Venäjän pelko on viisauden alku
Venäjän suhteen ei pidä olla sinisilmäinen eikä liian luottavainen, mutta ystävällisiin suhteisiin kannattaa aina pyrkiä.
Onko sellainen kehityskulku todennäköinen Venäjällä, että Neuvostoliitto palaa, kun Vladimir Putinin valta ja vallankäyttö kypsyy tulevilla presidenttikausilla?
Maanpuolustuskoulun Strategian laitos julkaisi jokin aika sitten kirjasen Venäjän sotilaspoliittinen kehitys ja Suomi. Raportin ovat kirjoittaneet Stefan Forss, Lauri Kiianlinna, Pertti Inkinen ja Heikki Hult. Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos. Helsinki 2011.
Raportti piirtää uhkakuvaa Venäjän uudesta varustautumisesta, pyrkimyksestä palauttaa Neuvostoliitolla ollut suurvalta-asema ja romuttaa olemassa olevat turvallisuusjärjestelyt. Venäjälle on tärkeää korjata epäedulliseksi kokemansa 1990- luvun ratkaisut. Venäjän pyrkimys saada vaikutuspiiriinsä entisen Neuvostoliiton aluetta pääsi vauhtiin viime vuosikymmenen puolivälissä.
Venäjä pitää Natoa vaarana ja epäyhtenäinen Nato puolestaan Venäjää kumppanina. Venäjän rapautuneita asevoimia modernisoidaan. Venäjä käyttää tähän kasvavia taloudellisia panostuksia. Vanhoista sotilaspiireistä on luovuttu ja niiden tilalle on tullut neljä operatiivis-strategista johtoporrasta. Leningradin ja Moskovan sotilaspiirit yhdistämällä muodostetun Läntisen yhteisjohtoportaan esikunta on sijoitettu Pietariin. Se on samalla ositus painopisteen siirtymisestä läntisellä suunnalla Keski- Euroopan suunnalta luoteeseen. Tätä vahvistaa uusien huipputeknisten ballisten Iskander-ohjusten sijoitus alueelle.
Venäjän asevoimia kehitetään muodostamalla korkeassa VALMIUDESSA OLEVIA JOUKKOJA, joilla on kyky saavuttaa operatiivisia tuloksia suoraan rauhanajan ryhmityksestä. Nato- maiden alueellisen puolustuksen alasajo ja venäjän korkeassa valmiudessa olevien joukkojen kehittäminen, ovat aiheuttaneet hämmennystä ja epävarmuutta lähialueellamme.
Suomen puolustusvoimien päätehtävä on oman maan puolustaminen. Valitun rauhanajan valmius on matala. Tämän tulisi olla ympäristöä, Venäjää rauhoittava tekijä. Suomen alue on suuri ja reserviä tarvitaan paljon lukuisten kohteiden suojaamiseen koko valtakunnan alueella. Koko vuosittaisen ikäluokan kouluttaminen on tarpeen, jos aiotaan huolehtia koko maan puolustamisesta. Suuri reservi on merkki maanpuolustustahdosta ja sillä on ennaltaehkäisevä merkitys.
Mitä raportista pitäisi ajatella? Iltalehti kysyy, käyvätkö eläkeläisupseerit viime vai sitä edellistä sotaa? Liittyykö puheenvuoro ajankohtaiseen vääntöön puolustusvoimien säästöistä? Sinänsä raportin fakta-aineisto pitää paikkansa, mutta sen pohjalta tai sitä keppihevosena käyttäen tehdyt johtopäätökset ovat Iltalehden mielestä outoja. Mitä raporttia tuo Iltalehti on oikein lukenut? Sillä aika lailla tosiasioita kirjoittajat tuovat esiin.
Raportti tähdentää, ettei ”nyt ole näköpiirissä välitöntä uhkaa”. ”Kukaan tuskin pystyy antamaan luotettavaa vastausta kysymykseen, mikä on maailman ja lähialueemme tilanne kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jonne nyt tehtävät päätökset tähtäävät. Suomen omat toimet vaikuttavat siihen vain vähän. Olennaista eivät ole julkistetut aikeet, vaan kyky:”
Yhdessä asiassa voidaan olla Iltalehden kanssa samaa mieltä. Iltalehden mukaan kirjoittajat kertovat, kuinka Venäjä kasvattaa puolustusmenojaan ja keskittää sotilaallista voimaansa Suomen itärajan taakse. Näin on, mutta miten oli ennen.
”IISS:n mukaan Leningradin sotilaspiirissä oli 2010 noin 30 000 sotilasta ja yksi maahanlaskudivisioona. Vielä 1991 siellä oli kymmenen jalkaväkidivisioonaa ja paljon muuta voimaa. Laajamittaiseen mobilisaatioon perustunut vanha venäläinen sotalaitosjärjestelmä on IISS:n mukaan tullut tiensä päähän.
Venäjän sotilaallinen kiinnostus kohdistuu Kaukasukselle ja Kiinaan, ei Suomen suunnalle,” kirjoittaa Iltalehti.
Venäläiset eivät ole hölmöjä. Meillä Suomessa ollaan joskus naiveja. Iltalehden johtopäätös on minusta oikea.
Vähemmän Suomessa on puhuttu siitä, mitä Nato- jäsenyys tarkoittaisi ja mitä siitä seuraisi. Sehän tuodaan useasti esille, kun aletaan puhua Venäjä-uhkasta. Tunnetusti Suomen Nato- kiimaisimmat ihmiset löytyvät upseereista ja kokoomuksen kannattajista.
Arto Nokkala arvioi toisessa selvityksessä, Uhka ja kumppani Venäjä Suomen puolustushallinnossa, että valtioneuvoston selonteossa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009 yhteydessä oli erimielisyyttä siinä, onko selonteko askel kohti Nato- jäsenyyttä. Selonteossa todetaan kuitenkin kansallisten voimavarojen riittävyyden arvioimisesta Suomen sotilaallisessa puolustamisessa, että ”jo normaalioloissa” ja tiiviissä kansainvälisessä yhteistyössä ja liittoutumisessa, ”jos voimavarat osoittautuvat riittämättömiksi”. Lisäksi puolustuksen kehittämisessä varmistetaan, ettei mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle synny käytännön estettä. Ks. selonteko 2009, s. 77- 79, 106- 107, 111.
Minusta Nato- jäsenyys ei lisäisi Suomen turvallisuutta. Mahdollisessa kriisi- tai sotatilassa Venäjä joutuisi käyttämään Nato- maata vastaan jo ensi iskuun vähän enemmän voimaa.
Mahdollisesta Nato- jäsenyydestä seuraisi vaikeuksia ulkopolitiikkaan rauhankin aikana ns. idän suhteille. Venäjän kanssa pitää pyrkiä kaikissa olosuhteissa ystävällisiin suhteisiin ja kanssakäymiseen.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti