keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Kuka on saanut ja kuka on jäänyt ilman?


Kuka on saanut ja kuka on jäänyt ilman?

Yhteiskunnallisen kehityksen seurauksena Suomi on jakaantunut kolmeen näkyvään luokkaan: Huipulla  on ökyrikkaat, pohjalla todellinen köyhälistö. Välissä  on duunarit ja valkokaulustyöläiset eli hyvinvoiva enemmistö.  Vuosina 1994 - 2004 väestön suurituloisimman prosentin käytettävissä olevat tulot nousivat 154 prosenttia. Samaan aikaan pienituloisimmalla kymmenesosalla kasvu oli 14 prosenttia.


Tänä päivänä  noin 700 000 suomalaista elää  EU:n köyhyysrahan alapuolella. Vuonna 2009 noin 150 000 suomalaista eli kotitalouksissa, joiden bruttotuloista  yli 90 prosenttia koostui perusturvaetuuksista. Tilanne on kerrassaan huolestuttava: Köyhät köyhtyvät  koko ajan,  ja rikkaat rikastuvat.

Yhteiskunnan rattaat ovat pyörineet ja bruttokansantuote on kasvanut  tähän vuoteen asti  viimeisen kymmenen vuoden aikana noin  50 miljardilla eurolla.  Jakovaraa siis on. Tuloerot ovat kasvaneet.  Edullinen pääomatuloverotus yhdessä maltillisten palkankorotusten  ja veronkevennysten kanssa  ovat johtaneet ylimmän tulokymmenyksen kasvuun. Vaikea ja välttämätön kysymys on, miten tehtäisiin oikeudenmukainen uusjako: otetaan rikkailta ja jaetaan köyhille. Mistä löytyisi se voima, joka tekee tällaisen uusjaon? Se olisi valtion velvollisuus oikeudenmukaisuuden nimissä.

Yhteiskuntaan on syntynyt tosi rikkaiden luokka, jonka kääntöpuolena on kurjistuva köyhälistö. Pienimmät eläkkeet, työmarkkinatuki ja peruspäiväraha eivät riitä ihmisarvoiseen elämään. Nämä ihmiset joutuvat selviytyäkseen turvautumaan köyhäin apuun, hankkimaan kirkon hätäapua ja pelastusarmeijan ruokapaketteja. Tämän totean vaikka samalla tunnustan, että Kataisen hallitus on tarttunut köyhyysongelmaan. 

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvitys budjetin vaikutuksista tulonjakoon osoittaa, että tuloerot supistuvat ja suhteellinen köyhyysaste pienenee ensi vuonna 0,4 prosenttiyksikköä kummatkin.Merkityksetön ei ole hallituksen esitys korottaa ensi vuoden alusta työttömyysturvan peruspäivärahaa, työmarkkinatukea, toimeentulotuen perusosaa ja yksinhuoltajien toimeentulotukea. Silti hallituksenkin olisi pitänyt tehdä enemmän.

Riihimäellä köyhyys näkyy  työttömyytenä, asuntopulana ja toimeentulotukena. Toimeentulotuella elää  noin  1 500 kotitaloutta. Toimeentulotukimenot olivat vuonna 2010 3 miljoonaa euroa.  Tukimenojen pienentämiseksi tai asiakasjonon lyhentämiseksi kaupunki ei ole tehnyt  riittävästi. Vuokra- asuntojono on myös pitkä ja pysyvä.


Tein  aikoinaan valtuustoaloitteen  16 toimenpiteestä  köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Tärkeimmäksi toimeksi nostin työllisyyden parantamisen, asunnottomuuden poistamisen  sekä perheisiin, lapsiin ja nuoriin satsaamisen. Valtuustoaloitteeseen antamissaan vastauksissa eri hallintokunnat   kertoivat kiitettävästi, mitä on tehty, mutta ei niinkään,  mitä pitäisi tehdä. Tämä kertoo osaltaan politiikan näköalattomuudesta ratkaista suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä. Kunnallispolitiikassa  harvoin esiintyy sellaista yhteiskunnallista paloa, että jokin epäkohta laitetaan todella kuntoon. Toimeen tarttumista jäi kaipaamaan asiassa, joka on vaikea.
Riihimäen kaupunginvaltuustossa syntyi aloitteestani kiitettävästi keskustelua, jonka yhteinen sävel oli, että enemmän toimenpiteitä tarvitaan syrjäytymisen estämiseen ennakolta. Tämä kertonee sen, että köyhyyttä ei yritettykään poistaa , mutta nähtiin mahdollisena  vaikuttaa asioihin ennaltaehkäisevästi.

Näin tämän toivoa antavana mahdollisuutena.  Siksi ajattelin  saada  kaupungin jatkamaan  viestiä ja ehdotin  kaupunginvaltuustolle pontta, joka hyväksyttiin yksimielisesti.
Riihimäen kaupunginvaltuusto toivoo, että  1. kaupunginhallitus seuraa indikaattoreiden avulla syrjäytymisen kehitystä vuosittain  ja 2. kaupunginhallitus suunnittelee yhdessä hallintokuntien kanssa tehokkaita toimia syrjäytymisen vähentämiseksi.

Kunnallispolitiikalla  ei voida ratkaista  köyhyyden mittaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Ne ovat valtiollisen politiikan agendaa. Silti kunnallispolitiikassakin pitää tehdä tarpeellinen, ettei köyhyys ala vaikuttaa kaupungin talouteen kovin heikentävästi. Mahdollisuuksia on monia, ne pitäisi vain käyttää.

Mikko Lund

Ei kommentteja: