Yli 65. vuotiaita jo yli miljoona

Yli 65- vuotiasta väestöä jo yli miljoona

Huomiota vanhuspalveluksiin

Vanhusten määrä kasvaa. Tilastokeskuksen virallisen tiedon mukaan maassamme asuu jo yli miljoona yli 65-vuotiasta. Ikäryhmän suhteellinen osuus kasvaa jyrkällä käyrällä seuraavat kolmekymmentä vuotta. Toisen maailmansodan jälkeen noin seitsemällä vuodella pidentyneen eliniän odotteen ansiosta ikääntyneitä riittää suunnilleen samassa suhteessa kaikissa Euroopan maissa.

Myös kuntatasolla väestökehitys näyttää toistavan valtakunnallista kehitystä. Vuonna 2010 Riihimäellä oli 4 851 yli 65- vuotiasta. Tilastokeskuksen Riihimäkeä koskevan väestöennusteen mukaan vuonna 2020 yli 65- vuotiaita on 7 073 ja 2040 jo yli 10 000. Ikääntyminen on tämän vuoksi kuuma yhteiskunnallinen keskusteluteema, Siitä puhutaan siellä, missä ihmiset kohtaavat.Kaikilla meillä on käsitys, että jotakin pitää asian hyväksi tehdä. Asiantuntijatkin ovat tuottaneet useita raportteja kehityksen seurauksia analysoiden.

Tulevaisuuden arviointiin liittyy kuitenkin monia kysymyksiä.

Ensimmäinen kysymys on huoltosuhdetta koskeva matemaattinen lukuarvo. Montako ihmistä on työvoiman ulkopuolella suhteutettuna työllisten määrään. Ikäihmisten osalta se johtaa virheelliseen yksinkertaistukseen.

Eläkkeelle siirtyneitä pidetään monesti passiivisina hoidokkeina.

Tosiasiassa yhä suurempi osa eläkkeelle siirtyvistä ovat koko työuransa olleen kattavan työeläkejärjestelmän piirissä. He jatkavat aktiivista elämää, osa satunnaisesti jopa työelämässä, kuluttaen ja verotuloja kerryttäen. Ei heistä mitään hoidokkeja tule. Tulot voivat matalapalkka-aloilla toimivilla jäädä niukoiksi.

Toinen kysymys koskee sitä, kyetäänkö hoivatyöhön rekrytoimaan riittävästi työvoimaa.

Nykymuotoiset palvelut kaikkein vanhimmille eli yli 85-vuotiaille ovat 2020 luvun puolen välin jälkeen kasvavissa vaikeuksissa. Ammattilaisten virkatyölle pohjaava hoitomalli törmää hoitajapulaan. Meidän olisi pohdittava juuri nyt, miten voimme modernilla tavalla palauttaa hoito- ja hoivavastuuta osin takaisin koteihin.

Aihe on arka, mutta väistämätön kohdattavaksi. Emme voi ratkaista sitä vanhoihin malleihin perustuen. Hoivavastuuta ei voida kaataa yksin viranomaisille ja naisille. Uutta yhteisvastuullisuutta tarvitaan kaikilta.

Jokainen voi tehdä jotain tässäkin kysymyksessä. Ovathan ikääntyneet meidän isiämme ja äitejämme.

Kolmas kysymys liittyy yhdyskuntasuunnitteluun.

Maan parhaita aivoja on valjastettu kehittämään nollaenergiataloja. Ilmastonmuutoksen torjunta onkin tärkeä ihmiskunnan ongelma. Mutta eikö meidän pitäisi varautua myös ikääntymiseen. Eikö meidän pitäisi kehittää myös uusia asumisen muotoja. Eikö nyt kiireesti pitäisi luoda uusia malleja, joilla mahdollistettaisiin ikäihmisten asuminen perheiden yhteydessä?

Osalle voisi sopia vaikka erilliset yksiöt ja kaksiot. Samalla tulee huolehtia päivittäisen hoivan perusedellytyksistä.

Mummua ja pappaa ei voi etähoitaa satojen kilometrien päähän. Tätäkin voisi veropolitiikalla tehokkaasti tukea.

Neljäs kysymys koskee kuntapolitiikkaa. Kuntapolitiikan tulee määrittää oikea laitoshoidon ja avohoidon suhde. Hyvin tärkeää on panostaa riittävästi avohuoltoon ja ennalta ehkäiseviin palveluksiin. Se tulee ihan liian kalliiksi, jos ikääntyneessä väestössä on liian paljon sellaisia, joita on pakko hoitaa laitoksissa.

Ratkaisevinta on tietysti se, kuinka me ikäihmiset itse oman elämämme järjestämme. Toimintakyvyn ylläpito on olennaisin. Liikunta, elämän aktiivinen havainnointi ja rentoutuminen pitää toimintakykyä yllä.

Mikko Lund