Velathan on maksettava, eikös juu?
Onko niin kuin poliitikot väittävät. että valtion velkaantumiselle ei ole vaihtoehtoa? Meidät on tuomittu velkaantumaan.
Miten niin tuomittu? Eikö kysymys ole selvistä valinnoista? Joko karsitaan menoja tai lisätään tuloja tai käytetään molempia keinoja?
Kestävä taloudenhoito voi perustua vain tulojen ja menojen tasapainoon.
Kataisen hallitus on päättänyt velkaantumisen pysäyttämisestä, mutta velkaantuminen jatkuu. Valtiovarainministeriön budjettiehdotus vuodelle 2013 jatkaa velkaantumista:
Budjettiehdotus on 6,6 miljardia euroa alijäämäinen. Täten budjettitalouden velka kasvaisi vuonna 2013 yhteensä noin 95 miljardiin euroon. Tavalliset ihmiset ovat enemmän huolestuneita velkaantumisesta kuin poliitikot. Meihin on sotakorvausten maksun kautta iskostettu tinkimätön mantra velkojen maksusta. Velkaa ei pitäisi ottaa, kun talouskasvua ei ole näkyvissä. Meidän pitäisi tulla omillamme toimeen, jos emme halua luopua itsenäisestä päätöksenteosta.Kysymys on siitä, kuka täällä päättää asioista. Päätämmekö itse asioista vai ulkomaiset rahoittajat?
Kuinka moni tätä on ajatellut?
Poliittiset päättäjämme näyttävät uskovan, että siitä, mistä on tähän mennessä karsittu, ei ole varaa karsia enempää. Valtionhallinnossa on ollut kahden edellisen hallituksen aikana tuottavuusohjelma. Tilastokeskuksen mukaan tuottavuus on valtionhallinnossa laskenut tuona aikana. Jos tuottavuus olisi parantunut, säästöjä olisi kertynyt. Sama koskee kuntia.Toisissa palvelut tuotetaan tuhlailevasti ja toisissa säästävästi. Tehokkuuden parantamisella olisi julkiseen talouteen saatu aikaan jopa monen miljardin säästöt.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti