Politiikan paluu on tosiasia
Viime kevään eduskuntavaalit on analysoitu. Oikeusministeriön rahoittamana on ilmestynyt tutkimus Muutosvaalit 2011 . Kirja kertoo, mistä vuosi sitten vaalikampanjassa oli kysymys.
'Kysymys ei ollut maahanmuuttokysymyksestä eikä eurokriisistä. Kansalaiset halusivat vaikuttaa paikalleen jähmettyneeseen asetelmaan, jossa kolmesta suuresta puolueesta kaksi oli hallituksessa ja yksi vuorollaan oppositiossa.
Yleinen, epämääräinen tyytymättömyys ratkaisi perussuomalaisten suurvoiton. Yleisemmin vaalitutkimus kertoo politiikan ja asiakysymysten paluusta. Politiikan paluu ei kuitenkaan merkitse puolueiden paluuta. Puolueuskollisuus on romahtanut.
Perussuomalaiset eivät saaneet sankoin joukoin liikkeelle aiemmissa eduskuntavaaleissa nukkuneita. Keskustan romahdus taas ei selity suurella vuodolla perussuomalaisiin. Ainoaa vaalivoittajaa äänestäneistä vain 15 prosenttia oli kokonaan uusia.
Vaalivoitto tuli pääosin kolmeen perinteiseen suureen puolueen pettyneiltä ja erityisesti aiemmin SDP:tä äänestäneiltä.
Vaalitutkimuksessa erottuu, että SDP, Vasemmistoliitto, Perussuomalaiset ja vihreät muodostavat jossain määrin uudenlaisen vasemmistoblokin. Näiden puolueiden kannattajat kavahtavat yhteiskunnan nykyistä markkinaehtoisuutta ja painottavat erityisen paljon sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja tuloeroihin liittyviä kysymyksiä.
Perussuomalaisten kannattajista yli kolmannes määrittelee itsensä oikeistolaisiksi, kolmannes asenteiltaan keskustalaisiksi ja vajaa kolmannes vasemmistolaisiksi. Puolueessa on mielipiteitä periaatteella jokaiselle jotakin. Siinä yksi sen menestyksen salaisuus.
Viime kevään vaaliteemoina olivat eurokriisi ja kestävyysvaje sekä perussuomalaisten gallup-kannatuksen roima nousu, joka väkisinkin nousi puheenaiheeksi. Valtakunnalliset mediat eivät uskoneet, että perussuomalaisten kannatus Helsingissä kantaa, koska Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla. Tiedotusvälineet eivät olleet kartalla ja menivät pahasti metsään.
Mikko Lund
1 kommentti:
Kirjan yksi kirjoittaja Heikki Paloheimo toteaa: Käynnissä olevassa poliittisen kentän uusjaossa sosiaalidemokraattiset puolueet ovat
puolustuskannalla ja niiden kannatus 1980-luvulta alkaen jatkuvasti heikentynyt (Paloheimo
2010).
Ruotsissa sosiaalidemokraattisen puolueen keskimääräinen kannatus parlamenttivaaleissa
vuosina 2000–2011 oli 8,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin puolueen keskimääräinen
kannatus 1970-luvun parlamenttivaaleissa. Norjassa vastaava pudotus oli 8 prosenttiyksikköä,
Tanskassa 7,3 prosenttiyksikköä ja Suomessa 2,8 prosenttiyksikköä.
Perinteiset keskusta-
oikeiston puolueet eivät ole menettäneet kannatustaan samalla tavalla kuin sosiaalidemokraattiset
puolueet.
Aikaisemmalla, nykyistä rajoitetumman taloudellisen vuorovaikutuksen
aikana köyhyyden ja rikkauden väliset vastakohtaisuudet ja hyvinvointierojen tasoittamiseen
liittyvät poliittiset vastakohtaisuudet jäsentyivät luontevasti poliittisen kentän vasemmisto–
oikeisto-ulottuvuudella. Nyt etujen ja hyvinvoinnin jakaantumiseen liittyvät kysymykset
politisoituvat uudella tavalla ja jakavat poliittista kenttää uudelleen. Suhtautuminen kansainvälistymiseen,
maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen jättää ainakin johonkin mittaan
varjoonsa vasemmiston ja oikeiston välisen perinteisen vastakohtaisuuden ja antaa tilaa kansallismielisten
ja integraatiokriittisten puolueiden kasvulle.
Lähetä kommentti