Mistä löytäisin sen selityksen?
Paljon puhetta ja ihmettelyä on ollut ilmassa siitä, miten kokoomuksen Sauli Niinistö roikkuu mittauksesta mittaukseen mielipidemittausten ykkösenä. Niinistö on yhä galluppien suvereeni kunkku. Moni on uskonut, että ylhäältä tullaan vielä alas. Tuoreen Helsingin Sanomien mittauksen mukaan Niinistön kannatus on yhä 50 prosenttia.
Se on suorastaan ihmeellisen paljon. Povattu suosion lasku ei ole ainakaan vielä toteutunut.
Presidentinvaali on henkilövaali. Niinistö kiinnostaa ja kiehtoo kaikissa puolueissa. Keskustan kannattajista 47 prosenttia, SDP:n kannattajista 38 prosenttia , perussuomalaisten kannattajista 37 prosenttia, vasemmistoliiton kannattajista 33 prosenttia ja vihreiden kannattajista 29 prosenttia äänestäisi Sauli Niinistöä, jos vaalit olisivat nyt.
Niinistöllä on kannatusta kaikissa puolueissa, jopa enemmän kuin oman puolueen ehdokkaalla. Näin on keskustassa, SDP:ssä ja vihreissä.
Sitä sopii todella ihmetellä. Politiikkojen imagoja tutkinut Erkki Karvonen antaa yhden selityksen Niinistön suosion syistä. Karvosen mukaan Niinistö koetaan suoraselkäiseksi, hänessä tuntuu vielä virtaavan virtaa ja kokemustakin hänellä on . Niinistö on yrittänyt tehdä hajurakoa poliitikkoihin., jopa omaan puolueeseen, arvioi Karvonen Helsingin Sanomissa.
Olisiko selitys näin yksinkertainen? En usko. Sijaa on toisenlaiselle pohdinnalle ja arvioille.
Mielenkiintoinen asetelma on myös siinä, kenet kansa asettaa Niinistöä vastaan toisella kierroksella. TNS Gallupin Helsingin sanomille tekemän selvityksen mukaan Niinistö saisi murskaavan voiton.
Paavo Lipposta vastaan Sauli Niinistö saisi 73 prosentin ja Lipponen 15 prosentin kannatuksen.
Timo Soinia vastaan Niinistö saisi 74 prosenttia äänistä ja Soini 16 prosenttia.
Paavo Väyrystä vastaan Niinistö saisi äänistä 77 prosenttia ja Paavo Väyrynen 12 prosenttia.
En usko tällaisen asetelman toteutumiseen. Pidän mahdollisena , että varsinaisten vaalikeskustelujen alkaminen muuttaa tilannetta. Ihmiset huomaavat, että presidentin tehtävä on ulkopolitiikan johtaminen. Silti rohkenen epäillä omaakin arviota. Riittääkö aika? Ensimmäisen kierroksen vaalipäivä on jo 22.1.2012.
Ehdokkaista kolmella on vain sellaista ulkopoliittista meriittiä ja osaamista, että heidät voitaisiin turvallisin mielin valita Suomen tasavallan presidentiksi: Paavo Lipponen, Paavo Väyrynen ja myös Pekka Haavisto.
Kolme on joukosta poissa: Sauli Niinistö, Timo Soini ja Paavo Arhinmäki. Heillä on yksi yhteinen piirre, heillä ei ole ulkopoliittista kokemusta.
Toivon vaalikeskustelujen olevan ”työhönottohaastatteluja” . Silloin keskustelut ulkopolitiikasta pudottaisivat Niinistön kannatuksessa muiden ehdokkaiden tasolle. Tällä perusteella arvelen, että vaalitulosta ei ole vielä kirjoitettu. Gallupit tulevat tasapainottumaan.
Tähän liittyy kysymys myös siitä, miten puolueuskollisia suomalaiset ovat? Tällä hetkellä näyttää siltä, että puolueiden jäsenistö on ikään kuin karannut pilttuista vapaille laitumille. Saavatko puolueet otetta näihin karkulaisiin?
Se nähdään vaalipäivänä!
Mielenkiintoinen on kysymys presidentin valtaoikeuksista. Kukaan ehdokkaista ei halua vain seremoniamestariksi, arvioi Ykkösaamun kolumnisti Hannu Reime. Kuka siiten valitaankin presidentiksi, niin hänellä voi olla vahva halu vaikuttaa asioihin. Presidentillä ei ole enää samanlaista vahvaa valtaa kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Valtaoikeuksia on karsittu. Mutta presidentti valitaan kuudeksi vuodeksi ja hänet voi erottaa vain valtakunnanoikeus rikoksesta syytettynä. Presidentti voi olla tehtävässään kaksi kautta eli 12 vuotta ja se on pitkä aika.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti