maanantai 28. helmikuuta 2011

Riihimäella on käytössä yhdenmukaisuuden demokratia

Riihimäen virka- ja luottamushenkilöhallintoon on pesiytynyt vahva luottamus yhdenmukaisuuden demokratiaan

Riihimäen Hyvä Veli- hallintoon, joka koostuu keskeisten johtavien virkamiesten ja johtavien poliittisten luottamushenkilöiden keskinäisestä kaverielitistisestä  päätöksenteosta, on pesiytynyt vahva luottamus yhdenmukaisuuden demokratiaan. Siinä tosiasiallisia päätöksentekijöitä ei tarvita montaa. Tärkeintä on yksimielisyys. Tarvittaessa mm. talouden kohdalla  apua voidaan hakea  kikkailusta ja kaunistelusta. Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg  kuvaa niin sattuvasti 30.6.2005 Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) Polemia –sarjassa ilmestyneessä kirjassaan "Valta kunnassa"  eliittivaltaa. Professori Matti Wiberg varoittaa kirjassaan juuri eliittivallasta ja toteaa, että kunnissa päätökset tehdään kaveriporukassa!

”Kunnallispolitiikka on hyvin elitististä: tosiasiallisesti pieni virkamiesten ja muutaman johtavan poliitikon kaveriporukka tekee kaikki oleelliset päätökset. Politiikka on eliittivallan käyttöä. Monesti puoluetoveruudesta voi kaveruuden kannalta olla suoranaista haittaa. Olennaista on, että kaverit ovat tottuneet sopimaan keskenään, miten kunnan asiat päätetään. Ennustettavuus on luottamuksen perusta.”

Näin kirjoittaa  Matti Wiberg kirjassaan Valta kunnassa. Wiberg pohtii kirjassaan hyvin seikkaperäisesti mm. sitä, keillä kunnissa oikeastaan on todellinen valta.


 Kaupunginjohtaja Keskiruokanen on tunnetusti maalaillut  kuvaa radanvarsikaupungista, jolla menee hyvin kaikilla mittareilla ja eritoten taloudessa. Hyvä maalailu ei ole riittänyt. On muodostunut ikään kuin pakkoilluusio, jolle on haettu katetta  poistojen ja tilinpäätöksen kikkailusta ja kaunistelusta. Samalla on alettu jopa väheksyä velkaantumista´, vaikka kaupungilla on velkaa yli 100 miljoonaa euroa. Tuntuu siltä, että sitä ei pidetä enää suurena ongelmana, vaikka kaupunki ei todellisuudessa ole pystynyt velan lyhentämiseen.

Olen huomauttanut siitä, että Riihimäen hallintoa, hallintotapaa ja asioiden hoitoa ei voida kuvata hyvän hallinnon ihanteen mukaiseksi. 

Kaikkein pahimpana pidän kuitenkin yhdenmukaisuuden demokratiaa, jossa halutaan olla niin yhtä mieltä, että eri mieltä olevalle ei tahdota antaa yösijaa eikä aina edes puheenvuoroa.

Väitteeni ja kirjoitukseni todisteeksi esitän kaksi todistajaa  eri näkökulmista:

1. Hämeenlinnan Hallinto-oikeus kumosi Riihimäen  kaupunginvaltuuston päätöksen 10.6.2010

Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt poistosuunnitelman tarkastamisen siten, että eräiden aineellisten hyödykkeiden ja rakennelmien poistoaikoja oli pidennetty 5 tai 10 vuodella ja eräiden kiinteiden rakenteiden ja laitteiden menojäännöspoistojen prosentteja oli alennettu 5 tai 10 prosenttiyksiköllä. Päätöksen valmisteluasiakirjojen perusteella tarkistaminen koski takautuvasti myös edellistä varainhoitovuotta. Poistosuunnitelman muuttamisen arvioitiin alentavan poistojen määrää noin 1,8 miljoonalla eurolla.
Hallinto- oikeus totesi päätöksessään seuraavaa:
Kirjanpitolautakunnan kuntajaoston yleisohjeiden mukaan poistosuunnitelman muuttaminen on mahdollista, jos pysyvien vastaavien hyödykkeen tulonodotukset tai palvelutuotantokyky olennaisesti muuttuvat. Kaupunginvaltuuston päätöksestä taikka hallinto-oikeudelle toimitetusta lausunnosta ei ilmennyt, että poistosuunnitelman muuttaminen olisi perustunut tällaisiin muutoksiin. Kaupunginhallitus oli edellisen varainhoitovuoden tilinpäätöstä hyväksyessään todennut, että tilinpäätöksen alijäämä oli arvioitua pienempi ja, että poistosuunnitelman muuttaminen oli osaltaan vaikuttanut tähän. Asiakirjoissa olevan tilintarkastajan lausunnon mukaan kaupungin suunnitelman mukaiset poistot ja poistonalaisten investointien määrät poikkeavat olennaisesti toisistaan. Vuosina 2007 ja 2008 erotus on ollut -64 % ja -62 %. Näiden lukujen perusteella voidaan todeta, että jo aikaisemmat suunnitelman mukaiset poistot ovat liian pienet verrattuna investointien omahankintamenoon. Poistosuunnitelman muutos merkitsee sitä, että tunnusluvun arvo edelleen huononee. Kaupunginvaltuuston päätös johtaa kuntalain ja kirjanpitolain vastaisesti siihen, että tilinpäätöksen tiedot kaupungin toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta ovat osittain virheelliset ja riittämättömät, mikä on vastoin hyvää kirjanpitotapaa ja lainvastaista. Kuntajaoston yleisohjeiden mukaan poistosuunnitelman muutos voi koskea vain muutostilikauden ja sitä seuraavien tilikausien suunnitelmapoistoja. Myös päätöksen ulottaminen edelliseen varainhoitovuoteen oli lainvastaista.

2. SK 5 (4.2.2011) Eeva- Liisa Hynynen, Meiltä ette ota

Suomen Kuvalehti kertoo kuinka vuoden 1997 kirjanpitouudistuksesta lähtien kunnat ovat lähes systemaattisesti alimitoittaneet poistonsa. Poistot kertovat käyttöomaisuuden arvon laskusta ajan myötä. Kun poistot alimitoitetaan ,ne eivät vastaa tuotantovälineiden  todellisesta kulumisesta ja uusimistarpeesta. Kirjanpidossa tulos näyttää hyvältä, vaikka kunta samalla velkaantuu.
Kuntaliiton asiantuntijat laskivat viime syksynä Suomen Kuvalehdelle (SK 37/2010): Kuntien rahoitusvaje on lähes 6 miljardia euroa. Velkaa kunnilla ja kuntayhtymillä ennakoidaan olevan vuoden 2010 lopulla jo yli 12 miljardia euroa.
Kuntakonsultti, hallintotieteiden tohtori Eero Laesterä  sanoo, että "kuntatalouden ongelma on paljon syvemmällä kuin kuntien taloustoimistoissa".
- "Meiltä puuttuu päätöksentekoa lähes kuuden miljoonan euron edestä. Edessämme on säästöpäätöksiä, joita on lykätty vuosien ajan. Sen sijaan kunnat ovat korottaneet veroja ja ottaneet velkaa. Lainaraha on ollut halpaa, eikä lainakattoa ole."
Kun kuntien tilinpäätöksen tasapainottaminen ei onnistu, kunnissa on otettu käyttöön vippaskonsteja. Ahtaalla olevat kunnat ovat vältelleet valtiovarainministeriön kriisikuntamenettelyä kirjanpidollisella kikkailulla. Tämä tiedetään yleisesti, mutta siitä ei puhuta julkisesti, tietää Laesterä.
Suomen Kuvalehden haastattelema kunta- ja hallintoministeri Tapani Tölli (kesk) sanoo, että "lukujen kaunistelussa ei ole mieltä". Ei kannata pakoilla kriisikuntamenettelyä. Siinä päättäjät saavat lujan selkänojan talouden tasapainottamiseksi. Ministeri Tölli lupaa, että kuntalain uudistamisessa arvioidaan uudelleen kuntatalouden keskeiset tunnusluvut.

3. Mitä pitäisi tehdä?

Lopuksi haluan kirjoitukseni tiivistää muutamaan teesiin  siitä. mitä pitäisi tehdä.
1.Kuntalaki on uudistettava talouden tunnuslukujen osalta siten, että tilikikkailut loppuvat. Nykyistenkin säädösten pohjalta kikkailut eivät ole mahdollisia, jos noudatetaan säädöksiä.

2. Seuraavan hallituksen ja eduskunnan on heti ilmoitettava lisätäänkö kunnille valtionosuuksia vai ei. 


3. On kyseenalaistettava yhdenmukaisuuden demokratia, vaihtoehdoton ja hegemonistinen asioiden käsittelytapa. Kun asioista ei keskustella, kun vaihtoehtoja ei ole, kun asioita ei käydä läpi pohjia myöten ja eri näkökohtia punniten, päätökset eivät ole parhaita mahdollisia. Erityisen puutteellisesti hahmottuu tällöin tulevaisuus ja sen vaihtoehdot.

4. Hyvä Veli- järjestelmä on avattava ja  hallintoon on tuotava lähidemokratiaa, jonka tulee perustua kansalaisten suoraan ja epäpoliittiseen osallistumiseen. Poliittista demokratiaa on myös kehitettävä poliittisten kunnallisjärjestöjen toiminnan kehittämisen avulla. Poliittisen järjestelmän on lunastettava kansalaisten luottamus.

5. Talouden tasapainottamisen haaste on otettava todesta. Tilinpäätöskikkailut on lopetettava  ja viimein on kokeiltava puhdasta rehellisyyttä. Tulot ja menot on saatava tasapainoon.

6. Peruspalveluja on kehitettävä taloudellisuuden ja ongelmien todellisen ratkaisun suuntaan. Esimerkiksi työttömyys ja syrjäytymisen ylläpitäminen on aivan liian kallista mille tahansa kunnalle. Ongelmat on ratkaistava eikä niitä ylläpidettävä. 

Mikko Lund


sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Sekavaa ”mainosta vain” on kokoomuksen verolinja


Sekavaa ”mainosta vain” on kokoomuksen verolinja

Kokoomuksen Työllistävä verouudistus on todella työllistävä ja niin sekava, ettei siitä tahdo saada selvää. Kokoomus on lähtenyt todistamaan ja jopa julkisesti mainostamaan, ettei se aja tasaveroa. Kokoomuksen ilmoituskampanjan sanoma on: ”Kokoomus ei kannata tasaveroa.” Minkä kannan otamme tähän väitteeseen?

Miksi kokoomus sitten haluaa nostaa arvonlisäveroa, joka on mitä selvemmin tasavero. Lisäksi kokoomus haluaa alentaa  ainoaa selvästi progressiivista veroa, valtion ansiotuloveroa.

SDP:n valtuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Jouni Backmanin mukaan kokoomus ajaa selvästi tasaveroa. Niin selvästi, että se ei selittelemällä muuksi muutu. Lisäksi kokoomus haluaa ulottaa kevennykset kaikkein suurimpiin tuloluokkiin asti.

Backmanin mukaan arvonlisävero on kokoomukselle, keskustalle ja vihreille keskeinen keino hankkia valtiolle lisätuloja. Kokoomus ja keskusta haluavat nostaa arvonlisäveroa kahdella prosenttiyksiköllä ja vihreät yhdellä prosenttiyksiköllä.

Kokoomus näyttää siis mainostavan omia ohjelmiaan vastaan. Se väittää, ettei aja tasaveroa. Ohjelmien ja niiden vaikutusten valossa kokoomus ajaa tasaveroa.

Kyllä minä uskon aika varmasti siihen, että kun kansalaisille, äänestäjille todella selviää tämä kokoomuksen verolinja, kokoomuksen kannatus alkaa kummasti laskea. Kysymys on vielä katutasolla väärästä tietoisuudesta. Se on työväenliikkeen ikuinen ongelma, jonka olennaisesti aiheuttaa porvarillinen hegemonia  eli porvariston ylivalta.  Erityisesti se näkyy tiedonvälityksessä.
Monien porvarillisten lehtien tehtävä on yksinkertaisesti  ihmisten tietämättömänä pitäminen. Tämänkin takia kokoomus on  juhlinut pitkään kannatusmittauksissa.

Sosialidemokraatit haluavat pysäyttää tasaverokehityksen.

SDP:n oikeudenmukainen verouudistus lyhyesti

Sosialidemokraatit haluavat
  • verottaa enemmän pääomatuloja ja varallisuutta
  • keventää kaikkein pienituloisimpien verotusta perusvähennystä nostamalla
  • säätää pankkiveron
  • lisätä verotuloja harmaasta taloudesta
  • lisätä jäteveroja
  • nostaa maltillisesti alkoholi- ja tupakkaveroa 
Sosialidemokraatit eivät halua
  • kiristää arvonlisäveroa ja muita tasaveroja
  • lisätä kotitalouksien energiaveroja
  • nostaa asuntojen kiinteistöveroa
  • keventää nyt ansiotulojen verotusta
  • poistaa asuntolainojen korkovähennystä
…………………..……………………………….

Lehdistökatsaus


Iltalehti  arvelee pääkirjoituksessa (26- 27.2.) Perussuomalaisten ohjelman selittävän suosion syitä. Vaaliohjelmassa tarjotaan 67 sivua lupauksia. Niiden rahoittamisen puolue jätti jokseenkin auki ja tekstissä on ristiriitaisuuksia. Vanhat puolueet ovat laiminlyöneet kansallishengen vaalimisen. Suomalaiset ovat isänmaallisia. Persut lupaavat monenlaista omaishoidon lisätuesta teiden kunnostamiseen ja armeijan varustamiseen. Kaiken hyvän rahoittamiseen ei ehdoteta juuri muuta kuin rikkaiden verotuksen kiristämistä.

Iltalehti kertoo  Pikana Pietariin. Vakiomatkustajaa ei ärsytä Allegrossa mikään muu kuin matkalipun hinta. Lehden mukaan VR:n tilastot osoittavat, että joulukuusta liikennöintinsä aloittaneen Allegroon on myyty 23 prosenttia enemmän lippuja kuin Pietarin- reitin vanhoihin Sibelius- ja Repin-  juniin.

Aarno Laitinen kirjoittaa Tunne älyn korvike, miten helppoa naisille on äänestäminen. Valtaosa naisista äänestää  samalla tavalla kuin miehensä. Laitinen sanoo, että hän ei tunne yhtään kokoomuslaista tai kepulaista miestä, joiden vaimot äänestävät demareita  tai vasemmistoliittoa.

Hämeen Sanomissa (26.2.) Lars- Olof Fredriksson  kirjoittaa Kansanarmeijan perinnettä ei pidä pilata liittoutumalla. Suomen ei pidä liittoutua sotilaallisesti  Naton  tai minkään muunkaan sotilasliiton kanssa. Yleinen asevelvollisuus ja pysyttäytyminen sotilasliittojen ulkopuolella ovat kirjoittajan mukaan Suomelle parhaat turvallisuuspoliittiset vaihtoehdot. Lars- Olof Fredriksson on YTM ja majuri  Äänekoskelta.

Että silleen sano.

Mikko Lund




lauantai 26. helmikuuta 2011

Annammeko tilaa takapihalta?


Kiinnostaako esikaupungin renessanssi?   
Ideaa voisi kokeilla  ydinkeskustaan yhdistettävässä Peltosaaressa
Kokemuksia etsitään Helsingissä

HS:n uutistoimittaja, entinen Oulun aluetoimittaja, Marja Salmela kirjoittaa mallikkaasti (HS 25.2. Merkintöjä, ”Tervetuloa  takapihalleni!”.  Salmela kertoo havainnostaan, kuinka monet 1950 – 70-luvuilla syntyneet asuinalueet   kaipaavat uutta elämää ja ilmettä. Koulujen oppilasmäärät  ja päiväkotien hoidokit uhkaavat vähentyä. Pihat ovat hiljaisia  eikä kaduilta kuulu nuorten ilakoinnin ääniä. Monen katutason myymälän ikkunaan on ilmestynyt lappu ”vuokrattavana”. Ostoskeskusten liiketilat  ovat muuttuneet kaljakuppilaksi. Näin on tapahtunut   Salmelan mukaan Maunulassa, Kannelmäessä, Lassilassa, Pohjois- Haagassa, Vanhassa Vuosaaressa, Oulunkylässä ja Laajasalossa.

Salmela kirjoittaa, että lähiöistä saadaan eläviä, jos niihin rakennetaan uusia asuntoja. Ne voisivat houkutella, koska ympäristö olisi jo valmiina. Ei tarvitse asua vuosikausia keskellä rakennustyömaata. Omakotitaloille ja rivitaloille  on hyviä paikkoja lähiöiden reuna-alueilla tai tonttien sivustoilla.

Salmela pelkää, että esikaupunkien renesanssin  jyrää nurin nimby,  ”ei minun takapihalleni”-ilmiö. Sitä kannattavat  ja kannattelevat  maaseudun rauhan ja menneisyyden lumoissa olevat ihmiset.  Kotikulmien ja takapihan pitää pysyä muuttumattomana, vaikka lähistöltä häviää kauppoja, kouluja ja päiväkotia.
Tilanne on herkkä ja siinä on protestin paikka. Nimbyn  vastarintaliike  yimby  on urbaanin elämän ja kaupunki-kulttuurin ystävien epäpoliittinen verkosto, joka on pitkään toiminut Tukholmassa, Göteborgissa ja Norjassa. Salmelan mukaan liike on kyllästynyt tahdottomiin, lepsuihin poliitikkoihin, jotka myötäilevät nimby- henkisiä kaupunginosayhdistyksiä. 

Yimby- liike haluaa elvyttää repsahtaneet kaupunginosat  houkutteleviksi asuinpaikoiksi. Liike on tehnyt runsaasti ehdotuksia kaupunkisuunnittelijoille ja hionut suunnitelmia eri asiantuntijoiden ja asukkaiden kanssa. Asukkaat on kutsuttu mukaan ideoimaan uudistamista,  ja heidän toiveensa on otettu huomioon esimerkiksi  parantamalla puistoja ja  korjaamalla katujen viihtyisyyttä.

Salmela kirjoittaa, että kaupungin uudistaminen kuuluu meille jokaiselle. Meidän on itse tartuttava toimeen.
Olisiko  tässä mitään ideaa Riihimäen Peltosaaren parantamiseen? Näinhän Peltosaaressa toimitaankin.
Olisiko mahdollista synnyttää keskustelua  koko keskustan kaunistamisesta ja kaupunkilaisten ottamisesta paremmin mukaan  suunniteluun?  Peltosaaressa on nyt perustettu Peltosaari-parlamentti, se saattaa olla ihan toimiva tapa asukkaiden äänen kuulemiseen.

Niin meillä kuin pääkaupunkiseudulla on paljon yksityisiä rakentamattomia tontteja.
Kaupungin luonteeseen kuuluu  jatkuva kehitys ja  muutos.
Meidän on tiedostettava  kätilön tehtävä: auttaa muutosta.



Mikä on  syy köyhyyteen ?

Asiasta on paljon keskusteltu ja kirjoitettu niin politiikan, sosiaalipolitiikan kuin sosiaalityöntekijöiden keskuudessa. Luin Yhteiskuntapolitiikka – lehden 75, 2010 :6 artikkelin Sosiaalityöntekijöiden mielipiteet köyhyyden syistä Pohjoismaissa. Artikkelin olivat kirjoittaneet Helena Blomberg, Johanna Kallio  ja Christian Kroll.

Sosiaalityöntekijät ovat sosiaalipolitiikan, sosiaalipalveluiden ja sosiaalisten ongelmien asiantuntijoita. Heillä on koulutuksen ja työn tuomaa asiantuntijuutta  ihmisten sosiaalisten ongelmien ratkaisuun. Sosiaalityöntekijöiden mielipiteet vaikuttavat mahdollisesti siihen, millaisia palveluja he tarjoavat, keitä he auttavat aktiivisimmin ja miten he suhtautuvat asiakkaisiin auttamistilanteissa. Työntekijöiden asenteella ja mielipiteellä on paljon merkitystä työn suuntaamiseen ja toteuttamiseen.

Tulosten mukaan enemmistö pohjoismaalaisista sosiaalityöntekijöistä näkee köyhyyden olevan seurausta rakenteellisista tekijöistä eli yhteiskunnan  epäoikeudenmukaisuudesta.
Tanskassa sosiaalityöntekijät näkevät köyhyyden johtuvan kohtalosta. Köyhyyden syyt nähdään yksilöllisenä epäonnena tai kontrolloimattomina olosuhteina ja sattumanvaraisuutena.  Suomessa sosiaalityöntekijät kannattavat useita köyhyyden selitysmalleja. Maassamme sosiaalityöntekijät syyttävät yksilöä köyhyydestä enemmän kuin muualla. Tulos yllättää, sillä Suomessa sosiaalityöntekijältä vaaditaan maisteritason koulutus. Norjassa ja Ruotsissa kannatetaan paljon sosiaalisia selitysmalleja ja yksilölliset selitysmallit eivät saa kannatusta. Samankaltaiset mielipiteet voivat selittyä sillä, että Ruotsissa ja Norjassa  sosiaalityöntekijöiden koulutus on hyvin samankaltainen.
Mielenkiintoista ja pohdintaa synnyttäviä tuloksia.


Mikko Lund


perjantai 25. helmikuuta 2011

Timo Soinin kaltaiset populistit vetoavat kansaan

Timo Soinin kaltaiset populistit  vetoavat kansaan  -  yksinkertaistavat asioita ja tarjoavat paluuta vanhoihin hyvin aikoihin

Populismilla ymmärretään kansansuosioon kansankiihotuksellisin keinoin tähtäävää poliittista toimintaa. Timo Soikkanen on todennut populismin yhdistelevän asioita oikealta vasemmalle ilman selkeää indeologiaa. Filosofi Tuomas Nevalinnan mukaan populistit esittävät hyvältä kuulostavia mutta vastuuttomia vaatimuksia toivoen, että niillä saa suosiota mutta niitä ei toteuteta. (Wikipedia)
Professori Erkki Karvonen  kirjoittaa (HS 24.2. Vieraskynä Populismi lupaa järjestystä epäjärjestykseen) mielenkiintoisen ja ymmärrettävän analyysin  Timo Soinin johtamien perussuomalaisten suosion syistä.
Hänen tulkinnastaan voidaan paljossa olla yhtä mieltä  erityisesti seuraavissa asioissa.
Karvonen hakee Soinin suosion syitä mm.   amerikkalaisen sosiologin Orrin E. Klappin symbolisen johtajuuden ideasta. Symbolinen johtaja on ”artisti,joka osaa tulkita sanoiksi ja säveliksi kansan kulloisetkin tuntemukset ja mielialat”. Politiikassakin voi olla kysymys fanikulttuurista: ” Timo Soinin rallit miellyttävät monia ja hänellä on kosolti ihailijoita”.
Karvosen mukaan Soinin suosio perustuu puhelahjoihin. Soini kansanomaistaa ja kiteyttää siten, että hänelle taputtaa toimittajatkin.
Karvonen kysyy, minkälaisia tuntoja Soini puolueineen ilmaisee. Hän yhtyy monissa kyselyissä hahmottuneeseen  tulkintaan  ”epämääräinen protesti  ja pyrkimys nykymenon muutokseen”. Karvosen mukaan huomiota voidaan syventää professori John B. Thompsonin skandaalien teorialla. Thompsonin mukaan skandaalit ovat poliittisille toimijoille vaarallisia. Ne tuhoavat hyvän maineen ja luottamuspääoman. Skandaalit  jaetaan valtaan, seksiin ja talouteen liittyviin.
Kaikkia näitä on Suomessa riittänyt, joten ei ihme. että vanha valta on ihan oikeasti kriisissä.

Eduskunta linjasi  metropolipolitiikkaa


Eduskunta kävi keskiviikkona 23. helmikuuta palautekeskustelun valtioneuvoston metropolipolitiikkaselonteosta. Keskustelu käytiin hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta (HaVM 35/2010).

Helsingin metropolialueeseen on tavallisesti luettu seudun vapaaehtoisen yhteistyön piirissä olevat 14 kuntaa. Laajasti ymmärrettynä metropolialueeseen voidaan hallintovaliokunnan mukaan lukea myös Raaseporin, Lohjan, Hämeenlinnan, Lahden, Loviisan ja Porvoon kaupungit ja työssäkäyntialueena sen voidaan katsoa ulottuvan tätäkin kauemmaksi.

Edellä olevasta linjauksesta seuraa, että Riihimäkikin luetaan metropolialueeseen.

Nyt  vasta tarvitaan tarkkuutta ja toimintaa.
Hallintovaliokunta toteaa seuraavaa:

”Metropolipolitiikkaa on toteutettu nimettynä politiikkakokonaisuutena vuodesta 2007 alkaen. Hallitusohjelman mukaisesti sen painopisteitä ovat olleet maankäyttö, asuminen ja liikenne, elinkeinopolitiikka ja kansainvälinen kilpailukyky, monikulttuurisuus ja maahanmuutto, kaksikielisyys ja sosiaalinen eheys.
Helsingin seutu on maan ainoa metropoli, jonka vahvuuksien hyödyntäminen ja mahdollisuuksien kehittäminen edistää myös maan muiden kaupunkiseutujen ja maakuntien vahvistumista ja vie siten eteenpäin koko Suomea lisäämällä taloutemme kilpailukykyä ja kansantalouden kasvua. Tämä mahdollistaa osaltaan tarvittavien voimavarojen löytymisen valtion talousarviosta koko maan kehittämiseen ja kansalaisten hyvinvointiin. Metropoliseudun ja muun Suomen kehittämistä ei siten tule nähdä vaihtoehtoina, vaan ne molemmat tukevat kehityksellään toisiaan. Ilman elinvoimaista kaupunkiverkostoa ja elävää maaseutua metropoli ei saa sitä aineellista ja henkistä tukea kasvulleen ja hyvinvoinnilleen, jota se kehittyäkseen tarvitsee. Toisaalta menestyvä ja elinvoimainen metropoli tukee ja tarjoaa kasvualustan myös maakuntien kehittymiselle. Metropoliseutu ei kilpaile muun Suomen, vaan koko Euroopan ja laajemmin ajatellen koko maailman pääkaupunkiseutujen kanssa.
Metropoliseutujen välisessä kilpailussa kukin alue tavoittelee tietointensiivisiä yrityksiä, investointeja ja huippuosaamista, joka mahdollistaa myös koko maan kilpailukyvyn kehittymisen. Siksi on tärkeätä kehittää maamme metropolialueen yritysten, valtion, kuntien, yliopistojen, kolmannen sektorin ja asukkaiden yhteistyötä investointien luomiseksi, kansainvälisten yritysten houkuttelemiseksi ja osaajien sijoittumiseksi Suomeen.
Metropolialueella on muuhun maahan verrattuna toisaalta myös suuria ongelmia ratkottavanaan. Alueella on muuta maata enemmän pitkäaikaistyöttömiä, toimeentulotuen saajia, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä sekä syrjäytymisvaarassa olevia maahanmuuttajia ja asunnottomia. Nämä sosiaalista eheyttä rasittavat ongelmat näyttävät edellyttävän sitä, että myös valtio osallistuu ongelmien ratkaisemiseen.
Hallituksen metropolipolitiikka on alueen kunnissa koettu positiivisena asiana ja sille toivotaan jatkoa. Yhteistyön kehittämiseksi on luotava sellaiset yhteistyöjärjestelyt , joiden kautta voidaan varmistaa osapuolia sitovat päätökset yhdyskuntarakennetta, asumista, liikennettä, elinkeinopolitiikkaa ja ympäristöä koskevissa asioissa. Samalla on kyettävä huolehtimaan siitä, että demokraattinen päätöksenteko ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet eivät vaarannu. Lähidemokratian nykyistä paremmalle toteutumiselle on yhteistyöjärjestelyjä rakennettaessa pantava erityisen suuri paino.”
Riihimäen kaupungin tulee huolehtia ja valvoa etunsa metropolipolitiikassa. Tällöin erityistä huomiota ja toimenpiteitä tarvitaan maankäytön, asumisen ja liikenteen, elinkeinopolitiikan ja kansainvälisen kilpailukyvyn, monikulttuurisuuden ja maahanmuuton, kaksikielisyyden ja sosiaalisen eheyden toteuttamisessa. Erityisesti tarvitaan metropolialueen yhteisiä toimia.

Mikko Lund

torstai 24. helmikuuta 2011

Onnittelut Virolle Itsenäisyyspäivänä!

Onnitteluja ja Hyvää Itsenäisyyspäivää Virolle ja kaikille virolaisille
ja myös Viron ystäville  Suomessa!
Tämä päivä on Viron itsenäisyyspäivä -  24.2. 

Historian kulussa  veljeskansat  Suomi ja Viro ovat paljossa  kokeneet samoja kohtaloita ja  olleet myös saman valtiollisen vallan  alla. Heikki Ylikangas osoittaa, että yhteinen valtiollinen mahti hallitsi siis näitä veljeskansoja suunnilleen 250 vuotta.
Suomi ja Viro   siirtyivät ristiretkiaikana 1200-luvulla pysyvästi vieraan vallan alaisiksi. Suomalaiset Ruotsin, virolaiset Saksalaisen ritarikunnan. Ruotsin suurvaltasodat alkoivat Baltiasta 1561 ja johtivat vuoteen 1629 ja Altmarkin rauhaan tultaessa siihen, että nykyisen Viron alue ja osia Vanhasta Liivinmaasta Väinäjokea myöten liitettiin kahtena provinssina Ruotsiin. Näin Viro ja Suomi kuuluivat saman valtion – Ruotsin - alaisuuteen karkeasti laskien 150 vuotta.
Vuonna 1710 venäläiset valloittivat Itämeren maakunnat ja vuonna 1809 Suomen, joten maat joutuivat jälleen osiksi samaa valtiollista kokonaisuutta eli Venäjän keisarikuntaa. Viro kahdeksisadaksi ja Suomi sadaksi vuodeksi.
Ylikankaan mukaan virstanpylväs veljeskansain kehityksessä kohden itsenäistymistä oli sittenkin viime kädessä 1200-luvulla tapahtuneen valloituksen erilaisuus. Se synnytti Virossa yhtäältä saksalaisherruuden mutta iskosti toisaalta perinteessä sitkeästi säilyneen muiston ankarasta vastarinnasta valloittajan torjumiseksi. Nuo saman ilmiön molemmat olennaispiirteet ulottivat vaikutuksensa Viron itsenäistymiseen saakka ja jopa sen ohikin. Tähän verrattuna ei ole ihme, että muisto vapaasta Virosta säilyi elävänä ne viisi vuosikymmentä, jotka Viro oli miehitettynä vuoden 1940 jälkeen. Mitä on puolen vuosisadan odotus seitsemän vuosisadan vapauden rinnalla? Ylikangas vastaa, ei paljon mitään.
Onnittelut!

Riihimäen kaupunginjohto ei hallitse ulkopolitiikkaa eikä käytöstapoja

Paikallisesti vietämme Riihimäellä Viron itsenäisyysjuhlaa lauantaina 26.2. klo 14.00. Riihimäen kansalaisopistolla, os. Puistikko 5. Viron suurlähetystön tervehdyksen tilaisuuteen tuo varapäällikkö Janne Jöesaar- Ruusalu. Riihimäen kaupunginvaltuuston tervehdyksen esittää Kirsti Tolvanen. Pertti Seuranen esittää virolaisia kansanlauluja.  Kahvitarjoilu!
Tervetuloa!
Hämeenlinnan ja Riihimäen Suomi- Viro- yhdistys ry.

Kaupunginjohto yritti vaikuttaa, että tilaisuuteen ei tule kaupungin tervehdystä eikä osoiteta vieraanvaraisuutta
Metsän puolelta tuo kaupungin viestintä.

Onneksi kaupungin poliittinen johto omaa sen verran viisautta, että se piti tärkeänä kaupungin tervehdyksen tuomisen. Näin kaupunki ei  virkajohdon negatiivisella suhtautumisella aiheuttanut korjaamatonta ulkopoliittista selkkausta. Huomiota Suomenkin kaupungeissa ja Viron suurlähetystössä muutoin herättää, että Riihimäellä ei ole ystävyyskuntaa tai yhteistyökuntaa Virosta.

Luulisi  Riihimäen kaupunginkansliassa tiedettävän, että diplomaattinen käytäntö on
havainnoista raportoiminen paitsi kotimaahan niin myös maassa kollegoiden
kesken. Itsenäisyyspäivän kunnioittaminen, olipa se ystävyysseuran järjestämä,
on tapa kunnioittaa valtiota ja siinä tilaisuudessa suurlähettiläs  tai lähetystön edustaja ottaa vastaan saamansa kohteliaisuuden. Epäystävällisyys tulkitaan aina epäystävälliseksi teoksi omaa maata kohtaan. Vahinko voi siksi olla arvaamaton kaupungin imagolle!

Kaupunginjohtaja Keskiruokanen osoittaa asenteellaan mitä epäasiallisinta suhtautumista Viroon kansakuntana. Kaupungin asioita on hoidettava hiihtolomallakin. Virkamiesten taitamattomuutta on esittää syyksi tämä! Moukkamaista suhtautumista!  

Riihimäen virkamiehet pitää saattaa UM:n protokollaosaston koulutukseen! Siellä valvotaan Suomi -kuvaa ja auliisti neuvotaan hyville     tavoille –  niille Riihimäen virkamiehet, erityisesti kaupunginjohtaja, on opetettava!

Hämeenlinnan kaupunki ja sen virkamiehet ovat täysin eri maata. Hämeenlinnan yhteistyökaupunki on Tarto. Kaupunki on aidosti kiinnostunut yhteistyöstä  myös ystävyysseuran kanssa ja kaupunki kutsuu säännöllisesti yhteistyöneuvotteluihin. Edes tähän ei Riihimäen kaupunki näytä pystyvän.

Mikko Lund

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Sosialidemokraatit voittivat Hampurissa




Sosialidemokraatit voittivat Hampurissa  - onko se merkki, käänne vasemmalle?

Sosiaalidemokraatit voittivat kristillisdemokraatit Saksan osavaltiovaaleissa. Iltalehti  22.2. kysyy pääkirjoituksessa  rohkeasti, onko se merkki käänteestä vasemmalle?

Saksassa ja laajemminkin Euroopan unionissa on viime vuodet johdettu keskustaoikeistolaisin voimin. Sosiaalidemokraattien ote on kirvonnut pahastikin vallan kammareista.
Saksan kristillisdemokraatit (CDU)  kärsi rökäletappion Hampurin osavaltiovaaleissa. Sen kannatus oli romahtanut 42,6 prosentista 21,2:een. Vastavuoroisesti viime vuodet heikkouden tilassa kärvistellyt demaripuolue (SPD) puolestaan oli kerännyt jättivoiton. Puolue sai ehdottoman enemmistön Hampurin osavaltioparlamentissa.
Voidaanko 1,7 miljoonan asukkaan Hampurin vaalitulosta pitää enteenä Saksan ja sitä kautta koko EU:n poliittisen kehityssuunnan vaihtumisesta?
Pieni uutinen, saako se jatkoa.
Kyllä Hampurin tulos kummasti piristää, ihan paikallisestikin. Demareita on lyöty ja ilkuttu puolueen toiminnasta, että edessä ei ole kuin lopettaminen. Hampurin tulos osoittaa, että ei demaripuolueelle ole syytä vielä hautajaisia järjestää. Edessä voi olla vielä suuria voittoja.
Kysymys asettautuu vain siten, että ehtiikö ilmapiirin muutos vaikuttaa ja näkyä  Suomen huhtikuun eduskuntavaaleissa.


Wikileaks-viesti julki:

"Kannustakaa Suomea tähän"

Iltalehti uutisoi ja paljasti  Wikileaks- viestin, jossa Suomea ja Pohjoismaita kannustettiin  tiiviimpään puolustusyhteistyöhön. Yhdysvaltain Norjan suurlähettiläs Benson K. Whitney uskoo maaliskuussa 2009 Washingtoniin lähettämässään viestissä, että puolustusyhteistyöstä voi olla hyötyä myös YK:lle, Natolle ja Yhdysvalloille, sillä se muun muassa parantaisi Pohjoismaiden kykyä osallistua kansainvälisiin operaatioihin. Hän kehottaakin Yhdysvaltoja kannustamaan Suomea, Ruotsina, Norjaa ja Tanskaa yhteistyöhön.
Whitneyn mielestä Yhdysvallat voisi myös ehdottaa erityisiä asioita, joissa pohjoismainen yhteistyö voi edesauttaa Naton tai Yhdysvaltojen pyrkimyksiä. Hän nostaa esimerkeiksi muun muassa Barentsinmeren valvonnan ja sotarikollisten syyttämisen.
Pohjoismainen yhteistyö kunniaan.

Vaaleihin mentäessä kannattaa olla tarkkana: Kokoomuksen ehdokkaat käyttävät suurimpia summia vaalimainontaan

Demari  22.2.2011 paljastaa, että kokoomuksen ehdokkaat käyttävät suurimpia summia vaalimainontaan.
Kokoomuksen ehdokkaat käyttävät selvästi eniten rahaa eduskuntavaalikampanjointiin. Turun Sanomien, Kalevan ja Väli-Suomen sanomalehtien kyselyn mukaan puolet kokoomuksen ehdokkaista aikoo käyttää kampanjaansa 25000–50000 euroa.
Näin suurella vaalibudjetilla on liikkeellä vain 27 prosenttia keskustalaisista, 13 prosenttia demareista, 4 prosenttia vihreistä, 3 prosenttia vasemmistoliittolaisista ja 2 prosenttia perussuomalaisista.
Vastaavasti alle 15000 euron vaalibudjetilla aikoo selvitä 94 prosenttia perussuomalaisista, 88 prosenttia vasemmistoliittolaisista ja 87 prosenttia vihreistä. Kokoomuksen ehdokkaiden kampanjoista vain kolmannes jää alle 15000 euroon.
Eniten ulkopuolista rahoitusta saavat RKP:n, Vasemmistoliiton ja kokoomuksen ehdokkaat. Perussuomalaiset ja vihreät maksavat vaalikulunsa pääosin itse.

Kuluttajavalistuksena voi suositella peräämään  ehdokkaalta, kuka hänen vaalityönsä rahoittaa. Kokoomuksen ehdokkaat näyttävät käyttävän mainontaan niin suuria summia, että voi epäillä asialla olevan eräitä  yrityksiä. Jos ehdokas nousee yrityksen rahoilla eduskuntaan, niin silloin ei voi olla oikein varma, ketä hän sitten edustaa.


Mikko Lund

tiistai 22. helmikuuta 2011

Kokoomukselaisesta veropolitiikasta SDP:n oikeudenmukaiseen verotukseen


Kokoomukselaisesta  veropolitiikasta SDP:n oikeudenmukaiseen verotukseen

Kokoomus haluaa keventää ansiotuloverotusta  kaikilla palkkatasoilla.  Kokoomuksen mukaan näin pitää tehdä myös kaikista suurituloisimpien ryhmässä.  Tämä  ihanuus esitellään vain paperilla, sillä käytännössä  meille tarjotaan myrkkyä. Kokoomus korvaa verotulojen menetykset  verotusta kiristämällä. Se tehdään salakavalasti korottamalla kahdella prosenttiyksiköllä arvonlisäveroa. Sen maksamme sitten kaikki kulutuksessa.

Kaikki ovat lähes yksimielisiä siitä, että tällaiset veromuutokset suosivat muutoinkin hyvätuloisia. Pienituloiset kuluttavat tuloistaan suuremman osan kuin hyvätuloiset.

Kokoomuksen linja  jatkaisi verotulojen kasvattamista. Sitähän me olemme saaneet nauttia jo yli kymmenen vuoden ajan.

Kokoomuslainen valtiovarainministeri on pitänyt veronkevennyksiä elvytyksenä.  Se on  yhdenlainen silmänkääntötemppu. Tutkimus on osoittanut, että jos veronkevennys olisi  kohdistettu työttömille ja pienituloisille  elvytys olisi onnistunut paljon  paremmin.

SDP:llä on vaihtoehto  koko vaalikaudelle. SDP korostaa työllisyyden hoitoa ja oikeudenmukaista verotusta. SDP esittää pääomatuloveroon progressiivista kiristystä. Pääomaveron kiristykseen sosialidemokraatit ehdottavat progressiota  30:stä 35 prosenttiin. 32 prosentin vero tulisi yli 10 000 euron pääomatuloista ja 35 prosentin vero 50 000 euron tuloista. SDP säästäisi valtion menoja  1,5 miljoonaa euroa vaalikauden loppuun eli 2015 mennessä.

Sosialidemokraatit ovat syyttäneet hallitusta siitä, että se on lisännyt   valtion velkaa voidakseen keventää verotusta. ”Löperön taloudenpidon  maksun aika on tullut”, tiivisti puheenjohtaja Jutta Urpilainen  lauantaina Vantaalla.

SDP:n oikeudenmukainen verouudistus lyhyesti
Sosialidemokraatit haluavat
  • verottaa enemmän pääomatuloja ja varallisuutta
  • keventää kaikkein pienituloisimpien verotusta perusvähennystä nostamalla
  • säätää pankkiveron
  • lisätä verotuloja harmaasta taloudesta
  • lisätä jäteveroja
  • nostaa maltillisesti alkoholi- ja tupakkaveroa 
Sosialidemokraatit eivät halua
  • kiristää arvonlisäveroa ja muita tasaveroja
  • lisätä kotitalouksien energiaveroja
  • nostaa asuntojen kiinteistöveroa
  • keventää nyt ansiotulojen verotusta
  • poistaa asuntolainojen korkovähennystä



Viihteellistä  vouhkaa  perussuomalaisten kannatuksesta

Lehdet ovat  pohtineet kovasti perussuomalaisten kannatusta. Jopa on epäilty, että  Soini voisi nousta  jos ei ihan ykköseksi niin ainakin tasoihin kolmen suuren puolueen kanssa. Joka tapauksessa tämä olisi uutinen, josta revittäisiin  otsikoita. Helsingin Sanomat  tarkasteli  (HS 19.2. Kannatus löytyy työväestä)  perussuomalaisten kannatusta   TNS  Gallupin  tammi- helmikuun tietojen pohjalta. Kannatus on noussut 17,9 prosenttiin eli  perussuomalaiset ovat  kolmen suurimman  tasolla.  Tyypillinen kannattaja on ammatillisen tutkinnon suorittanut mies, joka toimii työntekijänä. Iältään hän on 35 – 49-vuotias.

Perussuomalaisten kannattajista  24 % ei äänestänyt vuoden 2008  kunnallisvaaleissa.  Näissäkin vaaleissa  äänestämättömyys on perussuomalaisten kannatuksen suurin uhka. Vuoden 2008 vaaleissa 21 prosenttia äänesti perussuomalaisia, 14 prosenttia  SDP:tä, 12 prosenttia kokoomusta ja 12 prosenttia keskustaa. Muilta puolueilta tulee vain hajaääniä.

Yksi  eduskuntavaaleihin vaikuttava  keskeinen kysymys  on, äänestävätkö  perussuomalaisille  Gallup- kannatusta antaneet huhtikuussa.

Valtio-opin professori Jan Sundbergin mukaan perussuomalaisten kannattajia yhdistää tyytymättömyys konsensuspolitiikkaan. Suomalaisia nyppii, että oppositiopuolue SDP ei ole onnistunut puolustamaan hyvinvointiyhteiskuntaa ja vähävaraisten asemaa.


Mikko Lund

maanantai 21. helmikuuta 2011

Vastine keskusteluun

Vastine  keskusteluun

Elinkeinoelämän Keskusliiton  ekonomistit Simo Pinomaa ja Juha Vartia käyvät ( HS 20.2.2011 Mielipide) ns. kynälle  Pasi Aholan ja Pentti Arajärven kirjoitusta (HS Vieraskynä 18.2.) vastaan. Herrojen pääväittämä on, Aholaa ja Arajärveä vastaan, että väite  ”julkinen sektori pystyisi tuottamaan hyvinvointipalvelut on perusteeton”. 

Pinomaan ja Vartian kirjoitus jää mielipiteen, väittämän  tasolle. He eivät pysty perustelemaan väitettään. Esimerkiksi herrat eivät esitä yhtään tutkimusta väitteensä tueksi.

Jokainen voi omasta kokemuksestaan käsin todeta herrojen elävän mielikuvitusmaailmassa. Nimittäin julkinen sektori tuottaa tällä hetkellä huomattavan osan julkisista palveluista. Julkinen sektori pystyy palvelun tuottamaan. 

Kaikkein eniten yksityisistä palveluista  on kokemusta terveyden- ja sairaanhoidon piiristä. Sen tiedämme varmasti, että yksityinen toiminta tulee tavattoman kalliiksi. Se on tarkoitettu maksukykyisille ihmisille, ei köyhille. Yksityiseen voitontavoitteluun pohjautuvana toimintana  se selittää myös erikoissairaanhoidon jatkuvaa kustannusten nousua.

Pinomaan ja Vartian kanssa voidaan olla yhdestä asiasta paljossa yhtä mieltä. Julkisen palvelun tuottavuudessa on parannettavaa. Mutta ei kritiikittömästi. Julkisella palvelulla on muitakin tavoitteita  kuin yksin tuottavuuteen pyrkiminen. Esimerkiksi  Aholan ja Arajärven kirjoituksessaan mainitsema  demokratia ja oikeusturva.

Pinomaan ja Vartian kirjoitus lieneekin maksettu tilaustyö Elinkeinoelämän Keskusliiton  ideologiseen sodankäyntiin julkista palvelutoimintaa vastaan ja julkisen korvaamiseksi yksityisellä.



Pätkäpäälliköt heikentävät hallituksen toimintakykyä


Professori Markku Temmes ja Pirkko Vartiainen ovat kirjoittaneet  arviointiraportin Tulevaisuuden johtajat. Raportti esittelee kaikkiaan 32 kehittämisehdotusta. Yksi koskee ylimpien johtajien nimitystä. Professorit ehdottavat, että ylimmät johtajat nimitettäisiin seitsemän vuoden määräajaksi ja että siihen voisi saada viiden vuoden jatkoajan.

Juhani Kivelä, tohtori ja eläkkeellä oleva alivaltiosihteeri toteaa (HS Mielipide20.2.2011), että ehdotus merkitsisi korjausta nykyiseen ”pätkäpäällikköpolitiikkaan”, jonka mukaan ylimmät virkamiehet nimitetään vain viiden vuoden määräajaksi.

Kivelän mukaan lyhytaikaiset nimitykset ovat poliittisesti houkuttelevia. Hallituksille tarjoutuu mahdollisuus vaihtaa nelivuotiskaudella 80 prosenttia ylimpien tehtävien hoitajista.

Pätkäpäällikköpolitiikkaa on perusteltu poliittisen ohjauksen vahvistamisella. Lakien valmistelu ja niiden toimeenpano ovat virkamiesjohtamisen ydintä. Useimmat uudistus ja lainsäädäntöprosessit vaativat pitää valmisteluaikaa ja toimeenpanoa. Siihen ei normaalisti yksi pätkäpäällikkökausi riitä.
Heikkoa lainsäädäntöä saadaan aikaan kiireelläkin, kuten Kivelä aivan oikeutetusti huomauttaa.

Kivelän mukaan professorien Temmes ja Vartiainen ehdotus siirtymisestä  7 + 5 vuoden nimityksiin on hyvin perusteltu. Professorien ehdotus ja Kivelän kannatus tuntuvat hyvinkin perustellulta. Nyt on paikka muodostaa asiasta käsitys  ja asiasta voitaisiin  ihan reippaasti ilman sarvia hampaita vaihtaa mielipiteitä ja käsityksiä.


Satu Koskela: Erilaiset perheet vaativat erilaista perhepolitiikkaa


Satu Koskela on perusturvan kehitysjohtaja, valtuutettu ja SDP:n kansanedustajaehdokas Janakkalasta. Hän kirjoittaa Aamupostissa 19.2.2011 hyvin viisaita perhepolitiikasta. Suomi on epäonnistunut perhepolitiikassaan, sillä lapsiperheiden köyhyys on edelleen kasvanut, syventynyt ja pitkäaikaistunut. Tilanne vaatii pikaista ja ehdotonta korjaamista.

Kaikkein tärkein tavoite  on nostaa perusturvan tasoa ja parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kotitalouksien tilannetta. Viimesijaisessa toimeentulotuessa lapsen perusosan korottaminen olisi perusteltua. Perhepolitiikan tulisikin onnistuakseen  tukea monenlaista lapsuutta ja vanhemmuutta, tiivistää Satu Koskela. Ks. Aamuposti  19.2.  Vaalikyniä.

Satu Koskela on aivan selvästi kansanedusta-ainesta!

Tutkimus osoittaa kiistattomasti lapsiperheiden eriarvoisuuden  kasvun.

Marja Vaarama, Pasi Moisio & Sakari Karvonen
Hyvinvointipolitiikka
2010-luvulla
Suomalaisten hyvinvointi 2010

Tutkijat kirjoittavat: ”Keskeinen tulos on, että suomalaisten terveys ja hyvinvointi ovat jatkaneet myönteistä kehitystään, mutta samalla sosioekonomiseen asemaan liittyvä eriarvoisuus terveydessä ja hyvinvoinnissa on lisääntynyt. Tämä eriarvoisuus heijastuu myös terveyspalvelujen käytössä ja vanhusten hoivapalveluissa koettuina puutteina. Valtaosa väestöstä haluaisi kehittää sosiaaliturvaa ja palveluja niin, että niiden taso olisi riittävä takaamaan kohtuullisen toimeentulon ja riittävät palvelut. Enemmistö kannattaa julkista vastuuta ja sen täydentämistä kumppanuudella yksityisen sektorin kanssa, ja on valmis korottamaan veroja sosiaaliturvan ja palvelujen turvaamiseksi.”

Vielä yksityiskohtaisempi  lainaus tiivistelmästä:

”On hälyttävä tulos, että tuloerot ja suhteellinen köyhyys ovat jatkuvasti kasvaneet kuluneen viidentoista vuoden aikana. Korkealla pysyvä työttömyys on tämän kehityksen tärkein selittäjä, ja toinen on 1990-luvun laman jälkeen toteutettu perus- ja vähimmäisturvan jäädyttäminen. Vaikka etuuksien tasoa on sittemmin nostettu, se on silti jäänyt jälkeen noin 20–30 prosenttia yleisestä ansiokehityksestä. Tämän politiikan seurauksena köyhyys on kasvanut etenkin työttömien ja vähimmäisturvan varassa olevien keskuudessa, ja toimeentulo-ongelmat ja kulutuksesta tinkiminen ovat pysyneet korkealla tasolla. Lapsiperheillä työmarkkina-asema, koulutus, lapsiluku ja lasten ikä ovat yhteydessä toimeentulo-ongelmiin:
suurin toimeentulo-ongelmien riski on työmarkkinoiden ulkopuolella olevilla. Huolestuttavaa on alle kouluikäisten lasten perheiden toimeentulo-ongelmien yleistyminen 2000-luvulla. Lapsiköyhyys onkin lisääntynyt voimakkaasti, ja siinä suhteessa on palattu 1970-luvun tasolle. Tämä ei ole sosiaalisesti kestävää hyvinvointipolitiikkaa, joten lapsiperheiden tuen parantamiselle on selkeä tarve.”

Mikko Lund

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Kivinimei on kansan mieleen

Pääministerigallup: Kiviniemen kannatus nousussa

Iltalehden pääministerigallupin mukaan Mari Kiviniemi on suosituin pääministeriksi. Kivinimen hallitus on ollut kuin toimitusministeriö. Se on tehnyt vain välttämättömimmän. Uusia ja vättämättömiäkin avauksia on saatu odottaa ja odottaa turhaan.

Silti Kivimiemi on kansan mieleen. Kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään.

Iltalehden Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan Suomalaiset toivovat istuvan pääministerin Mari Kiviniemen (kesk) jatkavan myös vaalien jälkeen.

KANNATUS NOUSUSSA Yli kolmannes suomalaisista pitää Mari Kivinimeä sopivimpimana pääministeriksi.

 

NÄIN TUTKITTIIN
Iltalehti kysyi Taloustutkimus Oy:llä teettämässään mielipidemittauksessa, kuka kansalaisten mielestä olisi sopivin henkilö Suomen seuraavaksi pääministeriksi.
Tutkimuksessa haastateltiin puhelimitse 1 938 henkilöä osana Taloustutkimuksen Telebus-kyselyä. Kyselyt tehtiin 7.-17. helmikuuta välisenä aikana.
Vastaajille annettiin vaihtoehdoiksi neljän neljän gallupkannatukseltaan suurimman puolueen puheenjohtajien nimet sekä vaihtoehto "ei osaa sanoa".
Tilastollinen virhemarginaali on 95 %:n luotettavuustasolla koko otoksesta noin ± 1,8 prosenttiyksikköä.
Iltalehti on teettänyt vastaavanlaiset kyselyt myös joulukuussa 2010 ja tammikuussa 2011.
Kiviniemi on vetänyt kannatuksessaan selkeän kaulan kokoomuksen puheenjohtajaan Jyrki Kataiseen. 36 prosenttia Iltalehden pääministerigallupin vastaajista pitää Kiviniemeä sopivimpana pääministeriehdokkaana, kun Kataista kannattaa enää vain 23 prosenttia.
Kiviniemen suosio on ollut nousujohteista kolmen kyselyn aikana: Joulukuussa Kiviniemen kannatus oli 22 prosenttia ja tammikuussa 29. Kataisen kannatus laski viidellä prosentilla tammikuun tuloksesta.
Perussuomalaisten Timo Soinin kannatus kääntyi laskuun. Joulu- ja tammikuussa 14 prosenttia vastaajista piti Soinia pääministeriksi sopivimpana, mutta helmikuussa vain 11. Jutta Urpilainen (sd) on yhä neljän suurimman puolueen puheenjohtajista vähiten suosittu pääministeriksi. Hänen kannatuksensa oli helmikuussa tehdyssä kyselyssä kuusi prosenttia.
23 prosenttia vastaajista ei osannut nimetä pääministerisuosikkiaan.


Perustuslakivaliokunnan mielestä yksityinen pysäköinninvalvonta on vastoin perustuslakia.

 

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että perustuslaissa kielletään merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien antaminen muulle kuin viranomaiselle. Yksityinen pysäköinninvalvonta ei ole riittävä syy poikkeuksen tekemiseen.
Korkein oikeus katsoi viime vuonna, että riittävin opastetauluin varustetulla yksityisellä alueella luvatta pysäköimisestä voidaan määrätä valvontamaksu.  (www.eduskunta.fi)


Vajaakin työkyky käyttöön

Sosiaali- ja terveysministeriön entinen kansliapäällikkö Markku Lehto on selvittänyt osatyökykyisyyden ongelmia. Työvoimasta noin kaksi ja puoli prosenttia kärsii sellaisesta vammasta tai sairaudesta, joka hankaloittaa työntekoa.
Nyt olisi aika selvittää esteet, jotka vaikeuttavat muutoin työkykyisten ihmisten työllistymistä.
Kelan tilaston mukaan 166 000 ihmistä sai työkyvyttömyyseläkettä. Heistä 250 oli jättänyt eläkkeensä lepäämään ja jatkoivat työssä.

Selvitysmies Markku Lehdon mukaan valtion, työmarkkinajärjestöjen, kuntien ja järjestöjen on sitouduttava pitkäjänteiseen ja järjestelmälliseen uudistustyöhön osatyökykyisten työllistämiseksi.

Suurimpina esteinä osatyökykyisten työllistymiselle Lehto pitää ennakkoluuloja sekä luottamuksen ja tiedon puutetta. Osatyökykyisten asema työmarkkinoilla paranee vain jos työmarkkinat luottavat heihin ja heidän työpanoksensa tarpeellisuuteen.
Selvitysmies Lehto luovutti selvityksensä  9. helmikuuta sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulalle.

"Sen sijaan, että tuijotetaan heikkouksia, pitäisi arvioida vahvuuksia eli on siirryttävä työkyvyttömyyden arvioinnista työkyvyn arviointiin. Lisäksi sekä työntekijöiden että työnantajien kannustimia olisi kehitettävä. Keinot on kuitenkin sovittava yhdessä työntekijä- ja työnantajaosapuolten kanssa. Osatyökykyisten työllistäminen on yhteinen asiamme, ja olen valmis viemään sitä eteenpäin, jotta parhaat mahdolliset ratkaisut löydetään" totesi  ministeri Rehula.

(Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 40/2011)


 Mikko Lund

lauantai 19. helmikuuta 2011

Markkina-ajattelu ein ole hyväksi palveluille

Härkää sarvista: Julkisten palvelusten ulkoistaminen lisää eriarvoisuutta ja tulee kalliimmaksi

HS    18.2.2011 Vieraskynässä  Pasi Ahola ja Pentti Arajärvi  teilaavat peripohjin  kokoomuksen hellimän lempilapsen  -  julkisten  palveluiden ulkoistamisen  eli yksityistämisen.  Kokoomuksen lempilapsi  on saanut suhteettoman paljon julkisuutta.  Ja monet ovat ilman kritiikin häivää sortuneet kokoomuksen aisapojaksi. On välttämätöntä siirtää julkiset palvelut  markkinoiden hoidettavaksi. Väitettä on perusteltu tehokkuudella ja  julkisen talouden kestävyysvajeella.  

Kirjoittajien mielestä ei ole mitään syytä, miksi julkinen sektori ei voisi tuottaa palveluja vähintään yhtä tehokkaasti kuin yksityinen.

Kirjoittajat myöntävät, että julkisessa hallinnossa  päätösten ja muutosten läpivienti on usein hitaampaa kuin markkinatoiminnassa. Tätä  viivettä kutsutaan demokratiaksi ja oikeusturvaksi. Julkinen  palvelu huolehtii  myös  tasa-arvosta palveluiden saatavuudessa. Tarvittaessa  järjestetään pitkäaikaisia ja pysyviä  hoitosuhteita. Markkinapohjalta ne eivät onnistu muuten kuin isolla rahalla.

Markkinavetoisen palvelutuotannon tavoite on  lähinnä tukea elinkeinotoiminnan harjoittamista. Jos tavoitteena on lisätä hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta, asia ei ole lainkaan näin yksinkertainen.

Ahola ja Arajärvi  toteavat, että  markkinavetoisuuden ajatus perustuu siihen, että julkisen vallan suhteellinen osuus palvelujen kustannuksista pienenee ja palvelujen käyttäjille siirretään suurempi  taakka maksuosuudesta.
Lopulta tarjolla on markkinaehtoisesti tuotettuja palveluja maksukykyisille ja tasoltaan kehnoja julkisia palveluja  niille, jotka eivät kykene maksamaan käyttämistään palveluksista lisähintaa. Kansainväliset vertailut ovat osoittaneet, että tällainen järjestelmä on veronmaksajalle kalliimpi ja tuottaa heikompia tuloksia.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion on väitetty käyvän kuolinkamppailua. Mutta täkäläinen malli tuottaa edelleen  paitsi talouskasvua myös tuloksia hyvinvoinnin saralla. Muista maista saadut kokemukset eivät tue markkinapuheita. Sosiaali- ja terveyspalveluihin käytetään kaikissa vauraissa länsimaissa noin  25 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomen luku oli  26,3 prosenttia, joka on alle EU:n keskiarvon. 

Kirjoittajat hämmästelevät  sitä, miten vähällä keskustelulla on sivuutettu  se, että yksityistämiselle voi olla raadollisempiakin tarkoitusperiä kuin tehokas verovarojen käyttö ja hyvinvoinnin lisääminen. Ehkä alastomimmillaan  kysymys  on yksityistämisessä  voitontavoittelun maksimoinnista.

Aholan ja Arajärven mukaan markkinapuhe on syytä julkisten palvelujen yhteydessä  pysäyttää. Markkinapuhe sivuuttaa kokonaan demokratian ja yhteisvastuun sekä jättää oikeusturvan, rahoitusvastuun ja laadunvalvonnan yksilölle. Palvelutuotannon tehokkuudessa, vaikuttavuudessa ja laadukkuudessa ei ole tavoitteina mitään väärää.

Julkisilla palveluilla, kuten koulutuksella, terveydenhuollolla ja sosiaalipalveluilla, tavoitellaan yksilön hyvinvointia, vapautta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Voiton tavoittelu on alisteinen  - tai jopa vieras  - näille päämäärille. Kirjoittajien kanssa  voidaan olla yhtä mieltä siitä, että voiton tavoittelu sopii todella huonosti  julkiseen palvelutuotantoon.Kirjoittajat obat olleet toimittamassa Kalevi Sorsa-säätiön toimittamaa teosta Yhteiset vai ostetut? Sosiaalipalvelut hyvinvoinnin ja osallisuuden tuottajina

Mikko Lund



perjantai 18. helmikuuta 2011

Suomalaisten enemmistö ei kannata Nato- jäsenyyttä


Suomen turvallisuusuhka  -  kokoomus, kokoomus  ja kokoomus


Vaaleihin menevä  kokoomus on joutunut pahoihin Nato- pistoksiin. Kirjoitin 22.1. kokoomuksen Nato- kiimasta. Kuukausi jälkeenpäin todettuna ja arvioituna  osuin niin oikeaan, että lainaan kirjoituksestani  kappaleen.

”Nato- kiimainen kokoomus, eritoten hallituksen  puolustusministeri ja ulkoministeri, joiden nimen jätän tarkoituksellisesti  lausumatta, ovat niin kovissa pistoksissa, että he ovat meille suomalaisille todellinen turvallisuusuhka. Uskotellaan aika julkeasti, että pienen maan etu on  AINOASTAAN Naton sylissä.

Onneksi suurvalta Venäjä  on jatkuvasti eri toimijoiden kautta varottanut Natosta. Mutta että myös Yhdysvallat on yrittänyt iskeä järkeä Suomen  poliitikkoihin. Yhdysvaltain Nato- lähettiläs Ivo Daalder varotti alkusyksystä 2009 varsin suorin sanoin että Suomen mahdollinen Nato- jäsenyys voi aiheuttaa kiistan Venäjän kanssa. Kyllä kokoomuksessakin pitäisi ihan perskarvoja myöten ymmärtää, että  kansainvälisiä suhteita ei pidä rikkoa harkitsemattomilla lausunnoilla ja toimilla.”

Täsmennyksenä  voidaan viime aikojen tapahtumista  käsin  todeta, että kokoomus pelaa Nato- peliä  kaksilla korteilla. Julkisesti kokoomus todistelee, että Suomen jäsenyys Natossa  ei ole ajankohtainen lähitulevaisuudessa.  Tätä mieltä on  useimmat muut puolueet  sekä myös  suomalaisten enemmistö.  Mutta  verhon takana kokoomus jatkaa  valmisteluja jäsenyyden toteuttamiseksi.


Helsingin Sanomat kertoo Wikileaks –  paljastukseen perustuen, että  kokoomuksesta lupailtiin Yhdysvaltain lähetystön edustajalle, että seuraava kokoomusvetoinen hallitus vie Suomen sotilasliitto Natoon.
Lähetystöraporttien mukaan ulkoministeri Alexander Stubbin (kok.) erityisavustaja Jori Arvonen kertoi, että kokoomuksen johto näkee puolueensa nousevan seuraavaan hallituksen johtoon ja vievän Suomen Natoon.
Lähetystöarvion mukaan suomalaiset olisivat voitettavissa Naton taakse. Raportit ovat maaliskuulta 2009.
SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma sanoo (Demari 16.2.), että paljastukset ”osoittavat, että kokoomuslaiset ovat vaarantaneet Suomen yhteisen ulkopolitiikan ajaessaan omia linjojaan suhteissaan yhdysvaltalaisiin diplomaatteihin”. Kuva, joka ”dokumenteista paljastuu ei ole kovin kaunis. Hallituksen vaihdoksen jälkeen kokoomuksen ministereillä on ollut välittömästi oma asialistansa, joka on poikennut  hallituksen ja tasavallan presidentin  ulkopoliittisesta linjasta”, sanoo Heinäluoma.
Kokoomus on luvannut viedä Suomen Natoon. Kokoomusministerin suurin turvallisuusuhka sisältyy peräti kolme kertaa sanaan Venäjä, Venäjä , Venäjä. Meidän on syytä olla syvästi huolissaan tällaisesta epärealistisesta suhtautumisesta ja käyttäytymisestä. Tällaisilla asenteilla ja  suoranaisella Nato- kiimalla  kokoomus on todellinen turvallisuusuhka  Suomelle. Turvallisuusuhka ei ole Venäjä,  vaan kokoomus.
Katsotaanpa nyt ihan tosiasioiden pohjalta, että Venäjä ei  tule katsomaan toimettomana, mitä Suomessa tapahtuu.
Kokoomus on todellinen  Suomen turvallisuusuhka. Näiden tapahtuminen ja lausuntojen jälkeen voidaan arvioida kokoomuksen uskottavuuden tulleen alas rymisten.


Johtamiskulttuuri ei toimi Suomessa
Johtaminen surkeaa

      SDP:n puoluesihteerin Mikael Jungnerin mukaan  suomalainen it- ala on ajautunut ongelmiin  kerta toisensa jälkeen sen vuoksi, että suomalainen johtamiskulttuuri on viallinen ja vanhanaikainen teollisuuden rakenteella tehty. Se toimi vielä, kun rakennettiin pelkkiä laitteita. Siinä logistiikka ja tekniikka ovat keskeiset  sanoo Jungner    Demarissa. 

            Kun piti ottaa  loikka ohjelmistoihin, joka on jo pitkälle kilpailtu, ei enää pärjätty. Siellä johtamisen innovaatiot ja evoluutio ovat huikeita. Tästä ei ole Suomessa  edes hirveästi hajua,  Jungner  arvioi Demarissa  (15.2).


Mikko Lund                                                                                                          

torstai 17. helmikuuta 2011

Työelämän epäkohtien korjaaminen - tahdon asia?

Työelämän epäkohtien korjaaminen   - tahdon asia !

Mistä löytyy tahto?


Yleisesti koetaan ja väitetään, että työelämä on huonontunut. Palaute työpaikoilta kertoo, että epäkohtia ja ongelmia on. SAK:sta todistetaan, että meillä on 700 000 ihmistä  ”silpputyössä”. Käsitteellä tarkoitetaan sellaista työtä, joka on muuta kuin vakinaista ja kokoaikaista. Kohta joka kolmas työ on tällaista.

Työelämän korjaamisessa avainasemassa on ay- liike. Ay- liike voi katsoa  peiliin, tuumaa Palkkatyöläinen – lehden päätoimittaja  Aino Pietarinen. Työehtosopimuksissa on määräyksiä, jotka asettavat  vakituiset ja määräaikaiset eriarvoiseen asemaan. Pietarinen kirjoittaa. että  JHL:n lakimies Tuuli Vänskan mukaan sopimukset ja lait pitäisi jatkossa ”pävata” eli arvioida niiden pätkätyövaikutukset.

Anu Suoranta vetää SAK:n  Turvaa pätkittyyn työelämään hanketta. Suoranta vaatii kolmikantaista toimintaohjelmaa, jolla sitoudutaan selvittämään työn teettämisen tavoista johtuvat eriarvoisuudet ja korjaamaan ne. Tässä eväitä hallitusohjelmaan. Toteutus on tahdon asia, toteaa Aino Pietarinen.

Minä veikkaan, että hallitusohjelmaneuvotteluissa on kokoomukselta ja keskustalta ei löydy tarvittavaa poliitista tahtoa . Tahdon rakentaminen edellyttää koko palkansaajaporukalta ääntä vasemmiston kansanedustajaehdokkaille.


……………………………………………..

Pääsy erikoissairaanhoitoon nopeutunut


Kansalaisten pääsy erikoissairaanhoitoon on nopeutunut, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilanne on nyt parempi kuin lähes koko hoitoon pääsyä koskevan lainsäädännön voimassaoloaikana. HUS on pystynyt hoitamaan lähes kaikki yli puoli vuotta hoitoa odottaneet syksyn 2010 aikana.

Odotusajat ovat lyhentyneet erityisesti silmätautien erikoisalalle, lähinnä kaihileikkauksiin, ja kirurgian erikoisalalle. Pitkään odottaneiden hoitojonon lyhenemisestä yli puolet kohdistui silmätautien erikoisalalle. 

Viime vuoden lopussa oli 1 245 henkilöä odottanut yli puoli vuotta hoitoon pääsyä sairaanhoitopiirien sairaaloihin. Se oli lähes 3 300 vähemmän kuin elokuun lopussa. 17 sairaanhoitopiirissä tilanne parani tai pysyi lähes ennallaan ja vain kolmessa huononi.
                       
…………………………………………..



Riihimäen terveyskeskukselta halutaan selvitys hoidon laadusta

Aamuposti 17.2. kertoo, että aluehallintovirastolta on lähtenyt selvityspyyntö Riihimäen seudun terveyskeskukselle. Virasto kiinnostui asiasta Aamupostin (AP 22.1.)lehtijutun perusteella.

…………………………………………………….

Vanhanen rikkoi virkavelvollisuuttaan, mutta syytekynnys ei ylity

Eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoo, ettei ex-pääministeri Matti Vanhanen (kesk) menetellyt törkeän huolimattomasti Raha-automaattiyhdistyksen avustusten jaossa. Tämän vuoksi häntä vastaan ei pidä nostaa syytettä, valiokunta sanoo.
Vanhanen on kuitenkin ollut esteellinen valtioneuvostossa päätettäessä Raha-automaattiyhdistyksen avustuksista Nuorisosäätiöille ja siten rikkonut huolimattomuuttaan virkavelvollisuuttaan. Tämä ei riitä kuitenkaan ylittämään perustuslaissa ministereille säädettyä syytekynnystä.
Perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtajan Jacob Södermanin (sd) mielestä tavallisen virkamiehen tapauksessa syytekynnys olisi ylittynyt, mutta rangaistus olisi ollut ehkä varoitus tai pieni sakko.


Mikko Lund 
 

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Laiska pääoma ja ideaköyhät ihmiset

Laiska pääoma ja ideaköyhät ihmiset
Uutta Nokiaa ei ole Suomessa näköpiirissä. Kiviniemen hallitus on täysin neuvoton. Kohta on autiota maata niin pitkälle kuin silmä siintää. Hyvältä ei todella näytä. Teknillisen korkeakoulun emeritusprofessori Eero Byckling  (HS 19.1.2011 Vieraskynä) kirjoitti:
”Suomessa ei ole syntynyt kahdenkymmenen viime vuoden aikana yhtäkään kansantalouden kannalta merkittävää vientituotetta.”
.Ajankuva on,  ett lupaavat suomalaiset yritykset myydään ulkomaille, niin että niistä ei tule koskaan Suomessa  suuria työllistäviä työnantajia. Ideat myydään ulos.
Sijoitukset  kotimaahan tuottaneet paremmin kuin ulkomaan sijoitukset
Suomalaiset yritykset ovat sijoittaneet rahojaan ulkomaille.  Mikä on ollut tämän toiminnan kannattavuus?

Tutkijat Ritva Pitkänen ja Pekka Sauramo ovat tutkimuksessaan Pääoman lähtö osoittaneet, että vuosina 1995 - 2003 teollisuus sijoitti ulkomaille 40 miljardia euroa.
Ritva Pitkänen osoittaa omassa jatkotutkimuksessaan (2007), että suomalaisyritykset ovat suorina sijoituksina sijoittaneet ulkomaille vuosina  1985 - 2005  89 miljardia euroa. Suomalaisten yritysten sijoitukset ulkomaille ovat olleet heikommin kannattavia kuin kotimaan sijoitukset viimeisten 25 vuoden aikana.

Pitkänen osoittaa, että oman pääoman tuottoasteella mitattuna suomalaisyritysten ulkomaan sijoitukset ovat tuottaneet heikommin kuin kotimaan sijoitukset. Koko yrityssektorin keskimääräinen tuottoaste oli vuosina 1994- 2004 11%. Suorat sijoitukset ulkomaille tuottivat puolet heikommin eli vain  6%.

Pitkäsen mukaan teollisuus on käyttänyt varoistaan alle puolet bruttoinvestointeihin. Tätä enemmän rahaa on käytetty koti- ja ulkomaisiin yrityskauppoihin. Yritykset ovat hakeneet kasvua ostamalla toisia yrityksiä eivätkä investoimalla omaan toimintaansa. Vuonna 2004 suomalaisilla yrityksillä oli ulkomailla 330 000 työpaikkaa.

Suomalaisyritysten ulkomaanseikkailun kannattamattomuus johtuu osaltaan yrityskauppojen korkeista hinnoista. Korkeat hinnat johtavat tappioihin. Ylihinnat pitää vähentää kuluina yhtiön tuloksesta.

Pitkänen osoittaa, että Kymmene Oy:n Kanadan, StoraEnson USA:n ja Sonera Oy:n Saksan kaupat aiheuttivat yhteensä 7 miljoonan euron tappiot. Summan voi rinnastaa 1990-luvun pankkikriisin kustannuksiin.
Mitä pitäisi tehdä?
Kansantalouden kannalta on kiistatonta, että sijoitukset Suomeen olisivat merkinneet parempaa työllisyyttä ja parempaa yritysten kannattavuutta ja tuloja Suomeen.
Tuetaanko yrityksiä  liikaa?  Elina Grundström  (HS 15.2. 2011) kirjoitti kolumnissaan, että valtio maksaa erilaisia yritystukia yrityksille jo noin kaksi miljardia euroa vuodessa. Lisäksi tulevat teollisuuden ja elinkeinojen verotuet, jotka olivat viime vuonna noin 3,6 miljardia euroa. Että kyllä yrityksiä on pidettävä melkoisina yhteiskunnan elätteinä. Kannettu vesi ei pysy kaivossa, tiedetään.
Sen takia on aika luonnollista, että Elinkeinoelämän tutkimuslaitos  Etla on ehdottanut yritystukien leikkaamista. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen teetättikin nopeasti selvityksen, jonka mukaan leikkauksiin ei ole syytä, vaikka tukia voisikin  suunnata toisin.
Olisiko politiikan pitänyt  puuttua  voimallisemmin pääoman valtaan? Onko politiikka ollut hampaatonta seurustelua, jossa yrityksille ei ole esitetty vaatimuksia, ei edes toivomuksia? Oikeita toivomuksia. Olisiko ammattiyhdistysliikkeen pitänyt esittää Suomessa radikaalimpia palkkavaatimuksia työehtokamppailussa? Olisiko suomalaiset yritykset toisenlaisella politiikalla eli investoimalla Suomeen saavuttaneet parempia tuloksia ja olisiko tästä seurannut parempi työllisyyskehitys Suomessa?
Joka tapauksessa katseet kääntyvät Kiviniemen hallitukseen, jolta odotetaan nopeita toimenpiteitä. Nyt hallituksen pitäisi olla aloitteellinen ja kutsua koolle elinkeinoelämän ja ammattiyhdistysliikkeen edustajat yhteiseen neuvonpitoon.  Kaikki voimat tulee keskittää  Suomen  yritystoiminnan  ja työllisyyden parantamiseen.
Ammattiliitto  Pron puheenjohtaja Antti Rinne arvostelee oikeutetusti Nokian johtoa siitä, että se ei ole ollut ajan tasalla. Murroksen toteuttamiseen olisi ollut  parempiakin aikoja. Veronmaksajat maksavat nyt hinnan Nokian edellisen johdon tekemistä virheratkaisuista. Rinne vaatii, että irtisanomiskorvaukseksi Nokian pitää maksaa 100 000 euroa jokaiselle irtisanottavalle, kun johdolle on maksettu miljoonia.
Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari (sd) katsoo (Demari 14.2.2011) , että Mari Kiviniemen  hallituksen on ryhdyttävä erityistoimiin muun muassa valtion omistamista vahvistamalla. Skinnari perustelee asiaa sillä, että Nokian ja Microsoftin kumppanuus kaappaa osaamista Suomesta ulkomaille. Nyt Kiviniemen hallituksen, Elisan, DNA:n ja Finnetin on yhdistettävä voimansa ja saatava tietokommunikaation palveluverkko ja osaaminen vahvemmin suomalaisten käsiin, sanoo Skinnari.

Mikko Lund