Eliitti juhlii taas itsenäisyyttä
Tasan ei käy onnen lahjat. Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen
politiikka on lisännyt kuilua ja railoa hyvinvoivan eliitin ja
toimeentulotuella elävän kasvavan kurjistuvan kansanosan välillä. Hallitus on
ylimielisessä sokeudessaan lieventänyt hyvin toimeentulevien verotusta ja
kiristänyt sitä pienituloisten kohdalla. Hallitus on leikannut eläkkeitä ja
lääkekorvauksia. Tuloerot ja eriarvoisuus on kasvanut. Hyvä on herrakansan ja
eliitin juhlia 99- vuotista kansakunnan itsenäisyyttä. Meno on sellaista, että
kaikki eivät ole oikeutettuja samaan veneeseen. Eliitti ja köyhät juhlivat
erikseen. Eliitti juhlii linnassa ja puhuu itsenäisyydestään ja
hyvinvoinnistaan, köyhät eivät pysty kuin tuijottamaan leivän kannikkaansa ja
seuraamaan juhlintaa ja siitä kuvittelemaan.
Miten tähän köyhien kyykytykseen pitää suhtautua? Minkä kannan otamme
siihen, onko se väistämätöntä ja onko se oikeudenmukaista? Hallitus on
nimenomaan kohdistanut leikkaukset niihin, joilla on tiukinta. Tuomitsemme
hallituksen. Hallitus ei ymmärrä, mitä on oikeudenmukaisuus. Harjoitettu
politiikka ja sen tuloksena syntynyt kehitys on jyrkässä ristiriidassa
perustuslain ja kansalaisten 2. luvun perusoikeuksien §§: ien 6 - 23 kanssa.
Toteamme myös, että hallitus ei ole pystynyt tasapainoiseen alueelliseen
kehitykseen. Ihmisten muuttoliike ja työpaikat keskittyvät suuriin
kaupunkeihin. Siitä seuraa monenlaisia kehitys-
ja tasapainottomuusongelmia.
Suomen
taloudella, alueilla ja ihmisillä on kuitenkin yllättävän huono olla. Eliitti
on ummistanut silmät, mitä oikeasti ympärillämme tapahtuu. Hallitus on
sokaistunut kiky-, maakunta- ja sote-ratkaisujen huumassa ja se ei ole
nähnyt, mitä taloudessa tapahtuu. Vähittäiskaupan ostovoimaa mittaavissa
Nielsenin tutkimuksissa Suomessa meni Euroopan toiseksi huonoimmin.
Ostovoima heikkeni -4,6 prosenttia, vain Kreikka oli takanamme. Sen sijaan
voimme kateellisina ihmetellä, miten Pohjoismaat Norja, Ruotsi ja Tanska
porskuttavat vuodesta toiseen usean prosentin kasvussa.
Pohjoismaat
ovatkin harjoittanneet toisenlaista politiikkaa. Lähtökohtana on ollut usko
ihmiseen ja köyhien aktivointi. Se on perustunut ihmisen nostamiseen eikä
kurittamiseen. Punaisena lankana on ollut aktiivinen työllisyyspolitiikka.
Esimerkiksi Ruotsissa työllisyysaste on viime vuosina ollut 75,5 % ja Suomessa
68,5%. Siitä on seurannut köyhien määrän jatkuva väheneminen Ruotsissa.
Suomen pitää astua yhteiseen pohjoismaiseen rintamaan köyhyyden
poistamiseksi. Työllisyyspolitiikasta pitää tehdä aktiivista. Sosiaaliturvan
leikkaaminen ei paranna työllisyyttä. Sipilän hallituksen politiikasta voidaan
havaita, että työllisyyspolitiikassa nuukailu ja sosiaaliturvasta tinkiminen
johtavat köyhyyden kasvuun ja sen syvenemiseen.
Mikko
Lund