Kauppakamari katsoo alueensa menestyksen
ytimeen
Aamuposti 7.11. tarjosi kannatettavaa luettavaa, kun
Riihimäen ja Hyvinkään kauppakamarin toimitusjohtaja Anne Pevkurinen kirjoitti
"Nyt on aika iskeä".
Pevkuri aivan oikein romuttaa täällä varsin vankan
kuntahallinnon uskon Helsinki - Tampere kasvukäytävän ihmeitä tekevään
autuuteen. "Ei riitä, että ollaan kasvukäytävällä". Tiedämme, että se kasaa
kasvun käytävän päihin Helsinkiin ja Tampereelle.
Pääkaupunkiseudulla ja Tampereen valtakunnanosakeskuksen ympärillä tapahtuu väistämätöntä kasvua eli ihmiset, ideat, yritykset ja työpaikat tulevat rikastuttamaan ja lisäämään edelleen suurkaupunkiseutujen kasvua. Rakentamisen buumi on ennen näkemätöntä molemmissa päissä, ja se jatkuu tulevaisuudessa eikä kehitys ole vaikeasti ennustettavaa. Välialueelle ei riitä kuin rippeitä, murusia. Se näyttäytyy Hämeenlinnan ja Riihimäen väestöpohjan taantumisena, ellei täällä osata tehdä oikeita asioita.
Pääkaupunkiseudulla ja Tampereen valtakunnanosakeskuksen ympärillä tapahtuu väistämätöntä kasvua eli ihmiset, ideat, yritykset ja työpaikat tulevat rikastuttamaan ja lisäämään edelleen suurkaupunkiseutujen kasvua. Rakentamisen buumi on ennen näkemätöntä molemmissa päissä, ja se jatkuu tulevaisuudessa eikä kehitys ole vaikeasti ennustettavaa. Välialueelle ei riitä kuin rippeitä, murusia. Se näyttäytyy Hämeenlinnan ja Riihimäen väestöpohjan taantumisena, ellei täällä osata tehdä oikeita asioita.
Pevkuri ehdottaa aktiivista markkinointia. Kuntien pitää
varautua ja sijoittaa tulevaisuuteen. Kauppakamari lupaa kantaa kortensa
kekoon asiassa. Se on sinänsä hyvä ja kannatettava ehdotus. Olisiko
kauppakamarilla ehdotuksia ja keinoja investointihalukkuuden lisäämiseksi
alueelle?
Kunnissa ja seutukunnissa väsätään parhaillaankin
strategioita kuntakehityksen hallitsemiseksi. Mutta perustuvatko ne ympäröivän
todellisuuden uhkien ja mahdollisuuksien oikeaan havaitsemiseen ja johtaako ne
oikeisiin painotuksiin ja osumatarkkoihin tekoihin? Ollaanko täällä niin
ketteriä ja osaavia, että pystytään tarjoamaan kilpailukykyisiä
mahdollisuuksia? On tuhannen taalan kysymys, löydetäänkö kilpailutekijät,
joiden avulla voi houkutella investointeja ja ihmisiä alueen kuntiin. Pahaa on
pelättävissä, kun katsoo taaksepäin. Julkishallinnon puuhastelu saattaa vain
jarruttaa välttämätöntä yhteiskunnallista uudistamista ja taloudellista
kehitystä.
Riihimäen lähimenneisyys ja yliIvelkaantuneisuus ovat
syöneet pelimerkkit eikä kovin suuriin uusiin markkinointisatsauksiin ole
mahdollisuuksia. Talousaluetta on vaivannut kyvyttömyys yhteistyöhön ja
keskinäinen kilpailu. Jatkuesaan se vain heikentää tilannetta. On syöty
niinsanotusti omasta kuormasta ja pidetty sitä oman kunnan kehityksenä.
Arolammin alueeen "yrityspuisto" on mahdollinen kasvun moottori ja etu koko
talousalueelle. Lopen Silmänkantokin on sitä. Arolampi tukenee eninten Hyvinkään
kasvua. . Riihimäellä toivo sen tuomasta hyvästä saattaakin olla toiveunta.
Kaupunkien välinen matka ja kilpailutekijät suosivat todennäköisemmin
Hyvinkään kasvua. Riihimäellä menneisyys rasittaa - etääntyvät sotepalvelut
ja ylivelkaisuus ovat syöneet pelimerkit. Ero veroprosenteissa on jo
merkittävä asuinpaikkaa valittaessa. Nousevat vero- ja maksurasitukset ovat
todennäköisiä vetovoimaa vähentäviä tekijöitä Riihimäellä.
Eikö olisi aika taas yrittää voimien kokoamista
talousalueella? Onnistuneena loputulemana voisi olla kuntaliitos, uuden
kaupungin synnyttäminen. Se voisi olla mahdollisuus säilyttää talousalueen
asema ja sen vetovoimaa lisätä!
Riihimäen kehityksen kohtalonkysymys on ymmärtää yhteys
Hyvinkääseen. Riihimäen avuton hapuilu Hämeenlinnan suuntaan on kehityksen
jarru. Juuttuminen maakuntien rajaan kuvaa ideaköyhyyttä ja lyhytnäköisyyttä
perin juurin muuttuvassa aluerakenteessa. Riihimäen seudun kohtalonkysymys
on vähävoimainen Kanta- Häme, joka vireillä olevien hallinnonuudistusten myötä
tulee etäännyttämään sote- palveluja. Siinä ei ole vetovoimaa niin paljon, että
siihen takertumisessa olisi järkeä. Kauppakamarialueen kuntien yhteistyössä ja
integraastiokehityksessä sen sijaan on - paljonkin kuntaliitokseen saakka!
Siinä se maakuntarajakin katoaisi!
Mikko Lund