Kokoomus petti vanhukset

Kokoomus petti vanhukset

Syksyn kuumin poliittinen kysymys on ollut esitys vanhuspalvelulaista. Ministeri esitti lakiin sitovia henkilöstömitoituksia, mutta kokoomus ei niitä hyväksynyt. Sosialidemokraattien ja vasemmiston tavoitteena oli laki, joka turvaa vanhusten inhimillisen ja arvokkaan hoidon. Laissa pitää säätää hoidon tasosta, laadun valvonnasta ja – mikä tärkeintä – henkilökunnan mitoituksesta. 

Edellinen porvarihallitus ei saanut aikaan vanhuspalvelulakia. Tämän hallituksen aikana päädyttiin yksimielisyyteen, että nyt laki säädetään. Tärkeää oli saada lakiin kirjaus henkilöstön minimimääristä, tätä perusteli lain valmistelusta vastannut peruspalveluministeri Maria Guzenina- Richardson (sd).

Vaatimuksen läpimenoa ennakoi uutiset SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksesta. Ryhmän puheenjohtaja Jouni Backman sanoi, että vanhuspalvelulaki on puolueen ykkösasia syksyllä. Lisäksi eduskuntaryhmä päätyi yksimielisesti vaatimaan, että lakiin kirjataan henkilökunnan minimimitoitus.

Tälle kannalle päätyi myös vasemmistoliitto. Hallituksen koko vasemmistolla oli yhteinen tavoite.

Samalla mitoitus tarvitaan myös vanhusten palveluasumiseen, kotipalveluihin ja omaishoitoon. Sillä laitoksissa asuu vain kolme prosenttia niistä yli 75-vuotiaista, jotka tarvitsevat palveluita. 

Pääministeripuolue kokoomus petti vanhukset. Kokoomukselle kyllä kelpaavat ikäihmisten äänet. Mutta kun ikäihmisten asiaa ja etua pitäisi todella hoitaa, kokoomus käänsi selkänsä ikäihmisten tarpeille. Kokoomuksen mielestä rahaa ei ole ja lisäksi henkilöstömitoitus rajoittaisi kuntien vapautta palvelujen järjestämisessä.

Kuten kokoomus torjui vanhusten asian hallituksessa, niin samat laulut kokoomuksella on kuntienkin hallinnossa. Esimerkiksi Vantaalla kaikki kahdeksan vanhusten palvelutaloa siirretään markkinoiden hoidettaviksi. Syyksi sanotaan kustannussäästöt. Saman propagandalevyn mukaan palvelujen taso tai henkilöstön määrä ei muutu. Kukaan järkevä ihminen ei tällaista usko.

Kokoomus ei ole vanhusten asialla. Kokoomus puhuu kehittämisestä, mutta kehittämistä ei voida tehdä, jos ei huolehdita riittävästä henkilömitoituksesta.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstömäärä on kasvanut jo vuosia erityisesti vanhustenpalveluissa.
Tilastokeskuksen mukaan viime lokakuussa ikääntyneiden hoitolaitoksissa sekä palveluasumisessa työskenteli kunta-alalla yhteensä 23 000 henkilöä. Määrä on kasvanut parissa vuodessa 4 000 henkilöllä.

Kuntaliiton ja kuntatyönantajien mukaan kiintiön nosto merkitsisi noin 5 500 hoitajaa ja 250 miljoonan euron lisäkustannuksia. Sosiaali- ja terveysministeriössä on päädytty puolta pienempiin lukuihin.

Suomessa on nyt yli miljoona yli 65- vuotiasta. Ikääntyneet alkavat määränsä osalta olla sellainen poliittinen voima, että heidät on huomattava. Ylisosiaalineuvos Aulikki Kajanoja esittää Suomen Kuvalehdessä ikääntyneiden asiaa kunnallisvaaliteemaksi. Ehdokkaille olisi esitettävä seuraavat kysymykset:

Viisi kysymystä kuntavaaliehdokkaille

Valtaa vanhuus -verkosto kampanjoi kuntavaalien alla, jotta iäkkäät huomioitaisiin myös kuntien päätöksenteossa. Aulikki Kananoja teki viisi kysymystä, joita kannattaa esittää kuntavaaliehdokkaille:

1. Miten kaikessa kunnan suunnittelussa, muussakin kuin sosiaali- ja terveyspalveluissa ja vanhuksille suunnatuissa palveluissa, kuullaan vanhoja ihmisiä?

2. Miten jo olemassa olevat hyvät käytännöt saadaan leviämään, sekä oman kunnan sisällä että kuntien välillä?

3. Miten kulttuuri- ja liikuntapuolella huolehditaan, että vanhojen ihmisten toimintakyky säilyy?

4. Miten huolehditaan, että kaikki viralliset sektorit (yhdyskuntasuunnittelu, asuminen, rakentaminen, kulttuuri, liikunta, työväenopistot, ikääntyvien yliopistot, sosiaali- ja terveyspuoli jne.) pelaavat yhteen?

5. Tekeekö kunta yhteistyötä yritysten kanssa, että vanhat ihmiset otettaisiin huomioon myös yksityisissä palveluissa - että esimerkiksi kaupat huomioisivat esteettömyyden?

Mikko Lund