Mihinkähän
hämäläispäättäjien huojentuminen sotessa perustuu?
Hyväntahtoinen puoluepoliittinen itsetyytyväisyys ja ratkaisusta
helpotuksen purkaus on paikallisilla ja maakunnallisilla päättäjillä
soteratkaisusta. Tyytyväisyys ei vie eteenpäin ihmisten asiaa! Vettä virtaa
pitkään Vantaassa ja muissa seutukuntien jokien uomissa ennen kuin maakunnan
palvelurakenne on kunnissa toimiva ja kansalaisten odotuksia palveleva
kokonaisuus vuoden 2017 jälkeen. Kansalaisnäkökulmasta pikemminkin asiaan
pitäisi suhtautua pelonsekaisin tuntein ja aktiivisin ottein.
Sotepäätös on vasta alku. Se ratkaisee
vain yhden kysymyksen. Viisi aluetta vastaa maan sotepalvelujen järjestämisestä.
Sopimuksen ydin on palvelujen
järjestämisvastuun siirtäminen viidelle yliopistollisen keskussairalan alueelle.
Täällä Tampereen keskussairaalan ympärille rakentuva hallinto
huolehtii alueen palveluiden järjestämisestä. Lähes kaikki muu on auki:
rahoitus, kansallinen toiminnan ohjaus, sotealueen organisaation malli ja
päätöksentekotapa. Jopa sekin, mikä tulee olemaan kuntien rooli palvelujen
tuottajana tai yksityisten laitosten asema
palveluverkossa.
Politiikassa piru istuu
yksityiskohdissa! Niiden avaamisessa kiehuu sopan sijasta uusi sotesota.
Rintaman painopiste siirtyy valtakunnan tasolta alue- ja
kuntatasolle.Taistelujoukot ovat enimmäkseen kunnallispoliitikkoja. Maakunnat ja kunnat ovat toinen toistensa
kimpussa. Edessä on vääntöä, liittoudutaan ja väännetään kättä edelleen
puoluepoliittisin laskelmin ja argumentein. Ja siinä on taas kansalla
ihmettelemistä ja poliitikoilla nieltävänään sotesoppaa.
Palvelujen säilymisestä saati parantamisesta sosiaalitoimen ja
terveydenhuollon yhdistämisessäkään ei ole mitään takeita. Pikemminkin
päinvastoin! Hanketta perustellaan rakenneuudistuksena, jolla tavoitellaan
julkisten menojen säästöä. Säästöistä ei ole mitään luotettavia laskelmia.
Levenevistä hartioista näillä tiedoilla tuskin kannattaa kuntapäättäjien olla
huojentuneita saati sitten ratkaisua nähdä mahdollisuutena kansalaisten
palvelujen parantumiseen. Kuntapoliitikkojen tehtävä on nyt aktivoitua tekemään
ihmisten tulevaisuutta.
Realismia on huolehtia
kansalaisten palvelujen järjestämisestä omilla seutukunnilla. Pohjaksi on
nähtävä maakunnan nykyinen veroasteeltaan yläpäässä oleva rahoitustilanne.
Kunnat ja kuntayhtymät ovat täällä maan velkaisimpia. Vaikka maakunta olisi
yksi kunta, sen rahoitus ei olisi tasapainossa. Keskussairaala on pahasti
velkaantunut ja alirahoitteinen. Tilanne jatkuu vielä useita vuosia nykyisellään
eikä mikään tekijä tulevaisuudessa osoita merkkejä siitä, että rahoitustilanne
paranisi.
"Asevarustelu" ei lupaa yhteistä
rintamaa ja vahvaa puolustusta saati sitten hyökkäystä tilanteen parantamiseksi.
Näköpiirissä ei ole edes ristiriidatonta liittoutumisen mahdollisuutta
Hämeenlinnan keskussairaalan ympärillä. Seutukuntien palvelujen nykytilan
säilyttämisen tavoite on kunnianhimoinen. Kertoisikohan olosuhteet siitä, että
maakunta ei ole elinkelpoinen ja kykenevä luomaan kilpailukykyistä
yhteiskunnallista infrastruktuuria?
Vahvaa poliittista yhteistä visiota ja strategiaa sekä sen mukaista
toimintaa tarvitaan sotesodassa kaikissa alueen seutukunnissa!
On syytä
tunnustaa, että Kanta- Häme on liian pieni maakunta. Strategiassa Kanta-Hämeen
maakunnan säilyttäminen ei ole tärkeä tavoite eikä edes sen puolustus
yhteisvoimin vahva. Tampereen komentajuudessa Pirkanmaan edut on soteratkaisulla
turvattu! Hyökkäyssuunta voisi olla Riihimäen seutukunnalla Uusimaa ja HUS .
Puolustukseen on ryhmityttävä Hämeenlinnan suunnassa.
Elinkeinoelämä ja
yrittäjät osoittavat toiminnallaan alueen kehitysmahdollisuudet. Kauppakamarin
tuoreessa kyselyssä Riihimäen yrittäjät kurkottavat kohti metropolia ja
toivovat yhteistä kaupunkikeskusta. Riihimäen kaupunginhallituksen
puheenjohtajalla on "aktivoijan osa" riihimäkeläisten oikeuksien
puolustustaistelussa. Pitää nähdä, että siinä alistuminen ja Hämeenlinnan
hartioihin tai Tampereen "sinisiin silmiin" tukeutuminen ei takaa asukkaiden
parhaan toteutumista sote- ja kuntasodassa! Poliittinen herruus on kuitenkin
Pirkanmaalla ja Hämeenlinnassa.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti