maanantai 29. syyskuuta 2014

Kolmen kunnan liitoksesta ei tule elinvoimaista

Kolmen kunnan liitoksesta ei tule elinvoimaista
 
 
 
Kaupunginvaltuutettu Jorma Katila (kok)   kirjoitti tärkeän  valtuutetun puheenvuoron  ja otsikoi  sen "Valtuusto tärkeiden päätösten äärellä".( Aamuposti 23.9.) Katila  toteaa, että kaupungin on annettava lausunto kuntarakennekysymyksestä ja sotelaista. Hän  kannattaa 5 kunnan vaihtoehtoa  (Riihimäki, Hyvinkää, Nurmijärvi, Hausjärvi ja Loppi), kuten ennenkin . Se on "paras alue" järjestää kunnallishallinto ja palvelut ja kannattaa  eteläistä sotealuetta pohjoisen sijasta. Tärkein on Katilan perustelu: Riihimäen velkalasti on kolmen kunnan vaihtoehdossa liian raskas elinvoimaisen uuden kunnan muodostamiseen. Olen Katilan kanssa paljossa samaa mieltä.
 
Kuntarakenneselvityksen ehkä merkittävin osio on selvityksen kuntatalouksien taseanalyysit. Ne osoittanevat todeksi, ettei ainakaan kolmen vaihtoehto ole palvelujen turvaamisessa uskottava tulevaisuuden vaihtoehto. Kolmesta kunnasta ei saa elinvoimaista. Itsestään selvää jo matkaetäisyyksienkin puolesta on palvelujen paras saatavuus Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja HYKS alueelta.  Sotealue on valittava eteläisestä vaihtoehdosta.
 
Kummassakin päätöksessä ( niin kunta- kuin soteratkaisussa) tulee ministeriöiden käskystä kuulla asukkaiden mielipidettä. Sellaista ei ole vielä kaupungin toimesta pantu vireille. Pelkääkö kaupungin virkamiehet  ja luottamushenkilöt kansalaismielipidettä, joka tuskin ymmärtää enää "tyhjän kassan politiikkaa ja heimoromantiikkaa"?  Taitaa virkamiehet ja kaupunginhallitus  pelätä kaupunkilaisia?
 
 
Millaisiin järjestelyihin ja informaatioon perustuen kaupunginhallitus aikoo kansalaisfoorumin järjestää. Miten turvataan  ihmisille asialliset edellytykset kantansa muodostamiseen? Asukkailla tulee olla tosiasioihin perustuva tietopohja mielipiteensä tueksi. Mielenkiintoista on nähdä perustelut lausunnon puolesta, jossa eliitti kenties pitää entisen kantansa kolmen kunnan liitokseksi ja sotealueeksi Hämeenlinnan ja Tampereen suunnasta.
 
Kuntaliitoksia ajatellen on ensiarvoisen tärkeää julkistaa selvityksen kuntataloutta koskevat osiot. Vakavasti tulee arvioida uuden kunnan taseen kyky suoriutua palvelutehtävästä ja huolehtia elinvoimaisen kunnan kilpailukyvystä valtakunnan vetovoimaisimmalla Helsinki Tampere -kasvukäytävällä.
 
Kolmen kunnan liitoksesta tulee liian velkainen ja pohjoisen sotealueesta liian kallis sekä palvelut  ovat siellä liian etäällä. Voitaisiinko  tosiasiat ottaa nyt huomioon eikä ehdoin tahdoin vääntää  väärää ratkaisua?
 
Asia on tänään esillä kaupunginvaltuustossa. Luulen, että valtuutetut eivät täysin ymmärrä käsiteltävää asiaa. Aion esittää asian jättämistä pöydälle. Minusta pitää saada selvyys  kansalaismielipiteestä  ja soteratkaisusta, ennen kuin asian käsittelyä jatketaan. Soteratkaisu on iso ratkaisu, joka nielaisee  resursseista noin 60 prosenttia. Peruskunnalle ei sen jälkeen jää juuri mitään. Sen takia ennen kuin päätetään  kuntaratkaisusta, on päätettävä soteratkaisusta. Eteläisen alueen laadukkaat  palvelut   ovat vieressä. Ei olisi järkeä hakea niitä Hämeenlinnasta tai Tampereelta. Kuntarakennelaissa on kunnille säädetty selvitysvelvollisuus. Sitä ei pääse karkuun  Riihimäki eikä Hyvinkää  samaan työssäkäyntialueeseen kuuluvana kuntana. Minä näen niin, että pitää pyytää valtioneuvosto määräämään  selvityksen tekeminen  Hyri- kaupungin perustamiseksi.
 
 
Mikko Lund
 
 

perjantai 26. syyskuuta 2014

Ukrainan kriisi pukkaa Suomea Natoon

Ukrainan kriisi  pukkaa  Suomea Natoon

 
 
Niin se on nähtävä, että  Ukrainan kriisi on avoin haava, joka muuttaa meidän suomalaisten mieltä Natolle  suopeaksi. Naton kannatus on lisääntynyt suomalaisten keskuudessa. Se on täysin ymmärrettävää.  Jos Venäjän naapuriystävyyteen  ei voi luottaa, ymmärrettävää on ihmisten  tähyily  Naton turvallisuusratkaisun perään. Mutta turvallisuusratkaisusta on syytä keskustella perusteellisesti  ja ennakkoluuloisesta suhtautumisesta  on päästävä punnittuun ja harkittuun ratkaisuun. Toisiko Nato- jäsenyys sittenkään turvallisuutta?
 
Nyt lännessä ja Suomessa keskustelua käydään suhteessa Venäjään liian paljon ideologisista lähtökohdista käsin. Venäjälle esitetään vaatimus muuttumisesta. Suurlähettiläs Heikki Talvitie kuvaa asiaa siten, että “Venäjän tulee muuttua länsimaisten ihanteiden mukaisesti demokraattiseksi valtioksi. Siksi lännen pakotteet eivät ole ensisijaisesti Ukrainan kriisiin liittyviä. Ne ovat ideologisesti asetettuja tarkoituksella näännyttää vastustaja taloudelliseen ahdinkoon.
Neuvostoliitto ratkaisi aikanaan oman turhan hegemoniapyrkimyksensä siten, että se kehitti opin erilaiset yhteiskunnalliset järjestelmät omaavien valtioiden yhteiselosta. Suuri hyötyjä tästä oli puolueeton Suomi.
Nyt pitäisi pikaisesti päästä siihen, että länsi vuorostaan luopuisi omista hegemoniavaatimuksistaan ja ottaisi käyttöön opin erilaiset yhteiskunnalliset järjestelmät omaavien valtioiden yhteiselosta. Tämä olisi nimenomaisesti Suomen etujen mukaista.”


Venäjä on vastustanut  Suomen Nato- jäsenyyttä. Ajatus Suomen liittymisestä  Naton jäseneksi  huolettaa Venäjää. Näin tunnusti suurlähettiläs  Vladimir Grinin  Helsingin  Sanomien haastattelussa jo  13.6.2004.  Suurlähettiläs toivoi, että Venäjän kanta otettaisiin huomioon Suomessa. Venäjän  käsitys Natosta ei ole  muuttunut.  Naton sotilasoppi  on suuntautunut suureen sotaan  Euroopassa ja globaaliin sotaan.  Me tiedämme ketä vastaan Naton organisaatio luotiin. Siksi Venäjä suhtautuu Naton laajenemiseen “ rauhallisen kielteisesti”.  Venäjä ei halua sanella naapurimaan ratkaisuja. Suurlähettilään mukaan  Suomi tekee valintansa vapaasti.

”Venäjän sotilasdoktriinissa Nato mainitaan vaaraksi. Se on pienempi paha kuin uhka.” Sotatieteiden tohtori,  (evp) Jarno Limnéllin mukaan Venäjän hyökkäyskynnys sotilaallisesti liittoutuneeseen Suomeen olisi korkeampi kuin nyky-Suomeen, ja Venäjällä on sekä ”kyky” että ”tahtoa” hyökätä, kuten Georgian sota osoitti.

Suomen keskeisin uhkakuva on yllättäen alkava ja nopeasti loppuun viety hyökkäys maa-, meri- ja ilmavoimien, maahanlaskujen ja rannikoille tunkeutumisten voimin. Olennaista on se, kuinka nopeasti kansainvälinen yhteisö reagoi hyökkäykseen, missä voi amiraali, puolustusvoimien ex-komentaja Jan Klenbergin mukaan kestää parikin viikkoa. 

Hyökkäyksen ehkäisemiseksi ennalta tulisi hyökkääjälle luoda pelote siitä, että hyökkäys johtaa varmasti sotaan. Varmin ja selkein ratkaisu olisi Klenbergin mukaan liittyminen Naton jäseneksi. Vaihtoehtoisessa ratkaisussa tarvittaisiin uudet valmiusjoukot toistuvine kertausharjoituksineen ja muun muassa kallis, nykyaikainen aseistus.

Helsingin yliopistossa Venäjän tutkimuksen professorina toimiva Timo Vihavainen huomauttaa virallisesti ensi viikolla julkaistavassa Venäjä: Uhka vai mahdollisuus? -kirjassa, että Putin nauttii suuresta kansansuosiosta, aivan kuten Hitler natsi-Saksan huippuvuosina.

Vihavainen pohtii artikkelissaan  sitä, miten Venäjä reagoisi Suomen Nato-jäsenyyteen.
- Mikäli Suomi olisi osa Naton suurta sotakoneistoa, olisi Venäjän otettava huomioon Suomen alueelta tuleva uhka myös kaikissa muissa kuin Suomen aluetta välittömästi koskevissa konflikteissa. Suomen potentiaaliset hyökkäysaseet olisi valmistauduttava eliminoimaan, Vihavainen analysoi.
- Käytännössä tämä voisi tapahtua ilmaiskuilla ja mahdollisesti muillakin alueellisesti rajoitetuilla operaatioilla. Nämä Suomen pitäisi aina valmistautua ehkäisemään ennakolta ja myös olemaan valmis ensi-iskuun. Tämä tuskin rauhoittaisi tilannetta Suomen itärajalla, Vihavainen kirjoittaa.

Nato- jäsenyys  ei ehkä sittenkään toisi turvallisuutta? Suomesta tulisi Naton eteentyönnetty  alue. Venäjä varautuisi puolustukseen ja tarvittaessa hyökkäykseen. Riippumatta siitä, kuka tai ketkä ovat Venäjän johdossa  - haukat tai kyyhkyt  - Suomen etujen mukaista on ystävällisten ja hyvien naapurisuhteiden  hoitaminen Venäjä- suurvaltaan kaikissa tilanteissa.

Mikko Lund

maanantai 22. syyskuuta 2014

Onko vihreät vieläkään kykeneviä hallitustyöhön?

Onko vihreät vieläkään kykeneviä hallitustyöhön?
 
 
Torstaina vihreät  nostivat kytkintä ja lähtivät näkyvästi hallituksesta. Kuuden puolueen hallitus on näin supistunut ensiksi viiden puolueen hallitukseksi, kun vasemmistoliitto poistui oppositioon.  Ja nyt neljän puolueen hallitukseksi, kun vihreätkin lähtivät karkuun. Se on  vihreiltä selvästi rintamakarkuruutta, puoluetaktinen ja poliittisen profiilin nostoon perustuva liike. Vihreät tiesivät, mitä heidän ratkaisustaan seuraa.
 
Hallituksen kannatus on eduskunnassa äärimmäisen niukka. Tämän jälkeen hallituspuolueiden paikkaluku on eduskunnassa  102. Tästä välittämättä puolueen puheenjohtaja  Ville  Niinistö ala- arvoisesti haukkui hallituksen  jo unohtuneeksi uskotulla suomettumis- kortilla.
 
Harkitsematonta, ala- arvoista  politikointia! Ei olisi voinut uskoa, että ministeri ja puolueen puheenjohtaja lausuu tällaista.
 
Niinistö syytti The Financial Times -lehden haastattelussa 17.9. hallitusta suomettuneisuudesta. Mistä on kysymys?  Niinistön mukaan,  mikäli Suomeen hankitaan venäläisen Rosatomin valmistama ydinvoimala,  se on suomettumista. Hallitus nöyristelee venäläisten edessä ja antaa naapurimaalle ydinvoimalatoimituksen kautta vipuvartta vaikuttaa EU-maan sisäisiin asioihin. Niinistön mukaan myönteinen Fennovoima-ratkaisu osoittaa Suomen pyrkivän tekemään mielisteleviä päätöksiä suuren naapurimaan tahdon mukaisesti.
Vihreiden toiminta on ollut  ydinvoimassa taktista. Fennovoiman alkuperäisessä luvassa laitostoimittajana oli saksalainen E.ON. Vihreät hyväksyivät luvan vuonna 2010, mutta puolue pysyi hallituksessa. Saksalaisten vetäydyttyä toimittajaksi ja osarahoittajaksi valikoitui Rosatom.  Venäläisyhtiön valikoituessa toimittajaksi ja osarahoittajaksi, sitä tuskin voidaan parhaalla tahdollakaan kutsua mielistelyksi.
 
Vihreiden toiminta kuulostaa vanhakantaiselta  vastuun väistämiseltä. Pötkitään pakoon ja syytetään hallitusta  kaikesta mahdollisesta pahasta.
 
Ei kai tällainen mene tänään enää läpi.
 
Vihreät ilmoittivat erostaan viime viikon torstaina. Syynä oli se, että hallitus teki periaatepäätöksen antaa Fennovoimalle ydinvoimaluvan. Hallitus päätti asiasta torstaina äänin 10–7. Eduskunta käsittelee periaatepäätöksen syksyllä, ja joko hyväksyy tai hylkää sen.
Vihreät ovat jo pitkään ilmoittaneet eroavansa hallituksesta, jos hallitus päättää hyväksyä uusia ydinvoimalupia. Vihreiden mielestä hallitus toimi vastoin hallitusohjelmaa päättämällä ydinvoimalaluvasta. Hallitusohjelmasta puolueet olivat päättäneet, ettei uusia ydinvoimalupia myönnetä, mutta nyt käsittelyssä oli luvan täydennys, ei uusi ydinvoimalupa.
Vihreillä on kaksi ministeriä. Puheenjohtaja Ville Niinistö on ollut ympäristöministeri ja Pekka Haavisto kehitysministeri. He toimivat toimitusministereinä siihen asti, kun heille myönnetään ero presidentin esittelyssä. He eivät osallistu poliittiseen päätöksentekoon.
"Emme uskoneet, että hallituksen enemmistö veisi sitä [ydinvoimahakemusta] eteenpäin. Teimme kaikkemme estääksemme sen, mutta hävisimme tämän erän. Hallituskumppanimme eivät nähdäkseni jättäneet meille vaihtoehtoja.”

Yhdestä seikasta meidän on kiittäminen vihreitä. Vihreiden nousu  on merkinnyt   puolueiden ja yhteiskunnankin viheriöitymistä. Kuitenkin se on vasta alku. Pitkä marssi on edessä.
 
Kansa tulee sanomaan arvionsa ja antamaan  tuomionsa vihreiden politiikasta eduskuntavaaleissa. Siitä ei ole valitusoikeutta. Hallitushalukkuudesta huolimatta  vihreiden on vaikea nousta uudestaan  hallitukseen eduskuntavaalien jälkeen. Edessä voi olla pitkäkin oppositiokausi.
 
 
Mikko Lund
 
 
 
 
 

perjantai 19. syyskuuta 2014

Johtajuusongelmaa ei ratkaista vaaleissa

Johtajuuspulaa ei ratkaista vaaleissa
 
 
 Suomessa kuten Ruotsissakin on samantapainen ongelma. Yksikään puolue ei ole kyennyt suunnan näyttäjäksi ja legitiimin enemmistökannatuksen kokoajaksi. Ruotsin viime vaalien selvä opetus on, että johtajuuspulaa ei ratkaista edes vaaleissa. Puolueiden korpitaival jatkuu.
 
Ruotsin vaalien tulos mursi Ruotsissa pitkään vallinneen blokkipolitiikan. Vaalien jälkeen kummallakaan blokilla ei ole enemmistöä valtiopäivillä. Välissä ovat kiilana ruotsidemokraatit, jotka eivät muille kumppaneiksi kelpaa.   Vaalit voitti ulkomaalaisvastainen ja uusnatsitaustainen ruotsidemokraatit, nousemalla kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi 13 prosentin kannatuksella.  Sosiaalidemokraattien, vihreiden ja vasemmiston allianssi lisäsi kannatustaan  0,1 prosenttia. Kokoomus menetti kannatustaan 6,7 prosenttiyksikköä.
Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Stefan Löfven vetää hallitusneuvotteluja. Puolue todennäköisesti muodostaa vähemmistöhallituksen, jossa kumppanina ovat vihreät. Tukea hallitus voi etsiä asiasta riippuen vasemmistolta tai porvaripuolen pienemmiltä puolueilta.
 
Vähemmistöhallitus ei ole ollut  Ruotsissa aiemminkaan ongelma. Nytkään se tuskin aiheuttaa ongelmia. Ruotsalaiset voivat kokeilla useamman puolueen hallitusta, josta meillä on kokemusta.
 
Suomessa kolme suurinta puoluetta  on vuorotellut  hallituksessa viime vaaleihin saakka. Perussuomalaisten jytky  kaatoi tämän systeemin.
 
Vaaleilla on vaikea saada ratkaisuun johtajuusongelmaa.
 
 
Mikko Lund
 
 
 
 
 
 
 

 

maanantai 15. syyskuuta 2014

Työttömyys kasvaa ...,mitä tehdään kunnissa?

Työttömyys kasvaa..., mitä tehdään kunnissa?
TE-toimistoissa oli heinäkuun lopussa yhteensä 350 400 työtöntä työnhakijaa. Se on 31 800 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 5 000 enemmän kuin edellisen vuoden heinäkuussa eli yhteensä 52 000.
Pitkäaikaistyöttömiä oli 92 600, mikä on 16 900 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.  Työttömiä työnhakijoita oli  Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueella heinäkuun lopussa 25 017, mikä on 2 107 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tiedot käyvät ilmi  TEM:n työllisyyskatsauksesta.


Hallitus on luvannut vähentää kuntien menoja miljardilla eurolla. Sote- uudistus on levällään ja työttömyys kasvaa. Miten hallitus pääsee tavoitteeseensa? Tavoitteen toteutuminen jää pitkälle sosiaali- ja terveysuudistuksen varaan. 
Kuntien menoja ollaan lisäämässä. Yksi esimerkki tästä on pitkäaikaistyöttömyyden kuntaosuus. Kunnat maksavat tänä vuonna pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuesta noin 250 miljoonaa euroa, mutta ensi vuonna kaksi kertaa enemmän. Valtio kompensoi menojen kasvua 75 miljoonalla eurolla, mutta lopputuloksena kuntien taakka kasvaa lähes 200 miljoonalla eurolla.


Valtio patistaa kuntia työllistämään pitkäaikaistyöttömiä. Vuodesta 2006 lähtien kunnat ovat joutuneet maksamaan puolet yli 500 päivää työttömänä olleiden työmarkkinatuesta. Tällä on haluttu aktivoida  kuntia toimiin pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi.

Ensi vuonna kuntia sakotetaan yli 300 päivää työttömänä olleista. Lisäksi korotetaan kuntien maksuosuutta työmarkkinatuesta 70 prosenttiin henkilöillä, jotka ovat olleet työttömänä yli tuhat päivää.

Tilanne on muuttunut rajusti työttömien määrän lisääntyessä. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut muuta työttömyyttä enemmän. Viimeisimpien työttömyystilastojen mukaan yli vuoden työttömänä olleita oli heinäkuussa lähes 93 000.


Työttömyyteen ei ole näköpiirissä helpotusta.  Työttömyys on lisääntymässä.

Kunnat säästäisivät, jos ne palkkaisivat pitkäaikaistyöttömiä. Toinen vaihtoehto olisi, että kunnat  saisivat palkatuksi pitkäaikaistyöttömiä  yrityksiin. Nyt olisi paikka erityisille aktivointitoimille, jotka nopeasti maksaisivat itsensä. 

Nyt tarvittaisiin kunnilta aloitteellisuutta ja aktiivisuutta, muuten vaarana  on kuntien menojen kova kasvu valtion  yleisestä vähentämispyrkimyksestä riippumatta.


Riihimäen kaupunki  käy esimerkiksi juuri siitä, mitä tarkoittaa ja merkitsee, kun työllisyystoimet on laiminlyöty.  Kaupungin toimeentulotukimenot, lastensuojelumenot  sekä sosiaali- ja terveysmenot ovat tavallista korkeammat. Työttömyyden aiheuttama verotulojen menetys on huomattava. Kaupunki on  vuosia maksanut yli miljoona euroa sakkomaksua, joka tulee nyt reilusti  nousemaan. Ehdotan kaupunginvaltuustolle  työllisyystoimien tehostamista ja laajentamista.


Mikko Lund


.



perjantai 12. syyskuuta 2014

On aika ryhtyä toimeen energiavajeen täyttämiseksi

 
On aika ryhtyä toimeen

 

Tiesitkö, että  Suomessa kulutettavasta energiasta peräti 70 prosenttia ostetaan ulkomailta?  Suomessa on huutava energiavaje. Tämä maksaa noin 8,5 miljardia euroa vuodessa. Se on suurin piirtein sama summa, jonka valtio vuosittain ottaa velkaa ulkomailta.
 
Eikö tämä olekin kerrassaan ihmeellistä?  Meillä on vettä, puuta, ilmaa  ja turvetta, vaikka muille jakaa.  Mutta me suomalaiset olemme niin kyvyttömiä ja osaamattomia, että emme saa kotimaista energiaa hyödynnettyä.
 
Joudumme  ostamaan energian kalliilla rahalla ulkomailta.
 
Onko tässä järkeä ?
 
Erityisesti tiedetään. että sähkönkulutus tulee kasvamaan. Se lisääntyy teollisuudessa ja kotitalouksissa. Sähköntuotantoa pitäisi kiireellisesti lisätä. Kotimaiseen energiantuotantoon pitäisi todella panostaa. Missä on linjaukset ja päätökset?
 
Tuontienergian sijaan  pitäisi panostaa voimakkaasti kotimaisiin ratkaisuihin. Ne toisivat työpaikkoja, ne kasvattaisivat vientiä ja parantaisivat kilpailukykyä.
 
Eikö nämä ole itsestään selviä lähtökohtia? Missä on toteutus?

Fennovoimalla on ydinvoimahanke  Pyhäjärvellä. Fennovoiman ydinvoimalahankkeen suomalaisomistuksen on oltava selvästi yli 50 prosenttia. Nyt ydinvoimaluvan kannatus on laskenut eduskunnassa. Ylen kyselyssä joka kuudes kansanedustaja ilmoitti muuttaneensa kantaansa  Venäjän kriisin ja Ukrainan tilanteen johdosta. Maaliskuussa kyselyyn vastanneista kansanedustajista 57 prosenttia ilmoitti kannattavansa Fennovoimaa. Nyt kannattajia oli enää 43 prosenttia.
 
Voi kansanedustajat!
 
On aika ryhtyä toimeen  energiavajeen täyttämiseksi!
 
 
 
Mikko Lund

maanantai 8. syyskuuta 2014

Nousevatko sosialistit valtaan Ruotsissa?

Nousevatko sosialistit  valtaan Ruotsissa?
 
 
Porvarillinen allianssi on hallinnut Ruotsissa kaksi kautta. Mielipidemittaukset osoittavat, että  valta on vaihtumassa  viikon päästä pidettävissä vaaleissa. Porvareiden kannatus on alle 40 prosentin. Allianssiin kuuluvat kokoomus, kansanpuolue, keskusta ja   kristilliset.  Keskustan ja kristillisten kannatus on niin heikko, että ne saattavat pudota neljän prosentin äänikynnyksen alle. Sosialidemokraattien, vasemmistopuolueen ja ympäristöpuolueen kannatus lähentelee 50 prosenttia. Sillä porvarit lyödään varmasti. Ja valta vaihtuu.
 
Ruotsi on eri maata kuin Suomi. Ihmiset äänestävät vaaleissa. Äänestysprosentti oli viimeksi 84,6. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa   Suomen  äänestysprosentti oli  vain 70,5 prosenttia, mikä on 2,6 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Äänestysaktiivisuus nousi Ahvenanmaan vaalipiiriä lukuun ottamatta kaikissa muissa vaalipiireissä. Vilkkainta äänestäminen oli Helsingin vaalipiirissä, jossa äänesti 75,5 prosenttia äänioikeutetuista. Keskimääräistä vilkkaammin äänestettiin myös Vaasan (73,2 %), Uudenmaan (72,9 %), Pirkanmaan (71,5 %) ja Varsinais-Suomen (71,2 %) vaalipiireissä. 
 
Ruotsissa äänestetään samalla  edustajat kunnanvaltuustoihin, maakäräjille ja eduskuntaan. Tässä  lienee yksi syy siihen, miksi ruotsalaiset äänestävät niin innokkaasti. Meillä olisi varmasti aihetta harkita samanlaista systeemiä. Meillä äänestysprosentit ovat pudonneet varsinkin kuntavaaleissa tosi alas. Jos niukasti joka toinen äänestää, päätösten legitimiteetti voidaan hyvin kyseenalaistaa.
 
Valtiopäiväneuvos  Mikko Elo näkyy blogissaan 7.9. 2014  kaipaavan Suomeen allianssipolitiikkaa. Elon mukaan kansalaisten luottamus politiikkaan on pudonnut aivan liian alas. Tähän voisi tarjota lääkkeen Ruotsin allianssipolitiikka, jota Suomessakin voitaisiin ryhtyä harjoittamaan.
 
Perinteisesti Ruotsissa on  harjoitettu hyvinvointipolitiikkaa. Sosialidemokraattien luomus ruotsalaisesta hyvinvointivaltiosta on saanut  muidenkin puolueiden kannatuksen. Kaikki puolueet ovat olleet rakentamassa yhteistä kansankotia. Sävyeroja löytyy kuitenkin enemmän ja vähemmän suhtautumisessa veropolitiikkaan.
 
Perustan hyvinvointipolitiikalle  on muodostanut työllisyyspolitiikka, jonka aktiivisesta otteesta on pidetty kiinni siitä riippumatta,   kuka kulloinkin on ollut vallassa. Ruotsalaiset ovat aina säälien kysyneet, kuinka teidän Suomessa kannattaa  pitää yllä  noin korkeaa työttömyyttä. Se on totta, sillä työttömyyden todelliset kulut ovat  tosi suuret, jotka kustannukset  eivät päättäjiä liikuta  Suomessa samassa määrin kuin  Ruotsissa.
 
Ruotsin peruskoulu  herättää kysymyksiä. Yhden tuoreen selvityksen mukaan  peräti 15 prosenttia oppilaista ei suorita jostain syystä peruskoulua. Minä hakisin syytä maahanmuuttajista, jotka eivät vielä osaa ruotsin kieltä  riittävän hyvin. Tämä aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja syrjäytymisvaaran. Asiasta keskustellaan parhaillaan vaalitaistelussa. Muitakin syitä löytyy.
 
 
Ruotsin hyvinvointipolitiikkaa pyrkii keikuttamaan pieni , populistinen ruotsidemokraattinen ryhmä. , joka on maahamuuttokielteinen ja  rasistinen, maahanmuuttajavastainen  porukka.  Ryhmä soittaan suutaan.  Ryhmä ei kelpaa kenenkään kumppaniksi. Silti istuva tai tuleva hallitus saattaa tarvita valtiopäivillä ruotsidemokraattien tukea.  Ryhmä voi nousta vaan kieleksi. Se on viikon päästä olevien vaalien jännitysmomentti.
 
Ruotsidemokraatit  voivat  sotkea ja aiheuttaa häiriötä muuten  niin vakaaseen  Ruotsin politiikkaan. Selvältä näyttää, että sosialistit nousevat valtaan ja porvarit joutuvat oppositioon.
 
 
Mikko Lund
 
 
 
 
 
 

perjantai 5. syyskuuta 2014

On vakavasti harkittava Riihimäen kaavaosaston organisaation uudistamista

On vakavasti harkittava Riihimäen kaavaosaston organisaation uudistamista
 
 
Olen Riihimäellä jo pitemmän aikaa  kiinnittänyt  huomiota kaavasuunnitteluun. Kaupunkilaisten kritiikki ja harmistus kaavasuunnitteluun on ollut käsin koskettavaa. Kaavasuunnittelu ei ole ajan tasalla. Yleiskaava on vuodelta 1997 ja vasta nyt on ryhdytty yleiskaavan uudistamiseen. Kaavaosasto on paikannut yleiskaavan puutetta  osayleiskaavoilla ja muilla postimerkkikaavoilla, jotka eivät mitenkään ole vastanneet  kokonaisvaltaiseen,  yleiskaavalliseen tarpeeseen. Postimerkkikaavat herättävät kaupunkilaisten vastarinnan, kun niissä ei huomioida tarpeellisia asukkaiden esittämiä viihtyisyyteen perustuvia  lähtökohtia.  Esimerkkinä tästä on  Kalmun osayleiskaava ja Räätykänmäen  asemakaavojen muutos.
 
Kaavaosasto on itkenyt rakennuskelpoisen maan puutetta. Se ei ole tosiasia. Se on tilanteen vääristelyä. Ja sen pohjalta vääriä johtopäätöksiä. Esimerkiksi  Herajoen pellolla on lähes 50  hehtaaria rakentamiskelpoista maata  yhdyskuntapalvelujen  lähellä. Sitä on varsin vastentahtoisesti lähdetty hyödyntämään. Sen sijaan hyökättiin Kalmuun ja uhattiin maanomistajia pakkolunastuksella  ja maan alennusmyynnillä. Kalmu ei liity mitenkään yhdyskuntaan. Se on selvästi erillisen satelliitin rakentamista ja lain sekä valtakunnallisten  suunnitteluohjeiden vastaista. Lisäksi sen käyttöönottoa ei ole ohjannut  realistiset talouslaskelmat, jotka olisivat osoittaneet, että ylivelkaantuneella  kaupungilla  ei  ole varaa sen rakentamiseen.
 
Kaavaosasto ei ole nähnyt nenäänsä pidemmälle. Se on esittänyt yhdyskuntarakenteen tiivistämistä. Tiivistämisen se on hoitanut kaavoittamalla puistoihin ja viheralueisiin. Kaupungin yhdyskuntarakenne on jo nyt tiivis. Asukkaista 90 prosenttia asuu kolmen kilometrin säteellä.  Räätykänmäessä  asukkaiden  toivomukset ja pyynnöt torjuttiin. Puistoa ei haluttu säilyttää edes luontolastenkodin tarpeisiin.
 
Kaupunginhallituksessa sosialidemokraatit ja vasemmisto olisivat kuunnelleet  Räätykänmäen kaavassa kaupunkilaisia, mutta  kokoomus, keskusta ja kristilliset hyväksyivät virkamiesten huonon kaavoituksen.
 
 
Maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisessa pyrittiin lisäämään asukkaiden kuulemista ja vuorovaikutusta kaavoitukseen . Tavoitteena oli saada parempaa kaavoitusta. Riihimäellä kaavaosasto ei ole ollut lain ja hyvän ammattitaidon tasolla, niin että kaavoituksessa olisi kuultu asukkaita. Jos virkamiesten toiminta on ollut heikkoa, niin heikkoa on ollut myös luottamushenkilöiden valvonta. On pyrittävä parempaan kaavoitukseen. Räätykänmäen kaavat on palautettava yleiskaavan valmisteluun, jossa on ratkaistava mitä puistoja säilytetään ja mitä rakennetaan.  Ehkä olisi tarpeen uudistaa ihan kaavaosaston organisaatiota ja johtoa.
 
 
Mikko Lund

maanantai 1. syyskuuta 2014

Missä on SDP:n luottamushenkilön ymmärrys?

 
 
 
Missä on SDP:n luottamushenkilön ymmärrys?
 
 
SDP:n puoluevaltuuston jäsen Kari Kaistinen   näkyy käyneen kynälle. Se ei ole miehen vahvimpia puolia. Mutta kova pyrky hänellä on ollut aukoa suutaan. Eri asia on, onko siinä sisältöä. Asioiden tietäminen ja  ymmärtäminen ei ole ollut hänen vahvimpia puoliaan. Kaistisen blogi 4.7. kohdistuu minuun ja kaipaa kommentin.
Kaistinen asettuu siihen säätyyn, joka SDP:n jäsenkirjasta huolimatta  arvostaa ja kehuu Riihimäen kaupunginjohtajaa. Siinä heittää ymmärrys kärryn pyörää. Kaistinen pyörittää kaupunginjohtajan levyä: Riihimäellä menee hyvin.
Toinen asia, missä menee erityisen hyvin, on sitten Riihimäen  elinkeinopolitiikka. Kolmas asia on SDP:n kannatuksen paikallinen alamäki. Niin hyvin niissä menee, että Kaistisen mielestä
kukaan ei saa niitä epäillä saati esittää kritiikkiä. Lisäksi Kaistinen on persoonana autoritaarinen, kritiikkiä kestämätön.
 
.
 
Ehkä pitää Kaistiselle kertoa, että kaupunkilaisia kiinnostaa palveluiden jatkuvuus ja kaupungin talouden kestävä rahoituskyky. Mikään investointipolitiikan kohde, hyväkään, (elinkeinopolitiiittinen, virike- ja virkistysinvestointi eikä edes koulu ja infrainvestointi) ei  oikeuta raunioittamaan kunnan taloutta kestävältä uralta. Tasapainoinen rahoitusasema on kunnan hyvinvointipalvelujen paras tae. Sitähän sosiaalidemokratia on yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tavoitteenaan pitänyt. Kunta on perustuslaillisten sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteuttaja! Mutta Riihimäellä on kyseenalaista, kykeneekö kaupunki  oikeuksia toteuttamaan.
 
Kaupungin palveluiden rahoitusasema on vakavasti järkkynyt! Niin on käynyt Riihimäellä Kaistisen sd -poliittisen johtajuuden aikana. Kaksi kulunutta valtuustokautta on viitattu valtuustoryhmässä kintaalla kestävälle rahoitusasemalle ja sopuiltu  konsensuksen nimessä kokoomuksen kanssa. Kaikki intohimot päällä on saatettu konsernitalous raskaasti ylivelkaiseksi. Ei ole nähty, että velka on siirrettyä veronmaksua ja maksajia ovat tulevat sukupolvet, joiden veronmaksukyky globaalin talouden oloissa ei ole niinkään turvattu. Nuoriso ja tulevat sukupolvet ovat joutumassa tämän ahneen sukupolven "demokratian" maksajaksi.
 
Nyt kaupungin kuntapolitiikassa pää on vetävän kädessä ja yritetään "huonon taloudellisen tilan" nimissä hakea tasapainoa säästöillä ja  hallintokuntia syyllistämällä. Tämä on epäilemättä  Kaistisen käsitys demarien oikeudenmukaisen yhteiskunnan tavoitteesta! Riittää, että haetaan mediassa vain synnin päästöä veronmaksajilta ja " vuodatetaan "julkisesti ja kaikella avoimmuudella" krogotiiliin kyyneleitä. Syntipukiksi kelpaa valtio kuntatalouden kurittajana. Historia unohdetaan ja käytetään "rahat on loppu"- konsulttia.
 
Kysyn  Kaistiselta,  onko se laillista, että tilinpäätöksiä on vuosikausia manipuloitu kaikin keinon ja pyritty näyttämään tilinpäätöksen ylijäämää, vaikka se on näennäistä eikä ole missään tekemisissä vakaan rahoitussuunnittelun kanssa? KHO ei ole pitänyt mm. alimittaisia poistoja laillisina!
 
Onko se oikein ja poliittisen vastuun kantamista, että vaaleissa kansan vihat keränneenä kunnallisjärjestön puheenjohtaja  rekrytoituu  keskussairaalan luottamustehtävään, jonka hoitamisesta ja tuloksista kansalaiset ja sairaalan henkilökunta ovat julkisesti ja avoimesti protestoineet. Näin on käynyt. Keskussairaalan hallituksen varapuheenjohtajan mandaatilla ja hänen kannattamanaan on sitä riisuttu tynkäsairaala entisen aluesairaalan sijaan, tietenkin säästötoimenpiteiden pakottamana. Keskussairaalan rahoitus on vuosia vajaakatteista ja velkarahoitteista.
 
Sd- poliittisena johtajana hänen johdollaan on valtuustoryhmässä kaupungin taloutta veivattu ylijäämäiseksi. Tulos on, että  pitkän aikavälin hyvinvointipalveluiden rahoituskyky on kadotettu ja paniikkisäästöt on arkipäivää. Tilanteesta hänellä on johtajan vastuu! Kunnallisjärjestön elämässä hänen julistuksensa on ylistänyt kaupunginjohtajan rinnalla kaupungin hyvää taloudellista asemaa - vastoin parempaa tietoaan tai sitten ymmärtämättömyyttään.
 
Kunnallisjärjestön entisenä puheenjohtajana Kaistinen kantaa suuren vastuun  SDP:n paikallisen kannatuksen vuosia jatkuneesta alamäestä. Kaistinen on ollut tosiasiassa hyvin tietoinen, saanut tarkan ulkopuolisen tilastoinformaation kaupungin talouden kriisiytyvästä kehityssuunnasta. Hän ei ole kuitenkaan varoituksista välittänyt  ja saanut mukaan enemmistön kaupungin ja puolueen perässähiihtäjiä
 
 
 
Mikko Lund