Kataisen hallituksen ministerit – alkakaahan purkaa byrokratiaa !
Historiantutkija Mikko Majander puhui "Opi perusasiat" -keskustelutilaisuudessa sosialidemokratian arvoista ja lähtökohdista. Majander arvioi, että toisesta maailmansodasta alkanut sosialidemokratian nousukausi, johon olennaisesti kuului pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentaminen, pysähtyi 1980-luvulla.
Mistä pysähdys mahdollisesti johtui?
Pilvi Torsti arvelee Demarin blogissaan, että ”yksi syy tähän oli hyvinvointivaltion byrokratisoituminen. Siinä ei sinällään ole mitään vikaa, koska rakenteet ovat varmistaneet monien hyvien ideoiden jatkuvuuden. Mutta toistensa päälle rakentuneiden järjestelmien puristuksessa on vaikea innostua rakenteiden sisällöstä. Ja varmasti purettavaa ja pöhöttymiäkin on kertynyt.”
Pilvi Torsti osuu oikeaan, byrokratia ja byrokratisoituminen on syy ja syyllinen. Se ei kuitenkaan parane ja oikene kaunistelemalla.
Ensimmäinen asia on se, että kyseenalaistamme byrokratian. Onko sosialidemokratiasta ja sosialidemokraattisista ministereistä tai hallituksen eri puolueiden muistakaan ministereistä kyseenalaistamaan byrokratiaa?
Olen vuosien aikana nähnyt, miten ministereistä niin helposti tulee ministeriön virkamiesten tahdon toteuttajia. Ministeri luopuu omista ja puolueensa aatoksista ja alkaa kiltisti toteuttaa ministeriön virkaeliitin ajatuksia ja tahtoa.
Toinen asia on, että byrokraattiset ”suljetut organisaatiot” tulee muuttaa avoimiksi organisaatioiksi.
Tämä yhteiskunnallinen kehitys, jota voidaan kutsua ”kasvavaksi byrokratisoitumiseksi” , on tappanut hengen, on tukahduttanut henkilöstön luovuuden ja osaamisen ja sementoinut byrokraattisen yhteistyön minimaaliseksi.
Esimerkiksi kunnat vastaavat keskeisesti kansalaisten peruspalveluista. Kuntien hallinto-organisaation keskeisin piirre on yhä enemmän byrokratia. Kirjoitan nyt mielessäni kunnat, koska minulle voisi seurata sanktioita eli rangaistuksia, jos kirjoittaisin rehellisesti valtionhallinnon turhasta, typerästä ja ikiaikaisesta byrokratiasta.
Jotain voisin sanoa omasta kokemuksestani, kuinka työelämä on selvästi huonontunut Hämeen lääninhallituksen ajasta ja suurläänien ajasta Kivinimen toteuttamaan epäonnistuneeseen aluehallintouudistukseen. Kuitenkin lähtökohtana näihin ajatuksiin minulla on ollut monet keskustelut edesmenneen Hämeen läänin maaherran Risto Tainion kanssa. Hän ei ollut ainakaan byrokraatti!
Byrokratian teorian esitti saksalainen Max Weber. Weber tarkoitti sillä rationaalista ja tehokasta hallintoa. Byrokratian on uskottu olevan tehokas organisatorinen ”kone”, jonkun annetun päämäärän saavuttamiseksi. Byrokratian perustana on sääntöjen järjestelmä, joka muodostaa byrokratian ytimen. Säännöstössä on määritelty yksityiskohtaisesti organisaatioon kuuluvien asema, työtehtävät, toimivaltasuhteet, oikeudet ja velvollisuudet sekä sanktiot. Kirjallinen säännöstö takaa toiminnan pysyväisluonteisuuden ja mahdollisimman suuren ennustettavuuden.
Ennustettavuuteen tähtää myös byrokratian tiukka hierarkkinen rakenne. Johdosta tulevat käskyt etenevät hierarkian lävitse konkretisoituen käskyinä ja toimenpiteinä. Tehokkuus ja ennustettavuus edellyttää ankaraa kurinalaisuutta käskyjen toteuttamisessa. Tällainen byrokraattinen hallintajärjestelmä pyrkii persoonallisten tekijöiden ja tunteiden minimointiin. Weber pitää kapitalistista yritystä byrokraattisen organisaation perustyyppinä.
Tämän ajan yhteiskunnallista kehitystä luonnehtii yhdeltä osin byrokratisoituminen, johon liittyy vahvasti kysymys, millä keinoin valtio ja kunta voivat ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia. Valtio ja kunnat ovat joutuneet poliittiseen prosessiin osallistuessaan ottamaan jatkuvasti uusia tehtäviä. Tehtävien hoito on organisoitu byrokratian periaatteiden mukaisesti.
Yhteiskunnallinen kehitys on tämän vuoksi merkinnyt yhteiskunnan suhteellista byrokratisoitumista, byrokraattisen organisaatiomuodon yleistymistä ja byrokraattisen hallintotavan voimistumista.
Samanaikaisesti hallintokoneisto on joutunut etsimään välineitä kritiikkiä lievittäviin ja hallinnon ja kansalaisten välisen suhteen parantamiseen. On puhuttu asiakaspalvelusta, kansalaislähtöisemmästä hallinnosta, lähipalveluista. Ne kuvaavat byrokratian uudelle luonteelle tyypillistä hyväksyttävyyskeinojen etsintää tilanteessa, jossa byrokraattinen hyväksyntä on heikentynyt.
Byrokratia pyrkii suuntautumaan toiminnassaan tavoiterationaalisesti. Se on keino saavuttaa tai säilyttää jotakin. Byrokratialla on kuitenkin niukka keinovalikoima ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia ja organisoida julkisia palveluja. Sen tyypillinen keinovalikoima on estäminen, rajoittaminen tai sellaisen palvelun tuottaminen, jotka edellyttävät asiakkaiden hakeutumista etsimään palvelua. Siksi byrokratia ei saavuta enempää kuin mitä sen rakenteet ja sille annetut keinovarat sallivat. Byrokratian toimet syntyvät aina liian hitaasti, kohdentuvat huonosti itse ongelman syihin, ja lisäksi byrokratian eri lohkojen käyttämät keinot heikentävät toisten lohkojen keinojen vaikuttavuutta.
On hyvä nähdä, aivan kuten Juha Vartola näkee (1980) todetessaan, miten byrokratia merkitsee suhteellisesti kasvavaa ajattelun ja toiminnan ”virkamiesmäisyyttä” ja ”leipääntymistä”. Kun hallinnon suorittavan toiminnan tasolla puuttuu päätösvalta ja kun keinovalikoima on riittämätön, muovautuu byrokraattinen käytäntö lyhytperspektiiviseksi toiminnaksi. Asioihin kiinnitetään huomiota vain, jos niiden sisältö mahtuu olevaan keinovalikoimaan.
Byrokratian luonteesta seuraa henkilöstöllä taipumus epäluottamukseen, epäluuloon sekä taipumukseen hillitä, estää ja rajoittaa tilanteissa, joissa ei ole ongelmaa ratkaisevaa keinoa käytettävissä. Näistä seuraa henkilöstön ajattelun virkamiesmäistyminen ja usein välinpitämätön leipääntynyt suhtautuminen asioihin ja ongelmiin.
Byrokratia ohjaa itse itseään. Uudistamattomuuden syyt ovat poliittisen tahdon puutteessa. Byrokratia on muutoksia vastustava, olemassa olevia olosuhteita säilyttävä ja siten omalakinen ja ympäröivästä yhteiskunnasta riippumaton kokonaisuus.
Ei byrokratiaa muuteta kaunistelemalla, vaan muutamalla.
Edellä viitattuihin Weberiin ja Vartolaankin viitaten voidaan arvioida, että byrokraattinen hallinto- organisaatio aiheuttaa monia ongelmia ja pulmia ei vain politiikalle – byrokratia vastustaa poliittisia uudistuksia - vaan eritoten kansalaisille.
Hallinnon näkökulma törmää usein kansalaisen etuun. Näin on erityisesti tapauksissa. joissa virkamies vain mekaanisesti tottelee byrokratian virheellisiä tai muodollisesti ns. oikeita käskyjä ja ohjeita. Tällöin hän toimiessaan koneenomaisesti hallinnollisen tehokkuusprinsiipin mukaisesti virkamies saa aikaan tehottomuutta. Kansalainen harvoin kykenee puolustamaan itseään byrokraattista koneistoa vastaan. Koneisto toimii keskimääräisyyttä silmällä pitäen, Kansalaista varten on luotu kaavakkeet, joita on mahdollista soveltaa yksittäistapaukseen. Nämä toimintakaavat ovat omiaan sivuuttamaan erityispiirteet ja erityisolosuhteet. Kansalainen puolestaan asennoituu asioihin subjektiivisesti ja persoonallisesti. Tällainen konflikti tapahtuu usein kansalaisen ja virkakoneiston välillä.
Tutkimuspäällikkö Pauli Juuti (Hallinto 1/1990) totesi jo yli kymmenen vuotta sitten, että dynaamisessa ympäristössä työskentelevä organisaatio ei voi enää menestyä byrokraattisena tai suljetun organisaation mallille perustuvana. Tällaiset organisaatiot on syytä muuttaa avoimiksi organisaatioiksi, joissa rakenne perustuu tällöin ihmisten väliselle jatkuvalle ja vapaaehtoiselle yhteistyölle. Tätä voidaan ylläpitää ja kehittää ainoastaan avoimen viestinnän ja luottamuksen avulla. Avoimella organisaatiolla on kolme keskeistä piirrettä:
- henkilöstö on sitoutunut organisaation päämääriin
- sisäinen vastaanottavuus
- herkkyys ympäristön tapahtumia kohtaan.
Päämääriin sitoutuminen voi tapahtua vain siten, että jokainen voi olla asettamassa päämääriä. Yhtenäinen näkemys organisaation tavoitteista voidaan saavuttaa vain keskustelemalla tavoitteista ja päämääristä.
Byrokratian purkamiseen, muuttamiseen ja moderdisoimiseen tarvitaan luovia ihmisiä, jotka hylkäävät byrokraattiset herruusrakenteet ja jotka osaavat ja uskaltavat rakentaa uusia luottamusyhteisöjä ja yhdessäolo-organisaatioita. Minusta näyttää vahvasti siltä. että byrokratia ei todellisuudessa kykene uudistumaan. Karl Marx taisi olla enemmän kuin oikeassa teesissään, että sosialistien tehtävä on valtiovallan valtaaminen ja sen muuttaminen omien tavoitteiden mukaan.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti