perjantai 10. elokuuta 2012

Ylös, ulos ja mustikkaan!

Ylös, ulos ja mustikkaan!
Mustikka on maukas ja niin terveellinen
 
Olen näin lomalla kaikessa rauhassa ja kiireettömästi käynyt mustikassa. Mustikoiden poiminta on hyödyllistä liikuntaa, sinänsä virkistävää ja palkitsevaa. Siinä näkee työn tuloksen. En ole tykännyt nuoruudessa poiminnasta. Nuorena vanhemmat pakottivat mustikkaan ja siellä oltiin koko päivä. Metsästä ei lähdetty ennen kuin astiat olivat täynnä. Tästä tuli vähän vastenmielisyyttä koko mustikkaan.
 
Aikuisena yritin kiertää mustikkaretkiä istuttamalla mökille pensasmustikkaa. Yhtenä vuonna ostin 10 tainta Lammilta, mutta ne eivät eläneet kolmea vuotta kauempaa. Ehkä suurimpana syynä oli kesien kuivuus. Taimia olisi pitänyt säännöllisesti kastella. En ole vieläkään hylännyt ajatusta saada mustikkaa omasta puutarhasta. Nyt kun olen lopettanut pitkänmatkan juoksuharjoitukset, näen marjaretket hyödyllisenä liikuntana luonnossa. Siinäkin vaeltaessa pulssi ja kunto nousee.
 
Aikuisena jopa ostin mustikoita omaan käyttöön Venäjältä, Säkkijärveltä tai Ylä- Urpalasta. Ne sai siihen aikaan halvalla. Nyt mustikka on siellä jo Suomen hinnoissa enkä ole niitä ostanut. Vanhemmiten olen alkanut tykkäämään mustikkaretkistä.
Tänään kävin parin tunnin mustikkaretkellä. Keruuastiat täyttyivät. Mustikkaa on. Ikävä, että suomalaiset eivät poimi kaikkia marjoja talteen. 
 
Mustikan marjoissa on runsaasti A- ja B-vitamiinia, mangaania, kuituja sekä flavonoideja. Ne ovat myös hyviä C-vitamiinin, magnesiumin ja kalsiumin lähteitä. Mustikan marjoissa on myös runsaasti sakkaroideja. Mustikanlehti on oivallinen teeaines. Mustikan marjoista valmistettavia perinteisiä ruokia Suomessa ovat muun muassa mustikkapiirakka sekä mustikkakeitto, ja perinteisesti mustikoista on valmistettu myös hilloa. Mustikoista valmistettavia Suomen maakuntien perinneruokia ovat muun muassa mustikkapöperö Hämeessä, mustikkakukko Savossa ja mustikkamöllö Karjalassa. Mustikkamöllöä en ole koskaan nauttinut.
 
Lääkärituttavani puhuu mustikan terveysvaikutuksista.
 
Todellinen löytö on tehty Teksasissa, kun TWU-yliopiston tutkija Shiwani Moghe havaitsi, että mustikan polyfenolit vaikuttavat rasvasolujen erilaistumiseen. Tämä on prosessi, jossa erilaistumaton solu hankkii kyvyn syntetisoida ja varastoida rasvaa.
Rasvasolujen määrä kasvaa, kun ihminen lihoo. Laihtuminen riistää rasvasoluista rasvan, mutta ei vähennä niiden määrää. Tämän vuoksi kerran lihoneen on paljon vaikeampi pysyä laihana kuin sellaisen, joka on aina ollut laiha.
Kasvien polyfenolit estävät rasvasolujen syntyä ja kiihdyttävät lipidien ja rasvan hajoamista molekyylitasolla. 

Moghe teki tutkimuksen hiiren kudosviljelmien avulla laboratoriossa ja käytti kolmea erilaista polyfenoliannosta. Suurin annos vähensi lipidien määrää 73 prosenttia ja pienin 27 prosenttia vertailuviljelmään verrattuna. 

Väitetään, että mustikan syöminen saattaa estää tai parantaa silmäsairauksia, kuten silmäpohjan rappeumaa.
Tummansinisenä marjana mustikat sisältävät merkittäviä määriä antosyaniini-väriaineita, joiden käytön on kokeissa havaittu pienentävän useiden sairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien, silmäsairauksien ja syövän riskejä.

Antosyaanien lisäksi mustikoissa on protoantosyanideja, flavonoleja ja tanniineja, jotka toimivat antioksidantteina ja niiden on havaittu laboratoriokokeissa vähentävän tulehduksia.

Mustikkaa on pidetty hämäränäköä parantavana, tarinan mukaan toisessa maailmansodassa RAF:n brittilentäjät söivät mustikkahilloa parantaakseen yönäköään pimeälentoja varten. Vuonna 2000 Yhdysvaltain laivaston tekemässä tutkimuksessa ei kuitenkaan löytynyt tällaista vaikutusta. 

Kuivatut mustikat sisältävät runsaasti parkkihappoa, jota on hyödynnetty lääketieteessä. Parkkihaposta johtuen mustikalla on ripulia hillitsevä vaikutus.
Joten ylös, ulos ja mustikkaan!


Mikko Lund

Ei kommentteja: