Tarvitsemme tasa-arvopolitiikkaa ja syrjäytymisen estämistä
Viime viikolla julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Suomen Akatemian nuorisotutkimus välittää poikkeuksellisen vakavan viestin. Tutkimuksen painoarvoa kuvaa se, että tutkimuskohteena on koko 1987 syntyneiden 60 000 suomalaisen ikäluokka ja että heidän elämäänsä on tilastojen valossa seurattu vuoteen 2010 asti. Runsaassa kahdessakymmenessä vuodessa on kertynyt tietoa rutkasti.
Tilastotutkimus osoittaa kiistatta, että huono-osaisuus kasautuu ja periytyy Suomessa kuin luokkayhteiskunnassa konsanaan. Kuvaavaa on, että vanhempien pitkäaikainen köyhyys viime laman aikana näkyy heidän lastensa vakavana köyhyytenä parikymmentä vuotta myöhemmin. Vanhempien syrjäytyminen kohtuullisesta elämästä ja heidän elämänhallintansa heikkeneminen näkyy heikentyneenä elämänhallintana heidän lapsissaan. Huono-osaisuus erilaisissa muodoissaan näyttää muodostuvan ylisukupolviseksi. Silti kyse ei ole kohtalosta. Poikkeuksia tilastollisesta pääsäännöstä on, vaikka vallitseva syy-seuraussuhde onkin selvästä nähtävissä. Tämän ketjun katkaiseminen edellyttää vahvaa yhteiskuntapolitiikkaa. Se edellyttää työ-, koulutus - , kuin sosiaali- ja terveyspolitiikkaakin.
Vuonna 1987 Suomessa syntyneistä joka viides on 21 vuoden ikään mennessä saanut psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai lääkitystä mielenterveysongelmiinsa. Peruskoulun jälkeinen tutkinto puuttuu 16 prosentilta tästä ikäluokasta. Näistä 40 prosentilla on mielenterveysongelmia. Toimeentulotukeen on joutunut jossakin vaiheessa turvautumaan 23 prosenttia 1987 syntyneistä, ja 26 prosentilla on merkintöjä joko lievistä rikkomuksista tai saaduista tuomioista. Huostaanotettuna tai sijoitettuna on ollut 3 prosenttia tämän ikäluokan lapsista. Huomattavaa on, että ongelmat näyttävät kasaantuvan.
”Perusta aikuisiän hyvinvoinnille luodaan lapsuudessa. Geneettinen perimä yhdessä kasvuolosuhteiden ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa muokkaa ihmistä, ja sukupolvelta toiselle siirtyy henkisiä, sosiaalisia, aineellisia ja kulttuurisia elämänhallinnan voimavaroja”, toteaa tutkija Reija Paananen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedotteessa.
Suomessa keskeinen arvo on tasa-arvo. Tämä esiintyy tavoitteena eri puolueitten periaateohjelmissa. Minkä takia tasa-arvo ei kuitenkaan vahvasta kannatuksesta huolimatta toteudu? Eriarvoisuus ja syrjäytyminen on todella vakava ongelma. Sisäasiainministeriö on todennut, että syrjäytyminen on Suomen suurin turvallisuusuhka. Tasa-arvo pitäisi ottaa juhlapuheiden sijasta arkipäivän keskeiseksi tavoitteeksi.
Tarvitsemme vahvaa suomalaista tasa-arvopolitiikkaa. Tuloerojen, eriarvoisuuden, köyhyyden ja syrjäytymisen kasvulle tulee saada piste. Se edellyttää tasa-arvopolitiikkaa maan hallitukselta ja kunnilta. Erityisesti se edellyttää työllisyyden hoitoa. On uskottava ihmiseen. Kaikkia suomalaisia tarvitaan, jos pieni Suomi haluaa pärjätä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.
Mikko Lund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti