keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kuntauudistus näyttää aiheuttavan kovaa parranpärinää



Kuntauudistus näyttää aiheuttavan kovaa parranpärinää

 Hämeenlinnan kuntaliitoksesta ulos jääneessä Hattulassa  eri puolueissa kytee voimakas  kuntauudistusta  vastustava henki. Hämeen Sanomat kertoi  28.11. ”Tiukka linja pitää Hattulassa”. Suurimpien puolueiden valtuustoryhmien puheenjohtajat eivät usko liitoksen tarjoavan kunnalle muuta kuin menetyksiä. Lehden mukaan kuntaministeri Henna Virkkusen (kok)  Hämeenlinnan- vierailusta jäi hattulalaisille karvas maku suuhun. ”Ministerin puheet nostattivat hattulalaisten hiukset pystyyn. Puheet Hämeenlinnan vetovoiman ja palveluiden hyödyntämisestä särähtivät myös suurimpien valtuustoryhmien puheenjohtajien korvissa.” Näin Hämeen Sanomat.

Kuntaministeri Henna Virkkunen oli todennut, että   Hämeenlinnan seutu ei jää kuntaremontissa entiselleen. Lehden mukaan puheet ”Hämeenlinnan imussa kasvamisesta ja kaupungin palveluiden hyödyntämisestä ovat nostattaneet hattulalaisten hiukset pystyyn”.

Selväksi on käynyt, että Hattulassa, kuten monessa muussakin kunnassa, on suhteellisen vahvaa kuntauudistuksen vastustusta. Se rehottaa keskustapuolueessa, mutta hallituspuolueetkaan eivät pääse sitä pakoon. Se ei rajoitu Hämeeseen, vaan sitä on ympäri maata.

Aika ymmärrettävää ja inhimillistä  on katsoa asiaa ihmisen normaalin muutosvastarinnan  kannalta. Johtavilla virkamiehillä on kysymys virka- asemasta. Paikallispoliitikoilla on kysymys luottamushenkilöpaikasta. Olen tavannut luottamushenkilöitä, jotka ovat myöntäneet, että he eivät usko omaan menestykseensä päästä  paikoille suurkunnassa. He ovat tehneet pitkän päivätyön  luottamustehtävissä ja mielellään vieläkin jatkavat. Siksi he vastustavat.

Ministeri Virkkunenkin on näyttänyt  antavan sijan normaalille muutosvastarinnalle. Hallitus valmistelee ehdotuksen kuntauudistuksesta. Sen jälkeen asiasta keskustellaan  kuntien  kanssa.

Varmasti muutosvastarinta tulee vielä aiheuttamaan harmeja kuntauudistuksen tavoitteelle. Aina on yksi Hattula  tai Janakkala, joka laskelmoi ja katsoo, ettei voi tulla mukaan yhteiseen suurkuntaan.

Kuntauudistuksen tehokkain konsultti on raha. Valtion ja kuntien velkaantuneisuus  ja jatkuva velkamäärän kasvu ovat aiheuttamassa tilanteen, jossa pienkuntalaitos on tullut tiensä päähän. Peruspalvelujen turvaaminen vaatii kuntarakenteen, joka pystyy huolehtimaan velkamäärän sulattamisesta  ja ikääntyvän väestön kasvavista palvelutarpeista.

Voiko hallituspuolueet hyväksyä  kuntaministerin tarjoaman vapaaehtoisuuden, jossa kunnat päättäisivät  yhdistymisestä tai sen ulkopuolelle jäämisestä? Varmasti ministerin omassakin ehdotuksessa tulee olemaan valtionosuuteen liittyviä ehtoja. Eikö ole aika yksinkertainen käsitys, että  tällainen kuntauudistus voisi tapahtua vapaaehtoisuuden pohjalta?

Valtiovarainministeri ja SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on moittinut opposition lietsomaa pelottelu- ja kapinaretoriikkaa, jonka sijasta tarvitsemme ketteryyttä ja valmiutta muutoksiin. "Kuntauudistuksen tarve on koko Suomen ja suomalaisten hyvinvointipalvelujen turvaamisen  kannalta kiistaton. Me tarvitsemme taloudellisesti kestäviä ja muutenkin vahvoja peruskuntia, jotka pystyvät kantamaan järjestämisvastuun palveluista. Tässä työssä olemme jo nyt myöhässä. Parempi on kuitenkin toimia myöhään,  kuin ei milloinkaan", totesi Urpilainen.

Hallitus tulee esittämään kuntauudistusta. Minkälainen näytelmä asiasta muodostuu, jos kunnat eivät ole valmiita uudistukseen. Sen takia hallituspuolueiden tulee  ainakin varautua pakkoliitoksiin. Hallituksella tulee olla pakkokortti ainakin Hattulaa ja Janakkalaa varten, jos  hallituksen herkku ei muuten näille kunnille maistu.


Mikko Lund

tiistai 29. marraskuuta 2011

Veijo Tolvasen maa- ja kaavapolitiikan esitys ei vakuuta


Veijo Tolvasen maa- ja kaavapolitiikan  esitys ei vakuuta

Maanmittausinsinööri Veijo Tolvanen  kirjoitti Aamupostissa 28.11. Kalmun osayleiskaavasta niin kuin Riihimäen kaupungin virkamies osaa kirjoittaa. Ei mitään uutta Kalmusta. Tolvanen puolustelee puolustelemistaan  kaupungin heikkoja päätöksiä. Ne ovat Tolvasella vahvasti uskomusten tasolla. Maanmittausinsinööri näyttää ymmärtävän huonosti juridiikkaa  ja yrittää selittää tyhjäksi valtioneuvoston alueiden käyttöä koskevat suunnitteluperiaatteet. Ei onnistu. Hän vaikenee alueen käyttöönoton kustannuksista. Nehän ovat  ylivoimaiset investointikyvyttömässä tilassa olevalle kaupungille. Lisäksi kassavirta alueen perällä olevista omakotitonteista tulisi olemaan liian pieni ja hidas kunnallistekniikan investointeihin nähden.

Kalmun maanomistajia ja minua ei tapahtunut kaavasuunnittelu  ja selittely vakuuta. Tulen vastustamaan tiukasti Kalmun  osayleiskaavaa valtuustossa. Olen valmis myös valittamaan   mahdollisesta lainvastaisesta  päätöksestä.  Kantelun aihekin  virkamiesten toiminnasta  asiassa on ,  ehkä  sen  avulla viranomaistoiminta vihdoin saataisiin  Riihimäellä vastaamaan lakien mukaista valmistelua  ja hyvän hallinnon vaatimuksia.

Kalmu käy esimerkiksi huonosta kaavasuunnittelusta. Olen vaatinut aikaisemmin sitä, että Riutan alue olisi tullut avata samassa yhteydessä kaavalliseen tarkasteluun.   Kalmu on yksin turhan pieni alue. Hämeen liitto kiinnitti huomion samaan asiaan.

Vaatimukseni on ajankohtaistunut senkin myötä, että Lopen kunta on ostanut 22,5 hehtaaria maata yritystoiminnan tarpeisiin kantatie 54:n varrelta, Riihimäen rajan tuntumassa.  Teollisuusalueen tuleminen Riihimäen rajalle  kiirehtii  Riutan kiireellistä  ottamista yhdessä Kalmun kanssa samaan  yleiskaavalliseen tarkasteluun. Riihimäen on viisasta tehdä yhteistyötä Lopen hankkeen kanssa. Sitä paitsi se on kaupungin veropohjan vahvistamisenkin kannalta tarkoituksenmukaista. Alueelle syntyvien työpaikkojen  ja ihmisten asumistarve voidaan parhaiten tyydyttää asemakaavoittamalla  Riutan alue asuntotarpeisiin. Sehän vastaisi  jo maakuntakaavassakin osoitettua maankäyttöä.

Riihimäen kaavasuunnittelun impivaaralaisuutta eli kääntymistä omiin nurkkiin osoittaa täydellinen silmien sulkeminen Uudenmaan maakuntakaavan tavoitteilta. Siellä on keskitytty maankäytössä  terveiden ja tiivistettävien kaupunkiseutujen synnyttämiseen. Uusien asuntoalueiden rakentaminen  mitoittuu  lähivuosikymmeninä 500 000 ihmisen asukaslisäykseen. Siellä on viisautta huomioida ennakolta myös syrjäytymisen ehkäisy  eikä rakentaa epäonnistuneita Kalmun tai Peltosaaren tyyppisiä asuinalueita.

Tämä kilpailutilanne asukkaista  kaupunkien ja maakuntien kesken pitäisi aivan välttämättä  ottaa huomioon!

Lisäksi vieraanamme kävi Hyvinkään kaupungin tarkastuslautakunta. Käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että Hyvinkään kaupungilla on omakotitontteja noin 14 vuoden tarve, mutta Hyvinkäällä on pulaa teollisuustonteista. Meillä löytyy puolestaan  teollisuustontteja. Riihimäen pitäisi nopeasti tunnustaa tosiasiat  ja siirtyä  Hyvinkään kanssa hyödylliseen yhteistyöhön ellei hakeutua peräti kuntaliitokseen kuntauudistushankkeen yhteydessä.


Mikko Lund

maanantai 28. marraskuuta 2011

Riihimäen kaupunginhallitusta ei velka pelota; Juri Derjabin paljastaa

Riihimäen kaupunginhallitusta ei  velka pelota
 
Aamuposti kertoi perjantaina 25.11., että "jäähalli ja paloasema toteutuvat odotettua aikaisemmin Riihimäellä".  Asia herättää ihmettelyä  ihan tosissaan. Kaupunginhallitus on ollut asiasta yksimielinen. Kaupunginhallitusta ei näytä velka ja sen lisääntyminen pelottavan. Kaupunginhallituksen  taloudellinen tilannetaju näiden päätösten valossa tarkoittaa sitä, että Riihimäki siirtää investointinsa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Se on törkeää politiikkaa tulevien veronmaksajien kustannuksella.
 
Aamuposti lauantaina 26.11. kertoi puolestaan kahdessa artikkelissa "Riihimäen velkamäärä on jo kipurajalla"  ja "Seinät nielevät kunnilta miljoonia", jossa Riihimäen talousjohtaja Aila Ylioja myöntää, että "näin ei voida jatkaa". "Velkamäärämme on nyt niin suuri, että mielestäni se ei voi enää nousta", sanoo Ylioja. Ja artikkeli ei vielä kosketellut kaupungin velkoja ja riskejä kunnallisissa yhtiöissä. Velkakannan päälle on vielä miljoonaluokan maksamattomat kuntayhtymien alijäämät, joita siirrellään tulevien vuosien  rasitukseksi.
 
Miten on mahdollista, että kaupunginhallitus  - vieläpä yksimielisesti  jättää huomiotta kaupungin vakavan talouden tilan - vaikka Euroopan ja koko maailman taloustilanne on suorastaan sekaisin, josta voi seurata korkokannan kasvun lisäksi mitä hyvänsä. Aika varmaa on, että velkojen korko tulee nousemaan,   ja se tulee saamaan sekaisin monen kunnan taloussuunnittelun. 
 
Riihimäen tarkastuslautakunta on tällaisesta mahdollisuudesta varoittanut, mutta kaupungin virkajohto ja kaupunginhallitus  ei ole halunnut varoituksia kuulla. Vuosi sitten vaadin kaupunginvaltuustossa kaupunginhallitukselta konkreettisia tekoja velan lyhennysohjelmasta. Se ei virkamiehille ja paikallispolitiikoille sopinut.
 
Tässä taloustilanteessa on aivan välttämätöntä, että  kaupunginhallitus tulee laatimaan velkaantumisen lyhennysohjelman tavoitteineen ja aikatauluineen. Minusta on samalla tarkasti harkittava myös jäähallin ja paloaseman siirtämistä  suunnittelukauden ulkopuolelle odottamaan parempia aikoja  ja näiden rahojen käyttämistä investointien sijasta velkojen lyhentämiseen.
 
Nyt on otettava taloussuunnittelussa  huomioon  myös Kuntaliiton asiantuntijan varoitus "taantuma voi romahduttaa verotulot".  Se tulisi lisäämään kaupungin velkaantumista entisestään.
 
Yllätyksiä kaupunki voi kohdata myös konserniveloista.  Ihmetellä voidaan jo kovaan ääneen: Eikö yhtään hirvitä?
 
 
Derjabin: Kekkonen todennäköisesti tiesi tulevasta nootista 
 
Kunnioituksesta Erno Paasilinnaa kohtaan muistutan hänen kehotuksestaan  lukea pieniä uutisia. Niissä on usein esillä se, mikä on tulossa esille. Tällä silmällä luin Helsingin Sanomien pienen uutisen. Neuvostoliiton entinen suurlähettiläs Juri Derjabin  osallistui Kekkosta käsittelevään seminaariin ja antoi Helsingin Sanomille seuraavan lausunnon:
 
"Luulen, että Kekkonen tilasi nootin joltakin neuvostovakoilun työntekijältä, hänellä oli heihin hyvät suhteet. Tavoitteena oli turvata hänen voittonsa tulevissa presidentinvaaleissa ja todistaa, että neuvostojohto luottaa Kekkoseen."
 
Noottikriisi 1961 on herättänyt runsaasti keskustelua. Minäkin muistan henkilökohtaisesti osallistuneeni  sosialidemokraattien  kokoukseen, jossa yksi nimeltä mainitsematon kansanedustaja kertoi  aika selvänä tosiasiana, että Kekkonen tilasi Neuvostoliitosta nootin, jolla hän pääsi  lyömään vastustajiaan  ns. Honka- liittoa.
 
Suomessa varsin selvänä on pidetty, että nootin todellinen syy on Kekkosen uudelleenvalinnan  varmistaminen.
 
 
Mikko Lund
 
 

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Juhani Nummela opettaa kuntapäättäjiä; Tanner- kirja tuo hieman valoa, miksi Tanner joutui Moskovan maalitauluksi

Juhani Nummela opettaa kuntapäättäjiä
Entinen sisäasiainministeriön ylijohtaja, varatuomari Juhani Nummela kirjoitti 22.11.Aamupostissa ja opetti Hyvinkään päättäjille kuntatalouden tosiasioita. Nummela on suuri optimisti, hän näyttää uskovan, että kuntapäättäjät ymmärtävät.
Pitäisi hänen ottaa Riihimäen esimerkki todesta ja myöntää, että kuntapäättäjät ovat varsin kovapäisiä, tieto ei mitenkään helposti siirrty kuntapäättäjien sovellettavaksi. Kuntatalouden toisiat ovat niin kauheita, että toivoisi ymmärryksen lampun pikaisesti syttyvän.
Nummela kirjoittaa perusasioista. Kirjanpidollista ylijäämää ei pidä sotkea kunnan rahoitustasapainoon.Kaupungin kassavaroilla tulisi suoriutua kunnan kaikista menoista.Ratkaiseva tavoiteltava tilanne olisi kunnan menojen ja tulojen tasapaino. Kun Nummela näin rautalangasta asian vääntää, niin eikö tämä helkutti soikoon mene perille!
Kirjanpitolain soveltamisessa kuntatalouteen on eletty käsityksessä, että ylijäämät ovat ylimääräistä rahaa. Nummela huomauttaa, että ylijäämäisestä tuloksesta on tullut kunnissa "mantra".
Nummelan mukaan tämä on johtanut epäterveisiin kirjanpito- ja tilinpäätöskäytäntöihin, joista juurin Riihimäen kaupunki tarjoaa varottavan esimerkin.
Nummela kirjoittaa: "Päättäjien ja hallinnon taholta veronmaksajien tietoista harhautustakaan ei voi sulkea pois; poistoilla kikkailun ja erilaisin tasejärjestelyin on kunnissa torjuttu tuloksen alijäämää. Politiikassa vältellään sutta ja karhu kävelee pian vastaan!"

Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat julki

Väinö Tannerin päiväkirjat jatkosodan loppuvuosilta (1943–1944) julkaistiin kirjana juuri ennen kirjamarkkinoita.
Dosentti Hannu Rautkallio ja kirjan toinen toimittaja Lasse Lehtinen nimesivät päiväkirjateoksen Unohdetuiksi päiväkirjoiksi.

Alkuperäinen, noin 250-sivuinen konekirjoitettu kappale löytyi sattumalta Yhdysvalloista.
Hannu Rautkallion mukaan teos ei tuo kuitenkaan mitään uutta, koska samat asiat on selostettu jo Väinö Tannerin muistelmissa.
Mannerheim ymmärsi, että jos SDP joutuisi ulos hallituksesta, silloin pettäisi myös rintama.

Tannerin päiväkirjoista saa hyvän kuvan sodan varjossa käydystä puoluepoliittisesta pelistä ja diplomatiasta.
– Mielestäni keskeisintä näissä päiväkirjoissa on, miten rintama pysyi yhtenäisenä Tannerin ansioista, Rautkallio pohtii.

Lehtisen mielestä päiväkirjat valottavat myös marsalkka Mannerheimin suhdetta sosialidemokratiaan.
– Vaikka Mannerheim oli aatelismies ja erittäin kaukana sosialidemokraatista, hän ymmärsi, että jos SDP joutuisi ulos hallituksesta, silloin pettäisi myös rintama. Silloin näiden miesten, joilla ei ollut isänmaata kuin korkeintaan kynsiensä alla, taistelumotivaatio olisi mennyt, Lehtinen sanoo.
Lehtisen mukaan myös Neuvostoliiton johtohahmot ymmärsivät tämän ja yrittivät siihen vaikuttaa.

Lehtinen korostaa, että Tanner ja Suomen sodanjohto ymmärsivät viimeistään Staliningradin taistelujen jälkeen vuonna 1943, että Saksa häviää sodan liittoutuneita vastaan.
Siksi Suomen tuli pyrkiä erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa, joka kuitenkin vaati ehdotonta antautumista.
Tanner kiteyttää ahtaan tilanteen päiväkirjamerkinnässään 23.6.1944: 

”Siinä nyt ollaan. Suomi on tänään saanut kahden suurvallan vaatimukset selville ja on niiden välisessä puristuksessa.”

Tanner Moskovan maalitauluna

Kirjassa Lasse Lehtinen käy läpi ja yrittää selittää, miksi Väinö Tannerista tuli Moskovan maalitaulu. Mitään yhtä ja ymmärrettävää selitystä Lehtinenkään ei löydä. 

Stalinin terrori tappoi kaikkian noin 20 000 suomalaiskommunistia. Tanner luonnehti Neuvostoliittoa "täysin sairaaksi maaksi. Hän oli sitä mieltä esimerkiksi 1937, että viimeinenkin luottamus kommunistijärjestelmään ja sen siunauksellisuuteen on haihtunut. 

Lehtisen mukaan Stalinin ja Hitlerin sopimus, Mainilan laukaukset, Helsingin pommitukset ja Terijoen hallitus olivat mitä tehokkain työväestön rokotus kommunismia vastaan. Nämä vaikuttivat ja tukivat yhdessä ja erikseen sitä, että sosialidemokraatit tukivat Tannerin ja Paasikiven neuvotteluja Moskovassa ja korostivat työväestön puolustustahtoa. Tällä oli suora yhteys "talvisodan ihmeeseen".

Lenin oli vuonna 1917 lähettänyt Stalinin SDP:n puoluekokoukseen puhumaan suomalaisia sosialidemokraatteja vallankumouksen kannalle. Väinö Tanner vastusti voimakkasti, vaikka kumousta sitten yritettiinkin.

Neljännesvuosisata myöhemmin Stalin lähetti Zdanovin painostamaan SDP:n puoluekokousta, ja taas Tanner voitti.
Kommunistit saivat suunnitella vallankumousta, mutta Moskovasta olin turha odottaa apua ennen kuin tilanne oli "kypsä". Suomalainen vallankumous eli kaappaus jäi tekemättä eri syistä, joista suomalaisten sosialidemokraattien päättäväisyys ei ollut pienimpiä tekijöitä, Stalinin varovaisuus toinen, kommunistien saamattomuus kolmas.

Tannerin kohtaloksi muodostui Moskovan ja valvontakomission vaatima sotasyyllisyysoikeudenkäynti, jossa henkilöt tuomittiin eri pituisiin vankeusrangaistuksiin. Kysymys oli taannehtivasta lainkäytöstä ja Moskovan näytösoikeudenkäynnistä, joka suuntautui Tanneria ja sosialidemokraatista puoluetta vastaan.
Oikeudenkäynti oli alusta loppuun saakka kädenvääntöä stalinistisen hirmuhallinnon ja pohjoismaisen oikeusvaltion välillä.

Max Jakobson on huomauttanut siitä, että esimerkiksi Paasikivi ei saanut tukea niiltä suomalaisilta, politiikoilta ja puolueilta, jotka periaatteessa ovat olleet samaa mieltä tannehtivan lainsäädännön sopimattomuudesta järjestelmäämme. Suomalaiset ryhtyivät kilpailemaan toisiaan vastaan valvontakomission suosiosta. Se oli suomettumista ennen kuin edes käsite oli keksitty.
Kirja on mielenkiintoinen kuvaus Väinö Tannerista Suomen kohtalonhetkellä. 

Mikko Lund

lauantai 26. marraskuuta 2011

Perheistä ja lapsista huolehdittava

Perheistä ja lapsista huolehdittava

Perheistä ja lapsista ei ole kovin seksikästä kirjoittaa näinä ankeina aikoina. Julkinen talous on kriisissä. Moni perhe voi huonosti. Kysymys ei ole vain ns. pahoinvoinnista , vaan myös oikeista perheiden taloudellisista ongelmista. Pankit ovat antaneet ns. löysää rahaa ja taloudellisessa taantumassa sitoumuksista ei enää selvitä. Liian usein on kysymys elämänhallinnan ongelmista. Ei hallita arkielämän rahankäyttöä eikä tyydytä perinteiseen niukkuuteen. Turvaudutaan herkästi kaupungin palvelujärjestelmään, jos sieltä saataisiin apua.
Riihimäellä kaupungin palvelujärjestelmä törmää selviin perheiden ongelmiin. Riihimäellä on yksinhuoltajaperheiden keskimääräistä suurempi määrä valtakunnalliseen keskiarvoon verrattuna. Yksinhuoltajat tarvitsevat tukea. He ovat yksi riskiryhmä. Tampereen selvityksissä on huomattu, että yksinhuoltajat ovat yliedustettuina lastensuojelupalveluissa. Yksinhuoltaja on 6 kertaa useammin palvelun piirissä kuin väestö keskimäärin.
Lastensuojeluilmoitukset ovat kasvaneet. Vuonna 2010 ilmoituksia 436 ja vuonna 2011 lokakuun loppuun mennessä jo 519 ilmoitusta. Suurin ilmoittaja on poliisi. Jotakin se kertoo riihimäkeläisten perhe-elämästä, osassa perheitä voidaan tosi huonosti. Kanssaihmiset puuttuvat ilmoituksen avulla asiaan.
Riihimäellä on tehty lastensuojelutarpeen selvityksiä hälyyttävän vähäinen määrä . Hausjärvellä on tehty enemmän selvityksiä kuin Riihimäellä ja Lopella. Selvitys on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa asian vireille tulosta. Lastensuojelun henkilöresursseista johtuen Riihimäellä ei ole voitu tehdä selvityksiä kaikista uusista vireille tulleista asiakkuuksista. Vuonna 2010 uusia huostaanottoja oli 5, vuonna 2011 uusia huostaanottoja 16. Asiakkaita lastensuojelun avohuollossa vuonna 2010 342 ja vuonna 2011 433.
Lastensuojelun henkilöresursseja tulee Riihimäellä jatkossa parantaa.
Mikä on yleisin syy asiakkuuteen?
· Riittämätön vanhemmuus (vanhempien kyvyttömyys tai keinottomuus tarjota lapselle asianmukaiset elinolosuhteet tai asettaa lapsen iän ja kehityksen mukaisia turvallisia kasvun rajoja)
· Vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat
· Lapsen omaan käyttäytymiseen liittyvät ongelmat (päihteidenkäyttö, rikollisuus, koulunkäyntivaikeudet, epäsosiaalinen käyttäytyminen)

Riina- hanke yritys vähentää huostaanottoja

Riina-hankkeen tavoitteena oli luoda uusia intensiivisen tuen työmalleja lasten ja nuorten auttamiseksi. Kouluikäisten osalta sosiaaliohjaajan yksilöllinen tuki on tuottanut näkyviä tuloksia asiakasnuorten koulunkäynnin ja elämänhallinnan parantuessa.
Asiakasperheille on hankittu ostopalveluna perhetyötä ja – terapiaa tai ammatillista tukihenkilötoimintaa, jotka on voitu kohdentaa perheiden elämäntilanteen mukaisesti myös virka-ajan ulkopuolella tapahtuviin ongelmatilanteisiin ja tuen tarpeisiin.
Lapsen lyhytaikainen avohuollon sijoitus on osaltaan ratkaissut joidenkin perheiden ongelmatilanteita ja antanut vanhemmille aikaa ”palautumiseen” sekä työntekijöille lisätietoa perheen tilanteesta mahdollisten tukitoimien järjestämiseksi.

Mitkä toimenpiteet vaikuttavat eli millä keinoin erityisesti on saatu aikaan tuloksia?
Riihimäellä on turvauduttu mm. seuraaviin toimenpiteisiin:

· Oikea-aikainen tuki, jota olisi tarjolla riittävän tiiviisti sekä asiakkaan tarvitsemana ajankohtana, tarvittaessa myös iltaisin ja viikonloppuisin.
· Vertaisryhmätoiminta on osoittautunut toimivaksi sekä nuorten että heidän vanhempiensa tukemiseksi.
· Tukiperheiden ja tukihenkilöiden asiakaslähtöisesti tarjoama tuki toimisi lapsille ja nuorille ”normaaliperheen” mallina tukien samalla vanhempien jaksamista ja selviytymistä.

Tampereella tehostettua lastensuojelun perhetyötä

Tampereen kaupunki on harjoittanut tehostettua lastensuojelun perhetyötä, jolla erityisen hyviä tuloksia saatiin 1990 – luvulla ja 199o- luvun puolivälissä. Tampere oli selvinnyt suurista kaupungeista kaikkein vähäisimmillä huostaanotoilla. Tampere selviää edelleen hyvin, esimerkiksi huostaanotot eivät ole tänä vuonna kasvaneet verrattuna viime vuoteen. Se on ollut myös kustannustehokasta toimintaa.
Tehostettu perhetyö perustuu ratkaisukeskeiseen työotteeseen . Koulutettu työntekijä menee perheeseen ja yhdessä perheen kanssa yrittää saada ratkaisua aikaan lastensuojelutarpeen synnyttäneeseen tilanteeseen. Se on varhaista tukea. Se on perheen elämänhallinnan ja arjen hallinnan tukea. Tampereella myönnetään, että kun selvästi 2000 – luvulla perheiden ongelmat ovat moninaistuneet, moniongelmaisuus on läpitukeva piirre, samaan perheeseen voidaan kohdistaa useampaa erilaista tuki- ja hoitotoimenpidettä. Tästä myös seuraa 1990- lukuun verrattuna, että ei uskalleta enää niin selvästi sanoa, että juuri tämä työmuoto olisi vaikuttanut huostaanoton estämiseen.
Sen sijaan selvästi myönnetään, että lastensuojelun eri työmuodoilla on saatu aikaa haluttuja tuloksia.

Mitä olisi tehtävä?

Lastensuojelutarpeen vähentämiseksi tulisi huolehtia paremmin perheiden hyvinvoinnista, työllisyydestä ja toimeentulosta. Työelämää tulisi kehittää paremmin ottamaan huomioon lapsiperheiden tarpeet. Työelämän tehokkuusvaatimusten takia myös perheiden aikabudjetit on kiristyneet. Lapsille jää ainakin osassa perheitä liian vähän aikaa.
Perhe-elämän uusavuttomuuteen tulisi puuttua nykyistä paremmin. Vanhemmuuskoulutus puoltaisi hyvin paikkaansa. Koulutuksessa tulisi pureutua vanhempien mallin uudelleenajatteluun ja kasvatusvaikeuksien ratkaisuun.
Perhe- elämän yksityistyminen osaltaan selittää myös perheen ongelmien kärjistymistä. Yhteisöllisyys toimisi ennaltaehkäisevänä rakenteena. Sosiaalityössä tulisi siirtyä enemmän yksilötyöstä yhteisöllisiin työmuotoihin.
Riihimäelläkin tulisi panostaa tehostettuun perhetyöhön.

Mikko Lund

perjantai 25. marraskuuta 2011

Tarkkana stressin kanssa. Ihmiset eivät ole kovin tyytyväisiä Kataiseeen

Ole tarkkana  stressin kanssa! Pidä stressi kurissa!
Olkaa tarkkana etenkin 35 – 45 -vuotiaana !


Jos stressaat tänään, voit sairastua kuusikymppisenä
Stressioireet  ovat tänä päivänä tavattoman yleisiä. Niiden merkitys kohdistuu toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemiseen. Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöön kohdistuu niin kovat vaatimukset, että  henkilön soputuminen on tiukoilla  tai se ylittyy. Arkikeskustelussa  tyyppioireiksi  nimetään työuupumus. uupunut työntekijä    on konaisvaltaisesti väysynyt, asenne työtä kohtaan on muuttunut kyyniseksi  ja ammatillinen itsentunto on heikentynyt.
Kansanterveysöaitoksen kyselytutkimuksessa (AVTK 2007) viidennes vastaajista koki itsensä muita enemmän sytessaantuneeksi. Pahinta on jatkuva stressi.

Jatkuva stressi kostautuu monina sairauksina vasta vuosien jälkeen

Työterveyslaitoksen erikoislääkäri Harri Lindholm kehottaa pitämään stressin kurissa etenkin 35–45 -vuotiaana. Silloin monet ovat saavuttamassa työuransa huippua eivätkä huomaa, että menee liian lujaa, koska voimia vielä on. Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä Lindholm kertoo, että heille on kuitenkin jo kertynyt stressiä ennestään, eivätkä elimistön säätömekanismit ole yhtä vahvat kuin nuorempana. Jos stressi ei pysy hallinnassa, sen aiheuttamat sairaudet puhkeavat tyypillisimmin noin kuusissakymmenissä.

– Nykyisin tavallista on jatkuva, hivuttava stressi. Voi kestää kuukausia ja jopa vuosia, ennen kuin se alkaa kunnolla näkyä elimistössä, hän sanoo.

Ihminen tarvitsee stressiä, mutta vain sopivassa määrin. Vaativassa tilanteessa hermosolmukkeet erittävät suorituskykyä lisääviä hormoneja adrenaliinia ja noradrenaliinia. Hyväkin stressi nostaa verenpainetta ja sydämen sykettä, kohottaa vireystilaa ja kiihdyttää aineenvaihduntaa.

Sydän- ja verisuonitaudit vaanivat

Pitkittyessään stressi altistaa  sydän- ja verisuonitauteihin, metaboliseen oireyhtymään, kakkostyypin diabetekseen ja masennukseen.


– Ylirasittumiseen tulisi kiinnittää terveydenhuollossa yhtä paljon huomiota kuin esimerkiksi korkeisiin kolesteroliarvoihin, toteaa Harri Lindholm.

Monta viitettä stressistä

Lindholm kehottaa jokaista tunnistamaan haitallisen stressin vaikutukset itseensä ja olotilaansa. Oireita ovat heräily aamuyöllä, sosiaalisten tilanteiden välttely, muistin pätkiminen, luovuuden kärsiminen ja vaikeus suunnitella uutta.
Jokaisen on myös löydettävä itselleen sopivat, terveelliset tavat purkaa paineet. Tärkeintä Lindholmin mukaan on, että vapaa-aikana tekee jotain täysin erilaista kuin oma työ on. Liikunta on stressinhallintakeinoista yksi tehokkaimmista. Se laukaisee stressihermostoa, pumppaa pois adrenaliinia ja kohentaa kortisolitasapainoa.
Keski-iässä on vielä kaikki mahdollisuudet muuttaa suuntaa ja aloittaa stressittömämpi elämä,  muistuttaa  erikoislääkäri  Harri Lindholm.



Kaleva tutki: "Ihmiset eivät ole valtavan tyytyväisiä Kataiseen"


Vajaat puolet eli 47 prosenttia kansalaisista on tyytyväisiä pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) toimintaan. Näin tuore pääministeri saa hyväksyvän arvosanan suomalaisilta, vaikka hallitus on joutunut aloittamaan taipaleensa valtiontalouden tasapainottamispaineissa ja eurokriisissä.
Matti Vanhanen (kesk.) aloitti pääministerinä kahdeksan vuotta sitten Kataista paljon suositumpana.
Tiedot selviävät Kalevan TNS- Gallupilla teettämästä kyselystä.
Kalevan  kyselyyn vastanneista 40 prosenttia on melko tyytyväinen ja 7 prosenttia erittäin tyytyväinen Kataisen alkuun pääministerinä. Hieman alle kolmannes tukee häntä osittain, ja tyytymättömiä on viidennes vastaajista.
– Ihmiset eivät ole valtavan tyytyväisiä Kataiseen, mutta häneen ei kohdistu valtavan suurta kritiikkiäkään, pohtii lehdessä politiikan tutkija Petri Koikkalainen Lapin yliopistosta.
Tutkijan mukaan Kataisen kannatusta voivat heikentää vallan ja näkyvyyden jakaminen muille ministereille sekä hallitukselta odotetut tiukat säästötoimet.
Tyytyväisimpiä Kataiseen ovat järjestyksessä kokoomuksen, vihreiden ja demareiden kannattajat.
Kalevan TNS-Gallupilla teettämään kyselyyn vastasi 970 täysi-ikäistä suomalaista. Virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

Mikko Lund

torstai 24. marraskuuta 2011

Eikö SAK todella ota kantaa presidentinvaaleihin?

Eikö SAK ota  kantaa presidentinvaaliin? Mitä tekee  SAK?
Entisetkin ay- pomot jo ihmettelevät.

Demari: SAK:n  vaitonaisuus presidentinvaalissa hämmästyttää: "Omia ehdokkaita kaksin kappalein"


Takavuosien ay-pomo Jouni Riskilä (sd.) sanoo hämmästelevänsä Uutispäivä Demarin  haastattelussa sitä vaitonaisuutta, joka palkansaajakeskusjärjestö SAK:ssa on presidentinvaalin lähestyessä.
– "Omia" ehdokkaitakin on ensimmäistä kertaa 30 vuoteen peräti kaksin kappalein, hän toteaa.
Riskilä viittaa siihen, että presidentiksi on tarjolla kaksi SAK:n jäsenliittojen kandidaattia. SDP:n Paavo Lipponen on Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n jäsen, ja vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki Palvelualojen ammattiliitto PAMin jäsen.
Riskilä oli SAK:ssa keskeinen vaikuttaja, kun Tarja Halonen sai SAK:n tuen ennen vuoden  2 000 presidentinvaalia.                                
– He (Lipponen ja Arhinmäki) tarvitsevat porukan tukea. En tarkoita tässä yhteydessä välttämättä rahallista tukea, vaan henkistä tukea ja kannustusta, Riskilä toteaa.
SAK:n valtuusto kokoontuu torstaina ja perjantaina Kiljavalle.
– Arveluni on, että tuskin tullaan ottamaan mitään kannanottoja näihin tuleviin presidenttivaaleihin, SAK:n johtaja Matti Tukiainen kertoi Ylelle sunnuntaina.
– Olen eri mieltä Matti Tukiaisen kanssa. SAK:n pitäisi ilmaista myönteinen tuki sekä Lipposelle että Arhinmäelle. He edustavat kumpikin työväenliikettä, ja ovat SAK:n liittojen jäseniä, Jouni Riskilä toteaa.
Riskilän tavoin ihmettelemme mihin kunnon SAK on kadonnut? Vai elävätkö nämä nykyiset SAK:n pomot niin hyvää elämää, että he ovat täysin vieraantuneet työväenliikkeen poliittista riennoista?



Uutispäivä Demari: Pajamäen kohukirja ilmaiseksi verkkoon

Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Osku Pajamäki (sd.) on päättänyt antaa keväällä ennen eduskuntavaaleja julkaisemansa kohukirjan vapaasti ladattavaksi verkossa. Sukupolvipamfletiksi kutsuttu Perintö vai perintä ehdottaa uutta sukupolvisopimusta, jossa eläkemaksuja ja eläkeikää nostetaan välittömästi, kertoo Uutispäivä Demari.
Kirja herätti ilmestyttyään voimakkaita näkemyksiä puolesta ja vastaan. Teos jatkaa vuonna 2006 ilmestyneen Ahne sukupolvi -pamfletin sukupolvikeskustelua. Pajamäki haastatteli kirjaa varten muun muassa Sixten Korkmania, Sauli Niinistöä ja Vappu Taipaletta.
- Pidän aihetta niin vakavana, että toivon mahdollisimman monen perehtyvän tähän asiaan, Pajamäki sanoo Helsinki-kirjojen verkkosivuilla päätöksestään laittaa kirja vapaasti luettavaksi verkkoon.
Perintö vai perintä sai Uutispäivä Demariin kirjan arvostelleelta Jukka Torikalta ristiriitaisen vastaanoton.
- Pajamäki kirjoittaa välillä, kuin puhuttelisi idioottia, mutta ainakin asia tulee selväksi. Mikä on erinomaisen hyvä asia ottaen huomioon, ettei näistä kysymyksistä useinkaan puhuta selkeästi. Konfliktin rakentamisella sukupolvien välille hän ei varmasti saa pelkästään myönteistä vastaanottoa omassakaan puolueessa, Torikka arvioi.


Verokeinotteluun puututtava kovalla kädellä

Onhan se tavatonta – suorastaan uskomatonta  - että Suomen verojärjestelmä mahdollistaa verokeinottelun esimerkkinä Iltalehden 22.11. esille ottama terveyspalveluja tuottava Mehiläinen, joka maksaa 35 miljoonan voitoista rahoitusjärjestelyiden jälkeen veroja Suomeen vain 360 000 euroa.

Verot Mehiläinen vältti maksamalla konserniavustuksia 36 miljoonan edestä ulkomaisille omistajayhtiöilleen  Ambea Holdingille, Ambealle ja Ambea AB:lle. Tällä järjestelyllä yhtiö sai tilikirjansa näyttämään jopa tappiolliselta.

Asiasta teki hallitukselle kirjallisen kysymyksen kansanedustaja Maria Tolppanen (ps).

Ministeri Jutta Urpilainen (sd) lupaa, että verokeinotteluun puututaan. Urpilainen muistuttaa, että harmaan talouden torjunta on hallituksen keskeisiä käsitteitä.

Hyvä, että  harmaan talouden torjunta on keskeisesti hallituksen asialistalla.


Mikko Lund

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Usko demokratian toimivuuteen vahvaa Hallitukselta perätään jo toimia taantuman suhteen


Enemmistö uskoo vielä demokratian toimivuuteen
On se suorastaan ihmeellistä, että enemmistö suomalaisista uskoo demokratiaan. Mitä suomalaiset odottavat? 55 prosenttia uskoo vielä demokratian toimivuuteen. Tulos ilmenee äskettäin julkistetusta TNS Gallupin puolueiden tilauksesta tekemästä mielipidemittauksesta.

Vaikka usko on edelleen luja, niin uskossa on kuitenkin horjumisen merkkejä. Demokratian kannalta huolestuttavaa on ei-uskovaisten osuuden voimakas kasvu lyhyessä ajassa. Puolessa vuodessa - huhtikuusta loka-marraskuuhun - epäilijöiden osuus kohosi 24:stä 35:een prosenttiin. Mikä selittää tätä kehitystä?

Poliittiset puolueet ovat demokratian perusta.  Luottamus on  pahasti murenemassa kansan silmissä, sillä vain 30 prosenttia luottaa siihen, että ihmisten ääni kuuluu puolueiden kautta. Epäilevien joukko kasvoi 39:stä 59:ään prosenttiin.

Ei ole enää Matti Ahteen tai Matti Puhakan kaltaisia kansanedustajia, jotka hoitivat ihmisten asioita. Erityisesti Ahde oli niin tunnollinen asioiden hoitaja, että  - olipa kysymyksessä sitten pieni tai iso asia  - Ahde  pyrki hoitamaan sen myönteiseen päätökseen! Muistan yhden asian osalta, kuinka keskustan virkamiehet hyppivät ministeriössä  päin seiniä, kun Ahde linjasi asian, että "se hoidetaan näin".

Tämä esimerkki on vaikuttanut minun toimintaani paikallispolitiikassa siten, että olen pyrkinyt hoitamaan ihmisten asioita.
Mielipidemittauksen tulos kertoo ihmisten lisääntyvästä epäluottamuksesta. Miten käy ihmisten vaaliosallistumiselle  näiden lukujen valossa? Edessä on presidentinvaalit, joissa ennustetaan kohtuullisen korkeaa äänestysprosenttia. Vuoden päästä syksyllä on kuntavaalit, joissa ennuste asettuu siihen, että vain reilusti joka toinen äänestäisi.
 Aika ajoin Suomessa on keskusteltu  demokratian puutteesta. Toki päätöksentekojärjestelmää on aina arvioitu kriittisesti, suhteessa siihen, mitä se lupaa ja mitä antaa. Näin merkittävän epäluottamuksen kasvu lyhyessä ajassa pakottaa pohtimaan, mitä maassa on tapahtunut.
Kevään eduskuntavaalien jälkeen  vaalien suurin voittaja perussuomalaiset jättäytyi hallituksen ulkopuolelle. Vaikuttaako tämä  perussuomalaisten suhtautumiseen asiaan? Perussuomalaisten toiminta heijastui voimakkaasti uuden hallituksen rakentamiseen.
Pitkään venähtäneet hallitusneuvottelut, jotka välillä kariutuivat ja johtivat neuvottelijoiden nokitteluun, olivat omiaan vieraannuttamaan kansalaisia  poliittisesta  elämästä.
Ihmiset kokevat arkisten ongelmien jääneen liian vähälle huomiolle. Ihmiset odottavat  päättäjien  tarttuvan enemmän syrjäytymiseen, rikollisuuteen, työttömyyteen, hintojen nousuun ja kunnallisiin palveluihin. Ehkä on myös niin, että ihmiset eivät ymmärrä, missä ollaan menossa talouden osalta. Talous haastaa tänään politiikan hyvin vahvasti.
Edellisten eduskuntavaalien vaalirahoitussotkujen  ja oikeudenkäyntien pysyminen julkisessa keskustelussa,  syövät myös kansalaisten luottamusta poliittisen järjestelmän kykyyn toimia ihmisten hyväksi.
Uskoa demokratiaan ei palauteta lupauksilla ja toivomuksilla. Se tapahtuu vain sitä kautta, että ihmiset kokevat voivansa oikeasti vaikuttaa heitä koskevaan päätöksentekoon.
Hallitus tulee toteuttamaan suuren kuntauudistuksen, jossa uudet  kunnat kootaan työssäkäyntialueittain. Tämä on välttämätöntä, kun muistetaan, että valtiolla ja kunnilla on rahapula ja velkaa vielä tuleville sukupolville. Uudistuksen yhteydessä on välttämätöntä laajentaa demokratiaa.
Kuntauudistus tarvitsee tuekseen todelliseen päätöksentekoon  perustuvat kaupunginosavaltuustot ja lähidemokratian toteuttamisen. Kuntahallintokin on liiaksi byrokraattinen, byrokraattisen organisaatioteorian pohjalle rakennettu laatikkorakennelma. Se tulee avata antamalla henkilöstölle todelliset vaikutusmahdollisuudet takaava työpaikkademokratia. Kaupunkilaiset tarvitsevat  puolestaan vaikutusmahdollisuuksia antavan  lähidemokratian.

Tuleeko talvea ollenkaan?

Vuodenaikaan nähden on ollut koko ajan tavattoman lämmintä. Nyt Ilta- Sanomat ja Iltalehti kertovat pitkän ajan ennusteesta, jonka mukaan koko talvi olisi leuto ja  huomattavan lämmin, verrattuna edellisvuosien paukkupakkasiin.
Kohta alkaa jo joulukuu  eikä lumesta ole mitään tietoa.

Mitä tekee Kataisen hallitus? 

Yhä useammat asiantuntijatkin vaativat jo hallitukselta toimenpiteitä. Suomessa ei osata enää tehdä päätöksiä, sanoo Etlan toimitusjohtaja Sixten Korkman Kauppalehdessä.
- Poliittinen päätöksentekokyky puuttuu, Korkman syyttää.
Korkmanin mukaan taloudellinen tilanne on heikentynyt rajusti, mutta hallitus käyttäytyy ikään kuin mitään ei ole tapahtunut. Kyse on vakavista ongelmista, kuten työttömyyden ja valtiontalouden alijäämän kasvusta. Niiltä ei voi ummistaa silmiä.
- Nyt olisi korkea aika tehdä päätöksiä, Korkman sanoi ja nostaa esimerkiksi eläkeiän noston.

Valtiovarainvaliokunta kaipaa uusia säästöjä jo keväällä

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta haluaa, että uusista valtiontalouden säästöistä päätetään jo keväällä.
Sopeutustoimista puolet pitää toteuttaa veroratkaisuin.

Valiokunta pitää kehysmietinnössään välttämättömänä, että finanssipolitiikkaa nykyisessä tilanteessa kiristetään. Myös koko maan laajuinen kuntauudistus on toteutettava hyvinvointipalvelujen tuottavuuden nostamiseksi.

Valiokunnan mielestä on myös erittäin tärkeää, että Suomi säilyttää valtion luottoluokituksen parhaimmalla tasolla.

Mikko Lund

tiistai 22. marraskuuta 2011

Mikä eteen Baltian maissa?

Mikä eteen Baltian maissa?
Yhä enemmän nuoria muuttaa länteen


Helsingin Sanomat 19.11.2011 nosti esille  Baltian maita koettelevan maastamuuton, jossa nuoret koulutetut ihmiset muuttavat pois kotimaastaan. Ilmiö koskettaa kaikkia Baltian maita. Virosta on muuttanut Suomeen 2000- luvulla 25 000 henkilöä, Latviasta on muuttanut pois 95 000 – 110 00  ja Liettuasta noin 128 000 ihmistä eri puolille Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Ilmiö herättää tavattomasti huolta Baltiassa. Maat kouluttavat  nuorensa eri ammatteihin, sen jälkeen nuoret lähtevät töihin Eurooppaan. Kysymys on suurista taloudellisista menetyksistä, vaikka taloudellisen taantuman ja työttömyyden oloissa muutto helpottaa.

Hesarin mukaan muuttoliike pois Baltiasta kiihtyi, kun vanhat EU- maat  avasivat  työmarkkinansa uusien jäsenmaiden asukkaille  juuri ennen 2008 – 2009 lamaa. Työttömyys nousi silloin Virossa, Latviassa ja Liettuassa  EU:n huipulle. Noin kymmenesosa Latvian väestöstä muutti ulkomaille 2000- luvulla, kertoi Hesarille muuttoliikettä tutkiva Latvian yliopiston professori Mihails Hazans.

Olin viime juhannuksena Suomi- Viro- yhdistyksen Liettua- jaoston  matkalla ja vierailulla Riihimäen liettualaisessa yhteistyökaupungissa Jonavassa. Isäntänä ollut valtuuston puheenjohtaja ja koulutoimenjohtaja kertoivat yhdessä siitä vaikeudesta, joka aiheutuu lasten ja nuorten poismuutosta. Peruskoulun kouluja on jouduttu tämän vuoksi jopa sulkemaan. Vaikeuksia on ollut koulusuunnittelussa. Vaikeuksia on ollut opettajien saamisessa. Opettajille maksetaan varsin heikkoa palkkaa, sen takia nuoret opettajat lähtevät  esimerkiksi  siivoojaksi  Saksaan, jossa heille maksetaan parempaa palkkaa. Kaikesta tästä aiheutuu normaalin koulutyön suunnitteluun suuria ongelmia.  

Yritin parhaani mukaan lohduttaa  isäntiä. Totesin, että Suomessakin on aika ajoin ollut turhanpieni syntyvyys. Sitten jatkoin havainneeni, että Suomen nuoret miehet ovat havainneet liettualaisten naisten kauneuden. Toivoin, että tämä toisi uutta verta, mutta myös lisää lapsia. Jaoimme isäntien kanssa yhteisen ajatuksen siitä, että  yhteistyössä ja nuorissa on aina kansakunnan tulevaisuus.

Samasta ongelmasta kertoo Hesarin haastattelema latvialaisprofessori, jonka mukaan tänä syksynä Latviassa huomattiin 11 000  koulualaisen kadonneen. Suurimman osan arvellaan muuttaneen ulkomaille.

Baltian pääasialliset muuttovirrat  2000-luvulla

Viro: 25 000   Suomeen

Latvia: Britanniaan             40 000
              Irlantiin                  40 000
              Saksaan                    15000 – 30 000

Liettua: Britanniaan            67 000
                Irlantiin                 24 000
                Yhdysvaltoihin      17 000
                Saksaan                  14 000
                Espanjaan                9 000

Lähde: Helsingin Sanomat  Viron tilastokeskuksen, Liettuan tilastokeskuksen ja IOM:n Latvian – johtajan Ilmars Mezsin mukaan



Raju kuvaus suomalaiselta keskitysleiriltä

Silminnäkijäkuvaus jatkosodan suomalaisten poliittisten vankien kohtelusta ilmestyi yli 60 vuoden jälkeen. Kuvaus ei anna maireaa kuvaa sotaa käyvän Suomen suhtautumisesta poliittisiin vankeihin.

Kansan Uutisissa toimittaja Kai Hirvasnoro  kirjoitti  kirja- arvostelun Allan Asplundin  kirjoittamasta kirjasta Kokemuksia suomalaisilta keskitysleireiltä.


Tapahtui Suomessa heinäkuussa 1942: Pahoin nälkiintyneet poliittiset vangit löysivät Säämäjärven keskitysleirin läheisyydestä kaksi edellisen syksyn taisteluissa kuolleiden hevosten hautapaikkaa. Mätänevät raadot kaivettiin ylös, lihat pilkottiin, keitettiin ja syötiin.

”Lihoja keitettäessä haju oli niin kuvottava, ettei sisällä voinut olla. Siksi lihat keitettiin isossa padassa joen rannalla.”

Kuvaus on jatkosodan aikana suomalaisille keskitysleireille joutuneen Allan Asplundin. Hän kirjoitti keskitysleirimuistelmansa tuoreeltaan, mutta suomalaiset kustantajat eivät sitä julkaisseet. Kirja ilmestyi Ruotsissa vuonna 1949.

Nyt kuvaus on vihdoin saatavilla suomeksi. Asplundin pojanpojan Bubi Asplundin suomennos ilmestyi nimellä Kokemuksia suomalaisilta keskitysleireiltä Rauhanpuolustajien ja Liken Pystykorva-sarjassa.

Kohtelu kuin Hitlerin leireillä


Poliittisen historian tutkijan Tauno Saarelan mukaan Asplundin kaltaisia suomalaisia keskitysleirivankeja oli jatkosodan aikana noin tuhat.
Asplund joutui viettämään kolme ja puoli vuotta keskitysleireillä jatkosotaa käyvässä Suomessa ja vallatussa Itä-Karjalassa.
”Suojattomien internoitujen kohtelu näillä kärsimysten leireillä oli monessa suhteessa samanlaista kuin Hitlerin valtakunnan leireillä”,  Kai Hirvasnoro kirjoittaa Asplundin kokemuksiin perustuen.



Mikko Lund              

maanantai 21. marraskuuta 2011

Kaupunginjohtajan ote lipsuu

Kaupunginjohtajan ote lipsuu
 
Kaupunkilaistenkin epäluottamus etsii purkautumistaan
 
 
Kiitos riihimäkeläiselle nimimerkille "Veronmaksaja" kirjoituksesta Aamuposti 18.11.2011. Sitä oli ilo lukea. Asiat olivat kohdallaan. Harvoin kaupunkilainen moisella asiantuntemuksella kommentoi Riihimäen päätöksentekoa ja yhdyskuntasuunnittelua.
 
Nimimerkki kirjoittaa asiaa:
 
"Liekö kaupunkimme johtajan ote lipsunut, vai onko hänen mielestään hyvää yhdyskuntasuunnittelua ja palveluiden ohjausta Riihimäen rautatieaseman seudun suunnittelun täydellinen epäonnistuminen."
 
Kyllä  minun mielestä on lipsunut kaupunkisuunnittelu ja vähän Aseman edustan päätöksentekokin ja tuleeko näin käymään Atomissakin!
 
"Siellä on nyt tilava tyhjä toriaukio , mutta taksit ja saattoliikenne on ahdettu ahtaaseen sumppuun ja junamatkustajat joutuvat puikkelehtimaan autojen joukossa, jotka yrittävät epätoivoisesti etsiä tyhjää parkkitilaa, jota ei löydy."
 
 
Entä sitten linja-autoasema?
 
"Vanhan linja-autoaseman luona herätti kesällä ihmetystä, kun ensin kaivettiin katu auki ja peitettiin. Sitten taas kaivettiin auki ja peitettiin, ja kavennettiin. Näin tehtiin kiusaa autoilijoille."
 
Eikö ole kummallista, että kadunrakennus kesti näin kauan ja että vanhaa linja-autoasemaa ei ole vuokrattu halukkaille järjestöille?
 
Entä Kalmu?
 
"Entä onko hyvää yhdyskuntasuunnittelua, palveluiden ohjausta ja toiminnan optimointia, kun uutta asuntoaluetta puuhataan Kalmun alueelle, kilometrien päähän kaupunkitaajamasta?"
 
Ei ole. Lisäksi asia on räikeästi  valtioneuvoston alueiden käytön suunnitteluperiaatteiden vastainen ja merkitsee myös yleiskaavan vastaisesti kaupunkirakenteen hajauttamista. Lisäksi jos investointikyvytön Riihimäen kaupunki lähtee alueeseen hukkaamaan 30 - 40 miljoonan euron edestä rahaa, silloin on paikallaan kysyä kaupunginjohtajan virkavastuiden perään! 
 
Näin ovat Riihimäen kaupungin  asiat. On erittäin hyvä, että kansalaiset osaavat huomata tällaisia epäkohtia ja nostaa niitä esille. Ehkä kaupunkilaisen kirjoitus syntyy siitä tunnistettavasta  syvästä epäluottamuksesta, jonka tutkimus on tuonut esille. Ehkä vielä lähitulevaisuudessa kaupunkilaiset heräävät.  Tällöin vain ajattelee siten, että näin osaavan henkilön tulisi siirtyä "kaupunkilaisen" roolista  paikallispolitiikkaan, jossa on oikeasti pulaa kriittisestä ajattelusta.
 
Ystävällisin yhteydenpyyntöterveisin
 
 
Suomi muuttuu pohjamutiin saakka
 
Kokoomuksen puheenjohtaja ja pääministeri Jyrki Katainen muistutti kuntauudistuksen tarpeellisuudesta lauantaina Kokoomuksen puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä. Pääministeri haluaa, että isosta muutosprosessista keskustellaan aktiivisesti.
"Suomi muuttuu pohjamutiaan myöden tulevina aikoina", Katainen huomauttaa.

Erityisesti pääministeri muistuttaa siitä, että yhä vähenevä joukko joutuu huolehtimaan yhä suuremmasta joukosta – huoltosuhde muuttuu siis dramaattisesti. Koska väestörakenne muuttuu, myös palveluiden rakenteen on muututtava.

"Lisääkö väestörakenteen muutos verotuloja? Ei. Lisääkö muutos palvelutarpeita? Kyllä", Katainen painottaa.

Pääministeri mainitsee, että kansallinen huoltosuhde nousee yli 70:n, kun päästään vuoteen 2030. Kataisen mainitsemat vaihtoehdot ovat palveluiden karsiminen tai rakenteiden muuttaminen.

"Muutetaan siis rakenteita, että saadaan hyvinvointiyhteiskunta turvattua."


Kataisen johtopäätös on aivan oikea. Ymmärrän hänen tuskaansa, kun hallituspuolueissa on esiintynyt ristivetoa asiassa. Asia on niin tärkeä, että uudistusta ei saa vaarantaa minkäänlaisella kaupankäynnillä. Eduskunnan puhemies Eero Heinäluomalla kuntauudistus meni jo vähän venkoiluksi, kun hän kaipasi keskustaa ja perussuomalaisia neuvottelupöytään asiasta.
On hyvä, että pääministeri paimentaa kuntauudistuksessa sivupoluille eksyneitä hallitusohjelman taakse. Nyt uudistus on tehtävä. Siitä ei tule antaa mitään vapaita käsiä millekään hallitusryhmälle tai kansanedustajalle.  
 
Mikko Lund

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Ministeri Räsänen (kd) osallistui päätökseen eikä jäävännyt itseään

Ministeri Räsänen (kd) ei ymmärtänyt jäävätä itseään
Riihimäen viime kaupunginvaltuusto 14.11. ylitti  reilusti oman toimivaltansa, kun valtuusto alkoi toivoa lisää poliiseja Riihimäelle. Asia ei ole millään tavalla valtuuston toimivaltaan kuluva asia. Poliisi on valtion viranomainen ja poliisien määrästä päättää poliisihallinto maan hallituksen ja eduskunnan päätösten mukaisesti. Uudelleenarvion ja toiminnan aika olisi ollut  muutama vuosi sitten, kun kaupungilta pyydettiin lausuntoa uudesta poliisipiirijaosta  osana Kanta- Hämeen poliisilaitosta. Noin 100 000 asukkaan Hyvinkään ja Riihimäen kaupunkiseutu jaettiin ja Riihimäen painoarvo  poliisiresurssien jaossa heikkeni. Nyt kaupunginvaltuusto itki seurauksia ja niitäkin väärin perustein. Poliisipiirin rajojen muutos Hyri- alueella olisi ollut valtuustohuolen  arvoista! 
Viime maanantain  valtuusto sai ihan farssimaisia piirteitä, kun valtuusto ryhtyi pohtimaan mihin mahdollinen valtuuston kirjelmä poliisien lisäämisestä toimitetaan. Asia tuli ongelmaiseksi, kun ministeri oli kokouksessa  ja piti päättää, toimitetaanko kirjelmä ministerille kotiin vai virkapaikalle. Ministerin ehdotuksesta asia päätettiin sitten lähettää Kanta- Hämeen poliisilaitokselle.
Todellinen ongelma asian käsittelyyn sisältyy siinä, että ministeri Räsänen ei ymmärtänyt jäävätä itseään asiassa, jossa hän oli päättämässä toimesta, joka tulee myöhemmin poliisihallinnon käsittelyyn. Ministeri Räsänen oli jäävi käymään edes keskustelua asiasta.
Valtuuston oikean laidan melskaamista ei voi  oikein ymmärtää. Kysymys oli valtuutettu Mikko Takalan (kok) kirjelmään sisältyvästä väärästä ongelmanratkaisusta. Se näytti tavattomasti valtuuston oikeaa laitaa miellyttävän: Poliiseja Riihimäelle lisää. Aika ajoin niin Suomessa kuin muuallakin maailmaa äärioikeisto on leimallisesti vaatinut lisää poliiseja.  Kyllä olisi aika kokoomuksenkin jo herätä  ja kohdistaa säästötoimet oikein  eikä sosiaaliseen rakenteeseen ja toimintaan, joista sitten seuraa väkivaltaa ja muita häiriöitä.  Kokoomus ei tarjoa Riihimäen työttömille, köyhille ja syrjäytyneille muuta kuin poliisin pamppua. Valtuuston toimet tulisi kohdistaa oikeasti yritystoiminnan ja työllisyyden parantamiseen Riihimäellä. Onneksi  poliisien määrästä ei päätä Riihimäen valtuusto, vaan  ministeri Räsäsen johdolla poliisihallinto maan hallituksen  ja eduskunnan linjausten mukaisesti.
Esko Seppäseltä kirja Iiro Viinasen kanssa
1990-luvulla kiihkeästi yhteen ottaneet Esko Seppänen ja Iiro Viinanen jatkavat vastakkainasettelua tammikuussa ilmestyvässä kirjassa. Entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Esko Seppänen kertoo blogikirjoituksessaan  yhteisestä kirjasta entisen valtiovarainministerin Iiro Viinasen kanssa. 18 kirjeestä koostuva Vasen oikea, oikea vasen ilmestyy tammikuussa, kertoo Kansan Uutiset.
Iiro Viinanen oli Esko Ahon hallituksen suorapuheinen valtiovarainministeri vuosina 1991–1995. Esko Seppänen oli yksi sen terävimmistä kriitikoista.
”Vastakkainasettelun aika jatkuu, vaikka vähän välillä liennytetäänkin”, Seppänen luonnehtii kirjaa.
”Kapitalismi on tabu”
Seppänen kertoo kirjoittavansa kapitalismista, joka on kansainvälinen sana ja muualla yleisesti käytössä.
”Suomessa se on tabu, joka vasemmiston on murrettava ja sanottava ruma sana niin kuin se on”, hän kirjoittaa. 

Mikko Lund