maanantai 5. joulukuuta 2016

Eliitti juhlii taas itsenäisyyttä

Eliitti juhlii taas itsenäisyyttä

Tasan ei käy onnen lahjat. Pääministeri  Juha Sipilän (kesk) hallituksen politiikka  on lisännyt kuilua ja railoa hyvinvoivan eliitin ja toimeentulotuella  elävän  kasvavan kurjistuvan kansanosan välillä. Hallitus on ylimielisessä sokeudessaan lieventänyt hyvin toimeentulevien verotusta ja kiristänyt sitä pienituloisten kohdalla. Hallitus on leikannut eläkkeitä ja lääkekorvauksia. Tuloerot ja eriarvoisuus  on kasvanut. Hyvä  on herrakansan ja eliitin juhlia 99- vuotista kansakunnan itsenäisyyttä.  Meno on sellaista, että  kaikki eivät ole oikeutettuja samaan veneeseen. Eliitti ja köyhät juhlivat erikseen. Eliitti   juhlii  linnassa ja puhuu itsenäisyydestään ja hyvinvoinnistaan, köyhät eivät  pysty kuin tuijottamaan leivän kannikkaansa  ja seuraamaan juhlintaa  ja siitä  kuvittelemaan.
 
Miten tähän köyhien kyykytykseen pitää suhtautua?  Minkä kannan otamme siihen, onko se väistämätöntä ja onko se oikeudenmukaista? Hallitus on nimenomaan   kohdistanut leikkaukset niihin, joilla on tiukinta.  Tuomitsemme hallituksen. Hallitus ei ymmärrä, mitä on oikeudenmukaisuus.  Harjoitettu politiikka ja sen tuloksena syntynyt kehitys on jyrkässä   ristiriidassa perustuslain  ja kansalaisten 2. luvun  perusoikeuksien §§: ien 6 - 23 kanssa.                                                                                                                                                    
Toteamme myös, että hallitus ei ole pystynyt tasapainoiseen alueelliseen kehitykseen. Ihmisten muuttoliike ja työpaikat keskittyvät  suuriin kaupunkeihin. Siitä seuraa monenlaisia  kehitys- ja  tasapainottomuusongelmia.

Suomen taloudella, alueilla ja ihmisillä on kuitenkin yllättävän  huono olla.  Eliitti on ummistanut silmät, mitä oikeasti ympärillämme tapahtuu. Hallitus on sokaistunut  kiky-, maakunta- ja sote-ratkaisujen   huumassa  ja se ei ole nähnyt, mitä taloudessa tapahtuu. Vähittäiskaupan ostovoimaa mittaavissa Nielsenin tutkimuksissa Suomessa meni Euroopan toiseksi huonoimmin. Ostovoima  heikkeni   -4,6   prosenttia,  vain Kreikka oli takanamme. Sen sijaan voimme kateellisina ihmetellä, miten  Pohjoismaat Norja, Ruotsi ja Tanska porskuttavat vuodesta toiseen usean prosentin kasvussa.

Pohjoismaat ovatkin harjoittanneet toisenlaista politiikkaa. Lähtökohtana on ollut usko ihmiseen ja  köyhien aktivointi. Se on perustunut  ihmisen  nostamiseen eikä kurittamiseen. Punaisena lankana on  ollut aktiivinen  työllisyyspolitiikka. Esimerkiksi Ruotsissa työllisyysaste on viime vuosina ollut 75,5 %   ja Suomessa 68,5%.  Siitä on seurannut köyhien määrän jatkuva väheneminen Ruotsissa.   Suomen  pitää astua   yhteiseen pohjoismaiseen rintamaan köyhyyden poistamiseksi. Työllisyyspolitiikasta pitää  tehdä   aktiivista.  Sosiaaliturvan leikkaaminen ei paranna työllisyyttä. Sipilän hallituksen politiikasta  voidaan   havaita, että työllisyyspolitiikassa nuukailu ja sosiaaliturvasta tinkiminen johtavat köyhyyden kasvuun ja sen syvenemiseen.                                                                                                                                                         

Mikko Lund                                                                                                                                 





perjantai 18. marraskuuta 2016

Kauppakamari katsoo alueensa menestyksen ytimeen

Kauppakamari  katsoo alueensa menestyksen ytimeen

Aamuposti  7.11. tarjosi  kannatettavaa  luettavaa, kun  Riihimäen ja Hyvinkään kauppakamarin toimitusjohtaja Anne Pevkurinen kirjoitti "Nyt on aika iskeä". 
Pevkuri  aivan oikein romuttaa täällä  varsin vankan kuntahallinnon uskon Helsinki - Tampere kasvukäytävän ihmeitä tekevään autuuteen. "Ei riitä, että ollaan kasvukäytävällä". Tiedämme, että se kasaa kasvun käytävän päihin  Helsinkiin ja Tampereelle.
Pääkaupunkiseudulla ja Tampereen   valtakunnanosakeskuksen  ympärillä  tapahtuu  väistämätöntä  kasvua  eli ihmiset, ideat, yritykset ja työpaikat  tulevat rikastuttamaan ja lisäämään edelleen suurkaupunkiseutujen kasvua. Rakentamisen buumi on ennen näkemätöntä  molemmissa päissä,  ja se jatkuu  tulevaisuudessa eikä kehitys ole vaikeasti ennustettavaa.  Välialueelle ei riitä kuin rippeitä, murusia. Se näyttäytyy  Hämeenlinnan ja Riihimäen väestöpohjan taantumisena, ellei täällä osata tehdä oikeita asioita.
Pevkuri  ehdottaa aktiivista markkinointia.  Kuntien pitää varautua ja sijoittaa tulevaisuuteen.  Kauppakamari  lupaa kantaa kortensa kekoon  asiassa. Se on sinänsä hyvä ja kannatettava ehdotus. Olisiko kauppakamarilla  ehdotuksia ja keinoja investointihalukkuuden lisäämiseksi  alueelle? 

Kunnissa ja seutukunnissa väsätään  parhaillaankin strategioita kuntakehityksen hallitsemiseksi. Mutta  perustuvatko ne ympäröivän todellisuuden uhkien ja mahdollisuuksien oikeaan havaitsemiseen ja johtaako ne oikeisiin painotuksiin  ja osumatarkkoihin tekoihin?  Ollaanko  täällä niin ketteriä ja osaavia, että pystytään tarjoamaan kilpailukykyisiä  mahdollisuuksia?   On tuhannen taalan kysymys, löydetäänkö kilpailutekijät, joiden avulla voi houkutella investointeja ja ihmisiä alueen kuntiin. Pahaa on pelättävissä, kun katsoo taaksepäin. Julkishallinnon puuhastelu saattaa vain jarruttaa välttämätöntä yhteiskunnallista uudistamista ja taloudellista kehitystä. 

Riihimäen lähimenneisyys ja yliIvelkaantuneisuus ovat syöneet  pelimerkkit eikä kovin suuriin uusiin markkinointisatsauksiin ole mahdollisuuksia. Talousaluetta on vaivannut kyvyttömyys yhteistyöhön ja keskinäinen kilpailu. Jatkuesaan se  vain heikentää tilannetta. On syöty niinsanotusti omasta kuormasta  ja pidetty sitä oman kunnan kehityksenä.

 Arolammin alueeen "yrityspuisto" on mahdollinen kasvun moottori  ja  etu koko talousalueelle. Lopen Silmänkantokin on sitä. Arolampi tukenee eninten Hyvinkään kasvua. . Riihimäellä  toivo sen tuomasta hyvästä saattaakin olla toiveunta.  Kaupunkien välinen matka  ja  kilpailutekijät suosivat   todennäköisemmin Hyvinkään kasvua.  Riihimäellä  menneisyys rasittaa -  etääntyvät sotepalvelut ja  ylivelkaisuus ovat syöneet  pelimerkit. Ero veroprosenteissa on jo merkittävä asuinpaikkaa valittaessa. Nousevat vero- ja maksurasitukset ovat todennäköisiä  vetovoimaa vähentäviä tekijöitä Riihimäellä.
Eikö olisi aika  taas yrittää  voimien kokoamista  talousalueella? Onnistuneena loputulemana voisi olla  kuntaliitos, uuden kaupungin synnyttäminen.  Se voisi olla  mahdollisuus säilyttää  talousalueen asema ja sen vetovoimaa lisätä!

Riihimäen kehityksen kohtalonkysymys on ymmärtää yhteys Hyvinkääseen.  Riihimäen avuton hapuilu  Hämeenlinnan suuntaan on kehityksen jarru. Juuttuminen maakuntien rajaan kuvaa ideaköyhyyttä  ja lyhytnäköisyyttä perin juurin muuttuvassa aluerakenteessa.   Riihimäen seudun kohtalonkysymys   on vähävoimainen Kanta- Häme,  joka vireillä olevien hallinnonuudistusten myötä tulee  etäännyttämään sote- palveluja. Siinä ei ole vetovoimaa niin paljon, että siihen takertumisessa  olisi järkeä.  Kauppakamarialueen kuntien yhteistyössä ja integraastiokehityksessä  sen sijaan on  -   paljonkin  kuntaliitokseen  saakka! Siinä se maakuntarajakin katoaisi!


Mikko Lund

lauantai 5. marraskuuta 2016

Riihimäen kaupunginjohtajalla tervettä suhtautumista todellisuuteen

Riihimäen kaupunginjohtajalla tervettä suhtautumista todellisuuteen


Riihimäen kaupunginjohtaja  Sami Sulkko kertoi näkemyksiään Aamupostissa (1.11.). Johtaja näytti ottavan Riihimäen todellisuuden vastaan hyvin rehellisesti ja realistisesti. Kaupunginjohtajalta   kysyttiin, onko hän
"samaa vai eri  mieltä" kuin edeltäjänsä  että taloudella synkistelyn
sijasta pitäisi löytyä positiivisuutta.


Sulkon mukaan Riihimäellä on paljon positiivisia asioita. mutta talouden näkymät ovat vähintäänkin haasteelliset. Merkittävimpänä kysymyksenä velkaantumisen pysäyttäminen. Kaupunginjohtaja   totesi,että  "on parempi puhua aina asioista", myös taloudesta, " suoraan niiden oikeilla nimillä ja oikeissa mittasuhteissa".


Tämä oli hyvin tervettä puhetta! Riihimäellähän on jo totuttu johtavan virkamiehen kyseenalaiseen ja virkavelvollisuudenkin vastaiseen kaunisteluun kaupungin taloudesta. '

Kaupunginjohtajalta kysyttiin kantaa tuloveroprosentin nostoon.
Kaupunginjohtaja vastasi: "Kokemukseni osoittaa, että korotus on hyvin helppo tapa unohtaa toiminnallinen kehittäminen   ja tuottavuutta parantavat muutokset".

Siksi pitää ensiksi arvioida, että voidaanko tehdä jotakin omissa
toiminnoissa ja vasta sen jälkeen on korottamisen välttämättömyys.
Näinhän se on!

Aamuposti kysyi  kaupunginjohtajan suhtautumista kritiikkiin. Lehti oli vähän virheellisesti asialla mainitessaan nimeni.  En ole kritisoinut henkilöä, vaan virkamiestä ja hänen tekojaan.

Kaupunginjohtaja Sulkon mukaan "rakentava kritiikki on aina lämpimästi tervetullutta ".

Sokerina pohjalla on kuitenkin se, että kaupunginjohtaja hoitaa kuntoaan ja käy säännöllisesti juoksulenkillä. Kyllä kai se niin on, että vierivä kivi ei sammaloidu.

Kerrassaan hyvän oloinen haastattelu, joka antaa nyt pohjaa ottaa mittaa uudesta johtajasta.


Mikko Lund

maanantai 24. lokakuuta 2016

Kaupunginjohtajan jäähyväiset ja poliittinen testamentti

Kaupunginjohtajan jäähyväiset ja poliittinen testamentti

Kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen jätti 15.10. Aamupostissa jäähyväisiä. Keskiruokaselle oli hampaankolossa valtuutetut, jotka maalailevat kaupungin talouden synkkyyttä. Keskiruokanen ei jaksa ymmärtää, mistä tällainen maalailu kumpuaa, kun se "ei ole todellista". Hän myöntää kuitenkin kaupungin suuren velkaantumisen. Ja se on vain osa totuudesta. Kaupungin konsernin yhtiöiden velat ja riskit ovat kaupungin taseen piilotodellisuutta. Niitä on tasekikkailulla kätketty. Toivottavasti peli ei jatku, kun hän on edelleen jäämässä hallitustehtäviin keskeisissä kaupungin yhtiöissä! Se on sinänsä yhden messun arvoinen asia. Ei entisten johtajien pitäisi jäädä roikkumaan kaupungin elimiin.

 Herää väistämätön kysymys, millä teorialla hän toivoo tulevien valtuutettujen ja seuraajansa hoitavan kaupungin talouden rahoitusta? Lisävelallako, kun vielä on paljon toiveita toteuttamatta? Me yksinkertaiset kaupunkilaiset ja valtuutetut katsellaan - ja niin tekevät yritystaloudetkin - velkasalkkua ja rahoitusriskejä tulonodotuksiin verraten. Sillä peruusteella synkistely on asiaan kuuluvaa. Se on myös oikeudenmukaisuuteen pyrkivää yhteiskuntamoraalia. Ei haluta velkasalkun lyhennystä ja riskejä siirtää seuraavien ikäpolvien maksettavaksi. Vuosittain haluamme rahoittaa lyhennykset, oikeatasoiset poistot, velkojen korot ja tunnustaa myös riskit! Näkyvien tulonodotuksien maailmassa talous ei ole kehumista väärtti. Käyttömenoja karsimalla, so. säästöillä sopeutumisessa joudutaan tinkimään palveluista. Sotessakin hän näkee säästöjä tulevan miljoonakaupalla! Voi syystä epäillä, kun kulut ovat peräisin auttavista käsistä ja hoitomateriaaleista. Siis vain palvelujen saatavuutta ja laatua voidaan kustannusvaikutteisesti muuttaa ja samalla heikentää. Hallintokuluista läskiä ei rakenteeseen hirveitä ole kertynyt, joten sotejohtaja ei riitä "konkurssipesän" selvittämiseen.

Pari viime valtuustokautta olen kuunnellut tulopohjaan (asukaslisäykseen ja verotulojen kasvuun) nähden toiveiden tynnyrin kolinaa. Päällimmäisenä on ollut ylisuuren investointipolitiikkan räminä. Se on johtanut ylivelkaantumiseen! Tosiasioiden kaunisteleminen ja kaupunkikehityksen mahdollisuuksien yliarviointi on hänen johdollaan syy kaupungin rahoituksen pettämiseen ja nyt pakoon tarkastella tilannetta YT - neuvottelujen kautta. Häviäjiä ovat veronmaksajat ja henkilöstö!

Talouden korjaaminen on tulevien valtuustojen pitkäaikainen säästöjen kujanjuoksu, ja silti verot ja maksut tulevat nousemaan maakuntauudistuksesta huolimatta! Uutta toivoa on pantavissa pitkään odotetuun kaupunginjohtajan vaihtumiseen. Tasapainoinen rahoitusasema on kaupunkilaisten palveluiden paras tae. Siitä ei ole riskinotoillaan Keskiruokanen välittänyt. Jälkeen on jäänyt pitkä ja vaahtoinen perävana - nyrjähtänyt rahoitustasapaino. Sen tyynnyttelyn strategiasta on jatkossa kysymys Sulkon johdolla.Eikä kuvasta voi puuttua rahoitus! Se varmuudella kaventaa valtuustoryhmien "toivotaan toivotaan" -politiikan reunaehtoja.

Ehkä ymmärretään, ettei kaupungin kasvua voida enää perusteettomasti hypettää kuten tähän asti on tehty? Valitettavasti on niin, että Helsinki/Tampere -akselilla kasvua on vain kummissakin päissä. Keskellä Riihimäellä ja Hämeenlinnassa kuihtumista. Maakunnan väestökasvu on ollut miinusvoittonen viime vuosina. Aluekehityksen indikaattorit viittaavat edelleen siihen, että pääkaupunki- ja Tampereen seutu imevät yhteiskunnallisen kasvun. Ne ovat jo pitkällä tähtäimellä varautuneet siihen kaavoituksella. Vuosia on ollut siellä nähtävissä ennennäkemätön asuin-, elinkeino- ja infrarakentamisen buumi.   Ilmiötä ei ole nähty täällä eikä tunnustettu, vaikka se on ollut reaali- poliittinen fakta Kanta - Hämeen kunnissa. Maakunta tulee jatkossakin olemaan heiveröinen ja sen elinkelpoisuutta pitäisi katsoa kriittisesti. Alueelista vetovoimaa kasvattavana makuntakeskuksena Hämeenlinna on yksinkertaisesti vähävoimainen, ekä siitä sotemaakuntanakaan ole Riihimeän seudun kasvun veturiksi. Hommaillaan täällä vain tyynesti Uudenmaan reuna- alueella ja ravitaan valtakunnan vetovoimakeskuksesta kasvullemme sirpaleita Hyvinkään varjossa.

 Hyvinkään ja Riihimäen välinen kilpailutilanne on peruuttamattomasti muuttumassa Hyvinkään eduksi, oikein selvästi esim. terveyspalvelujen suhteen. Totta kai ihmiset huomaavat meillä niiden etääntymisen ja sairaalan kuihtumisen. Valinta seutukunnan asumisratkaisuissa on selvästi kääntymässä Hyvinkään eduksi. Laajennettu ja hyvää tulevaisuusperspektiiviä omaava sairaala on Hyvinkäällä, lähes kaikki erikoislääkäripalvelut käsillä. Pyristellään niukentuneiden resurssein parhaan kykymme mukaan Hyvinkään selviä kilpailuetuja vastaan. Sitä mm. kaupungin uudistuneet sairalaolot merkitsevät verrattuna Riihimäeltä etääntyviin sote -palveluihin.


Mikko Lund

lauantai 15. lokakuuta 2016

Masentavan löysää " asiantuntijan" puhetta Sami Sulkolta

Masentavan löysää " asiantuntijan" puhetta Sami Sulkolta
 
AP (11.10)  kertoo uuden kaupunginjohtajan  Sami  Sulkon tulleen kaupungitaloon ja olevan siellä ennen viran vastaanottamista marraskuun asiantuntijan tittelillä. Kaupunkilaisena ja valtuutettuna toivotan hänet lämpimästi tervetulleeksi! Mutta samalla odotan hänen asiantuntijuutensa syvenevän ja tarmoilla perehtyvän  kaupungin tilaan ja talouteen, tarvittaessa vaikka erityistilintarkastusta esittäen.

Sulkko laukoi näkemyksiään AP:ssa. "Mihinkään paniikkiratkaisuihin ei ole tarvetta." Lähtökohtaisesti asiat ovat hyvin, vaikka taustalla on yleisen taloustilanteen heikkeneminen", "Ei tässä budjettia olla uusiksi pistämässä". Eipä tämä mitään hyvää lupaa - ei edes ole varovainen. Tulee mieleen tarve palauttaa uusi kaupunginjohtaja tosiasioiden eteen.
 
Olen pari valtuustokautta seurannut kaupungin talouden tunnuslukujen kehitystä ja monasti julkisesti kertonut huolestumiseni. Sen perusteella uskallan todeta, että olemme kaupungissa syvässä rahoituksen hetteikössä. Palvelujen laadun ja saatavuuden rahoittaminen nykytasolla on lähes mahdoton tehtävä ja sopeutuminen alkavan vaalikauden vuosina on varsin epätodennäköistä. Olen nähnyt valtuustossa  toistuvasti "toivotaan toivotaan" -politiikan päättäjiä -  eläköityvä kaupunginjohtaja mukaan lukien. Ja sitä sanomaa levitetään edelleen, mm. vastikään valtuutettu Portin lehtikirjoituksessaan. Talous ei keskipitkällä aikajänteellä korjaudu Arolammin kaavoituksella eikä sijainnilla maan vahvimmalla kasvukäytävällä. Edessä on kaupunginhallituksen päättämät YT -neuvottelut ja suuret sote-hallinnon myllerrykset. Kaiken lisäksi askukaskato riivaa.
 
Asiantuntijan pitää perustaa lausuntonsa tietoon. Se olisi ollut hyvin mahdollista pian virkavastuulla toimivaan kaupunginjohtajan tehtävään siirtyvällä Sulkkolla. Pintapuolinenkin perehtyminen julkisiin kuntatalouden tunnuslukuihin, olisi voinut tuottaa hänelle samanlaisia näkemyksiä kuin itsellänikin on. Lausunnot uutisoinnissa saatan ymmärtää vain  poliittiseen korrektiuteen kuuluvana lepposteluna. Hänen näkemyksensä siinä eivät edustaneet talouden asiantuntemusta. Asiat kaupungissa ovat lähtökohtaisesti muussa jamassa kuin hyvin eikä kaupungin talouden taustalla ole vain yleinen taloustilanne. Tarve uuden budjettipolitiikan avaamiseen on kovin ilmeinen ja budjetoinnin perusteiden uudistaminen suorastaan välttämätöntä. Se pitäisi aloittaa ensitilassa, siis seuraavan budjetin yhteydessä.
 
Uskon positiivisuuteen ja ymmärrän Sulkon astuvan uuteen tehtäväänsä vielä  poliitikkoja ja henkilöstöä paijaillen. Toivon vahvasti, että asiantuntijuus saa vallan ja hänestä tulee jämäkkä ja kuvia kumartelematon kuntajohtaja. Sellaiista kaupunki tarvitsee. Siis kaupunginjohtajaa, joka tunnustaa tosiasiat ja avaa kuntalaisille rehdisti totuuden vaikeidenkin päätösten takana. Tähän asti on keinona käytetty vaikenemista ja kaunistelua, se ei ole kaupunkia päästänyt pahasta. Olisi syytä nyt kokeilla ihan rehtiä menoa ja pitää kuntalaiset oikean tiedon tasalla.
 
Mikko Lund
Kaupunginvaltuutettu (sd)

torstai 6. lokakuuta 2016

Riihimäen pommin purkutalkoot

Riihimäen pommin purkutalkoot

ITSERAKENNETTU TALOUSPOMMI RIIHIMÄEN VALTUUSTON SYLISSÄ

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tommi Räty selittää (AP 28.9.) parhain päin kaupungin henkilöstön ja kaupunginhallituksen edessä olevia YT -neuvotteluja. Kyse hänen mukaan ei ole kaupunginhallituksen puheissa ollut ”lomautuksista eikä irtisanomisista, enemmänkin siitä, miten yhdessä asiat voidaan tehdä vielä paremmin”.

Politiikkoja pelottaa pian edessä olevat kuntavaalit. He hyvin tietävät kaupungin meno/tulo yhtälön rapautumiseen syyn. Löysän taloudenpidon ja velkavetoisen investointipolitiikan. Senkin, että henkilöstömenot ovat kaupungin taloudessa  (60 -70 %) luokkaa. Ja vielä senkin, että kuntalaisten hyvinvointia on yli pari valtuustokautta rakennettu velan varaan ja tasetta sievistelty monin julkisesti esiin tuomineni keinoin. Sytytyslanka palaa ja on rapauttamassa kuntalaisten uskon poliittiseen eliittiin. Jatkuvan lisävelkaantumisen konsensus räjähtää tekijöidensä silmille.

Pommin purkutyö on aina hankalaa, vaaralistakin. Kuntalaisten palvelujen saatavuuden vähentymisellä ja kasvavalla vero- ja maksurahoituksella on kohtalokkaita sirpalevaikutuksia poliitikoille edessä olevissa vaaleissa. Näyttää siltä, että Rädyn johdolla kaupunginhallitus yrittää suojautua leikkaamalla ns. muuttuvia kustannuksia – hankintoja ja välttämättömiä investointeja. Ne ovat tietenkin palvelujen kulmakiviä. Ellei samalla henkilöstömenoihin puututa eikä palvelurakenteen priorisointia harrasteta, rakennetaan kaupunkiin ”neutronipommia” .
Kuntalaisten palvelut kuihtuvat, mutta henkilöstö säilyy ja vaalii etujaan. Rahoituspohjasta huolehtiminen pitkällä aikavälillä on paras kunnallisten palvelujen säilymisen tae kuntalaisille. Sitä sääntöä on tietoisesti laiminlyöty ja talouspommia rakennettu.

Toivoisi viimeistään nyt, että kaupunginhallituksen konsensus tavoittelisi kuntalaisten palveluiden kestävää kehitystä ja palvelustrategialle realistista rahoituspohjaa. Poliittisen hyssyttelyn ja kaunistelun polku on vienyt umpikujaan. Edessä pitäisi olla konsensuksen uusi alku. Kunnallisjärjestöjen vastuulla on kuntalaisten palvelurakenteen ja sen kestävän rahoituksen ylläpito ´valtuustokaudesta toiseen. Poliittisen moraalin uudistumisen soisi näkyvän jo puolueiden ehdokasasettelussa ja vaaliohjelmissa.

Mikko Lund

 

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Kesämietteitä: Jälkiviisaus on aina makeaa

Kesämietteitä: Jälkiviisaus on aina makeaa
Varsinkin kesäisin saunaa lämmittäessä  tulee luetuksi vanhoja lehtiä.Samalla
kun käyttää niitä saytykkeenä  käsiini osui Aamuposti 5. helmikuuta 2009.  
Lehti otsikoi 5 palstalla: "Lund haluaa Kalmua laajemman kaavan". Lehti kertoi, 
että valtuutettu Lund ja joukko kaupunkilaisia on jättänyt  muistutuksen Kalmun 
osayleiskaavaan. Muistuttajat ehdottavat,  että kaavoitettavaa aluetta laajennetaan 
ulottumaan Kalmun sijasta koko kolmostien länsipuoleiselle alueelle aina Lopen 
rajaan asti.Lisäksi kaavaan olisi otettava mukaan Arolammin alue suunniteltuine 
tievarauksineen. Lisäksi muistuttajat vaativat yleiskaavatyön pikaista 
käynnistämistä.

Riihimäellä muistutus ei saanut kannatusta muuten kuin yleiskaavatyön osalta. 
Kaupungin kaavaosasto, tekninen lautakunta, kaupunginhallitus ja kaupungin-
valtuusto ajoivat samaa pakkomiellettä  Kalmun kaavoittamisesta  maksoi mitä maksaa. 
Arvioin silloin, että rakentaminen ns. korpeen tulee teineen ja kunnallistekniikaltaan 
maksamaan niin paljon, että tällä päätöksellä kaupunki ajaa itsensä konkurssiin.

Totesin, ettei kaupunki ollut tehnyt mitään taloudellisia laskemia Kalmun rakentamisen 
kustannuksista. Pidin tällaisen selvityksen puuttumista suorastaan valitusperusteena. 
Mutta kuvaa oikeuden kirjoituspöytäaatoksia, ettei  Hämeenlinnan hallinto- oikeus eikä 
KHO  perustaneet mitään näistä talousperusteista ja niiden puutteesta. 

Kuitenkin aika moni ymmärtää tänä päivänä, että talous on kunnan hallinnon ja palvelusten 
perusta. Jos talous on pielessä, kuntalaiset näkevät ja kokevat sen puolinaisina palveluina.
Sen takia on suorastaan käsittämätöntä, että oikeus sivuutti näin keskeisen perusteen.

Jos ajatukseni ei saanut kannatusta Riihimäellä, se kuitenkin hyväksyttiin Hämeen liitossa. 
Hämeen liiton mielestä Riihimäen etu olisi ollut laajentaa osayleiskaava pelkän Kalmun 
sijasta Lopen rajalle asti.

Liitto huomauttaa aivan oikein, että  Kalmun osayleiskaavan perustana ollut 
kasvusuuntavertailu ei ollut työtapana ja tarkkuudeltaan lähellekään yleiskaavallista 
tasoa.

Vieläkin on muistutettava siitä, että kaupungin Kalmun osayleiskaavaa koskenut selvitys-
työ oli puutteellista ja jopa lainvastaista. Laki kieltää lähteiden tuhoamisen. Kaava-
työssä lähteitä ei ollut kartoitettu eikä  niitä asianmukaisesti merkitty säilytettäväksi.
Oikeus ei puuttunut edes näin selviin kaavatyön lainvastaisuuksiin. 

Kaupungin rattaat pyörivät omaa rataansa. Riihimäen kaupunginvaltuusto hyväksyi Kalmun
osayleiskaavan. Siitä valitettiin, mutta oikeus hylkäsi valitukset. 

Sen jälkeen kaupungissa käynnistyi yleiskaavatyö. Yleiskaava oli jäänyt jälkeen yhteis-
kunnallisesta kehityksestä ja se päätettiin uusia. Todettiin, että Kalmun tapaisten osa-
yleiskaavojen laatiminen on huonoa kaavasuunnittelua eikä ne pysty paikkaamaan yleiskaavan 
tarvetta. Yleiskaavatyön on tarkoitus tulla kaupunginvaltuustoon 2017.

Kaupungin talous on kehittynyt yhä huonompaan suuntaan. Yleiskaavassa on huomioitu uusina
asuntoalueina Varuskunta- Kokko- Taipale ja Kalmu. Kalmu on irrallaan yhteiskuntarakenteesta.
Sen takia Kalmu tulee tavattoman kalliiksi.  

Nyt näyttää siltä, että rahan puute on hyvä konsultti ja että sen takia Kalmu voidaan pitää
varalla. Riihimäen västökehitys ei olemaan niin suuri, että Kalmu olisi tarpeen ottaa käyttöön.
Ensisijainen on Varuskunta - Kokko- Taipale- alue, joka kuuluu kaupunkirakenteeseen.


Mikko Lund



 

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Onko tässä laitaa?

Onko tässä laitaa?
Riihimäki rajoittaa kaupunkilaisten oikeutta valittaa


Niin luitte aivan oikein. Riihimäen kaupunki rajoittaa kaupunkilaisten perustuslaillista oikeutta valittaa. Kaupunginvaltuusto  nosti  vuoden vaihteessa  yllättäen  valitusotteen hintaa 20 eurosta 120 euroon. Päätös rajoittaa jo vähävaraisten ihmisten oikeutta käyttää  perustuslain takaamaa valitusoikeutta. Päätös oli harkittu ja tarkoituksellinen toimi rajoittaa  kaupunkilaisten valitusoikeutta. Kaupunki on kunnostautunut tällaisten   väärien päätösten  tuottamisessa. Kaupunkilaiset ovat olleet innostuneita valitusoikeuden käyttämisestä. Vallanpitäjät eivät ole tykänneet kansalaisten osoittamasta  tällaisesta kiinnostuksen lajista. Kirjoitin asiasta Hyvinkäällä ja Riihimäellä ilmestyvässä Aamupostissa  30.6.2016. Poikkeuksellisesti lehti  käytti toimituksellista valtaa ja julkaisi samassa lehdessä toimituksen tekemän jutun, jossa suoranaisesti paheksuttiin valituksiani. Aamuposti asettui näin puolustamaan Riihimäen hallintoa ja näin tehdessään se samalla pyllisti kaupunkilaisille.

Kirjoitin myös siitä, että Riihimäen kaupunki on kunnostautunut tilinpäätösten korjaamattomuudella. KHO ja Hämeenlinnan Hallinto- oikeus ovat kumonneet  kaupungin tilinpäätöksiä. Nurin ovat menneet vuoden  2009 ja 2012 tilinpäätös. Oikeuden päätöksiin ja perusteluihin liittyen kaupungin olisi pitänyt korjata ja muuttaa tilinpäätöksiä. Kaupunki on valinnut tässä  puolustusstrategian. Se ei ole muuttanut mitään. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt uudestaan oikeuden jo kertaalleen  kumoaman tilinpäätöksen.

Tässä näyttää takana  olevan kaupunkilaisten  väsyttäminen. Mutta ei se näytä onnistuvan!

Kaupunkilaiset ovat tehneet valituksen uudestaan niin 2012 kuin 2014 ja valitus on tulossa  myös 2015 tilinpäätöksistä.
    
    Mitä oikeus tulee lausumaan tällaisesta toiminnasta?

    Kunnallisvalitus on oikeusjärjestyksen takaama keino toteuttaa kunnan toiminnan kansalaisvalvontaa.  Sen rajoittamispyrkimykset rakentaa esteitä tälle tärkeälle kansalisten demokraattiselle oikeudelle. Menettely  ei ole kaukana mielivallasta. Sitä voidaan suoraan  kutsua  mielivallaksi ja
    vääräksi vallankäyttöksi!
   
    Kohtuuttoman maksun periminen valitukselle välttämättömistä asiakirjoista on sinänsä  harkintavallan väärinkäyttöä. Päätöksen sinänsä voisi kumota tällä perusteella kunnallisvalituksella. Tässä pyritään tosiasiassa estämään valitusoikeuden käyttöä eikä perimään valitusasiakirjojen   
    toimittamisesta aiheutunutta kustannusta, joka olisi ainoa hinnoittelun kohtuullisuuden mitta.
Valitusoikeus  on asiasta jo mennyt, joten  oikeuden saamiseksi  tarvitaan kantelu  valtioneuvoston  oikeuskanslerille.

   Kyse on de facto kansalaisille varatun oikeudellisen keinon tekemisestä tyhjäksi. Näin on kirjoittaa Aamuposti mitä hyvänsä! Kaupunkilaisten ei tule antaa periksi!

   Mikko Lund

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Pieni, mutta tärkeä pyyntö Riihimäen uudelle johtajalle, Sami Sulkolle

Pieni, mutta tärkeä pyyntö Riihimäen uudelle johtajalle, Sami Sulkolle
Mitä olisi tehtävä Riihimäen tilintarkastuksen uskottavuuden palauttamiseksi?

Kuntien tilintarkastus on viime vuosina menettänyt uskottavuutta ja kansalaisten luottamusta. Erikoisesta tilanteesta käy esimerkiksi Riihimäki. Hämeenlinnan Hallinto- oikeus ja Korkein Hallinto- oikeus ovat kumonneet kaupungin tilinpäätöksen hyväksymisen vuodelta 2009 ja 2012. Lisäksi on valitettu tilinpäätöksistä  2012, 2014 ja 2015. Riihimäen kaikki tilinpäätökset ovat auki 2010- luvulta  eivätkä ole lainvoimaisia, ennen kuin kaikki niitä koskevat valitukset on käsitelty loppuun.

Erikoista oli kaupungin toiminta sen käsitellessä oikeuden kumoaman 2012 tilinpäätöksen korjaamista. Kaupunginvaltuusto, kaupunginhallitus ja tarkastuslautakunta eivät suostuneet oikaisemaan ja korjaamaan tilinpäätöstä. Kaupungin olisi pitänyt korjata tilinpäätöstä ja erityisesti poistosuunnitelmaa. Kaupunki oli kaunistelut tulosta alipoistoilla, mutta sitä ei suostuttu korjaamaan.Kaupunginvaltuusto hyväksyi   oikeuden kumoaman  tilinpäätöksen sellaisenaan, pilkkuakaan muuttamatta. Vuoden 2012 tilinpäätöksestä on valitettu uudestaan.


Tilanne on ennen kuulumaton. Riihimäen virkamiehet ja luottamushenkilöt eivät osaa ja halua tehdä laillisia tilinpäätöksiä. Vai onko kyseessä tahallinen ja tarkoituksellinen toiminta? On kyllä epäiltävissä, että virkamiehet, kaupunginhallitus ja tarkastuslautakunta ovat syyllistyneet virkavelvollisuurtensa laiminlyöntiin, huolimattomuuteen ja motitittavaan menettelyyn virkatoiminnassa. Hallinnon lainalaisuudesta seuraa, että lakia ja oikeuden päätöksiä on noudatettava.

Moitittavaa on ollut tilintarkastajienkin toiminta. Puoluettomuus ja luottamus tilintarkastuksen oikeellisuuteen on prosessin kestäessä nuhraantunut pahoin ja tilintarkastuksen riippumattomuus vaarantunut. Missään vaiheessa tilintarkastajalla ei ole ollut huomautettavaa kaupungin toimintaan. Ei vaikka  tilintarkastusyhteisöt  ovat matkalla vaihtuneet. Oikeus on kumonnut tilinpäätökset, vaikka tilintarkastaja on virkavastuulla vakuuttanut  tilinpäätökset  oikeiksi.

Kaupungin talous on kuralla. Kaupunki on ylivelkaantunut ja kaupungin kassa tyhjä. Jos tilinpäätöstä ei olisi manipuloitu, kaupunki olisi  kriisikunta. Siitä riippumatta kaupunki on ajautumassa  muutenkin kriisikunnaksi. Tulevan soteratkaisun  kustannusvaikutukset  ovat auki, mutta sieltä tulee kaupungille vielä yllätyslasku.

Tilintarkastuksen uskottavuuden ja luottamuksen palauttamiseksi kaupungissa pitäisi toimittaa erityistilintarkastus. Tarkastuslautakunnan tulisi terästäytyä ja suorituttaa erityistilintarkastus. Ilman erityistilintarkastusta tarkastuksen uskottavuutta voidaan tuskin  palauttaa.

Kansalaisille ei jää asiassa kuin yleiset oikeusturvakeinot, valitus ja kantelu. Oikeuden mylly pyörii hitaasti. Oikeuden saaminen kestää. Mutta silti tarvitaan aktiivisia kansalaisia, jotka jaksavat ja haluavat toimia oikeuden toteutumiseksi ja myös tilintarkastuksen oikeellisuuden ja luottamuksen palauttamiseksi.

Kun Sinä kaupunginjohtaja Sami Sulkko aloitat syksyllä  Riihimäen uutena johtajana,
Sinun pöydälle tulee nopeasti  tilinpäätösasiat. Toivon, että olet silloin valppaana ja otat tehtäväksi Riihimäen tilinpäätöskikkailun  lopettamisen ja tilinpäätösten tekemisen lain ja säädösten mukaisesti !

Mikko Lund


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Forssan johtaja Sulkko Riihimäelle johtajaksi

Riihimäki valitsi Sulkon johtajaksi 9200 euron kuukausipalkalla
Ei se ole tyhmä joka pyytää. Mutta sitä pidetään  vähän yksinkertaisena, joka maksaa mitä pyydetään. Sulkko myönsi alkuhaastatteluissa, että Riihimäki on hyvä harjoittelupaikka. Todella, Sulkko oli  keskinkertainen hakija 15 hakijan  joukossa. Niinpä kaupunginhallitus olikin valmis kouluttamaan Sulkkoa 50 000 eurolla. Kaupunginvaltuusto valitsi Sulkon kaupunginjohtajaksi 31 äänellä 43:sta. Valintaprosessi ei mennyt kaikkien sääntöjen mukaisesti.  Mutta Sulkon toivoisi ymmärtävän talouden tasapainottamisen vaatimuksen. Jättivelkasalkkua ei pidä siirtää tuleville polville.

Todella erikoista oli, että kaupunginhallitus oli valmistellut  Sulkolle johtajasopimuksen. Sopimusta on pidettävä törkeänä yhdenvertaisuuden loukkauksena muita hakijoita kohtaan. Kaupunginhallitus antoi Sulkolle suositummuusaseman ja Riihimäen valtuustosta ja valtuutetuista ei ollut puuttumaan tähän.

Erikoisena on pidettävä sitäkin, että Sulkko tuli kuvaan mukaan salaisesti muiden hakijoiden ulkopuolelta. Kun kaupunginhallitus ryhtyi häntä sitten maanittelemaan Riihimäelle, hän antoi viimein suostumuksensa virkaan.

Erikoista on maksaa harjoittelijaksi pyrkineelle 9200 euroa kuukaudessa ja kustantaa johtajakoulutus 50 000 eurolla. Ei todellakaan kaupunginhallituksen päätä ole palellut  vai mitä, kh:n puheenjohtaja Tommi Räty  (sd) ja varapuheenjohtaja  Riitta Takala (kok). Mutta Riihimäen valtuusto vain luottaa.

Kysyä voidaan, eikö kaupunginvaltuutettujen tulisi vähintään perätä hyvän hallinnon vaatimuksia ja kantaa huolta  oikeusturvasta. Siitä on Riihimäellä pulaa.

Oma juttunsa on vielä ihmetellä ja kysyä, mitä on tämän lähes yksimielisen valinnan takana. Mitä on myyty ja ostettu? Ketkä tätä kauppaa ovat käyneet?  Miten on ymmärrettävä, että  vasemmistoliitto ja sosialidemokraatitkin lähes yksimielisesti olivat  Sulkon takana?

Ainakin varsin selvältä näyttää, että  valtuuston puheenjohtaja Pertti Mäkelä (kok) on toiminut asiassa pontevasti. Kuinka sattuikaan, että Mäkelä on myös Riihimäen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja. Onko rouvalle junaltu töitä  Riihimäeltä? Mutta mitä muuta tässä asiassa on sovittu?

Pättäjät ovat hiljaa. Kyllähän se varmasti hävettää, jos kaupunkilaisille selviää koko laajuudessa, mistä kauppaa on käyty. Sulkko ei ole vastuussa  valitsijoidensa puuhailuista. Häneltä on nyt toivottava talouden tosiasioiden tunnustamista. Ensimmäinen asia on tilinpäätöskikkailun lopettaminen ja poistosuunnitelman muuttaminen niin, että tilinpäätökset antavat vihdoin oikean kuvan kaupungin taloudesta.


Mikko  Lund

torstai 2. kesäkuuta 2016

Mikä hinta on yksimielisen sopivan valinnan takana?

Mikä hinta on yksimielisen sopivan valinnan takana?


Olen yrittänyt korostaa maanantain kaupunginjohtajavalinnassa  
asiantuntemuksen ja pätevyyden ottamista huomioon. Kaupungin ajatuminen 
ylivelkaantuneeksi "kriisikunnaksi" edellyttää  talouden useamman vaalikauden
mittaista tasapainottamista. Sen takia Riihimäki tarvitsee kaupunginjohtajan, joka 
ymmärttää talouden perusasiat ja omaa kokemusta talouden tasapainottamisesta.

Tämä  järkevä lähtökohta ei ole päätöksentekijöille kelvannut. 
Toiveet kaupunginjohtajan osaamiselle ovat olleet epämääräisiä ja moninaisia. 
Kuultuani  tätä pohdintaa  minulle on selvinnyt  luottamushenkilöiden todellinen 
motiivi:Kolleegat ovat valitsemassa Riihimäelle Sopivinta. Haussa on Messias! 


Vertaus todentuu siinä, että valintakeskusteluissa ei ole painottunut 
tosiasiat. Osaaminen ja kaupungin talous ovat olleet sivuosassa. Pääosaa on
esittänyt kuvitelmat. Niiden vietävänä kaupunginhallitus on esittämässä  
Riihimäen kaupunginjohtajaksi  Forssan johtajaa Sami Sulkkoa.


Siinä ei olla valitsemassa pätevintä ja osaavinta. 15 hakijasta monet 
menevät pätevyydessä ja kokemuksessa vauhdilla Sulkon ohi. Tämän takia 
kaupunginhallituksessakin myönnetään, että  Sulkko ei ole pätevin, mutta 
hän on sopivin. Kysymys on kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pertti Mäke-
län (kok)  löydöstä. Tiettävästi myös vaimolle on katsottu toimi seurakunnan
piiristä.  

Tässä syntyy rinnastus nykyjohtajan valintaan. Silloinkaan ei valittu 
pätevintä, vaan sopivin. Siitä ei hyvää seurannut.

Näinkö ihmisen ja politiikan pitää tehdä aina samat virheet?

Tällainen yksimielisyys synnyttää välittömiä kysymyksiä, mitä kauppaa 
tällä valinnalla on tehty. Selvästihän homma haisee. Kenelle on nyt
luvattu ja mitä? Ainakin kaupunginjohtajan vaimolle on luvassa töitä.

Riihimäen johtajavalintaa  on ihmetelty Kuntaliitossakin. Johtajavalinnat 
pitää tehdä avoimesti. Muutenkin politiikka kaipaa rehellisyyttä ja avoimuutta.
Riihimäellä siitä on rutkasti pulaa. Jos se tulee esille kaupunginjohtaja-
kysymyksessä, niin erityisesti se tulee esille valtuuston päättäessä
taas kerran laittomasti vuoden 2015 tilinpäätöksen hyväksymisestä.Riihimäen
poistosuunnitelma kaipaisi uudistamista ja poistot kohtuullistamista.Nyt 
poistot ovat alimitoitetut, niin ettei tilinpöäätös anna oikeaa ja riittävää 
kuvaa kaupungin taloudesta. Oikeudellisen vastuun asiasta kantaa esittelevä 
virkamies ja kaupunginhallitus.

   
Mikko Lund







perjantai 27. toukokuuta 2016

Kuntajohtajaksi on aina valittava pätevin

Kuntajohtajaksi on aina valittava pätevin

Selvää on, että Riihimäen ajautumisesta kriisikunnaksi eniten on vastuussa kaupunginjohtaja. Merkityksetöntä ei niin ollen
ole sillä, kuka valitaan uudeksi kaupunginjohtajaksi. Tällä en suinkaan ole vähättelemässä luottamushenkillöiden osuutta ja
syyllisyyttä kehitykseen. Riihimäen luottamushenkilöt ovat liian paljon vain luottaneet.
Keskiruokanen näytti vievän luottamushenkilöitä mennen tullen kuin tyhjää kuoriämpäriä. Mutta asiaan huomiota kiinnittä-
mällä  asia saadaan ainakin tietoisuuteen. Toiminta ja käyttäytyminen  ei useinkaan muutu ennen kuin tietoisuus muuttuu.

Vuosia sitten kun luottamus Keskiruokaseen alkoi rapista, luottamushenkilöiltä löytyi sen verran pontta, että he yhdessä yrittivät
huomauttaa Keskiruokaselle  viran hoidosta. Koko luottamushenkilöporukka kalppi vähin äänin karkuun, kun  Keskiruokanen uhkasi
heitä  kunnianloukkausjutulla.

Kompurointi uuden johtajan valinnassa osoittaa, että  valintaporukka on tekemässä samat virheet, kuin tapahtui  nykyisen johtajan
valinnassa. Silloin ei hakijoista valittu pätevintä ja osaavinta, vaan oikeistoryhmittymälle sopivin. Jäljet pelottavat.
Hakijatietojen perusteella on todettavissa. että  nytkään pätevintä ei ole kutsuttu testeihin. Pätevin  yritetään sivuuttaa.
Tästä ei kunniakukko tule luottamushenkilöitä kiittämään.

Pätevimpänä osaajana on pidettävä  Tuusulan kunnanjohtajaa, Hannu Joensivua. Hän on pankki- ja kuntakokemuksen  perusteella
rahoitusalan ammattilainen ja pätevöitynyt hoitamaan  kriisikuntaa. Forssan kaupunginjohtajana hän osoitti kykynsä saneerata
talouden hallinnan menettänyttä kaupunkia. Nyt hän on vuodesta 2001 alkaen hankkinut kokemusta kehittämällä  Tuusulan kuntaa.
Hän on osoittanut  omaavansa myös moraalista selkärankaa.  Hän ei ole ollut  sorakeisarin ym. vietävissä ja lahjottavissa, vaan on
ympäristönäkökulmankin huomioiden vaalinut  päämäärä- ja määrätietoisesti  Tuusulan kehittämistä.

Riihimäki ei mistään voi saada Hannu Joensivua pätevämpää johtajaa. Olen sitä mieltä, että kuntajohtajaksi on aina valittava pätevin.
Jos Joensivu tullaan sivuuttamaan, se on vakavuudeltaan oikeusmurhaan verrattava teko!

Mikko Lund




perjantai 20. toukokuuta 2016

Uudessa johtajassa mahdollisuus nousuun

Uudessa johtajassa mahdollisuus nousuun

Uuden kaupunginjohtaja valinta Riihimäelle on mahdollisuus. 
Mutta oivaltaako Riihimäki tilaisuutensa? Ensimmäinen hakukierros 
ei tyydyttänyt kaupunginhallitusta. Hakuaikaa jatkettiin. 
Jatketun hauan jälkeen saatiin 15 hakijaa. Seuraavaksi 
on tarkoitus kuulla hakijoita.

Kuulemistilaisuuteen kutsuttiin 3 hakijaa, joista yksi oli yllätys-
nimi, musta hevonen, täysin hakijoiden ulkopuolelta. Yllätysnimi ei 
halua nimeään julkisuuteen. Hän ei ole hakenut virkaa. Häntä on 
pyydetty Riihimäelle. Menettely ei herätä luottamusta hyvään 
hallintoon.


Toinen suoranainen ihmettelyn aihe on se, että valitsijat  eivät 
luota oman kaupungin virkamiehiin. Hakijoissa oli kaksi kaupungin 
johtoryhmässä toimivaa virkamiestä. Hakijoina oli hallintopäällikkö 
ja elinkeinoasiamies. Heitä ei  kutsuttu kuulemistilaisuuteen. 
Entinen pitkäaikainen kaupungin luottamustehtävissä toiminut Jorma 
Höök moittikin päättäjiä. Kyllähän siinä on ihmettelyä,että omia 
virkamiehiä pitää ylen katsoa ja syrjiä.

Tällaisissa asioissa pitäisi olla hyvin varovainen.Sittemmin
virkamiehet on kutsuttu kuultaviksi. 

Olen aikaisemminkin kirjoittanut  siitä, että nyt olisi 
tärkeää selvittää, mitä kaupunginjohtajalta edellytetään ja 
kuka hakijoista olisi tästä näkökulmasta  pätevä ja ansioitunut. 
Riihimäki on todellisuudessa kriisikunta. Jos tilinpäätöksiä 
ei kaunisteltaisi,kaupunki olisi ollut kriisikunta jo vuodesta 
2006 alkaen.Esimerkiksi keskimääräisten investointien ja poistojen 
erotus oli 61%, kun se ei saisi olla yli 10%.  

Siksi kaupunginjohtajan valintaan tulee kiinnittää erityistä 
huomiota.


Yksi  hakija täyttää edellytykset. Hän on rahoituksen ja talouden 
asiantuntija. Hän on toiminut saneeraajana ja kehittäjänä ja hankkinut 
pitkän kuntakokemuksen. Hän on kiistattomasti ansioitunein. 
Hän on minun ehdokkaani.

Toivon,että kaikki valtuustopuolueet voisivat olla valitsemassa 
pätevintä ja ansioituneinta hakijaa Riihimäen johtajaksi.


Mikko Lund

perjantai 6. toukokuuta 2016

Rasismi on levinnyt laajalle ja voi hyvin

Rasismi  on levinnyt  laajalle ja voi hyvin

Mistä  rasismi on tupsahtanut  keskuuteemme?  Sitä kohdataan tänään niin kaduilla kuin koulussa. Itseasiassa  joka paikassa yhteiskunnassa. Se on siinnyt muukalaisvihasta  ja kasvanut, kehittynyt  rasismiksi. Se ei ole vain  pahaa puhetta  muukalaisista. Se on jo väkivaltaa, pahoinpitelyitä, nyrkkitappeluita.  Eikö sitä ole kyetty taltuttamaan? Ei tämä meno ole syntynyt yhdessä yössä.
Todella.  Katetta tälle  arviolle saamme  Osmo Virrankoskelta. Virrankoski  teki väitöskirjansa  20-vuotta  sitten vuonna 1994  "Muukalaisuuden kohtaaminen peruskoulun päättöluokalla. Moraalikasvatus peruskoulussa ja päättöluokan oppilaiden kansalliset muukalaisuskomukset sekä ennakkoluulot kognitiivisena rakenteena". Työtään varten  Virrankoski haastatteli  noin tuhatta peruskoulun päättävää nuorta Suomessa.

Virrankoski osoitti, että runsas neljännes peruskoulun päättävistä oli suvaitsevia ja kolmannes hyvin epäileviä ja kielteisiä muukalaisia kohtaan. Mutta vain 15 prosenttia oppilaista myönsi 20 vuotta sitten avoimesti vihaavansa muukalaisia. Vihan taustana oli uskomukset siitä, että ulkomaalaiset uhkaavat työpaikkojamme, palkkoja, asuntoja, verotusta, elintasoa, yhteiskuntarauhaa ja jopa suomalaista kulttuuria.

Väitökirjan mielenkiintoisin anti oli havainto siitä. että pojat olivat hyvin innokkaita isänmaallisia. Tutkija kutsuikin tätä uusisänmaallisuudeksi, joka ei erotellut sosiaaliryhmiä, vaan kylläkin sukupuolen.
Tytöt olivat merkittävästi suvaitsevaisempia kuin pojat. Pojat olivat taas tyttöjä isänmaallisempia.

Väitöskirja osoitti, että asennoitumisen taustalla oli myös  luokkaerot, vanhempien sosiaaliryhmien erot. Muukalaisten luokittelulla on sosiaalinen alkuperä. Vanhempien kouluttautuneisuus vaikutti asenteisiin.
Mitä enemmän vanhemmilla oli koulutusta sitä suvaitsevaisempia oppilaat olivat. Jos isä tai äiti on joutunut työttömäksi, nuoren vihamielisyys kasvaa ulkomaalaisia kohtaan.

Yksittäisistä  seikoista havaittiin esimerkiksi matkustelun vaikuttavan. Koskeasti koulutettujen vanhempien lapsista 42 prosenttia oli matkustanut kaksi kertaa enemmän kuin muut. Paljon matkustelleet nuoret olivat muita suvaitsevaisempia.

Voitaisiinko tästä tehdä yleistys ja johtopäätös  tähän aikaan?  Oletan niin, että nyt jokainen Suomessa voi suurella todennäköisyydellä kohdata muukalaisen. Kohtaaminen antaa mahdollisuuden uskomusten realisoitumiseen.
Mutta myös toisella tavalla rasistien elämä käy sietämättömäksi. Mitä enemmän tieto lisääntyy, mitä enemmän uskomukset joutuvat koeteltaviksi, sitä vähemmän uskomuksilla on elintilaa. Kun rasismi- uskomukset  joutuvat  yhteiskunnassa yleisen mielipiteen tuomitsemiksi tai  rasistisista teoista annetaan oikeuden tuomioita, rasismi kärsii tappioita ja menettää kannatusta.

Kaikki  järjenvastaiset liikkeet  onpa ne mitä tahansa, niitä kuvaa yksi yhteinen piirre. Uskomukset elävät vain niitä toistelemalla ja todistamalla  porukassa. Turhaan ei sanota. että  joukossa tyhmyys tiivistyy. Lausuma kuvaa rasismin ja muiden järjenvastaisten uskomusten
yleistä pohjaa.

Tällä haluan sanoa, että rasistit ovat torjuttavissa ja voitettavissa. Järjenvastaisille ajatuksille ja niiden esittäjille ei pidä antaa tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Niin nuorten kuin aikuistenkin kanssa on keskusteltava rasismista.
Rasismi on hyökkäys ja loukkaus ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia vastaan.  Siksi sitä ei tule hyväksyä!




Petteri Orpo pelasti kokoomuksen

Ei sisäministeri Petteri Orpo arvannut, miten vaikuttavan päätöksen hän teki ilmoittaessaan  asettumisesta kokoomuksen puheenjohtajakisaan. Orpo itse asiassa pelasti kokoomuksen. Puheenjohtaja Stubb  oli jo henkisesti  menettänyt puheenjohtajuuden.  Puolueessa vellonut   tyytymättömyys  ja masennus  oli kiertynyt  kuristavan otteen tavoin  puheenjohtaja Stubbin  persoonan ja tekemisten  ympärille. Stubbin suurin ongelma oli  puheiden ja tekojen ristiriita.  Kokoomuksen kenttä kaipasi  suurempaa  rehellisyyttä. Puheenjohtajakisa avaa keskustelun puolueen tilasta ja tavoitteista. Se on kuin kevätjäiden lähtö!


Mikko Lund








perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kilpailu on hyvä isäntä, mutta huono renki

Olisiko aika jo perehtyä tosiasioihin?

Pohdittuani Suomessa villinä vellovaa yksityistämis- ja kilpailukeskustelua, haluan  jättää siihen pienen vaatimattoman puumerkin. Hallitus on luvannut avata soteratkaisussa tilaa kilpailulle. Se oli erityisesti kokoomuksen ajama raaka vaatimus. Autuus ja onni avautuisi kilpailun avulla. Eikö olisi aika hylätä vanhat aatteelliset uskomukset ja etsiä johtoa tosiasioista?  Tyypillistä on, että  kokoomuksen piirissä  ajetaan kilpailua ja yksityistämistä,  mutta varsinkin vasemmiston keskuudessa tyrmätään aatteellisista ja  ideologista syistä lähes poikkeuksetta kaikki yksityistämisehdotukset. Eikö olisi aika siirtyä uskomuksista jo tosiaisoihin?


Kannattaako tässä kysymyksessä olla  kerettiläinen ja kaatua ikään kuin saappaat jalassa?  Ei kannata uskoa mörköihin  eikä  onnelaan!  Ei kaikkea kannata leimata huonoksi ja käyttökelvottomaksi, pelkästään sen vuoksi, että lähtökohtana on yksityinen kilpailu ja tavoitteena on rahan ansaitseminen.

Minä kysyn vaan ja perään tosiasioita. Onko julkinen valtion tai kunnan toiminta aina tehokkaampaa ja
taloudellisempaa kuin yksityinen?  Yleensä se on toisinpäin. Yksityinen voittaa tehokkuudellaan. Mutta miten käy laadun ja asiakastyytyväisyyden. Se on kuitenkin minun katsannossa ratkaisevin kriteeri.


Tätä ryhdyin pohtimaan, kun luin Suomen Kuvalehdestä 16/2016  päätoimittaja Ville Pernaaan pääkirjoituksen.

Taloudellisissa vaikeuksissa painiskellut Mänttä- Vilppula on yksityistänyt ja yhtiöittänyt  sosiaali- ja terveyspalvelut Pihlajalinnan kanssa ja tuloksena on ollut kunnan talouden tervehtyminen. Samassa lehdessä Pihjalalinnan pääomistaja ja toimitusjohtaja Mikko Viren  lupaa oman mallinsa toteuttamisella Suomelle viiden miljardin säästöt. Olisiko tässä  Suomelle  käyttökelpoinen ehdotus?

Puheenvuorolla on sen verran katetta. ettei sitä pidä heittää suin päin risukkoon. Uskon, että terveydenhuollon peruspalveluissa  tällainen Pihlajalinna- ratkaisu toiminee hyvin. Mutta miten se  toimii erikoissairaanhoidon vaativissa ja kaliissa ratkaisuissa? Eikö ole silloin odotettavissa kustannusten karkaaminen? Entä laatu?

Selvää on, että tässä tarvitaan enemmän tosiasioita. Mänttä- Vilppulan tapauksesta pitää saada tietoja pitemmältä  tarkastelujaksolta. Kun potilaita tulee enemmän, silloin toiminnastakin saadaan kattavampi  kuva ja todellisemmat kustannukset paljastuvat. Ja erityisesti terveydenhuollossa tärkeää on kysymys laadusta.

Ihmisiä ei pidä käyttää koekaniineina. Laatukysymykset pitää varmistaa yksiyisenkin toimijan ollessa kyseessä. Samalla pitää saada luotettavaa tietoa euroista. Mitkä ovat pidemmän toimintajakson kulut ja säästöt?

Joka tapauksessa Suomi on niin vahvasti  taloudellisissa vaikeuksissa , että säästöjä on syytä hakea kaikilta aloilta. Soteratkaisu on yksi alue, jolla säästöjä luvataan,  mutta onko tämä lupaus tempaistu vain hatusta. Luotettavat selvitykset puuttuvat. Koko Soteratkaisu on  vielä monen oven ja päätöksen takana. Kuntakenttäkin on nousemassa yksityistämistä vastaan. Tuore sosiaalibarometri kertoo, että kolmannes kunnista on palauttanut sosiaali- ja terveysalan ostopalveluja omaksi tuotannoksi. Yleisimmiksi syiksi kerrotaan laatuongelmat ja kustannussäästöt. Yli puolet kertoo ostopalveluiden laadussa olleen ongelmia, ja ostaminen on lisännyt kustannuksia neljän viime vuoden aikana.

Kilpailu ja kilpailutus ei ole sellainen taikasana, että sen käyttöön on tarpeen rynnätä ilman perusteellista harkintaa ja tutkimusta. Höökitäänkö Sotea  nyt liian hätäisesti ja hutiloiden kasaan ja kaikkia näkökohtia ei oteta  huomioon? Sitä kysyn ja kaipaan päättäjille viisautta.


Mikko Lund















perjantai 22. huhtikuuta 2016

Riihimäen kaupunginhallitus - ilmetty valehtelijoiden klubi!

Riihimäen  kaupunginhallitus - ilmetty
valehtelijoiden klubi!


Takavuosilta muistetaan hyvin  näyttelijä Helge Herralan vetämä TV-ohjelma 
"Valehtelijoiden klubi". Siinä  osanottajien piti keksiä hyvä ja todentuntuinen  tarina  
kustakin käsiteltävästä esineestä ja asiasta. Siitä näyttää nyt tehdyn uusintaversio, 
jota edustaa Riihimäen kaupunginhallitus. Se on vuodesta 2009 yhdessä kaupunginjohtajan
kanssa kaunistelut ja vääristellyt kaupungin taloutta ja kehitystä. 

Vääristelyn ydin on ollut, että  Riihimäellä menee hyvin.Talouden tilasta on käytetty väärää 
mittaria.Taseen ylijäämä on piilottanut vuodesta toiseen syvenevän rahoitusvajeen.
Väestönkasvu on ollut tietoista paisuttelua. Tällaisia todellisuudesta irrallisia juttuja on 
toistettu ja taas toistettu. Mutta todellisuus alkaa väistämättömästi paljastua ja syyllisillä 
on vielä hätä kädessä.  


KHO kumosi vuoden 2009 tilinpäätöksen. Hämeenlinnan hallinto- oikeus on 
kumonnut vuoden 2012  tilinpäätöksen. Kumotut päätökset  ovat pohjautuneet 
tilinpäätösten  alipoistoihin, jolloin tilinpäätös ei ole antanut oikeaa ja riittävää 
kuvaa kaupungin taloudesta. Seurauksena on ollut reaalitaoudessa ylivelkaan-
tuminen ja kaupungin kassan tyhjentyminen eli kassakriisi.

Kaupunginhallitus on sepittänyt kaikella antaumuksella  selityksiä  vuosien 2009, 
2012 ja 2014  tilinpäätöksistä tehtyihin valituksiin. Kaupunginhallituksen selityk-
set on oikeudessa sivuutettu kohteliaasti. Oikeus on yksiselitteisesti  kumonnut 
tilinpäätökset ja samalla paljastanut harjoitetun vääristelyn. Kaupunginhallituksen 
on vaikea ellei peräti mahdoton myöntää  valehteluaan. Niinpä kaupunginhallitus 
yrittää väsytystaktiikalla tainnuttaa mahdolliset valittajat. Siinä se on epäonnistunut. 

Onhan ollut hävyttömän ylimielistä,että kaupunginhalitus on esittänyt ja 
kaupunginvaltuusto hyväksynyt uudelleen saman vuoden 2012 tilinpäätöksen, 
jonka oikeus oli jo kumonnut. Menettelyä  voi aivan perustellusti  kutsua 
valehteluksi, mutta onhan se myös farssi, jolle nauraa jo ympäristökuntien 
kuntatalot. Mutta sehän kuuluu hyvin valehtelijoiden klubin todelliseen kuvaan 
nauraa ja naurattaa.

Kaiken huippu on sitten tilintarkastajan toiminta. Vuoden 2012 tilin-
päätöksen on tarkastanut vastuullisena tarkastajana Raija Porokka-
Maunuksela. Tilintarkastaja ei löytänyt mitään huomautettavaa vuoden 2012 
tilinpäätöksestä. Nyt hän tarkastanut saman tilinpäätöksen, jonka oikeus 
totesi laittomaksi. Hänellä ei oillut huomautettavaa. Tällaista on tilin-
tarkastus pahimmillaan. Kun itse tarkastaa oman työnsä, niin sitä ei
kukaan noki. 

Valittaja on aivan oikein puuttunut tilintarkastajan esteellisyyteen.Paitsi että 
on epäiltävissä, että tilintarkastaja on ollut esteellinen, hän on mahdollisesti
tehnyt työssään virkavirheen. Tähän perustuen kaupungin on aiheellista 
hakea vahingonkorvausta tilintarkastusyhteisöltä. Riihimäen kaupungin-
hallitus kuitenkin silmät kirkaana valehtelee, että kaikki hyvin.Tilintarkastaja 
ei ole ollut esteellinen. Että tällaisa kaupunkilaisten edun valvojia.

Tähän soppaan tarvittaisiin vielä yksi luku lisään. Aktiivinen kaupunkilainen, 
joka kantelisi kaupunginhallituksen toiminnasta. Tällainen räikeä valehtelu ei 
täytä kaupunginhallitukselta edellytettävän moitteettoman ja hyvän 
hallintotoiminnan edellytyksiä.


Mikko Lund 


 

 

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Mitä tahansa toimintaa Riihimäellä vähän tarkemmin tutkitaan, niin laiminlyöntejä paljastuu

Mitä tahansa toimintaa  Riihimäellä vähän tarkemmin perataan, niin laiminlyöntejä ja jopa ihan laittomuutta paljastuu
Kaupunginvaltuutettuna olen ikäväkseni huomannut, että mitä tahansa toimintaa Riihimäellä tarkemmin tutkii, niin laiminlyöntejähän sieltä paljastuu  tai jopa ihan laittomuutta. Erikoista on, että tällaisia asioita ihmettelevät jopa ulkopuoliset.  Vaikka kaupunkilaiset ovat tyytymättömiä niin harvemmin heidän kritiikkinsä tavoittaa suoranaista lakien vastaisuutta. 

Blogisti Saku Timonen kirjoitti  5.4.2016 "Turvas kelkassa istuu..."  Aamuposti  kirjoitti asiasta 13.4. 2016. Timonen kirjoittaa blogissaan, että Riihimäellä on varmaan ihan vilpittömässä
mielessä tehty kaksi valtuustoaloitetta, jotka tekijöidensä mielestä on työllistämistä. Mutta Timosen mukaan kyseessä ei ole työllistäminen, vaan ehdotuksessa rikotaan  lakia ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeita.

Lisäksi on mahdollista, että lakia on rikottu jo vuosia Riihikodissa ja Rentukassa. Asialla ovat aloitteineen olleet Kirsti Leskenmaa (sd) ja Juha Ranta (ps). He ovat ehdottaneet pitkäaikais-
työttömille tarjottavaa mahdollisuutta toimia yksinäisten ja turvattomien vanhusten apuna. Ajatus on ollut aloitteen tehneillä hyvä, mutta tekijät eivät ole tutkineet ja selvittäneet lakeja.

Saku Timonen osoittaa asiantuntevasti ja yksityiskohtaisesti, että suunniteltu toiminta rikkoo lakia monessakin kohdin. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 14 §:n
2. momentissa kielletään, että kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö  on antanut
31.12.2014 kunnille ohjeen. Kuntouttavaa työtoimintaa ei ole tarkoitettu niille työttömille, jotka kykenisivät osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Kuntouttava
työtoiminta ei ole työllistämistä, se on sosiaalipalvelua ja viimesijaisen sosiaalipalvelun muoto.

Tätä ei Riihimäellä vieläkään ymmärretä. Saku Timonen on toiminut mm. sosiaalityöntekijänä ja tuntee tämän lainsäädännön. Riihimäellä on todellista tarvetta uudelleenarviointiin.

Nyt kun kaupunkiin ollaan valitsemassa uutta kaupunginjohtajaa on enemmänkin kuin perusteltua edellyttää uudelta kaupunginjohtajalta Suomen lain tuntemista ja kunnioittamista.
Riihimäen kaupungin  on aika lopettaa  sangen yleinen lain kiertäminen ja jopa  rikkominen. Perusteltua on edellyttää kaupunginjohtajalta hyvän hallinnon osaamista ja oikeusvarmuuden vaalimista.


Mikko Lund




perjantai 8. huhtikuuta 2016

Epäluottamus hakee purkautumistietä

Epäluottamus hakee purkautumistietä


Mikä Suomessa oikein mättää ja vituttaa? Pahoinvointi ja epäluottamus ovat yksilöllisesti sakeaa ja usein sangen sotkuista mielenmaisemaa. Se purkautuu  niin usein yksillöllisesti  epämääräisenä tyytymättömyytenä,  mutta myös ahdistuksena, mielenterveysongelmina  ja rankkana alkoholin  käyttönä ja jopa  alkoholismina. Joskus lopputuloksena on jopa itsemurha.  Kaduilla esiintyy silmitöntä  katuväkivaltaa.  Perheväkivalta jättää jälkiään  niin monissa kodeissa.  Monet vihaavat katkerasti  päättäjiä.  Yhä harvempi  äänestää. Tyytymättömyys ei ole löytänyt yhteiskunnallista purkautumistietä. Työväenliike  sosialidemokraateista vasemmistoliittoon ja kommunisteihin on aatteellisesti  väljähtänyt.  Työväenliikkeestä  ei saa otetta  eikä  siitä  ole näyttämään ulospääsyä.  Se on kuin halvaustilassa. Yhteiskunta on vahvassa vieraantumisen tilassa.

Kansa ja päättäjät ovat   kaukana toisistaan. Ne eivät kosketa ja kohtaa. Tätä alleviivaa juuri maaliskuun lopulla   julkaistu  Ylen kysely. Sen  mukaan työttömyys, hallitsematon maahanmuutto, hallituksen päättämättömyys ja kansalaisten eriarvoistuminen nousevat kansalaisten huoleksi, mutta ne eivät liikuta hallitusta. Hallituksen isot hankkeet kilpailukykysopimuksesta ja veronalennuksista eivät näy kansalaisten vastauksissa. Työttömyyttä pitävät ongelmana erityisesti naiset. Vastaavasti kun ihmisiltä kysyttiin, mitä hallituksen pitäisi tehdä, ykkösvastaukseksi nousi työllisyyden parantaminen.


Maahanmuutto on pulpahtanut viidessä vuodessa yhteiskunnan ongelmien kakkoseksi. Uudeksi ongelmaksi on noussut myös suvaisemattomuus, vihapuhe ja asenteiden koveneminen. Viisi vuotta sitten vihapuhetta ei edes mainittu. Tämä on suuri muutos ja ongelma, joka on muuttanut Suomen.

Yhteiskunnan ongelmien ratkaisun avaimet ovat kansalaisten mielestä hallituksella. Vain neljä prosenttia vastaajista on valmis vaihtamaan hallituksen. Tämäkin osoittaa, että ratkaisua ei nähdä yhteiskuntatasolla, esimerkiksi politiikan muutoksena tai hallituksen vaihtamisena.


Vielä joskus joku kiinnittää toiveensa kuitenkin työväenliikkeeseen.  Ongelma  näyttäytyy yhä useaamin myös moraalikysymyksenä. Panaman rahapaljastukset  ja Islannin pääministerin sijoitukset  on kuin isku suoraan pohjoismaista demokratiaa vastaan. Voiko poliitikkoihin luottaa?

Aivan erityinen kysymys on, voiko työväenliikkeeseen ja sen edustajiin luottaa? Onko työväenliikkeen edustajat  luokkatietoisia  liikkeensä edustajia  niin toimissaan kuin sen jälkeen? Tästä on syntynyt juuri keskustelua Ruotsissa.  Esimerkiksi  juuri on kirjoitettu  Ruotsin expääministerin  luxuselämästä  ja hulppeista tuloista.  Moni on hieraissut silmiään. Onko tämä totta? Entä sitten?

Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson vaikuttaa nykyään elinkeinoelämässä, ja Perssonin arki on täysin  erilaista kuin politiikkona ollessa.
Mutta myös muut Ruotsin entiset johtavat sosialidemokraattiset poliitikot elävät miljonäärielämää luksushuviloineen ja urheiluautoineen. Ruotsalaislehti Expressen on laskenut yhteen Göran Perssonin, 67, ja hänen kanssaan samaan aikaan vallassa olleiden demareiden tulot.
13 entistä ministeriä, valtiosihteeriä, lehdistövastaavaa ja kansanedustajaa ovat Expressenin mukaan tienanneet yhteensä yli 252 miljoonaa kruunua sen jälkeen, kun he ovat jättäneet poliittisen uransa taakseen. Heidän yhteenlasketut tulonsa ovat nousseet huimaan 27 miljoonaan euroon.
Kun Expressen yritti vierailla Perssonin kotona kysyäkseen häneltä ruotsalaisen yhteiskunnan luokkaeroista, tämä uhkasi soittaa poliisille.

Kyynisesti voisi sanoa, että   Expressenin  tavoittamat sosialidemokraatit ovat saavuttaneet  sosialismin. Ainakin henkilökohtaisesti. Mutta miten lie hengen laita, kysymykseen  antaa aiheen Perssonin uhkaus soittaa poliisi, kun häneltä pyydettiin vastausta ruotsalaisen yhteiskunnan luokkaeroista. Tällä tavalla   hyvin vieraantuneesti  ja luotaantyöntävästi   ikään kuin hajuraon tehden  Ruotsin entinen pääministeri  kohtaa  kansalaisia.
Onko niin, että suuret tulot ja asema yhteiskunnassa   vieraannuttaa  äänestäjistä, joita pitäisi edustaa ja joiden asioita hoitaa?  Kun tällaista tapahtuu Ruotsissa, niin miksi sitä ei tapahtuisi myös Suomessa.

En usko, että tällainen vieraantuminen tapahtuu vääjäämättömästi tai ikään kuin automaattisesti.  Olen sitä mieltä, että tällaisilla edustajilla on ollut  tällainen vamma jo aikaisemmin.  Se ei ole syntynyt nyt, vaan se on ollut  kauemmin. Äänestäjät ovat tähän myös syyllisiä. Miksi he ovat suosineet tällaisia edustajia?
En ole sitä mieltä, että kansaisten pitäisi kohdistaa vihaansa näihin entisiin tai nykyisiin edustajiin.  Mutta olen kyllä sitä mieltä, että kaikista asioista  tulee voida keskustella. Erityisesti tulonjaosta ja veronkierrosta. Mitään asioita ei pidä pitää sellaisina, etteikö niistä  voisi keskustella.  Aivan naurettavaa  on uhata siinä poliisilla.
Olen sitä mieltä, että jos Persson ei halua ja kykene keskustelemaan toimittajan kanssa tuloeroista, se on tietoinen valinta. Se on huolestuttavaa! Siinä on ihmettelyn aihe, mihin työväenliike on jo mennyt tai mihin se on menossa. Todella huolestuttavaa!

Olen sitä mieltä, että  työväenliikkeen edustajien tulee   kyetä keskustelemaan  kaikista kysymyksistä kansalaisten ja tiedotusvälineiden kanssa. Jos keskusteluhalukkuutta ei ole, se kertoo siitä, mitä epäilemme.
Kysymys voi olla  ihan oikeasti työväenluokan pettämisestä.


Mikko Lund




























perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kokoomuksessa kiehuu

Kokoomuksessa kiehuu

Niinhän siinä kävi, että kokoomuksessa on nyt käynnissä avoimet jäsentenväliset ja siinä mitataan puheenjohtaja Alexsander Stubbin kannatus ja luottamus. Miten Stubbin tulee käymään nähdään viimeistään Lappeenrannassa. Mitä siellä tehdään? Kokoomus pitää kokoustaan ja  nyt ei pestä kissanpoikia, mutta pestään ja harjataan kyllä Stubbia. Sillä kenttä ei ole aina pysynyt mukana Stubbin juoksussa ja käänteissä. Kritiikki kohdistuu siihen, että kokoomukselle tärkeitä tavoitteita ei ole
nähty toteutuvan hallitustyössä. Kokoomus on joutunut luovuttamaan Sipilän ja Soinin pyörityksessä. Kokoomuksesta on tullut vain apupuolue. Sitä kentän on vaikea sulattaa. Ja hallituspolitiikka on tosi vaikea laji. Kokoomuksen kiehunta voi yltyä ihan myrskyksi  ja silloin terapeuttinen harjaaminen voi muuttua ihan puheenjohtajan vaihtamiseksi. Se olisi jo tavatonta!

Valtion budjetti ja kehyspäätökset rassaavat ja paukkuvat. Soteratkaisu ja yhteiskuntasopimus ovat levällään. Maakuntaratkaisu meni täysin keskustan piikkiin.Hallituspolitiikassa on jouduttu paljon myymään. Saanto ja voitot ovat harvinaisen vähäisiä. Kentän oikea tyytymättömyys purkautuu kokoomuksen kiehuntana.
Näkyvimpänä sytykkeenä oli puheenjohtajan itselleen tilaama tukikirje. Sitä Ylen Pekka Ervasti kuvasi sattuvasti Stubbin omaksi heitoksi, jossa Stubb joutui mattoon. Stubbin itse itselleen paimentama tukikirje toimi täysin päinvastoin kuin Stubb oli laskenut. " Ei mennyt kuin Strömsössä", joutui Stubb myöntämään.

Kokoomuksen kompurointi ja aloitteen antaminen keskustalle ja perussuomalaisille hallituspolitiikassa ei ole tavatonta.  Se on kuitenkin karkottanut äänestäjiä ja kannattajia.

Samalla kokoomus on jakaantunut ainakin kolmeksi. Keskustalainen puolueliitti tukee puheenjohtajaansa kompuroinnista huolimatta. Puolueen omahyväisyyttä horjuttaa ja kannatusta nakertaa Stubbia kritisoiva markkinahenkinen oikeistoryhmittymä, jonka näkyvimpänä toimijana esiintyy Eero Lehti. Lisäksi ei sovi unohtaa laaja kenttäväkeä, jossa on myös leikkauksista ja säästöistä huolestunut Sari Sairaanhoitaja ja Paavo Poliisi. He arvioivat hallituspolitiikkaa paljossa toteutettujen säästöjen kautta. Ne hirvittävät ja syövät palkansaajien kannatusta kokoomukselle.

Nyt on huomattava, että tyytymättömyydestä huolimatta puheenjohtaja Stubb ei ole vielä saanut virallista vastaehdokasta. Kansanedustaja Hjallis Harkimo on ilmoittanut harkitsevansa Stubbin haastamista. Harkimolla on oma moniosainen show MTV:ssä. Puheenjohtajakisaan ei kannata ilmoittautua ennen kuin kaikki jaksot
on esitetty joskus toukokuussa. Harkimo näyttää hallitsevansa pelin politiikan, mutta riittääkö se Stubbin kukistamiseen.

Tyytymättömyydestä ja puheenjohtajan vastaisesta liikehtimisestä kertoo myös kansanedustaja Elina Lepomäen ilmoitus, että hän harkitsee puheenjohtajakilpaan lähtemistä. Kentän tyytymättömyyden paineissa muitakin ehdokkaita voi  ilmaantua.

Yksi varteenotettavin ehdokas on mahdollisesti Euroopan investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuori. Vapaavuori on valmiina lähtökuopissa, mutta harkitsee vielä. Vapaavuori ei myönnä eikä kiellä. Puheenjohtajuus kiinnostaa.

Selvältä näyttää, että  jos Stubb  saa vastaansa Vapaavuoren, kisasta tulee tiukka. Muut mahdolliset ehdokkaat  tuskin kykenevät  Stubbia horjuttamaan.


Mikko Lund


torstai 24. maaliskuuta 2016

Mistä Riihimäelle saadaan tolkun kaupunginjohtaja?

Mistä Riihimäelle saadaan tolkun kaupunginjohtaja?

Luottamushenkilöiden tehtävä on valita Riihimäelle mahdollisimman  hyvä johtaja. Tämän takia haluan herättää asiasta keskustelua, jotta ei tehtäisi  virheitä, vieläpä samoja virheitä,
joita on tehty aiemmin.  Joka tapauksessa nyt on aika muodostaa käsitystä, mitä kaupunginjohtajalta edellytetään. Viime valtuuston lopuksi järjestetty keskustelu 7.3.2016, mitä
näkökohtia on otettava huomioon uutta kaupunginjohtajaa valittaessa, oli vasta lämmittelyä itse asiaan.

Valtuusto myönsi kaupunginjohtajalle eron marraskuusta alkaen. Käyty keskustelu osoitti, ettei luottamushenkilöillä ole ymmärrystä kaupunginjohtajan tehtävään ja ominaisuuksiin.
Luottamushenkilöt nostavat esille ainoastaan yksittäisiä näkökohtia, mutta kokonaisuuden ymmärrys kaupunginjohtajalta edellytettävistä ominaisuuksista ja tehtävistä oli vahvasti
metsän puolelta. Saan olettamukselleni tukea myös nykyisen johtajan valinnasta  vuonna 2000.

Silloin apulaiskaupunginjohtajana ollut Seppo Keskiruokanen valittiin kaupunginjohtajaksi. Hälytyskellojen olisi luullut silloin jo soivan, kun apulaiskaupunginjohtaja ei ollut täysin hyvin
selviytynyt esittelytehtävistään. Kaupunginjohtaja oli ottanut esittelyjä  itselleen. Vaikeuksia tuntui olleen jo silloin tulla toimeen työtovereiden kanssa.  Mutta tämä ei enemmistöä
valtuutetuista häirinnyt, vaan valtuusto valitsi Keskiruokasen johtajaksi yhden äänen enemmistöllä kokoomuksen, keskustan, kritillisten ja vihreiden äänillä.  Olisiko pitänyt olla tarkempi?


Luottamushenkilöt näyttivät kritiikittömästi antaneen luottamuksensa kaupunginjohtajalle. Kritiikkiä  ei ole paljoa kuultu. Seurauksena on ollut kaupunginjohtajan holtiton ja hallitsematon
menojen ja tulojen käsittely ja talouden ajaminen kriisikunnaksi. Kirjanpidollisella poistojen alimitoituksella, investointien ja velkaantumisen ylimitoittamisella  kaupungin rahoitustasapaino
on pahasti pielessä ja kassa ei riitä edes puolta päivää.

Luottamushenkilöt  ovat odottaneet  johdolta  ehdotuksia taloustilanteen ratkaisemiseksi, mutta turhaan.  Luottamushenkilöhallinnon suurin ongelma on virkamieshallinnon ylivalta.
Soteuudistuksessa ja kuntien tehtävien karsinnassa jopa puolet nykyisistä tehtävistä tulee siirtymään kunnilta pois. Mihin Riihimäellä enää tarvitaan perinteistä kaupunginjohtajaa?
Odotin, että kaupunginhallitus olisi käyttänyt  harkintaa kaupunginjohtajan viran täyttämisen sijaan ja huolehtinut  luottamushenkilöhallinnon vahvistamisesta.

Hyvin perusteltu olisi ollut hanke luottamushenkilöjohtoisen pormestarin valinnasta vaalikaudeksi. Ehdotin tätä, mutta se ei saanut miltään taholta kannatusta. Riihimäen luottamushenkilöt
laittavat silmät umpeen ja odottavat, että virkahallinto hoitaa asioita kaupunkilaisten parhaaksi. Ihmetellä vain voi, miten tällainen usko voi elää  kriisikaupungissa. Eikö luottamushenkilöillä ole
muuta tehtävää kuin luottaminen epäonnistuneeseenkin virkajohtoon?


Kaupunginjohtajan yksi tärkeimpiä tehtäviä on johtaminen ja talouden tasapainottaminen. Esimerkiksi Riihimäen tarkastuslautakunta  kiinnitti jo vuonna 2009  arviointikertomuksessaan huomiota kaupungin johtamisen kehittämiseen. Tarkastuslautakunta kaipasi valppautta ja tulevaisuuteen suuntautumista. "Riihimäen talouden katasrofi on osoittanut, että kaupunki ei ole reagoinut riittävän nopeasti toimintaympäristön muutoksiin. Johtamisjärjestelmää tulee uudistaa siten, että se toteuttaa oivaltavaa suunnittelua, tavoitteellista ja strategista suunnittelua, seurantaa ja ajantasoista raportointia."

Tarkastuslautakunnan huoli valui maahan, mutta ei sytyttänyt valtuuston tahtoa. Kuntajohtaminen on todettu isoksi ongelmaksi koko maassa. Esimerkiksi Kunnallisalan kehittämissäätiön  vuoden 2009  tutkimuksen tulokset osoittivat  ongelman yleisyyden. Kuntajohtajat eivät nähneet johtamisessa mitään ongelmia. Kunnanvaltuutetut antoivat arviossaan kuntajohtamiselle   heikoimmat arvosanat.

Edellä mainituilla perusteilla olen vaatinut  Riihimäellä parempaa johtamista ja parempaa talouden hoitamista. Kaupunki on  rehellisesti katsoen kriisikunta. Tarvitaan johtaja, joka
ymmärtää taloutta ja kriisijohtamisen välttämättömyyden.  Sillä ilman tätä otetta Riihimäki valuu hukkuvaksi kunnaksi. Kuka on se henkilö, joka uskaltaa ottaa haasteen vastaan?

Kaupunginjohtajan  tulee ymmärtää uudelleen suuntautumisen välttämättömyys  myös maakunnalisesti ja soteratkaisussa. Riihimäen etu ei voi olla tukea hiipuvaa Kanta- Hämettä, kun
vieressä on maan kehittynein alue  -  Uusimaa ja pääkaupunkiseutu. Elinkeinoelämä on ymmärtänyt suuntautua oikein.  Mutta julkishallinnon on turha potkia tutkainta ja kehitystä vastaan.
Uuden kaupunginjohtajan on ymmärrettävä  elinkeinoelämän tarpeet. Se on Riihimäen ja koko Riihimäen seudun etu!

Mutta mistä Riihimäelle saadaan hyvä, tolkun kaupunginjohtaja?


Mikko Lund














 

torstai 17. maaliskuuta 2016

Viisi syytä perussuomalaisten nousulle ja romahdukselle

Viisi syytä perussuomalaisten nousulle ja romahdukselle



Helsingin Sanomat julkaisi 3.3.2016 Ylen teettämän tutkimuksen puolueiden kannatuksesta. Perussuomalaisten kannatus oli pudonnut 9 prosenttiin, kun eduskuntavaaleissa puolue sai "jytkyn".Puolue nousi 17,6 prosenttin kannatukseen. Nyt puolueen kannatus on Sipilän hallituksessa sulanut puoleen. Jotain tähän sulamiseen on vaikuttanut kansan ja kannattajien etujen vastainen hallitustyö leikkauksineen ja säästöineen. Esimerkiksi  nurmijärveläinen kansanedustaja  Jussi Niinistö kirjoitti  Aamuposti- lehdessä  14.4.2012 Velkakierre pysäytettävä oikeudenmukaisesti.  Niinistö syytti vanhoja puolueita takinkäännöstä, kun vastuuta kannetaan. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus unohtuu. Nyt Niinistölle  ja perussuomalaisille  on juuri käynyt  hallituksessa samoin kuin hän hallituspuolueita opposiotiosta haukkui. Timo Soini julisti 13.3. HS:ssa puolueensa olevan nykyhallituksen "vakain palikka" tällä hallituspolitiikan tiellä. Totta tosiaan, sen toteavat myös gallupit.
Harva kirjoittaja on kysynyt, mitä puolueen nousuun ja nopeaan romahdukseen on vaikuttanut puolueen oma ideologia. Kai se jotakin vaikuttaa.

Perussuomalaiset on populistinen puolue. Poliittista retoriikkaa viljellään ja perustellaan kansan tahdolla, tavoilla ja ilmaisuilla. Puolue pyrkii elitismin vastaisuuteen. Elitismi on paha -  se on syntipukki. Eliitti on johtanut Suomea ja Eurooppaa ja tuloksena on talouskriisi ja sen kääntöpuolena kansan kurjistuminen. Pääasiassa tällä retoriikalla puolue saavutti "jytkyn".

Tätä täydentää muutama muu lähtökohta.

Toinen lähtökohta on EU- vastaisuus ja monikulttuurisuuden vastustus. Eu- vastaisuus on läpitunkevaa. EU:ssa ei nähdä mitään hyvää. Monikulttuurisuus on kirosanaksi verrattava sana.  Perussuomalaiset eivät hyväksy minkäänlaista maahanmuuttoa. Ulkomaalaisia ei haluta, koska he vievät työpaikat ja alentavat palkkoja.

Kolmas lähtökohta on nationalismi. Perussuomalaisten mielestä nationalismi on myönteinen aate. Sen ydin on, että valtio pitää huolta kansalaisistaan. Perusuomalaiset vastustavat globalisaatiota, sillä se vie valtaa kansallisvaltiolta.

Neljäs lähtökohta on arvokonservatismi. Perussuomalaiset vastustavat homoliittoja ym. muita vastaavia ilmiöitä, jotka heidän mielestään vaarantavat yhteiskunnan perusrakenteet. Niihin  kuuluvat perhe, kirkko, armeija ja poliisi.

Viides lähtökohta on rasismi. Siihen suhtaudutaan riastiriitaisesti. Puolueen puheenjohtaja Timo Soini on kiistänyt, että hän olisi rasisti tai että edes puolue olisi rasistinen. Siitä oltaneen kuitenkin yhtä mieltä, että puolueessa on paljon rasistisia henkilöitä ja ehkä puoluetta on äänestettykin sillä perusteella, että puolueessa nähdään rasitisia piirteitä.

Näistä viidestä aineksesta puolueen eduskuntavaalikannatus oli rakennettu ja se selittää kannatuksen nousua, mutta myös laskua.

Mikä selittää puolueen romahduksen kaltaisen kannatuksen katoamisen Sipilän hallituksessa?

Populismi. Ennen vaaleja luvattiin kaikkea hyvää ja syytettiin vanhoja puolueita pettureiksi.  Hallituspolitiikka on merkinnyt takinkäännöstä, populismin
hylkäämistä ja vastuullisen hallituspolitiikan opettelua. Populismi on väistynyt leikkausten ja säästöjen perustelemisella. Neljä muuta syytä ovat alisteisia populismille.

Kun suunsoitto entisessä määrin ei ole ollut hallitusreissun aikana painopisteenä, kannattajat ovat karkonneet ja päässeet vapaammin  arvioimaan politiikan tuloksia. Politiikka on eri asia teoriassa ja käytännössä. Maahanmuuttovastaisuus ei ole jalostanut politiikkaa  menestykseksi, vaan ikäväksi riippakiveksi ja suoranaiseksi kaaokseksi. Kun yhdelle jos toiselle on selvinnyt puolueen takinkäännös, syytöstä ei ole kyetty uskottavasti poisselittämään.

Sanalla sanoen tulokset eivät ole tyydyttäneet. Se näkyy ja todentuu kannatuksen katoamisena.



Mikko Lund








perjantai 11. maaliskuuta 2016

Sipilän hallitus raiskaa itsehallinnon ideaa

SIPILÄN HALLITUS RAISKAA ITSEHALLINNON IDEAA  MENNEN TULLEN

Sipilän hallitus  ujuttaa sietämättömällä keveydellä maakuntahallintoa SOTE:n siivellä ja ilman kestäviä perusteluja. Keskusta tyrkyttää kolmatta demokratiatasoa omista valtapoliittisista syistä. Kansa ei ole sitä vaatimassa.
Kunta- ja uudistusministeri Vehviläisen suussa pääministerin ”kiristyshankeen” nimet ovat muuttuneet moneen otteeseen. Itsehallintoalue on muuttunut maakuntaitsehallinnoksi ja maakuntahallinnoksi. Keskustan ajatushautomo KAKS:ssa ”Itsehallintojen Suomesta” sorvataan vielä uutta. Ollaan synnyttämässä ”valtio-ohjasteinen maakuntien itsehallinto”. Rahoitusta piti hoitaa maakuntaverolla, sitten sen ja valtion tulonsiirron yhdistelmällä tai kunnilta perittävillä maksuilla. Kukahan on perillä, mistä hankkeessa viimein on kysymys?
Vasta äskettäin on julkistettu kymmenen lain nimikelistaus. Silti maakunnan institutionaalinen asema ja tehtävien sisältö on vielä täysin kansalle tuntematon asia. Listalla ei mainita perustuslakia - siihen tehtäviä mahdollisia lisäyksiä ja muutoksia! Äänestäjille tarjoillaan jonkun sorttisia kansanvallan namuja, mutta kitkerää byrokratian ja kustannusten lisääntymisen jälkimakua piilotellaan.
Demokraattisuuden viimeinen miete ministerillä on, että kunnat valitsisivat maakuntavaltuuston. Puoluesihteerit olivat jo sopineet vaalit lokakuulle 2017. Millaisen aluehallinnon puitteissa ja missä vaaleissa – maakunta vai kunta - kansalainen äänestämisen perusoikeuttaan käyttäisi, on sekin vielä auki.
Julkisuudessa on esitetty huomionarvoisia näkemyksiä aluejaoista, tehtävistä ja uuden itsehallinnon asemasta kunnan ja valtion välissä. Hallitus eikä valmistelijat käy kansalaiskeskustelua, vaikka tietävät hyvin, että hanke koskee kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia. Uudistuksen toimeenpano tavalla tai toisella törmää kunnan itsehallinnollisen aseman perustuslainsuojan ehtoihin. Hanketta silti pusketaan eteenpäin tavallisina lakeina.
Mm. ministeri Risikon näkemys sosiaalisten perusoikeuksien ja kansanvallan toteutumisesta 15 sote -alueella ei voine jäädä valmistelussa vaille vakavaa huomiota. Epävakaan yhteiskuntapolitiikan ja turvallisuusympäristön ajassa pitäisi syvällisesti tunnistaa ja kansalaisille perustella, mitä lisäarvoa kolmas demokratia voisi tuoda maan ahdinkoon!
Ennen asiantuntijat pitivät perustuslain nykyistä säännöstä riittämättömänä kuntia suuremman alueellisen itsehallinnon toteuttamiseen - ilman tarkempaa säätelyä. Maakunnista ja asukkaiden äänioikeudesta pitäisi säätää lisäyksiä perustuslakiin. Perustuslaista nousee hallituksen eteen vielä enemmistövaatimukset valtiopäivillä, jos todellista alueellista itsehallintoa  maahan ajetaan.

Mikko Lund