentinvaaleista  eduskuntavaalien toisinto?
 
Kanava- lehden päätoimittaja  Ville Pernaa  ennusti   viime eduskuntavaalien edellä ihan oikein, että eduskuntavaaleista on tulossa kahden  ryhmittymän  - euromyönteisen ja eurokriittisen – välinen kamppailu. Euromyönteisyyttä edusti puhtaimmillaan Jyrki Katainen ja ja vastapuolta Timo Soini.  Kansa oli jakautunut  Alma Median kyselyn mukaan euromaiden tukemista kannattaviin ( 47 prosenttia vastaajista) ja  vastustajiin  (41 prosenttia) .

Ihan hyvin perustein voidaan kysyä, onko presidentinvaaleista tulossa eduskuntavaalien toisinto. Sitä jopa kuvaisi se, että vaalien toisella kierroksella vastakkain olisivat  Sauli Niinistö ja Timo Soini.

Arvioin eduskuntavaalien tuloksen valossa, että keskusta ja sosialidemokraatit saavat syyttää ainoastaan itseään jäämisestä sivuraiteelle EU- keskustelussa. Eduskuntavaalikeskustelussa ja nyt erityisesti presidentinvaalikeskustelussa pitää kysyä, minkälainen rooli Suomella tulee olla maailmassa ja EU:ssa. Nyt  presidentinvaaleissa  SDP  ja keskusta tuskin jäisivät sivusta katsojiksi.

Muistutan  vain siitä, että Soinikin pitää laittaa tiukoille ja  vastaamaan kysymykseen, mitä hän tarkoittaa  "vähemmällä EU:lla"  ja miten hän haluaa "keventää EU:n rakenteita".

Eduskuntavaalien suuri yleislinja tuli EU- keskustelusta. Käykö näin myös presidentinvaaleissa? Tuleeko presidentinvaaleista näin eduskuntavaalien toisinto. Joka tapauksessa EU:ta tuskin voidaan sivuuttaa  presidenttikeskustelussa.

Minusta on täysin selvää, että perussuomalaisten  Timo Soini pyrkii luomaan eduskuntavaalien asetelman. Soini tulee populistisesti hyökkäämään EU:ta ja euroalueen kriisinhoitoa vastaan. Soini pelaa presidenttipeliä ja pyrkii petaamaan samalla puoluelleen parempia asemia kuntavaaleihin. EU  on Sonille hyvä vihollinen puolustaa Suomen pienkuntalaitosta  suurta EU- koneistoa vastaan, vaikka tästä presidentinvaaleissa ei ole kysymys.

Sosialidemokraattien  Paavo Lipponen  ja keskustan Paavo Väyrynen ovat omimmillaan, kun aletaan puhua  EU:sta. Timo Soini jää tässä varmasti asiaosaamisessa  häviölle.

Kysymys on lopulta siitä, miltä asiat näyttävät äänestäjän silmin. Mitä äänestäjä kysyy ja mitä vastauksia tulee saamaan?

Niinistö tulee olemaan suuri kysymysmerkki. Kahden titaanin Lipposen ja Väyrysen rinnalla Niinistö on  ulkopoliittisessa osaamisessa KUIN TEINIPOIKA. Innostusta on, mutta osaaminen on haussa. Tässä katsannossa  Niinistö  voi esiintyä varovasti, konservatiivisesti  ja enemmistöä kosiskellen. Niinisto tulee keräämän sympatiapisteitä, mutta nyt ei valita mannekiinia, vaan  ulkopolitiikan johtajaa. Miten hyvin äänestäjät tulevat tämän sisäistämään  ja kuinka pitkälle tätä noudattavat ja vaativat äänestyspäätöksessään?

Edessä tulee olemaan tavattoman kiinnostavat vaalit.


Mikko Lund

torstai 20. lokakuuta 2011

Mistä löytäisin sen selityksen?


Mistä löytäisin sen  selityksen?  
Paljon puhetta  ja  ihmettelyä  on ollut ilmassa   siitä, miten kokoomuksen Sauli Niinistö roikkuu mittauksesta mittaukseen  mielipidemittausten ykkösenä.  Niinistö on yhä  galluppien  suvereeni  kunkku. Moni on uskonut, että  ylhäältä tullaan vielä alas. Tuoreen Helsingin Sanomien  mittauksen mukaan Niinistön kannatus on yhä  50 prosenttia.
Se on suorastaan ihmeellisen paljon. Povattu suosion lasku ei ole ainakaan vielä toteutunut.
Presidentinvaali on  henkilövaali.  Niinistö kiinnostaa ja kiehtoo kaikissa puolueissa. Keskustan kannattajista 47  prosenttia, SDP:n kannattajista 38 prosenttia , perussuomalaisten kannattajista 37 prosenttia, vasemmistoliiton kannattajista  33 prosenttia ja vihreiden kannattajista  29 prosenttia äänestäisi  Sauli Niinistöä, jos vaalit olisivat nyt.
Niinistöllä on kannatusta kaikissa puolueissa, jopa enemmän kuin oman puolueen ehdokkaalla. Näin on keskustassa, SDP:ssä ja vihreissä.
Sitä sopii todella ihmetellä. Politiikkojen imagoja tutkinut  Erkki Karvonen antaa  yhden selityksen Niinistön suosion syistä. Karvosen mukaan Niinistö koetaan suoraselkäiseksi, hänessä tuntuu vielä virtaavan virtaa ja kokemustakin hänellä on .  Niinistö on yrittänyt tehdä hajurakoa  poliitikkoihin., jopa omaan puolueeseen, arvioi  Karvonen Helsingin Sanomissa.
Olisiko selitys näin yksinkertainen? En usko. Sijaa on toisenlaiselle  pohdinnalle ja arvioille.
Mielenkiintoinen asetelma on myös siinä, kenet kansa asettaa Niinistöä vastaan  toisella kierroksella. TNS Gallupin Helsingin sanomille tekemän selvityksen mukaan  Niinistö saisi murskaavan voiton.
 Paavo Lipposta vastaan  Sauli Niinistö saisi 73 prosentin ja Lipponen 15 prosentin kannatuksen.
Timo Soinia vastaan Niinistö saisi 74 prosenttia äänistä ja Soini 16 prosenttia.
Paavo Väyrystä vastaan  Niinistö saisi äänistä 77 prosenttia ja   Paavo Väyrynen  12 prosenttia.
En usko tällaisen asetelman toteutumiseen.  Pidän mahdollisena , että varsinaisten  vaalikeskustelujen alkaminen muuttaa tilannetta. Ihmiset huomaavat, että  presidentin tehtävä on ulkopolitiikan johtaminen. Silti rohkenen epäillä omaakin arviota. Riittääkö aika? Ensimmäisen kierroksen vaalipäivä  on  jo 22.1.2012.
Ehdokkaista kolmella on vain sellaista ulkopoliittista  meriittiä ja osaamista,  että   heidät voitaisiin turvallisin mielin  valita Suomen tasavallan presidentiksi:  Paavo  Lipponen, Paavo Väyrynen ja  myös  Pekka Haavisto.
Kolme on joukosta poissa: Sauli Niinistö, Timo Soini ja Paavo Arhinmäki.  Heillä on yksi yhteinen piirre, heillä ei ole ulkopoliittista kokemusta.
Toivon vaalikeskustelujen olevan   ”työhönottohaastatteluja” . Silloin keskustelut ulkopolitiikasta  pudottaisivat Niinistön kannatuksessa muiden ehdokkaiden tasolle.  Tällä perusteella arvelen, että   vaalitulosta ei ole vielä kirjoitettu. Gallupit tulevat tasapainottumaan.
Tähän liittyy kysymys  myös siitä, miten puolueuskollisia  suomalaiset ovat?  Tällä hetkellä näyttää siltä, että  puolueiden jäsenistö on ikään kuin karannut  pilttuista vapaille laitumille. Saavatko puolueet otetta näihin karkulaisiin?
Se nähdään vaalipäivänä!
Mielenkiintoinen on kysymys presidentin valtaoikeuksista. Kukaan ehdokkaista ei halua vain seremoniamestariksi, arvioi Ykkösaamun kolumnisti Hannu Reime. Kuka siiten valitaankin presidentiksi, niin hänellä voi olla  vahva halu vaikuttaa asioihin.  Presidentillä ei ole enää samanlaista vahvaa valtaa kuin aikaisempina  vuosikymmeninä. Valtaoikeuksia on karsittu. Mutta presidentti valitaan kuudeksi vuodeksi  ja hänet voi erottaa vain valtakunnanoikeus rikoksesta syytettynä. Presidentti voi olla tehtävässään kaksi kautta eli 12 vuotta ja se on pitkä aika.

Mikko Lund

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Kataisen hallituksen ministerit – alkakaahan purkaa byrokratiaa !

Kataisen hallituksen ministerit – alkakaahan purkaa byrokratiaa !

Historiantutkija Mikko Majander puhui  "Opi perusasiat" -keskustelutilaisuudessa sosialidemokratian arvoista ja lähtökohdista. Majander arvioi, että toisesta maailmansodasta alkanut sosialidemokratian nousukausi, johon olennaisesti kuului pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentaminen, pysähtyi 1980-luvulla.

Mistä pysähdys mahdollisesti johtui?

Pilvi Torsti  arvelee  Demarin blogissaan, että  ”yksi syy tähän oli hyvinvointivaltion byrokratisoituminen. Siinä ei sinällään ole mitään vikaa, koska rakenteet ovat varmistaneet monien hyvien ideoiden jatkuvuuden. Mutta toistensa päälle rakentuneiden järjestelmien puristuksessa on vaikea innostua rakenteiden sisällöstä. Ja varmasti purettavaa ja pöhöttymiäkin on kertynyt.”
Pilvi Torsti osuu oikeaan, byrokratia ja byrokratisoituminen  on syy ja syyllinen. Se ei kuitenkaan parane ja oikene kaunistelemalla.  

Ensimmäinen asia on se, että kyseenalaistamme  byrokratian. Onko sosialidemokratiasta ja sosialidemokraattisista ministereistä tai hallituksen eri puolueiden muistakaan ministereistä  kyseenalaistamaan byrokratiaa? 

Olen vuosien aikana nähnyt, miten ministereistä niin helposti tulee ministeriön virkamiesten tahdon toteuttajia. Ministeri luopuu omista ja puolueensa aatoksista ja alkaa kiltisti toteuttaa  ministeriön virkaeliitin ajatuksia ja tahtoa.
Toinen asia on, että byrokraattiset ”suljetut organisaatiot” tulee muuttaa avoimiksi organisaatioiksi.
Tämä yhteiskunnallinen kehitys, jota voidaan kutsua  ”kasvavaksi byrokratisoitumiseksi” , on tappanut hengen, on tukahduttanut henkilöstön  luovuuden ja osaamisen ja sementoinut byrokraattisen yhteistyön minimaaliseksi.

Esimerkiksi kunnat vastaavat keskeisesti kansalaisten peruspalveluista. Kuntien hallinto-organisaation keskeisin piirre on yhä enemmän byrokratia. Kirjoitan nyt mielessäni kunnat, koska minulle voisi seurata   sanktioita eli rangaistuksia, jos kirjoittaisin rehellisesti valtionhallinnon turhasta, typerästä ja ikiaikaisesta byrokratiasta. 

Jotain voisin sanoa omasta kokemuksestani, kuinka työelämä on selvästi huonontunut  Hämeen lääninhallituksen ajasta ja suurläänien ajasta Kivinimen toteuttamaan epäonnistuneeseen aluehallintouudistukseen. Kuitenkin lähtökohtana näihin ajatuksiin minulla on ollut monet keskustelut edesmenneen Hämeen läänin maaherran Risto Tainion kanssa. Hän ei ollut ainakaan byrokraatti! 

Byrokratian teorian esitti saksalainen Max Weber. Weber tarkoitti sillä rationaalista ja tehokasta hallintoa. Byrokratian  on uskottu olevan tehokas organisatorinen ”kone”, jonkun annetun päämäärän saavuttamiseksi. Byrokratian perustana on sääntöjen järjestelmä, joka muodostaa byrokratian ytimen. Säännöstössä on määritelty yksityiskohtaisesti organisaatioon kuuluvien asema, työtehtävät, toimivaltasuhteet, oikeudet ja velvollisuudet  sekä sanktiot. Kirjallinen säännöstö takaa toiminnan pysyväisluonteisuuden ja mahdollisimman suuren ennustettavuuden.

Ennustettavuuteen tähtää myös byrokratian tiukka hierarkkinen rakenne. Johdosta tulevat käskyt etenevät hierarkian lävitse konkretisoituen käskyinä ja toimenpiteinä. Tehokkuus ja ennustettavuus edellyttää ankaraa kurinalaisuutta käskyjen toteuttamisessa. Tällainen byrokraattinen hallintajärjestelmä pyrkii persoonallisten tekijöiden ja tunteiden minimointiin. Weber pitää kapitalistista yritystä byrokraattisen organisaation perustyyppinä.

Tämän ajan yhteiskunnallista kehitystä luonnehtii yhdeltä osin byrokratisoituminen, johon liittyy vahvasti kysymys, millä keinoin valtio ja kunta voivat ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia. Valtio ja kunnat ovat joutuneet poliittiseen prosessiin osallistuessaan ottamaan jatkuvasti uusia tehtäviä. Tehtävien hoito on organisoitu byrokratian periaatteiden mukaisesti.
Yhteiskunnallinen kehitys on tämän vuoksi merkinnyt yhteiskunnan suhteellista byrokratisoitumista, byrokraattisen organisaatiomuodon yleistymistä ja byrokraattisen hallintotavan voimistumista. 

Samanaikaisesti hallintokoneisto on joutunut etsimään välineitä kritiikkiä lievittäviin ja hallinnon ja kansalaisten välisen suhteen parantamiseen. On puhuttu asiakaspalvelusta, kansalaislähtöisemmästä hallinnosta, lähipalveluista. Ne kuvaavat byrokratian uudelle luonteelle tyypillistä hyväksyttävyyskeinojen etsintää tilanteessa, jossa byrokraattinen  hyväksyntä on heikentynyt.

Byrokratia pyrkii suuntautumaan toiminnassaan tavoiterationaalisesti. Se on keino saavuttaa tai säilyttää jotakin. Byrokratialla on kuitenkin niukka keinovalikoima ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia ja organisoida julkisia palveluja. Sen tyypillinen keinovalikoima on estäminen, rajoittaminen  tai sellaisen palvelun tuottaminen, jotka edellyttävät asiakkaiden hakeutumista etsimään palvelua. Siksi byrokratia ei saavuta enempää kuin mitä sen rakenteet ja sille annetut keinovarat sallivat. Byrokratian toimet syntyvät aina liian hitaasti, kohdentuvat huonosti itse ongelman syihin, ja lisäksi byrokratian eri lohkojen käyttämät keinot heikentävät toisten lohkojen keinojen vaikuttavuutta.

On  hyvä nähdä, aivan kuten Juha Vartola näkee (1980) todetessaan, miten byrokratia merkitsee suhteellisesti kasvavaa ajattelun ja toiminnan ”virkamiesmäisyyttä” ja ”leipääntymistä”. Kun hallinnon suorittavan toiminnan tasolla puuttuu päätösvalta ja kun keinovalikoima on riittämätön, muovautuu byrokraattinen käytäntö lyhytperspektiiviseksi toiminnaksi. Asioihin kiinnitetään huomiota vain, jos niiden sisältö mahtuu olevaan keinovalikoimaan.
Byrokratian luonteesta seuraa henkilöstöllä taipumus epäluottamukseen, epäluuloon sekä taipumukseen hillitä, estää ja rajoittaa tilanteissa, joissa ei ole ongelmaa ratkaisevaa keinoa käytettävissä. Näistä seuraa henkilöstön ajattelun virkamiesmäistyminen ja usein välinpitämätön leipääntynyt suhtautuminen asioihin ja ongelmiin.

Byrokratia ohjaa itse itseään. Uudistamattomuuden syyt  ovat poliittisen tahdon puutteessa. Byrokratia on muutoksia vastustava, olemassa olevia olosuhteita säilyttävä ja siten omalakinen ja ympäröivästä yhteiskunnasta riippumaton kokonaisuus.

Ei byrokratiaa muuteta kaunistelemalla, vaan muutamalla.
Edellä viitattuihin Weberiin ja Vartolaankin viitaten voidaan arvioida, että byrokraattinen hallinto- organisaatio aiheuttaa monia ongelmia ja pulmia  ei vain politiikalle – byrokratia vastustaa  poliittisia uudistuksia  - vaan eritoten kansalaisille.
Hallinnon näkökulma törmää usein kansalaisen etuun. Näin on erityisesti tapauksissa. joissa virkamies vain mekaanisesti tottelee byrokratian virheellisiä tai muodollisesti  ns. oikeita käskyjä ja ohjeita. Tällöin hän toimiessaan koneenomaisesti  hallinnollisen tehokkuusprinsiipin  mukaisesti  virkamies saa aikaan tehottomuutta. Kansalainen harvoin kykenee puolustamaan itseään byrokraattista koneistoa vastaan. Koneisto toimii keskimääräisyyttä silmällä pitäen, Kansalaista varten on luotu kaavakkeet, joita on mahdollista soveltaa yksittäistapaukseen. Nämä toimintakaavat ovat omiaan sivuuttamaan erityispiirteet ja erityisolosuhteet. Kansalainen puolestaan asennoituu asioihin subjektiivisesti ja persoonallisesti. Tällainen konflikti tapahtuu usein kansalaisen ja virkakoneiston välillä.

Tutkimuspäällikkö Pauli Juuti (Hallinto 1/1990) totesi jo yli kymmenen vuotta sitten, että dynaamisessa ympäristössä työskentelevä organisaatio ei voi enää menestyä byrokraattisena tai suljetun organisaation mallille perustuvana. Tällaiset organisaatiot on syytä muuttaa avoimiksi organisaatioiksi, joissa rakenne perustuu tällöin ihmisten väliselle jatkuvalle ja vapaaehtoiselle yhteistyölle. Tätä voidaan ylläpitää ja kehittää ainoastaan avoimen viestinnän ja luottamuksen avulla. Avoimella organisaatiolla on kolme keskeistä piirrettä:
-      henkilöstö on sitoutunut organisaation päämääriin
-      sisäinen vastaanottavuus
-      herkkyys ympäristön tapahtumia kohtaan.
Päämääriin sitoutuminen voi tapahtua vain siten, että jokainen voi olla asettamassa päämääriä. Yhtenäinen näkemys organisaation tavoitteista voidaan saavuttaa vain keskustelemalla tavoitteista ja päämääristä.
Byrokratian purkamiseen, muuttamiseen  ja moderdisoimiseen  tarvitaan  luovia ihmisiä, jotka hylkäävät byrokraattiset herruusrakenteet ja jotka osaavat ja uskaltavat  rakentaa uusia luottamusyhteisöjä ja yhdessäolo-organisaatioita. Minusta näyttää vahvasti siltä. että byrokratia ei todellisuudessa kykene uudistumaan. Karl Marx  taisi olla enemmän kuin oikeassa teesissään, että sosialistien tehtävä on valtiovallan valtaaminen  ja sen muuttaminen omien tavoitteiden mukaan.


Mikko Lund