Riihimäen pahoinvointi konkretisoituu myös taloudessa

Riihimäen pahoinvointi konkretisoituu  myös taloudessa

Niinhän se on, että pahoinvoinnilla on hinta, jota ei pääse pakoon.  Siitä on maksettava aina kolmanteen ja  neljänteen polveen saakka. Siinä ei auta silmien sulkeminen. Kaupungin virkakunnassa ja luottamushenkilöissä  on sellaista  porukkaa, jonka mukaan  epäkohdista ei saa puhua. Sosiaaliasiamiehen raportti  toi selkeästi esiin, että  sosiaalivirastossa on liian paljon ongelma- asiakkaita ja  kiirettä. Tästä kärsii erityisesti asiakaspalvelu. Lisää tarvittaisiin resursseja ja tekeviä käsiä, joka maksaa. Kuitenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa on paljon subjektiivisia oikeuksia, joka tarkoittaa, että palvelu on järjestettävä   siitä riippumatta, onko kunnalla rahaa vai ei. Kysymys on aika IKÄVÄSTÄ  ELLEI  mahdottomasta yhtälöstä.

Suurin osa sosiaaliasiamiehenkin esille ottamista asiakkaiden ongelmista  palautuu  sellaiseen suurempaan ongelmaan kuin työttömyys, asunnottomuus  ja vuokra-asumisen ongelmat. Riihimäellä on vuokra-asunnoista pulaa. Riihimäellä on seudun suurimmat asunnottomien määrät. Vaikka ongelmat ovat olleet vuodesta toiseen tiedossa, esimerkiksi asunnottomuutta ei ole saatu poistetuksi. Kysymys on kaupunginjohtajan suuntaaman  kylmän politiikan hinnasta, joka näkyy jo kaupungin taloudessa.

Esimerkiksi työttömyys invalidisoi ihmisiä kaikkein selvimmin. Työttömyys vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin myös talouteen. Kysymys on verotulojen menetyksestä  ja  sosiaali-, sairaus-  ym.  muiden menojen lisälaskusta. Nyt maksetaan jo edellisen ja kuluvankin  valtuustokauden passiivisen työllisyyspolitiikan hintaa.

Vuoden 2006 alusta tuli voimaan työmarkkinatukiuudistus. Valtio ja kunnat rahoittavat kumpikin puoliksi yli 500 päivän jälkeen maksettavan työmarkkinatuen ja siihen liittyvän lapsikorotuksen.  Aktiivisen työllisyyspolitiikan puuttuessa  kaupunki on joutunut maksamaan valtiolle työmarkkinatukimenoja  eli ns. sakkoja  1, 5 – 1 miljoonaa euroa vuodessa. Estääkseen laskun muodostumisen kaupungin olisi pitänyt  huolehtia kaikkien yli 500 päivää työttömänä olleiden työllistämisestä. Jos kaupunki  olisi lisännyt

työllisyystoimia miljoonalla eurolla vuodessa, sillä olisi saatu kahdessa  valtuustokaudessa helposti lähes 10 miljoonan euron säästö ja lisää verotuloja kaupungin kassaan.

Esimerkkejä kertomalla sosialidemokraattinen valtuustoryhmä on alkanut oivaltaa työllisyyspolitiikan arvon. Maanantain valtuustossa oli  esillä sosialidemokraattisen valtuustoryhmän aloite nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisesta Riihimäellä. Huolehtimalla nuorten koulutuksesta ja työllisyydestä, sillä voidaan saavuttaa miljoonien säästöt. Olen sitä mieltä, että työllisyys on  parasta ennaltaehkäisevää  politiikkaa. Korostan sitä, että niin valtion kuin kuntienkin on huolehdittava nuorten

yhteiskuntatakuun riittävästä rahoittamisesta. Vain hoitamalla nuorten asia, sillä saadaan toivotut säästöt.

Valtuustokeskustelussa sosiaaliasiamiehen raportista  esille nousi ennaltaehkäisy. Se oli esillä yleisenä mantrana ja vastauksena  pahoinvointiin. Se kertoi valtuutettujen oikeasta huolesta. Eniten puheenvuoroja käytettiin  vasemmistosta. Kokoomusta asetelma selvästikin häiritsi ja sieltä kiirehdittiin vakuuttamaan, että kysymys on yhteisistä asioista. Kokoomus on mukana. Tällaisessa vakuuttelussa on se vaara, että  vakuuttelijoille sanoista tulee todellisuutta, teoilla ei ole väliä. Vaikutelmaksi jäi, että nyt puhutaan ennaltaehkäisystä, mutta ei tiedetä, mikä on ennaltaehkäisyä , mikä toimii ennaltaehkäisevästi.

Olen joutunut Riihimäen politiikassa peräämään  sitäkin. että  poliitikot noudattaisivat

puolueensa politiikkaa,  EIKÄ KAUPUNGINJOHTAJAN POLITIIKKAA. Se on suuri  ja huomionarvoinen ero.  Kaupunginhallituksen jäsenet taipuvat noudattamaan kaupunginjohtajan aivoituksia ja muita kotkotuksia. Siinä porukassa  ei ole monellakaan edellytyksiä haastaa virkaeliittiä. Tuloksena on, että kaupunginjohtaja johtaa eikä kaupunginhallitus. Luottamushenkilöt luottavat  ja luottavat, mitä joskus yrittävät toisin todistella.

Edessä  on vaikeat  ajat. Kaupungin talous kiristyy entisestään  ja ihmisten ongelmat syvenevät. Riihimäen haasteiden ratkaisuun tarvittaisiin uusia ajatuksia.  Riihimäellä olisi tilaus ajatushautomosta, joka  keskittyisi  uudelleenarviointiin. Kaupungin virka-  ja luottamushenkilöjohdosta ei tähän ole.

Mikko Lund