lauantai 30. huhtikuuta 2011

Väärin äänestetty

Väärin äänestetty

HS:n pääkirjoitustoimittaja  Juha Akkanen tuskailee, että miten väärin kansa äänesti eduskuntavaaleissa. Perussuomalaisten vaalivoittoa on äimistelty ympäri Eurooppaa. Paavo Lipponenkin nimitti vaaleja junttivaaleiksi. Mutta ei kai perussuomalaiset ole pahoja, ehkä kuitenkin vähän naiveja. Tavallinen kansa äänesti protestiksi tavallisia ehdokkaita.
Akkanen kirjoittaa:
"Rajansa siis kaikella. Ei Timo Soini sentään mikään Vihtori Kosola ole, eikä perussuomalaiset mikään lapuanliike. Turha demonisoida.
Eikö sentään ole parempi, että meillä syrjään työnnetyt ilmaisevat tyytymättömyytensä vaaleissa sen sijaan että he polttaisivat autoja ja kivittäisivät myymälöiden ikkunoita?
Perussuomalaiset kyllä ovat mukana siinä kansallismielisessä ja muukalaisvastaisessa aallossa, joka pyyhkii yli Euroopan. Mutta heille maahanmuuttovastaisuus ei ole se juttu. Tai on, mutta vain pienelle osalle. Onko siinä riittävästi syytä tuomita kaikki perussuomalaiset rasisteiksi? Ei ole.
Soinilla on nyt tavattoman suuri vastuu. Niin kauan kuin perussuomalainen eduskuntaryhmä pysyy hänen hallinnassaan, se on kohtalaisen maltillinen suomalainen eduskuntaryhmä. Jos joku ryhmän jäsen alkaa kapinoida, Soini voi muistuttaa, että ilman häntä eduskunnassa ei olisi nyt yhtään perussuomalaista. Se pitää muuten paikkansa. Edes Jussi Halla-aho ei olisi päässyt läpi ilman Soinin tuomaa nostetta. "
Siinä missä Juha Akkanen pyrkii ymmärtämään  perussuomalaisia, kirjailija Sofi Oksanen ei ymmärrä eikä halua ymmärtää perussuomalaisten taidekäsityksiä sentin vertaa. 
Sofi Oksanen rinnastaa perussuomalaiset Hitleriin
 
Helsingin Sanomat kertoo, että kirjailija Sofi Oksanen on antanut  italialaislehdelle lausuntoja perussuomalaisista.
Sofi Oksanen sanoo italialaislehdessä, että perussuomalaisten taidepolitiikassa on kaikuja Hitlerin Saksasta.
Kirjailija Sofi Oksanen arvostelee vaalivoittoon nousseiden perussuomalaisten poliittisia näkemyksiä italialaislehti La Repubblican haastattelussa. Oksanen sanoo lehdessä, että perussuomalaisten puolueohjelmassa on selviä vaikutteita natsijohtaja Adolf Hitlerin ideologiasta.
Erityisesti Oksanen arvostelee perussuomalaisten taidepoliittisia näkemyksiä, joiden hän katsoo rajoittavan sananvapautta ja heijastavan samoja teemoja kuin kansallissosialisteilla.
Oksasen mukaan perussuomalaisten vaalivoitto ei tullut yllätyksenä, sillä puolue on hänen mukaansa tehnyt taitavaa vaalityötä.
Ilmaisunvapauden puolesta huolestuneena taitelijana hän sanoo kuitenkin ihmettelevänsä, miten "puoli miljoonaa suomalaista saattoi äänestää puoluetta, joka on saanut inspiraatioita Hitleriltä".

Ruotsin vanhainkoteihin tulossa viiniä ja snapseja
Helsingin Sanomat kertoo, että Ruotsin vanhainkodeissa saattaa vuoden kuluttua saada snapsia tai viiniä aterian kanssa. Alkoholin nauttimista ei tarvitsisi sen jälkeen enää rajata kunkin vanhuksen omiin tiloihin, vaan lasillisen voisi kumota myös yhteisessä ruokailutilassa.
Torstaina julkistetun ehdotuksen taustalla on halu yhtenäistää alkoholitarjoilun säännöt. Asiantuntijoiden mukaan nykyisellään suhtautuminen alkoholin nauttimiseen on vaihdellut eri kunnissa ja vanhainkodeissa.
"Lisäksi haluamme, että yksittäisen ihmisen tapoja kunnioitetaan", kirjoittaa vanhustenhuollosta ja kansanterveysasioista vastaava Maria Larsson Dagens Nyheter -lehdessä.


Eläkeikää ei nosteta
Hallitusneuvottelut  ovat parhaillaan kuumimmillaan. Ensin sovitaan hallitusohjelmasta. Kriisiapu Portugalille on hallitusneuvottelujen vaikein asia.  Toinen  vaikea asia on julkisen talouden kestävyyden varmistaminen.
Jälkimmäiseen liittyy työnteon lisääminen eli muun muassa työurien pidentäminen. Varmaa on jo se, että uusi hallitus ei nosta eläkeikää, sillä työmarkkinakeskusjärjestöt eivät ole saaneet hallitusohjelmaneuvottelijoille valmiiksi uusia esityksiä työurista tai eläkepolitiikasta.
Järjestöt ovat päättäneet pyytää hallitusneuvottelijoilta lisäaikaa, mutta nähtäväksi jää, tyytyvätkö tulevat hallituspuolueet tähän.
Ministerinimet pyörivät samaan aikaan arvuuttelussa. Ohjelmakysymykset  meinaavat jäädä  sivuosaan. Kyllä ministerin henkilöllä on suuri merkitys, miten ministeriön asioita kehitetään. 

Mikko Lund

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Tuhat vastusti Helsingin mielenosoituksessa perussuomalaisia arvoja


Tuhat ihmistä vastusti Helsingissä mielenosoituksella perussuomalaisten arvoja

Perussuomalaisten ajamia arvoja kritisoiva mielenosoitus keräsi  Helsingin keskustaan noin tuhat ihmistä.
Facebookissa mielenosoitukseen oli ilmoittautunut järjestäjien mukaan keskiviikkoaamuun mennessä noin 1 600 ihmistä.
Mielenosoittajien kritiikin kohteena oli etenkin perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka, luonnonsuojelunäkemykset sekä seksuaalista ja sukupuolista tasa-arvoa vastustavat kannat. Järjestäjien mukaan mielenilmaisun takana olivat yksityiset ihmiset, jotka haluavat puolustaa monikulttuurista ja suvaitsevaa Suomea.

  • "Maahanmuuttohomma pitää saada kuriin"

  • Teuvo Hakkarainen (ps.) Helsingin Sanomien videohaastattelussa 26.4.:
  • – Tuo maahanmuuttohomma pitää saada kuriin, ettei täällä ruveta rosvoja elättämään. Pikakäännytyslaki heti voimaan.
  • – Viitasaarella on yks kaveri, sen poika on rajalla. Se sano että neekeriukko tullee sinne ja sanoo turvapaikka. Se ei osaa mitään muuta suomea, ja heti ollaan sisällä.
  • – Ja kaiken maailman muslimit täällä hilluu ja kyykkii tuolla ja huutaa. Kahtokaahan, minareetti on kohta tuossa ja ukko huutaa siellä tolpassa Ööö, ööö, ööö!. Aamusella viiden aikaan aloittaa, sitä on mukava kuunnella.
     Perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen on herättänyt pahennusta
     suorasanaisella  kielenkäytöllä. On kysytty, saako kansanedustaja  käyttää ”neekeriukko”-
     sanaa  ja saako kansanedustaja sanoa, mitä tahansa. Ei saa ainakaan edustajatoimessaan,
     turuilla ja toreilla voi puhua vapaammin, mutta laki se on perussuomalaisellakin.

     Tämä Hakkarainen on se kansanedustaja, joka Hesarissa rehvasteli sillä, että ” hän ei lue
      lehtiä eikä katso televisiota”. Todella huolestuttavaa!


Soini puhutteli  Hakkaraista

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on joutunut puuttumaan puolueen uuden kansanedustajan sanankäyttöön. Soini puhutteli viitasaarelaista kansanedustajaa Teuvo Hakkaraista (ps.) sen jälkeen, kun tämän ulkomaalaispuheista oli noussut kohu, kertoo Yle.
Hakkarainen kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa tiistaina mielipiteitään maahanmuutosta ja puhui muun muassa ”neekeriukoista”.
Soini kävi pelisääntökeskustelun kansanedustajan kanssa. Soini painotti puhuttelussaan, että vastaisuudessa Hakkaraisen on pidettävä kieli paremmin kurissa.
Viitasaarelainen sahuri Hakkarainen oli itse hämillään herättämästään huomiosta. Hän pani puheensa maalaisuutensa piikkiin.
-         Maaseudulla puhutaan suorempaan. En oikein osaa näitä ja tein pikku sanankäänteessä virheen. Virheistä oppii, Hakkarainen puolustautui.

Perussuomalaisten tulosta eduskuntaan on kaksi veikkausta. Toiset sanovat, että eduskunnan arvostus nousee, toiset arvelevat sen laskevan.

Tuupainen vaihtoi persuihin koska ”SDP siirtyi liikaa oikealle”

Kansan Uutiset kertoo, miten perussuomalaisten tuore kansanedustaja Kauko Tuupainen siirtyi SDP.stä perussuomalaisiin ja on nyt kansanedustaja.
Perussuomalaisten uusi kansanedustaja Kauko Tuupainen tervehti ihmisiä joka suuntaan eduskuntakauden avajaiskahveilla torstaina. Hän ehti jo keskiviikkona istua puhemiehenä puhemiesvaalin ajan, koska on eduskunnan vanhin eli ikäpuhemies.
– No ei jännittänyt, hän sanoo.
– Osaahan sitä kuka tahansa paperista lukea varsinkin, jos on harjoitellut kuntapolitiikassa.
Tuupainen oli 40 vuotta demari ja siirtyi sitten perussuomalaisiin.
Puolueen vaihto perussuomalaisiin tuli, kun SDP siirtyi liikaa tyyrpuurin puolelle.
– Eli oikealle, Tuupainen tarkentaa.
Demareiden kanssa menee kuitenkin yhä ihan hyvin
– Juttelin tuossa Erkki Tuomiojan kanssa ja Matti Saarisen kanssa, puhelias karjalaismies kertoo.
Perussuomalaisia Tuupainen nimittää persuiksi ja antaa muillekin luvan käyttää lyhennettä ihan vapaasti.
– Eihän nimi ihmistä pahenna.

Soininvaara lupaa tuntuvan parannuksen oppositiopolitiikkaan: ”Aina ollut huono oppositio”

Kansan Uutiset kertoo:
Uusvanha kansanedustaja Osmo Soininvaara odotti tarmoa täynnä vaalitappion kokeneen Vihreiden oppositiotaivalta.
– Olin varautunut tappioon ja olen aina ollut sitä mieltä, että Suomessa on huono oppositio. Nyt tulee muutos, hän lupasi.
Hän totesi kuitenkin vaalituloksen vaikuttavan eduskuntaryhmänsä mielialaan.
– Mutta olisin suorastaan huolestunut, jos tulos ei vaikuttaisi näin, hän sanoi ja uskalsi ennustaa toimintatapojen muutosta.
– Ainakin vähän.

Pekka Sauramo pohtii Kansan Uutisten mielipiteissä  tulevan hallituksen ohjelmaa

Sauramo veikkaa leikkauksia, joka tapauksessa Suomessa ollaan tekemässä kompromissien solmimisen poliittista historiaa. Kompromissit saattavat murentaa jonkun puolueen uskottavuuden. Sauramo kirjoittaa:

Millainen kompromissi?



Jos kokoomus, SDP ja perussuomalaiset ovat mukana uudessa hallituksessa, Suomessa tehdään kompromissien solmimisen poliittista historiaa. Eiväthän nämä puolueet ole ennen luoneet yhteistä hallitusohjelmaa.
Puolueiden tulisi löytää yhteisymmärrys esimerkiksi verotuksessa. Kokoomus esitti vaalikamppailun aikana ansiotuloverotuksen keventämistä kaikissa tuloluokissa ja arvonlisäveron nostamista. Näitä molempia vaatimuksia SDP ja perussuomalaiset vastustivat.
Kokoomus tuki myös ympäristöverojen korotusta. SDP ehdotti niiden pitämistä ennallaan, ja perussuomalaiset esitti aiemmin tehdyistä energiaverojen korotuksista luopumista.
Uudessa hallitusohjelmassa muun muassa nämä ristiriitaiset tavoitteet tulisi tavalla tai toisella sovittaa yhteen. Koska verotuksen muutokset liittyvät erottamattomasti tavoitteeseen pienentää valtiontalouden alijäämää, siihen voidaan pyrkiä myös menoja karsimalla.
Ei olisikaan ihme, jos uudessa hallitusohjelmassa korostuisivat menoleikkaukset, eivätkä verotuksen muutokset. Tämä linjaus sopii erinomaisesti myös neljännelle uuteen hallitusohjelmaan merkittävästi vaikuttavalle poliittiselle voimalle: valtiovarainministeriölle (VM) ja sen virkamiehille.


Mikko Lund

torstai 28. huhtikuuta 2011

Turvallisuudesta on hyvä keskustella

 Eilen vietettiin Suomessa kansallista Veteraanipäivää, jonka pääjuhla oli Turussa. Juhlassa nousi esille veteraanien ja maanpuolustuksen asia. Veteraanien joukko kuivuu vuosi vuodelta pienemmäksi. Silti on erikoista, että vaikka veteraaneja on aina vain vähemmän, niin silti suomalainen yhteiskunta ei saa näiden miesten ja naisten asiaa hoidetuksi kuntoon. Se on jotenkin ihmeellinen ja käsittämätön asia.

Toinen kestoaihe suorastaan on kysymys maanpuolustuksesta, josta varsinkin miehet  jaksavat päristä partaansa. Maanpuolustusaatteen taustalla kummittelee edelleen myös Venäjä-pelko, ennakkoluulot ja jopa pelot, joita rajanaapuriin liitetään. Sen takia on hyvä näistä asioista keskustella ja saattaa mahdolliset ennakkoluulot, pelot ja viha  keskusteltavaksi ja tutkittavaksi. Voi kysyä, onko näille tunnereaktioille vastaavuutta enää tämän päivän Venäjään. 

Onnittelut  Veteraanipäivän  johdosta  meidän vetraaneille!

Tänä päivänä Venäjä näyttäytyy Suomelle hyvänä naapurina ja ystävällismielisenä valtiona, joka on meille tärkeä yhteistyö- ja kauppakumppani.

Silti on  hyvä kysyä: Mistä Venäjässä on kysymys?



Eversti Nordberg on kirjoittanut kirjan ja   arvelee, kuten vain sotilas voi arvella:
Venäjän uhka voi  kasvaa

Nordberg  pohtii Suomen puolustuksen tilaa  ja arvelee Venäjän sotilaallisen mahdin olevan suurimmillaan 2039 (HS 15.4.2011)

Aluepuolustuksen kannattaja uskoo suureen aseistettuun reserviin.

Eversti evp. Erkki Nordberg on kirjoittanut kirjan ”Arvio ja ennuste Suomen puolustuskyvyn kehittymisestä vuoteen 2039 mennessä. Helsingin Sanomat, toimittaja Juha- Pekka Raeste, on tehnyt kirjasta arvion. Kirjassa esitetään ennuste: Suomi liittyy ennen vuotta 2018 Natoon. Nato ja EU kuivuvat  mitättömäksi  vuoteen 2039 mennessä. Tuolloin Suomessa on tuudittauduttu  ruususenuneen,  aluepuolustus ja suuri reservi  aseineen on ajettu alas, ja samaan aikaan Venäjän asevoimat ovat vahvemmat kuin koskaan.

Kirja ei käsittele sitä, miksi Suomessa pitää olla puolustusvoimat, mutta rivien välistä on luettavissa, että Venäjää vastaan  tässä edelleen puolustaudutaan. Eihän se ole ihme, jos upseeri saamansa SOTILAALLISEN KOULUTUKSEN POHJALTA  KUVITTELEE, ETTÄ VIHOLLINEN TULEE AINA IDÄSTÄ.

Presidentti Koivisto, jota muuten pidän erittäin viisaana miehenä, on tutkinut Venäjää. Tutkimuksensa hän on julkaissut kirjana Venäjän idea. Kirjan johtopäätös on, että Venäjän idea on laajentuminen. Koivisto oli Moskovassa  Venäjän idea- kirjan   tiedotustilaisuudessa. Siellä venäläiset toimittajat  kysyivät, mikä sitten olisi Suomen idea. Koivisto vastasi: Kysymys olemassaolosta!

Nordberg käsittelee kirjassaan Suomen sotilaallismaantieteellistä ja strategista asemaa Venäjän naapurina ja käy läpi asevelvollisuus- ja pakka-armeija- vaihtoehdot. Kirjan julkistamistilaisuudessa Nordberg oli sanonut olevansa laajan reservin ja aluepuolustuksen kannattaja. Todennäköistä on, että suomalaiset käyvät metsästysasein sissisotaa mahdollista miehittäjää (Venäjää?) vastaan. Rynnäkkökivääreitä pitäisi olla puolen miljoonan miehen tarpeisiin vuonna 2039.

Aluepuolustuksen alasajo alkoi Norbergin mukaan 1990-luvulla ja kiihtyi 2000- luvulla. Reservin tulevaisuuden hän näkee huonona. Syitä tähän ovat väestörakenne, nuorten miesten syrjäytyminen ja hoivatyöhön tarvittavan maahanmuuttajaväestön puolustustahdon puute.

Eversti Norbergin listaan olisi voinut lisätä nuorten miesten huonon kunnon. Minusta on selvää, ettei nykynuoriso olisi selviytynyt samasta, mistä veteraanit  talvisodassa tai jatkosodan puolustustaisteluissa selvisivät. Silloin Suomen joukoissa oli metsä- ja rakennustöiden karaisemia miehiä, maanviljelijöitä ja tehdastyömiehiä, jotka olivat tottuneet ruumiillisen työhön ja pakkaseen. Nuorten miesten syrjäytyminen on niin iso ongelma, että on ihan oikein olettaa, ettei heistä ole Suomen puolustajiksi tositilanteessa.

Mielenkiintoista pohdintaa tässä irtoaa Nordbergilta. Kirja voi herättää myös mielenkiintoisen keskustelun. Puheenjohtajien vaalikeskustelussa maanpuolustus ei synnyttänyt  suuria intohimoja. Selvimmin perussuomalaisten puheenjohtaja  Timo Soini kiivaili  Suomen edun  ja maanpuolustuksen puolesta.

Keskustelua tarvitaan, minkälaiset puolustusvoimat  Suomi tarvitsee 2020 -2040, minkälaisen reservin Suomi valitsee, miten puolustusvoimia uudistetaan, mitä joukko-osastoja lakkautetaan, huolehditaanko alueellisesta puolustuksesta, paljonko puolustukseen sijoitetaan rahaa. Vaikeita tulevaisuuteen liittyä asioita.

Lisäksi on nähtävä, että pienellä maalla ei ole varaa kovin kalliiseen puolustukseen. Suurvaltoja vastaan emme pysty puolustautumaan. Viisautemme voi olla ulkopolitiikassa, joka huolehtii hyvistä suhteista kaikkiin ilmansuuntiin. Onko meillä niin  hyvät ulkopolitiikan hoitajat, että kykenemme hoitamaan mahdolliset uhkat ja kriisit  ulkopolitiikan keinovalikoimalla tapaamisten, neuvottelujen ja keskustelujen sekä valtiovierailujen avulla?

Turvallisuudesta  on aika keskustella!

Mikko Lund



keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Lipponen suomii puoluejohdon kampittajia

Paavo Lipponen suomii puoluejohdon kampittajia - "Tällainen ei vetele"

Paavo Tapio Lipponen  on sitten täyttänyt 70- vuotta ja antanut ainakin Uutispäivä Demarille (21.2.2011) haastattelun, jossa hän toivoo, ettei keskusta  olisi saanut tällaista rökäletappiota. Samalla hän paljastaa tietävänsä, että ”eräät sosialidemokraatit suunnittelivat  vaalien alla ylimääräisen puoluekokouksen koolle kutsumista”.

-       ”Minusta on aika tehdä peli selväksi   SDP:ssä. Tällainen ei vetele. En voi hyväksyä millään muotoa sitä, että puolueen johtoa nakerretaan sisältäpäin jopa vaalikampanjan aikana”, jyrisee Lipponen.

-       ”Oli valmiutta hypätä pöydälle, jos SDP olisi pärjännyt huonosti”, paljastaa Lipponen. ’

Lipposen esiintyminen aiheuttaa monta monituista kysymystä. Miksi hän  (eräät sosialidemokraatit)  ja vain vihjaa?  Ketkä sosialidemokraatit ja missä?  Syytökset jäävät tyhjän päälle.

Lipposen tällainen esiintyminen ei palvele puolueen avointa keskustelua. SDP:n  alamäen kääntäminen nousuun edellyttää kyllä kaikkein ensimmäiseksi avointa ja juuriin menevää keskustelua

- Keskustan alamäki alkoi pääministeri Anneli Jätteemäen (kesk) operaatiosta.

- Kepussa katsottiin, että SDP on suurin puolue. Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) sanoi, että sosialidemokraatit ovat epäisänmaallisia. Se on käsittämätöntä puhetta, tuhahtaa Lipponen. 

Lipponen on valtiomiesluokkaan kuuluva henkilö. Hän oli mm.

  • Pääministeri 1995–1999
  • SDP:n puheenjohtaja 1993–2005
  • Eduskunnan puhemies 2003-2007.
 
Lipponen täytti 70- vuotta lauantaina. Onnittelemme!

Tuomioja: Perussuomalaiset eivät kaada Suomen EU- linjaa
Uutispäivä Demarissa eduskuntapaikkansa uusinut kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd)  arvioi poliittista tilannetta.

Erkki Tuomioja (sd.) suhtautuu tyynesti hallitusneuvotteluihin perussuomalaisten kanssa. Hänen mielestään EU-asiat ja velkakriisin hoito eivät suinkaan muodostu kiperimmiksi poliittisiksi asioiksi.
– Velkakriisin hoidosta on tehty elämää suurempi kysymys. Minulla ei ole epäilystä sen suhteen, etteikö löytyisi luovia tapoja, joilla ilmaistaan kaikkien olevan sijoittajavastuun kannalla.
Muullekaan EU-politiikalle ei perussuomalaisista Tuomiojan mukaan koidu vaikeuksia, vaikka perussuomalaiset hallitukseen menisivätkin. Uusia sävytyksiä saattaa tulla, mutta Tuomioja uskoo "suureen jatkuvuuteen".
Yksi Timo Soini ei Tuomiojan mukaan Suomea EU:sta pois vie. Hän ei myöskään EU:ta pysty kaatamaan, kuten ei velkakriisin järjestelyjäkään.
– Kun kansan enemmistö haluaa EU:ssa olla, niin siellä ollaan.
Tuomioja pitää selvänä, että demarit lähtevät hallitusneuvotteluihin kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa. Eri juttu on, syntyykö siitä hallitus. Tuomioja suhtautuu asiaan erittäin skeptisesti.
– En nyt pysty sanomaan kumpaan suhtaudun enemmän skeptisesti, kokoomukseen vai perussuomalaisiin, sanoo Tuomioja.

Demari: Syrjinnällä ei sijaa hallituspolitiikassa
Demari kirjoittaa pääkirjoituksessaan, että hallituspolitiikassa on huolehdittava siitä, ettei suvaitsemattomuudelle ja syrjinnälle ole syytä antaa pikkusormeakaan.

Kansa on äänestänyt perussuomalaiset isoksi puolueeksi ja muiden poliittisten voimien on pystyttävä tekemään sen kanssa yhteistyötä, myös hallituksessa. SDP:llä tuskin on ongelmia edistää yhdessä perussuomalaisten kanssa tasaisempaa tulonjakoa, oikeudenmukaisempaa veropolitiikkaa ja parempia sosiaali- ja terveyspalveluita.

Suvaitsemattomuudelle sen sijaan ei ole syytä antaa pikkusormeakaan. Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) on hälventänyt vaalien jälkeisiä pelkoja vakuuttamalla, ettei esimerkiksi kehitysyhteistyöhön kajota, sanovat persut mitä tahansa. Kuten Tuomioja painottaa, hallituksen politiikka ei voi perustua minkäänlaiseen ulkomaalaisvihamielisyyteen, jos SDP on hallituksessa mukana.

SDP kannattaa vakaasti myös Suomen kaksikielisyyttä. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen vahvisti tämän linjan useasti vaalikampanjan aikana. Perussuomalaisten Jussi Niinistön heitto Dragsvikin varuskunnan lopettamisesta oli täysin turha kielivähemmistöön kohdistettu tölväisy.

Ylivoimainen enemmistö suomalaisista katsoo, että jokaisen ihmisarvosta ja perusoikeuksien toteutumisesta on pidettävä kaksin käsin kiinni. Yritykset tinkiä niistä on tukahdutettava alkuunsa. Tuntosarvet on pidettävä ylhäällä.

 Mikko Lund

 




tiistai 26. huhtikuuta 2011

Sosialidemokraatit saivat rökäletappion Riihimäellä

Sosialidemokraatit  saivat rökäletappion Riihimäellä
 
Sosialidemokraattinen puolue menestyi käydyissä eduskuntavaaleissa niin hyvin, että se sijoittui koko maan tilastossa toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja sai vain noin 33 000 ääntä vähemmin kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Tappio  on kuitenkin tappio. Kokoomus nousi äänimäärissä ja paikoissa suurimmaksi puolueeksi, mutta sekin menetti edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna 18 000 ääntä. Keskustan äänimäärä putosi sen sijaan 177 000 ääntä.
 
Kun muut eduskuntapuolueet menettivät kannatustaan, perussuomalaiset nousivat vaalien suurvoittajaksi. Ääniä perussuomalaiset lisäsivät  peräti yli 447 000 ääntä enemmän kuin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Se on todella suuri, jytkyvoitto.
 
Riihimäellä perussuomalaiset lisäsivät kannatustaan edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna  yli 2 400  äänellä, vasemmistoliitto  lähes 900 äänellä, kokoomus noin 350 ääntä. Keskusta menetti noin 500 ääntä, vihreät noin 240  ääntä   ja sosialidemokraatit noin 750 ääntä. Sosialidemokraatit ovat edelleen kannatukseltaan suurin ryhmä 3 795 ääntä.
 
Sosialidemokraattien paikallista kannatusta ja sen laskua selittää paljossa liimautuminen kunnallispolitiikassa kaupunginjohtajan ja kokoomuksen kylkeen. SDP:ltä olisi kaivattu selvää irtautumista  kokoomuspolitiikasta.  B- kokoomuslaisuudesta ei saa etuja, äänestäjät palkitsivat  nytkin  reilulla äänikadolla. Paljon ennen sosialidemokraatteja äänestäneitä, äänesti nyt vasemmistoliittoa.
 
Herajoen Työväenyhdistys ry. tulee analysoimaan vaalitappion ja pohtii toimenpiteitä  toiminnan kehittämiseksi paremmin vastaamaan kaupunkilaisten todellisia toiveita. Keskeisimpänä asiana Herajoella pidetään sosialidemokraattista politiikkaa.
 
 
 
Väyrysen kannatus sammui
 
Keskustan yksi menestyneimpiä poliitikkoja on eittämättä Paavo Väyrynen. Mihin mies olisikaan ehtinyt, ellei entisen hallituksen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri olisi pudonnut eduskunnasta. Väyrynen oli ehdokkaana Uudellamaalla ja hän sai alle 3 000 ääntä. Väyrynen on saanut Uudenmaan vaalipiiristä parhaimmillaan  lähes 25 000 ääntä.
 
Väyrynen todisteli  A- studiossa, että hän olisi uskottava  ehdokas presidentinvaaleissa. Väyrysen mukaan hänellä on ympäri maata vankka kannatus keskustan kentällä. Mitä tästä on ajeltava? Keskustan kannatus ei riitä. Väyrynen on ollut  keskustan ehdokas kaksissa aikaisemmissa presidentinvaaleissa eikä Väyrynen ole päässyt presidentiksi.
 
Väyrynen on jo ilmoittautunut  puolueen jäsenvaaliin.
 
Toisilla on itseluottamusta ja uskoa omaan menestykseen. Väyrynen kuuluu näihin  harvoihin. Väyrynen on tavallista sitkeämpi Lapin jätkä.
 
 
Mikko Lund

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kreikan velkajärjestely mahdollinen - toisin kuin Katainen ja hallitus on uskotellut

Kansanedustaja Jouko Skinnari (sd) on ottaanut valaisevasti kantaa  Kreikan tukipakettiin: Kreikan velkajärjestely on mahdollinen. Katainen on bluffannut.

Skinnari kirjoittaa:

Skinnari: Kataisen bluffi paljastuu - Kreikan velkajärjestely mahdollinen

Kreikan velkajärjestely sai perjantaina uuden puolestapuhujan, kun Saksan varaulkoministeri Werner Hoyer huomautti uutistoimisto Bloombergin haastattelussa, että Kreikan velkojen uudelleenjärjestely ei olisi euroalueelle katastrofi. Aiemmin viikolla myös Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble antoi samansuuntaisia lausuntoja julkisuuteen.
– Kotimaan eurokeskustelun kannalta johtavien saksalaispoliitikkojen lausunnot ovat erittäin merkittäviä, huomauttaa työnsä päättäneen eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari.
– Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) on toistuvasti väittänyt, että euroalueella vallitsee yksimielisyys siitä, ettei velkajärjestelyihin mennä. Kokoomus-keskustalainen hallitus on pyrkinyt esittämään koko eurokriisin siinä valossa, että mitään vaihtoehtoja veronmaksajien varojen pumppaamiselle kriisimaille ei olisi.
– Sosialidemokraatit ovat koko kriisin ajan johdonmukaisesti vaatineet hallitukselta aktiivisuutta pankkien ja sijoittajien vastuun ajamisessa. Saksalaisministerien lausunnot osoittavat, että nyt myös Saksan konservatiivien ja liberaalien yhteishallitus on päätymässä samoille linjoille Suomen demarien kanssa. Lisäksi Euroopan johtava talouslehti Financial Times arvioi perjantaina, että Kreikan velkajärjestely olisi mahdollista toteuttaa väliaikaisen rahoitusvakausvälineen avulla.
– On outoa, että velkajärjestelyjen kiihkeimmät vastustajat näyttävätkin tällä hetkellä löytyvän suomalaispoliitikkojen joukosta. Kataisen lisäksi velkojen uudelleenjärjestelyn suurimpana vastustajana kun on profiloitunut keskustan komissaari Olli Rehn. Ulkoministeri Alexander Stubb on omalta osaltaan hämmentänyt keitosta väittämällä, että Kreikan luototus olisi Suomelle kannattavaa sijoitustoimintaa.
– Suomalaisille veronmaksajille uhkaa tulla Kreikasta lähes miljardin euron lasku. Se ei ole hyvä sijoitus, kääntää asiaa sitten miten päin tahansa.


Sairaus yllätti

En kirjoita muutammaan  päivään. Toivotan Kaikille Hyvää Pääsiäistä!
Tavataan Pääsiäisen jälkeen.


Mikko Lund

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kokoomus suurimmaksi puolueeksi

Kokoomus voittoon suurimmaksi puolueeksi 
 
Eduskuntavaaleista tuli jännitysnäytelmä. Kokoomus nousi suurimmaksi puolueeksi 44 edustajapaikkaa. Sosialidemokraatit ottivat         hopeaa 42 paikkaa. Perussuomalaiset saivat pronssia 39 paikkaa. Perussuomalaiset saivat historiallisen voiton ja kasvattivat paikkamääräänsä 34 paikalla.
 
 Vasemmistoliitto sai 14 paikkaa. Vihreät 10 paikkaa. RKP 9 paikkaa, muut 1.
 
Vaalit olivat yllätykselliset sen vuoksi, että Paavo Väyrynen, Marja Tiura ja Suvi Linden putosivat.
 
Mikko Lund

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Äänestämään!

Riihimäkeläiset   - sitten  äänestämään, jos ei ole vielä äänestetty!


Vaalihuoneistot  avautuvat klo 8 ja ovat avoinna klo 20 saakka. Riihimäellä on perinteisesti äänestetty huonommin kuin muissa kaupungeissa. Asia korjaantuu äänestämällä.
Äänioikeus saatiin 1906 eduskuntauudistuksessa. Suomen naiset ensimmäisenä Euroopassa saivat äänioikeuden. Se mahdollistui taistelun kautta ja siksi, että punainen lippu liehui säätytalon portailla.

Äänioikeus koettiin tärkeäksi, kuten siitä hyvin kertoo Ilmari Kianto kirjassaan Punainen viiva.

Topi Romppaisen vaimo muotoili tuntonsa seuraavasti: "Jutkautan minä punasen viivan, oikein paksun ja sakian. Saapi Venähen keisari nähdä miten Suomen akan sappi paisuu, kun on leipä laiha. Ja puumerkkini minä alle rätkään, vaikka kieltäköönkin peruslaki! Ihan uhallakin minä piirustan, jottapa älyävät, että Korpiloukossa on kysymyksessä täysi tosi." (Ilmari Kianto, Punainen viiva, 1909)

Niin ääni vaan ”jutkauttamaan” vaaliuurnaan, jos ei ole vielä äänestetty.

Hyvin vahvana tuo Punaisen viivan henki on tuntunut näissä vaaleissa, vaali-into on saanut paikoin väkivaltaisiakin muotoja. Luokkayhteiskunnan paluu on tosiasia.

Hämeenlinnassa hyväksyttiin vuoden 1907 eduskuntavaaleihin seuraava vaalivetoomus, jonka sisällöstä kuvastui järkähtämätön luottamus ja usko punaisen viivan ihmeitä tekevään voimaan:

”Hämeen köyhä kansa

Nyt sinun käsissäsi on valta, jos vaan osaat sitä oikein
käyttää hyväksesi. Pian kokoontuu Suomen kansan eduskunta. Se voi tehdä parannuksia sinun elämääsi, jos siellä vain löytyy tarpeeksi monta siskoa ja veljeä, jotka puoltavat näitä parannuksia köyhän kansan hyväksi.

Osaatko sinä käyttää valtaasi? Osaatko tukea omia veljiäsi ja siskojasi?


Vallassaolijat tulevat sinun luoksesi, antaen sinulle kauniita lupauksia, jos

sinä suostut auttamaan heitä. He koettavat peittää sinun silmäsi ja
vakuuttavat, että juuri he – kansan entiset ja nykyiset sortajat – ovat sinun
ystäviäsi. He koettavat valheilla ja vääristelyillä vieroittaa sinut omasta
luokastasi, omasta toiminnastasi. Heillekö sinä annat kannatuksesi? Muista, jos teet niin, taistelet itseäsi vastaan, olet omien lapsiesi onnen syöjä.

Hämeen köyhä kansa. Köyhäin kotien äidit, te tulevan sukupolven kasvattajat.

Muista mihin elämäsi ja lastesi onni velvoittaa sinua. Meillä ei ole mahtia, ei voimia muuta kuin silloin, kun me järkähtämättä pysymme yksimielisinä.
Yksimielisesti siis toimikaamme. Älköön kukaan antako eripuraisuuden myrkyn hajottaa meidän voimiamme. Älkäämme kallistako korviamme porvaripuolueitten viettelemisiin ja lupauksiin. Olkaamme oman onnemme seppiä.

Ja kun vaalipäivä tulee, silloin joka mies ja nainen vaaliuurnan ääreen, silloin yksimielisyyden voimalla Hämeen eteläisen vaalipiirin köyhän kansan edustajiksi, sorretun kansan oikeuksien puoltajiksi, totuuden perille viejiksi, äänestämään”
  sosialidemokraattiset edustajaehdokkaat.

Lähde: V.E. Saari: Aatteen tiellä, Etelä-Hämeen Sosialidemokraattisen Piirin historiikki 1906 -1966; Kirjapaino Jaarli, Hämeenlinna 1969

Äänestämään!

Mikko Lund

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Saksan ekonomistit tyrmäävät Kiviniemen ja Kataisen bluffit

Saksan ekonomistit tyrmäävät Kataisen ja Kiviniemen bluffit Suomessa

 Kauppalehti 14.4.2011, sivulla 6 on erittäin merkittävä kirjoitus ”Vakausmekanismin vastustus kasvaa Saksassa”

”Asiantuntijoiden tylyt arviot kiihdyttävät liittokansleri Angela Merkeliin ja valtiovarainministeri Wolfgang Scäubleen kohdistuvaa arvostelua myös porvarihallituksen sisällä”.
Lisäksi kirjoituksessa todetaan ”Saksan valtiontalouden tarkastusviraston ja myös liittopäivien lakiasiantuntijoiden mielestä 2013 käyttöön otettava euron vakausmekanismi vie budjettivallan saksalaisilta kansanedustajilta ja rikkoo maan perustuslakia” .
Vielä lisää ” Yhä useammat ekonomistit, Ifo-taloustutkimuslaitoksen johtaja Hans-Werner Sinn etunenässä, korostavat , ettei ylivelkaantuneille maille joka tapauksessa pitäisi jakaa lisää rahaa tai takauksia” Siis Saksan parhaat ekonomistit tyrmäävät Kataisen ja Kiviniemen bluffit Suomessa!
Saksassa ei pelotella, että Saksa lamaantuu, työttömyyttä tulee saatikka että eläkerahat menetetään kun arvostellaan Saksan perustuslain vastaista EU:n vakausjärjestelmää.
Tiedämme, että vakausjärjestelmä on myös EU:n omien lakien (Maastrich) vastainen.

Tämäkin näkökulma ja tosiasiat huomioon ottaen - harkitkaa, mitä puoluetta ja ehdokasta äänestätte sunnuntaina!
Ei se parane, jos turvaudumme kaunistelijoihin.

Tosiaisioiden tunnustamista korosti presidentti Paasikivi, valitettavasti  kokoomusjohdolta on unohtunut  Paasivinen hyvä neuvo.

J.P.Roos HS 14.4.2011:
Suomelle olisi parasta erota heti eurosta 

Toisin kuin monet poliitikot väittävät, nykyisessä talouskriisissä on kyse nimenomaan euron kriisistä.Todistaa J.P. Roos.
Paras strategia Suomelle tässä tilanteessa olisi irrottautua eurosta heti ja päästää uuden markan kurssi kellumaan vapaasti. Jos Suomi irtoaa eurosta vasta kun on pakko – tilanteessa, jossa sen kilpailukyky on jo täysin mennyt – lopputulos on samanlainen sokki kuin 1990-luvun taitteessa, sanoo J. P. Roos, Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori joka toimii nyt vierailevana tutkijana Oxfordin yliopistossa.

Yhteisvaluutta euroa on osuvasti verrattu autoon, joka päästettiin rullaamaan alamäkeen mutta johon ei rakennettu moottoria, jolla se pystyisi nousemaan ylämäkeen.
Vuoteen 2008 asti laskettiin alamäkeä, ja eurointoilijat voivat pettää itseään ja muita sanomalla, että euro on toiminut erinomaisesti ja ollut meille hyödyksi. Tosiasiassa ennen vuotta 2008 eurosta ei ollut meille mitään erityistä etua ja vuoden 2008 jälkeen siitä on ollut vain haittaa.
Ennen vuotta 2008 euromaat pärjäsivät mukavasti mutta eivät yhtään paremmin kuin maat, jotka eivät liittyneet euroon. Vuoden 2008 jälkeen muut kuin euromaat ovat pärjänneet selvästi paremmin. Euron ainoa etu on, ettei tarvitse vaihtaa matkavaluuttaa, mutta nykyisellä korttimaksujen ja käteisautomaattien aikakaudella silläkään ei juuri ole merkitystä.
Eurossa on tunnettu valuvika: yhteinen valuutta ja yhteinen keskuspankki mutta erillinen talouspolitiikka. Tämän seurauksena eräissä maissa on otettu liikaa velkaa, synnytetty keinottelukuplia sekä päästetty palkat ja muut kustannukset kasvamaan huomattavasti enemmän kuin muissa euromaissa.
Valuvika oli alun perin väistämätön: yhteisvaluutan kannattajat tiesivät hyvin, ettei yhdelläkään euromaalla ollut demokraattisia edellytyksiä luopua kokonaan taloudellisesta suvereniteetistaan. Ja kuten aina EU:n yhteydessä, ajateltiin panna jäsenmaiden kansalaiset nielaisemaan ensin syötti ja kiristää siimaa sen jälkeen.
Euro on johtanut tilanteeseen, jossa taloutensa järjestyksessä pitäneet euromaat ovat muihin nähden kilpailukykyisiä, kun taas ne maat – Kreikka, Irlanti, Portugali ja Espanja –, jotka ovat ratsastaneet halvoilla luotoilla, ovat menneet niin huonoon kuntoon, että vain raju devalvaatio tai valuutan kellutus pelastaisi ne.
Tosiasia kuitenkin on, että myös Suomessa euron ulkoinen arvo on aivan liian korkea, jotta Suomi olisi kilpailukykyinen maailmalla. Toisaalta kilpailukykymme euroalueen sisälläkin on Saksaan nähden kehno.
Toisin kuin monet poliitikot ja jopa jotkut taloustieteilijät väittävät, nykyisessä talouskriisissä on kyse nimenomaan euron kriisistä. Jos euroa ei olisi, meillä ei olisi minkäänlaisia huolia siitä, mitä Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa tai Italiassa tapahtuu. Ilman euroa olisimme jo nyt aika mukavassa nousussa Saksan vanavedessä mutta selvästi edullisemmalla valuuttakurssilla.




Sailas syyttää puolueita itsepetoksesta

Helsingin Sanomat  14.4.2011 kertoo, miten valtiosihteeri Raimo Sailas ihmettelee, miksi puolueiden vaaliohjelmissa ei näy kansainvälisen talouden  vaikutusta. Sailas kuvailee tilannetta sanalla ”järkyttävä”. Sailaksen kirjoitus on luettavissa tuoreimmassa Kanava-lehdessä.
Erityisesti Sailas ihmettelee puolueiden lupauksia tasapainottaa julkista taloutta talouskasvua nopeuttamalla. Sailas nimittää tätä itsepetokseksi.

Sailas ei vapauta mitään puoluetta kritiikiltä.

”Jo ennen finassikriisiä pidettiin 2010- luvun kasvunäkymiä vaisuina, ja tuo kriisi söi niitä lisää. On sitä paitsi osoitettu, ettei nopea kasvu – yllättävää kyllä – paranna julkisen talouden tasapainoa pitkällä aikavälillä”, kirjoittaa Sailas.

Sailas listaa epävarmuustekijöiksi Kiinan vaihtotaseylijäämän, Yhdysvaltain ja Japanin jättimäiset budjettialijäämät, ennätykselliset valtionvelat eri maissa, eurokriisin, ruuan ja öljyn hinnannousut, koron nousun, inflaation, Japanin luonnonkatastrofin ja siitä seuranneen ydinvoimaonnettomuuden, arabimaiden levottomuudet ja Portugalin kriisin.

”Omasta oravanpesästä ei kavalaan maailmaan kurkita”, Sailas ihmettelee puolueiden huolettomuutta.
”Puolueet elävät kuin lastenlaulussa: Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy”.

Kiviniemen ja Kataisen hallitusta hyvin kuvaa "Mummolaan kun pyöräilemme pilvenhattaraa ei näy".

 Mikko Lund

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Perusuomalaisten takki kääntyy niin ettei perässä pysy

Jaakonsaari: Takki kääntyy niin, että  saumat paukkuu

Liisa Jaakonsaari kirjoittaa Iltalehden blogissa 13.4.2011:

”Soinismi jää ilman muuta poliittiseen historiaan, jos ei muuten niin takinkäännösten mestarina. Ensiksi hän aloittaa rankan “maahanmuuttokriittisen keskustelun”, ja nyt hän on kertonut saksalaiselle lehdistölle, että Suomen maahanmuuttopolitiikka on oikeansuuntaista. Kertomatta jäi, että hänen johtamansa puolueen listoilla on henkilöitä, joiden sisusuomalaisten vihapuheiden seurauksena maahanmuuttoministeri Astrid Thors on joutunut turvautumaan turvamiehiin.
Takki siis kääntyy Soinilla, niin että saumat paukkuu. Tätä ilmiötä sanotaan kaksilla korteilla pelaamiseksi, tuulenhaistamiseksi tai hienommin opportunismiksi. Tätä taustaa vasten kaikkien ns.vanhojen puolueiden johtajien puheet vaikuttavat selkeiltä, ryhdikkäiltä ja rehelliseltä.
Voin kuvitella, kun valpas media kyselee Soinilta uudestaan maahanmuuttopolitiikasta, niin Soini vastaa, että “kyllä merimiehen perseen pitää merivettä kestää” tai että me aloitimme maahanmuuttokeskustelun ja nyt se päättyy.”

 Tällaista on poliittinen keskustelu. Iltalehti yrittää arvioida tarkemmin perussuomalaisten politiikkaa.

Iltalehti 13.4. arvelee kuitenkin perussuomalaisista: Sittenkin mahalasku?

IL listasi asioita, joiden takia perussuomalaisten nousu hyytyy ja gallup-luvut eivät toteudu. Mielenkiintoisia huomioita.
Hallituspeli
Timo Soini tarjoutui hallitukseen, jos saa erivapauden äänestää EU-takauksia vastaan. Kun muut puolueet torjuivat ajatuksen, Soini pyörsi äkkiä puheensa.
Soini on ahtaassa raossa. Perussuomalaisten kannattajat haluavat muutosta ja sitä voi tehdä vain hallituksessa. Mutta seuraavassa hallituksessa joutuu päättämään EU-takauksista.
Soinin soolot
Äänestäjän on vaikeata hahmottaa, mitä perussuomalaiset oikeastaan ajaa. Timo Soini on monesta asiasta ihan eri mieltä kuin puolueensa enemmistö.
Eduskuntaryhmä äänesti ydinvoimaa vastaan, mutta Soini liputtaa sen puolesta. Soini vastustaa aborttia, mutta suurin osa puolueen väestä kuitenkin kannattaa asiassa Suomen nykyistä lainsäädäntöä.
Silti vain Soinin mielipiteet näkyvät julkisuudessa. Puolueen kärki on niin kapea.
Vastus kovenee
Gallup-komeetasta on tullut muiden puolueiden päämaali. Soini joutuu vaaliväittelyissä altavastaajaksi, jolta tivataan linjauksia. Sutkauksia ei tiukoissa paikoissa enää kuulla.
Myös median ja Soinin kuherruskuukausi on ohi. Suuren puolueen puheenjohtajaa kohdellaan asemansa mukaisesti.
Mamu-into ohi
Eduskuntavaalien ykkösasiaksi ei noussutkaan maahanmuuton arvostelu. Muut puolueet tiukensivat omia linjauksiaan hyvissä ajoin ennen vaaleja.
Perussuomalaisten mamu-kriittinen siipi on pysynyt tai pidetty poissa julkisuudesta. Ääriliikkeet aiheuttavat ihmisissä torjuntareaktion.”

Suunnitelma Suomelle
Thomas Wallgren on filosofi ja SDP:n kansanedustajaehdokas Helsingissä. Hän kirjoittaa blogia Uutispäivä Demariin. Wallgren puuttuu eriarvoistumiseen sekä esittää suunnitelman siitä, miten eriarvoisuus poistetaan ja miten vasemmisto saadaan nousuun.
Wallgren kirjoittaa:
Eriarvoistuminen on Suomen suurin ongelma. Eriarvoisuus on väärin ja aiheuttaa kärsimystä. Se myös estää Suomea toimimasta edelläkävijänä globaalin vastuun kysymyksissä.
Eriarvoistuminen sanotaan alkaneen Lipposen kaudella. Väitän silti, että varsinainen syy on vasemmiston taantuma. Neljäkymmentä vuotta sitten vasemmistopuolueilla oli enemmistö eduskunnassa. Näissä vaaleissa enää puolet tästä puolikkaasta antaa tukensa vasemmistopuolueille. Ei suomalainen oikeisto välttämättä halua edistää eriarvoisuutta. Mutta oikeiston politiikan reseptit usein johtavat eriarvoisuuteen.
Raha ja media suosivat oikeistoa. Vasemmisto voi siis nousta vain jos sen voima kansanliikkeenä on suurempi kuin rahan ja median voima.
Kansanliikkeen vahvistaminen vaatii kahta asiaa. Toiminnan pitää kehittyä aidossa ja suorassa vuorovaikutuksessa ja keskustelussa mahdollisimman monen ihmisen välillä ja siihen pitää saada mukaan paljon väkeä.
Olen tämän vaalikampanjan aikana käynyt kolmesti koputtamassa ovia. Vietimme kampanjaporukan kanssa Helsingin Kivikossa ja Jakomäessä yhteensä noin kuusi tuntia. Vastaanotto on ollut hirmuisen myönteinen ja olen oppinut paljon. Uskallan väittää, että ovien koputtamisella voi olla tärkeä osa Suomen palauttamiseksi tasa-arvon tielle.
Suomessa on karkean arvioni mukaan ainakin 2 miljoonaa kotitaloutta.  Ehdotan, että  Suomen vasemmistopuolueet päättävät tulevan eduskuntakauden aikana käydä yhteistyössä koputtamassa jokaisen suomalaisen kodin ovea kysymyssä neuvoa ja pyytämässä ihmisiä mukaan toimintaan.
Ehdotan myös, että ovenkoputuskampanjan yhteydessä on aina ainakin yksi avointen ovien tilaisuus tuhatta asukasta kohti. Tilaisuuksissa esittelemme vasemmistopuolueiden toimintaa ja pyydämme ihmisiä mukaan rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.
Kokemukseni mukaan yksi ihminen pystyy tunnissa kiertämään kaksikymmentä ovea. Tämä koskee taajamia. Tahti maaseudulla on hitaampi. Kahden miljoonan ovenkoputus vie siksi noin 200 000 työtuntia. Jos 50 000 ihmistä osallistuu kampanjaan kullekin riittää siis neljän tunnin työpanos tai käynti 40 kotiovella osallistujaa kohti. Jos saamme mukaan kymmenen tuhatta vasemmiston aktivistia kierrämme kahden miljoonan kodin ovella jos kukin meistä on mukana parikymmentä tuntia. Tuhatkin aktiivista ihmistä tavoittaa kaikki suomalaiset kodit n. 200 työtunnin panoksella osallistujaa kohti. Tuhat ihmistä jotka kiertävät ovelta ovelle neljän vuoden aikana käy siis kaikkien suomalaisten ovilla noin neljän viikkotyötunnin panoksella. Jos mukana on kaksi tuhatta aktiivista ihmistä pari tuntia viikossa kultakin meistä neljän vuoden aikana riittää.
Minusta tällainen kampanja kannattaa toteuttaa. En usko, että se vie vasemmiston suureen nousuun neljässä vuodessa. Mutta jo kahden vaalikauden vastaavan kampanjan tulos voisi olla hyvinkin merkittävä. Kolmen vaalikauden sinnikäs työ voisi jo jättää pysyvän jäljen maamme ja ehkä maailman poliittiseen historiaan.
Ryhdymmekö hommiin?

          Hei Thomas!

Ehdotuksesi on hyvä ja ehdottomasti kannatettava. Koko vasemmiston ja työväenliikkeen on syytä myöntää alamäkensä.
Yhdessä, ei erikseen siitä on noustava.
SDP ei yksin kykene koputtamaan 2 miljoonaa ovea. Yhdessä vasemmistopuolueet pystyisivät sen tekemään.
Ei muuta kuin valmistelemaan hanketta!


Mikko Lund


torstai 14. huhtikuuta 2011

Oman edun tavoittelu ja eriarvoisuus vie rikkailtakin onnen!

Uskokaa nyt pääministeri Kiviniemi ja valtiovarainministeri Katainen:
Oman edun tavoittelu ja eriarvoisuus vie rikkailtakin onnen!

Kokoomuksen  Jyrki Kataista ja keskustan Mari Kiviniemeä ja hallituspuolueiden  koko silmäätekevää puoluejohtojen esikuntaa kehotan tutustumaan HS:n kultuurisivulla 13.4. julkaistuun Mikko Majanderin artikkeliin Eriarvoisuus vie rikkailtakin onnen. Mikko Majander haastaa todistajakseen brittiläisen Tony Judtin, joka on historoitsija ja jolta on merkittävä teos, Huonosti käy maan. Majanderin mukaan kirja ei ole pessimistinen profetia, vaan analyysi aktiivisen valtion puolesta. Politiikka näyttää säilyvän kansallisena, vaikka talous ei niin tekisikään.

Finassikriisit ovat palauttaneet kovan kautta mieleen, että markkinat  eivät ohjaudu omillaan ihmisten onneksi. Vain demokraattisella valtiolla on oikeus ja mahdollisuus toimia  ”välittävänä instituutiona” kansalaisten ja suuryritysten tai kansainvälisten virastojen välillä.

Majander kirjoittaa, että ”aikamme ahdingon ydin on Judtin mukaan siinä, että aineellisen oman edun tavoittelu on nostettu hyveeksi, joka sumentaa tajun yhteisistä päämääristä. Eiväthän liberalismin ja kapitalismin kantaisät tätä tavoitelleet, hän muistuttaa siteeraamalla Adam Smithiä  ja John Stuart Milliä. Erityisesti Judt nojaa Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin  tutkimuksiin, jotka vahvasti viittaavat pienten tuloerojen olevan avain  yleiseen hyvinvointiin, mitattuna melkeinpä millä tahansa mittarilla.

Majander kirjoittaa:

”Wilkinson ja Picett lähtevät siitä havainnosta, että maailman vauraimmissa maissa onnellisuus ei enää kasva rikastumalla lisää. Sen sijaan tasaisempi tulonjako tuottaisi paremman yhteiskunnan kaikille, myös äveriäälle eliitille. Taloudellisen kasvun tavoittelu tuntuisi olevan turhaa puuhaa tai suorastaan vahingollista, koska se vain koettelee maapallon ekologista kestokykyä. Mutta onko tästä oravanpyörästä irtipääsyä?”

Wilkinson ja Picett ovat perustaneet eriarvoisuuden vähentämistä ajamaan säätiön ja uhoavat kirjansa päätössanoiksi:

”Nyt meidän on aika astua esiin ja takoa maailman päähän järkeä.”

Historoitsija Tony Judt kuoli viime syksynä 62 vuoden iässä. Hautaan hänet vei ALS-tauti.

”Myös Tony Judtilla oli kuolemaa tehdessään halua optimismiin, että itsekkäät vuosikymmenet olisivat takanapäin.”

”Mutta jos luulemme tietävämme, mikä on väärin, meidän on toimittava tuon tiedon pohjalta, hän lisäsi jalostaen näin Marxin mottoa filosofian tehtävästä.”

Majander tiivistää: Se on myös suomalaisille sopiva velvoite älymystöstä äänestäjiin, varsinkin näin vaalien aikaan!


Ilta-Sanomat  13.4.2011: Kiviniemen arvostelu asialliselle pohjalle!

Ilta-Sanomat on pääkirjoituksessaan huolissaan vaalitilaisuuksien häirinnästä ja ilkivallasta, joista on tullut eräänlainen ”uskalsinpas- villitys”, joka voidaan tulkita ”hunsvottien hyökkäykseksi kansanvaltaa vastaan”.

Lehden mukaan oli paikallaan, että oikeusministeri Tuija Brax (vihr) muistutti vaalimainontaan kohdistetun ilkivallan olevan rikoslain nojalla rangaistavaa.

Lehti suree yhteen asiaan tarttumista, vaikka järeämpiäkin arvostelumahdollisuuksia on tarjolla.

Lehti kirjoittaa:

”Raskauttavinta Kiviniemen kampanjassa on haluttomuus kertoa, miten yhteiskunnan menoja leikataan, jos veronkorotuksen ja talouskasvu eivät tuo nykyisen menotason säilyttämiseen tarvittavaa pelivaraa.

Kiviniemi pelkää jäävänsä lyhytaikaiseksi kertakäyttöministeriksi ja asettelee sanojaan tämä pelko takaraivossa, mutta jotain tähän saakka kuultua täsmällisempää olisi syytä uskaltaa kakaista. Sanojaan varova Kiviniemi jättää itsestään vaalikeskusteluissa ynseän virkanaisen vaikutelman.

Äänestäjät kuulisivat mielellään Kiviniemen suusta jotain eritellympää kuin keskustan lupauksen perusturvan koskemattomuudesta. ”

Näinhän se on, mutta onko nyt kuitenkin vähän kohtuutonta odottaa Kivinimeltä mitään kovin konkreettista tästä kuten muistakaan asioista.
Onhan nähtävä, että Kiviniemi on johtanut lähinnä toimitusministeriötä, jolta ei ole auennut mitään ehdotuksia yhteiskunnan kehittämiseksi tai sen suoranaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Kiviniemi on vetänyt  kuin virkamieshallitusta, joka on pyrkinyt saattamaan loppuun edeltäjänsä aloittamat hankkeet.

Kiviniemi  ei ole päässyt irti roolistaan edes vaalikamppailussa.  Vastauksia ei ole saatu kysymyksiin. Puoluejohtaja ja pääministeri Kiviniemeä on leimannut ylimielisyys. Hän on ollut töykeä ja  ynseä virkanainen.

Mikko Lund
 




keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Sosialidemokraatit nousussa, perussuomalaiset laskussa

HS:n Gallup: Sosialidemokraatit  nousussa, perussuomalaiset laskussa
Kokoomus suurin, sosialidemokraatit kakkonen, kolmas keskusta

HS- gallupin tuloksen mukaan kokoomus saisi 20,2 prosenttia, SDP 18 prosenttia, keskusta 17,9 prosenttia ja perussuomalaiset 16,9.

Sunnuntain vaaleista tulee ihan oikea, jännittävä ja  tasainen  kamppailu suurimman puolueen paikasta. Virhemarginaali huomioiden kokoomus, sosialidemokraatit tai keskusta  on suurin puolue.  Perussuomalaisten kannatukseen sisältyy muita suurempi epävarmuus.

Epävarmuutta lisää sekin, että  puoluekantansa ilmoittaneista kolmasosa, 32 prosenttia saattaa vielä vaihtaa puoluekantaa. Vihreiden kannattajat ovat epävarmimpia, heistä 48 prosenttia saattaa äänestää muita. Varmimpia ovat SDP:n ja keskustan äänestäjät.



Miten käy keskustan karkkikaupassa? Ehkä eduskuntavaalien yksi mielenkiintoisimmista tapauksista on Jarmo Korhonen. Minkälaisen kannatuksen saa keskustan entinen puoluesihteeri  Jarmo Korhonen? Pystyykö Korhonen imuroimaan  perussuomalaisille muutoin meneviä ääniä? Pystyykö keskustan entinen  puoluesihteeri
herättämään keskustan  ja Mari Kiviniemen painajaisunesta?

Hallitus pääministeri Mari kiviniemen (kesk) ja valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok) johdolla on luvannut, että Suomi osallistuu Portugalin tukipaketin rakentamiseen.

Hallitus ja hallituspuolueet eivät halunneet, että asiasta olisi päätetty ennen vaaleja. Hallitus on kuitenkin sitomassa tulevan eduskunnan käsiä asiassa.

Tämä asia vielä. Hallitus on hukannut valtion rahat. Valtiontalouden alijäämä on 8 miljardia euroa.

Tukipaketti on oikea Moolokin kita.

Euroopan vakausmekanismin (EVM) on tarkoitus alkaa kesäkuussa 2013 ja korvata aikaisemmat järjestelmät (ERVV ja ERVM) ja niiden tehtävät siitä alkaen.

EVM:n tosiasiallinen lainanantokyky olisi noin 500 miljardia euroa. EVM:lle luodaan oma pääomarakenne, joka perustuu 80 miljardin euron maksettuun pääomaan ja 620 miljardin euron korotusvaltuuksiin ja takauksiin.

Suomen osuus EVM:n pääomasta on 1,8 miljardia euroa ja Suomen maksettava maksuosuus olisi vuosien 2013-2017 ajanjaksolla 288 miljoonaa euroa joka vuosi. Lisäksi Suomen osuus korotusvaltuuksista/takauksista olisi 11,2 miljardia euroa.

Euroopan unionin jäsenmaiden konkurssitila on seurausta siitä, että tehtyjä sopimuksia ja sääntöjä eivät jäsenmaat ole noudattaneet. Suurin osa EU-jäsenmaista ei ole noteerannut millään tavoin Euroopan talous- ja vakaussopimuksen määräyksistä ja velvoitteista. Toisaalta erilaisten pelureiden ja suurpankkien avustuksella aikaansaamat tappiot kaatuvat jälleen kaikkien euromaiden veronmaksajien syliin.
Keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen tekee tiukkaa paluuta keskustan eduskuntaryhmään Vaasan vaalipiiristä. Korhonen on aivan seurattava henkilö sen vuoksi, että hän perustaa suuntautumisensa enemmän tosiasioihin kuin keskustassa yleensä ja varsinkin mitä keskustan hallitusryhmässä asioista ”aatellaan”. Korhonen on aivan eri linjoilla  kuin keskustan hallitusryhmä. Korhonen epäilee  Euroopan tukipaketin pysyvyyttä, ”synnytettävät järjestelmät ovat vain paperitiikereitä ja sopimuspaperit uuninsytykkeitä”. Taidapa tuota selkeämmin sanoa. Korhonen aiheuttaa Mari Kiviniemelle  todellisia painajaisia.

Korhonen kirjoittaa 11.4. Pohjalaisessa seuraavaa:

”On suuri pelko, että myös nyt synnytettävät järjestelmät ovat vain paperitiikereitä ja sopimuspaperit uuninsytykkeitä.

On todella irvokasta katsoa kun perustettavan EVM:n pääomasta Kreikka maksaa 2,8 miljardia euroa ja takaa 17,5 miljardia, Portugalin osuus pääomasta on 2,0 miljardia ja takuista 15,6 miljardia euroa, Irlannin osuus pääomasta on 1,3 miljardia euroa ja takuista 9,9 miljardia euroa ja Espanjan osuus pääomasta 9,5 miljardia euroa ja takuista 73,8 miljardia euroa.

Kaikki edellä mainitut maat eivät nytkään selviä omista veloistaan (Espanja syksystä alkaen), niin ne kuitenkin kelpuutetaan papereissa takaamaan sitten muiden jäsenmaiden velkoja. Minä itse en usko, että tuo utopistinen järjestelmä kestäisi edes kasassa syntymäänsä saakka kesäkuuhun 2013 asti.

Pienen Suomen sitominen järjettömiin taloudellisiin vastuisiin ei ole viisasta politiikkaa. Me emme ikinä selviäisi vastuista, jos ne realisoituisivat maksettaviksi. Suomalaiset pitää pystyä herättämään tästä painajaisunesta ennen kuin liian myöhäistä.”

Korhosen epäilyä tukee The Economist – lehden artikkeli.


The Economist  31.3.2011: ”Ne ovat nurin – myönnä se”

The Economistin artikkeli on karua luettavaa. "Ne ovat nurin - myönnä se" -otsikolla kirjoitettu juttu uskoo, että Kreikka, Irlanti ja Portugali eivät selviä ilman velkojen uudelleenjärjestelyä. Artikkelin mukaan velkaantuneiden maiden tilanne menee koko ajan huonommaksi.
Nämä ovat The Economistin artikkelin synkät uhkakuvat:
1. Brysselissä tehdyt vakaustoimenpiteet ovat auttaneet vain vähän Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia, alueen eniten ongelmissa olevia talouksia. Niiden tilanne menee koko ajan huonommaksi ja Euroopan johtajat saavat syyttää itseään. Euroalueen johtajat sopivat vaikeuksissa olevien maiden pelastamispaketista, mutta pakettiin ei saatu tarpeeksi rahaa ongelmien korjaamiseksi.
2. Sekä Kreikan että Irlannin, euroalueen "pelastettujen" talouksien, talouskasvu on negatiivista. Kansantuote pienenee jopa ennakoitua enemmän.
3. Sijoittajat eivät selvästi usko, että pelastustoimet auttaisivat.
4. Kreikka ja Irlanti ovat tehneet suuria budjettileikkauksia, mutta molemmissa maissa ja myös Portugalissa näkymät ovat synkät.
4.Takaisinmaksu vaikuttaa epätodennäköiseltä, kun valtionvelkojen korot pysyvät korkealla. Valtioiden velkojen odotetaan olevan enimmillään valtavia: Kreikalla 160 prosenttia vuotuisesta kansantuotteesta, Irlannilla 125 prosenttia ja Portugalillakin 100 prosenttia.
5. The Economist puhuu tilanteesta "syöksykierteenä".
6. The Economistin mukaan Kreikan, Irlannin ja Portugalin velkataakkaa on leikattava ennemmin tai myöhemmin.
7. Juttu päättyy toteamukseen, että osa ekonomeista on myöntänyt kulissien takana, että maiden velkasaneeraus on lopulta väistämätöntä. The Economistin mukaan se olisi aika myöntää julkisesti.
http://www.economist.com/node/18485985

Mikko Lund

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Guzenina:Toimittajat jauhavat samaa ja unohtavat arjen

Iltalehti 10.4. Maria Guzenina haukkuu toimittajat: Jauhavat samaa ja unohtavat arjen

 

SDP:n varapuheenjohtaja kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson antaa kitkerää palautetta toimittajille tv:n vaalitenteistä.
Guzenina-Richardson ihmetteli tuoreessa blogissaan, käydäänkö Suomessa Portugalin, Saksan vai Suomen vaaleja?
- Toki Euroopan talouden asiat ovat tärkeitä, mutta niille on annettu suuri painoarvo kotimaan asioiden kustannuksella. Samoja asioita jauhetaan vaalitentistä toiseen. Oli se sitten Ylen tentti tai Maikkarin tentti, Guzenina-Richardson sanoo Iltalehdelle.
Hänen mukaansa vähemmälle huomiolle on jäänyt tenteissä suomalaisten arkea koskettavat asiat, esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset.
- Terveyskeskuksissa ei ole riittävästi lääkäreitä. Yksityistäminen on ollut korostetusti hallituksen linjauksissa. Jopa hallitusohjelmaan on kirjattu, että yritysten toimintaedellytyksiä pitää parantaa. Kun kirjaus on sosiaali- ja terveyspolitiikan ohjelmassa, se on mielestäni väärässä paikassa.
Guzenina-Richardsonin mukaan kokoomukselta ja keskustalta olisi pitänyt tiukata enemmän vaalitenteissä, aikovatko he jatkaa samalla linjalla terveydenhuollon suhteen.
- Toimittajien pitäisi esittää teräviä kysymyksiä, jotka liittyvät Suomen hyvinvointiin. Puoluejohtajat pitäisi panna niissä asioissa seinää vasten.

Maria Guzeninalle  10 pistettä. Hän on puuttunut asiaan, jonka useampi politiikan harrastaja  myöntää: Arjen asiat ovat unohtuneet vaalitenteissä! Epäillä sopii, että siinä on tietoinen ja suunniteltu toimenpide.


Iltalehti  11.4.  ”Voi kääntyä pahaksi”

Iltalehti on haastatellut suomalaista rasismitutkijaa  Vesa Puurosta.

- Pahimmillaan tilanne voi kääntyä vaikka miten pahaksi, Itä-Suomen yliopiston tutkija Vesa Puuronen sanoo.
Rasismin tutkimukseen erikoistunut Puuronen tuntee hyvin Suomen vastarintaliikkeen, jonka edustajien epäillään mellakoineen kokoomuksen vaalitilaisuudessa lauantai-iltapäivällä Oulussa.
- Puulaaki on kopioinut ajatuksensa ja aatteensa aika lailla suoraan ruotsalaiselta veljesjärjestöltään, joka on jatkoa 1980-luvulla vaikuttaneelle Valkoinen arjalainen vastarinta -järjestölle, Puuronen toteaa.
Vastarintaliike on julistanut tavoittelevansa valkoisten kansojen yhteisöä. Ideologiseen keitokseen kytkeytyy myös vapaan Pohjolan ylistäminen, EU-viha sekä ydinperheen merkityksen korostaminen.
Puurosen mukaan liikkeellä on hengenheimolaisuutta natsismin kanssa.
- He haluavat estää rotujen sekoittumista, mikä oli myös Adolf Hitlerin ajatus. Liikkeen tunnus, ylöspäin osoittava nuoli, edustaa samaa perinnettä kuin natsien symboliikka. Vanhalla pohjoismaisella riimukirjoituksella ajatellaan olevan maagisia voimia.



Kauppalehti kertooRuma ei kelpaa töihin
Työnantaja valikoi, kenet otetaan töihin. Pyylevyys tulkitaan velttoudeksi ja rypyt kärttyisyydeksi.
Kun päteviä hakijoita on tyrkyllä jonoksi asti, työnantajien vaatimukset kovenevat. Asian hallinta ei enää riitä, vaan työntekijän on tarjottava osaamisensa edustavassa paketissa. Pyylevä on veltto ja ryppyinen kärttyisä, mutta maratonin juokseva dynaaminen, uskovat työnantajat. Mitä seuraavaksi? Kielletäänkö hampurilaisten syönti työpaikalla? Viekö huono kolesteroliarvo bonukset?
Stylistit pukevat poliitikot, ja huonokuntoinen johtaja nävertää luottamusta yritykseen. Vaatimukset viriilistä ulkomuodosta ovat hiljalleen levinneet myös arkiseen työelämään.
Taitavista työntekijöistä on ylitarjontaa monella alalla. Kun koulutettuja, kielitaitoisia ja kokeneita työntekijöitä on tarjolla sankoin joukoin, kriteerit nousevat. Työnantaja katsoo kokonaisvaikutelmaa, johon liittyvät esimerkiksi ulkonäkö ja terveys.
Mielikuvaa hyvästä työntekijästä rakennetaan huolitellulla pukeutumisella ja urheiluharrastuksilla. Maraton ei kaikilla työpaikoilla ole enää ihailtava suoritus, vaan ainoastaan osoitus riittävästä työkyvystä.
– Rimaa on nostettu ylöspäin viimeiset 10–15 vuotta. Työelämä näyttää agility-radalta, jolla pitää tehdä erilaisia temppuja, että olisi edes kelvollinen työntekijä, filosofian professori Jaana Parviainen Tampereen yliopistosta sanoo.
Oulun yliopiston dosentti Taina Kinnunen arvioi muutoksen liittyvän myös todellisuuden pintaistumiseen.
Aikana, jolloin muoto on sisältöä tärkeämpää, asiaosaaminen ei riitä. Sanottava pitää osata paketoida oikein.
Sisäiset ominaisuudet sekoittuvat työnantajien silmissä ulkoisiin piirteisiin. Pyylevyys tulkitaan velttoudeksi ja rypyt kärttyisyydeksi.

 Mikko Lund