sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kuntarajat suurin este Paras- hankeen onnistumiselle

Kuntarajat suurin este Paras- hankeen onnistumiselle

Nyt se on nähty ja saatu tutkittua tietoa Paras – hankkeen epäonnistumisesta. Olin mökillä ja työnsin vanhoja Hesareita saunan uumiin ja havaitsin Hesarin otsakkeen  4.10. ”Kuntien yhteistoiminta jäi puolitiehen”. Teija Sutisen kirjoittama  artikkeli osoittaa, että  THL:n tutkija  Liisa Heinämäen mukaan  kuntarajat olivat Paras- hankkeen suurin este. Ilman niitä toiminta olisi ollut helpompaa ja tuloksellisempaa.

Paras- hanke on epäonnistunut. Kuntalaisten yhdenvertaisuus ei toteudu. Yhteistyön idea vesittyy. 20 000 asukkaan raja on liian pieni. Siinä miinuslistaa  keskustapuolueen ajamasta ja jumaloimasta hankkeesta.

Pienet kunnat saivat apua sosiaalitoimen saattamiseen kuntoon. Yhteistoiminta- alueella sosiaalityöntekijöistä voi syntyä tiimi, jossa on mahdollista erikoistua. ”On ollut ilo havaita, että  kun on pystytty laajemmalla joukolla työstämään asioita, niin siitä on seurannut erikoistumista ja työtapojen kehittämistä”, arvioi Heinämäki. Paras – hanke oli hyvää harjoitusta tulevaan. Nyt on saatu kokemusta, ”miten  palveluita voidaan kehittää, sanoo tutkija Liisa Heinämäki.

Miinuslista todistaa, että Kataisen hallitus  on oikealla asialla  kuntauudistuksen kanssa. Epäkohdat antoivat hyvät  perusteet  sille, miksi Paras- hanke kuopattiin. Ajatuksella tulee ymmärtää, miksi  kuntarajat ovat usein järkevän toiminnan este.
Miksi joku Janakkala tai Hattula torjuu torjumistaan järkevän ja tarpeellisen yhteistyön Hämeenlinnan kanssa? Vai onko vaan niin, että Janakkala tai Hattula eivät ole osanneet tarttua yhteistyöhön?

Siinä on mielestäni kysymys oikean poliittisen tahdon puutteesta. Tässä on pitkälle samoista asioista kysymys kuin on Kepun  aloittamassa vastustuksessa Kataisen hallituksen   kuntauudistukseen. On vaikea myöntää epäonnistumista, että Paras- hanke osoittautui  lopulta hankkeeksi, joka ei toiminut.

Pienkunnat ovat käynnistäneet hallituksen kuntauudistusta  vastustavan  kampanjan. Tästä on oltava huolissaan, jos tästä seuraa sama kuin  Paras- hankkeessa, että kunnat eivät ymmärrä  hyödyntää uudistusta, vaan lähtökohtaisesti  täytyy hallituksen varautua lainsäädännöllisesti pakkotoimiin.

On hyvä, että kuntaministeri Hanna Virkkunen (kok)  on ymmärtänyt, että  uudistuksen toteuttamisessa on tarpeen kuulla kuntia. Silti ministerinkin on nähtävä, että  uudistuksen vastustajissa on oman virka- tai luottamuspaikan puolustajia eli niitä, jotka eivät ole ymmärtäneet, että Suomen taloustilanne ei mahdollista enää ylläpitää  perinteistä pienkuntarakennetta. Kuntien ja kuntayhtymien  kahden miljardin euron vuosittain toistuvan  velkaantumisen pysäyttämiseen tarvitaan kuntauudistus.  Tämän takia toivon kuntaministerille päättäväisyyttä  kuntauudistuksen  toteuttamiseen. Samalla on myönnettävä, että demokratiavaje  edellyttää vähintään  päätösvaltaa omaavien kaupunginosavaltuustojen perustamista. Tehtäköön niistä paikallisen poliittisen tahdon muodostuksen ja kansalaisjärjestöjen tukemisen ja yhteistyön kokoamisen foorumeita. Hyvä on muistaa, että Oulun kaupunginosavaltuustokokeilu kaatui aikoinaan  juuri päätösvallan puutteeseen. Valtuustoille on syytä antaa todellista päätettävää.

Mikko Lund

Ei kommentteja: