sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivänä huomiota isyyteen!

Isät haluavat lapsilleen parasta

Hyvää isänpäivää  kaikille! Ajattelen omaa isääni. Hän oli autoritaarinen, säännöistä tiukasti kiinnipitävä, ahkera ja tunnollinen työmyyrä, joka antoi mallin siitä, miten elämässä selvitään. Tämä malli on vaikuttanut minuun, mutta toki olen ajatellut oman isyyteni uusiksi . Sanon, että olen hylännyt isäni mallista sen, mikä siinä oli huonoa ja toimimatonta, ja säilyttänyt sen, mikä on toimivaa. Mutta silti - malli vaikuttaa!

Ja kyllä minun on tunnustettava, että kyllä isä ajatteli poikansa parasta. Se oli isäni paras, niillä edellytyksillä ja osaamisella, sillä rautalankamallilla.

Näin isänpäivänä  on hyvä kiinnittää huomiota isyyteen. Yksi asia, joka useimmin on isien tehtävä, joka isille ikään kuin luontaisesti siirretään, on kurin- ja järjestyksenpito.

Lapsiasiavaltuutettu  Maria Kaisa Aula tutkii työkseen lasten parasta. Aula tekee  blogissaan 7.11.  hyvän kysymyksen, ”Saako ihmistä tukistaa?”  Lapsiasiavaltuutettu tekee ajatuskokeen, että jos ihmisen sijasta kysytäänkin lapsen tukistamista, onko vastaaminen yhtä helppoa tai peräti helpompaa. 

Ei näytä olevan. Oletan, että  joku määrä ihmisiä hyväksyy lapsen tukistamisen, mutta  ihmiset eivät hyväksy ihmisen tukistamista. Jo pelkästä ajatuksesta teosta  puhumattakaan syntynee melkoinen keskustelu ja moraalinen paheksunta.

Aula viittaa Hesarin viime lauantain moraali- kyselyn tuloksiin, jossa täysin kielteisesti tukistamiseen suhtautui  36 prosenttia  vastaajista. Reilu 40 prosenttia suomalaisista  oli valmis hyväksymään lapsen tukistamisen ” joissakin tilanteissa”  ja noin kuudennes vastaajista kaikissa tapauksissa.  Tulokset kertovat, että vielä on tehtävää lapsiasiavaltuutetullakin, että suomalaiset kunnioittaisivat lapsen ihmisarvoa.

Myönnettävä toki on, että  suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut  myös moraalinen muutos. Vielä 1960 –luvulla Yleisradion suuressa lapsitutkimuksessa 90 prosenttia aikuisista hyväksyi  vitsan käytön  lapsen käyttäytymisen ohjaamiseen. Sen jälkeen  ruumiillinen kuritus on lainsäädännöllä kielletty. Laki on ollut käsittääkseni suora ja hyvä keino ihmisten ojentamiseen.

Silti on huolestuttavaa, että   tukistamisen enemmän tai vähemmän sallivia ihmisiä oli puolet vastaajista. Tulokset   osoittavat tarpeelliseksi keskustelun lapsen ihmisarvosta ja kunnioituksesta. Minä paljossa oletan, että   isät turvautuvat helpommin  kuritukseen ja tukistamiseen kuin äidit.  Tämä on rooli- ja kulttuurikysymys. Oikea isyys  ei tarvitse tuekseen tukistamista tai mitään ruumiillista kurittamista.

Oikea isän- rooli  kohtaa lapsen tai nuoren keskustellen, kuunnellen ja tukea,  kasvatusta antaen. Miksi isää niin monesti väheksytään? Miksi niin usein kuulee sanottavan, että mies ei osaa, ei huomaa, ei välitä.

Ehkä usein unohdetaan perusasia: me olemme kasvatuksessa  omaksuneet rautalankamallin.  Siksi se on niin tehokas ja toimiva. Me kykenemme sellaiseen isyyteen, jonka mallin näimme ja koimme omassa isässämme. Jos isämme kiitti, me kiitämme mallin mukaisesti  omia lapsiamme. Jos isämme moitti tai arvosteli,  me moitimme ja arvostelemme omia lapsiamme jne. Ei isät ole pahoja. On ollut vain huonoja ja toimimattomia rautalankamalleja.

Ehkä jo tänä päivänä isän rooli tunnustetaan paremmin. Siihen sisältyy sen tunnustaminen, että isyys on hieno ja positiivinen asia. Olen lukenut tietoja perhevapaiden käytön lisääntymisestä. Isyysvapaiden käyttö on noussut  miehillä. Se on hyvä suunta. Isät haluavat olla läsnä. Monet  isät antavat enemmän aikaa perheelleen. Monet ovat  lasten takia lopettaneet ylityöt.

Ennen uskottiin, että läsnäolo ei ole ratkaiseva, ratkaisevaa olisi ns. laatuaika eli se mitä Sinä haluat välittää tai opettaa lapsillesi. Minä uskon, että tarvitaan myös läsnäoloa, pelkkä tekeminen ei yksin riitä.

Kanta- Hämeen sairaanhoitopiiri  suurissa talousvaikeuksissa

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri on viime vuosina ollut  suurissa talousvaikeuksissa. Kanta- Häme on liian pieni  lilliputti- maakunta,  että se pystyisi  ylläpitämään jatkuvasti kallistuvan erikoissairaanhoidon ja keskussairaalan palveluksia. Asia edellyttää uudelleenarviointia  pohjiaan myöten. Tarvitaan suurempi maakunta, mutta paikallispoliitikot eivät vielä ymmärrä tarvetta.
Vuonna 2008 sairaanhoitopiiri päätti periä kunnilta lisämaksuja yhteensä 8,2 miljoonaa euroa. Vuodet 2009–2010 olivat parempia, mutta kuluvana vuonna sairaanhoitopiiri on ajautunut todella vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen. Tällä hetkellä sairaanhoitopiirin operatiivinen johto on ennustanut, että kuluvalta vuodelta syntyy alijäämää n. 7,9 miljoonaa euroa. Sairaanhoitopiirin ja jäsenkuntien välisissä neuvotteluissa on päädytty siihen, että sairaanhoitopiiri perii kuluvalta vuodelta jäsenkunnilta lisämaksuja yhteensä 2,5 miljoonaa euroa. Alijäämäennuste vuodelle 2011 on siten 5,4 miljoonaa euroa. Taloudelliset näkymät eivät näytä lähivuosina paranevan.
 Sairaanhoitopiirin hallitus ja jäsenkunnat ovat kaikki edellyttäneet sairaanhoitopiiriltä säästötoimenpiteitä taloustilanteen parantamiseksi. Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin hallitus on 28.9.2011 päättänyt säästösuunnitelmasta vuosille 2011–2012. Hallitus päätti Riihimäen yksikköön, RYKS:iin kohdistuvista säästötoimenpiteistä vuosien 2011 ja 2012 osalta, että RYKS:stä vähennetään 12 paikkaa sisätautien osastolta. Vuoden 2012 osalta hallitus päätti RYKS:in valvontayksikön sulusta ja toiminnan integroinnista kiinteästi osaston 2 muuhun toimintaan, sulkuaikojen pidentämisestä sekä erikoissairaanhoidon päivystyksen keskittämisestä Hämeenlinnaan.
Tehdyt säästötoimenpiteet ja linjaukset osoittavat, että sairaanhoitopiirin taloustilanteen helpottamiseksi RYKS:in toimintaa tullaan  edelleen supistamaan, palveluja leikataan ja toimintoja keskitetään. On todennäköistä, että kehitys tulee jatkumaan samankaltaisena myös tulevina vuosina.
Näpertelyn ja turhien selvitysten sijaan Riihimäen tulisi selvittää, mistä Riihimäki hankkii erikoissairaanhoidon palvelunsa edullisemmin ja lähempää. Tähän on yksi ratkaisu: Todellinen ratkaisu saadaan vain työssäkäyntialueen mukaisen kuntauudistuksen kautta, jolloin samassa yhteydessä tarkistetaan sairaanhoitopiirien, maakuntien ja vaalipiirien rajat.
Tätä uudelleenarviota Riihimäen kaupunki ei tule pääsemään karkuun.

Mikko Lund



Ei kommentteja: