Miksi Suomen kunnissa ei ole pormestareita?

Kuntien luottamushenkilöt valittavat työkseen, että heillä on työn ohessa kovin vähän aikaa perehtyä kuntien hallintoon ja toimintaan. Vallan väitetään luisuneen luottamushenkilöiltä virkamiehille. Luottamushenkilöt ovat riippuvaisia virkamiesten valmistelusta ja yleensä vain siunaavat sen, mitä heille esitetään. Kovin vähän kunnissa on pohdittu ja käytetty kuntalain mahdollistamaa pormestaria. Kunnan on lain mukaan mahdollista valita luottamushenkilöistä kokopäiväinen pormestari kuntaa tai kaupunkia johtamaan. Mallin on ottanut käyttöön ainoastaan Tampereen kaupunki ja Pirkkalan kunta.

 

Muutamassa kaupungeissa on harkittu kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävän kokopäiväistämistä. Pääosa kunnista käyttää edelleen kunnanjohtaja- järjestelmää.

 

Kuntien määrä on viime vuosina vähentynyt tuntuvasti ja kuntien koko kasvanut. Kuntaliitosten kautta on syntymässä todella suuria kuntia. Luottamushenkilöiden on käytettävän yhä enemmän aikaa kunnan johtamiseen. Siksi on hyvin luonnollista, että kunnissa ryhdytään keskustelemaan kuntajohtamisen mahdollisuuksista. Esille nousee varmasti pormestarimalli, mutta aiheellista on puhua myös kokopäivätoimisesta hallituksen puheenjohtajuudesta.

Pormestari ja kokopäiväinen kunnanhallituksen puheenjohtaja ovat keinoja mahdollistaa luottamushenkilöille mahdollisuus paremmin perehtyä kunnan asioihin. Kysymys on myös kunnan johtamisesta. Kuntalain mukaan se on luottamushenkilöiden tehtävä.

Silti syntyy epäilys. Miksi pormestarijärjestelmä ei ole yleistynyt? Onko kysymys kuitenkin luottamuksesta kunnanjohtaja- järjestelmään? En voi myöskään kieltää epäilyä, että kunnalliset luottamushenkilöt eivät olisi tavallisia jänishousuja, joita valmisteluvastuun ja virkavastuun ottaminen kauhistuttaa. 

Mitä auttaa se, että valta ja johtaminen siirtyy pormestarille tai kokopäiväiselle hallituksen puheenjohtajalle? Eihän siitä mikään muutu - entiseen tapaan kinataan ja politiikassa palkitaan vain paikasta! Siinä pärjää hyvin retoriikalla ja kansankiihotuksella! 

Kontrolli on tärkeä! Luotatko esimerkiksi minkä tahansa poliittisen ryhmän kunnallisjärjestön tai valtuustoryhmän kykyyn jotakin kontrolloida? Valistunut arvaus, juoksee perässä niin kuin ennenkin - siunaa ja hyväksyy, aamen!

Minusta täytyy nähdä, että vastuu osoitetaan oikeudellisesti ja organisoidusti poliittiselle henkilölle ja toiminnan perään voidaan legitiimisti ja vaikuttavasti kysyä. Siis poliittisen vastuun pitää sisältää henkilökohtaista vastuuta. Sen on oikeutettava käyttämään suoranaista määräysvaltaa ja mm. valtaa valita apulaisensa. Sellainen edellyttää laintasoisia säännöksiä organisaatiosta ja sen mukaista vastuurakennelman säätelyä. 

 

Miten säädettäisiin?

 

Esimerkiksi pormestari valittaisiin yleisillä vaaleilla tai valtuuston valitsema. Hänen alaisena valtuuston voimasuhteiden mukainen miehitys. Hänen valitsema hallitus tai lautakuntien puheenjohtajista muodostettava hallitus. 

 

Nykyinen laki kyllä mahdollistaa pormestarin valinnan, mutta ei säätele vastuukysymyksiä, pormestarin mahdollisuus on ollut jo vuodesta 1993 lukien, mutta "rämettynyt ja kiimaakin kateellisempi" poliittinen kulttuuri ei ole siihen mennyt.

Siis uudella kunnallislailla pitäisi homma hoitaa. Pyhänä pidän periaatetta, jonka mukaan kunnan poliittinen prosessi pitää olla kaikkialla sama. Se johtuu kunnan tilivelvollisuudesta äänestäjille. Kansalaisilla pitää olla samat oikeudet ja velvollisuudet ohjata ja kontrolloida kunnan toimintaa. Nykytila on tässä suhteessa torso, se syntyi aikanaan - jälleen kerran kelvottomana poliittisena kompromissina.

 

Asiallisesti tärkeintä on, että kunnan käsiteltävien asioiden agenda siirretään poliittiselle vastuulle, nyt kunnanjohtajan autonomiaa, hänen johtamalleen virkakunnalle jää valmisteluvastuu. Pääsääntö vastuunjaossa strategia pormestarille, valmistelu kunnanjohtajalle ja operatiivinen toiminta alemmille virkatasoille.

 

Kunnat ovat viime vuosina laatineet lukemattomia strategioita. On puhuttu strategioilla johtamisesta. Kysymys on kunnalliskulttuuriin pesiytyneestä uudesta luottamushenkilöiden höntitysjärjestelmästä, jolla virkamiehet ovat saaneet kivuttomasti tahtonsa läpi. Valtuuston yksi tärkeä tehtävä on ollut strategian hyväksyminen. Virkamiesten vaikutus strategioiden muotoilemiseen on ollut aivan liian suuri. Luottamushenkilöiden on vaadittava strategian konkretisointia sekä määrällisiä ja laadullisia mittareita. Kiistaton perusasia pitäisi olla, että valta on otettava luottamushenkilöille.


Mikko Lund