lauantai 19. helmikuuta 2011

Markkina-ajattelu ein ole hyväksi palveluille

Härkää sarvista: Julkisten palvelusten ulkoistaminen lisää eriarvoisuutta ja tulee kalliimmaksi

HS    18.2.2011 Vieraskynässä  Pasi Ahola ja Pentti Arajärvi  teilaavat peripohjin  kokoomuksen hellimän lempilapsen  -  julkisten  palveluiden ulkoistamisen  eli yksityistämisen.  Kokoomuksen lempilapsi  on saanut suhteettoman paljon julkisuutta.  Ja monet ovat ilman kritiikin häivää sortuneet kokoomuksen aisapojaksi. On välttämätöntä siirtää julkiset palvelut  markkinoiden hoidettavaksi. Väitettä on perusteltu tehokkuudella ja  julkisen talouden kestävyysvajeella.  

Kirjoittajien mielestä ei ole mitään syytä, miksi julkinen sektori ei voisi tuottaa palveluja vähintään yhtä tehokkaasti kuin yksityinen.

Kirjoittajat myöntävät, että julkisessa hallinnossa  päätösten ja muutosten läpivienti on usein hitaampaa kuin markkinatoiminnassa. Tätä  viivettä kutsutaan demokratiaksi ja oikeusturvaksi. Julkinen  palvelu huolehtii  myös  tasa-arvosta palveluiden saatavuudessa. Tarvittaessa  järjestetään pitkäaikaisia ja pysyviä  hoitosuhteita. Markkinapohjalta ne eivät onnistu muuten kuin isolla rahalla.

Markkinavetoisen palvelutuotannon tavoite on  lähinnä tukea elinkeinotoiminnan harjoittamista. Jos tavoitteena on lisätä hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta, asia ei ole lainkaan näin yksinkertainen.

Ahola ja Arajärvi  toteavat, että  markkinavetoisuuden ajatus perustuu siihen, että julkisen vallan suhteellinen osuus palvelujen kustannuksista pienenee ja palvelujen käyttäjille siirretään suurempi  taakka maksuosuudesta.
Lopulta tarjolla on markkinaehtoisesti tuotettuja palveluja maksukykyisille ja tasoltaan kehnoja julkisia palveluja  niille, jotka eivät kykene maksamaan käyttämistään palveluksista lisähintaa. Kansainväliset vertailut ovat osoittaneet, että tällainen järjestelmä on veronmaksajalle kalliimpi ja tuottaa heikompia tuloksia.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion on väitetty käyvän kuolinkamppailua. Mutta täkäläinen malli tuottaa edelleen  paitsi talouskasvua myös tuloksia hyvinvoinnin saralla. Muista maista saadut kokemukset eivät tue markkinapuheita. Sosiaali- ja terveyspalveluihin käytetään kaikissa vauraissa länsimaissa noin  25 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomen luku oli  26,3 prosenttia, joka on alle EU:n keskiarvon. 

Kirjoittajat hämmästelevät  sitä, miten vähällä keskustelulla on sivuutettu  se, että yksityistämiselle voi olla raadollisempiakin tarkoitusperiä kuin tehokas verovarojen käyttö ja hyvinvoinnin lisääminen. Ehkä alastomimmillaan  kysymys  on yksityistämisessä  voitontavoittelun maksimoinnista.

Aholan ja Arajärven mukaan markkinapuhe on syytä julkisten palvelujen yhteydessä  pysäyttää. Markkinapuhe sivuuttaa kokonaan demokratian ja yhteisvastuun sekä jättää oikeusturvan, rahoitusvastuun ja laadunvalvonnan yksilölle. Palvelutuotannon tehokkuudessa, vaikuttavuudessa ja laadukkuudessa ei ole tavoitteina mitään väärää.

Julkisilla palveluilla, kuten koulutuksella, terveydenhuollolla ja sosiaalipalveluilla, tavoitellaan yksilön hyvinvointia, vapautta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Voiton tavoittelu on alisteinen  - tai jopa vieras  - näille päämäärille. Kirjoittajien kanssa  voidaan olla yhtä mieltä siitä, että voiton tavoittelu sopii todella huonosti  julkiseen palvelutuotantoon.Kirjoittajat obat olleet toimittamassa Kalevi Sorsa-säätiön toimittamaa teosta Yhteiset vai ostetut? Sosiaalipalvelut hyvinvoinnin ja osallisuuden tuottajina

Mikko Lund



1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Kuntien palvelut pelastettava

Suomessa sotien jälkeen rakennetut julkiset palvelut ovat vasemmiston ja työväenliikkeen suuri saavutus. Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat hallituksessa ollessaan ja kuntatasolla karsineet näitä palveluja. Niiden hyväksymä kunta- ja palvelurakenneuudistus asettaa yhä laajemmin kyseenalaiseksi keskeisesti kuntien järjestämiin palveluihin perustuvan hyvinvointimallin. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin, kuvaa tässä hallituksen ja eduskuntaopposition suhdetta.
Kuntien valtionosuuksia ja verotuloja on 90-luvun alun jälkeen leikattu niin, että ne ovat lähes viisi miljardia euroa pienemmät vuodessa kuin olisivat ilman näitä päätöksiä. Porvarihallituksen aikana valtion rahoituksen osuus kuntien tuloista on edelleen supistunut, vaikka valtionosuuksiin on tehty indeksitarkistuksia. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella on kasvatettu kuntien kokoa ja muutettu palvelujen tuottamisen tapoja niin, että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ja valtuustojen päätösvalta ovat kaventuneet. Useimmissa kunnissa kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat olleet mukana leikkaamassa ja kilpailuttamassa kuntien palveluja.
Kuntien palvelut ovat nousseet yksityisen bisneksen laajentamisen ydinalueeksi. Tällä alueella liikkuu vuodessa noin 35 miljardia euroa rahaa. Elinkeinoelämän keskusliitto, kauppakamarit ja oikeisto pyrkivät alistamaan ne mahdollisimman laajasti yksityisten yritysten hallitsemien markkinoiden voitontavoittelulle. Jo yli viidennes kuntien menoista käytetään palvelujen ostoihin. Tämä tulee useimmiten kalliimmaksi sekä asukkaille että kunnille.
Jos nykyinen oikeistolainen politiikka saa jatkua, peruspalveluja leikataan, kilpailutetaan ja yksityistetään. Seurauksena on eriarvoisuuden kasvu ja kunnallisen demokratian kuihtuminen entisestään.
Reseptit kuntien palvelujen turvaamiseksi:
•Peruspalvelut – kuten päivähoito, peruskoulu, terveysasema, kirjasto ja joukkoliikenne – ovat jokaiselle kuuluvia perusoikeuksia. Näitä oikeuksia on vahvistettava muun muassa säätämällä vanhuspalvelulaki, joka velvoittaa turvaamaan kunnolliset palvelut.
•Kuntiin tulee palkata lisää vakinaisia työntekijöitä ja heille pitää maksaa kunnon palkka. Erityisesti on lisättävä vanhustenpalvelujen, terveydenhuollon ja lasten päivähoidon henkilöstöä. Kunnissa ei pidä ottaa käyttöön hallituksen ajamia yksipuolisia tuottavuusohjelmia, joilla pyritään vähentämään ja hiostamaan työntekijöitä.
•Kuntapalvelujen kilpailuttaminen, yhtiöittäminen ja yksityistäminen on pysäytettävä. Lakisääteiset palvelut pitää taata pääsääntöisesti kuntien itse tuottamina lähipalveluina.
•Kuntien valtionosuuksia on nostettava seuraavalla eduskuntakaudella vuosittain reaalisesti vähintään 500 miljoonalla eurolla. On kohtuutonta, että valtionosuudet ovat kuntien ja kuntayhtymien käyttötalouden menoista enää vain 19 % luokkaa.
•Kunnallisvero on muutettava progressiiviseksi eli henkilön tulojen mukaan nousevaksi. Myös pääomatulot on saatettava kunnallisveron piiriin.
•Kunnallista demokratiaa ja itsehallintoa on laajennettava. On kehitettävä suoraa demokratiaa, lähidemokratiaa, osallistuvaa budjetointia, kansanäänestyksiä ja julkisuutta päätöksenteossa.