KUNTAPOLITIIKAN HIEKKAKAKKUJA
Menneellä valtuustokaudella - edelliselläkin - on tarjottu riihimäkeläisille valtuutetuille leikkikaluja: strategiaa, tavoitteiden epärealistista asettelua seminaareissa, tilinpäätöksien ylistämistä ja kehityshybristä. Tulos ei vakuuta! Hauraita ja sortuvia kekoja on hiekkalaatikolla syntynyt ja niitä sitten konsensuksella poliitikot ovat ihailleet. Kansalaismielipide on aina väärässä. Ainoan oikean ja parhaan ratkaisun ja pakon eetosta punnitaan tavan takaa oikeusasteissa. Kunnalliskulttuuriin on pesiytynyt tosiasioiden kiertäminen ja selittely.
Toisinajattelijoiden lynkkaus kuluu päättäjäeliitin tapaan vaalia “konsensusta” ja vaientaa muiden näkemysten esittämistä. “Ei sitten kurjasta talouskuvasta sovi puhua“, oli pari vuotta sitten valtuuston puheenjohtajan Jorma Höökin neuvo valtuutetuille, kun asiantuntija oli puheenvuoronsa valtuutetuille pitänyt.
Valiokuntamenettelystä - poikkeukselliseksi ja syvää harkintaa vaativaksi tarkoitetusta luottamustoimesta erottamisen laillisesta keinosta - on tullut virkakunnan pystyttämä vaaleilla valitun päättäjän “hirsipuu”. Siitä viimeinen esimerkki on tarkastuslautakunnan puheenjohtajan painostaminen eroamaan tehtävästään. Minä olen erehtynyt puhumaan asemassani tosiasioita kaupungin taloudesta!
Talouden tunnusluvut kertovat rahoituksen epävarmuudesta ja keskeisimmät kansalaisten turvallisuutta ylläpitävien sosiaali- ja terveyspalvelujen umpikuja on todellisuutta. Eikä koulutoimessakaan näytä ongelmia puuttuvan! Palveluiden leikkaukset ovat edessä - paine veroprosentin nostamiseen on kova. Sitä pidätellee vain se, että toimenpide laukaisisi uuden kriisikuntakriteerin jo täyttyneiden lisäksi? Totuuden hetki on koittanut ja tilinpäätöksen kertoma on karua. Valtion syli pelottaa!
Kaupungin tulevaisuuden tilannekuva ei enää näytä äänestäjän silmissä kovin lupaavalta eikä päätöksenteko uskottavalta.
Kaupunki ja sen päättäjät ontuvat molemmilla jaloillaan - on lonksuteltu tosiasioista piittaamatta Kaupungin riskisiedon eväät on syöty viimeistään menneen valtuustokauden aikana - velat ja sote- palvelujen uusorganisointi on siirretty seuraavien valtuutettujen maksatettavaksi ja järjestettäväksi. Pelimerkeistä on huutava pula!
Valtuuston puheenjohtaja uskaltautuu vihdoin julkisuudessa lausumaan pelkojaan valtuutettujen seminaarin edellä. Talouden sopeuttaminen on kunnallispoliittinen vaikeus ellei peräti mahdottomuus, tilikikkailusta vyöryi “yllättäen” rahoituspainetta, velkakäyrä uhkaa pikemminkin nousta kuin taittua alenevaksi! Investointisuunnitelmat on mietittävä uusiksi! Miksi vasta nyt tällaista sanomaa?
Aamupostin, Hämeen Sanomien ja vähän muidenkin palstoilla on asiasta puhuttu jo valtuustokauden alussa ja moneen kertaan mm. poistojärjestelyä koskeneen oikeusprosessin eri vaiheissa, mutta siihen on aina noussut vastatodistelu tai tosiasiat painettu hiljaisuudella pimeyteen. Toiko Kirsti Tolvaselle tilanteen ymmärryksen vasta minun valtuuston kyselytunnin kysymys kaupungin talouden kriisikuntakriteerien täyttymisestä? Voihan se olla “krokotiilin kyyneleitä” ja taktista nöyrtymistä “umpioituneen päättäjäkillan” kunnallisvaalikampanjan keväässä? Vai onko kyse mielikuvien muokkauksesta vaaleja varten?
Paasikiveläisittäin reaalipolitiikan lähtökohtana on “tosiasioiden myöntäminen”. Niinpä Tolvanen tekee äänestäjille palveluksen ja läppää kiinni tulevilta ehdokkailta turhien lupausten arkun kannen. Poikkeuksellisten tärkeiden kunnallisvaalien alla olisi kaikkien puolueiden ja ehdokkaiden osoitettava viimeinkin rehellisyyttä. Uskon Tolvasen vilpittömyyteen!
Kaupungin seuraava strategia on otettava todesta. Betonikakkuja on tehtävä. On ymmärrettävä, että asioiden paikallinen hallinta on oikeasti palautettava. Velkojat “hallitsevat” tulevan politiikan linjoja ja pakottavat palvelujen leikkaukseen ja taseomaisuuden yksityistämiseen. Liikkumavara on olematon. Peruspalvelujen rahoituskyky on sopeutumisen ehto!
Kaupungin päätöksenteon keinot ovat vähissä ja ns. priorisoinnista tulee kunnallispolitiikan kestopuheenaihe! Kuntauudistus - neljän kunnan kimppa - on pidettävä työkalupakissa ja otettava todesta! Hiekkakakkujen leipomisen jatkaminen johtaa asukkaiden itsehallinnon kuristumiseen valtion määräysten toteuttajaksi.
MIKKO LUND
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti