Metsän tarina ei vielä loppunutkaan

Metsän tarina ei vielä loppunutkaan

 

Menneinä vuosina metsäteollisuus ajoi vauhdilla tuotantoaan alas. Tehtaita lopetettiin ja henkilöstöä irtisanottiin. Nyt näköalat ovat muuttumassa. Teollisuus suunnittelee uusia sellutehtaita Äänekoskelle, Kuopioon ja Kemijärvelle. Taustana on erityisesti metsien kasvun hyödyntäminen. Metsät kasvavat 105,5 miljoonaa kuutiota vuodessa. Puoli vuosisataa sitten kasvu oli 57 miljoonaa kuutiota.

 

Metsän kasvu on seurausta tehostuneesta metsän hoidosta. Metsien kunto on parantunut. Ensimmäinen metsien inventointi tehtiin 1920- luvulla . Puumäärä oli silloin miljoona kuutiota pienempi kuin nyt. Erityistä huomiota metsiin kiinnitettiin 1950- 1970 luvuilla. Silloin erityisesti nopeutettiin metsien uudistamista ensiksi kylvämällä ja myöhemmin istutuksilla. Toinen näkyvä ja merkittävä asia on ollut soiden kuivattaminen ja ottaminen metsän kasvatukseen. Nyt suot puskevat miljoonia kuutioita puuta. Rahkasoiden ojittaminen on ollut vähemmän onnistunutta.

 

Luonnonvarakeskus julkisti viikolla 11. valtakunnan metsien inventoinnin tulokset. Tämän inventaarion mukaan Suomen metsissä on 90 miljardia puuta. Yhteistilavuus on 2,4 miljardia kuutiometriä. Puuta riittää siis kaikille uusille sellutehtaille.

 

Toinen asia on sitten se tuleeko puuta markkinoille riittävästi. Mikä on raakapuun hinta? Miten yksityiset kaupungistuneet metsänomistajat huolehtivat puun myynnistä? Kysymyksiä. joihin minulla ei ole vastausta, mutta teollisuus lienee huomioinut tilanteen laskelmissaan.

 

Selluhankkeiden toteuttaminen tulee  lisäämään  havukuitupuun käyttöä jopa 14 miljoonaa kuutiota vuodessa vuoteen 2025 mennessä. Hakkuita voidaan lisätä uutta kysyntää vastaavasti. Suurin kestävä hakkuumahdollisuus on 81 miljoonaa kuutiota vuodessa. Viime aikoina teollisuus on käyttänyt kotimaista raakapuuta 53 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Teollisuuspuun lisäksi metsistä pitäisi korjata haketta 13,5 miljoonaa kuutiota lämmön ja sähkön tuotantoon.

 

Puustonarvo on noussut jo noin 61 miljardiin euroon. Hakkuista kertyy noin kahden miljardin euron vuosittaiset kantorahatulot. Metsissä olevan puuston arvo nousee tällä hetkellä noin 700 miljoonalla eurolla vuodessa.

Puuston kasvu on lisääntynyt   huomattavasti ihan pohjoista Suomea myöten.  Kasvuksi on arvioitu noin 70 prosenttia Lapin eteläosassa ja Pohjois- Lapissakin noin 50 prosenttia.

 

Suomessa on puuta. Uusien sellutehtaiden tulo kertoo siitä, että metsäteollisuuden tarinaa ei ole kirjoitettu loppuun. Myös uusia metsän ja puun käyttömahdollisuuksia  suunnitellaan. Metsällä voi olla tulevaisuutta. Metsän terveys- ja virkistysarvo on nousemassa uudella voimalla esiin.

 

 

Mikko Lund

 

 

 

 

 

 

 

 

Puolet työttömistä vaikeasti työllistettäviä

Puolet työttömistä  vaikeasti työllistettäviä

 

 

Työministeri Lauri Ihalaista sopii kiittää ihan ansioista. Hänellä on varsin oikea kuva tämän päivän työttömistä ihmisistä. Se on ainutlaatuista ministereiden joukossa. Useimmat ministerit ovat täysin vieraantuneet  oman toimialansa asiakkaista.

 

Työministeri Lauri Ihalaisen (sd.) mukaan Suomen työttömyys on vaikeutunut pahoin. Ihalainen sanoi Yle Radio 1:n Ykkösaamussa, että puolet Suomen työttömistä on nyt ihmisiä, joita on hyvin vaikea työllistää.

Ihalaisen mukaan yli vuoden työttömänä olleita, toistuvaistyöttömiä, ja ihmisiä, jotka ovat olleet työvoimahallinnon toimenpiteissä mukana on 101 000. Parhaillaan on 120 000 ihmistä työllisyys- ja kouluttautumistoimenpiteiden piirissä.

 

Työmarkkinoiden ulkopuolella on jo runsaat 1,4 miljoonaa ihmistä,  joista piilotyöttömiä noin 120 000. Kuluvana vuonna talouden on ennakoitu kasvavan hienoisesti, ja se voi näkyä parempana myös työllisyydessä.

- Todennäköisesti  edessä on kuitenkin ylimenokausi, jonka aikana  työllisyys ja työttömyys kasvavat samanaikaisesti, työ- ja elinkeinoministeriön tutkimusjohtaja Heikki Räisänen sanoo.

- Työmarkkinoiden ulkopuolella on nyt paljon porukkaa.

- Kun sinne on pudottu, niin sieltä on yhä vaikeampi nousta, Räisänen selventää.

Tilanne on huolestuttava, sillä edes talouden alamäen taittuminen ei tätä suomalaisen työttömyyden kovaa ydintä enää taltuta. Vaikka vienti ja investoinnit  käynnistyisivät, eivät nämä ihmiset selviäisi työmarkkinoille ilman kuntoutusta, työkykyä parantavia toimia ja koulutustoimia.

On suuri riski, että osa ihmisistä syrjäytyy pysyvästi.  Ihalainen pelkää, ettei isoin pulma ole uusien työttömien tulo, vaan se, ettei työttömyydestä päästä pois ja työttömyys pitkittyy.

Laman pitkittyminen vain korostaa sitä tiedettyä tosiasiaa, ettei ihmisiä voi varastoida odottamaan aikaa parempaa.

 

Kuntien maksut Kelalle pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatukien kuntaosuuksista lähes kaksinkertaistuvat tänä vuonna. Työttömyyden kasvu ja pitkittyminen sekä kuntien maksuosuuden kasvattaminen vuodenvaihteessa selittävät ns. Kelasakkojen rajun kasvun. 

 

Vuoden vaihteessa voimaan tullut lainmuutos lisää kuntien osuutta työmarkkinatuen kattamisessa. Aiemmin valtio vastasi yksin tuen maksamisesta 500 tukipäivään saakka. Nyt kunnat joutuvat maksamaan puolet työmarkkinatuesta jo 300 tukipäivän jälkeen. Kunnan rahoitusvastuu nousee  1000 tukipäivän jälkeen 70% .

Kunnat pohtivat nyt kuumeisesti konsteja pienentää työmarkkinatuen kuntaosuuden laskuja.

 

Ihalaisen ministeriuran yksi onnistuneita hankkeita  on nuorisotakuu. Nuorisotakuu tarkoittaa sitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, työkokeilu- opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta.

Nuorisotakuun onnistumista on vähätelty. Ihalainen kuitenkin korostaa takuun hyviä puolia, vaikka myöntää, että 49 000 alle 25-vuotiasta työtöntä on liikaa. Ilman nuorisotakuuta määrä olisi suurempi.

Nuorisotyöttömyys on Suomessa EU-maiden matalinta. Monissa Euroopan maissa nuorisotyöttömyys on paljon synkemmissä lukemissa. 

Nuorisotakuuta on toki syytä kehittää. Kehitystyössä pitää ottaa huomioon nuorten itsensä näkemykset. 80- ja 90-luvulla syntyneissä nuorissa on niitä, jotka ovat itse kasvaneet ja kulkeneet läpi palvelujärjestelmän ja huomanneet sen valuviat.

Koulutuksen on huomioitava nykyistä paremmin muun muassa harjoittelu osana tutkintoja, ympärivuotinen opiskelu sekä yrittäjyyskasvatus. Yksi ratkaisu olisi oppisopimuksen muuttaminen koulutussopimukseksi.

 

 

Mikko Lund

 

 

 

 

Vyön kiristyksen tarve 6 miljardia

Tulevan eduskuntakauden  vyön kiristyksen tarve 6 miljardia

 

Valtinvarainministeriö on mitannut sopeutustarpeeksi neljä miljardia euroa valtiontaloudesta ja kuntataloudesta kaksi. Siinä on puolueilla mietittävää ja oikeasti  pähkäiltävää, varsinkin kun puolueet ovat yleensä jakaneet äänestäjille makeaa mannaa.  Mutta nyt kysymys asettuu,  paljonko kansalaisten vyötä ollaan valmiita kiristämään. Tästä äänestäjät eivät tule tykkäämään. Tässä vaiheessa puolueet esittävät vaaliohjelmiaan, mutta niissä ollaan  vielä valitettavan kaukana kansantalouden todellisista  realiteeteista. Valtiovarainministeriön virkamiehet tarjoavat kovan raportin vaalilupausten pohjaksi.

 

 

Valtiovarainministeriö esittää   synkän näkymän. Ministeriö on paremmin kartalla ja sillä on tarkemmat luvut ja ennusteet kuin yhdelläkään puolueella. Siksi puolueiden on pakko niihin reagoida. Ministeriö mittaa sopeutustarpeeksi neljä miljardia euroa valtiontaloudesta ja kuntataloudesta kaksi. Raportin mukaan veroasteen nosto olisi  väärää politiikkaa. Niinpä julkisen talouden menoja on leikattava. Puolitoista hallituskautta on mennyt hukkaan julkisen talouden rakenteellista sopeuttamista odottaessa. Siksi seuraavan hallituksen on tehtävä isoja päätöksiä heti alkuunsa, mieluummin jo ennen salkkujen jakoa.

 

Kuluvalla hallituskaudella julkisen talouden menoja on päätetty leikata kuutisen miljardia euroa. Leikkaukset ovat kuitenkin vielä paljolti toimeenpanoa vaille. Julkisen talouden kokonaismenot ovat kasvaneet vuoden 2012 tasosta noin 7,8 miljardia euroa viime vuoden 120 miljardiin euroon.

 

Kokoomus on  selkeimmin puhtaiden leikkauksien puolesta. Lisäksi se haluaa hienoista veronalennuslinjaa.

 

SDP:n puheenjohtajan, valtiovarainministeri Antti Rinteen mielestä on selvää, ettei valtiontalouden neljän miljardin sopeutusta voida toteuttaa yhden vaalikauden aikana, vaan se vaatii pitemmän ajan. SDP:n ohjelman mukaan tarvitaan miljardin verran lisää verotuottoja tulevan vaalikauden loppuun mennessä. Pieni- ja keskituloisten työn verotusta SDP haluaa keventää. Tuottoja pyritään hakemaan muun muassa omaisuuteen kohdistuvista veroista ja pääomatulojen verotuksesta.

 

Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän mielestä valtiovarainministeriön arviossa oli uutta lähinnä se, että kestävyysvajeen kokoa oli tarkistettu ylöspäin. Se tarkoittaa sitä, että rakenteellisiin uudistuksiin pitää saada enemmän tehoa kuin nyt otsikkotasollakaan on olemassa, Sipilä arvioi. Valtiontalouden vaatimaa sopeutusta ei voida runnoa läpi yhden vaalikauden aikana. Keskustan arvion mukaan tarvitaan kuusi vuotta aikaa.

 

Siinä on  vaalikeskustelun pohja, joka keskustelujen ja kansalaisten kannatuksen pohjalta jalostuu myöhemmin hallitusohjelmaksi.

 

Mikko Lund

 

Sähkön hinta nousussa

Sähkön hinta  nousussa, mutta tulevaisuuden kaapeloinnit ym. verkkoinvestoinnit uhkaavat nostaa hintaa  kohtuuttomasti

 

 

 

Kuluttajat itkevät Suomessa sähkön hintaa. Korkea se on. Kuluttajan kannalta se on aina nousussa. Sähkön hinta nousee tai on ainakin nousemassa olivatpa olosuhteet mitkä hyvänsä. Kuluttajille muodostunut kuva ei pidä paikkaansa, sillä Energiaviraston tilaston mukaan sähkön hinta ei ole juuri muuttunut. Jos sähkön kysyntä on hiipunut, niin samalla sähkön veroton hinta on laskenut.

 

 

Energiaviraston mukaan Suomi sijoittuu verollisen sähkön hinnassa eurooppalaisessa vertailussa keskikastiin reilulla 15 sentillä kilowattitunnilta. Eniten sähköstään maksavat tanskalaiset ja saksalaiset, noin 30 senttiä kilowattitunnilta.

Saksassa ison osuuden tekee uusiutuvan energian maksu, jolla tuetaan aurinko- ja tuulienergian tuottajia.

Suomalaisetkin sähköntuottajat odottavat eurooppalaisia sähkömarkkinoita  -   ja samalla eurooppalaista hintatasoa. Suomessa   on tämän takia kannettava suurta huolta sähkön tulevasta  hintakehityksestä. Hinnan nousu   johtaisi monissa kotitalouksissa suuriin vaikeuksiin.

 

Energiaviraston mukaan Suomi sijoittuu nyt  verollisen sähkön hinnassa eurooppalaisessa vertailussa keskikastiin reilulla 15 sentillä kilowattitunnilta. Eniten sähköstään maksavat tanskalaiset ja saksalaiset, noin 30 senttiä kilowattitunnilta.

Vuonna 2013 jakeluverkosta oli kaivettu maahan Suomessa  noin 30 prosenttia. Silloin verkkoyhtiöiden investoinnit olivat 700 miljoonaa euroa, mutta siitä 166 miljoonaa euroa käytettiin etäluettaviin mittalaitteisiin. Nyt tämä lakisääteinen velvollisuus on täytetty, joten rahaa irtoaa enemmän verkon uusimiseen.

 

Siirtohinnat vaihtelevat suuresti eri yhtiöiden välillä. Tämän vuoden alussa siirron hinta oli keskimäärin   29 prosenttia.

 

Suomessa tuotetaan itse noin  80 prosenttia kulutetusta sähköstä. Tuonnista suurin osa tulee Ruotsista.

 

Nyt juuri on kohistu siitä, että Fortum myy  sähkönsiirtonsa. Vähemmän on kysytty sitä, onko tämä kauppa kuluttajan  etu.

Fortum on  ilmoittanut myyvänsä sähkönsiirtoliiketoimintansa Ruotsissa noin 6,6 miljardilla eurolla. Kaupan on määrä toteutua kesään mennessä. Fortum ennakoi kirjaavansa kaupasta noin 4,4 miljardin euron kertaluonteisen myyntivoiton.

Myytävällä yhtiöllä on Ruotsissa 906 000 sähkönsiirtoasiakasta ja 390 työntekijää. Sillä on noin 71 000 kilometriä jakelu- ja alueverkkoja.

Yrityskauppa päättää Fortumin sähkönsiirtoliiketoiminnan myynnit. Suomen osalta Fortum teki vastaavan päätöksen joulukuussa 2013 ja Norjan osalta huhtikuussa 2014.

Fortum on ilmoittanut keskittyvänsä päästöttömään vesi- ja ydinvoiman tuotantoon sekä lämmön ja sähkön yhteistuotantoon. Lisäksi se jatkaa sähkönmyyntiä noin 1,3 miljoonalle asiakkaalleen.

 

 

Mikko Lund

 

 

Aamupostin tilinpäätösuutisessa virheellistä tietoa

Aamupostin tilinpäätösuutisessa virheellistä tietoa

 

 

Aamupostikin  (Ap 10.3) kertoo Hämeenlinnan hallinto- oikeuden  Riihimäen kaupungin vuoden 2012  tilinpäätöksen kumoamisesta. Aamupostin uutisoinnissa oli virheellistä tietoa.  Kirjoitin oikaisun, joka julkaistiin 13.3. lehdessä.  Virkamiesten harhaanjohtavat lausunnot ja toimittajan puutteellinen päätökseen perehtyminen  lienevät johtaneet  virheelliseen tietoon uutisessa.

 

Hämeenlinnan hallinto- oikeus kumosi 19.2.2015 Riihimäen kaupungin vuoden 2012 tilinpäätöksen. Päätöslauselmassa todetaan: " Muutetun poistosuunnitelman käyttäminen tilinpäätöksessä  on merkinnyt  poistojen määrän alentamista ja  johtanut keskimääräisten  poistonalaisten investointien merkittävään erotukseen. Asiassa ei ole varovaisuuden periaate  huomioon ottaen osoitettu, että hyödykkeiden  taloudelliset pitoajat ovat muuttuneet. Tilinpäätöksen ei ole katsottava antavan kuntalain 68 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla  oikeita ja riittäviä tietoja kunnan toiminnasta ja taloudellisesta asemasta. Kaupunginvaltuuston päätös tilinpäätöksen hyväksymisestä ja vastuuvapauden myöntämisestä on lainvastainen."

 

Päätöksessä ei ole ratkaistu mitään muuta oikeuskysymystä puhumattakaan ohjeista liitetietojen täydentämiseksi. Uutisoinnin spekulaatiota  vaikutusten rajoittumisesta vain tilinpäätöksen liitetietojen korjailuun tai että oikeus ei olisi todennut tilinpäätöstä lainvastaiseksi,  ei ole johdettavissa oikeuden päätöksestä. Tilinpäätös on käsiteltävä kaikilta osin uudestaan ja samalla tutkittava  korjatun päätöksen ulottuvuutta seuraavien vuosien tilinpäätöksiin.

 

Uutisessa nojataan haastateltuihin virkamiehiin ja tilinpäätösasiantuntijana Jarmo Lohen lausuntoon. Samalla esitetään hyvin rohkea olettamus, että tilinpäätös oli virheellinen ainoastaan liitetietojen osalta. Annetaan mielikuva, että niiden täydentämisellä pärjätään. Kaupungille antamassaan muistiossa Lohi nimenomaan  toteaa:  “Ei sisällä oikeudellista arviota.” Joten tulkinta uutisessa on kovin rohkea, suorastaan virheellinen.

 

Uutinen väittää, että minä olisin valittanut myös 2009 tilinpäätöksestä. Olen valittanut vain  vuoden 2012 tilinpäätöksestä. Vuoden 2009 tilinpäätöksen  kumosi  KORKEIN HALLINTO-OIKEUS varatuomari Juhani Nummelan  kunnallisvalituksen  johdosta. 

 

Valitettavasti kaupungin tilinpito on näiden oikeudellisten ratkaisujen jälkeen menettänyt  kaupunkilaisten uskottavuutta. Tulen seuraamaan korjaustoimenpiteitä  hyvän  kirjanpitotavan vaatimusten edellyttämällä tavalla ja teen jatkossakin voitavani kaupungin tilinpidon saattamiseksi  lailliset vaatimukset täyttäväksi.

 

 

Mikko Lund

 

 

 

Mitä Suomi voisi myydä?

Mitä Suomi voisi myydä? Olisiko matkailulla jotain mahdollisuuksia?

 

 

Suomen todellinen ongelma on kysymys työstä. Mitä ovat ne tuotteet, joita voisimme myydä maailmalle? Harvoin etsintä kohdistuu matkailuun. Matkailu ei ole meillä mainittava elinkeino. Toisin on Italiassa, jossa jokainen itseään kunnioittava alue ja paikkakunta nostaa esille matkailun lähes pääelinkeinona. Mutta olisiko matkailulla menestymisen mahdollisuuksia Suomessa?

 

Suomi on hinnoitellut itsensä ulos. Hintataso on meillä kohtuuttoman korkea. Emme pysty kilpailemaan hinnalla. Hintatason alentamiseen meidän on jatkossa kiinnitettävä huomiota, jos aiomme menestyä. Mutta pystymme kilpailemaan sillä, mitä ei juuri löydy Euroopan ja maailman  ruuhka- alueilta. Suomen luonto on puhdas ja jos mikä – luonto pysähdyttää, luonto rauhoittaa! Siinä Suomelle verraton  myyntivaltti!

 

Onhan Suomessa toki luonnonkauneutta. On tuhansia toinen toistaan kauniimpia järviä. On vaaroja. On  Lappi. Mutta ei Lapinkaan matkailu vedä. Suurin yksittäinen pudotus niin Lapissa kuin koko maassa ja erityisesti  pääkaupunkiseudulla on venäläisten matkailijoiden kato. Eurooppalaisia tai muun maailman kulkijoita ei ole saatu tilalle samassa mitassa.

 

 

 

Näin helposti kuvittelemme ja puhumme sitä, mikä Suomessa möisi. Tutkimus venäläisten matkailijoiden keskuudessa palauttaa totaalisesti maan pinnalle. Venäläiset eivät hae Suomesta muuta kuin turvallisia ja  edullisia ostosmahdollisuuksia. Myy siinä sitten Suomea. Tässä paljastuu samalla, ettei matkailu olekaan mikään helppo laji. Siinä kun pitää yrittää saada selville, mitä matkailija todella haluaa.

 

Elämme epäilemättä yksilöllistymisen  aikaa. Matkailussakin pitää ihan oikeasti ottaa huomioon, mitä yksittäinen matkailija haluaa. Vuonna 2012 Suomessa vieraili  800 000 venäläistä matkailijaa. He tekivät kaikkiaan 3,8 miljoonaa matkaa. Matkailijoista 80 prosenttia oli Pietarista ja vain 4 prosenttia Moskovasta. 80 % venäläisistä matkailijoista ilmoitti olevansa ostosmatkalla.

 

Matkailu on vientialoistamme  voimakkaimmassa kasvussa. Matkailun tuomien tulojen merkitys on erityisen suuri Lapissa. Se tiedetään varsin hyvin, että Lappi kiinnostaa maailmalla. Ulkomaisten matkailijoiden Lapin-vierailuja on mahdollista lisätä, mutta sen kynnyskysymys on  enemmän ja parempia lentoyhteyksiä.

Lappi tai jokin muu kohde Suomessa voi jäädä vain kangastukseksi, ellei liikenneyhteydet  pelaa. Ne on pyrittävä varmistamaan!

Mikko Lund

 

Poliitikon kadehdittavan vaikea osa: Luottaako virkamiehiin vai ei?

Eli miksi Sote-ratkaisu meni kiville?

 

 

 

Politiikoilla on vaikea tehtävä niin valtion kuin kuntien hallinnossa  syödä virkamiesten kädestä tai kyseenalaistaa valmistelu. Selvä on, että  päättäminen on taivaallisen helppoa, kun valmistelussa voi luottaa virkamiesten keittoon. Mutta päättäminen on yhtä tuskaa, kun virkamiesten esityksiin ei voi luottaa ja poliitikko joutuu vaivaamaan päätään parhaan ja toimivan ratkaisun saamiseksi.

 

Yleensä päätöksenteko toimii takuuvarmasti niin, että poliitikot ja luottamushenkilöt luottavat. He ovat luottamushenkilöitä ja he luottavat. Useimmilta on unohtunut se, että tehtävä ei ole hakea virkamiesten luottamusta, vaan kyseenalaistaa se. Ratkaisevaa on äänestäjien luottamus.

 

 

Mutta niin se on, että kun poliitikot  pääsevät irti  ja saavat päättää, niin susihan siitä tulee. Näin näyttää käyneen Sote-ratkaisulle.

Kahdeksan eduskuntapuolueen parlamentaarinen sote-valmistelu on ollut suuri virhe. Loputtomia kokouksia, jotka eivät johtaneet mihinkään. Kuvaavaa on valmistelusta vastaavan ministerin puhe. 9. joulukuuta 2014 peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd) hehkutti lain lähetekeskustelussa, että kokousrumba olisi ohi.

"Väsyneenä, mutta onnellisena, luovutan nyt tämän 35 kokouksen ja reilusti yli 130 tunnin yhteistyömme tuloksen eduskunnan käsittelyyn", Huovinen kuvaili parlamentaarisen ohjausryhmän työskentelyä.

 

Pitäisikö kiittää?  Homma ei johtanut  onnelliseen lopputulokseen. Sen takia varsin irvokkaalta kuulostaa ministerin lausunto, “yhteistyömme tulos”.

 

Akatemiaprofessori Kaarlo Tuori oli yrittänyt saada poliitikkoja ymmärtämään, että esitetyt sote-alueet olivat ristiriidassa perustuslain kanssa. "Rahoitusvastuu vailla päätösvaltaa rahojen käyttämisestä on iso perustuslaillinen ongelma", Tuori kantoi huolta kuntien asemasta. (Lännen Media 15.11.2014)

 

Samana päivänä puoluejohtajat kilvan julistivat, että sote-neuvotteluissa oli saavutettu läpimurto. Puoluejohtajien esilletulo osoittaa selvästi  ymmärryksen puutteen.  Vika ei ole perustuslaissa, vaan jääräpäisessä ministerissä ja poliitikoissa, jotka eivät halua ottaa huomioon perustuslain säädöksiä. Kuvaava on myös THL:n entisen pääjohtajan  Pekka Puskan  lausunto (HS 7.3.)  soten kaatumisen syystä: “Poliittinen ohjaus jyräsi asiantuntijakannat”.

 

Perustuslakivaliokunnan mukaan uusikin sote- esitys  oli ristiriidassa perustuslain kanssa. Valiokunnan mukaan yksittäisen kunnan asukkaiden vaikutusmahdollisuudet päätöksentekoon jäisivät vähäisiksi. Uusille kuntayhtymille siirtyisi kuitenkin merkittävä osa kuntien tehtävistä ja rahoista. Perustuslakivaliokunta pelkäsi, että sote- uudistuksen ja valtionosuusuudistuksen yhteisvaikutuksesta

joidenkin kuntien veroprosentit nousisivat kohtuuttomasti. Vaalien jälkeen valittava hallitus päättää jatkosta.

 

Näin asiassa palataan lähtöruutuun.

 

Sotesta tulee asia kevään vaalikeskusteluihin. Mutta ei tässä asiassa ollut voittajaa. Puolueet ovat olleet  pahasti metsässä. Harkinta on ehkä hyväksi ennen kuin uutta esitystä väännetään.

 

 

Mikko Lund

 

 

 

Tilapäisen valiokunnan asettaminen

Tilapäisen valiokunnan asettaminen

 

 

Esitin viime maanantain

Riihimäen kaupunginvaltuustossa  tilapäisen valiokunnan asettamista kaupunginjohtajan luottamuksen mittaamiseksi ja mahdolliseksi irtisanomiseksi. Tuore asia tulevan maanantain  kaupunginhallituksessa on kaupunginjohtajan ja hallintojohtajan yhteistyö. Kaupunginjohtaja ei tule toimeen hallintojohtajan  kanssa. Hallintojohtaja on vaatinut  seitsemän vuotta jatkuneen kiusaamisensa  käsittelyä  ja lopettamista kaupunginhallituksessa. Onko kaupunginhallituksella kykyä lopettaa kiusaaminen vai joutuuko se päättämättömyyttään syytettyjen penkille tuomiota lukemaan?

 

 

Kaupungin kuntalain monin kriteerein kriisikunnaksi ajautuva talous ja järkkynyt rahoitustasapaino vaativat  valtuustolta erityisiä toimia kaupungin toiminnan palauttamiseksi kaupunkilaisten yleistä luottamusta nauttivaksi. Rahoitustasapainon palauttamista selvittävä toimikunnan työ koskee palvelurakenteen turvaamista. Se vaatisi tuekseen vankkaa ja objektiivista kehitys- ja saneerausjohtajuutta. Kaupungin virkaorganisaation johtamiseen tulisi valtuuston toimin puuttua ja huolehtia siitä, että toiminnallinen tulos lakisääteisten tehtävissä saavutetaan tasapainoisen rahoitusaseman puitteissa niin, ettei kuntalaisten verojen ja maksujen taso karkaa kohtuuttomaksi.

 

On syytä epäillä, että kaupungin talouden ja hallinnon tila on seurausta kaupunginjohtajan monien taloudenpitoon, sidosryhmäsuhteisiin ja kaupungin virkakunnan johtamiseen liittyneistä toimista ja hänen henkilökohtaisten ominaisuuksista. Pidän häntä subjektiivisista syistä esteellisenä vaativiin saneeraustoimiin ja katson, ettei hänen johdollaan voida palauttaa kuntalaisten ja valtuutettujen yleistä luottamusta kaupungin tehtävien hoitoon sekä kuntarakenteen kehittämiseen.

 

Viittaan mm. seuraaviin näkökohtiin:

 

Hämeenlinnan hallinto- oikeus on 16.2.2015 päätöksellään kumonnut Riihimäen kaupungin vuoden 2012 lainvastaisen tilinpäätöksen. Viimevuosien tilinpäätöksien antamaa kuvaa kaupungin toiminnasta ja taloudellisesta asemasta voi tilinpäätösjärjestelyiltään pitää todellisuutta manipuloivina. Todellisen rahoitusaseman objektiinen selvittäminen on yleisistä syistä tarpeellinen tulevien merkittävien palvelurakennetta ja säästöjä koskevien toimien perustaksi. Tasapainotustoimet ovat tähän asti olleet tuloksettomia. Tasapainotuksesta on puhuttu, mutta ilman tulosta. Kaupungin taloudellinen asema on katastrofaalinen. Hallinto- oikeus ja KHO ovat kumonneet muitakin virkamiesten esittelemiä ja valmistelemia kaupunginvaltuuston päätöksiä, esimerkiksi tilinpäätös 2009 ja vanhan linja-autoaseman kaava.

 

Huolestuttavaa on, että kaupunginjohtajalta ei suju yhteistyö henkilöstön eikä ympäröivien kuntien kanssa. Yhteistyö on sananmukaisesti poikki mm. hallintojohtajan  kanssa.

 

Valtuusto on kuntalain mukaan vastuussa kaupungin toiminnasta ja taloudesta. Laissa on annettu keinoja, joilla se voi vastuunsa kantaa ja huolehtia hallinnon moitteettomasta toiminnasta. Siksi viittaan seuraaviin kuntalain säännöksiin:

 

22 §; Tilapäinen valiokunta

Valtuuston on asetettava keskuudestaan valiokunta valmistelemaan 21 §:ssä tarkoitettua luottamushenkilöiden erottamista koskevaa sekä 25 §:ssä tarkoitettua kunnanjohtajan irtisanomista tai muihin tehtäviin siirtämistä koskevaa asiaa. Valiokunta voidaan asettaa myös lausunnon antamista ja hallinnon tarkastamista varten.

25 §; Kunnanjohtajan irtisanominen tai siirtäminen muihin tehtäviin

Valtuusto voi irtisanoa kunnanjohtajan tai siirtää hänet muihin tehtäviin, jos hän on menettänyt valtuuston luottamuksen.

Asia tulee vireille kunnanhallituksen esityksestä tai jos vähintään neljäsosa valtuutetuista on tehnyt sitä koskevan aloitteen. Asiaa valmisteltaessa kunnanjohtajalle on ilmoitettava, mihin luottamuksen menetys perustuu, ja varattava hänelle tilaisuus tulla kuulluksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemiseen vaaditaan, että sitä kannattaa kaksi kolmasosaa kaikista valtuutetuista. Päätös voidaan panna heti täytäntöön. Samalla kunnanjohtaja voidaan vapauttaa tehtäviensä hoidosta.

Esitän, että kaupunginvaltuusto tai kaupunginhallitus ryhtyy toimiin tilapäisen valiokunnan asettamiseksi tutkimaan kaupunginjohtajan luottamusta ja mahdollista kaupunginjohtajan irtisanomista.

Mikko Lund

Kodittomat ratkaisevat vaalit

Kodittomat ratkaisevat vaalit

 

 

Suurista  puolueista  on tullut kauttaaltaan yleispuolueita. Ne heittävät verkkonsa  kaikkialle. Ne saavat äänensä läpi sosiaaliryhmien ja yhteiskuntaluokkien. Kaikille on tarjottava jotakin täkyä, houkutinta.  muuten perii ohraleipä.

 

Suurinta huolta  puolueille aiheuttaa kuitenkin se, että jatkuvasti kasvava osa äänestäjistä ei ole päättänyt mitä puoluetta äänestää, jos äänestää ollenkaan. Tällaisia liikkuvia äänestäjiä on nytkin satoja tuhansia. Miten lähestyä tällaisia äänestäjiä?  Sitten on varsin selvää, että sadat tuhannet "kodittomat" ratkaisevat huhtikuun vaalit. Gallup-luvut antavat tietenkin selvää suuntaa siitä miten vaaleissa käy. Epävarmuustekijät ovat kuitenkin suuret.  

Tällä viikolla julkistettu Yle Uutisten helmikuun kannatuskysely kertoo, että suomalaisista 24,9 prosenttia äänestäisi keskustaa, jos vaalit pidettäisiin nyt. Kannatus on laskenut joulukuusta, jolloin keskustan suosio oli 26,8 prosenttia. Toiseksi suurin puolue on SDP, jonka kannatus on nyt 16,8 prosenttia. Kokoomus on kolmantena. Pääministeripuolueen suosio on vain 16,2 prosenttia. Perussuomalaiset on noussut 15,4 prosenttiin.
 

Suunta näyttää selvältä:  Keskusta tulee voittamaan. Kolme seuraavaa on suurin piirtein tasalukemissa. Tuleva pääministeripuolue on keskusta. Kakkosella on hallitusneuvotteluissa paljon valtaa verrattuna siihen puolueeseen, joka pääsee tai joutuu kolmanneksi.

 

Voi olla, että eduskuntavaaleissa tulee voittamaan se, joka pystyy aktivoimaan perinteisesti äänestämättömät. Äänestämättömät eivät vaaleista vaaleihin löydä mieluisinta puoluetta ja ehdokasta. Tällaiset äänestäjät eivät ymmärrä politiikkaa, he eivät seuraa sitä eikä keskustele siitä. Tällöin ei yleensä synny kontaktia puolueeseen eikä ehdokkaisiin. Tuloksena on politiikan kokeminen merkityksettömänä. Vaalipäivänä on helppo näin  jäädä kotiin. Tällaisten seikkojen ohella äänestämättömyys liittyy vahvasti syrjäytymiseen liittyviin tekijöihin.  Puolue, joka kykenee puhuttelemaan äänestämättömiä, voi kasvattaa ääniosuuttaan  voittoon saakka.

 

 

Mikko Lund