Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen kuntauudistustakin tärkeämpi hanke

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen kuntauudistustakin tärkeämpi hanke

Hallituksen sosiaalipoliittinen ministerivaliokunta päätti keväällä, että Suomessa tehdään kuntauudistuksen ohella myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus. Nykyiset sairaanhoitopiirit lakkautetaan. Vastuu siirretään uusille nykyistä suuremmille kunnille tai niiden muodostamille sosiaali- ja terveydenhuoltoalueille sekä ”vaativan” erikoissairaanhoidon ja ”erityistason” sosiaalipalvelujen osalta viidelle erityisvastuualueelle.

Uudistus on keskeisesti yhteydessä kuntauudistukseen. Palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseksi säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, rahoituksesta, kehittämisestä ja valvonnasta. Jatkovalmistelussa selvitetään, miten valtionosuusjärjestelmä uudistetaan yksinkertaisemmaksi ja vaikuttavuuteen kannustavaksi. Mikä on vallan ja vastuun sekä tietenkin rahojen jako peruskuntien, mahdollisten sote-alueiden ja niin sanottujen Erva- alueiden välillä käytännössä?

Miksi uudistuksia tarvitaan?

Pienten kuntien ja sairaanhoitopiirien on vaikea suoriutua nykyisistä lakisääteisistä tehtävistä. Yhteiskunnallinen kehitys on osoittanut, että

- peruspalvelut ovat heikentyneet ja väestön terveyserot ovat kasvaneet

- tasa-arvo ei toteudu, palvelujen saatavuus ja laatu vaihtelee kunnittain

- palvelujenrahoitusvaikeudet kasvavat, kun väestö ikääntyy ja työikäisten määrä vähenee

- kunnat kilpailevat työvoimasta. Kuntatyöntekijät eläköityvät ja uudet nuorisoikäluokat eivät riitä täyttämään työvoimatarvetta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta paras palvelurakenne perustuu vahvoihin peruskuntiin. Ne pystyvät järjestämään ja rahoittamaan sosiaali- ja terveyspalvelunsa, myös erikoissairaanhoidon.

Ministerivaliokunta hyväksyi sosiaali- ja terveyspalvelujen aluemallin myös yhtenä vaihtoehtona. Maakunta tai niiden liittoutuma on mahdollinen ratkaisu, jos kunnat niin parhaaksi katsovat. Kanta- Häme on kuitenkin liian pieni maakunta. Väkiluku on vain 175 000. Kykeneekö se kustantamaan erikoissairaanhoidon tarvittavia palveluita jatkossa, kun se ei kykene nytkään? Kanta- Hämeen maakunta on liian pieni väestöpohjaltaan. Tästä on nyt aika keskustella, sillä kansanvallan kannalta olisi hyväksi, jos terveydenhuollon järjestäminen olisi kuntaliitosten ohella kunnallisvaalien tärkein asia.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen laadukas ja samalla kustannustehokas järjestäminen kansalaisille vaatii riittävän suurta väestöpohjaa. Muuten eivät riitä enempää rahat kuin pätevä henkilökuntakaan. Liian pienet yksiköt eivät saa tarpeeksi kunnollisia lääkäreitä edes suurella rahalla. Näiden seikkojen perusteella olen sitä mieltä, että Riihimäen pitää terveydenhuollon järjestelyissä aktiivisesti pyrkiä yhteistyöhön Hyvinkään ja Hussin alueen kanssa. Hyvinkää on riihimäkeläisille lähempänä kuin Hämeenlinna ja Tampere.

Suomi on nykyään ainutlaatuinen poikkeus maailmalla. Missään muualla ei erikoissairaanhoitoa järjestetä alle 400 000 asukkaan väestöpohjalle. Ruotsissa vastuussa ovat maakäräjät, joiden asukasluku on vähintään 430 000 henkeä. Useimmin maailmalla puhutaan miljoonan asukaan väestöpohjasta.

Lisäksi keskustelua on synnyttänyt päivystystoiminta. Hyvin toimivan julkisen terveydenhuoltojärjestelmän keskiössä ovat kellon ympäri toiminnassa ja valmiudessa olevat päivystyssairaalat. Siellä ratkaistaan, säilyykö ihmishenki ja siellä myös syntyvät suurimmat kustannukset.

Päivystys tarkoittaa 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä. Palvelun tuottamiseen tarvitaan siksi vähintään kahdeksan (toisten arvioiden mukaan kymmenen) kunkin erikoisalan lääkäriä, jotta päiväaikaan tapahtuvan suunnitellun hoidon ohella voidaan huolehtia äkillisesti sairastuneista potilaista myös jokaisena arki-iltana, öisin ja viikonloppuisin. Näitä lääketieteen erikoisaloja on Suomessa peräti 49, näistä yksi on synnytys.. ”Täyden palvelun” päivystyssairaala vaatii satoja erikoislääkäreitä. Tämä edellyttää sairaalan ylläpitäjältä laajaa väestöpohjaa - mieluummin miljoonaa asukasta - jotta potilaita ja laskun maksavia veronmaksajia olisi kylliksi. On selvää, että yksittäiset kaupungit tai niiden muodostamat pienehköt sote-alueet eivät kykene tällaista päivystyssairaalaa ylläpitämään. Parhaillaan on lausunnolla luonnos valtioneuvoston päivystysasetukseksi. Siinä asetetaan vaatimukset, jotka eri tason päivystyssairaaloiden tulisi myös täyttää.

Järkeviä kuntaliitoksia tarvitaan. Mutta paljon tärkeämpää on uudistaa terveydenhuollon rakenteet vastaamaan tämän päivän tosiasioita ja huomisen haasteita.

Siihen tarvitaan kuntapäättäjiä ja virkamiehiä, jotka kykenevät nousemaan tarvittaessa oman nurkkakuntansa yläpuolelle ja näkemään kokonaisuuden. Muutoin emme kohta enää kykene takaamaan asukkaillemme sosiaali- ja terveyspalvelujen korkeaa laatua emmekä saa alati paisuviin menoihin mitään rotia.

Syksyn kuntavaaleissa on ensiarvoisen tärkeää löytää kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ja päätöksentekoon kykeneviä politiikkoja. 

Mikko Lund