Riihimäen Hyvä Veli- hallintoon, joka koostuu keskeisten johtavien virkamiesten ja johtavien poliittisten luottamushenkilöiden keskinäisestä kaverielitistisestä päätöksenteosta, on pesiytynyt vahva luottamus yhdenmukaisuuden demokratiaan. Siinä tosiasiallisia päätöksentekijöitä ei tarvita montaa. Tärkeintä on yksimielisyys. Tarvittaessa mm. talouden kohdalla apua voidaan hakea kikkailusta ja kaunistelusta. Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg kuvaa niin sattuvasti 30.6.2005 Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) Polemia –sarjassa ilmestyneessä kirjassaan "Valta kunnassa" eliittivaltaa. Professori Matti Wiberg varoittaa kirjassaan juuri eliittivallasta ja toteaa, että kunnissa päätökset tehdään kaveriporukassa!
”Kunnallispolitiikka on hyvin elitististä: tosiasiallisesti pieni virkamiesten ja muutaman johtavan poliitikon kaveriporukka tekee kaikki oleelliset päätökset. Politiikka on eliittivallan käyttöä. Monesti puoluetoveruudesta voi kaveruuden kannalta olla suoranaista haittaa. Olennaista on, että kaverit ovat tottuneet sopimaan keskenään, miten kunnan asiat päätetään. Ennustettavuus on luottamuksen perusta.”
Näin kirjoittaa Matti Wiberg kirjassaan Valta kunnassa. Wiberg pohtii kirjassaan hyvin seikkaperäisesti mm. sitä, keillä kunnissa oikeastaan on todellinen valta.
Kaupunginjohtaja Keskiruokanen on tunnetusti maalaillut kuvaa radanvarsikaupungista, jolla menee hyvin kaikilla mittareilla ja eritoten taloudessa. Hyvä maalailu ei ole riittänyt. On muodostunut ikään kuin pakkoilluusio, jolle on haettu katetta poistojen ja tilinpäätöksen kikkailusta ja kaunistelusta. Samalla on alettu jopa väheksyä velkaantumista´, vaikka kaupungilla on velkaa yli 100 miljoonaa euroa. Tuntuu siltä, että sitä ei pidetä enää suurena ongelmana, vaikka kaupunki ei todellisuudessa ole pystynyt velan lyhentämiseen.
Olen huomauttanut siitä, että Riihimäen hallintoa, hallintotapaa ja asioiden hoitoa ei voida kuvata hyvän hallinnon ihanteen mukaiseksi.
Kaikkein pahimpana pidän kuitenkin yhdenmukaisuuden demokratiaa, jossa halutaan olla niin yhtä mieltä, että eri mieltä olevalle ei tahdota antaa yösijaa eikä aina edes puheenvuoroa.
Väitteeni ja kirjoitukseni todisteeksi esitän kaksi todistajaa eri näkökulmista:
1. Hämeenlinnan Hallinto-oikeus kumosi Riihimäen kaupunginvaltuuston päätöksen 10.6.2010
Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt poistosuunnitelman tarkastamisen siten, että eräiden aineellisten hyödykkeiden ja rakennelmien poistoaikoja oli pidennetty 5 tai 10 vuodella ja eräiden kiinteiden rakenteiden ja laitteiden menojäännöspoistojen prosentteja oli alennettu 5 tai 10 prosenttiyksiköllä. Päätöksen valmisteluasiakirjojen perusteella tarkistaminen koski takautuvasti myös edellistä varainhoitovuotta. Poistosuunnitelman muuttamisen arvioitiin alentavan poistojen määrää noin 1,8 miljoonalla eurolla.
Hallinto- oikeus totesi päätöksessään seuraavaa:
Kirjanpitolautakunnan kuntajaoston yleisohjeiden mukaan poistosuunnitelman muuttaminen on mahdollista, jos pysyvien vastaavien hyödykkeen tulonodotukset tai palvelutuotantokyky olennaisesti muuttuvat. Kaupunginvaltuuston päätöksestä taikka hallinto-oikeudelle toimitetusta lausunnosta ei ilmennyt, että poistosuunnitelman muuttaminen olisi perustunut tällaisiin muutoksiin. Kaupunginhallitus oli edellisen varainhoitovuoden tilinpäätöstä hyväksyessään todennut, että tilinpäätöksen alijäämä oli arvioitua pienempi ja, että poistosuunnitelman muuttaminen oli osaltaan vaikuttanut tähän. Asiakirjoissa olevan tilintarkastajan lausunnon mukaan kaupungin suunnitelman mukaiset poistot ja poistonalaisten investointien määrät poikkeavat olennaisesti toisistaan. Vuosina 2007 ja 2008 erotus on ollut -64 % ja -62 %. Näiden lukujen perusteella voidaan todeta, että jo aikaisemmat suunnitelman mukaiset poistot ovat liian pienet verrattuna investointien omahankintamenoon. Poistosuunnitelman muutos merkitsee sitä, että tunnusluvun arvo edelleen huononee. Kaupunginvaltuuston päätös johtaa kuntalain ja kirjanpitolain vastaisesti siihen, että tilinpäätöksen tiedot kaupungin toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta ovat osittain virheelliset ja riittämättömät, mikä on vastoin hyvää kirjanpitotapaa ja lainvastaista. Kuntajaoston yleisohjeiden mukaan poistosuunnitelman muutos voi koskea vain muutostilikauden ja sitä seuraavien tilikausien suunnitelmapoistoja. Myös päätöksen ulottaminen edelliseen varainhoitovuoteen oli lainvastaista.
2. SK 5 (4.2.2011) Eeva- Liisa Hynynen, Meiltä ette ota
Suomen Kuvalehti kertoo kuinka vuoden 1997 kirjanpitouudistuksesta lähtien kunnat ovat lähes systemaattisesti alimitoittaneet poistonsa. Poistot kertovat käyttöomaisuuden arvon laskusta ajan myötä. Kun poistot alimitoitetaan ,ne eivät vastaa tuotantovälineiden todellisesta kulumisesta ja uusimistarpeesta. Kirjanpidossa tulos näyttää hyvältä, vaikka kunta samalla velkaantuu.
Kuntaliiton asiantuntijat laskivat viime syksynä Suomen Kuvalehdelle (SK 37/2010): Kuntien rahoitusvaje on lähes 6 miljardia euroa. Velkaa kunnilla ja kuntayhtymillä ennakoidaan olevan vuoden 2010 lopulla jo yli 12 miljardia euroa.
Kuntakonsultti, hallintotieteiden tohtori Eero Laesterä sanoo, että "kuntatalouden ongelma on paljon syvemmällä kuin kuntien taloustoimistoissa".
- "Meiltä puuttuu päätöksentekoa lähes kuuden miljoonan euron edestä. Edessämme on säästöpäätöksiä, joita on lykätty vuosien ajan. Sen sijaan kunnat ovat korottaneet veroja ja ottaneet velkaa. Lainaraha on ollut halpaa, eikä lainakattoa ole."
Kun kuntien tilinpäätöksen tasapainottaminen ei onnistu, kunnissa on otettu käyttöön vippaskonsteja. Ahtaalla olevat kunnat ovat vältelleet valtiovarainministeriön kriisikuntamenettelyä kirjanpidollisella kikkailulla. Tämä tiedetään yleisesti, mutta siitä ei puhuta julkisesti, tietää Laesterä.
Suomen Kuvalehden haastattelema kunta- ja hallintoministeri Tapani Tölli (kesk) sanoo, että "lukujen kaunistelussa ei ole mieltä". Ei kannata pakoilla kriisikuntamenettelyä. Siinä päättäjät saavat lujan selkänojan talouden tasapainottamiseksi. Ministeri Tölli lupaa, että kuntalain uudistamisessa arvioidaan uudelleen kuntatalouden keskeiset tunnusluvut.
3. Mitä pitäisi tehdä?
Lopuksi haluan kirjoitukseni tiivistää muutamaan teesiin siitä. mitä pitäisi tehdä.
1.Kuntalaki on uudistettava talouden tunnuslukujen osalta siten, että tilikikkailut loppuvat. Nykyistenkin säädösten pohjalta kikkailut eivät ole mahdollisia, jos noudatetaan säädöksiä.
2. Seuraavan hallituksen ja eduskunnan on heti ilmoitettava lisätäänkö kunnille valtionosuuksia vai ei.
3. On kyseenalaistettava yhdenmukaisuuden demokratia, vaihtoehdoton ja hegemonistinen asioiden käsittelytapa. Kun asioista ei keskustella, kun vaihtoehtoja ei ole, kun asioita ei käydä läpi pohjia myöten ja eri näkökohtia punniten, päätökset eivät ole parhaita mahdollisia. Erityisen puutteellisesti hahmottuu tällöin tulevaisuus ja sen vaihtoehdot.
4. Hyvä Veli- järjestelmä on avattava ja hallintoon on tuotava lähidemokratiaa, jonka tulee perustua kansalaisten suoraan ja epäpoliittiseen osallistumiseen. Poliittista demokratiaa on myös kehitettävä poliittisten kunnallisjärjestöjen toiminnan kehittämisen avulla. Poliittisen järjestelmän on lunastettava kansalaisten luottamus.
5. Talouden tasapainottamisen haaste on otettava todesta. Tilinpäätöskikkailut on lopetettava ja viimein on kokeiltava puhdasta rehellisyyttä. Tulot ja menot on saatava tasapainoon.
6. Peruspalveluja on kehitettävä taloudellisuuden ja ongelmien todellisen ratkaisun suuntaan. Esimerkiksi työttömyys ja syrjäytymisen ylläpitäminen on aivan liian kallista mille tahansa kunnalle. Ongelmat on ratkaistava eikä niitä ylläpidettävä.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti