Miten luottamushenkilöiden valtaa kunnallishallinnossa voitaisiin lisätä?

Miten luottamushenkilöiden valtaa kunnallishallinnossa voitaisiin lisätä?

Kunnallishallinto on muuttunut kuntalain kansanvaltaisuus- lähtökohdasta paljossa virkavallaksi. Virkamiesten määrä ja valtakin on lisääntynyt. Johtosäännöillä aiemmin luottamushenkilöille kuulunutta päätösvaltaa on siirretty virkamiehille. Varsinkin esittelevillä virkamiehillä on enemmän valtaa kuin luottamushenkilöillä. Lisäksi virkamiesten toiminta ei ole katkolla vaaleissa. Luottamushenkilöiden on hankittava valtansa kansalta määräajoin toistuvissa vaaleissa.

Kempeleen kunnassa siirryttiin neljä vuotta sitten uuteen hallintomalliin. Lautakunnat poistettiin ja siirryttiin valiokuntiin, jossa ”valtuutetut ohjailevat päätöksenteon valmistelua”. Kaleva kertoi, että vastikään turhautumisensa ilmaisi viisi kempeleläistä valtuutettua. Yhteisellä aloitteellaan he vaativat palaamista vanhaan hallintomalliin. Täältä saakka katsoen on vaikea arvioida, kuka asiassa on oikeassa.

Tuntuu hyvältä, että Kempeleessä on hallintoa avattu luottamushenkilöille ja että he saavat oikeuden osallistua asioiden valmisteluun valiokunnissa. Joitakin tämä ei innosta. Ehkä heillä ei ole ideoita ja näkemystä. Kysymys lienee samasta kuin Oulun kaupunginosavaltuustokokeilun jäsenillä, jotka kaipasivat kaupungin hallinnolta lausuntotehtäviä, mutta heiltä ei luontunut asioiden ideointi ja kehittely. Se oli luottamushenkilöille liian vastuullista ja vaativaa. Kempeleessä tauti haiskahtaa samalta.

Tässä palaudutaan luottamushenkilöiden osaamattomuuteen. Kysymys on puolueiden ongelmasta rekrytoida osaavia ihmisiä kunnallisiin luottamustehtäviin. Puolueet ovat kriisissä. Yhä harvemmat ja valitut osallistuvat niiden toimintaan. 

Kempeleen malli vaikuttaa todella hyvältä ja sitä on perusteltu sillä, että sen avulla valtuutetut voivat valiokunnissa vaikuttaa asioihin jo niitä valmisteltaessa. Nyt on vain käynyt niin, ettei heillä ole asioihin juuri mitään sanomista enää siinä vaiheessa, kun varsinaista päätöstä tehdään. Sen tekee joku virkamies tai kunnanhallitus.

Epäillä voikin Kalevan tavoin, että Kempeleessä virkamiehillä on selkeästi enemmän valtaa kuin perinteisessä mallissa.

Olisiko asiassa käynyt myös niin, että virkamiehet ovat tietoisesti kaapanneet delegointien kautta itselleen valtaa, joka kuuluu luottamushenkilöille? Mallin valmistelussa luottamushenkilöt ovat soittaneet hyväksyjän sulosäveliä ja kriittiset näkökohdat ovat sammuneet tai sammutettu. Valuvikaan viittaa myös, jos Kalevan tietoja on uskominen, että valiokunnilla ei ole mitään päätösvaltaa.

Mikko Lund