keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Vastustin “valeoikeustoimia”, mutta siitä huolimatta...

 
 

 

Vastustin  “valeoikeustoimia”, mutta siitä huolimatta...

 
 
Riihimäen kaupunginvaltuusto päätti  11.11. 2013  § 125 Elinkeinotonttien myymisestä Etelä- Mattilan elinkeinoalueelta ja § 123 Riihimäen kaupungin omavelkaisen takauksen myöntämisestä Riihimäen Tilat ja Kehitys Oy:lle.  Päätökset on tehty  hyvän hallinnon vaatimusten  ja kuntalain vastaisesti.   Päätökset ovat syntyneet lainvastaisessa järjestyksessä käyttämällä harkintavaltaa muuhun tarkoitukseen  kuin oikeustoimilla sinänsä on asiallisesti pyrittävä.


Päätös on syntynyt kaupunginjohtajan johtamassa valmistelussa, jossa oikeustoimen molempien osapuolten  etujen huomioon ottaminen on syrjäytetty. Ostajana on kaupunkikonsernin ohjauksessa oleva ja kaupungin kokonaan omistama yhtiö, jonka liiketuloksesta viimekädessä vastaa kaupunki. Myyjän edustajajana oikeustoimen pääjärjestelyistä on  asiallisesti vastannut kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen. HÄN on kaupungin kokonaistaloudesta tilivelvollinen ja vastuullinen yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Oikeustoimen valmisteluun nähden hänellä on ollut työnjohto- ja määräysvalta yhtiössä ja kaupungin taloushallinnossa. On ilmiselvää, etteivät oikeustoimen osapuolien edut ole tulleet tasapuolisesti harkituksi ja  huomioonotetuksi eikä puolueettomasti tarkistelluksi.


Yhtiön, Riihimäen Tilat ja Kehitys Oy:n, liiketoiminnan tarkoitus on alistettu palvelemaan emoyhteisön tarkoitusperiä. Muodollisen yhteisöjäävin esittäminen kaupunginhallituksessa ei muuta tätä tosiasiallista asiantilaa. Valmistelusta vastuullisena kaupunginjohtajan puolueettomuus on valmisteluprosessissa vaarantunut.


Oikeustoimi ei ole ollut yhtiön kannalta eikä kaupungin kannalta oikeassa suhteessa oikeustoimella tavoiteltuun päämäärään. Sen taloudelliset vaikutukset ovat tosiasiassa kansalaisten verotuloilla kannettavat. Se on tehty olosuhteissa, joissa yhtiöllä ei ole ollut akuuttia, kaupungin elinkeinotoiminnan edistämisen kannalta tarvetta saada haltuunsa kaupan kohteena olevat maa-alueet eikä liiketaloudellista merkitystä.


Asiakirjoista ilmenee, ettei yleistä ja kilpailevaa kysyntää ole kaupan kohteelle ollut, siis ei myöskään kaupungin elinkeinopolitiikan edistämisen tilannetta ja akuuttia tarvetta yhtiön entiselle eikä kaupassa lisääntyvälle maareserville. Se todentaa, että oikeustoimessa on osoitettu poikkeuksellista suopeutta yhtiölle ja noudatettu tavanomaisesta poikkeavia kaupan ehtoja mm. rakentamisvelvoitteen kohdalla.


Yhtiön taloudellinen kantokyky ei omalla taseella kykene suoriutumaan kauppahinnasta eikä edes antamaan kauppahintaa vastaavalle velalle taseomaisuudellaan tavanomaista vakuutta. Ostohinnalle kaupunki pyrkii varsin poikkeuksellisin järjestelyin antamaan takauksen olosuhteissa, joissa kierretään EU:n kilpailuneutraliteetin tarkoittamia  sääntöjä.


Kaupungin kannalta oikeustoimi on tehty muussa kuin elinkeinopolitiikan edistämisen tarkoituksessa. Kaupungin taloudessa tilinpäätösten järjestelyn tarve on ollut vuodesta 2010 lähtien erityisen huomion kohteena. Siihen ovat vaikuttaneet pyrkimykset  tulokseen vaikuttamiseksi   niin, ettei sen alijäämä ja muut tunnusluvut täyttäisi kuntalaissa säädettyjä alijäämän kattamisvelvollisuuden ja kriisikuntakriteerien ehtoja.


Tunnettua on kaupungin hallinnossa jatkuvat poistojärjestelmän muutospyrkimykset. KHO ja Hämeenlinnan HO antamien kumoavien päätösten jälkeen on vielä HO:ssa vireillä ja ratkaisuaan odottamassa vielä viimeisin kaupungin poistojärjestelmän muuttaminen. Poistoina rahoitettavia menoja on alennettu tulosvaikutteisesti vuodesta 2010 vuoteen 2012  n. 10 miljoonaa euroa. Nämä toimet ovat osoittautuneet kaupungin ylivelkaantuneessa taloudenpidossa  riittämättömiksi ajatellen alijäämien kattamisvelvollisuudelle ja kriisikunnalle säädettyjä kriteerejä. Siksi taseen omaisuuserien muuttaminen tuloksi on tullut  vuonna 2013 tarpeelliseksi tilinpäätöksen ennakoinnissa.



Asiakirjoissa yhtenä perusteena oikeustoimelle todetaan, että vuoden 2013 maanmyyntitulojen budjetoinnissa ei saavuteta tavoitetasoa ja että tällä oikeustoimella halutaan kompensoida tilannetta.


Asiakirjoista ilmenevä on riittävä näyttö siihen, että oikeustoimi  tehdään muussa kuin oikeustoimen  
normaalissa tarkoituksessa. Valtuusto käyttää harkintavaltaansa  manipuloidakseen  TILINPÄÄTÖSTÄ. Tavoiteltu päämäärä on vuoden 2013 tilinpäätöksen ennakollinen järjestely. Sillä  saavutetaan tulosvaikutuksia alijäämän pienentämiseksi.


Riihimäen kaupunginvaltuusto ei ole näin ollen toiminut hyvän hallinnon oikeusperiaatteiden mukaisesti ja päätös on siten konkreettisesti hallintolain 6 §:n mukaan laiton.



Riihimäen kaupunginvaltuusto päätti 11.11.2013 § 123  antaa 100 prosentin tuen Riihimäen Tilat ja Kehitys Oy:lle maan ostamista varten. Euroopan  komissio on antanut tiedonannon valtiontukisäännösten soveltamisesta valtintukiin takauksina. (2008/c155/ 02)  Komissio katsoo, että  tukea ei saa myöntää enempää kuin  80 prosenttia lainasaamisen tai rahoitussopimuksen määrästä  eikä takaus saa missään vaiheessa  ylittää 80 prosenttia.  Riihimäen tilat ja Kehitys  Oy ei ole komission tarkoittamalla tavalla vakavarainen.  Kaupunki ei ole notifioinut  asiasta komissiolle eikä saanut siltä hyväksyntää päätökselle. Riihimäen kaupunginvaltuuston päätös on Euroopan komission päätöksen vastainen, laiton ja syntynyt  siten virheellisessä järjestyksessä.


Em. perusteluihin viitaten katson  valituksessani  Hämeenlinnan hallinto- oikeudelle, että  Riihimäen kaupunginvaltuuston  em. päätökset on  lainvastaisena kumottava. Katson, että 11.11.2013  Riihimäen kaupunginvaltuustossa tehtiin tilinpäätöstä manipuloiva näennäiskauppa, jossa kaupungin maata myytiin ylihintaan  Etelä- Mattilan teollisuusalueelta kaupungin omistamalle  yhtiölle  Kaupassa on kysymys kaupungin tilinpäätöksen järjestelystä, jolla kuluvan vuoden tuloja lisätään 2,4 miljoonaa euroa ja pienennetään alijäämää.


Tehty päätös on  selkeä osoitus kirjanpitolain vastaisesta tilinpäätös- ja talouskulttuurista. Se on jatkunut vuodesta 2009 alkaen ja jatkuu edelleenkin sekä poistojärjestelmän  että  taseen omaisuuteen kohdistuvilla  järjestelyillä.  Siksi korostan  asian tärkeää yhteiskunnallista merkitystä ja pyydän, että  kaupunginvaltuuston päätös kumotaan. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden  tulisi kieltää päätösten toimeenpano, muten valitus kävisi asiassa hyödyttömäksi. Hämeenlinnan hallinto- oikeus on pyytänyt  Riihimäen kaupunginhallitukselta lausuntoa asiassa.

Hallintojohtaja ehdottaa, että kaupunginhallitus toteaa, ettei kaupunginvaltuuston päätöstä valituksen johdosta panna täytäntöön ja kaupunginhallitus päättää antaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden pyytämän lausunnon valituksen johdosta myöhemmin.


 Mikko Lund

maanantai 16. joulukuuta 2013

"Kyllä kulttuurin nimissä voi harrastella aika paljon"

 
“Kyllä kulttuurin nimissä voi harrastella aika paljon”
 
 
Lainaus on suoraan presidentti Mauno Koivistolta. Heikki Rausmaa lainaa väitöskirjaansa  ao. presidentin lausuman. FM Heikki Rausmaa väitteli marraskuussa Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ""Kyllä kulttuurin nimissä voi harrastella aika paljon - Suomen ja Viron poliittiset suhteet keväästä 1988 diplomaattisuhteiden solmimiseen elokuussa 1991". Rausmaa kertoi väitöskirjastaan perjantaina Hämeenlinnassa  Hämeenlinnan ja Riihimäen Suomi- Viro- yhdistyksen syyskokouksessa.
 
 
 
Rausmaan mukaan otsikon mukaisen vastauksen kulttuuriministeri Anna-Liisa Kasurinen sai vuoden 1989 alussa, kun hän kysyi presidentti Koiviston mielipidettä Viron avustamiseen opetusministeriön ja Tuglas-seuran kautta. Kysymys on kuvaava. Ministeri ei uskaltanut toimia oma- aloitteisesti, vaan pyysi  presidentiltä luvan. Suomen ulkopoliittinen johto oli tehnyt periaatepäätöksen suomalais-virolaisen yhteistyön tiivistämisestä jo marraskuussa 1988, heti Viron suvereenisuusjulistuksen jälkeen. Päätöksen syntyyn vaikuttivat Virosta keväästä 1988 alkaen tulleet yhteistyöpyynnöt sekä suomalaisten, niin rivikansalaisten kuin poliitikkojenkin, voimakkaat Viro-sympatiat. Sisällöllisesti yhteistyö tarkoitti Viron avustamista ja sen pyrkimysten tukemista.

Suomi harjoitti ulkopolitiikassa puolueettomuuspolitiikkaa, jossa pääpaino oli ystävällisten ja luottamuksellisten suhteiden vaaliminen Neuvostoliitoon. Suomen kansallisten etujen katsottiin vaativan  Neuvostoliiton ja Gorbatshovin uudistuspolitiikan tukemista. Viron avoin ja julkinen avustaminen olisi ollut puuttumista  Neuvostoliiton sisäisiin asioihin.  Puuttuminen olisi ollut ristiriidassa ystävällisten ja luottamuksellisten suhteiden  kanssa.
 
Suomen kansalaisille ja virolaisille tästä välittyi kuva Suomen viileästä suhtautumisesta Viron asiaan.
 
 
Rausmaan mukaan  Suomi ei halunnut keikuttaa Gorbatshovin valtaa, mutta ei antaa myöskään mitään lupauksia virolaisille.  Muodollisesti ongelma ratkaistiin kahdella eri hevosella.  Gorbatshovin pyrkimyksiä tuettiin poliittisesti ja Viron pyrkimyksiä käytännön kulttuuriyhteistyöllä.

 
Suomen kaksitasoiseen ulkopolitiikkaan sisältyi selkeä ristiriita. Sen häivyttämiseksi Viron avustamista kutsuttiin kulttuuriyhteistyöksi ja toiminta pyrittiin pitämään poissa julkisuudesta. Valtio myös vältti suoraa osallistumista Viron avustamiseen. Kuvaava esimerkki oli Viron ulkoministeriön Helsingin tiedotustoimisto, jonka toiminnan Suomen valtio rahoitti. Toimiston virallinen nimi oli Viron kulttuuripiste ja sen toimintarahat kierrätettiin Tuglas-seuran kautta.

Useimpien suomalaisten eduskuntapuolueiden suhtautuminen Viron pyrkimyksiin oli samanlainen kuin valtionkin: puolueet tekivät yhteistyötä virolaispuolueiden kanssa ja avustivat niitä, mutta toiminta pidettiin pääosin poissa julkisuudesta.

Rausmaan mukaan Viro sai Suomen valtiolta ja muulta julkishallinnolta sekä suomalaispuolueita apua oman valtionsa rakennustyöhön enemmän kuin mistään muualta.  Apu pyrittiin salaamaan Neuvostoliitolta. Sen käytännön toteutuksesta huolehti pääasiassa
kuntien ja kansalaisjärjestöjen toteuttama kulttuuriyhteistyö. Siitä välittyi  kuva Suomen viileästä suhtautumisesta Viron itsenäistymispyrkimyksiin.  Heikki Rausmaa väittää, että tuo kuva ei pidä paikkaansa.
 
Minusta näyttää Rausmaan kirjan ja todistelun pohjalta selvältä, että Suomen ulkopolitiikka osoitti tukea ja ymmärrystä  Moskovaan, mutta ei juuri osoittanut  tukea Viron pyrkimyksille. Ei haluttu rikkoa hyviä suhteita Neuvostoliittoon. Uskottiin Gorbatsovin tuovan demokraattista kehitystä Neuvostoliittoon. Suomessa ei tunnettu  Neuvostoliiton  todellista poliittista tilannetta. Toisin oli  Virossa ja muissa Baltian maissa.
 
 
 
Mikko Lund

perjantai 13. joulukuuta 2013

Vantaanjoen tulvat on estettävä

Vantaanjoen tulvat on estettävä 
 
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan
 
 
 
 Maanantain kaupunginvaltuustossa oli aloitteeni Vantaanjoen tulvariskien pienentämisestä kaupungin toimenpitein. Riihimäkeläisillä on ikävässä  muistissa vuonna 2004 tapahtunut Vantaan tulviminen, jolloin vettä oli Peltosaaren kaupunginosassa  ja vähän muuallakin puoleen sääreen. Tulvasta aiheutui kaupungille ja yksityisille ihmisille korvaamattomat vahingot. Kaikkein dramaattisinta oli, että  kaupunki ei tiedottanut. Riihimäen kaupunki laiminlöi tiedottamisen, kun tietoa olisi kaivattu ja kaupunkia koetteli vuosisadan tulva. Kaupunginjohtaja ja johtavat luottamushenkilöt juoksivat vihaisia kaupunkilaisia karkuun. Kaupunkia ohjasi autoritaarinen vallankäyttö, jossa kaupunkilaisia pidettiin tahdottomina alamaisina, joiden osa on tyytyä siihen, mitä tulee.
 
 
Nyt ensi vuonna kymmenen vuotta tulvan jälkeen kaupungissa on toinen suhtautuminen. Aloitteeseeni antamassa vastauksessa  kaupunki myöntää, että tulva voi tulla milloin tahansa, mutta siihen tulee varautua. Sen takia kaupunki oli  toiminut oikeansuuntaisesti  ja mm. kaupunki on tilannut hulevesiselvityksen. Riihimäellä laaditaan tulvariskien hallintasuunnitelmat. Hallintasuunnitelmassa tarkastellaan tulvariskiä, tulvan ennustamista, niistä varoittamista sekä maankäytön ja pelastustoimen suunnittelua. Lisäksi selvitetään tarve tulvavesien pidättämiseen, perkauksiin ja pengerryksiin.
 
 
Ely- keskus valmistaa tulvariskien hallintasuunnitelman yhdessä alueen tulvaryhmän kanssa. Valmista pitäisi olla   jo  vuonna  2015. Aloitteessani  ehdotetut  Vantaanjokeen liittyvät kosteikkopuistot  ja mahdolliset tulva- altaat katsottiin toteuttamiskelpoisiksi toimiksi tulvan hallinnassa. Lisäksi  Peltosaaren Bad Segerbergin puiston reuna voidaan varustaa matalalla penkereellä. 
 
 
Riihimäen kaupunki on  jo antanut suojautumistoimenpiteitä  mahdollista tulvaa vastaan kaupunkilaisille. Rakennusvalvonta huolehtii tulvavaatimusten täyttymisestä asuntorakentamisessa tulvariskialueella. Välittöminä toimenpiteinä Vantaan varsia ja uomaa on vuosittain raivattu pienpuuston, pensaiden ja maamassojen aiheuttamasta tukoksesta.
 
 
Ehdotin tutkittavaksi  myös  Vantaan ylimääräisen veden varastointia Uhkolan suolle mahdollisesti rakennettavaan tulva- altaaseen. Sitä ei pidetty toteuttamiskelpoisena, koska alueen pohjavesi on korkealla. Kuitenkin myönnettiin, että Vahteriston  hulevesien hallinnassa Uhkolan suolla on merkitystä.


Laki tulvariskien hallinnasta (620 /2010)  4 §  edellyttää, että ELY- keskuksen tehtävänä on tulvariskialueiden alustava arviointi  ja valmistella ehdotus tulvariskien hallintasuunnitelmaksi. ELY - keskus avustaa kuntia. Lain 5 §:n mukaan kutien tulee osallistua tulvariskien hallinnan suunnitteluun siten kuin lain 19 §:ssä   tarkemmin säädetään. On näyttänyt siltä, että kaupunki  on vähätellyt omaa vastuutaan tulvien suojelussa.


Uudenmaan Ympäristökeskuksen selvityksen  2006  mukaan Riihimäellä  merkittävin tulvavahinkoalue   on Peltosaaren kaupunginosa.

Selvitysten ja ennusteiden mukaan tulvariski kasvaa  tulevaisuudessa.

Aloitteeseen saatujen vastausten valossa kaupunki on varautunut tulvavaaraan  aivan toisella tavalla kuin 2004. Kun Ely- keskus  yhteistyössä alueen kuntien kanssa  valmistaa tulvariskien hallintasuunnitelmat  vuoteen 2015  mennessä, niin  Riihimäelläkin pitäisi saada huokaista helpotuksesta. Silti on vielä kysymys siitä, että suunnitelmat eivät yksin riitä. Tarvitaan tekoja ja konkreettisia toimenpiteitä.


Yksi seikka rikkoo tämän aloitteen käsittelyssä  hyvän hallinnon vaatimusta. Ympäristölautakunnalta ei ollut pyydetty lausuntoa.



Mikko Lund



keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Riihimäen kestävyysvaje kaataa kaupungin

Riihimäen kestävyysvaje kaataa kaupungin

Politiikka huoraa virkaeliitin talutusnuorassa


Suomen Kuvalehdessä  3.12. 2010  kunnallistalouden emeritusprofessori  Pentti Meklin  kertoo kuntataloudesta harhapolulla. Kunnat joutuvat jatkuvasti ottamaan lisää velkaa, mikä kertoo talouden kasvavasta  epätasapainosta. Kuntien vuosikate ja  ylijäämät eivät riitä investointeihin.

Meklinin mukaan ”alimitoitetut poistot kumuloituvat tuloslaskelmissa  huomattavina kirjanpidollisina ylijääminä”, mutta kaupungit investoivat velaksi.

Meklinin mukaan nykyisenkaltainen tuloslaskelma joutaa romukoppaan. Meklin opastaa katsomaan investointeihin, lainakantaan, vuosikatteeseen  sekä kassavaroihin  talouden tasapainon  tai epätasapainon selvittämiseksi.

Meklin ennakoi  Riihimäen kaupungin talouden velkaantumisen ja kriisiytymisen  jo selvittäessään neljän kunnan liitosta.

Riihimäen talouden  rahoitustasapainoa horjuttaa vakavasti  kaupungin  velkasalkku ja rästissä olevat maksamatta olevat kuntayhtymien maksuosuudet   sekä tilinpäätöksissä  vuodesta 2010  noudatettu poistopolitiikka.

Lainakanta on ensi vuoden alussa  120,7 miljoonaa ja vuoden lopussa  122,7 miljoonaa eli 4131 euroa /asukas. Tällä menolla lainakanta  on  jo vuonna  2016  133,4 miljoonaa. Lisäksi kuormaa lisää kaupungin osuus kuntayhtymien alijäämistä.

Ongelmaksi nousee velkasalkun hoito odotettavissa olevan entistä hitaamman tai jopa pysähtyvän talouskasvun madaltaman tulokertymän oloissa. Tätä ei juuri helpota jo vertailukuntiin nähden korkealla tasolla oleva veroprosentti  eikä palvelumaksujen korotus. Jo nyt on nähtävissä, että tulot eivät riitä  kattamaan lisääntyvien lakisääteisten kustannusten paineessa  vuosittaisia lainalyhennyksiä.

Uhka velkasalkun kasvamisesta  on todellinen vaara. Suurista investoinneista huolimatta tulevissa taseissa rahoitettavat  poistot ovat vuoden 2010 tasolla eikä poistojen tuoma rahoitusvara riitä kattamaan tulevien investointien normaalia omarahoitusosuutta.

Taloudesta vastuullisten luottamushenkilöiden ja kaupunginjohtajan julkinen informaatio kaupungin talouden tilasta on ristiriitaista. Esimerkiksi julkinen keskustelu talouden kestävyysvajeesta on kovin suuressa haarukassa eikä se ole tuonut  kaupunginvaltuutetuille lisätietoa.

Vastuullisten talouskeskustelua kuvaa epäselvyys, onko vaje kirjoitettava miljoonissa yksi vai kaksinumeroisina lukuina. Kaupunginvaltuustossa kokoomuksen ryhmän mukaan Riihimäen kestävyysvaje  on  noin 5 miljoonaa euroa. Henkilökohtaisesti  käsitän sen kaksinumeroisena ja luen kestävyysvajeeseen mukaan lainasalkun kiertoajan mukaiset velkojen lyhennykset ja väestörakenteen mukanaan tuoman nykyisen  palveluverkon ylläpitämisen lisäkustannukset.

Päivän selvää on, että edessä oleva väestön voimakas ikääntyminen tulee lähivuosina lisäämään kaupungin menoja. Valtiovarainministeriössä on arvioitu  ikääntymisen vaikutukseksi   7 veroprosenttiyksikköä   kuntatalouteen. 

Riihimäellä lisäksi on otettava huomioon  muitakin yllättäviä menoja   mm. maanalaisen putkiston, vesi – ja viemäriputkiston kunnon vaatimat  investointimiljoonat ja tulvien torjunta.  Miten niistä selvitään?

Ihmetystäni onkin herättänyt se, miten kaupunginjohtaja ja kaupunginhallitus niin viileästi jatkavat  kriisiytymisen tiellä. Vastuulliset eivät ole ryhtyneet toimiin kehityksen kääntämiseksi. Veroprosentin korotus ei tuo pelastusta, jos menot, kustannukset ja investoinnit jatkavat hallitsematonta kehitystä. Näihin pitäisi puuttua lujalla kädellä. Missä vain on se käsi?

Ihan julkisesti  katson oikeudekseni ihmetellä, miten Riihimäki  pystyy kustantamaan  tulevaisuudessa peruspalvelut  ja huolehtimaan taloudestaan. Tavattoman vaikealta ellei ihan mahdottomalta näyttää myös velkaantumisen kääntäminen laskuun.

Siksi olen sitä mieltä, että velkaantumiseen pitää tarttua erillisellä  tavoiteohjelmalla tavoitteena kuntien keskimääräisen velkatason saavuttaminen. Ehdotin  Riihimäen kaupunginvaltuustossa 9.12.2013 , että kaupunginhallitus laatii tällaisen ohjelman valtuustolle syksyllä, enne kuin vuoden 2015 veroprosentti hyväksytään. Ehdotus hyväksyttiin. 

Katson, että ohjelma   tarvitaan  rehellisyyden vuoksi. Mitään ei saada aikaan, jos ei ole tavoitteita. Politiikkaa ei voi arvioida myöskään, jos ei ole tavoitteita.  Ohjelma tulisi myös rehellistämään seuraavat kuntavaalit.


Ehdotus  talousarviotekstiin


Kehittämiskohteet 2014  Ehdotus  talousarvioteksti
Kaupunginhallitus
  
Toiminnan kustannustehokkuus,  s. 37 lisäys uusi kappale:

Riihimäen kaupunginhallitus toteaa kaupungin velkakannan nousseen tasolle, joka pitkällä tähtäimellä vaarantaa  kaupungin peruspalvelutuotannon kestävän talousperustan.

Kaupunginhallitus  pitää tärkeänä  rahoitustasapainon ennakointia kaupungin talouden hoidossa  ja katsoo tarpeelliseksi , että kaupunginvaltuustoa raportoidaan neljännesvuosittain  kuntalain kriisikuntakriteeristön mukaisesti. Kaupunginhallitus laatii kaupungin velkakannan lyhentämisohjelman ja esittää sen valtuustolle hyväksyttäväksi,  ennen kuin vuoden 2015  veroprosentti hyväksytään.


Ehdotukseni perustui siihen, että kaupungin velkakanta tulee puolittaa  kahden valtuustokauden ohjelmalla  ja että se tulee olla kaupungin vuoden 2015 talousarvion ja suunnitelman laadinnan perusta ja ohjata hallintokunnille annettavia suunnitteluohjeita. Jouduin tästä tinkimään ja poistamaan ao. kohdan, kun en olisi muuten saanut asialle  ryhmässä kannatusta.

Tämä kertoo osaltaan, missä tilassa paikallinen politiikka luuraa. Siitä ei ole rehellisesti sanoen kuin luottamaan kaupungin virkajohtoon. Ei ole kykyä ja osaamista arvioida edes kaupungin taloudellista tilaa. Paniikin omaisia  merkkejä uudelleenarviointiin osoitti kokoomuksen valtuustoryhmä, joka ehdotti virkapaketin hylkäämistä, mutta se ei muita sytyttänyt.


Mikko Lund

maanantai 9. joulukuuta 2013

Paltamon työllisyyskokeilusta hyviä tuloksia

 Paltamon työllisyyskokeilusta hyviä tuloksia
 
 
 
Paltamon kunta on ennakkoluulottomasti suunnitellut ja toteuttanut  työllisyyskokeilun, joka   on sitten kokeiltu, arvioitu  ja hyväksi havaittu. Kokeilu laski työttömyyttä merkittävästi. Se käytännössä poisti työttömyyden.  Kokeilu maksoi, mutta eihän mitään saada ilmaiseksi. Lisäksi kokeiluun sijoitetuista rahoista 60 prosenttia palautui takaisin  kokeilun aikana. Arviointitutkimuksen kokeiluun toteuttivat THL, VATT, Lapin yliopisto, Kela, Jouko Kajanojan tutkimusryhmä ja Paltamon työvoimayhdistys ry.
 
Paltamossa vuosina 2009–2013 toteutettu täystyöllistämiskokeilu alensi työttömyyttä jyrkästi. Kunnan työttömyysaste oli kokeilun alkaessa 17 prosenttia ja vakiintui kokeilun aikana noin 4 prosenttiin. Kokeilu onnistui niin hyvin, että se suorastaan poisti työttömyyden. ”Työtä Kaikille” oli kokeilun keskeinen periaate, joka pääosin toteutui.

Paltamon toimintamalli työllisti lähes kaikki kunnan 16–64-vuotiaat, myös vaikeasti työllistettävät, työttömät työnhakijat. 

Paltamon kokeilussa pyrittiin pureutumaan yksilöiden työttömyyden taustalla oleviin ongelmiin. Kokeiluun työllistetyt kartuttivat pitkäkestoisen työhönvalmennuksen avulla työelämätaitojaan ja työvalmiuksiaan.


Nuorille tärkeintä oli työkokemus

 
Suurimman hyödyn saivat nuoret. 16–24-vuotiaat nuoret kokivat saavansa hyödyn työstä ja työkokemuksesta. Työvoimayhdistyksen kautta oli mahdollista työllistyä esimerkiksi kunnalle, järjestöihin ja yksityisiin yrityksiin. Saatu työkokemus koettiin ensiarvoisen tärkeäksi sekä tulevaisuuden että oman elämän hallinnan kannalta. Työstä saatu tulo mahdollisti taloudellisen itsenäistymisen.

Lähes puolet Paltamon 25–50-vuotiaista työllistetyistä koki, ettei heidän hyvinvointinsa parantunut kokeilun aikana. Malli ei ilmeisesti tarjonnut heille riittävästi näkymiä tulevista työ- ja toimeentulomahdollisuuksista.

Yli 50-vuotiaat työllistetyt näkivät kokeilun mahdollisuutena palata avoimille työmarkkinoille. Työ ja työssäkäynti merkitsivät tälle ikäryhmälle keskeistä elämänsisältöä. Mielekäs tekeminen, kokemus tarpeellisuudesta ja osallisuus työyhteisössä lisäsivät fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.


Alkoholin riskikäyttö väheni

 
Paltamon kokeilun alussa työttöminä olleiden paltamolaisten fyysinen ja psyykkinen terveys oli monin mittarein huonompi kuin työssä käyvien. Useimmat tarkastelluista sairauksista, niiden riskitekijöistä ja oireista ovat pitkäaikaisia tai pysyviä, eikä niiden yleisyydessä havaittu huomattavia muutoksia.

Alkoholin riskikäyttäjien osuus pieneni seurantajakson aikana Paltamon työttömien ryhmässä. Myös tupakoivien osuus pieneni, joskin samanlainen muutos havaittiin myös vertailuryhmissä.

Paltamon kokeilussa työllistetyt saivat työterveyshuollon palveluja ja pääsivät toiminta- ja työkyvyn sekä kuntoutustarpeen arviointiin. Työn, ammatillisen ja sosiaalisen kuntoutumisen yhdistäminen osoittautui tärkeäksi erityisesti pitkään työttömänä olleille. Eläkeselvittelyn tarvetta oli suhteellisen paljon.

Koetussa elämänlaadussa ei tapahtunut suuria muutoksia, mutta yksinäisyys väheni jossain määrin ja kerho- ja yhdistystoimintaan osallistuminen lisääntyi Paltamon työttömillä. Myös luottamus moniin julkisiin laitoksiin, kuten oikeuslaitokseen ja tiedotusvälineisiin, lisääntyi kolmivuotisen seurannan aikana.

 

Työllisyyskokeilun kustannukset olivat vuosina 2009–2012 yhteensä 13,8 miljoonaa euroa. Samana jaksona kokeilu palautti yhteiskunnalle yli 60 prosenttia siihen sijoitetusta rahoituksesta. Suurimmat kustannussäästöt saavutettiin ansiosidonnaisen työttömyysturvan säästöinä.

Säästöt sosiaaliturvassa, kuten asumistuessa ja toimeentulotuessa, eivät kuitenkaan toteutuneet odotetulla tavalla. Kokeilu toi näkyviin työkykyyn liittyviä ongelmia ja työllistämisen myötä sairauslomat johtivat lisääntyneeseen sairauspäivärahojen käyttöön. 

Kokeilun määräaikaisuus on voinut heijastua sen tuloksiin, kun työttömät ovat tienneet tilanteensa palaavan kokeilun jälkeen ennalleen. 


Kokeilu toi esiin muissakin aktivointitoimenpiteissä havaitun. Pitkäaikaistyöttömien työllistäminen ei ole helppoa ja se maksaa. Nuorten aktivointi tuottaa helpommin tuloksia. Nuoret palkitsevat, kun heidät otetaan huomioon ja heidän kanssaan työskennellään.
 
 
Mikko Lund

Lähde

Riitta-Liisa Kokko, Tellervo Nenonen, Tuija Martelin & Seppo Koskinen (toim.) Työllisyys, terveys ja hyvinvointi – Paltamon työllistämismallin vaikutusten arviointitutkimus 2009–2013. Hankkeen loppuraportti. Raportti 18 /2013.

 

 

 

 

 

 

 

perjantai 6. joulukuuta 2013

400 000 euron joululahja

 
400 000 euron joululahja
 
 
Riihimäen kaupunginvaltuusto päätti  30.9. 2013 § 105 Riihimäen 20. kaupunginosan (Herajoen ) korttelin 2517 tontin 2 sekä Meijeritien Katualueeseen kuuluvien määräalojen ostamisesta H.G. Paloheimo Oy:ltä. Kaupunginjohtajan mukaan n. 7,5 hehtaarin alue tarvittiin tien tekoon Valiolle. Ihmetystä herättää maan hinta  530 000 euroa eli 70 000 euroa hehtaari. Kaupunki on juuri ostanut maata tuolla alueella  15 000 euroa hehtaari eli kohtuushinta olisi ollut n. 100 000 euroa. Kaupunginvaltuusto lahjoitti 
Paloheimolle 400 000 euroa.
 
400 000 euroa!
 
En usko, että tuo yhtiö olisi ollut  tällaisen lahjoituksen tarpeessa.
 
Mutta nuorten yhteiskuntatakuun vauhdittaminen  Riihimäellä kaipaa piristystä.Sosialidemokraatit ovat kiirehtineen yhteiskuntatakuun toteutumista. Ruotsalaisten tutkimusten mukaa nuorilla jo työttömyyden alkuvaihe on kriittinen, ennen kuin se vaikuttaa minä- käsitykseen ja tulevaisuusodotuksiin.  Huolestuttavaa on, että nuoriin kohdistuvien toimien jälkeen kaupungissa on edelleen työttömänä lokakuussa 231 alle 25- vuotiasta nuorta.
 
Ehdotan 400 000 euron  lisäystä   kohtaan nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen.
 
Paloheimolle annettiin 400 000 euron joululahja.
 
Onko Riihimäen kaupunginvaltuustolla  moraalia ja poliittista tahtoa  antaa  työttömille nuorille  joululahja?
 
 
Mikko Lund

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kuntien työllisyystoimet kantavat muualla, mutta ei Riihimäellä

Kuntien työllisyystoimet kantavat muualla, mutta ei Riihimäellä
 
Riihimäellä kaupungin työllisyystoimista puhuminen on herättänyt jatkuvasti vastustusta. Valtuutetut ovat uskotelleet, että työllistäminen ei kuulu kaupungin tehtäviin ja se maksaa liikaa. Riihimäellä on jopa vasemmistossa esiintynyt laaja aatteellinen  poikkeama, joka ei kannata työllisyystoimia. TÄLLAINEN aatteettomuus  on tullut kaupungille tosi kalliiksi. Kaupunki on joutunut maksamaan vuosittain reilun miljoona euroa Kelalle sakkoa aktivointitoimien laiminlyönnistä. Se on myös merkinnyt  lisää toimeentulotukea, sairaskuluja ja menetettyjä verotuloja. Todellinen työttömyyden  hinta voi Riihimäelle olla pitkässä juoksussa  kaupungin velkaantumisen hinta noin 100 miljoonaa euroa.
 
Hämäläinen omahyväisyys ja saamattomuus puree myös näin ja sattuu itse  asiassa  omaan nilkkaan. Työllisyystoimien laiminlyönti on osoitus myös siitä, että poliittinen vasemmisto ei ole enää pienen ihmisen asialla. Poliittisen vasemmiston suurin poliittinen saavutus on antaa tukensa kokoomuslaiselle kaupunginjohtajalle. Ihmekös sitten on, että vasemmiston kannatus on tullut kaupungissa alas kuin lehmän häntä.
 
Selvää on, että työttömyys aiheuttaa myös kärsimyksiä niin  yksilölle kuin  yhteisölle. Toiset ryyppää, toiset sairastaa. Ihminen kestää aikansa ja heikko kohta lopulta pettää. Sen takia romahdus tulee lopulta varmasti. Sitä ei tule hyväksyä!
 
 Katson, että, meidän valtuutettujen,  joilla on omatunto,  ei pidäkään hyväksyä toimettomuutta. Useampi sosialidemokraattinen valtuutettu on ilmaissut  tukensa ajatukselle kohentaa työllisyystoimia. Kristillisdemokraattien Ismo Portin vasta Aamupostissa kaipasi myöskin toimia ja kysyi, riittääkö pelkkä kierrätyskeskus avuksi.
 
Työllisyyttä ei ole saanut Riihimäellä hoitaa. Tästä on seurannut kaupungille ylimääräiset suorat ja välilliset  kustannukset, joiden osuus vastaa Riihimäen kaupungin velkaa. Työttömyys aiheuttaa saamatta jääneet verotulot, toimeentulotukimenot, ylimääräiset sairaskulut ja lisääntyneen rikollisuuden kulut. Helposti näistä koostuu jo parilta valtuustokaudelta Riihimäellä yli puolet kaupungin velan määrästä.
 
Hämäläistä yksinkertaisuutta osoittaa, että Kelalle on maksettu vuosittain jopa yli miljoona euroa sakkoa siitä, ettei kaupunki ole riittävästi työllistänyt pitkäaikaistyöttömiä tai järjestänyt kuntouttavia toimenpiteitä.
 
 
Mikko Lund

maanantai 2. joulukuuta 2013

Kataisen kuuden puolueen hallitus juoksi kokoon rakennepakettinsa

Kataisen kuuden puolueen hallitus juoksi 
kokoon rakennepakettinsa
 
 
 
 
Paljon porua ja vähän villoja. Tästä Suomen suunta on hitaasti muuttumassa. Toimet ovat oikeansuuntaisia, mutta lopputulema  riittämätön.  Siinä pinnallinen huomio. Suuri osa paketin asioista on edelleen valmistelussa tai niistä päätetään myöhemmin.  Ennakkoon oli epäilyä erityisesti vasemmiston kyvystä olla mukana leikkaamassa ja säästämässä.  Mutta sisäisen pyykinpesun jälkeen rakennepaketti hyväksyttiin hallituksessa  ilman eriäviä mielipiteitä. Sekin on saavutus.
 
 
Kuuden puolueen erilaisista lähtökohdista saavutettua yhteistä sopimusta on pidettävä merkittävänä linjauksena. Hallitus karsi kunnista tehtäviä ja velvoitteita  miljardilla eurolla. Asiaa perusteltiin hyvinvointivaltion  säilyttämisellä. Moni asia on vielä auki ja valmistelussa. Pääministeri Katainen lupasi, että jos syystä tai toisesta julkisen talouden vajetta supistavia päätöksiä tarvitaan, ne tehdään.
 
 
 
Hallitus haluaa kuroa umpeen kestävyysvajeen. Tarkoitus on hillitä ja pysäyttää velkaantumista,  jotta hallitsemattomalta velkaantumiselta säästyttäisiin. Tasapainoon pyritään vuoteen 2017 mennessä.  Suomen kokonaistuotanto jää tänä vuonna karkeasti 5 % matalammaksi kuin v. 2007.Korkea työttömyys sekä valtion ja kuntien suuret alijäämät johtuvat ennen muuta tästä  pitkään jatkuneesta kasvuvajeesta. 
 
 
 
Talouden heikon kasvun taustalla ovat maailmantalouden ja  euroalueen ongelmat, Suomen teollisuuden rakennemuutos ja heikko kilpailukyky. Kilpailukyvyn heikkenemisessä ei ole kyse pelkästään suhteellisesta kustannustasosta,  vaan myös kyvystä sopeutua globaalitalouden ja teknologian muutoksiin. Tarvitaankin arempaa sopeutumiskykyä ja inhimillisten voimavarojen täysimääräistä hyödyntämistä.  Tämä puolestaan edellyttää osaamistason kohottamista.
 
 
 
Valtion velka kipuaa vuoden loppuun mennessä noin 93 miljardiin euroon. Ensi vuonna kolkutellaan sadan miljardin rajaa. Kuntien lainat ovat ensi vuonna reilut 16 miljardia euroa. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan ensi vuonna julkinen velka nousee jo 59,2 prosenttiin ja 2015 jo 59,9 prosenttiin bkt:sta.



Alimmillaan julkisyhteisöjen velka on Suomen euroaikana ollut vuonna 2008, jolloin se oli noin 34 prosenttia bkt:sta. 1980-luvulla Suomen velkaantuneisuus pyöri reilussa kymmenessä prosentissa.


Velkaantuneisuudessa Suomi lukeutuu vielä Euroopan keskikastiin Slovakian ja Puolan kanssa. Viro oli alkuvuonna Euroopan vähävelkaisin kymmenellä prosentillaan bkt:sta. Kreikka on Euroopan velkaantunein 160 prosentin velkataakallaan. Italialla oli velkaa 130 prosenttia bkt:sta ja Portugalilla 127 prosenttia.

 
Velkaantumisen pysäyttäminen  on välttämätöntä,mutta kriisitietoisuus  ei ole mennyt  vieläkään joka mökkiin,  työpaikalle tai
kuntiin.  Valtion tulot eivät ole tämänkään hallituksen aikana riittäneet menoihin, vaan vajetta  on paikattu ottamalla  jatkuvasti velkaa lisää vuosittain. Kysymys on yhdeksän miljardin euron aukosta.Velkaantumisen jatkuminen  olisi vaarallista. Se kasvattaisi valtion menoja velan korkojen kasvaessa.
 
Hallitus on ollut tosi kovassa paikassa. Sen on pitänyt  rakennepaketillaan lepyttää kansainvälisiä luottoluokittajia. Kysymys on siitä, pysyykö kolmen A:n luottoluokitus.  Luottamus on ollut veitsen terällä. Jotain on todella tehtävä.
 
Rakennepaketilla lisää luottamusta
 
Hallituksen rakennepaketin  perustan muodostavat  toimet työllisyyden ja talouskasvun kohentamiseksi sekä
palvelutuotannon tehostamiseksi.

Hallitus katsoo, että kuntalain muutokset sekä kuntien tehtävien, velvoitteiden ja normien muutokset tulee panna täytäntöön ja kuntatalouden ohjausjärjestelmä ottaa käyttöön. Lisäksi hallitus katsoo, että se pidättäytyy uusien, kuntien menoja lisäävien tehtävien ja velvoitteiden antamisesta ilman,että se päättää samalla vastaavansuuruisista tehtävien ja velvoitteiden karsimisesta tai uusien annettavien tehtävien ja velvoitteiden täysimääräisestä rahoittamisesta. Tämän lisäksi kehykseen jo sisältyviä kuntien menoja lisääviä hankkeita arvioidaan kriittisesti kehyspäätöksen yhteydessä.
 
 
 
Hallitus varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon integraation että turvaa niiden tehokkaan hallinnon.
 
 
Hallitus täydentää esityksiä valtionhallinnon palvelurakenteiksi siten, että mm. valtion keskushallinnon ja aluehallinnon uudelleen järjestämisen yhteydessä käytetään henkilöresursseja aiempaa joustavammin ja järjestetään hallinnollisia tehtäviä uudelleen niin, että julkisen palvelutuotannon tuottavuudelle asetettu 0,5 prosentin vuotuinen kasvutavoite toteutuu myös valtion toiminnoissa.
 
 
 Hallitus toteaa, että työmarkkinajärjestöt valmistelevat eläkeuudistuksen työurasopimuksessa 2012 vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti niin, että voidaan riittävällä varmuudella arvioida eläkkeelle siirtymisiän odotteen nousevan vähintään 62,4  vuoteen vuonna 2025
 
 
Hallitus täydentää esityksiä työuran katkoksiin ja nuorten työllisyyteen kohdistuviksi toimiksi.
 
 
Hallitus täydentää esityksiä rakenteellisen työttömyysasteen alentamiseksi.
 
 
Hallitus täydentää esityksiä rakentamisen ja asuntomarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi.
 
Soteuudistukseen ei vielä tuotu ratkaisuesitystä. Hallitus vähentää  kunnista vanhusten laitoshoitopaikkoja 300 miljoonalla
eurolla. Tavoitteeseen  päästään, jos  vanhuksia voidaan hoitaa pidempään kotona.
Toisen asteen oppilaitosverkkoa karsitaan ja rahoitus perustuu jatkossa suoritettuihin tutkintoihin.
 
 
Hallitus varautuu päättämään kehysriihessä maaliskuussa 2014 tarvittavista lisäsopeutus-tai rakenteellisista toimista valtiontalouden alijäämän pienentämiseksi ja valtion velkasuhteen kasvun taittamiseksi.
Sopeutustoimien mittaluokka perustuu valtiovarainministeriön laatimaan, valtiontalouden
ennusteeseen perustuvaan sopeutustarvearvioon.
 
Mittaluokassa otetaan huomioon rakennepoliittisen ohjelman toimeenpano.
 
 
 
Mikko Lund

 
 
 
 

perjantai 29. marraskuuta 2013

Riihimäen kaavapolitiikkaan tarvitaan muutos

Riihimäen kaavapolitiikkaan tarvitaan muutos
 
 
 
Riihimäen kaupungissa on varsin outo tilanne, jossa virkamiehet, kaupunginhallitus ja jopa kaupunginvaltuusto syövät  Ahlström Oy:n ja Paloheimo Oy:n kädestä. Kaupungin asioiden leväperäisyyttä ja sinisilmäisyyttä  kuvaa parhaiten, että Ahlström Oy on saanut kaavoittaa omille mailleen maata asuntorakentamiseen, mutta kaupunki ei ole huolehtinut mitenkään  aikarajoista, milloin hankkeen tulee toteutua. Samanlaista on kaupungin asioiden hoito Paloheimo OY:n kanssa, sillä vasta kävi selville, että kaupunki oli jäänyt maakaupoissa velkaa yhtiölle 29  omakotitonttia. Kuvaavaa on, että asioita ei näy  kaupungin tilinpäätöksissä. Ne on vain jotenkin kirjoituspöydän laatikossa.
 
Kaupunki salaa asioita, jotka kaupunkilaisten pitäisi tietää. Mitä salailun taustalla on? Vallankäyttö. Lahjonta?  Hyvä Veli – verkoston salainen vuoropuhelu,josta ei jätetä jälkiä. Tilanne saa mielikuvituksen laukkaamaan.
 
Riihimäen Kalmun suunnittelua voi verrata Tampereen Vuoreksen suunnitteluun, josta on tutkimustietoa. (Koskiaho, Leino ja Mäkelä 2000, Urbaani osallisuus, Tarkastelussa uusi maankäyttö- ja rakennuslaki. Tampereen yliopisto.)

Kalmussa ei ole päästy vuoropuheluun virkamiesten ja kansalaisten kanssa. Se olisi ollut  välttämätöntä ja toivottavaa. Epäluottamus ja epäluuloinen asenne on näkynyt koko osayleiskaavan laatimisen ajan.  Kuten  Vuoreksessa  niin myös  Kalmussa on jääty kauaksi  rehellisyyden ja avoimuuden ihanteesta.

Kun olen tavannut virkamiehiä kuin  Kalmun asukkaita, niin mielestäni syntipukki  vuoropuhelun jumiutumiseen löytyy  virkamiehistä ja vuoropuhelun puutteista.  Kalmulaisia maanomistajia on uhkailtu jopa pakkolunastuksella, jota kaupunki ei ole kuitenkaan  ottanut keinovalikoimaan. Virkamiesten toiminta on ollut  kaavaprosessissa hyvän hallinnon vaatimusten vastaista

Kalmun maanomistajat  eivät ole kokeneet, että heitä kuultaisiin ja että heidän tarpeitaan otettaisiin huomioon. Lukuisista  muistutuksista ja keskusteluista  piittaamatta  kaupunki ajaa omaa suunnitelmaansa  ottamatta huomioon muutosehdotuksia. Syntynyt epäluottamus purkautuu  viimeiseen oikeusturvakeinoon,  kunnallisvalitukseen.


Valittajat katsovat, että  Kalmun osayleiskaavassa ei toteudu mitkään maankäyttö- ja rakennuslain ja Riihimäen kaupungin esittämät  tavoitteet.
 
Tästä seuraa, että Kalmu tulee olemaan Riihimäen kaupungille todellinen painajainen. Se syö kaupungin loput rahat  ja ajaa kaupungin kriisikunnaksi,jos osayleiskaava toteutuu. Se merkitsee kaupungin lisävelkaantumista 50 prosentilla. Toteutus  merkitsee yhdyskuntarakenteen hajottamista ja tulee siksi kalliimmaksi kuin Riihimäen  kaupungin kantokyky tulee  kestämään.  Kaupunki on laiminlyönyt  kaavaselvityksissä  kunnallistaloudelliset  selvitykset.
 
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet  ja yleiskaavan sisältövaatimukset eivät tule toteutumaan  Kalmussa, vaikka kaupunki niin uskottelee. Kalmun osayleiskaavan selvitykset ja tutkimukset ovat olleet puutteellisia ja riittämättömiä. Kaupunki on laiminlyönyt selvitykset   liito- oravasta, lähteistä, radon- kaasusta  ja arsenikistä. Meidän valittajien selvitysten mukaan myrkkyjä löytyy. Oikeuden pitäisi rajata  kaavassa asuntorakentamiseen  soveltuvat alueet, mutta kun kaupunki on laiminlyönyt  selvityksen, niin miten se silloin tehdään.  Koko kaava on hylättävä!
 
 
 
Olimme hämmästyneitä Hämeenlinnan hallinto-oikeiden päätöksestä hyväksyä  Kalmun osayleiskaava. Päätöksestä oli luettavissa kiireinen ja perustelematon ote, josta kärsii  lähinnä  oikeusturva ja valittajat.
 
Ehdotamme KHO:lle  osayleiskaavan  hylkäämistä.
 
 
Mikko Lund