Ulf Sundgvist Demarissa: Emme voi katsoa sormien läpi äärioikeiston ilmiöitä, emmekä myöskään muita ääri-ilmiöitä
Onko Suomen vasemmistolla valmiutta arvioida äärioikeiston toimintaa Suomessa ja kansainvälisesti, ja otetaanko nämä ilmiöt huomioon riittävän vakavasti?
En kirjoita tänne enää tällä viikolla, mutta kysymys on asetettu.
Norjan järkyttävät tapahtumat ovat synnyttäneet monenlaista pohdintaa ja mietintää. Suomessakin on äärioikeistolaista toimintaa. Sen takia voidaan kysyä, onko Suomen vasemmistolla valmiutta arvioida äärioikeiston suomalaista ja kansainvälistä toimintaa. Kansan Uutisissa ja Tiedonantajassa on kiitettävästi isketty aiheen kimppuun. mutta Demari ei ole vielä äärikoikeistoa liiemmälti arvioinut.
Tiistain Demarissa SDP:n entinen puheenjohtaja Ulf Sundgvist toteaa: "Ååri-ilmiöitä ei saa aliarvioida".
Sundgvist toteaa aivan oikein Norjan tapahtumista, että "se oli selvä hyökkäys ei pelkästään Norjan vallanpitäjiä, vaan aivan erityisesti vasemmistolaista työväenpuoluetta vastaan. Emme voi katsoa sormien läpi äärioikeiston ilmiöitä, emmekä myöskään muita ääri-ilmiöitä yhteiskunnassa. Suomessakin esiintyy tänä päivänä harvinaisen paljon sellaista suvaitsemattomuutta ja vähemmistövihaa, mihin emme ole viime vuosikymmeninä tottuneet, vaan saa mennä 1930- luvulle asti ennen kuin mitään vastaavaa ilmenee.Nyt tämä on vielä kansainvälistä, joten myös siinä mielessä on syytä seurata tarkkaan", varoittelee Sundgvist.
Aihetta käsitellään myös Kansan Uutisissa ja Tiedonantajassa.
Historoitsija Jussi Jalonen Kansan Uutisissa:
Breivikin teksti maahanmuuttokriittisen ja islamkriittisen ajatushautomon tekstiä
Historioitsija Jussi Jalosen mielestä Norjan joukkosurman tunnustaneen Anders Behring Breivikin ”manifesti” ei ole millään tavoin sekalaista ajatusvirtaa, vaan tasan tarkkaan maahanmuuttokriittisen ja islamkriittisen ajatushautomon tekstiä.
Jussi Jalonen on arvioinut todellisuus.org-forumin verkkokeskustelupalstalla Breivikin laajaa kirjoitelmaa ja toteaa tekstin kuulostavan hyvin tutulta.
”... tuo maahanmuuttokriittisille ominainen retoriikka paistaa joka sivulta. Keskeisiltä osiltaan opus jättää aivan samanlaisen vaikutelman kuin Scriptan tai jonkun Vasarahammerin blogin lukeminen. Tämä on niin kristallinkirkasta kuin olla ja voi, eikä vähimmässäkään määrin sekavaa tai epäselvää”.
Breivikin kirjan johdannossa käydään Jalosen mukaan käsiksi ”poliittiseen korrektiuteen”, josta siirrytään luontevasti ”kulttuurimarxismiin” ja ”monikulttuurisuuteen”.
Teokseen sisältyy Jalosen mukaan myös pitkä vuodatus islaminuskon kauheudesta ja kautta historian jatkuneesta uskontojen sekä sivilisaatioiden välisestä taistelusta. Niinsanottujen maahanmuuttokriittisten ihailemista poliitikoista on tekstissä useimmin mainittu äärioikeistolainen hollantilainen Geert Wilders.
Kun keskustelupalstalla todettiin Breivikin, kansanedustaja Jussi Halla-ahon ja koko maahanmuuttokriittisen liikkeen päälinjan ideologian olevan lähes yksi yhteen ja toivottiin valtamedialta asianmukaista aatteellista vertailua, myös Jalonen piti tarpeellisena asian käsittelyä julkisesti, ”koska tässä on kyse niin selvästä yhteneväisyydestä”.
Kyseessä on Jalosen mukaan ”yleiseurooppalainen poliittinen liikehdintä, jolla on ilmentymänsä myös Suomessa, ja tämä oli sen toistaiseksi väkivaltaisin lopputulos”.
Breivik on Jalosen mielestä ”selkeästi tämän päivän monikulttuurisuus- ja maahanmuuttokriittisen liikkeen tuote”.
Arto Tuominen Tiedonantajassa:
Lisa Bjurwald varoittaa hämäyksestä. On aina helpompi reagoida marssiaskelten kumuun ja Hitler-tervehdyksiin kuin puleerattujen, sliipattujen poliitikkojen hienostuneeseen, muukalaisvastaiseen retoriikkaan. Monet tavalliset kansalaiset ovat reagoineet inholla esimerkiksi Unkarin Jobbikin ja Unkarin kaartin militaristisiin toimiin romaneja vastaan. Mutta kun Sveitsin kansanpuolue masinoi rasistisen minariteettikiellon maahan reaktiot olivat olemattomat.
Jussi Jalonen on arvioinut todellisuus.org-forumin verkkokeskustelupalstalla Breivikin laajaa kirjoitelmaa ja toteaa tekstin kuulostavan hyvin tutulta.
”... tuo maahanmuuttokriittisille ominainen retoriikka paistaa joka sivulta. Keskeisiltä osiltaan opus jättää aivan samanlaisen vaikutelman kuin Scriptan tai jonkun Vasarahammerin blogin lukeminen. Tämä on niin kristallinkirkasta kuin olla ja voi, eikä vähimmässäkään määrin sekavaa tai epäselvää”.
Breivikin kirjan johdannossa käydään Jalosen mukaan käsiksi ”poliittiseen korrektiuteen”, josta siirrytään luontevasti ”kulttuurimarxismiin” ja ”monikulttuurisuuteen”.
Teokseen sisältyy Jalosen mukaan myös pitkä vuodatus islaminuskon kauheudesta ja kautta historian jatkuneesta uskontojen sekä sivilisaatioiden välisestä taistelusta. Niinsanottujen maahanmuuttokriittisten ihailemista poliitikoista on tekstissä useimmin mainittu äärioikeistolainen hollantilainen Geert Wilders.
Kun keskustelupalstalla todettiin Breivikin, kansanedustaja Jussi Halla-ahon ja koko maahanmuuttokriittisen liikkeen päälinjan ideologian olevan lähes yksi yhteen ja toivottiin valtamedialta asianmukaista aatteellista vertailua, myös Jalonen piti tarpeellisena asian käsittelyä julkisesti, ”koska tässä on kyse niin selvästä yhteneväisyydestä”.
Kyseessä on Jalosen mukaan ”yleiseurooppalainen poliittinen liikehdintä, jolla on ilmentymänsä myös Suomessa, ja tämä oli sen toistaiseksi väkivaltaisin lopputulos”.
Breivik on Jalosen mielestä ”selkeästi tämän päivän monikulttuurisuus- ja maahanmuuttokriittisen liikkeen tuote”.
Arto Tuominen Tiedonantajassa:
Vihan ideologia keskuudessamme
Lisa Bjurwald, Dagens Nyheterin pääkirjoitustoimittaja ja EXPO-lehden toimituksen jäsen vie meidät erikoiselle matkalle Eurooppaan. Hän kuljettaa meidät tapaamaan ihmisiä, joita me emme haluaisi tavata. Kyse on kohtaamisesta maanosamme rasistien ja äärioikeiston kanssa.Kyse on kammottavasta marssista pimeyden ytimeen; islamofobit rynnistämässä vallankahvaan Tanskassa, Ruotsissa ja Hollannissa. Unkarin uusnatsit levittämässä antisemitismiä ja romanivihaa (antiziganismia). Ranskassa presidentti Sarkozy ja Italiassa Berlusconi luomassa omaa versiotaan antiziganismista. Ajakaa ne ulos! Sulkekaa ne leireille!
Lisa Bjurwaldin reportaasikirja Europas skam (toim. suom. Euroopan häpeä) on tärkeä ja kiinnostava puheenvuoro äärioikeiston valtaannoususta lähes kaikkialla Euroopassa. Bjurwald maalaa lukijan hämmästeltäväksi kauhistuttavia näkymiä. ”Keskustelun” sävyt ovat muuttuneet, nyt on taas mahdollista lausua romaneista, muslimeista, juutalaisista ja muista vähemmistöistä lähes mitä vaan.
Bjurwald vierailee useissa ääripuolueiden tapaamisissa, esimerkiksi Jobbikin kokouksessa Budapestissa. Kaikkialla selviää mistä on kysymys; vihan ideologiasta! Hän osoittaa, että suurin vaara ei välttämättä aina ole äärioikeiston nousu, vaan se miten sen retoriikka vaikuttaa vanhojen valtapuolueiden toimintaan. Muukalaisvihan kasvun myötä valtapuolueet ovat omaksuneet saman tyyppisiä ideoita kuin rasistitkin. Esimerkkinä hän ottaa esiin Ranskan, jossa Sarkozy on harjoittanut Front Nationalin-kaltaista politiikkaa saadakseen näiltä kannatusta.
Jokaisen, joka haluaa tietää miltä Euroopan äärioikeisto näyttää, tulee lukea tämä reportaasiteos. Bjurwald avaa silmämme myös varsin erikoisille yhteenliittymille; hän kertoo islamistien ja uusnatsien yhteistyöstä juutalaisia vastaan, samoin kuin hollantilaisen Geert Wildersin muslimivihasta ja toisaalta rakkaudesta Israeliin.
Eurooppalaista rasismia ei voi enää pitää marginaalisena ilmiönä, sillä joissain maissa rasistiset puolueet ovat jo hallituksessa. Lisa Bjurwald osoittaa, että avoimen rasistisia puolueita on kaikkialla Euroopassa. Yhä enenevässä määrin niillä on myös todellista poliittista vaikutusvaltaa. Bjurwald ei epäröi sanoa näiden puolueiden olevan uhka demokratialle. Näillä puolueilla on toki erojakin riippuen siitä millaisia vähemmistöjä vastaan ne toimivat.
Siinä missä Unkarissa isketään romaneja ja juutalaisia vastaan pidetään Länsi-Euroopassa islamia ja muslimeja suurimpana uhkana. Puolueet ja järjestöt eroavat myös ulkoiselta esiintymiseltään toisistaan; kirjassa on lukuisia esimerkkejä avoimen rasistisista toimijoista jotka kieltävät holokaustin, huutavat rasistisia iskulauseita, pahoinpitelevät vähemmistöjä ja ihailevat niin Mussolinia kuin Hitleriäkin. Näiden vastakohtana on varsinkin läntisessä Euroopassa rasistisia puolueita, joiden toimintatapa on hiukan sofistikoidumpi.
Lisa Bjurwald / N&K |
Emme saa myöskään antaa puheenparren hämätä meitä, kirjoittaa Bjurwald; antisemitistit käyttävät sanoja sionismi ja sionisti, kun ne tarkoittavat natsi-Saksasta tuttua tarinaa juutalaisten maailmansalaliitosta! Aivan vastaavalla tavalla käyttävät äärioikeisto- ja natsipuolueet sanaa islamisoituminen, kun ne puhuvat muslimien rauhallisesta maahanmuutosta.
Bjurwald käyttää kirjassaan hauskaa metodia. Hän vaihtaa sanan islamisoituminen paikalle sanan juutalaistuminen. Jos haluasimme sanoa vaikka ”Suomen juutalaistuminen on pysäytettävä”, se ei enää olisi tehokasta. Meidän aikaamme sopii paremmin sana islamisoituminen. Kummassakin tapauksessa on kyse vihan ideologiasta, jolla alennetaan vähemmistöt alimpaan kastiin.
Europas skam on ajatuksella rakennettu teos.
Lisa Bjurwaldin erinomainen reportaasi olisi mitä pikimmin saatava myös suomeksi. Sama toive pätee Bjurwaldin 2009 yhdessä Maria Blomqvistin kanssa kirjoittamaan teokseen God dag kampsyster! Kvinnorna i extremhögern. Siinä liikutaan äärioikeiston naisten parissa.
Lisa Bjurwald: Europas skam -rasister på frammarsch. Natur & Kultur 2011, sivuja 326.
Mikko Lund
Ps. Pidän muutaman päivän lomaa, on mm. Kotkan Meripäivät.