EK:n mukaan investointien vilkastumista joudutaan vielä odottamaan

 

Teollisuudella on mennyt Suomessa huonosti. Teollisuus on lomauttanut ja irtisanonut. Teollisuudesta on kadonnut yli 100 000 työpaikkaa. Kysymys liittyy moneen eri tekijään, yksi on investoinnit. Suomen teollisuusyritysten investointitaso on  Länsi-Euroopan alhaisimpia. Teollisuuden kiinteät investoinnit Suomeen eivät ole kääntymässä nousuun vielä kuluvana vuonna. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n Investointitiedustelun mukaan tehdasteollisuuden investoinnit ovat yhä loivassa laskussa. Lamasta on kysymys ja investoinnit ovat alhaalla. Investoinnit vähenivät viime vuonna.

Investointitiedustelun mukaan teollisuuden investoinnit vähenivät viime vuonna runsaalla viidellä prosentilla. Tänä vuonna laskua kertyisi lisää noin neljä prosenttia. Investointien arvo painuisi noin 3,2 miljardiin euroon.

Suomalaisten teollisuusyritysten investointiaste on tiedustelun ennusteen mukaan tänä vuonna vähän alle 12 prosenttia, mikä on myös Länsi-Euroopan keskitasoa  matalampi lukema.

 

Energia-alan investoinnit ovat jatkuvat vilkkaina vuosina 2012–2014. Teollisuuden ja energia-alan yhteenlaskettujen investointien arvioidaan olevan alkaneena vuonna vajaat 5,3 miljardia euroa. Eniten investointeja lisää tälle vuodelle edelliseen vuoteen verrattuna  Teva- teollisuus, kone- ja metalliteollisuus, energiahuolto ja rakennusaineteollisuus. Metsä- teollisuuden investoinnit  vähenevät  tänä vuonna, kun edellisenä vuotena investoinnit lisääntyivät  36 prosenttia.

 

Tilastot kertovat, että osa metsäteollisuudesta näkee tulevaisuuden hyvänä. Investoinnit ovat lähteneet ripeään kasvuun. Metsäteollisuuden investoinnit Suomeen kasvoivat viime vuonna 36 prosenttia. Investointitason kasvua korostaa se, että kasvua oli myös edellisvuonna sitä edelliseen verrattuna yli neljänneksen. Kahden vuoden yhteenlaskettu kasvu on yli 70 prosenttia.

 

Metsäteollisuus oli viime vuoden investoijista selvästi suurin teollisuudenala. Metsäteollisuus investoi 934 miljoonaa euroa. Kone- ja metallituoteteollisuus oli seuraava 619 miljoonalla ja elektroniikka- ja sähköteollisuus 507 miljoonalla eurolla.

 

Kuluvan vuoden osalta metsäteollisuudelle ennustetaan pienempää investointimäärää, vajaata 700 miljoonaa euroa.

Teollisuuden kiinteät investoinnit olivat viimeksi nousussa vuonna 2012, jolloin ne kasvoivat noin 15 prosenttia heikon vuoden 2011 jälkeen. Teollisuuden kotimaiset investoinnit olivat vuonna 2012 hieman yli 3,5 miljardia.

Tiedustelun mukaan investoinnit supistuivat viime vuonna jonkin verran pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, kun taas suurissa yrityksissä ne kasvoivat. Alkaneena vuonna pienten yritysten investointien ennustetaan kääntyvän kohtalaiseen kasvuun. Myös keskisuurten yritysten investoinnit kasvaisivat aavistuksen. Sen sijaan suurten yritysten investoinnit alenisivat.

 

On syytä huomata  teollisuuden rakennemuutokset.

Esimerkiksi UPM katsoo kuuluvansa merkittävältä osin energiansektoriin. 

Lähes kaikki Suomessa kehitteillä olevat teollisuuspoliittiset strategiat korostavat toimialarajojen rikkomista, koska se on omiaan luomaan uutta tuotantoa. 

 

 

Investoinneilla korvataan vanhaa

 

 

 

Tehdasteollisuuden investointien tärkein tarkoitus on vuonna 2014 vanhan tuotantokapasiteetin korvaaminen.

Kaikista suunnitelluista investoinneista 37 prosenttia on korvausinvestointeja, 29 prosenttia laajennusinvestointeja

ja 26 prosenttia rationalisointi-investointeja. Suurella osalla tämänhetkisistä investoinneista korvataan vanhaa tuotantokapasiteettia sekä pyritään rationalisoimaan toimintaa. Laajennusinvestoinnit ovat hieman vilkastuneet finanssikriisin jälkeisestä pohjasta. Silti vain 29 prosentilla investoinneista kasvatetaan tuotantokapasiteettia.

 

 

 

Laajennusinvestointien osuus on hieman kohonnut, mutta vielä alle pitkäaikaisen keskiarvon. Investointitiedustelun mukaan teollisuuden ulkomaiset investoinnit kasvoivat viime vuonna vuoden 2012 matalalta lähtötasolta. Investointimenot Suomesta ulkomaille olivat tiedustelun mukaan viime vuonna noin 2,7 miljardia euroa. Ulkomaisiin investointeihin on

tiedustelussa laskettu mukaan myös yrityskaupat. Viime vuonna noin valtaosa teollisuuden ulkomaisten investointien

arvosta suuntautui EU-maihin.

Teollisuuden investoinnit ulkomaille kasvoivat viime vuonna jonkin verran, mutta edellisvuoden lähtötaso oli 2000-luvun matalimpia. Tiedustelun vastaajayritykset investoivat ulkomaille viime vuonna noin 2,7 miljardilla eurolla. Viime vuoden ulkomaaninvestointien arvosta valtaosa suuntautui EU-maihin. Tiedustelussa ulkomaisiin investointeihin luetaan myös yrityskaupat.
Henkilöstömäärä suomalaisten teollisuuskonsernien ulkomaisissa tytäryhtiöissä kääntyi vuosina 2012–2013 loivaan laskuun. Henkilöstöä työskentelee ulkomaisissa tytäryhtiöissä suurin piirtein sama määrä kuin kotimaassa.

Yrityksillä ei ole tulevaisuutta, jos ne laiminlyövät investoinnit. Tilasto on tältä osin lahjomaton ja osoittaa, että  Suomen teollisuusyrityksillä ei mene keskimäärin  kovin hyvin.

Mikko Lund

 

Mihinkähän hämäläispäättäjien huojentuminen sotessa perustuu?

Mihinkähän hämäläispäättäjien huojentuminen sotessa perustuu?

 

 

 

Hyväntahtoinen puoluepoliittinen itsetyytyväisyys ja ratkaisusta helpotuksen purkaus on paikallisilla ja maakunnallisilla  päättäjillä soteratkaisusta. Tyytyväisyys  ei vie eteenpäin ihmisten asiaa! Vettä virtaa pitkään  Vantaassa ja muissa seutukuntien jokien uomissa ennen kuin maakunnan palvelurakenne on kunnissa toimiva ja kansalaisten odotuksia palveleva kokonaisuus vuoden 2017 jälkeen. Kansalaisnäkökulmasta pikemminkin asiaan pitäisi suhtautua pelonsekaisin tuntein ja aktiivisin ottein.

 

Sotepäätös on vasta alku. Se ratkaisee vain yhden kysymyksen. Viisi aluetta vastaa maan sotepalvelujen järjestämisestä. Sopimuksen ydin on palvelujen järjestämisvastuun siirtäminen viidelle yliopistollisen keskussairalan alueelle. Täällä Tampereen keskussairaalan ympärille rakentuva hallinto huolehtii alueen palveluiden järjestämisestä. Lähes kaikki muu on auki: rahoitus, kansallinen toiminnan ohjaus, sotealueen organisaation malli ja päätöksentekotapa. Jopa sekin, mikä tulee olemaan kuntien rooli palvelujen tuottajana tai yksityisten laitosten asema palveluverkossa.

 

Politiikassa piru istuu yksityiskohdissa! Niiden avaamisessa kiehuu sopan sijasta uusi sotesota. Rintaman painopiste siirtyy valtakunnan tasolta alue- ja kuntatasolle.Taistelujoukot ovat enimmäkseen kunnallispoliitikkoja. Maakunnat ja kunnat ovat toinen toistensa kimpussa. Edessä on vääntöä, liittoudutaan ja väännetään kättä edelleen puoluepoliittisin laskelmin ja argumentein. Ja siinä on  taas kansalla ihmettelemistä ja poliitikoilla nieltävänään sotesoppaa.

 

 

Palvelujen säilymisestä saati parantamisesta sosiaalitoimen ja terveydenhuollon yhdistämisessäkään ei ole mitään takeita. Pikemminkin päinvastoin! Hanketta perustellaan rakenneuudistuksena, jolla tavoitellaan julkisten menojen säästöä. Säästöistä  ei ole  mitään luotettavia laskelmia. Levenevistä hartioista näillä tiedoilla tuskin kannattaa kuntapäättäjien olla huojentuneita saati sitten ratkaisua nähdä mahdollisuutena kansalaisten palvelujen parantumiseen. Kuntapoliitikkojen tehtävä on nyt aktivoitua tekemään ihmisten tulevaisuutta.

 

 

Realismia on  huolehtia kansalaisten  palvelujen järjestämisestä omilla seutukunnilla. Pohjaksi on nähtävä maakunnan nykyinen veroasteeltaan yläpäässä oleva rahoitustilanne.  Kunnat ja kuntayhtymät  ovat täällä maan velkaisimpia. Vaikka maakunta olisi yksi kunta, sen rahoitus ei olisi tasapainossa. Keskussairaala on pahasti velkaantunut ja alirahoitteinen. Tilanne jatkuu vielä useita vuosia nykyisellään eikä mikään tekijä tulevaisuudessa osoita merkkejä siitä, että rahoitustilanne paranisi.

 

 

"Asevarustelu" ei lupaa yhteistä rintamaa ja vahvaa puolustusta saati sitten hyökkäystä tilanteen parantamiseksi. Näköpiirissä ei ole edes ristiriidatonta liittoutumisen mahdollisuutta Hämeenlinnan keskussairaalan ympärillä. Seutukuntien palvelujen nykytilan säilyttämisen tavoite on kunnianhimoinen. Kertoisikohan olosuhteet siitä, että maakunta ei ole elinkelpoinen ja kykenevä luomaan kilpailukykyistä yhteiskunnallista infrastruktuuria?

 

 

Vahvaa poliittista yhteistä visiota ja strategiaa sekä sen mukaista toimintaa tarvitaan sotesodassa kaikissa alueen seutukunnissa!  On syytä tunnustaa, että Kanta- Häme on liian pieni maakunta. Strategiassa Kanta-Hämeen maakunnan säilyttäminen ei ole tärkeä tavoite eikä edes sen puolustus  yhteisvoimin vahva. Tampereen komentajuudessa Pirkanmaan edut on soteratkaisulla turvattu! Hyökkäyssuunta voisi olla Riihimäen seutukunnalla Uusimaa ja HUS . Puolustukseen on ryhmityttävä Hämeenlinnan suunnassa.

 

 

Elinkeinoelämä ja yrittäjät osoittavat toiminnallaan  alueen kehitysmahdollisuudet.  Kauppakamarin tuoreessa  kyselyssä  Riihimäen yrittäjät kurkottavat kohti metropolia ja toivovat  yhteistä  kaupunkikeskusta. Riihimäen kaupunginhallituksen puheenjohtajalla on  "aktivoijan  osa" riihimäkeläisten oikeuksien puolustustaistelussa. Pitää nähdä, että siinä alistuminen ja Hämeenlinnan  hartioihin tai Tampereen "sinisiin silmiin" tukeutuminen  ei takaa asukkaiden parhaan toteutumista sote- ja kuntasodassa! Poliittinen herruus on kuitenkin Pirkanmaalla ja Hämeenlinnassa.

 

 

Mikko Lund

Väärä politiikka on muodostunut tavaksi Riihimäellä

Väärä politiikka on muodostunut tavaksi Riihimäellä

 

 

 

Väärä politiikka on muodostunut tavaksi Riihimäellä. Siksi siitä on vaikea irrottautua ja päästä eroon.  Riihimäen kaupunginhallitus antoi äskettäin lausunnon

Kanta-Hämeen 2. vaihemaakuntakaavan luonnoksesta. Luonnos  sisältää yhden uuden ylijäämämaiden käsittelyyn ja loppusijoitukseen tarkoitetun alueen Parolan pohjoispuolella. Miksi Riihimäen kaupunginhallitus  ei ole valvonut ja huolehtinut Riihimäen kaupunkiin tai seudulle  alueellista  aluetta ylijäämämaiden varastointia ja läjitystä varten?

Kuljetusmatka Parolaan on kohtuuttoman pitkä ja siitä aiheutuu  turhia ylimääräisiä kustannuksia. Ylijäämämaata

tulee riittävästi  rakennus- ym. töiden yhteydessä. Riihimäen kaupunginhallitus totesi lausunnossaan, että

Riihimäen seudulle ei ole esitetty seudullista aluetta ylijäämämaiden varastointia ja läjitystä varten. Riihimäelle tai sen välittömään läheisyyteen tarvitaan myös varaus alueelle puhtaiden ylijäämämaiden läjittämiseksi, jotta ylijäämämaiden kuljetusmatkat eivät kasva kohtuuttoman pitkiksi.

Moottoritie aiheuttaa riihimäkeläisille sietämättömän melukuorman. Kaupunki ei ole ryhtynyt tarvittaviin

meluntorjuntatoimiin. Tätä on pidettävä suoranaisena saamattomuutena ja laiminlyöntinä  kaupunkilaisten

viihtyisyyden ja terveyden huomioimisessa.  Ylijäämämaa antaisi mahdollisuuden rakentaa suhteellisen halvalla

meluvallit.

Ehdotan, että ylijäämämaa hyödynnetään Riihimäellä ja se käytetään Herajoella kaavassa mainittujen meluvallien

rakentamiseen moottoritien melua vastaan.

Ehdotuksen toteuttamisesta olisi seuraavat edut:

1.Meluntorjunta saataisiin hoidettua moottoritien vieressä  ja siitä hyötyisivät olemassaolevat  asuntoalueet

   Herajoki, Kumela,Vasikkahaka, Parmala,  Räätykänmäki.

2. Herajoen 47 hehtaaria voitaisiin hyödyntää asuntotarkoitukseen. Alueelle saisi sijoitettua omakoti- ja rivitaloja ja

    se liittyy ydinkeskustaan.

3. Ylijäämämaan kuljetuksesta Parolan sijasta Herajoelle merkitsisi huomattavia säästöjä kuljetuskustannuksissa

     ja’ - ajassa sekä kaatopaikkamaksussa. Ekologisen kehityksen periaatteet on hyväksytty valtuustossa ohjeeksi

     kaupunkisuunnittelussa.

4.  Se alentaa myös rakennuskustannuksia.

5. Koska maankaatopaikalla tulee olla valvonta, se työllistää muutaman henkilön.Riihimäen   työttömyysprosentti

    12%.

Ekologisen kehityksen periaatteet on hyväksytty kaupunginvaltuustossa ohjeeksi   kaupunkisuunnitteluun.

Myönteistä on se, että kaupunginhallitus myöntää,  että Parola on liian etäällä. Kun esittelevä virkamies, kaupunginjohtaja, 

ei selvittänyt esittelyssään maankaatopaikkaa  Riihimäelle tai sen lähiympäristöön, olisi toivonut, että kaupunginhallitus ei

olisi nukkunut, vaan täydentänyt lausuntoaan tältä osin.

Mikko Lund

Miten käy hallituksen velkaantumisen taittamistavoitteen?

Valtiovarainministeriö arvioi vielä joulukuussa, että Suomen talous kasvaisi vuonna 2014  0,8 prosenttia. Talouden näkymä on synkentynyt. Yle Uutisten tietojen mukaan tuorein ennuste kuluvan vuoden kasvuksi olisi noin 0,5 prosenttia. Hallitus varautuu tekemään aikomaansa suuremmat leikkaukset ja veronkorotukset ensi viikon kehysriihessä. Pääministeri  Jyrki Katainen arvioi, että  kolmen neljän miljardin väliin varmasti se velantaittamistavoite asettuu. Aiemmin hallitus arvioi valtiovarainministeriön laskelmien perusteella, että sopeutustarve olisi seuraavien kolmen vuoden aikana kolme miljardia euroa. Talouden kasvun hiipuminen  nostaa leikkaustarvetta noin miljardilla eurolla.

Hallitusohjelman keskeinen tavoite on valtion velkaantumistahdin taittaminen. Valtiovarainministeriön aiemman  suhdannekatsauksen mukaan tavoitteeseen pääsy tarkoittaisi yhteensä kolmen miljardin euron veronkorotuksia tai leikkauksia. Hallitusohjelmassa veronkorotuksille ja leikkauksille on asetettu  tasajako. Leikkauksien vaikutuksista varoitellaan. Väärin ajoitettuina ja kohdennettuina leikkaukset ovat tuhoisia. Veronkorotukset  syövät puolestaan eväitä  kasvulta.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kunnostautuu esittämällä leikkaustarpeeksi 8 miljardia euroa. Veroja ei hänen vaihtoehdossaan saa korottaa, mutta muuta ei hänen vaihtoehdossaan sitten olekaan. Hän ei toisin sanoin esitä, mistä 8 miljardia revitään. Se on niin iso summa, että vertailun vuoksi  perusterveydenhuollon alasajo "sopeuttaisi" taloutta neljällä miljardilla, lastenhoidosta saisi  2,7 miljardia ja ammatillisesta koulutuksesta 1,5 miljardia. Oppositiosta on hyvä huudella  ilman mitään vastuuta.

Asiantuntijoiden

 näkemykset taloustoimien suhteen eroavat suuresti. Siksi ei ole ihme, että hallituksen sisältä löytyy myös näkemysero. Hallituksen pääpuolueista kokoomuksessa on leikkaushaluja ja sosiaalidemokraatit pitävät joka tilanteessa kiinni leikkausten suuruisista veronkorotuksista. Kiista, joka voi jopa kaataa hallituksen. Muitakin eroja  löytyy.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) on talven aikana muuttanut suuntaa. Velkasuhdetavoitetta ei olekaan niin suuri kiire tavoitella. Hallituskumppani kokoomus älähti. Velkakehitys on käännettävä laskuun hallitusohjelman mukaisesti, oli kokoomuksen yksipuolinen  julistus.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) uskoo, että valtion talouden sopeutustarve on enimmillään kolme miljardia euroa. Hän ei kuitenkaan halua arvioida tarkkoja lukuja.
– Kyllä se varmasti on maksimissaan kolme, mutta voi olla jopa sen alle, hän sanoi Ylen aamu-tv:ssä torstaina.
Urpilainen sanoo, että täsmällisiä lukuja lasketaan koko ajan valtiovarainministeriössä, ja ne ovat käytössä alkuviikosta, kun hallitus tekee päätöksiä. Hallitus päättää verojen kiristyksistä ja menojen karsimisesta ensi viikon kehysriihessä.
– Mutta sen sanon, että näyttää siltä, että ensi vuoden osalta tarvitaan noin puolentoista miljardin sopeutustoimet. Se on varmaan lähtökohta valmistelulle ja päätöksenteolle ensi viikolle.
Hänen mukaansa tätä tarkoitusta varten tarvitaan sekä veronkorotuksia että menosäästöjä.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) on vedettävä johtopäätöksensä. Joko kokoomus ja sosialidemokraatit sopivat  velkasuhteesta. Tai sitten edessä on hallituksen hajoamien ja uudet vaalit.

Keskusta haistaa  tilanteen. Keskustan eduskuntaryhmän kokouksessa puheenjohtaja Juha Sipilää tuurannut eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen kehotti puolueettaan valmistautumaan ennenaikaisiin vaaleihin. Tulevat eduskuntavaalit sitten ajallaan tai ennenaikaisesti, yksikään puolue ei voi luvata aikojen pikaista paranemista. Maan talouden ja rakenteiden korjaaminen  tulee kestämään useamman eduskuntakauden.

Kehysriihessä on muitakin kiviä, jotka voivat kaataa hallituslaivan.  Yksi on kuntatalous. Tarkoitus on, että hallitus asettaa  kuntataloudelle tasapainotavoitteen. Tavoite tulee kuntasektorille kokonaisuudessaan, mutta se ei rajoita yksittäisen kunnan päätöksentekoa. Samalla otetaan käyttöön menorajoite, joka hillitsee valtion toimista kunnille aiheutuvia kustannuksia. Uudistus perustuu valtioneuvoston asetukseen julkisen talouden suunnitelmasta. Uutta ohjausjärjestelmää esitellään valtiovarainministeriön työryhmän raportissa.

Hallitus hyväksyi kuntatalouden kokonaisohjauksen kehittämisen päälinjat päättäessään rakennepoliittisesta ohjelmasta 29. marraskuuta 2013. Valtiovarainministeriön työryhmä on valmistellut raportin kuntatalouden ohjauksesta hallituksen linjausten mukaisesti.
Julkisen talouden uudessa ohjausmallissa nykyinen valtiontalouden kehyspäätös laajennetaan julkisen talouden suunnitelmaksi. Kuntatalouden ohjaus sovitetaan osaksi tätä julkisen talouden kokonaisohjausta. Kokonaisuudessaan uuteen ohjausmalliin siirrytään vuoden 2015 alussa.
Näillä toimin kuntataloutta ei saada tasapainoon. Edelleen yksittäinen kunta  mm. Riihimäen kaupunki joutuu valtiovarainministeriön ohjaukseen ja holhoukseen. Säädökset olisi pitänyt tehdä kriisikuntien pelastamista ajatellen siten, että tiettyjen kriteerien jälkeen valtion tehostetut ohjaus- ja tasapainotustoimet käynnistyisivät  yksityiseen  kuntaan. Niillä pitäisi sivuuttaa  kriisiin ajautuneen kunnan päätöksenteko.

Yle Uutisten mukaan hallituksen sopeutuskeinoiksi ovat nousemassa ruoan arvonlisäveron korottaminen ja sosiaaliturvan indeksin jäädyttäminen.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki sanoi tiistaina Yle Uutisille, että indeksien jäädyttäminen on puolueelle hallituskysymys.
– Uskon, että indeksien jäädyttämiseen ei mennä. Me esimerkiksi ollaan lähdetty siitä, että me olemme vain hallituksessa joka kaventaa tuloeroja ja parantaa perusturvan varassa olevien ihmisten asemaa. Ja indeksien jäädytys heikentää sitä, Arhinmäki sanoi.
Ruoan ja lääkkeiden arvonlisäveron korottaminen taas pitäisi Arhinmäen mukaan kompensoida jotenkin, mikä vaatisi ”ihan älytöntä paikkaamista jossain muualla verotuksessa”.

Mikko Lund

Miten käy hallituksen velkaantumisen taittamistavoitteen?

Valtiovarainministeriö arvioi vielä joulukuussa, että Suomen talous kasvaisi vuonna 2014  0,8 prosenttia. Talouden näkymä on synkentynyt. Yle Uutisten tietojen mukaan tuorein ennuste kuluvan vuoden kasvuksi olisi noin 0,5 prosenttia. Hallitus varautuu tekemään aikomaansa suuremmat leikkaukset ja veronkorotukset ensi viikon kehysriihessä. Pääministeri  Jyrki Katainen arvioi, että  kolmen neljän miljardin väliin varmasti se velantaittamistavoite asettuu. Aiemmin hallitus arvioi valtiovarainministeriön laskelmien perusteella, että sopeutustarve olisi seuraavien kolmen vuoden aikana kolme miljardia euroa. Talouden kasvun hiipuminen  nostaa leikkaustarvetta noin miljardilla eurolla.

Hallitusohjelman keskeinen tavoite on valtion velkaantumistahdin taittaminen. Valtiovarainministeriön aiemman  suhdannekatsauksen mukaan tavoitteeseen pääsy tarkoittaisi yhteensä kolmen miljardin euron veronkorotuksia tai leikkauksia. Hallitusohjelmassa veronkorotuksille ja leikkauksille on asetettu  tasajako. Leikkauksien vaikutuksista varoitellaan. Väärin ajoitettuina ja kohdennettuina leikkaukset ovat tuhoisia. Veronkorotukset  syövät puolestaan eväitä  kasvulta.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kunnostautuu esittämällä leikkaustarpeeksi 8 miljardia euroa. Veroja ei hänen vaihtoehdossaan saa korottaa, mutta muuta ei hänen vaihtoehdossaan sitten olekaan. Hän ei toisin sanoin esitä, mistä 8 miljardia revitään. Se on niin iso summa, että vertailun vuoksi  perusterveydenhuollon alasajo "sopeuttaisi" taloutta neljällä miljardilla, lastenhoidosta saisi  2,7 miljardia ja ammatillisesta koulutuksesta 1,5 miljardia. Oppositiosta on hyvä huudella  ilman mitään vastuuta.

Asiantuntijoiden

 näkemykset taloustoimien suhteen eroavat suuresti. Siksi ei ole ihme, että hallituksen sisältä löytyy myös näkemysero. Hallituksen pääpuolueista kokoomuksessa on leikkaushaluja ja sosiaalidemokraatit pitävät joka tilanteessa kiinni leikkausten suuruisista veronkorotuksista. Kiista, joka voi jopa kaataa hallituksen. Muitakin eroja  löytyy.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) on talven aikana muuttanut suuntaa. Velkasuhdetavoitetta ei olekaan niin suuri kiire tavoitella. Hallituskumppani kokoomus älähti. Velkakehitys on käännettävä laskuun hallitusohjelman mukaisesti, oli kokoomuksen yksipuolinen  julistus.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) uskoo, että valtion talouden sopeutustarve on enimmillään kolme miljardia euroa. Hän ei kuitenkaan halua arvioida tarkkoja lukuja.
– Kyllä se varmasti on maksimissaan kolme, mutta voi olla jopa sen alle, hän sanoi Ylen aamu-tv:ssä torstaina.
Urpilainen sanoo, että täsmällisiä lukuja lasketaan koko ajan valtiovarainministeriössä, ja ne ovat käytössä alkuviikosta, kun hallitus tekee päätöksiä. Hallitus päättää verojen kiristyksistä ja menojen karsimisesta ensi viikon kehysriihessä.
– Mutta sen sanon, että näyttää siltä, että ensi vuoden osalta tarvitaan noin puolentoista miljardin sopeutustoimet. Se on varmaan lähtökohta valmistelulle ja päätöksenteolle ensi viikolle.
Hänen mukaansa tätä tarkoitusta varten tarvitaan sekä veronkorotuksia että menosäästöjä.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) on vedettävä johtopäätöksensä. Joko kokoomus ja sosialidemokraatit sopivat  velkasuhteesta. Tai sitten edessä on hallituksen hajoamien ja uudet vaalit.

Keskusta haistaa  tilanteen. Keskustan eduskuntaryhmän kokouksessa puheenjohtaja Juha Sipilää tuurannut eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen kehotti puolueettaan valmistautumaan ennenaikaisiin vaaleihin. Tulevat eduskuntavaalit sitten ajallaan tai ennenaikaisesti, yksikään puolue ei voi luvata aikojen pikaista paranemista. Maan talouden ja rakenteiden korjaaminen  tulee kestämään useamman eduskuntakauden.

Kehysriihessä on muitakin kiviä, jotka voivat kaataa hallituslaivan.  Yksi on kuntatalous. Tarkoitus on, että hallitus asettaa  kuntataloudelle tasapainotavoitteen. Tavoite tulee kuntasektorille kokonaisuudessaan, mutta se ei rajoita yksittäisen kunnan päätöksentekoa. Samalla otetaan käyttöön menorajoite, joka hillitsee valtion toimista kunnille aiheutuvia kustannuksia. Uudistus perustuu valtioneuvoston asetukseen julkisen talouden suunnitelmasta. Uutta ohjausjärjestelmää esitellään valtiovarainministeriön työryhmän raportissa.

Hallitus hyväksyi kuntatalouden kokonaisohjauksen kehittämisen päälinjat päättäessään rakennepoliittisesta ohjelmasta 29. marraskuuta 2013. Valtiovarainministeriön työryhmä on valmistellut raportin kuntatalouden ohjauksesta hallituksen linjausten mukaisesti.
Julkisen talouden uudessa ohjausmallissa nykyinen valtiontalouden kehyspäätös laajennetaan julkisen talouden suunnitelmaksi. Kuntatalouden ohjaus sovitetaan osaksi tätä julkisen talouden kokonaisohjausta. Kokonaisuudessaan uuteen ohjausmalliin siirrytään vuoden 2015 alussa.
Näillä toimin kuntataloutta ei saada tasapainoon. Edelleen yksittäinen kunta  mm. Riihimäen kaupunki joutuu valtiovarainministeriön ohjaukseen ja holhoukseen. Säädökset olisi pitänyt tehdä kriisikuntien pelastamista ajatellen siten, että tiettyjen kriteerien jälkeen valtion tehostetut ohjaus- ja tasapainotustoimet käynnistyisivät  yksityiseen  kuntaan. Niillä pitäisi sivuuttaa  kriisiin ajautuneen kunnan päätöksenteko.

Yle Uutisten mukaan hallituksen sopeutuskeinoiksi ovat nousemassa ruoan arvonlisäveron korottaminen ja sosiaaliturvan indeksin jäädyttäminen.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki sanoi tiistaina Yle Uutisille, että indeksien jäädyttäminen on puolueelle hallituskysymys.
– Uskon, että indeksien jäädyttämiseen ei mennä. Me esimerkiksi ollaan lähdetty siitä, että me olemme vain hallituksessa joka kaventaa tuloeroja ja parantaa perusturvan varassa olevien ihmisten asemaa. Ja indeksien jäädytys heikentää sitä, Arhinmäki sanoi.
Ruoan ja lääkkeiden arvonlisäveron korottaminen taas pitäisi Arhinmäen mukaan kompensoida jotenkin, mikä vaatisi ”ihan älytöntä paikkaamista jossain muualla verotuksessa”.

Mikko Lund

Kuntien huoltosuhteen heikkenemisestä kova lasku kuntalaisille

Kuntien huoltosuhteen heikkenemisestä 

tulossa kova lasku kuntalaisille

 

Rehellisyys talouslukujen selityksessä on selviytymisen perusehto.

 

 

 

Pidelkäähän nyt lujasti kiinni tuoleistanne! Tulette saamaan vielä ison laskun  siitä, kun kuntapäättäjät eivät ole ymmärtäneet varautua  kuntien ikärakenteen ja huoltosuhteen tuomaan menojen kasviin. Siihen olisi ollut mahdollista varautua menneinä hyvinä aikoina, mutta  se hukattiin investointeihin ja velkaantumiseen.

 

Eero Laesterä osoittaa Kuntalehdessä  2/2014, että huoltosuhde tulee heikkenemään voimakkaasti huoltosuhteeltaan heikoimmissa kunnissa. Maksurasitus  tulee nousemaan erityisesti 2020 ja 2030- luvuilla. Selvityksen selkeä johtopäätös  on, että huoltosuhde ei parane yhdessäkään Suomen  kunnassa  tulevaisuudessa. Riihimäen kaupunginvaltuustonkin tietoon on saatettu  Laesterän ja Meklinin  käsitys  Riihimäen kaupungin talouden suunnasta. Suuntaa ei tarjotun asiantuntijatiedon varassa reivattu. Talouden kriisiytymiseen vaikuttaa nykytalouden  velkavetoisuus ja huoltosuhteen muutos tulevaisuudessa.  Kriisikuntakriteerit ovat täyttymässä. Ja vieläkin kaunistellaan ja nyt suunnitellaan yksityisrahoitusmalleja (Meijerin liittymä), kun kaupungin investointien rahoitus on käynyt mahdottomaksi. Sekään ei merkitse kustannuspaineen alenemista, vain siirtymistä pitkäkestoiseksi rasitukseksi käyttötalouden rahoituksessa. Suo siellä vetelä täällä eikä näistä rahoitusmalleista ole kaupungin talouden kokonaistilan selvittäjäksi!

 

Laesterän mukaan vuonna 2020  Suomessa  on  31 kuntaa ja vuonna 2030  yli 100 kuntaa, joilla huoltosuhde nousee yli 100:n eli lapsia ja vanhuksia on enemmän kuin työikäisiä.  Vuoteen 2020 mennessä työikäisten määrä tulee vähenemään 120 000:lla. Lasten määrä tulee kasvamaan 50 000:lla  ja vanhusten  kasvaa 300 000:lla. Huoltosuhteen mediaani on tällöin 65,5.

 

Samassa Kuntalehdessä valtiovarainministeriön  ylijohtaja Päivi Laajala  kertoo ministeriön painelaskelmista. jonka mukaan korkeimmat tuloveroprosentit voivat nousta jopa 30 prosenttiin, kun tällä hetkellä matalinta verotusta 16,50 prosentilla  toteuttaa Kauniainen. Näin käy jos menojen kasvu rahoitetaan verojen korotuksilla, ilman rakenteellisia tai toiminnallisia uudistuksia.  Näihin seikkoihin perustuen  Kataisen hallitus haluaa toteuttaa  kunta- ja soteuudistukset.

 

 

 

Kunnallistalouden emeritusprofessori  Pentti Meklin sanoo kuntatalouden ajelehtivan harhapolulla. Kunnat joutuvat jatkuvasti ottamaan lisää velkaa, kun kuntien vuosikate ja  ylijäämät eivät riitä investointeihin. Meklinin mukaan ”alimitoitetut poistot kumuloituvat tuloslaskelmissa  huomattavina kirjanpidollisina ylijääminä”, mutta kaupungit investoivat velaksi. Meklin ennakoi  jo  Riihimäen kaupungin talouden velkaantumisen ja kriisiytymisen  selvittäessään neljän kunnan liitosta.

 

Laesterä  varoittaa kuntapäättäjiä Kuntalehdessä 3 /2014  investointien jatkuvasta kasvuvauhdista. Jos kuntien investointihalukkuus jatkuu ja kasvuvauhti on 5,5 prosenttia vuodessa, silloin on rehellistä luvata kuntien velkaantumisen jatkuvan. Laesterä  kysyykin, olisikohan jo aika puhua totta?

 

 

Riihimäen talouden  rahoitustasapainoa horjuttaa vakavasti  kaupungin  velkasalkku ja rästissä olevat maksamatta olevat kuntayhtymien maksuosuudet   sekä tilinpäätöksissä  vuodesta 2010  noudatettu poistopolitiikka.

 

Lainakanta on tämän  vuoden alussa  120,7 miljoonaa ja vuoden lopussa  122,7 miljoonaa eli 4131 euroa /asukas. Tällä menolla lainakanta  on  jo vuonna  2016  133,4 miljoonaa. Lisäksi kuormaa lisää kaupungin osuus kuntayhtymien alijäämistä.

 

Ongelmaksi nousee velkasalkun hoito  entistä hitaamman tai jopa pysähtyvän talouskasvun madaltaman tulokertymän oloissa.

 

Uhka velkasalkun kasvamisesta  on todellinen vaara. Taloudesta vastuullisten luottamushenkilöiden ja kaupunginjohtajan julkinen informaatio kaupungin talouden tilasta on ollut kaunistelevaa. Esimerkiksi julkinen keskustelu talouden kestävyysvajeesta on liikkunut kovin vaatimattomissa luvuissa.

 

 

Vastuullisten talouskeskustelua kuvaa Riihimäellä  epäselvyys kestävyysvajeen suuruudesta. Henkilökohtaisesti  käsitän sen kaksinumeroisena ja luen kestävyysvajeeseen mukaan lainasalkun kiertoajan mukaiset velkojen lyhennykset ja väestörakenteen mukanaan tuoman nykyisen  palveluverkon ylläpitämisen lisäkustannukset. Päivän selvää on, että edessä oleva väestön voimakas ikääntyminen tulee lähivuosina lisäämään kaupungin menoja. Valtiovarainministeriössä on arvioitu  ikääntymisen vaikutukseksi   7 veroprosenttiyksikköä   kuntatalouteen.

 

Riihimäellä lisäksi on otettava huomioon  muitakin yllättäviä menoja   mm. maanalaisen putkiston, vesi – ja viemäriputkiston kunnon vaatimat  investointimiljoonat ja tulvien torjunta.  Miten niistä selvitään?

 

 

Ihmetystäni onkin herättänyt se, miten kaupunginjohtaja ja kaupunginhallitus niin innostuneesti ja  samalla edesvastuuttomasti  jatkavat kaupungin  kriisiytymisen tiellä. Se on  “ karkkiloitumisen tie” eikä kolmen kunnan liitos siltä pelasta. Vastuulliset eivät ole ryhtyneet toimiin kehityksen kääntämiseksi. Veroprosentin korotus ei tuo pelastusta, kun menot, kustannukset ja investoinnit jatkavat hallitsematonta kehitystä. Näihin pitäisi puuttua lujalla kädellä. Missä vain on se käsi, kun kaupunginhallituksesta ei näytä siihen olevan?

 

 

Juuri nyt Riihimäellä ei olisi  varaa väärään politiikkaan. Ihan julkisesti on ihmeteltävä, miten  Riihimäki  pystyy kustantamaan  tulevaisuudessa peruspalvelut  ja huolehtimaan taloudestaan. Tavattoman vaikealta ellei ihan mahdottomalta näyttää myös velkaantumisen kääntäminen laskuun.  Siksi olen vaatinut, että  kaupungin velkaantumiseen pitää tarttua erillisellä  tavoiteohjelmalla tavoitteena kuntien keskimääräisen velkatason saavuttaminen. Ehdotin  Riihimäen kaupunginvaltuustossa 9.12.2013 , että kaupunginhallitus laatii tällaisen ohjelman valtuustolle tämän vuoden syksyyn mennessä, ennen kuin vuoden 2015 veroprosentti hyväksytään. 

 

Katson, että ohjelma   tarvitaan  rehellisyyden vuoksi. Politiikan onnistumista  ei voida arvioida, jos ei ole tavoitteita. 

 

 

 

Mikko Lund

 

 

 

 

Naisten määrä ei politiikassa ratkaise

Naisten määrä ei politiikassa ratkaise

Valta tarvitsee kriittistä  valvontaa!

Naistenpäivän johdosta Aamuposti  (8.3.) laski, kuinka moni seudun kuntien johtava virka on naisten hallussa. Naisia

johtavilla paikoilla on eniten Riihimäellä, jossa peräti 58 prosenttia johtavista virkamiehistä on naisia.

Heikoin tilanne on Hyvinkäällä, jossa vain 37 prosenttia johtopaikoista on naisten hallussa.Mitä merkitystä naisten määrällä sitten on politiikassa tai hallinnossa? Minäkin kuvittelin joskus aikaisemmin, että  sukupuolella ja iällä olisi väliä. Mutta se oli lapsellinen kuvitelma, joka ei kestänyt  todellisuuden  kovaa painetta. Aamupostin haastattelemat päättäjänaiset kiistävät kokeneensa vähättelyä tai syrjintää sukupuolensa vuoksi. Mutta se ei ole uutinen. Uutinen on,  että  Aamupostin päättäjänaisista ei ole valvomaan kriittisesti  todellista  vallankäyttöä.

Samaisessa lehdessä  haastatellaan Riihimäen valtuuston varapuheenjohtajaa  Kirsti Tolvasta (sd). Tolvanen paljastaa

luottamuksensa Riihimäen virkamiesten kykyyn hallita kuntalaki ja valmistella asiat hyvin. Tällaista suhtautumista voidaan  kutsua autoritaariseksi alistumiseksi. Sen mukaan  luottamushenkilö luottaa virkamiehiin ja heidän valmisteluunsa.

Autoritaarinen  alistuminen on ollut muillekin luottamushenkilöille leimallista Riihimäellä. Mikä on tällä toimintastrategialla aikaansaatu tulos? Ei kummoinenkaan. Kaupungin talous on kuralla, kaavoitus kansan irvittävänä ja vanha kaupunkikeskus täynnä likaisia, tyhjien liikehuoneiden ikkunoita.  Uusi Liikerata on autio ja asemaseutu häiriökeskus. Atomikeskus on  YIT:n epäjumala, jonka alttarille on uhrattu kaavoituksella lisää "maa- ja taivastilaa" hävittämään kaupungista lopunkin erikoistavarakaupan ja pienyrittäjyyden.

 

Ja kaikki tämä on saavutettu Tolvasen ykköspäättäjien luottamuksessa tietäen, että talous kriisiytyy ja ylisuuri velkasalkku painaa hartioita. Sokea luottamus virkamiehiin on antautumista ajattelemattomuuteen ja luottamuksen antajan ymmärtämättömyyttä sekä väärän profeetan vietäväksi alistumista.

 

Siinä helposti  unohtuu, mistä luottamus on kotoisin! Kansalaiset valitsevat vaaleissa luottamushenkilöitä, valitut ovat valitsijan - ei virkamiesten - asialla. Odotus on, että valitut pohtivat ja ymmärtävät päätöstensä seurausvaikutuksia ja tekevät kansalaisten etuja ja palvelua edistäviä ratkaisuja heidän verovaroillaan.

 

 

Kuntalaisen etu ei ole sama kuin virkamiesten etu. Heidän  huolensa ylisuuresta organisaatiosta eikä kustannusrasitusten siirrosta tuleville sukupolville ole ollut suuren suuri! "Palkkapapit" ovat saarnanneet - valtuutetut ovat luottaneet sanan puhtauteen!

 

Näin varjeltuu "hyvä ilmapiiri". Tällöin ei huolestuta, että pari vaalikautta on menty ekaluokassa kohti katasrofia! Kriittisyyttä ja valvontaa olisi tarvittu eikä pettävää luottamuksen strategiaa.

 

On kirkkaana pidettävä mielessä, että luottamus saadaan kansalaisilta.  Heidän palveluksessaan ovat päättäjät kunnissa. Heidän rooliinsa kuuluu virkakunnan kriittinen valvonta!

 

 

 

Mikko Lund 

 

Todennäköisintä on viiden kunnan liitos

Todennäköisintä on viiden kunnan liitos

 

 

 

Nurmijärven kunnanhallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja  Outi Mäkelä (kok.) arvioi  Aamupostissa 5.3.2014, että todennäköisempää kuin kahdeksan keskiuusimaalaisen kunnan liitos  on pienempien liittoutumien syntyminen. Mäkelä visioi yhdeksi vaihtoehdoksi Hyvinkään, Riihimäen ja Nurmijärven liittouman. Hänestä tämä ”kolmostien käytävä” olisi yhdenlainen toiminnallinen alue. Riihimäen kaupunginjohtajan Seppo Keskiruokasen mielestä näin ei ole. Keskiruokasella ei  ole kykyä ja tahtoa katsoa  Riihimäen seudun etua. Meidän muiden  on analysoitava ja  haettava ennakkoluulottomasti Riihimäen etua.

Mäkelän visiointi  palvelee  myös Riihimäen etua. Se olisi myös Hyvinkään etu.Näiden kolmen kunnan lisäksi lisäisin  siihen vielä Hausjärven ja  Lopen. Näin muodostettavalla uudella kunnalla pääsisimme jo lähes 100 000 asukkaan elinvoimaiseen kuntaan. Lisäksi kaikki kunnat olisivat lähellä toisiaan ja pääkeskukset Hyvinkää ja Riihimäki ihan kylki kyljessä. Tällaisella uudella kunnalla olisi vetovoimaa. Se merkitsisi uutta  sykettä elinkeinojen ja työllisyyden edistämisessä.

Kuntarakennelain mukaan kuntauudistuksessa on tavoiteltava elinvoimaisia ja taloudeltaan kestäviä kuntia.

Uusi viiden kunnan suurkunta  sijaitsisi  Helsinki – Tampere akselilla.  Alue on metropoliseudun liepeellä valtakunnan voimakkaammalla kasvukäytävällä.Alueella on historiallistakin identiteettiä.  Nurmijärvi on eteläistä Hämettä, kuten Aleksis Kivi asiaa kuvaa.  Suurlohja ja vahva viiden kunnan kaupunki purkaisi metropolin ruuhkautumista ja tukisi sen elinkeinoelämää luonnollisella tavalla lähiliikenneyhteyksien päässä.

Tunnettua on. että Riihimäki virheellisesti  tavoittelee kolmen kunnan liitosta.Perusteena tätä vastaan voidaan esittää seuraavaa:

Tällä Riihimäen, Hausjärven ja Lopen  liitoksella  ei  muodostu elinvoimaista, alueellisesti eheää ja yhdyskuntarakenteeltaan toimivaa kuntarakennetta, joka vahvistaisi kunnan asukkaiden itsehallinnon edellytyksiä.

 

Sen sijaan viiden kunnan kesken (ts. lisättynä  Hyvinkäällä ja Nurmijärvellä) em. tavoitteet voitaisiin pitkälle saavuttaa. Sen takaisi suurempi kilpailukyky metropolialueen väestö-, elinkeino- ja erityisesti tulokehityksestä.  Lisäksi näiden kuntien kesken voitaisiin muodostaa myös yhtenäinen sote- alue.

 

Alue on ollut pitkään myös  yhteistä Riihimäki- Hyvinkää työssäkäyntialuetta.

 

Lisäksi on varsin  todennäköistä, että kuntaministeriö ei hyväksy kolmen kunnan liitosta, jossa ei saavuteta uudistuksen ja lain tavoitteita.

 

 

Hyvinkään kahdeksan kunnan hanke tuntuu sekavalta ja  vähintäänkin kivikkoiselta. Sen toteutuminen on enemmän kuin epätodennäköistä monestakin  syystä.

 

 

Todennäköisesti uudistuksessa palataan lähtöruutuun.  Silloin on tilausta  Outi Mäkelän ja muiden tulevaisuuteen katsovilla puheenvuoroilla.  Riihimäen  kaupunginjohtaja Seppo Keskiruokanen ei ole oppinut  yhteistyöhön ja arvioimaan alueen kehitysedellytyksiä. Hän ei ole nähnyt Riihimäen etua. Keskiruokasen ei- puheenvuorot toimivat   Riihimäkeä vastaan. Siksi  Riihimäellä tarvitaan poliittista  johtajuutta, jossa lähdetään laajasti  Hyvinkään- Riihimäen alueen ennakkoluulottomasta yhteistyöstä ja tulevaisuuden halttuun otosta.

 

 

Mikko Lund

 

 

 

 

Riihimäen ajastaan jälkeen jäänyt yleiskaava on kriisiyttänyt johtamisen, päätöksenteon ja kaavoittamisen

Riihimäen  ajastaan jälkeen jäänyt yleiskaava on kriisiyttänyt 

johtamisen, päätöksenteon ja kaavoittamisen

 

 

 

Riihimäen yleiskaava on vuodelta 1997. Se on selvästi jäänyt ajastaan jälkeen. Siksi se on päätetty uudistaa. Hyvä näin, mutta paljon asiasta on pitänyt  puhua ja kirjoittaa, ennen kuin  yleiskaavaa lähdettiin uudistamaan. Yleiskaava on tärkein johtamisen ja kaupungin kehittämisen asiakirja.

 

Kaupungin yleiskaava kriisiyityi jo 2000- luvun alkupuolella. Yleiskaava ei antanut suoraa vastausta siihen, mihin asuntotuotanto jatkossa olisi suunnattava. Yleiskaavan jälkeenjääneisyyttä paikattiin kasvusuuntavertailulla. Konsulttiyhtiön tehtäväksi annettiin selvittää, mihin asuntotuotanto suunnataan tulevina vuosina. Selvityksessä tarkasteltiin kolmen alueen  Kalmun, Riutan ja Arolammin omakotirakentamisen mahdollisuuksia. Kaupunki sivuutti asiassa kaupunkilaiset. Asiakirjasta ei tiedotettu kaupunkilaisille eikä siitä kuultu tarvittavia tahoja. Kaupunginhallitus valitsi  kasvusuunnaksi Kalmun, johon päätettiin tehdä osayleiskaava.

 

 

Kaupunki ei järjestänyt kasvusuuntavertailusta maanomistajien ja kaupunkilaisten kuulemista. Kaupunki käynnisti osayleiskaavan laatimisen Kalmuun, vaikka yleiskaava oli vanhentunut ja kaipasi kipeästi uudistamista.

 

Hämeenlinnan hallinto- oikeus myönsi, että kasvusuuntavertailu on kaavoitukseen liittyvää selvittämistä. Hallinto- oikeuden mukaan siihen  ei erikseen sovelleta kaavoitusmenettelyä koskevia vuorovaikutussäännöksiä. Hallinto- oikeus ei perustellut asiaa mitenkään. Kasvusuuntavertailu on ratkaissut  kaavoituksen suuntaamisen vanhentuneen yleiskaava-alueen  laajentamiseen ja suuntaamiseen yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle,  Kalmuun. Kaavoituksen vuorovaikutussäädöksiä  olisi pitänyt noudattaa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti. Hallinto- oikeuden lähtökohta perustelemattomana  loukkaa kansalaisten osallisuutta koskevia  perusoikeuksia. 

 

Riihimäen kaupunginvaltuusto hyväksyi Kalmun osayleiskaavan 16.1.2012. Osayleiskaavasta on valitettu Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

 

Kalmun kaavoituksen viivästymiseen liittyen Riihimäen kaupunginhallitus  on suunnannut kaavoitusta yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen.Tiivistäminen  olisi pitänyt osata tehdä jo ennen Kalmun kaavoitusta ja luopua Kalmusta.  Kalmun kaavoitus merkitsee Riihimäen tiiviin yhdyskuntarakenteen  hajauttamista.

 

 

Sen jälkeen kaavaosasto ja teknillinen lautakunta ovat kaupunginhallituksen erityisessä suojelussa kohdistaneet kaavoituksellisia toimenpiteitä puistoihin. Suunnitelmissa on tällaisia hankkeita. Viimeisin päätös oli Räätykänmäki ja Koppelintien puisto.  Vain viisi valtuutettua nousi tätä menoa vastaan kaupunginvaltuustossa, kolme demaria ja vihreitten ryhmä äänesti puiston säilyttämisen puolesta.

 

Kaupungissa ei ole  pulaa asuntorakentamiseen kaavoitettavasta maasta. Koppelintien itäpuolella on kaksi tietä Paalukatu ja Pennitie. Yhteensä kaksi kilometriä tietä, joiden varteen mahtuu  melkoinen määrä omakoti- tai rivitaloja. Lisäksi Herajoen kylässä on 47 ha rakentamatonta maata, josta suurimman osan omistaa kaupunki. Lisäksi  varuskunta- alue  ja  raviradan alue. Toistaiseksi valtuutetut, jotka näitä ovat vastustaneet, ovat olleet kovin  tyhjänpäiväisillä perusteilla  vastaan.

Entinen Riihimäen yli 30- vuoden valtuustokokemuksen ansioilla  Marja Lukkaroinen  (sd) esitti avoimen kysymyksen (Aamuposti 6.3.)  demarivaltuutetuille Nummela, Mattila ja Tolvanen ( jotka valtuustossa puolustivat  puistoon kaavoitusta asutuksen tiivistämisen varjolla ) Lukkaroinen kysyi, pidättekö todella  järkevämpänä siirtää asutusta Kalmuun kuin kaupungin rakentamattomille keskusta-alueille. Onko teillä vain kaksi vaihtoehtoa Kalmu tai kaupungin puistot?

Hyvä kysymys  demariryhmälle ja muillekin päättäjille,   jotka eivät ole selvittäneet, mitä Kalmun rakentaminen tulee maksamaan. Noin 50 miljoonan investointivelka   entisen velan päälle ajaa Riihimäen kriisikunnaksi. Millä poliittisella valtuustoryhmällä  on varaa tähän?

SDP:n valtuustoryhmä on tehnyt valtuustoaloitteen  maan pakkolunastuksen käynnistämisestä Kalmussa. Päätös kohdistuisi yksityisiin maanomistajiin.  Kaupunginvaltuustoa ei ole kiinnostanut   suurmaanomistajien, kuten Paloheimo OY.n, Ahlström Oy:n ja Sokos Oy:n maiden lunastaminen, vaikka se olisi ollut erityisen perusteltu.

Ajantasaisen yleiskaavan puute heijastuu johtamiseen, päätöksentekoon ja kaavoitukseen.

Mikko Lund

 

 

Riihimäen päätöksentekoa kuvaa epäjohdonmukaisuus ja periaatteettomuus

Riihimäen  päätöksentekoa  kuvaa 

epäjohdonmukaisuus ja periaatteettomuus

 

 

 

Riihimäen kaupunki on hyväksynyt tammikuun valtuustossa  Riihimäen ympäristöpolitiikan. Tavoiteohjelma käsittelee hyviä asioita kaupunkirakenteen tiivistämiseksi   ja ekotehokkaan kaupunkirakenteen luomiseksi. Riihimäen kaupunki edistää metsien, virkistysalueiden ja muiden luontokohteiden monimuotoisuutta. Kaupunki turvaa viheralueiden ja ekologisten yhteyksien säilymisen ja huolehtii kaupunkiluonnon elinvoimaisuuden ja viherverkon toimivuudesta. Hyvä tavoite. Samaa on ajanut valtuuston keväällä 2013 hyväksymä  Riihimäkistrategia, jossa  tavoitteena on viihtyisän asuinympäristön luominen. Hyvä asuinympäristö on  tärkeä ja tavoiteltava asiantila, jota suurin osa kaupunkilaisista  kannattaa. Mutta pitääkö  kaupunginvaltuusto  ohjelmista ja strategioista sekä aiemmista päätöksistään todellisuudessa huolta, niin että näitä ympäristöasioita edistetään Riihimäen päätöksenteossa?

 

 

Puistot ja metsät  ovat kaupungissa tärkeitä lapsille, nuorille ja aikuisille. Uusin tutkimustieto kertoo, että   metsät hoitavat ihmisten mieltä ja hyvinvointia. Sen takia kaupungin keskustan lähiviheralueista  on pidettävä huolta.   Mutta tähän asti  kaupunginvaltuusto on surutta tuhonnut kaupunkiluontoa  Otsolanmäessä, Kumelassa ja Hirsimäessä. Puistoja ja viheralueita on laitettu maan tasalle. Riihimäen kaupunginvaltuuston enemmistö ei ole arvostanut luontoa. Enemmistö  on  ollut  betonivaltuutettuja ja  teknokraatteja.He ovat unohtaneet aikaisemmin hyväksytyt periaatepäätökset, ohjelmat ja strategiat.  Voisi tehdä johtopäätöksen, ettei periaatepäätöksillä ole mitään merkitystä.

 

 

Kaupunkilaiset ovat heränneet puolustamaan luontoarvoja. Kaupunkilaiset vastustavat puistojen, alkuperäisen luonnon ja viherikköjen massiivista tuhoamisvimmaa. Professori Pertti Rannikko arvioi, että uusi ja entistä tietoisempi luontosuhde ja kansalaisten aktiivisuus tulee haastamaan kuntien hallinnon, kuten se on jo haastanut teollisuudenkin.

 

 

Erityisesti jälleen kerran huomio on kohdistettava virkamiesvalmisteluun, joka näyttää vievän valtuutettuja kuin kuoriämpäriä konsanaan. Eikö ohjelmat ja strategia sido virkamiehiä? Pitäisi ainakin. Virkamiehiä varten  me olemme ohjelmat hyväksyneet . Mutta jos virkamiehet eivät niistä perusta, ja valtuusto ei valvo, lopputulos on  pelätyn mukainen. Valtuutettuja kusetetaan päin kasvoja!  Silti valtuutetut sallivat  tämän.

 

 

Nyt kaupunginvaltuuston listalla on  Räätykänmäki 1. ja Koppelintien pohjoispäässä oleva  1,3 hehtaarin alue, johon tulee 6 omakotitaloa, mikäli kaupunginvaltuusto tulee hyväksymään kaavoituksen. Muutoksessa tuhotaan puistometsää, vaikka alkuperäisestä suunnitelmasta  kaavoitusta on kevennetty ja asukkaiden toiveita on hieman otettu huomioon.

  

Kysymys pelkistyy kolmeksi vaihtoehdoksi: Joko kaavoitus hyväksytään tai hylätään tai palautetaan ratkaistavaksi uuden yleiskaavan yhteydessä?

 

Parasta olisi palauttaa kaava uuteen valmisteluun ja odottaa yleiskaavan valmistumista.  Ei ole järkevää jatkaa postimerkkikaavojen valmistelua, vaan voimavarat tulee keskittää uuden yleiskaavan tekemiseen. Palauttaminen olisi perusteltua ympäristölautakunnan edellyttämän pohjavesitutkimuksen kannalta. Mielenkiintoista on, minkä kannan valtuusto ottaa asiaan.

 

 

Kriittisin kysymys liittyy juuri pohjaveteen. Alue kuuluu Herajoen pohjavesialueeseen. Ympäristölautakunta katsoi, ettei rakentaminen saa aiheuttaa pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Kaavoituksen kuluessa ei ole tehty pohjavesiselvitystä eikä riskiarviointia. Tämä osoittaa  välinpitämättömyyttä  puhtaan pohjaveden vaalimisen suhteen. Ympäristölautakunta katsoikin, että pohjaveden suojelun kannalta kaavamuutosta ei voida pitää hyväksyttävänä. Ympäristölautakunta  ei pitänyt  alueen osoittamista asuinrakentamiseen luonnonsuojelun ja virkistyskäytön kannalta  hyväksyttävänä.

 

 

 

 

Mikko Lund